Seronil vai Efexor?

vastausta. Kummallakin on hyvät ja huonot puolensa. Kannattaisi kysyä vaikka lääkäriltä :)

lääkäri määrää sulle mielestään sopivinta lääkettä, jos yleensä määrää.
"lääke" voi olla myös terapiaa.
minä lisäisin lääkelistalle ykköseksi ulkoilun ja kuntoilun, automaattisesti. vaivasta riippumatta.

onko sulla joku toinen menetelmä hankkia lääkettä ?

Oikean lääkkeen löytäminen näissä mielialahäiriöissä on usein lääkärilläkin 'hakemista'. Itsellä oli aikanaan Seronilkin, mutta en osaa sanoa oikein siitä mitään, kun aika lääkekielteisenä en sitä ohjeen mukaan jaksanut syödä, eli odottaa vaikutusta.

Myöhemmin määrättiin Efexor, jota sitäkin käytin pitkin hampain. En useinkaan edes sitä paria kolmea viikkoa, mutta lyhyemmässäkin ajassa huomasin sen tasapainottavan mieltäni.

Nyt olen oltuani vuodenvaihteessa tienhaarassa (joko lääkkeet, tai lopullinen sekoaminen) aloitin Efexorin ohjeen mukaan. Ja nyt täytyy sanoa, että kyllä kannatti.
Mielen tasapaino palautui ja elämän vastoikäymiset ovat saaneet ilmeisen oikeat mittasuhteet. Ennenkaikkea läheiset ovat sanoneet, että olen eri ihminen.
Viime vuoden puolella saatoin raivostua mitättömistä asioista ja lyödä nyrkillä käden läpi seinästä. Äkkipikainen olen aina ollut, mutta jokainen käsittää, että tuollainen ei ole normaalia.

Minulle Efexor on sopinut. Kaikki on niin yksilöstä ja oireista kiinni. Neuvottele lääkärisi kanssa.

Lisänä minulla on Diapam, muta sitä tuntuu tarvitsevan entistä vähemmän Efexorin antaman tasapainoisen olon vuoksi.

Paranemisiin!

Mä jouduin kokeilemaan monta eri lääkettä ennen kuin sopiva löytyi. Nyt olen syönyt puolitoista vuotta efexor depotia. Alussa oli hiukan öklö olo ja ruoka ei maistunut. Myös pupillit oli laajentuneet. Sitten olo tasottui ja raivokohtaukset ja itkukohtaukset hävisivät, joista olin kärsinyt. Puoli vuotta sitten vähensin jo annostakin.
Mutta minulla on muitakin lääkkeitä eli stella nukahtamiseen, klotriptyl yöheräämisiin, rivatril ahdistukseen ja alprox jännittäviin tilanteisiin. Voi kun se päivä koittais, etten tarviis kun tuon alproxin pahimpiin jännitystilanteisiin :( Toivossa on hyvä elää. Ja kaikki vain sen takia että lapsuuden traumat on niin pahat.