Pystyykö kukaan sanomaan onko missään mainintoja kaukopartioiden pakkotilanteessa tekemistä ns. armomurhista? Siis ollaan tilanteessa takaa-ajettuina, oma kaveri vaikeasti haavoittuneena, eikä mahdollisuutta kätkeä haavoittunutta! Partiomiehet vetivät pitkäätikkua kuka on se, jolle tuo ikävä tehtävä lankesi jouduttaa partiotoverin elämä päätökseen! Oli tiedossa venäläisten hellät kuulustelumetodit, niin ei voitu jättää vangiksikaan, etenkin jos haavoittunut tiesi partion kätköpaikat, kohteen ja kokoontumispaikat yms! Sama tapahtui, jos jokin jäsen partiosta sekosi pahemmin keskellä vihollisia, niin jollekkin lankesi ikävä velvollisuus, muuten olisi monesti koko partio voinut tuhoutua!
Siis onhan raadollista, mutta kun näin on pakon edessä jouduttu toimimaan! Ajattelin kysyä, jos joku tietäisi asiasta enemmän???
kuinkahan yleistä on tämmöinen ollut??? Alan kirjailijat luonnollisesti ovat välttäneet aiheen aivan kokonaan, mutta sekin on historiaa josta pitää voida keskustella!
Siis onhan raadollista, mutta kun näin on pakon edessä jouduttu toimimaan! Ajattelin kysyä, jos joku tietäisi asiasta enemmän???
kuinkahan yleistä on tämmöinen ollut??? Alan kirjailijat luonnollisesti ovat välttäneet aiheen aivan kokonaan, mutta sekin on historiaa josta pitää voida keskustella!
Vastaukset 6
Vanhimmat
tälläisen jutun keksit?
Olen asiasta itse lukennut jossain artikkelin, missä viitattiin tällaiseen käytäntöön! Myös tapahtui paljonkin tiukoissa tilanteissa, että haavoittuneelle jätettiin käsikranaatteja ja ase, millä sai myydä henkensä kalliilla. Tämä tietysti mikäli haavoittunut kykeni taistelemaan.
En itse haluaisi jäädä venäläisten vangiksi partiomiehenä mistään hinnasta, nääs kohtalo oli yleensä teloitus!!!
Ystäväni sukulainen oli haavoittunut kannaksella perääntymisen aikana. Luoti oli mennyt rinnasta lävitse, kun hänen voimat alkoivat ehtyä, oli tiennyt ettei jaksaisi enempää kävellä, niin pyysi kranuja ja kp:n lippaat itselleen, ja näin jäi kannolle istuen odottamaan vihulaisia.
Muiden vetäytyessä metsiä pitkin, oli alkanut jossain vaiheessa julmettu pauke, mikä oli kestännyt aikansa. Näin tämä sankari osti aikaa aseveljilleen, ja varmasti otti mukanaan monta aronpoikaa. Tuollaisia miehiä meidän on kiittäminen paljosta.
Pistää kyllä ajattelemaan, kun moista lukee, mutta tottahan tuo on!
Sota luo tilanteita, jossa voi joutua myös ottamaan hengen ystävältään! Toisaalta kun ajattelen, jos se on välttämätöntä muiden ja haavoittuneen kärsimyksille,niin ei kai siinä vaihtoehtoja ole!
Onpa hommaa!!!
Jos ei neukku ampunut mennessä tai et astunnu miinaan, mahdollisesti eksyit johonkin korpeen ja melkein kuolet nälkään, kunnes omille linjoille tultaessa joku vartiomies laskee ilmat pihalle, tai että vielä haavoitut ja oma kaveri ampuu!
Oikeampi nimi olisi kait kamikazesissi!
Kysy sota-arkistosta, jos heillä olisi tietoja???