Kävin elokuvissa katsomassa kalteva torni - nimisen elokuvan.
Päähenkilö näytteli taitavasti mielenterveyspotilasta, jolla terveysongelmat vaihtelivat laidasta laitaan.
Oivaltavia ajatuksia mielenterveypotilaiden ja henkilökunnan välillä esitettiin kiitettävästi ja jännitystäkin oli elokuvaan saatu.
Mieluummin katson kuitenkin ulkomailla tehtyjä elokuvia, joista suosikkini on Star Wars, koska sieltä tuleviin elokuviin on panostettu enemmän ja ne ovat läpikäyneet tiukan valinnan monista elokuvista.
Star Wars- elokuvissa kiinnostaa erityisesti jedisoturin viimeisenpäälle hallittu ja hillitty käytös, mikä vetää puoleensa antamalla vauhdikkaaseen ja vaaralliseen tarinankerrontaan tarvittavan vastakkaisen ja kiinnostavan säväytyksen samanaikaisesti, kun pahuuden ja hyvyyden voimat käyvät ikuista kamppailua ihmisten sieluista. Erityisesti jedisoturin harkittu ja siro valomiekan käsittely hivelee silmiä ja ravistelee mielenperukoita ja aivan kuin ennakoiden lopputulosta, elokuvateatterin äänentoisto jumputtaa sykkivää, penkkiä ja vatsanpohjaa ravistelevaa tärinää, jolla katsojan fiilis nousee huippuunsa saavutettaessa loppuhuipennus tarinankerronnassa. Tällaista aisteja tyydyttävää sähköshokkihoitoa voi olla vaikea seurata ammattilaisen viileydellä, myönnettäköön, mutta vaikka pallilla pysyminen paikoillaan on vaarassa, niin seuraamalla tapahtumia puhtaasti ulkopuolisen silmin nähtynä, asettumalla taustalle eli ottamalla tietynlaista etäisyyttä voimakkaasti vaikuttaviin tapahtumiin voi olla mahdollista saavuttaa ulospäinnäkyvän järkkymättömän tyyneyden. Pystyn kaikesta tästä huolimatta erottamaan faktan ja fiktion välisen hienonhienon eron, jotta välttäisin tarpeettomia ylilyöntejä päähenkilöiden roolien pitämisessä tarinan kannalta tärkeissä uomissaan ja näin välttyy myös turhilta mielenliikutuksilta, joita itsensä projisointi päähenkilöiden asemaan saattaisi aiheuttaa. On ehkä parasta olla paljastamasta liikaa Star Wars -jännitystä itselle ja ulkopuolisille, jotta voi jatkossakin nauttia elävän kuvan kaunista ja silmäähivelevää kuvausta luonnollisessa ympäristössään eli elokuvateatterissa. Äläkää siskot olko kovin kateellisia Star Wars -elokuvan ylivoimaiselle persoonoitumiselle jedisoturin tarinankuvauksen kautta katsojalle.
Johtuukohan ehkä siitä, että olen kokematon elokuvissakävijä, että Star Wars -elokuva on kaikenkaikkiaan hieno ja mielikuvitusta ruokkiva kokemus ja elokuvan kohtauksista jää aina jälkeen hyvä mieli pitkäksi aikaa. Olen ehkä hulluna Star Wars -elokuvaan, mutta terveellä ja myönteisellä tavalla, ja tulen aina jatkossakin näin elokuvan jedisoturiin suhtautumaan.
Päähenkilö näytteli taitavasti mielenterveyspotilasta, jolla terveysongelmat vaihtelivat laidasta laitaan.
Oivaltavia ajatuksia mielenterveypotilaiden ja henkilökunnan välillä esitettiin kiitettävästi ja jännitystäkin oli elokuvaan saatu.
Mieluummin katson kuitenkin ulkomailla tehtyjä elokuvia, joista suosikkini on Star Wars, koska sieltä tuleviin elokuviin on panostettu enemmän ja ne ovat läpikäyneet tiukan valinnan monista elokuvista.
Star Wars- elokuvissa kiinnostaa erityisesti jedisoturin viimeisenpäälle hallittu ja hillitty käytös, mikä vetää puoleensa antamalla vauhdikkaaseen ja vaaralliseen tarinankerrontaan tarvittavan vastakkaisen ja kiinnostavan säväytyksen samanaikaisesti, kun pahuuden ja hyvyyden voimat käyvät ikuista kamppailua ihmisten sieluista. Erityisesti jedisoturin harkittu ja siro valomiekan käsittely hivelee silmiä ja ravistelee mielenperukoita ja aivan kuin ennakoiden lopputulosta, elokuvateatterin äänentoisto jumputtaa sykkivää, penkkiä ja vatsanpohjaa ravistelevaa tärinää, jolla katsojan fiilis nousee huippuunsa saavutettaessa loppuhuipennus tarinankerronnassa. Tällaista aisteja tyydyttävää sähköshokkihoitoa voi olla vaikea seurata ammattilaisen viileydellä, myönnettäköön, mutta vaikka pallilla pysyminen paikoillaan on vaarassa, niin seuraamalla tapahtumia puhtaasti ulkopuolisen silmin nähtynä, asettumalla taustalle eli ottamalla tietynlaista etäisyyttä voimakkaasti vaikuttaviin tapahtumiin voi olla mahdollista saavuttaa ulospäinnäkyvän järkkymättömän tyyneyden. Pystyn kaikesta tästä huolimatta erottamaan faktan ja fiktion välisen hienonhienon eron, jotta välttäisin tarpeettomia ylilyöntejä päähenkilöiden roolien pitämisessä tarinan kannalta tärkeissä uomissaan ja näin välttyy myös turhilta mielenliikutuksilta, joita itsensä projisointi päähenkilöiden asemaan saattaisi aiheuttaa. On ehkä parasta olla paljastamasta liikaa Star Wars -jännitystä itselle ja ulkopuolisille, jotta voi jatkossakin nauttia elävän kuvan kaunista ja silmäähivelevää kuvausta luonnollisessa ympäristössään eli elokuvateatterissa. Äläkää siskot olko kovin kateellisia Star Wars -elokuvan ylivoimaiselle persoonoitumiselle jedisoturin tarinankuvauksen kautta katsojalle.
Johtuukohan ehkä siitä, että olen kokematon elokuvissakävijä, että Star Wars -elokuva on kaikenkaikkiaan hieno ja mielikuvitusta ruokkiva kokemus ja elokuvan kohtauksista jää aina jälkeen hyvä mieli pitkäksi aikaa. Olen ehkä hulluna Star Wars -elokuvaan, mutta terveellä ja myönteisellä tavalla, ja tulen aina jatkossakin näin elokuvan jedisoturiin suhtautumaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiinnostaako valomiekan käsittely taito sinua? Oletko kiinnostunut niistä valosapelitaisteluista?