Mitä mieltä olette kuuluisasta päijänteen kalastajasta Pentti Linkolasta?Hänellä on ihan fiksujakin juttuja,mutta ehkä hieman epärealistisia.Hän usein sanoo paljon,mutta perustelut ontuvat liian usein.Minä kuitenkin kunnioitan häntä suuresti,koska siinä on mies,joka elää kuin ajattelee!Itsekin olen huolestunut maailman tilanteesta,mutta samanlaiseen pessimismiin en haluaisin vajota.
Pentti Linkola,mitä mietit?
Filosofi
8526
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kerran Linkola sanoi, että kaikki keskoset pitäisi tappaa. Itse keskosena syntyneenä ja hyvin selvinneenä ja menestyneenä mietin ,että jos Linkola tulee pimeällä vastaan, silloin voi tässä maailmassa olla yksi luonnonsuojelia-kaistapää vähemmän!
Niin että senverran "kunnioitan" tätä miestä.
Ja sinua pötkylää on pidetty kallilla hengissä ehtyvästä maasta kiskotulla energialla ja luonnonvaroilla, että voit istua paksulla perseelläsi sohvalla ja tuhota tulevien lajienkin elämän mahdollisuudet.
Mitään ette siis tajua, typerät ihmiset. Teille pitää vain olla autoja ja koneita ja rasvaa ja sokeria lisää. Muööö!
epärealistinen julistaja, haihattelija ja pelottelija, eräänlainen röllipeikko, joka tykkää pelotella muita niin että vähän itseäkin pelottaa.
Hän on erinomaisen ristiiritainen ihminen, hänen ajatuksiaan ei saa ristiriidattomasti sovitetuksi mihinkään kokonaiskuvaan. Hän voi samaan hengenvetoon väittää että koko ihmiskunnan historia on yhtä suurta alaspäinmenoa, ja toisaalta vaatia, että sen jälkeen kun liikakansoitusongelma on ratkaistu ja ylimääräihmiset on julmasti hävitetty, ihmiskunnan suuret kulttuurisaavutukset täytyy säilyttää jälkipolville "esimerkiksi jossain Välimeren maissa". Hohhoijaa.
Hän pitää itseään "biologisen maailmankuvan" edustajana, mutta hänen käsityksensä ihmisestä on individualismia puhtaimmillaan, ja ekologisen katastrofinkin hän kuvittelee ihmisen voivan välttää jos kaikki ihmiset hänen laillaan tekisivät jonkinlaisen "elämäntapaparannuksen". Hänen "biologinen" ihmiskuvansa ei edes pysty näkemään sitä että hminen on alunalkaen sosiaalinen laji, ja että ihmiskunta selviää, jos yleensä selviää, vain lajina, ei yksilöinä.
Mitään sosiaalisia ratkaisuja Linkola ei tämän hetken polttaviin ongelmiin osaa esittää. Hän osaa vain vaatia yksilöltä samaa asketismia, jolla itse kuvittelee jonkin ongelman ratkaisseensa. Tosiasiassa hänen elämäntapansa, hevosen ylläpito, sähkövalot, kirjasto ja ympäri Eurooppaa tapahtuva matkailu, kuluttavat varmasti paljon enemmän energiaa kuin mitä kerrostaloyksiössä asuva autoton työtön omassa elämänmuodossaan saa kulumaan.
Linkola on siis melkoinen ressukka, ja on tragikoomista, että jotkut aatteellisesti orientoituneet vihreät ovat linkolalaisuudesta ylevöittäneet itselleen jonkinlaisen tunnustuksellisen uskonnon. Linkolalaisuus on kuitenkin ahdaskatseista ja tiedollisesti harhaista huuhaata siinä missä moni muukin nykynuorten niin kipeästi omaa yksilöllisyyttään ja erottautumistarvettaan palvelemaan omaksuma oppi on.
Mikä on Sinun ratkaisusi? Vai eikö mielestäsi minkäänlaista uhkaa ole olemassakaan?
jossain yhteydessä puhuessaan islamilaisen maailman sisäisestä kriisistä, että se on hyvinkin verrattavissa siihen tapaan jolla länsimaiset ihmiset suhtautuvat ekologiseen kriisiin. Kaikki tietävät, että ajattelussa ja elämäntavassa on jotain pahasti pielessä ja että on jotain joka ei kestä lähempää tarkastelua. Mutta siitä huolimatta niin islamissa kuin lännnen maallistuneessa "taloususkonnossa" ollaan voimattomia tekemään mitään muutoksia.
Ei auta vaikka äärimmäisyysmiehet julistaisivat totuuksiaan ja esittäisivät kertakaikkisia halki-poikki-pinoon -ratkaisujaan. Jotenkin pitäisi päästä käsiksi siihen ytimeen, josta muutos käynnistyisi.
Väheksymättä mitenkään kaikkien maailman hallitusten nykyisiä ponnisteluja yksittäisten uhkakuvien kuten ilmastomuutoksen torjumiseksi minäkin luulen, että kaikki jatkuu entisellään niin kauan kuin jotkin historiallisella syvätasolla tms. vaikuttavat tekijät lähtevät liikkeelle.
Linkolan synkkämielinen epätoivo voi olla signaali jostakin todellisesta, mutta hänen ohjelmajulistuksensa tiivistyy siihen että ihmisen pitäisi jotenkin pystyä harjoittamaan tietoista pahuutta lajitovereitaan kohtaan selviytyäkseen lajina. Tällainen näkemys on jotain täsmälleen päinvastaista kuin mitä ihmistä lajina koskevat tosiasiat edellyttävät. Ihminen on sosiaalinen laji, ja selviää jos selviää vain lajina. Sosiaalisuuden vaaliminen ja korostaminen on ehdoton ykkösasia, selviämisen ensimmäinen ehto.
Seppo Oikkosen Narkissos-esseissä, joissa esitetty Linkola-kritiikki kolahti minuun kertakaikkisesti (Linkola on tyylipuhdas liberalisti-individualisti), sanottiin muistaakseni suunnilleen, että kaikki nopeat ratkaisut historiassa merkitsevät vain sitä että asioiden nimet muutetaan toisiksi. Todellisuudessa ajattelutavat muuttuvat vain hitaasti. Muutos tapahtuu aina kaavanmukaisesti: ensin vallitseva ajattelu muuttuu epäuskottavaksi (tässä vaiheessa siis islamin ja kasvutalouden suhteen nyt olemme), sitten se muuttuu naurettavaksi, hajoaa sisältäkäsin ja menettää legitiimisyytensä, vasta sitten syntyy pohja uudelle ajattelulle.
Joten emme voi vielä tietää "ratkaisuja", tai sitä uutta tapaa jolla meidän olisi ajateltava "terveesti". Todelliset muutokset historiassa, sellaiset joita nyt tarvitaan, eivät tapahdu niin että joku esittää "paremman vaihtoehdon" tai "ratkaisun" jolla umpikujasta päästäisiin. Kaikkein vähiten tällaista ratkaisua merkitsisi se että neljä viidesosaa maapallon ihmisistä teurastettaisiin loppujen elinmahdollisuuksien turvaamiseksi.
Linkola on oikeassa siinä, miten riipuvaisia lajit ovat toisistaan ja kuinka ihmisen toiminta tulee tuhoamaan maapallon. Myös ihmismäärän vähentämisessä hän on oikeassa. Oikeassa oleminen ei kuitenkaan tarkoita, että niin olisi oikein tehdä.
Hän on erittäin älykäs ajattelija ja loistava kynämies. Varsinkin hänen vanhemmat kirjansa ovat mielenkiintoista luettavaa.
Hän unohtaa ihmisen toiminnasta yhden tärkeän seikan: humanismin, jossa toinen ihminen ei tuhoa toista. Pitkässä juoksussa tuhoamisleirit loisivat maailmaan varmasti ekologisen tasapainon ja ihanteellisen elintilan valituille. Sivistyneessä maailmassa on kuitenkin käytettävä syntyvyyden säännöstelyä ja luonnosuojelua keinoina maapallon pelastamiseksi.
Sinänsä lähes raamatulliset vertaukset ovat osuvia ja pitänevät tavallaan paikkansa. Mieleeni on jäänyt hyvin kertomus kahdesta kaveruksesta, joista toinen on pudonnut veneestä. Hukkuvan pyytäessä auttavaa kättä on veneessä olijan lyötävä tätä airolla, jos todella tästä välittää.
Globaalisti koko maapalloa ja elinkehää ajatellen asia on näin, mutta eikö silloin pitäisi hävittää kaikki ihmiset. Ovatko nämä parisataa tuhatta valittua niitä ihmisiä, joilla on oikeus jatkaa elämäänsä. Ihminen varmasti jollain tavalla kuuluu luontoon, mutta nämä ihmiset olisivat hävittäneet suurimman osan omasta lajistaan maailman pelastamiseksi ja silloin he eivät olisi enää ihmisiä.
Tosiasia tietysti on, että maapallolla menisi paljon paremmin, jos yksikään ihminen ei olisi maan päällä kävellyt. Luonnon kokonaisuudessa ihminen on vain yksi laji: ei yhtään sen arvokkaampi kuin liito-orava tai valkoselkätikka.
Kun ihminen on saanut järjen on hän tavallaan ottanut itselleen myös vastuun muusta elämästä. Sen vaaliminen on myös ihmisen oma etu. Luonnon tasapaino on erittäin herkkä systeemi.
"Älä kuuntele minun nykyisiä juttujani. Lue niitä vanhempia artikkeleitani. Minä olen nykyisin tämmöinen elämään katkeroitunut."
Näin sanoi kalastaja/ornitologi Pentti Linkola minulle vuonna 1972.
Pönttöjä linnuille.Kertoi lehdessä, että suomalaiset rakastaa lintuja, kun etelä-eurooppalaiset haluavat lähinnä saalistaa öintuja.
Mutta saksalainen tykkää, että puut on pystyssä.Suomessa taas mieluummin vaakasuorassa asennossa. Talvella ei peltoa erota metsästä.