En oikein ymmärrä puheita siitä, että vanhusten hoidossa vaadittaisiin monivuotista koulutusta. Miten kouluttamaton dementoitunut omainen sitten kelpaa vielä pahemmin dementoituneen omaisensa omaishoitajaksi. Kotonaan vanhus saa katuilla ja tehdä mitä mieleen juolahtaa, ottaa lääkkeitä tapansa mukaa, eikä siihen puututa. Miten sitten palkatut työntekijät pitävät kovaa melua siitä, miten vaativaa jne. heidän työnsä on. Kokemuksesta tiedän, että vanhus kaipaa tavallista kodinhoitoapua, johon oppii perusopinnot hallitseva muutamassa viikossa esimerkiksi oppisomuksella. Tärkein työkalu on kyky ja taito kunnioittaa vanhusta ottamalla huomioon hänen toiveensa ja tarpeensa.
Omaishoitajan pätevyys
Procula
6940
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mitä oikein tarkoitat ?
Kuulostaa kyllä oudolta, jos näin on. Olen ymmärtänyt, että ennen omaishoitajaksi ryhtymistä olisi käytävä lääkärissä, missä arvioidaan pytyykö kyseinen henkilö tähän tehtävään.
On aivan totta, että vanhusten aito kohtaaminen ja kunnioittaminen on tärkeä osa hoitotyötä ja kaiken perusta. Mutta mielestäni on kuitenkin vähän kapeakantoista ajattelua, ettei vanhusten kanssa työskentelevillä tarvisi olla koulutusta ollenkaan.
Kukaan ei ikinä voi tietää kaikkea. Joku tietää yhtä, toinen toista. Eikö kuitenkin olisi hyvä, että hoitajilla olisi joku käsitys vanhusten yleisimmistä sairauksista ja niiden hoidosta? Esim. Eri dementioista. Vuorovaikutuksesta dementoituneiden kanssa, haavahoidoista ja ennaltaehkäisystä. Vähän yleisimmistä lääkkeistä, ergonomiasta ym? Riippuu tietysti miten ketäkin haluaa asian nähdä.
Omaishoitaja ei ota verinäytteitä, kun taas kotipalvelun lähihoitajat ottavat.
Dementoituneen vanhuksen hoitaminen on sitä helpompaa, mitä tarkempaan tietää dementoituneen elämän historiaa. Dementoitunuthan palaa "muistin maailmassa" taaksepäin ja elää hetkeä jolloin oli vielä työelämässä ja lapset oli pieniä.
Omaishoitaja, jolla muisti hyvä, osaa jakaa lääkkeet siinä puolisolleen, kuin itselleen. Helppoa jakaa kahdelle, mutta työstä käy jakaa lääkkeet kahdelle kymmenelle.
Yhden tutun dementoituneen hoitaminen on niin erilaista, kuin hoitaa 20 dementoitunutta esim. osastolla. Kotona dementoitunut on tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Vieraan ympäristön dementoitunut kokee useinkin turvattomaksi.
Kun hoidat yhtä, et rasita vielä itseäsi uuvuksiin (vaikkka tiedän loppuun palanieta omaisiakin).
Mutta kun siirtelet 20-30 vanhusta, joilla on hyvin erilaisia epikriisejä hoitokansiossa, hyvin erilaisia perussairauksia jne. Ketään et tunne ennestään, vaan opettelet tuntemaan hoitamisen yhteydessä.
Noita töitä ei voi verrata mitenkään keskenään.
Kuvitteleppa itsesi hoitamaan omaa isääsi tai äitiäsi? Helppoa, vaikka olisi dementoitunut.
Kuvittele sen jälkeen itsesi hoitamaan 20-30 dementoitunutta, 5 parkinson, kaikilla altzhaimer, 10 diabetes, 20 sydämenvajaatoiminta, 4 astma, 15 verenpainetauti, 4 säärihaava, 2 aspiroi ruokaa keuhkoihin, 10 kystofix ja 2 satunnaisesti kateroidaan, 15 usein VTI, yhdellä ALS, 3 skitsofrenia, 5 masennus. 7 menee marevan ja INRi otettava säännöllisesti. 1 tullut kaihi leikkausesta ja säännöllinen tiputtelu 2 eri tippaa silmiin. Puolet kärsii kovasta vatsasta, vaikka laksatiivejä menee.. toisella puolella löysät tulee housuun liiankin herkästi. 2 potilaista on avanne. Yhdellä jalassa sairaalabakteeri MRSA, josta antanut negatiivisen tuloksen joitakin kertoja, haavaa hoitaessa silti suojauduttava hyvin.
Joko työ tuntuu erilaiselta, kuin hoitaa yhtä tuttua vanhusta?
"Kun hoidat yhtä, et rasita vielä itseäsi uuvuksiin (vaikkka tiedän loppuun palanieta omaisiakin)."
Omaishoitajana olen vuosia ollut, mutta en ole mistään lääkärintarkastuksista saati muistakaan testeistä ikinä kuullutkaan. Koulutusta toki olisi ollut tarjolla: noin kerran vuodessa joku tilaisuus omaishoitajille vanhusten viikolla, mutta miten sinne lähtee, jos tälle vanhukselle ei satu saamaan silloin hoitajaa.
Selittäisitkö hiukan tarkemmin, kuinka voin estää itseäni uupumasta, jos päivän hoidan perhettäni, lapsiani, jopa työtäni ja yön sitten dementoitunutta omaistani, jolle ei mistään unilääkkeistä ole vähäisintäkään apua? Nukahdan muutaman silmällisen jossakin välissä ja taas herään jonkun ovihälyttimen piippaukseen varttitunnin päästä...
Onko se omaisen hoitaminen kotona todella helpompaa kuin työpaikalla, jos hän kakkii kenkiisi, raivoaa lapsillesi, hukkaa ikuisiksi ajoiksi tärkeät asiapaperisi jne ?
Omaishoitaja on työssä kiinni 24h/ 7vrk. Mutta sinä hoidat vain yhtä vanhusta, olet samalla kotona ja teet siinä sivussa kotitöitä.
Työ on henkisesti rankkaa.
Hoitaja tekee 8-10h vuorotyötä. Hoitaa ja on vastuussa useammasta vanhuksesta. Työ on jo fyysisestikin hyvin paljon raskaampaa, kuin kotona yhden vanhuksen hoitaminen. 20-30 vanhuksen siirtely, nostelu jne tuntuu jo jäsenissä.
Henkistä kuormitusta lisää työmäärä ja vastuu.
Kuten sanoin, töitä ei voi verrata keskenään.
Et voi verrata tarhan hoitajan ja kotiäidinkään työtä, työt ovat niin eriluonteista työskennellessä kotona ja omien parissa.
Ja en tiedä missä Jumalan selän takana asut, mutta täällä omaishoitajat saa kotona kotisairaanhoidolta ohjeistusta. Lisäksi kotipalvelu hoitaa ajan, jolloin omaishoitaja tarvitsee vapaahetken. Lääkäriltä voi kysyä neuvoja oman omaisen hoitamiseen.
En sano, etteikö omaishoitajana oleminen olisi rankkaa. Sanon, ettei noita töitä voi verrata toisiinsa, koska ne ovat samasta työstä huolimatta (tässä tapauksessa vanhustyötä/hoitamista) hyvin erilaisia töitä.
Jumala seisoo, mutta meillä se menee kyllä niin päin, että omaiset antavat kotisairaanhoidolle ohjeistusta ja toisinaan hyvinkin tiukasti. Siellä kun on sellainen käsitys, että dementoituneen kotipalveluksi riittää "käynti". Herran pieksut, eihän siitä käynnistä mitään hyötyä ole, kyllä siitä pitää jotain hyötyäkin olla, että maksaa kannattaa.
Huomaatko, että me teemme hoitotyön ohessa kaikkea sitä, mitä sinä teet vapaa-aikanasi: kotityöt, veroilmoitukset, harrastukset, saunomiset, huvittelut ym. Mieti nyt edes hetki, mitä kaikkea minä joudun jättämään tekemättä, jos sen dementoituneen omaisen huoneesta kuuluu kova kolahdus kesken ....
Kotiäidin ja omaishoitajan välillä on yksi pieni mutta sangen ratkaiseva ero: kotiäiti on yleensä itse osansa valinnut, mutta moni on omaishoitajaksi joutunut, kun läheinen on sairastunut eikä hän pääse mihinkään muualle hoitoon.
Ja onpa monien kohdalla toinenkin ero: kotiäidit ovat yleensä työikäisiä ja -kuntoisia, jopa suorastaan nuoria. Sen sijaan omaishoitajissa on paljon ikääntyneitä ja sairaita eläkeläisiä.