Siinäpä kysymys, johon uskovilta saa korkeintaan saunan takaa ja ladon ullakon kautta kierteleviä vastauksia!
http://whywontgodhealamputees.com/
http://whywontgodhealamputees.com/
Why wont god heal amputees?
Kas näin
21902
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Uskovaisille.
Täyspäisiä ne eivät todellakaan ole.
Plop
Rukous vain ei yksinkertaisesti auta kaikkeen. Ahdistusta se saattaa purkaa, mutta siihen se sitten jääkin.
Näinhän se on useimpien kohdalla,niistä muista taas en tiedä mitään.
Mutta sen tiedän,että uskovien ystävien on vaikea myöntää,että mitään ei todella tapahdu, kun he rukoilevat.
Toi on "hyvä" ja haasteellinen saitti.Mutta valitettavasti harva lähtee ottamaan haastetta vastaan,pikemminkin kiemurtelevat kuin mato koukussa ja pyrkivät unohtamaan kaiken tai ainakin selittämään ns."parhain päin".
Uskonnonopettajani kertoi kerran, miten hän oli opiskeluaikoina pohtinut kirjoituskoneen ostamista, mutta rahatilanne oli ollut silloin hieman tiukka. Sitten hän oli rukoillut Jumalalta apua... Ja sitten seuraavana päivänä hän oli löytänyt talonsa roskapöntöstä ehjän kirjoituskoneen!
Samoin rukouksen voimasta todistaa se, että kun eräs uskovainen sukulaiseni teki talolleen kattoremonttia, rukoili hän Jumalalta viikon pituisen sateettoman ajanjakson... Ja mitenkäs kävi? Jumala todellakin antoi hänelle viikon poutasäät!
Ehkäpä juuri tälläkin hetkellä Jumala auttaa jossain jotakuta uskovaista... Joku löytää kadonneen korvakorunsa. Joku voittaa golf-turnauksen. Joku saa yllättävää alennusta uudesta mersustaan...
zat'... olet osa suurempaa tyhmyyden ylistystä. hienoa.
Enpä tiedä hänen tyhmyydestään mutta jotakin viestistä tuli mieleen:
Miksi jumala järjestää että joidenkin elämä menee täysin perseelleen ja toisille lähes pelkkää auringonpaistetta? Tämä kun ei näytä olevan täysin kiinni elintavoista (vaikka tietenkin tietyllä toiminnalla varmasti hankkiikin paskaa niskaansa) tai uskosta.
Ratkaisu löytyy roomalaisesta jumalsysteemistä. Eli kaikkien jumalien yläpuolella on jumalatar Fortuna, joka naisellisen epäjohdonmukaisella tavalla sotkee jumalien suunnitelmia.
Eli jos esim. tuo kristillinen Pyhä Kolminaisuus haluaa palkita hyvän ihmisen, niin Fortuna tulee siihen väliin säätämään omiaan, ja lopputuloksena on, että tuo hyvä ihminen saa jonkun hitaasti tappavan tuskallisen taudin.
Tiedän en osaa latinaa :) Helppo selitys on myös että kaikkien ei toivottujen asioiden takana on saata. Tässä ajatusmallissa saatana on mitä ilmeisemmin Jumalaa vahvempi kuin rukouskaan ei auta.
Vanha Perkelehän on Raamatun vaiettu sankari: kaverihan lahtaa paljon vähemmän jengiä kuin Jumala. Ehkä raajojen regeneraatio tulisikin pyytää tältä hepulta!
P.S Alea iacta est!
Jenkeissä ainakin ja jatkuvasti, lähi-idän malliin jossa allah auttaa aina.
Lääkärit leikkaavat kasvaimet, ja epämuodostumat aivoista, niin jumala sen teki.
Jumalan tekoja.
Eikö tuo todistepohjainen usko vaadi jotakin aivan muuta kuin uskoa? Mikäli jokin tähtitaivaan tapahtuma osoittaisi tieteellisen käsityksemme maailmasta aivan vääräksi, niin sama juttu. Uskomme Jumalan hyvyyteen ja Jeesukseen Kristuksena ei olisi sen perustellumpi. Vaan myönnetään: olisihan noita ihmeitä kiva nähdä - luulen.
"30 'Ei, isä Abraham', mies sanoi, 'mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.'
31 Mutta Abraham sanoi: 'Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.'"
Ei heitä saa uskomaan, vaikka jonkun amputoidun jalka tai käsi palautuisi takaisin. Tai jos joku herätettäisiin kuolleista. Aina olisi tilaa spekulaatiolle, eikä kaikki ihmiset voi olla kaikkialla läsnä.
Kun Jeesus ilmestyi opetuslapsille Öljymäellä, osa epäili asiaa siltikin. Raamattu ei kiellä sitä, että osa ihmisistä ei tule koskaan uskomaan, ei vaikka Jeesus itse heille ilmestyisi.
"16 Kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. 17 Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät."
Joillekin käy kuten Tuomaalle, he uskovat kun näkevät. Toiset uskovat näkemättä.
jotka uskovat vaikkeivät näe? Eikö tuo kuulosta täydelliseltä hyväuskoisten höynäyttämiseltä? Samaan tapaan kuin varoitus "vääristä profeetoista, jotka jälkeeni tulevat"?
Btw, uskotko Horukseen? Dionysokseen? Zarathustralaisuuteen? Jeesuskultti vain ilmentää näitä (muiden muassa, Babyloniastakin lainattiin "jumalan neitsytäiti"-tematiikka) aikaisempia uskomuksia, yhdistelee niitä luovasti ja väittää olevansa "totuus". Ymmärrän kyllä juutalaisia, heidän vanhatestamentillinen jumalansa on sentään jollain tapaa johdonmukainen, vaikkei siinäkään yhtään alkuperäistä ideaa ole...
Mainitsemiisi myyttiuskontoihin.
Tuosta "hyväuskoisten" höynäyttämisestä ja ajatuksestasi sen suhteen olen osittain samaa mieltä. Mutta kun Jeesus sanoi, että autuaita ovat he jotka uskovat vaikka eivät näe, hän ei tarkoittanut johonkin tai jonkin uskomista, vaan olemista Hänessä. Autuaallahan tarkoitetaan onnellista, vaikka sana on usein ymmärretty muulla tavalla. Jatkuva epäily, epäusko ja äärimmäinen skeptisyys voi muistuttaa pessimismiä.
Jeesus myös useasti toi esiin sen, että joka rakastaa häntä, saa nähdä onko hän Jumalasta vai puhuuko hän omiaan. Uskon ei tarvitse olla sokeata, ei hän siihen ketään kehoittanut. Hänhän sanoi, että kolkuttakaa, niin teille avataan. Anokaa, niin teille annetaan jne. Ei hän kieltänyt ketään ihmettelemästä ja etsimästä. Tai kyseenalaistamasta, kuten mainitsitkin.
Uskotko sinä huomiseen? Sitä ei vielä ole.
Jeesuskultti? Kristillisyys on varmasti ottanut ulkoisia vaikutteita muista uskonnoista ja kulttuureista, mutta uskon sisältö ja ydin, Jeesuksen ristinkuolema ei. Jeesus kuoli Jerusalemissa ristillä Pontius Pilatuksen aikana. Häneen skeptisesti suhtautuneet omaiset mm. Jaakob toimi myöhemmin evankelistana. Paavali vainosi kristillistä seurakuntaa sen syntyvaiheessa, mutta myöhemmin hänestä tuli sen menestyksekäs julistaja. Sekä Jaakob että Paavali teloitettiin. Jaakobin teloituksesta Josefus mainitseekin.
Monet ns. myyttiuskonnot tai niiden kirjalliset tekstit ovat syntyneet jo kristinuskon synnyttyä,oltua olemassa. Mithralaisuudestakaan ei olla täysin varmoja, siis siitä, että kumpi lainasi kumpaa. Kristinusko sitä vai päinvastoin.
Jotta voitaisiin historiallisesti todeta kristinuskon olevan vain lainaa muista, pitäisi Jeesuksen elämä, juutalaiset juuret, opetuslasten juutalaisuus, Jeesuksen ristinkuolema ja ennenkaikkea ylösnousemus kyetä osoittamaan vain legendaksi. Sitä ei ole kukaan vielä kyennyt tekemään.
Kysymyksesi on hyvä, siis tuo uskotko? Miksi niin? Siksi, että heitän vastakysymyksen:
Kuinka moni uskoo Horukseen, Dionysokseen? Jeesuksen aikana eli monia historiallisia suurmiehiä. Häntä ennen oli elänyt Caesar ym. Miksi sitten edelleen Raamatun henkilöiden nimet ovat hyvin suosittuja nimiä, kun lapsille annetaan nimi? Monia muita historiassa esiintyviä nimiä kyllä annetaan myös, lähinnä lemmikeille....
Rooman vallan aikana ristiinnaulittiin kymmeniä tuhansia juutalaisia ym. Miksi vain yksi juutalainen kaikkien joukossa aiheuttaa edelleen niin paljon keskustelua ja päänvaivaa?
Siihen on yksi syy. Se, että kaikki muut historian suurmiehet ovat kuolleet ja mädäntyneet, heidän hautansa me tiedämme ja voimme käydä vaikka paikan päällä. Jeesus Kristus kuoli ristillä, haudattiin ja kolmantena päivänä hän nousi kuolleista ja hän elää edelleen.
Tämän takia hän on edelleen niin puhuttu hahmo historiassa.
Attis-kultista, ennen Jeesuksen väitettyä ristinkuolemaa. Risti ja ristiinnaulitseminen oli jo aiemmin käytetty symboli tuossa kultissa, joka taas vastaavasti perustui babylonialaiseen Ishtar ja Tammuz-kulttiin. Heräsi kuolleista, kuten Jeesus, kutsuttiin "Jumalan karitsaksi, juhlittiin vuosittain leivällä ja viinillä...
Ristin symbolinen käyttö liittyi useisiin auringonjumaliin, ja Tammuz-kultti käytti sitä erityisesti. Varhaiset kristityt eivät käyttäneet ristiä symbolina, vaan X-kirjainta, joka sekin luovasti lainattiin Kronoksen ensimmäisestä kirjaimesta(kreikkalaisen mytologian "ukkojumala", joka laittoi ajan kulumaan).
Arvaa kuka:
1. Luonnehditaan "Jumalan mieheksi"
2. Syntyi neitsyestä tallissa
3. Kulki pitkin ja poikin seuraajiensa kanssa
4. Saarnasi ja teki ihmeitä, mm. vesi viiniksi
5. Kiusasi uskonnollisia johtohahmoja kutsumalla itseään "Jumalan pojaksi"
6. Antaa pidättää itsensä jumalanpilkasta ja siten uhraa itsensä
7. Tuomitaan syylliseksi ja teloitetaan ristiinnaulitsemalla
8. Kolme päivää myöhemmin nousee kuolleista, eivätkä hänen haudallaan itkevät naiset tunnista häntä-ennen kuin hän paljastaa heille kuka on.
Vastaus: Dionysos. Satoja vuosia ennen Jeesuksen väitettyä syntymää. Hieman liikaa yhtäläisyyksiä, että voisin pitää Jeesusta "jumalan poikana". Todennäköisesti kyseessä oli jonkun sortin maallikkosaarnaaja, joka herätti närää Juudean maakunnan juutalaisen eliitin keskuudessa, johon puoli vuosisataa myöhemmin joku oppinut keksi liittää juutalaista mystiikkaa ja kasan vanhoja kultteja.
Jostain syystä (todennäköisesti karismaattisten apostolien kautta) kyseinen uskonto lähti leviämään. Todennäköisesti roomalaiseen meininkiin -orgioineen päivineen- kyllästyneet naiset tykästyivät uuteen, seksuaalisuutta voimakkaasti normittavaan uskontoon, joka painotti erityisellä tarmokkuudella avioliiton merkitystä seksuaalisuuden ainoana hyväksyttävänä näyttämönä. Tuohon aikaan nainen oli joko tytär, sisar, portto, vaimo tai äiti. Eivät olleet uravalinnat kaksisia... Konstantinus, joka laillisti kristinuskon, oli vakaumuksellinen Sol Invictus-lahkon kannattaja (kokoelma auringonjumalia, Helios, Apollo ja Mithras muun muassa), joka huomasi välittömästi Kristuksen kuuluvan samaan ryhmään.
Siis kun sinä väität asian X olevan olemassa ja tosi, sinulla on todistuksen taakka.
Se mitä Jeesus sanoi on varmasti siis totta? Onko sinulla vielä molemmat kädet ja silmät? Et siis usko, mitä Matt. 5:29-30 sanoo? Se on Raamatun kontekstissa harvinaisen selkeäsanaista tekstiä, ei vertaus, ei metafora. Ja ehtoollinen on suoraa kannibalismia, koska transsubstantaatio-opin on Jeesus itse asettanut; ruumis ja veri. Ällöttävää ja jotain, mitä kuka tahansa kristitty sanoisi saatanalliseksi.
Raamatun nimiä käyttävät kristityt, joita on parisen miljardia. Siksi kristilliset nimet ovat yleisiä. Ihme argumentti, btw.
Kyseinen juutalainen aiheuttaa polemiikkia nykyään enemmän kuin elinaikanaan, roomalainen historiankirjoitus ei kerro Jeesuksesta mitään. Luulisi, että jos Juudean provinssissa olisi kierrellyt mies herättelemässä kuolleita, hänet olisi raahattu keisarin eteen tuota pikaa. Hänet mainitaan vain välillisesti: "Chrestuksen seuraajat olivat aiheuttaneet häiriötä Rooman synagogassa". Muuta lähdettä ei Josefusta lukuunottamatta ole. Miksi sitten nykyään? Ennen Jeesuksen seuraajia tapettiin, sittemmin Jeesuksen seuraajat ovat itse olleet miekan kahvassa.
Ei minulla epäilyksiä ole, enkä tuhlaa päiviäni pessimismiin. Olin joskus kaikkea tuota; olin vakaasti uskossa. Raamattua lukiessani koin kuitenkin joku aika sitten "järkiintulon". Tajusin kuinka paksua pajunköyttä minulle oikein on yritetty syöttää ja kuinka ajatteluani kahlitsi tuo vanha kokoelma paimentolaistarinoita, jotka on koottu kurittoman kansan hallintaansaamiseksi.
En minä tiedä, nouseeko aurinko huomenna. Niin se on koko elämäni tehnyt. Useampi ihminen on kuitenkin nähnyt auringonnousun ja on valmis uskomaan huomiseenkin auringonnousuun, koska se on RATIONAALISTA. Plus huikeasti paremmin todennettavissa kuin mikä tahansa ihmisen itselleen kehittämä jumala tai uskomusjärjestelmä.
Osiris ja Horus-kultista sanottua:
"Isiksen ja Osiriksen palvontarituaalit rakentuivat Niilin jumalasta kertovan muinaisen legendan ympärille. Tämä jumala kuoli ja nousi kuolleista. Tämä liittyy siihen, että kasvillisuuden kasvu pysähtyi vuosittain, mitä seurasi kaikkien elävien kasvien keväällä tapahtuva virkoaminen. Samoin kaikki kulttiin osallistuvat saavuttaisivat kuolemattomuuden."
Vaikka monissa kulteissa on samankaltaisuutta, ne useimmiten liittyvät nimenomaan tuohon kasvillisuuden elämänkaareen.
Attis-kultista kävin myös lukemassa, enkä nähnyt siinä yhtäläisyyksiä Uuden testamentin kirjoitusten kanssa. Useissa kulteissa syödään jumalille uhrattua lihaa ja sellaisen lihan syöminen oli jo varhaisissa Uuden testamentin kirjeissä kielletty. Vanhasta testamentista puhumattakaan.
Attis-kultista:
"Fryygiasta (nykyisestä Turkista) levisi Rooman valtakunnassa jumalatar Kybelen ja hänen rakastettunsa Attiksen kultti. Kybele vietiin pienenä lapsena metsään kuolemaan, mutta pantterit ja leijonat huolehtivat lapsesta, ja hänestä kasvoi älykäs, kaunis ja vahva nainen ja jumalatar. Hän rakastui prinssi Attikseen, mutta heidän tarinansa oli surullinen. Jumalatar Kybelen rakkaus oli liikaa kuolevaiselle prinssille, joka tuli hulluksi. Attis kastroi itsensä (leikkasi pois kiveksensä / sulupuolielimensä) ja kuoli. Kuolemansa jälkeen hänestä tuli Kybelen puoliso."
Ei oikein kuulosta kristinuskolta???
Tämä taas kuulostaa tutulle:
"Fryygialaiset ja egyptiläiset mysteerit opettivat, että jumalallinen poika (Attis tai vastaavasti Osiris) oli kokenut kuoleman ja että jumalallinen voima oli hänet herättänyt kuolleista."
Olisin kiinnostunut tietämään kyseisten kulttien kirjallisen materiaalin kirjoitusajanmäärityksiä. Löytämissäni artikkeleissa ei sanottu mitään, miltä ajalta kyseisten kulttien uskonnolliset kirjoitukset ovat.
Voisitko laittaa tuohon Dionysos-kuvaukseesi lähteen. Olen saman väitteen kuullut, mutta kun kävin katsomassa Wikipedian sivuilta, ei siellä oleva kuvaus vastaa sinun kuvaustasi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Dionysos
Eikä myöskään seuraavassa linkissä kuvattu Dionysos: http://www.netn.fi/394/netn_394_niemi.html
Olisiko sittenkin niin, että kuvaamasi henkilö onkin Uuden testamentin Jeesus, jonka ominaisuudet ja kohtalo on siirretty aikaisemman myytin jumalalle, kristinuskon synnyn jälkeen?
"Jostain syystä (todennäköisesti karismaattisten apostolien kautta) kyseinen uskonto lähti leviämään."
Ensinnäkin, lähtöpaikka oli Jerusalem. Paikka jossa Jeesus kuoli, mestattiin. Se oli täynnä juutalaisia, jotka olivat päättäneet Jeesuksen kuolemasta. Ei kovin suotuisa lähtökohta. Kyseisen uskonnon levittäjillä ei ollut houkuttimena maallinen hyvä, koska heitä lähinnä odotti kuolema siitä, että he julistivat ylösnoussutta Kristusta.
Tuo karismaattisuuskin on vähän niin ja näin. Jeesuksen kuoleman jälkeen opetuslapset olivat peloissaan ja piiloutuivat. Mitä tapahtui? Mikä sai Jeesuksen kieltäneestä Pietarista muuttumaan yhden kristinuskon merkittävimmistä julistajista? Ylösnousseen Kristuksen ei vaan kohtaaminen, vaan hänen seurassaan oleminen. Apostolien teot puhuu myös Pyhän Hengen vuodatuksesta, juuri siitä, jonka Jeesus lupasi etukäteen opetuslapsille. "Te saatte voiman todistaa..." Ja näin myös kävi ja käy edelleenkin.
"Se mitä Jeesus sanoi on varmasti siis totta? Onko sinulla vielä molemmat kädet ja silmät? Et siis usko, mitä Matt. 5:29-30 sanoo? Se on Raamatun kontekstissa harvinaisen selkeäsanaista tekstiä, ei vertaus, ei metafora."
Uskon. Jeesus käytti rabbiinisia kielikuvia osoittaakseen kuinka vakavasta asiasta synnin tekemisessä on kyse. Muista kuitenkin, että Jeesus toi pelastusmahdollisuuteen tärkeän vastauksen rikkaan miehen tapauksessa. Mikä ei ole mahdollista ihmiselle (pelastua omin teoin), se on mahdollista vain Jumalalle. Tällä hän viittasi tulevaan ristinkuolemaansa. Ilman sitä meidän tosiaan pitäisi mieluummin tehdä kuten Jeesus sanoi, kuin joutua kadotukseen. Onneksi Jeesus kärsi rangaistuksen jokaisen ihmisen puolesta.
"Ja ehtoollinen on suoraa kannibalismia, koska transsubstantaatio-opin on Jeesus itse asettanut; ruumis ja veri. Ällöttävää ja jotain, mitä kuka tahansa kristitty sanoisi saatanalliseksi."
Hienon sanan sinä olet ainakin löytänyt. Johanneksen evankeliumissa hän todella tykittää aika rankasti, mutta pitää myös muistaa, että Jeesuksen sanotaan samassa evankeliumissa olevan Sana, eli Sanan syöminen on sitä, että lukee Jumalan Sanaa, elää siitä ja Kristus on ihmisessä uskon kautta. Ehtoollinen on yhteys-ja muistoateria. "Tehkää se minun muistokseni..."
Luterilaisella kirkolla ja vapailla suunnilla on hieman eriävä näkemys tuosta "ruumiin" syömisestä.
""Chrestuksen seuraajat olivat aiheuttaneet häiriötä Rooman synagogassa". Muuta lähdettä ei Josefusta lukuunottamatta ole."
Vaikka ei olisikaan, niin on kuitenkin ainakin YKSI raamatunulkopuolinen lähde. Mutta on muitakin. Tacitus, Suetonius jne. Juutalaiset mainitsevat Jeesuksen muistaakseni Talmudissa, halveksien, noitatemppuja tehneenä ja teloitettuna miehenä. Mutta mainitsee kuitenkin.
On olemassa kirjeenvaihtoa, jossa kuvataan kristittyjen uskoa. Muistaaksen Plinius on kirjoittanut kirjeitä kristittyjen kuulusteluista ja niiden kuvaus alkukristittyjen uskosta vastaa hyvin paljon mm. Paavalin kirjeiden tai apostolien tekojen kuvauksia.
"En minä tiedä, nouseeko aurinko huomenna. Niin se on koko elämäni tehnyt. Useampi ihminen on kuitenkin nähnyt auringonnousun ja on valmis uskomaan huomiseenkin auringonnousuun, koska se on RATIONAALISTA. "
Hassu, en minä tarkoittanut maapallon liikettä, jossa muuten aurinko EI NOUSE, vaan maapallo kiertää aurinkoa... Minä tarkoitin sitä, että huomista ei vielä ole olemassa, sillä NAPS, ja elämä on ohi. Silti suurin osa ihmisistä uskoo elävänsä huomenna ja sitä seuraavana päivänä. Niin lähes jokainen huomennakin kuoleman kohtaavakin uskoi.
Se, että todistustaakka on minulla tai uskovilla, pitää varmaan paikkansa. Mutta kun niitä todisteita vaaditaan täällä netissä ja kirjallisessa muodossa, en minä pysty sinulle mitään todistamaan. Tämän on vain keskustelua ja erilaisten näkemysten vaihtoa. Jos sinä todisteita haluat, sinun pitäisi elää jonkun uskovan arkea pitemmän aikaa. Niinhän useimmat tutkimuksetkin tehdään.
Minulla itselläni ei ole sinulle tarjota muuta kuin oma subjektiivinen kokemukseni Kristuksesta ja Jumalan olemassaolosta.
No mutta tervehdys!!
Viestejäsi en kerennyt lukemaankaan, kun havaitsin sinun olevan pitkästä aikaa maisemissa. Kiva, että olet jälleen kisoissa mukana. Palataanhan asiaan.
Ensimmäinen maininta Mithran palvonnasta on 1350 eaa. Akateeminen kirjakauppa (mainos) myy mainiota kirjaa nimeltä Mytologia, sieltä löytyy maininta. Eli eipä tullut Jeesus ennen Mithraa maan päälle... Ajoitusmenetelmää en tiedä, mutta ovat nuo ennenkin osanneet ajoittaa hirmu tarkasti noita vanhoja löydöksiään. Suomenkielinen Wiki-artikkeli ei mainitsekaan Dionysos-asiasta mitään, mutta englanninkielinen kyllä. Wiki on muutenkin lähinnä keskinkertainen tietolähde, pitää ottaa huomioon luovan muokkauksen mahdollisuus.
Niinpä, elämä ja kuolema ovat kautta aikain olleet ihmisten mielissä, siitä saakka kun ensimmäinen kyntömies vakonsa valitsi. Yliluonnolliseen uskominen oli muinaiselle ihmiselle tärkeä tapa jäsentää ajatuksiaan kuolemasta. Varhaisimmat tunnetut merkit uskonnollisesta käyttäytymisestä ilmenevät juuri työläissä hautaustavoissa.
Yhtä kauan kuin on mietitty kuolemaa, on ihmiskunta miettinyt kuolemattomuuden ideaa. Tätä varten ihmisen piti keksiä jumala joka tarkoitukseen. Auringolle yksi, maalle toinen, luomiseen yksi, jne (vrt. hindulaisuus ja luonnonuskonnot). Ajan mittaan jumalat saivat lihaa ympärilleen, lepyttely- ja palvontamenot, omat mytologiansa ja jumalhierarkiansa.
Ajan mittaan uskonnot omaksuvat vaikutteita sieltä, minne leviävät, sekä uutta aineistoa ympäröiviltä kulttuureilta ja heidän mytologioistaan.
Kunnes päästään ajatukseen, jonka mukaan jumalia on vain yksi. Kas, monoteismi on syntynyt. Juutalaisuutta pidetään ensimmäisenä monoteismina, mutta pitkään se oli lähinnä monolatria: Ps. 82 kertoo jumalien kokouksesta, jossa Jahve pitää suurta meteliä. Tämä ei ollut vieras ajatus tuohon aikaan, usein polyteistisiäkin uskontoja harjoittaneet valikoivat yhden tai kaksi "pääjumalaa" joiden palvontaan keskittyivät, mutta muita ei ollut juutalaisten lupa palvoa, vaan siitä oli säädetty kivitystuomio.
Uskonnollinen lumipallo vyöryi eteenpäin, assimiloiden vanhaa ja keksien uutta, sitä mukaa kun ihmisen ajattelu ja tietomäärä lisääntyivät. Ennen pitkää Rooman valtakunnan Juudean maakunnassa syntyi (oletettavasti) ihmelapsi, joka jo kaksitoistavuotiaana pyyhki väittelyssä lattiaa Jerusalemin synagogan papistolla. Mielenkiintoisen tapauksesta tekee se, että Maria ja Joosef ovat hyvin huolissaan kun Jeesus katoaa, vaikka heille on erikseen ilmoitettu, että Jeesus on Jumalan poika. Jänskää kuinka nopeasti voi unohtua tuommoinen pikkujuttu... Myöhemmin, nuoreksi mieheksi varttunut puusepän poika, alkaa haalia itselleen ihmisiä ympärilleen, joita kutsuu opetuslapsikseen. Erinäisten vaiheiden jälkeen nuori mies teloitetaan, hän nousee kuolleista, astuu ylös taivaisiin ja istuu Isän Jumalan oikealla puolella (lisää yhtymäkohtia Dionysokseen, tämä nousi myös taivaisiin ja istuu Zeuksen oikealla puolella. Kummallisia yhtymäkohtia, nicht wahr?).
Aikaa kuluu, ja Mekassa muuan arabi saa erikoisen juttukumppanin: arkkienkeli Gabrielin. Gabriel ilmoittaa kyseiselle arabille, nimeltään Muhammed, Jumalan suurat, joiden mukaan elämällä taivasten valtakuntaan pääsee. Siellä onkin ilo ylimmillään, kasa neitsyitä ynnä muuta hyvää odottaa oikeamielistä Herran palvelijaa taivaassa.
Lisää aikaa kuluu. Pari sataa vuotta sitten, muuan mies nimeltä Joseph Smith, saa unessa näyn, että Jumalan viimeinen viesti ihmiskunnalle on kätkettynä New Yorkissa sijaitsevaan kukkulaan. Mies löytää pinon kultaisia kirjoituslevyjä ja näiden tulkintaan tarvittavat kiviset kiekot enkelin johdatuksella. Niissä kerrotaan, kuinka Jeesus ilmestyi heti kuolemansa jälkeen Amerikan mantereella asuvalle juutalaisheimolle, jotka kävivät miljoonia ihmishenkiä vaatineita sotia, miekoin ja hevosten vetämin vaunuin. Hän käänsi kultalevyt englanninkieliseksi käsikirjoitukseksi, mutta alkuperäiset kultalevyt tuhoutuivat tulipalossa. Mutta onneksi englanninnos niistä säästyi. Nyt meillä on kuin onkin Jumalan viimeinen ilmoitus luomakunnalleen, nimeltään Mormonin kirja.
Noin ikään. Toiset vähän taitavampia, toiset tökerömpiä manipulointiyrityksiä. Toiset elävät, toiset ovat kuolleet.
Et sinäkään kaikkiin jumaliin usko. Vain yhteen. Minä menen siitäkin vielä yhden jumalan pidemmälle. Varmuutta kun oikeasta uskonnosta ei ole. Subjektiiviset "totuudet" eivät oikein vakuuta, vaan vaikuttavat lähinnä heikkojen kyykyttämiseltä "taivasosan" ja "tulevan elämän" lupauksineen. Toisaalta, jos jotakuta on tämä elämä vaikka potkinut päähän, niin onhan se "joskus vielä minäkin olen voittajien porukassa"-ajattelu harvinaisen lohdullinen ajatus tälle ihmisparalle, mutta kestävä pohja tuollainen lohtu-usko ei oikein ole; jää tämä ainutlaatuinen elämä elämättä. Tiedän tämän, koska olin useita vuosia evankelisen (suht lakihenkisen) kristillisen liikkeen jäsen, eli olen kokeillut kristittynä elämistä, eikä se eronnut nykyisestä elämästäni juuri mitenkään. Nyt erottuani minulla vain on oikea elämä, oikeita ystäviä, oikea rauha ja mielentyyneys. En pelkää syntiä, Saatanaa, enkä
Jumalaa, koska niitä ei ole, kuten ei ole menninkäisiä tai hammaskeijujakaan.
"Ennen mies maansa myö, kun sanansa syö". Eli en edelleenkään mene ja syö sanaani... Tai Sanaa.
Ai niin, millä oikeudella menet vääntelemään Jeesuksen sanoja? Mistä sinä tiedät puhuiko hän vertauksin vai selväsanaisesti? Ruumin ylösnousemuksesta puhutaan uskontunnustuksessakin, ja se on tässä myös Jeesuksen sanoma: "Eikö ole parempi mennä sokeana ja rampana taivasten valtakuntaan kuin ehjänä kadotukseen?" Ei tavallisella ihmisellä aina ole teologia saatavilla "rabbiinisten vertausten" ymmärtämiseen. Jumalan sanan pitää aueta myöskin tavallisille ihmisille: sitä ei pidä väännellä mihinkään suuntaan. Tietysti tämäkin ongelma häviää, jos Raamattu ymmärretään ihmisten kirjoittamaksi tarinakokoelmaksi. Samoin häviävät kaikki muutkin Raamatun omituisuudet ja ristiriidat.
Hienoa muuten tarinoida perehtyneen ja rauhallisen uskovaisen kanssa. Harvan pitkämielisyys kestää "filistealaisten ivaa". Erityisen mukavaa on, kun pidät minua hassuna, minusta on erityisen mukavaa jos ihmisillä on hauskaa.
"Muistaaksen Plinius on kirjoittanut kirjeitä kristittyjen kuulusteluista ja niiden kuvaus alkukristittyjen uskosta vastaa hyvin paljon mm. Paavalin kirjeiden tai apostolien tekojen kuvauksia."
Hmmm.. Kyseisestä Pliniuksen kirjeestä on hyvä suomennos netissä:
http://www.theologica.fi/PliniusJaTrajanus.html
En tiedä luetko tätä täältä enää.
Minua kiinnostivat nuo ajoitusmenetelmät lähinnä siksi, että voisi pähkäillä lainojen suuntaa. Ongelmana myyttisuskonnoissa on nimenomaan se, että niissä kuvatut tapahtumat (myös kreikkalaisissa mytologioissa) eivät ole sidottuja mihinkää tiettyyn aikaan ja joskus jopa maantieteellinen sijainti on vaikea löytää. Tämä muuten koskee myös islamia tietyllä tavalla. Koraanissa ei puhuta Muhammedin elämästä mitään, vaan se pitää sisällään vain Muhammedin saaman ilmestyksen. Olen aivan saman havainnon tehnyt kuin sinäkin näistä eri uskonnoista ja aikoinaan itse mietin ihan samoja juttuja, että ne ovat vain eri aikoina syntyneitä toisiltaan ammentaneita oppeja.
Tuo Psalmi 82 on kieltämättä mielenkiintoinen, eikä teologinen osaamiseni riitä sen syvempään analysointiin. Merkillepantavaa siinä vaan on se, että Jumala toteaa jumalat yhtä kuolevaisiksi kuin ihmisen? Keitä hän siis tarkoitti sillä? Amblified Bible antaa jumalien/Jumalan pojille ja jumalille merkityksen, että he ovat enkeleitä, eli siis luotuja olentoja.
"Mielenkiintoisen tapauksesta tekee se, että Maria ja Joosef ovat hyvin huolissaan kun Jeesus katoaa, vaikka heille on erikseen ilmoitettu, että Jeesus on Jumalan poika. Jänskää kuinka nopeasti voi unohtua tuommoinen pikkujuttu... "
Niin, pitihän Jeesuksen omaiset häntä myöhemmin seonneena, eikö? Tuosta temppelitapauksesta muuan pastori, Pawson nimeltää, opetti seuraavasti. Kun poika tuli miehen ikään, eli 12-vuotiaaksi, hän alkoi opettelemaan isänsä töitä. Kun hän tuli 30-ikään, hän alkoi tekemään isänsä töitä. Muistatko, mitä Jeesus vastasi vanhemmilleen? Mitä hän alkoi tekemään 30-vuotiaana...? Isänsä töitä...;).
Muhammedin kohdalla mielenkiintoista on se, että hän sai ilmestyksen samalta enkeliltä kuin Maria Jeesuksen syntymää ennen. Kuinka sama enkeli ilmoittaisi toiselle, että syntyvä lapsi on Jumalan Poika ja toiselle, ettei ollut? Raamattu oli jo tässä vaiheessa olemassa, joten tuo kuulostaisi itseasiassa aika koomiselta Jumalan toiminnalta. Vaihtoehdoksi mielestäni jää se, ettei kyseessä ollut sama enkeli, vaan joku joka tekeytyi Gabrieliksi tai sitten Muhammed kuvitteli omiaan.
Paavalihan varoitti Galatalaiskirjeessä tulevista "enkeli-ilmestyksistä". Ja kas ne tulivat ja "toivat uutta tietoa" Jumalasta, uutta evankeliumia.
"Toisaalta, jos jotakuta on tämä elämä vaikka potkinut päähän, niin onhan se "joskus vielä minäkin olen voittajien porukassa"-ajattelu harvinaisen lohdullinen ajatus tälle ihmisparalle, mutta kestävä pohja tuollainen lohtu-usko ei oikein ole; jää tämä ainutlaatuinen elämä elämättä. Tiedän tämän, koska olin useita vuosia evankelisen (suht lakihenkisen) kristillisen liikkeen jäsen, eli olen kokeillut kristittynä elämistä, eikä se eronnut nykyisestä elämästäni juuri mitenkään."
Olet aivan oikeassa. Lohtu-usko ei olekaan kestävää, koska vaatisi hyvin tiiviin ja kuten sanoit, lakihenkisen yhteisön ympärilleen. Tällaisessa uskossahan on tyypillistä, että ulkopuoliset suhteet saatetaan kokonaan kieltää ja taivaspaikan menetyksellä uhkaillaan uskoviakin. Minusta on hyvin ikävää, että ihmiset pettyessään seurakuntaan (useimmiten lakihenkiseen) pettyvät myös samalla Jumalaan. Raamatussa on mainittu kaksi isoa harhaoppia, tämä on nyt Kalevi Lehtisen tulkintaa, mutta ne ovat Jeesuksen lihaksi tulemisen kieltäminen ja lakihenkisyys. Tämän tulkinnan mukaan voisi siis sanoa, ettei lakihenkisyys edes ole kristillistä uskoa. Paavali käyttää hyvin paljon energiaa ja palstatilaa nuhdellessaan seurakuntia lakihenkisyydestä. Galatalaiskirje, Roomalaiskirje ja osittain Efesolaiskirjekin puhuu lakihenkisyyttä vastaan.
"1 Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen."(Gal.5:1)
Tämä orjuuden ies ei ole synnin orjuus, kuten usein ajatellaan, vaan nimenomaan lakihenkisyyden orjuuttava kahle. Tämä selviää Galatalaiskirjeessä asiayhteydestä. Paavali korostaa jatkuvasti, että armosta meidät on pelatettu, eikä tekojen kautta. Niitä tekoja ei vaadita myöskään pelastuksessa pysymiseen, vaan pelastusvarmuus aiheuttaa niitä tekoja.
"En pelkää syntiä, Saatanaa, enkä
Jumalaa, koska niitä ei ole, kuten ei ole menninkäisiä tai hammaskeijujakaan. "
En minäkään pelkää syntiä, sillä ne on anteeksiannettu. Pelastusvarmuuteni ei ole siinä, miten elän tai mitä teen, vaan siinä mitä Jeesus teki ristillä puolestani. Pelastusvarmuuteni on Jeesuksessa Kristuksessa, ei siinä, että minun pitäisi pelätä syntiä tms.
1.Johanneksen kirjeessähän sanotaan, ettei täydellisessä rakkaudessa ole pelkoa, sillä pelossa on jo rangaistusta. Täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Jos siis olet elänyt seurakunnassa, missä on uskovia peloteltu saatanalla (jolla ei uskoviin ole enää mitään valtaa, muuta kuin valhe), synnillä (jonka orjia Kristuksessa olevat eivät enää ole) tai Jumalalla (joka on vahurskauttanut Kristukseen uskovan Kristuksessa ristillä), niin seurakunta ei ole ollut Kristuskeskeinen, joka itseasiassa on sekä laittomuuden että lakihenkisyyden vastakohta.... Kristuskeskeisessä seurakunnassa armo on keskeisellä sijalla ja armo perustuu Jeesuksen ristintyöhön, ei ihmisten pelottelemiseen tai taakkojen lataamiselle selkään. Fariseukset olivat lakihenkisiä.
"Ai niin, millä oikeudella menet vääntelemään Jeesuksen sanoja? Mistä sinä tiedät puhuiko hän vertauksin vai selväsanaisesti? Ruumin ylösnousemuksesta puhutaan uskontunnustuksessakin, ja se on tässä myös Jeesuksen sanoma: "Eikö ole parempi mennä sokeana ja rampana taivasten valtakuntaan kuin ehjänä kadotukseen?"
En minä sanonut sen olevan varsinaisesti vertaus, vaan korostus, liioittelu jne. Mutta hyvä pointti. Yksi selitys opetukselle on se, että Jeesus itsekin eli tuolloin vielä lain alla. Eli ristintyön tuoma sovitus ei ollut vielä tullut. Toisaalta myös Vanhasta testamentista on nähtävissä, että loppujen lopuksi usko se sielläkin oli pelastuksen ehto, ei lain noudattaminen. Laki tuli osoittamaan synnin synniksi, mutta lupaus uskosta oltiin annettu Abrahamille. Kun Abraham uskoi Jumalaa, hänet Jumalan katsoi vanhurskaaksi.
Me elämme kuitenkin nykyään ristintyön jälkeistä aikaa. Siksi mitään muita uhrauksia ei taivaaseen pääsyn saamiseksi enää tarvita. Jeesus antoi jo runnella kehonsa meidän puolestamme. Hän antoi naulata kätensä ja jalkansa. Hän antoi selkänsä ruoskittavaksi julmalla tavalla. Hän antoi keihään lävistää itsensä. Kuten hän sanoi, eikö olisi parempi mennä runneltuna taivaaseen kuin ehjänä helvettiin? Hän otti tehtäväkseen sen, mikä olisi kuulunut meille. Ilman Jeesuksen ristinkuolemaa meidän varmaan pitäisikin mieluummin päästä eroon syntiä tekevästä ruumiinjäsenestä. Toisaalta opetus on myös hengellinen, eli ruumiilla tarkoitetaan usein Kristuksen seurakuntaa. On parempi leikata seurakunnasta pois syntiä jatkuvasti tekevä osa, ettei koko seurakunta mene pilalle. Tähän voisi liittyä hapate opetus. Pienikin määrä hapatetta happanuttaa koko taikinan. On siis hyvä tarkastella kaikkia Jeesuksen opetuksia linjassa, eikä tarttua yhteen erikseen.
Jeesuksen ydinpointti oli ristiin tähtäävä. Jumala tulisi tekemään sen, mikä on ihmiselle mahdotonta. Sovittamaan ihmisen Jumalan kanssa, lunastamaan ihmisen synnin vallasta ja vapauttamaan ihmisen pahan vallasta. Vapaaksi!
"Tietysti tämäkin ongelma häviää, jos Raamattu ymmärretään ihmisten kirjoittamaksi tarinakokoelmaksi. Samoin häviävät kaikki muutkin Raamatun omituisuudet ja ristiriidat. "
Eikö tämä ole hieman helppo ratkaisu? Raamattu on täysin ihmisen kirjoittamaa. Mutta oletko huomannut siinä saman asian kuin Jeesuksessa?
Täysin Jumala. Täysin ihminen. Raamattu, täysin Pyhän Hengen innoittamaa, täysin kuitenkin ihmisen kirjoittamaa. Näinhän kummastakin sanotaan. Jumala ja ihminen. Tämä yhdistelmä kulkee läpi Raamatun ja itseasiassa toteutuu itse Raamatun kirjoituksissa. Jos siis uskoo niin.
Koraaninhan sanotaan olevan puhtaasti Jumalan tekemä. Saman suuntaisia tulkintoja on ollut Jeesuksesta, että hän olikin henkiolento, eikä ihminen. Tai sitten toinen vaihtoehto, että hän oli täysin ihminen, eikä lainkaan Jumala.
Näitä samoja näkemyksiä esitetään myös Raamatusta. Että se on kokonaan ihmisen kirjoittama ja keksimä, tai sitten että sen olisi Jumala sanellut. Viimeiseen vaihtoehtoon ei kai kukaan kristittykään enää usko?
Jos pystyt vielä lukemaan kristillisiä kirjoja, suosittelen Mauri Wikstenin kirjaa "Armo, avain yltäkylläiseen elämään." Siinä käsitellään lakihenkisyyden suhdetta armossa elämiseen ja miten ne suhtautuvat toisiinsa. Miten mm. lakihenkiset suhtautuvat armon varassa riippuviin jne.;).
Mukava on ollut myös sinun vastauksiasi lukea, koska ne ovat hyvin perusteltuja ja analyyttisiä. Uskon, että sinulla on ollut erittäin hyvä syy erota seurakunnasta ja valita se tie, millä nyt olet.
Mukavaa viikonloppua!