Millaista on kuoleman rajalla? Oman kokemukseni (hyvin vaikea synnytys)mukaan kävelin pimeänhämärää tunnelia pitkin kohti ihanaa kirkasta, rauhan ja rakkauden valoa, joka veti minua äärettömästi puoleensa.Olin tietoinen näiden kahden maailman välistä ja vaikka olisi ollut ihanaa mennä valoon, käännyin takaisin,kun halusin palata maalliseen maailmaan lapseni vuoksi ja se onnekseni onnistuikin vielä.
Jouduin rajalle uudelleen 6 vuoden päästä, kun potilasvahingon takia sain yliannostuksen lääkettä sairaalassa fyysisen toimenpiteen yhteydessä.Silloin jokin oli muuttunut.Silloin oli koittamassa todellinen kuolema,jouduin tietoisuutena yksin äärettömyyteen, täydelliseen hiljaisuuteen, en nähnyt, enkä kuullut ja oli koittamassa musta kuolema.Sieluni huusi Jumalaa avuksi ja koitti valo, kiepuin valossa takaisin maalliseen maailmaan.Ehkä lääke aiheutti sen, en tiedä.Vai olinko elänyt elämäni huonommin tms. ensimmäisen kokemuksen jälkeen, en osaa sanoa.Sitten minuun vielä tarttui bakteeri ja sain yleismyrkytyksen,olin halvaantua.Olin sairaalassa ja näin unen, jossa istuin Jumalan, valtavan suuren, kirkkaan ja näkymättömän valo-olion polvella, kuin pieni lapsi, vailla huolia ja murheita ja olin suunnattoman onnellinen, hänen kasvojaan en nähnyt.Lähistöllä oli monta sataa hymyilevää ihmistä, jotka kovasti toivoivat seuraani.Pyysin kuitenkin Jumalalta, että pääsisin vielä takaisin.Hän oli hieman pahoillaan mutta päästi minut takaisin tänne ja ne ihmiset myös, mutta lupasivat odottaa minua.Yhdessä näistä kokemuksissa sairaalan henkilökunta sanoi olleensa varma, että menettivät minut, olin menettänyt paljon verta, verenkierto kiersi huonosti,verenkierto ei riittänyt enää näkemiseen, ei kuulemiseen, eikä lihaksiin, en siis nähnyt, kuullut tai voinut liikkua, hirveät tuskat päällä (maanpäällinen helvetti), sanoivat ettei siitä tilasta ole kukaan muu ennen palannut.Minua pidettiin siis kuolleena fyysisesti mutta avasin silmäni jälleen.En tiedä miksi nämä kolme kokemusta olivat niin erilaisia, yksi tosin tapahtui unessa, kaksi valveilla.Se mikä minua harmittaa, on se, että lääkärit hieman säpsähtävät minut nähdessään (jotka totesivat minut kuolleeksi), jos satumme näkemään jossakin, katsovat minua kuin kuollutta, jonka ei pitäisi olla täällä ja jotenkin pelkäävät minua.En usko, että kovin monella muulla on sellaista ongelmaa.Ehkä se vain oli heillekin niin järkyttävän pelottava tapahtuma, ainakin sanoivat silloin niin ja siitä tuli huomattavan paljon jälkipuintia yms.Millaisia kokemuksia teillä on kuoleman rajalta?
Jouduin rajalle uudelleen 6 vuoden päästä, kun potilasvahingon takia sain yliannostuksen lääkettä sairaalassa fyysisen toimenpiteen yhteydessä.Silloin jokin oli muuttunut.Silloin oli koittamassa todellinen kuolema,jouduin tietoisuutena yksin äärettömyyteen, täydelliseen hiljaisuuteen, en nähnyt, enkä kuullut ja oli koittamassa musta kuolema.Sieluni huusi Jumalaa avuksi ja koitti valo, kiepuin valossa takaisin maalliseen maailmaan.Ehkä lääke aiheutti sen, en tiedä.Vai olinko elänyt elämäni huonommin tms. ensimmäisen kokemuksen jälkeen, en osaa sanoa.Sitten minuun vielä tarttui bakteeri ja sain yleismyrkytyksen,olin halvaantua.Olin sairaalassa ja näin unen, jossa istuin Jumalan, valtavan suuren, kirkkaan ja näkymättömän valo-olion polvella, kuin pieni lapsi, vailla huolia ja murheita ja olin suunnattoman onnellinen, hänen kasvojaan en nähnyt.Lähistöllä oli monta sataa hymyilevää ihmistä, jotka kovasti toivoivat seuraani.Pyysin kuitenkin Jumalalta, että pääsisin vielä takaisin.Hän oli hieman pahoillaan mutta päästi minut takaisin tänne ja ne ihmiset myös, mutta lupasivat odottaa minua.Yhdessä näistä kokemuksissa sairaalan henkilökunta sanoi olleensa varma, että menettivät minut, olin menettänyt paljon verta, verenkierto kiersi huonosti,verenkierto ei riittänyt enää näkemiseen, ei kuulemiseen, eikä lihaksiin, en siis nähnyt, kuullut tai voinut liikkua, hirveät tuskat päällä (maanpäällinen helvetti), sanoivat ettei siitä tilasta ole kukaan muu ennen palannut.Minua pidettiin siis kuolleena fyysisesti mutta avasin silmäni jälleen.En tiedä miksi nämä kolme kokemusta olivat niin erilaisia, yksi tosin tapahtui unessa, kaksi valveilla.Se mikä minua harmittaa, on se, että lääkärit hieman säpsähtävät minut nähdessään (jotka totesivat minut kuolleeksi), jos satumme näkemään jossakin, katsovat minua kuin kuollutta, jonka ei pitäisi olla täällä ja jotenkin pelkäävät minua.En usko, että kovin monella muulla on sellaista ongelmaa.Ehkä se vain oli heillekin niin järkyttävän pelottava tapahtuma, ainakin sanoivat silloin niin ja siitä tuli huomattavan paljon jälkipuintia yms.Millaisia kokemuksia teillä on kuoleman rajalta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oli mielen kiinnoista lukea sun kirjoitus.Mä en ole koskaan kokennut tuollasita.Olen ennustaja ja selvännäkijä . Tätä lahjaa olen noin 10vuotta harjoittanut.Tiedän vaan sen ,ettei kuolema ole se loppullinen paikka vaan se jatkuu toisella ulottuvuudella.Myöskin poistunut ihminen tulee usin uniin ja voi käydä luonnamme ,niin ettemme me havaitse. sitä en vaan tiedä onks eläimillä samalla tavalla paikka kuin meillä.Toivon todella paljon,että näkisin myös lemmikini siellä.Mun läheisiä on kuollut paljon.Tavallani minäkin haluaisin kuolla pois jo täältä.En pysty itsaria tekemään,joten odotan luonnollista kuolemaani.
henkipersoona olisi katsonut minua ylhäältä päin. Minua pelotti ja rukoilin mielessäni sitten sain pari kovaa kouristusta päähäni. Sitten hellitti. Elämäni kulki takkuisena filminauhana silmieni editse. Hetken päästä nousin ylön. Varmaan vapisin kauttaaltani.
Siitä on jo montakymmentä vuotta. Se oli jotain peloittavaa tai yleensäkin voimakas kokemus. Ajattelin, ett siinä oli joku henki vieressäni - kuolema, kenties. Se antoi mulle kuitenkin vielä armonaikaa!!!!