1844 tärkein vuosi

Ellenin mies James White julkaisi kirjassaan A Word to the ”Little Flock” 1847 Ellenin ensimmäisen näyn, jonka hän näki joulukuussa 1844, siis vähän lokakuussa tapahtuneen pettymyksen jälkeen. James kirjoittaa, että näky julkaistiin Day-Star lehdessä jo toista vuotta aikaisemmin (24.1.1846 numerossa). Näkyä on kirjoitettu Jamesin kirjaan neljän sivun verran, mutta kuitenkin se katkeaa kesken kolmeen pisteeseen ja sen jälkeen on pätkä Ellenin paluusta maan päälle. Vaikka näky on pitkä, lainaan tässä siitä suljetun oven kohdan (s. 14), jossa Ellen uhkailee ei-adventisteja: "Rukoillessani perhealttarilla Pyhä Henki tuli päälleni ja näytin nousevan korkeammalle ja korkeammalle, kauas pimeän maailman yläpuolelle. Käännyin katsomaan adventisteja maailmassa, mutta en löytänyt heitä - kun ääni sanoi minulle, ´Katso uudelleen ja katso vähän ylemmäs´. Silloin nostin silmäni ja näin suoran ja kapean polun, heitettynä korkealle maailman yläpuolelle. Tällä polulla adventistit matkasivat Kaupunkiin, joka oli polun loppupäässä. Heillä oli kirkas valo takanaan polun alkupäässä valaisemassa, enkeli kertoi valon olevan Keskiyön Huuto. Tämä valo valaisi koko polun ja antoi valoaan heidän jaloilleen niin, etteivät he kompastuisi. Ja jos he pitivät silmänsä Jeesuksessa, joka oli juuri heidän edellään, johtaen heitä Kaupunkiin, he olivat turvassa. Mutta pian jotkut väsyivät ja sanoivat, että Kaupunki on hyvin kaukana ja he olivat odottaneet pääsevänsä sinne aikaisemmin. Silloin Jeesus rohkaisi heitä nostaen loistavan oikean käsivartensa ja hänen käsivarrestaan tuli loistava valo, joka aaltoili adventistijoukon yllä ja he huusivat hallelujaa! Toiset harkitsemattomasti kielsivät valon takanaan ja sanoivat, että se ei ollut Jumala, joka oli johtanut heidät niin pitkälle. Valo heidän takanaan jätti heidän jalkansa täydelliseen pimeyteen ja he kompastuivat ja heidän silmänsä erkanivat maalista ja menettivät Jeesuksen näköpiiristään, ja he putosivat polulta alas pimeään ja pahaan maailmaan. Oli aivan yhtä mahdotonta heille päästä takaisin polulle ja mennä Kaupunkiin kuin koko pahalle maailmalle, jonka Jumala oli hylännyt." Tämä "valo" eli "keskiyön huuto" eli "1844 viesti" siis johti ja johtaa adventisteja. Sen voimassa kuljetaan polkua. Niiden, jotka eivät usko Ellenin oppeihin, ei ole mahdollista päästä taivaaseen, koska ovat pimeässä. Heiltä ovi on suljettu. Tässä on kauhea eksytys, pelotellaan ihmiset uskomaan väärään 1844 vuosilukuun, väärään pyhäkköoppiin ja väärään tutkivan tuomion oppiin. Nämä ovat joka ikinen epäraamatullisia oppeja, kuten myös suljetun oven oppi.

Ei tuo vuosi sinänsä mitenkään tärkeä ole.
Vastustajamme vain ovat sen nostaneet esiin niin lukemattomia kertoja, että se saan näyttämään, kuin se olisi tärkeä.

Olennaista on vain yksin Raamatun Sanan valossa - Ilm. 14:7 - tietää, että "tuomion aika on alkanut".
Eli ko. jae ilmoittaa sen menneessä aikamuodossa alkaneeksi nimenomaan ennen Jeesuksen toista tulemusta ja jatkuen läpi tuon Ilm. 13. luvun loppuosan todistaman pedon merkin ajan.

Se, joka vielä uskoo Raamattua, uskoo näin.
Muut uskovat sitten sitä, mitä petovallan taustavalta haluaa.