Ihminen ilman omaatuntoa

IHMINEN ILMAN OMAATUNTOA



OmatuntoSana ”psykopaatti” tuo mieleen ihmisen, joka on tunteeton ja paha. Pahuus onkin psykopatian ydin. ’Kertokaa, kuka mielestänne on psykopaatti”, pyytää kanadalainen psykologian professori Robert D. Hare.

Helsinkiläishotellin sali on viimeistä paikkaa myöten täynnä, ja vastauksia satelee: ”Hitler”, ”Pomoni”, ”Entinen mieheni”, ”Uhrilampaiden Hannibal Lecter”.

Tohtori Hare nyökkää: sydämetön, paha ihminen mielletään psykopaatiksi, ja pahuus onkin psykopatian ydin.

Hare on tutkinut psykopatiaa lähes 40 vuotta. Hän on kirjoittanut aiheesta myös kirjan Ilman omaatuntoa, joka on käännetty suomeksi. Hän sai idean kirjaansa aikoinaan kustannustoimittajaltaan, jonka entinen mies oli psykopaatti. Psykopaatit ovat useimmiten miehiä.

Psykopatia on erilaisten oireiden muodostama oireyhtymä. Yksi psykopaatin ominaisuuksista on laajentunut ego. Hänellä on hyvä itsetunto, hän on itsekeskeinen ja dominoiva.

Psykopaatin sosiaaliset suhteet ovat olemattomat, ja hänen tunnesiteensä muihin ihmisiin on heikko. Hän on parasiitti, joka ottaa muilta, muttei itse anna mitään. Hän on kylmäsydäminen, hän ei tunne rakkautta, ei empatiaa, muttei myöskään syyllisyyttä, katumusta tai häpeää.

”Psykopaatti näyttelee tunteita, mutta ei oikeasti tunne niitä”, Hare luonnehtii.

Tunnetasolla psykopaatti on lyhytjännitteinen, impulsiivinen ja äkkipikainen, ehkä myös väkivaltainen, ja hän saattaa nopeasti ja äkkiarvaamatta jättää perheensä. Itsekkäänä ihmisenä hän saattaa viedä perheensä viimeiset rahat omiin tarpeisiinsa.

”Ex-mieheni käyttäytyi humalassa juuri kuvaamallanne tavalla. Oliko hän ehkä psykopaatti”, kysyy nainen yleisön joukosta.

”Jos ihminen käyttäytyy näin ollessaan humalassa, ei hän todennäköisesti ole psykopaatti vaan alkoholisti”, tohtori Hare vastaa. ”Oleellinen ero heidän välillään on se, että jos alkoholisti myöntää ongelmansa ja haluaa raitistua, hän saattaa parantua, mutta psykopaatti ei opi kokemastaan eikä paranna tapojaan.”

Psykopatia luonnehditaan narsistiseksi persoonallisuushäiriöksi. Narsismi ja psykopatia eivät kuitenkaan ole sama asia, vaikka ovatkin lähellä toisiaan. ”Yhteistä narsistille ja psykopaatille on, että molemmat rakastavat itseään, mutta vain psykopaatti käyttää muita ihmisiä hyväkseen”, Hare selventää.

Hare korostaa, että psykopaatteja – epäihmisiä, kuten hän heitä luonnehtii – on kaikissa yhteisöissä ja yhteiskuntaluokissa. Hänen arvionsa mukaan heitä on noin kaksi prosenttia väestöstä.

Psykopaatti ei suinkaan ole mikään luuseri, vaan usein hän kuuluu yhteiskunnan menestyjiin. Hän on taitavasanainen manipuloija, joka helposti hurmaa ympäristönsä sulavalla käytöksellään.

Tunteilla naruttajien klassikko Auervaara on tyyppiesimerkki psykopaatista. Psykopaatti rakastaa valtaa ja pitää itseään älykkäänä ja terävänä, mutta useimmiten hänen älykkyysosamääränsä on vain keskitasoa.

Ongelmalliseksi ympäristön kannalta tilanteen tekee se, että psykopaattia on hyvin vaikea tunnistaa. Oireen tunnistaminen voi viedä hänen lähellä oleviltaan vuosia, eivätkä edes ammatti-ihmiset, kuten poliisit, sosiaalityöntekijät, opettajat tai terapeutit välttämättä tunnista psykopaattia.

Erittäin mielenkiintoinen on myös Haren ajatus, että nykyaika suosii juuri niitä arvoja, jotka ovat psykopaatille tyypillisiä: itsekkyyttä, ahneutta, pinnallisuutta ihmissuhteissa ja kyynärpäätaktiikkaa.

Haren teesit

Psykopaatti kuuluu usein yhteiskunnan menestyjiin.

Hän on taitavasanainen manipuloija.

Hän on yleensä mies.

Psykopaatteja on noin kaksi prosenttia väestöstä.

Nykyaika suosii psykopaatille tyypillisiä arvoja.