Suomessa ei tunneta uhkaa
Ruotsissa on alkanut vilkas turvallisuuspoliittinen keskustelu ennen muuta siksi, että puolustusvoimien piirissä on huolestuttu Venäjän sotilaallisen voiman kasvamisesta eritoten Itämeren alueella.
Kun Ruotsi on ollut viime aikoina suuntaamassa puolustusvoimiensa toiminnan painopistettä voimakkaasti kansainvälisiin rauhanturvaamistehtäviin, on Venäjän tilanteen muuttuminen nyt aiheuttanut sen, että jatkossa pohditaan myös kotimaan ja lähialueen puolustuksen tarvitsemia voimavaroja uudelleen.
Ruotsissakin toki johtavat poliitikot muistuttavat, että turvallisuuspolitiikan linjamäärittely ei kuulu puolustusvoimille tai sen analyysikeskukselle, vaan hallitukselle ja valtiopäiville sekä parlamentaarisille puolustustoimikunnille. Vaikka poliitikot painottavat, että Venäjän voimistuminen ei vielä anna aihetta mihinkään ”hälyttäviin uudelleenarviointeihin”, on Ruotsissa kuitenkin selkeästi virinnyt vakava keskustelu siitä, miten Venäjän kasvavaan voimaan tulee suhtautua.
Samaa huolta on esiintynyt jo aikaisemmin ja vielä voimakkaammin Baltian maissa, jotka ovat moneen otteeseen uudelleen saavutetun itsenäisyytensä kaudella joutuneet erilaisiin kiistoihin ja painostuksen kohteiksi Venäjän suhteissaan.
Suomessa ei kuitenkaan nähdä - tai ainakaan haluta ääneen tunnustaa - Venäjän suunnalta mitään lisääntyvää uhkaa. Muutama päivä sitten aamutelevisiossa niin puolustusvoimain edustaja kuin tunnettu rauhantutkijakin näkivät Venäjän sotilaallisen voiman kasvun asiana, josta ei ole syytä tuntea mitään huolta. Suomalaisessa poliittisessa johdossa ja myös lehdistössä taas pidetään kiinni yya-aikana omaksutusta fraseologiasta, jonka mukaan Venäjän sotilaallinen vahvistuminen on pikemminkin vain hyväksi Suomellekin.
Esimerkiksi keskustan pää-äänenkannattaja Suomenmaa kirjoitti eilen pääkirjoitussivullaan näin herttaisesti: ”Taloudellisen yhteistyö alalla nouseva Venäjä on suuri mahdollisuus Euroopalle ja erityisesti Suomelle. Myöskään turvallisuuspolitiikassa Venäjän naapuruus ei ole erityinen uhka. Normaali yhteistyöhakuinen naapurisuhde riittää.”
Suomen turvallisuuspoliittisessa asennoitumisessa on joko suurta salaista tietämystä tai lapsekasta hyväuskoisuutta, jonka varaan muut naapurimme eivät uskalla antautua. Niin Ruotsissa, Norjassa kuin Baltiassakin on herännyt huolestuneita kysymyksiä siitä, mitä Venäjän voimakas varustautuminen ja Itämeren alueen toimintojen tehostaminen merkitsee. Osa naapureista on etsinyt liittoutumista turvaa, osa pohtii, onko turvallisuusarvioita muutettava. Meillä riittää hyvä, yhteistyöhakuinen naapurisuhde.
Oikea arvio - vai sinisilmäistä toiveajattelua?
http://www.yle.fi/radiosoitin/index.php?clip=24027&language=fi
Ruotsissa on alkanut vilkas turvallisuuspoliittinen keskustelu ennen muuta siksi, että puolustusvoimien piirissä on huolestuttu Venäjän sotilaallisen voiman kasvamisesta eritoten Itämeren alueella.
Kun Ruotsi on ollut viime aikoina suuntaamassa puolustusvoimiensa toiminnan painopistettä voimakkaasti kansainvälisiin rauhanturvaamistehtäviin, on Venäjän tilanteen muuttuminen nyt aiheuttanut sen, että jatkossa pohditaan myös kotimaan ja lähialueen puolustuksen tarvitsemia voimavaroja uudelleen.
Ruotsissakin toki johtavat poliitikot muistuttavat, että turvallisuuspolitiikan linjamäärittely ei kuulu puolustusvoimille tai sen analyysikeskukselle, vaan hallitukselle ja valtiopäiville sekä parlamentaarisille puolustustoimikunnille. Vaikka poliitikot painottavat, että Venäjän voimistuminen ei vielä anna aihetta mihinkään ”hälyttäviin uudelleenarviointeihin”, on Ruotsissa kuitenkin selkeästi virinnyt vakava keskustelu siitä, miten Venäjän kasvavaan voimaan tulee suhtautua.
Samaa huolta on esiintynyt jo aikaisemmin ja vielä voimakkaammin Baltian maissa, jotka ovat moneen otteeseen uudelleen saavutetun itsenäisyytensä kaudella joutuneet erilaisiin kiistoihin ja painostuksen kohteiksi Venäjän suhteissaan.
Suomessa ei kuitenkaan nähdä - tai ainakaan haluta ääneen tunnustaa - Venäjän suunnalta mitään lisääntyvää uhkaa. Muutama päivä sitten aamutelevisiossa niin puolustusvoimain edustaja kuin tunnettu rauhantutkijakin näkivät Venäjän sotilaallisen voiman kasvun asiana, josta ei ole syytä tuntea mitään huolta. Suomalaisessa poliittisessa johdossa ja myös lehdistössä taas pidetään kiinni yya-aikana omaksutusta fraseologiasta, jonka mukaan Venäjän sotilaallinen vahvistuminen on pikemminkin vain hyväksi Suomellekin.
Esimerkiksi keskustan pää-äänenkannattaja Suomenmaa kirjoitti eilen pääkirjoitussivullaan näin herttaisesti: ”Taloudellisen yhteistyö alalla nouseva Venäjä on suuri mahdollisuus Euroopalle ja erityisesti Suomelle. Myöskään turvallisuuspolitiikassa Venäjän naapuruus ei ole erityinen uhka. Normaali yhteistyöhakuinen naapurisuhde riittää.”
Suomen turvallisuuspoliittisessa asennoitumisessa on joko suurta salaista tietämystä tai lapsekasta hyväuskoisuutta, jonka varaan muut naapurimme eivät uskalla antautua. Niin Ruotsissa, Norjassa kuin Baltiassakin on herännyt huolestuneita kysymyksiä siitä, mitä Venäjän voimakas varustautuminen ja Itämeren alueen toimintojen tehostaminen merkitsee. Osa naapureista on etsinyt liittoutumista turvaa, osa pohtii, onko turvallisuusarvioita muutettava. Meillä riittää hyvä, yhteistyöhakuinen naapurisuhde.
Oikea arvio - vai sinisilmäistä toiveajattelua?
http://www.yle.fi/radiosoitin/index.php?clip=24027&language=fi
Vastaukset 11
Vanhimmat
On Suomen tuki ja turva. Venäjä haluaa Suomelle vain hyvää ja ottaa pian omaan hoitoonsa.
Jaakko Laaksolle tehdä vallankumous. Muut vasemmistoliiton änkyrät kyllä seuraavat mukana.
Kohta täällä opiskellaan Venäjää, katukuvaa hallitsee kyyrilliset kirjaimet, virkamiehet vannovat uskolisuutta Venäjän hallitsijalle jne. - perkeles, tämähän on jo tapahtunut reilu 100 vuotta siten! Jaa taas historia toistaa itseään?
tajuta että Venäjä on uhka vain jos sitä pidetään uhkana. Tämä voi olla sinulle vaikeaa tajuta, mutta kokeilepa pohtia asian ydintä!
"aivoja" toimiva yksineuvoinen valtakunta?????????
Venäjä on uhka, eli sillä on sekä sotilaallinen että yhä enemmän taloudellinen potentiaali toimia mm Suomea vastaan. Toimintamallia, jota kehotat käyttämään, voi verrata strutsiin, joka panee päänsä piiloon leijonan lähestyessä. Ei kovin hyvä toimintatapamalli.
Onko venäjä riski, onkin sitten toinen kysymys. Tähän asti Venäjää ei ole voinut pitää kovin suurena riskinä lyhyellä aikavälillä, mutta tilanne on parin viime vuoden aikana. Kysymys, onko Venäjällä halua käyttää potentiaalia, on tullut aivan toiseen valoon aivan viime aikoina.
Loppupäätelmänä voi todeta, että Suomenkin on otettava huomioon mahdollisuus suhteiden heikenemiseen vaikka se tietystikkään ei ole toivottavaa. Samalla kun pyritään sitomaan Venäjää mm taloudellisesti Euroopan kehitykseen, on ylläpidettävä Suomen puolusstusvalmiutta kaikilla sektoreilla.
että suhteete heikkenevät taatusti jos Suomi ilmoittaa Venäjän olevan sille uhka! tämän pitäisi kaikille olla päivänselvä. Parempi pitää asiat asioina, eikä tämä ilmoittamattA JÄTTÄMINEN ESTÄ sUOMEA VARAUTUMASTA MIHIN ITSE HALUAA! Viisas on vaiti!
Toisaalta pitäää kysyä mitä erityistä siinä on jos Venäjä uusii sotakalustoaan itämerellä???? eikö muut uusi sotakalustoaan????? Jopa pikkuinen Suomi uusii koko ajan!
Valtaosa maailman ihmisistä pitää USA:n ulkopolitiikkaa uhkana oman kotimaansa turvallisuudelle:
http://www.voice-of-the-people.net/ContentFiles/docs\Terrorism_and_US_foreign_policy.pdf
mitään "vilkas turvallisuuspoliittinen keskustelu ennen muuta siksi, että puolustusvoimien piirissä on huolestuttu Venäjän sotilaallisen voiman kasvamisesta eritoten Itämeren alueella."
Kaikesta disinformatiosta huolimatta Ruotsissa ei ole alkanut turvallisuuspoliittista keskustelua.
Kannattaa vähän googlettaa. Kyllä sitä keskustelua on, mutta keskustelun ryöpsähtäminen päivälehtien sivuille oli ehkä vähän suunnittelematonta ja joillekin poliitikoille yllätys.
Kuulostaapa tutulta "hyväuskoisten hölmöjen" puheelta tämä Venäjän uhkakuvien vähättely. Venäjällä valtionvelka lähes nollassa, armeija vahvistuu huimaa vauhtia ja monet maat (myös Suomi) riippuvaisia Venäjän tuomasta energiasta. Siinä se suurvalta vahvistuu rajan takana, mutta ei kai se suomettuminen taas ala...