Tämä on suora V.A.Koskenniemen kirjoittama alkulause [Rousseau, Jean-Jacques (1933). Emile eli kasvatuksesta. Valiokirjasto XIV. 1029 sivua.]
Uudempaa painosta ei ole eikä tule, natsipropagandaa mukamas.
"1762 on niitä vuosilukuja kirjallisuudenhistoriassa, jotka kuin kellonsoitin näyttävät uutta vaihetta inhimillisen ajatuksen ja sosiaalisen kehityksen tiellä. Kirjallisuuden vaikutuksesta, välillisestä ja välittömästä, uskonnolliseen, valtiolliseen, yhteiskunnalliseen elämään, sen kyvystä virittää tunteita ja ajatuksia, järkyttää vanhoja totuuksia ja herättää uskoa uusiin, sen ennen tuntemattomia elämänmuotoja luovasta voimasta on tuskin tarjolla loistavampaa esimerkkiä kuin mitkä antavat ne kaksi kirjaa, jotka Jean-Jacques Rousseau tuona vuona, nerokkaan, väsymättömän ja rauhattoman päänsä uneksivan ja onnettoman sydämensä yhteistuotteina lähetti maailmaan.
Molemmat teokset, Du contrat social (Yhteiskuntasopimuksesta) ja Emile on de l'education (Emile eli kasvatuksesta), pyrkivät muuttamaan ja muodostamaan sitä yhteiskuntaa, jonka keskellä niiden tekijä oli tuomittu elämään, mutta johon hän ei milloinkaan voinut täysin kotoutua. Kumpikin näistä kirjoista muodostaa elimellisen osan siitä valtavasta välienselvittelystä 1700-luvun ranskalaisen yhteiskunnan kanssa, joka on Rousseaun koko kirjailijatoiminnan lähtökohta ja lopputarkoitus ja josta sekä Ranskan vallankumous että kaikki myöhemmät yhteiskunnan parantajat, sekä oikeat että väärät profeetat ovat lainanneet henkisiä aseitaan..."
A.Mannerkorpi, Jyväskylä
Uudempaa painosta ei ole eikä tule, natsipropagandaa mukamas.
"1762 on niitä vuosilukuja kirjallisuudenhistoriassa, jotka kuin kellonsoitin näyttävät uutta vaihetta inhimillisen ajatuksen ja sosiaalisen kehityksen tiellä. Kirjallisuuden vaikutuksesta, välillisestä ja välittömästä, uskonnolliseen, valtiolliseen, yhteiskunnalliseen elämään, sen kyvystä virittää tunteita ja ajatuksia, järkyttää vanhoja totuuksia ja herättää uskoa uusiin, sen ennen tuntemattomia elämänmuotoja luovasta voimasta on tuskin tarjolla loistavampaa esimerkkiä kuin mitkä antavat ne kaksi kirjaa, jotka Jean-Jacques Rousseau tuona vuona, nerokkaan, väsymättömän ja rauhattoman päänsä uneksivan ja onnettoman sydämensä yhteistuotteina lähetti maailmaan.
Molemmat teokset, Du contrat social (Yhteiskuntasopimuksesta) ja Emile on de l'education (Emile eli kasvatuksesta), pyrkivät muuttamaan ja muodostamaan sitä yhteiskuntaa, jonka keskellä niiden tekijä oli tuomittu elämään, mutta johon hän ei milloinkaan voinut täysin kotoutua. Kumpikin näistä kirjoista muodostaa elimellisen osan siitä valtavasta välienselvittelystä 1700-luvun ranskalaisen yhteiskunnan kanssa, joka on Rousseaun koko kirjailijatoiminnan lähtökohta ja lopputarkoitus ja josta sekä Ranskan vallankumous että kaikki myöhemmät yhteiskunnan parantajat, sekä oikeat että väärät profeetat ovat lainanneet henkisiä aseitaan..."
A.Mannerkorpi, Jyväskylä
Vastaukset 5
Vanhimmat
Koskenniemi ei tajunnut valistuksesta, liberalismista, individualismin harhoista eikä kasvatuksesta tuon taivaallista. Eipä tajunnut tuona aikana moni muukaan.
Emilehän kuvataan kuin fantasiakertomuksen ihmelapsi, joka vauvasta alkaen kasvattaa itse itsensä yrityksen ja erehdyksen menetelmällä. Tämä on vähintäänkin utooppista, koska lapsen syysuhdeajattelu alkaa varsinaisesti kehittymään vasta toisella vuosikymmenellä.
Rousseaun "Yhteiskuntasopimus" on historiallisesti mielenkiintoinen, mutta sitäkin pitää tarkastella oman aikansa ihmiskuvan heijastumana. Roussaulaisen sopimusyhteiskunnan sisäinen ristiriitaisuus (että vapaat yksilöt olisivat aikojen alussa tehneet yhteiskuntasopimuksen, jolla olisivat peruuttamattomasti luopuneet vapauksistaan yhteiskunnan hyväksi) tarvitsee selityksekseen kokonaisnäkemyksen valistusajan ihmiskuvasta ja sen kehittymisen dynamiikasta. Yksi mielestäni hyvä esitys sisältyy Seppo Oikkosen "Narkissos-esseet" -kirjan lukuun "Liberalismista". Tämä löytyy nettiversionakin.
"Emile" on siis lähinnä historiallista mielenkiintoa omaava dokumentti, jonka ajatyuksia kukaan psykologiaan perehtynyt ei enää voi ottaa tosissaan. Mutta se antaa hyvin havainnollisen kuvan siitä mitä valistuksen huumassa yksilön mahdollisuuksista kuviteltiin.
Itse olen sitä mieltä, että Rousseau on oikeassa. Jokaisella on tänne tullessaan alkuperäinen luonto, mutta se on hävinnyt useimmilla niin varhain, ettei sen olemassaoloa enää muista.
Allekirjoittaneella oli niin voimakas alkuperäinen luonto, ettei taida olla toista vastaavaa tapausta. Ensimmäinen asia, kun opin lukemaan oli, että tein jääkaudesta version, että täällä on ollut vedenpaisumus. Perustelin käsitystani sillä, että jääkauden jälkeinen merivaihe oli maailmanlaajuinen. Vasta kouluun mentyäni ja matematiikkaa opittuani aloin epäilemään Nooan arkin olemassaoloa. Toinen asia oli apina, mikäli koulussa olisi opetettu tuota, olisin lähtenyt vaikka kesken päivän pois. Näiden asioiden oli pakko olla alkuperäisessä luonnossa.
A.Mannerkorpi, Jyväskylä
Koskenniemi ei tajunnut valistuksesta, liberalismista, individualismin harhoista eikä kasvatuksesta tuon taivaallista. Eipä tajunnut tuona aikana moni muukaan.
Emilehän kuvataan kuin fantasiakertomuksen ihmelapsi, joka vauvasta alkaen kasvattaa itse itsensä yrityksen ja erehdyksen menetelmällä. Tämä on vähintäänkin utooppista, koska lapsen syysuhdeajattelu alkaa varsinaisesti kehittymään vasta toisella vuosikymmenellä.
Rousseaun "Yhteiskuntasopimus" on historiallisesti mielenkiintoinen, mutta sitäkin pitää tarkastella oman aikansa ihmiskuvan heijastumana. Roussaulaisen sopimusyhteiskunnan sisäinen ristiriitaisuus (että vapaat yksilöt olisivat aikojen alussa tehneet yhteiskuntasopimuksen, jolla olisivat peruuttamattomasti luopuneet vapauksistaan yhteiskunnan hyväksi) tarvitsee selityksekseen kokonaisnäkemyksen valistusajan ihmiskuvasta ja sen kehittymisen dynamiikasta. Yksi mielestäni hyvä esitys sisältyy Seppo Oikkosen "Narkissos-esseet" -kirjan lukuun "Liberalismista". Tämä löytyy nettiversionakin.
"Emile" on siis lähinnä historiallista mielenkiintoa omaava dokumentti, jonka ajatyuksia kukaan psykologiaan perehtynyt ei enää voi ottaa tosissaan. Mutta se antaa hyvin havainnollisen kuvan siitä mitä valistuksen huumassa yksilön mahdollisuuksista kuviteltiin.
esseiden" osoite oli
http://personal.inet.fi/tiede/seppo.oikkonen
ja luku, jossa Rousseauta ja Emileä sekä valistusajan ajattelua käsiteltiin, oli nimeltänsä "Harharetki liberalismin historiaan".
esseiden" osoite oli
http://personal.inet.fi/tiede/seppo.oikkonen
ja luku, jossa Rousseauta ja Emileä sekä valistusajan ajattelua käsiteltiin, oli nimeltänsä "Harharetki liberalismin historiaan".