Määritelmä:
Luopumus merkitsee Jumalan palvonnasta ja palveluksesta luopumista tai niiden hylkäämistä, itse asiassa kapinaa Jehova Jumalaa vastaan.
Jotkut luopiot väittävät tuntevansa Jumalan ja palvelevansa häntä, mutta hylkäävät hänen Sanassaan esitettyjä opetuksia tai vaatimuksia.
Toiset väittävät uskovansa Raamattuun, mutta hylkäävät Jehovan järjestön.
Luopumus merkitsee Jumalan palvonnasta ja palveluksesta luopumista tai niiden hylkäämistä, itse asiassa kapinaa Jehova Jumalaa vastaan.
Jotkut luopiot väittävät tuntevansa Jumalan ja palvelevansa häntä, mutta hylkäävät hänen Sanassaan esitettyjä opetuksia tai vaatimuksia.
Toiset väittävät uskovansa Raamattuun, mutta hylkäävät Jehovan järjestön.
Vastaukset 6
Vanhimmat
>>Jotkut luopiot väittävät tuntevansa Jumalan ja palvelevansa häntä, mutta hylkäävät hänen Sanassaan esitettyjä opetuksia tai vaatimuksia.
Jos joku haluaa välttämättä uskoa Raamatun opetuksiin, niin se vaatii luopumista vt-seuran opetuksista. Hyvin pieni osa Jehovan todistajien opista perustuu Raamattuun. Kaikki merkittävät opinkohdat ovat vt-seuran luomia eikä niille löydy Raamatusta perusteita.
keskuudesta nousisi luopioita?
1. Tim. 4:1: "Henkeytetty ilmaus sanoo nimenomaan, että myöhempinä ajanjaksoina jotkut luopuvat uskosta, kun he kiinnittävät huomiota eksyttäviin henkeytettyihin ilmauksiin ja demonien opetuksiin."
2. Tess. 2:3: "Älköön kukaan vietelkö teitä millään tavalla, sillä se [Jehovan päivä] ei tule, ellei luopumus tule ensin ja laittomuuden ihminen ilmesty, tuhon poika."
koska Koraanissa on luopiolle määrätty kuolemanrangaistus.
Muut uskonnot eivät lie ole noin ankaria?
>>Määritelmä:
Kas näin määritellään luopio suomenkielessä:
"LUOPIO aatteestaan, puolueestaan tms. (eettisesti tuomittavalla tavalla) luopunut ihminen. Uskonl. Poliittinen l." (Suomen kielen perussanakirja, Osa L-R, s 109; Helsinki 1992; ISBN 951-861-433-4;)
Luopio = Henkilö joka jättää veljeskunnan uskollisuudenvalan jälkeen. Yleisesti valastaan tai puolestaan luopunut, petturi, esim. uskonluopio. (Suomen kielen perussanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 1990. ISBN 951-861-433-4)