Wittgenstein ja hiilihanko

kyse Karl Popperista ja Cambridgen Moral Science Clubilla vuonna 1946 tapahtuneesta kymmenen minuuttia kestäneestä "väittelystä".

Filosofien nimien oikeinkirjoitusta: Nietzsche. Sen sijaan Leibniz ei ole Leibnitz. Usein näkee kirjoitettavan Russel, pitää olla Russell. Kiergekaard on oikeasti Kierkegaard.

Tosin säännöllisesti väärin kirjoitetut nimet antavat hassun vaikutelman vain silloin kun kirjoittaja on muuten asenteiltaan pedantti.

tästä jutusta vaikka oltiinkin Cambridgen Moral Science Clubilla lokakuussa vuonna 1946. Väittely koski mitä ilmeisimmin filosofian yleistä luonnetta. Ei ole oikein mahdollistakaan, että se olisi koskenut mitään sentapaista kuin "W:n mielestä moraaliväittämät oli palautettavissa tosiasiaväittämiin", sillä tämä olisi jo kokonaan toisella planeetalla kuin Wittgensteinin ajattelu.

Suhtaudun varauksella Sven Krohnin välittämään tietoon Wittgensteinista.

Toisiaan ko. tilaisuudessa ryöpyttivät Wittgenstein ja Karl Popper. Popper on jälkikäteen kertonut maailmalle oman versionsa tapahtumista. Se ei saata olla ihan todenmukainen.

David Edmonds ja John Eidinow ovat kirjoittaneet aiheesta kirjan, jonka alkuluku on luettavissa esim. osoitteessa


http://www.chron.com/cs/CDA/story.hts/ae/books/ch1/1217653

poissa kirjoitti:

tästä jutusta vaikka oltiinkin Cambridgen Moral Science Clubilla lokakuussa vuonna 1946. Väittely koski mitä ilmeisimmin filosofian yleistä luonnetta. Ei ole oikein mahdollistakaan, että se olisi koskenut mitään sentapaista kuin "W:n mielestä moraaliväittämät oli palautettavissa tosiasiaväittämiin", sillä tämä olisi jo kokonaan toisella planeetalla kuin Wittgensteinin ajattelu.

Suhtaudun varauksella Sven Krohnin välittämään tietoon Wittgensteinista.

Toisiaan ko. tilaisuudessa ryöpyttivät Wittgenstein ja Karl Popper. Popper on jälkikäteen kertonut maailmalle oman versionsa tapahtumista. Se ei saata olla ihan todenmukainen.

David Edmonds ja John Eidinow ovat kirjoittaneet aiheesta kirjan, jonka alkuluku on luettavissa esim. osoitteessa


http://www.chron.com/cs/CDA/story.hts/ae/books/ch1/1217653

Lue lisää

Kuulemani kertomus ei olennaisesti poikkea tästä Popperin muisteluksista, joskin lähde oli toinen (ilmeisesti kulkenut juoruna - mahd. jonkun suomalaisen t. ruotsalaisen tutkijan kertomana). Raivokohtaus tuli Popperinkin mukaan nimenomaan keskusteltaessa etiikasta ja moraalisäännöistä. Et taida tuntea W:n kantaa filosofiseen etiikkaan ja ylipäätään etiikan mahdollisuuteen? Eli kuten viittaamassasi lähteessä lukee:

Popper's account can be found in his intellectual autobiography, Unended Quest, published in 1974. According to this version of events, Popper put forward a series of what he insisted were real philosophical problems. Wittgenstein summarily dismissed them all. Popper recalled that Wittgenstein "had been nervously playing with the poker," which he used "like a conductor's baton to emphasize his assertions," and when a question came up about the status of ethics, Wittgenstein challenged him to give an example of a moral rule. "I replied: 'Not to threaten visiting lecturers with pokers! Whereupon Wittgenstein, in a rage, threw the poker down and stormed out of the room, banging the door behind him."

opettaja kirjoitti:

Kuulemani kertomus ei olennaisesti poikkea tästä Popperin muisteluksista, joskin lähde oli toinen (ilmeisesti kulkenut juoruna - mahd. jonkun suomalaisen t. ruotsalaisen tutkijan kertomana). Raivokohtaus tuli Popperinkin mukaan nimenomaan keskusteltaessa etiikasta ja moraalisäännöistä. Et taida tuntea W:n kantaa filosofiseen etiikkaan ja ylipäätään etiikan mahdollisuuteen? Eli kuten viittaamassasi lähteessä lukee:

Popper's account can be found in his intellectual autobiography, Unended Quest, published in 1974. According to this version of events, Popper put forward a series of what he insisted were real philosophical problems. Wittgenstein summarily dismissed them all. Popper recalled that Wittgenstein "had been nervously playing with the poker," which he used "like a conductor's baton to emphasize his assertions," and when a question came up about the status of ethics, Wittgenstein challenged him to give an example of a moral rule. "I replied: 'Not to threaten visiting lecturers with pokers! Whereupon Wittgenstein, in a rage, threw the poker down and stormed out of the room, banging the door behind him."

Lue lisää

en tunnekaan olevani oikein varma - en ehkä "taida tuntea W:n kantaa filosofiseen etiikkaan ja ylipäätään etiikan mahdollisuuteen".

Onko mahdollista että muutamalla lauseella selvittäisit tuota kantaa ja ylipäätään sitä, miksi juuri tämä asia olisi aiheuttanut raivonpuuskan?

kysyt kirjoitti:

en tunnekaan olevani oikein varma - en ehkä "taida tuntea W:n kantaa filosofiseen etiikkaan ja ylipäätään etiikan mahdollisuuteen".

Onko mahdollista että muutamalla lauseella selvittäisit tuota kantaa ja ylipäätään sitä, miksi juuri tämä asia olisi aiheuttanut raivonpuuskan?

Lue lisää

Joku syvällisemmin W:tä tunteva voisi esittää asian paremmin. Lyhyesti: Maailma on tosiasioiden kokoelma. Kieli kuvaa tosiasioita. Ns. arvoarvostelmat ovat joko pohjimmiltaaan kuvauksia tosiasioista ja siten eivät aitoja arvoarvostelmia, tai sitten ne eivät oikeastaan merkitse mitään, koska ne eivät kuvaa tosiasioita. Myöhemmissä kirjoituksissaan W. tuo mukaan kielipelit, jolloin olisi ajateltavissa, että arvoarvostelmilla olisi mielekkyyttä eräänlaisina pelisiirtoina. Objektiivisuuteen tai yleispätevyyteen niillä ei kuitenkaan nähdäkseni voitaisi W:n mukaan edes pyrkiä.

Se, että Wittgenstein raivostui, ei liene liittynyt itse keskustelunaiheeseen. Minulle on jäänyt se kuva, että hän oli persoonana poikkeuksellisen jäykkä, rigidi. Ei mikään joustava keskustelija tai seuraihminen. Hänelle ei mielellään sanottu vastaan. Popperin (hän kai se sitten oli) vastaus oli leikillinen ja W saattoi kokea sen loukkaavaksi.

opettaja kirjoitti:

Joku syvällisemmin W:tä tunteva voisi esittää asian paremmin. Lyhyesti: Maailma on tosiasioiden kokoelma. Kieli kuvaa tosiasioita. Ns. arvoarvostelmat ovat joko pohjimmiltaaan kuvauksia tosiasioista ja siten eivät aitoja arvoarvostelmia, tai sitten ne eivät oikeastaan merkitse mitään, koska ne eivät kuvaa tosiasioita. Myöhemmissä kirjoituksissaan W. tuo mukaan kielipelit, jolloin olisi ajateltavissa, että arvoarvostelmilla olisi mielekkyyttä eräänlaisina pelisiirtoina. Objektiivisuuteen tai yleispätevyyteen niillä ei kuitenkaan nähdäkseni voitaisi W:n mukaan edes pyrkiä.

Se, että Wittgenstein raivostui, ei liene liittynyt itse keskustelunaiheeseen. Minulle on jäänyt se kuva, että hän oli persoonana poikkeuksellisen jäykkä, rigidi. Ei mikään joustava keskustelija tai seuraihminen. Hänelle ei mielellään sanottu vastaan. Popperin (hän kai se sitten oli) vastaus oli leikillinen ja W saattoi kokea sen loukkaavaksi.

Lue lisää

kirjoitetettaessa filosofit sijoitetaan paikoilleen joillakin "opillisilla" perusteilla, kuten tässäkin esittämässäsi luonnehdinnassa:

"Ns. arvoarvostelmat ovat joko pohjimmiltaaan kuvauksia tosiasioista ja siten eivät aitoja arvoarvostelmia, tai sitten ne eivät oikeastaan merkitse mitään, koska ne eivät kuvaa tosiasioita."

Tämä on kommentaattorikieltä ja tässä elää käsittääkseni loogisen positivismin tai -empirismin käsitys siitä mitä Wittgenstein tarkoitti.

"Tractatuksessa" esitetään kielen kuvateoria, so. tapa jolla lauseet ovat todellisuuden "kuvia", ja esitetään mikä on mielekkäille lauseille ominaista, eli se että lauseen esittämällä asiaintilalla täytyy periaatteessa voida olla negaationsa. Varsinainen teoksen vahva ajatus koskee kuitenkin sitä miten kieli määrää maailman rajat. Niin eettinen kuin esteettinenkin rajautuvat maailman ulkopuolelle, niille ominaista on että ne vain "ilmenevät" tai "näyttäytyvät". Tämä eettisen sijoittumista koskeva teesi oli Wittgensteinille itselleen kai tärkein, kuten käy ilmi kirjeestä jossa hän kuvaa teoksensa luonnetta ja tarkoituksia. (Ja vaikka ns. myöhäisfilosofiaa on pidetty "Tractatukselle" vastakohtaisena, eettisen asema on Wittgensteinin ajattelussa koko eliniän säilyvä vakio.)

Tätä sanomaa ei mitenkään voi yhdistää ideoihin siitä, että jotkin tietyntyyppiset tms. lauseet pitäisi tai voitaisiin "palauttaa" joihinkin perustavammanlaatuisiin lauseisin. Tällainen palauttaminen elää kyllä loogisen empirismin piirissä, ja nähdäkseni sillä on "opillisessa" mielessä taustallaan mm. Russellin ideoimat luokka-käsitteet. Mutta Wittgenstein itse sanoi varhaisen filosofiansa jyrkästi irti loogisesta empirismistä, kuten myös myöhemmän ajattelunsa irti ns. arkikielen filosofiasta.

"Tractatukselle" kuten Wittgensteinin ajattelulle yleensä on leimaa-antavaa voimakas "holismi". Vaikka "Tractatus" onkin kirjoitettu varsin aksiomaattiseen muotoon, se ei vastaa aksiomaattista päättelymuotoa. Liikkelle ei lähdetä yksittäisistä perustekijöistä, joista rakenneltaisiin johdonmukaisia kostruktioita, vaan kaiken pohjalla on voimakas kokonaisvaikutelma, jota tavoitellaan erilliskysymyksiä (jokseenkin "irrallisesti" kuten joku on sanonut) käsittelemällä. Myöhemminhän Wittgenstein kuvasikin filosofointimetodiaan ikään kuin nuolien ampumiseksi maaliin jota ei voi nähdä: kun ammutaan tarpeeksi monia nuolia monilta suunnilta, ehkäpä vähitellen paljastuu se missä maali sijaitsee.

Wittgensteinin varhainen "Tractatus" -vaihe ja myöhäisfilofian kiteytymää edustava "Philosophical Investigations" -teos edustavat ääripäitä eheässä filosofisessa kehityskaaressa, jossa kokonaisia ajattelun alueita, kuten matematiikan filosofia, on käyty läpi pelkästään sen takia että ne voitaisiin sulkea lopullisen etsinnän ulkopuolelle. Mitä pidemmälle ehditään, sitä enemmän Wittgensteinin filosofointi näyttää keskittyvän käsittelemään jotakin, joka on ominaista jokaiselle ja saa ilmauksensa jokaisessa elämän tilanteessa. Ei ole väärin väittää, että "opillisuuden" poissulkeminen olisi yksi hänen filosofista kehityskaartaan kuvaava pyrkimys. Akateemisen filosofoinnin vierastaminen on osa tätä ehdottoman, alkuperäisen rehellisyyden etsintää.

Ajattelun holismi lienee myös se tekijä, joka erottaa Wittgensteinin filosofian opillisesta perinteestä. Hän ei siis rakentanut muiden filosofien oppilauseiden varaan, vaan koko ajattelu sai ratkaisevasti alkunsa ja käyttövoimansa kokemukselliselta, ei-opilliselta maaperältä. Vain ajattelija ja maailma ovat näissä pohdinnoissa vastakkain, eikä tukea oteta kenenkään aiemmasta ajatustyöstä. Tällainen vaatii tietysti ehdotonta itsekuria ja rehellisyyttä itseään kohtaan, eikä liene kovin ihmeellistä että tällainen ajattelijatyyppi on epäsosiaalinen ja joutuu jatkuvasti törmäyskurssille muiden ajattelijoiden kanssa.

historiaa kirjoitti:

kirjoitetettaessa filosofit sijoitetaan paikoilleen joillakin "opillisilla" perusteilla, kuten tässäkin esittämässäsi luonnehdinnassa:

"Ns. arvoarvostelmat ovat joko pohjimmiltaaan kuvauksia tosiasioista ja siten eivät aitoja arvoarvostelmia, tai sitten ne eivät oikeastaan merkitse mitään, koska ne eivät kuvaa tosiasioita."

Tämä on kommentaattorikieltä ja tässä elää käsittääkseni loogisen positivismin tai -empirismin käsitys siitä mitä Wittgenstein tarkoitti.

"Tractatuksessa" esitetään kielen kuvateoria, so. tapa jolla lauseet ovat todellisuuden "kuvia", ja esitetään mikä on mielekkäille lauseille ominaista, eli se että lauseen esittämällä asiaintilalla täytyy periaatteessa voida olla negaationsa. Varsinainen teoksen vahva ajatus koskee kuitenkin sitä miten kieli määrää maailman rajat. Niin eettinen kuin esteettinenkin rajautuvat maailman ulkopuolelle, niille ominaista on että ne vain "ilmenevät" tai "näyttäytyvät". Tämä eettisen sijoittumista koskeva teesi oli Wittgensteinille itselleen kai tärkein, kuten käy ilmi kirjeestä jossa hän kuvaa teoksensa luonnetta ja tarkoituksia. (Ja vaikka ns. myöhäisfilosofiaa on pidetty "Tractatukselle" vastakohtaisena, eettisen asema on Wittgensteinin ajattelussa koko eliniän säilyvä vakio.)

Tätä sanomaa ei mitenkään voi yhdistää ideoihin siitä, että jotkin tietyntyyppiset tms. lauseet pitäisi tai voitaisiin "palauttaa" joihinkin perustavammanlaatuisiin lauseisin. Tällainen palauttaminen elää kyllä loogisen empirismin piirissä, ja nähdäkseni sillä on "opillisessa" mielessä taustallaan mm. Russellin ideoimat luokka-käsitteet. Mutta Wittgenstein itse sanoi varhaisen filosofiansa jyrkästi irti loogisesta empirismistä, kuten myös myöhemmän ajattelunsa irti ns. arkikielen filosofiasta.

"Tractatukselle" kuten Wittgensteinin ajattelulle yleensä on leimaa-antavaa voimakas "holismi". Vaikka "Tractatus" onkin kirjoitettu varsin aksiomaattiseen muotoon, se ei vastaa aksiomaattista päättelymuotoa. Liikkelle ei lähdetä yksittäisistä perustekijöistä, joista rakenneltaisiin johdonmukaisia kostruktioita, vaan kaiken pohjalla on voimakas kokonaisvaikutelma, jota tavoitellaan erilliskysymyksiä (jokseenkin "irrallisesti" kuten joku on sanonut) käsittelemällä. Myöhemminhän Wittgenstein kuvasikin filosofointimetodiaan ikään kuin nuolien ampumiseksi maaliin jota ei voi nähdä: kun ammutaan tarpeeksi monia nuolia monilta suunnilta, ehkäpä vähitellen paljastuu se missä maali sijaitsee.

Wittgensteinin varhainen "Tractatus" -vaihe ja myöhäisfilofian kiteytymää edustava "Philosophical Investigations" -teos edustavat ääripäitä eheässä filosofisessa kehityskaaressa, jossa kokonaisia ajattelun alueita, kuten matematiikan filosofia, on käyty läpi pelkästään sen takia että ne voitaisiin sulkea lopullisen etsinnän ulkopuolelle. Mitä pidemmälle ehditään, sitä enemmän Wittgensteinin filosofointi näyttää keskittyvän käsittelemään jotakin, joka on ominaista jokaiselle ja saa ilmauksensa jokaisessa elämän tilanteessa. Ei ole väärin väittää, että "opillisuuden" poissulkeminen olisi yksi hänen filosofista kehityskaartaan kuvaava pyrkimys. Akateemisen filosofoinnin vierastaminen on osa tätä ehdottoman, alkuperäisen rehellisyyden etsintää.

Ajattelun holismi lienee myös se tekijä, joka erottaa Wittgensteinin filosofian opillisesta perinteestä. Hän ei siis rakentanut muiden filosofien oppilauseiden varaan, vaan koko ajattelu sai ratkaisevasti alkunsa ja käyttövoimansa kokemukselliselta, ei-opilliselta maaperältä. Vain ajattelija ja maailma ovat näissä pohdinnoissa vastakkain, eikä tukea oteta kenenkään aiemmasta ajatustyöstä. Tällainen vaatii tietysti ehdotonta itsekuria ja rehellisyyttä itseään kohtaan, eikä liene kovin ihmeellistä että tällainen ajattelijatyyppi on epäsosiaalinen ja joutuu jatkuvasti törmäyskurssille muiden ajattelijoiden kanssa.

Lue lisää

Esitin muistista ja lyhyesti tulkinnan, jonka mukaan Wittgensteinin (lähinnä Tractatuksessa) esittämä käsitys arvoarvostelmista on suurin piirtein seuraava:

"Maailma on tosiasioiden kokoelma. Kieli kuvaa tosiasioita. Ns. arvoarvostelmat ovat joko pohjimmiltakaan kuvauksia tosiasioista ja siten eivät aitoja arvoarvostelmia, tai sitten ne eivät oikeastaan merkitse mitään, koska ne eivät kuvaa tosiasioita. "

Esitit seuraavaa tästä tulkinnastani:

"Filosofian historiaa kirjoitetettaessa filosofit sijoitetaan paikoilleen joillakin "opillisilla" perusteilla, kuten tässäkin esittämässäsi luonnehdinnassa… Tämä on kommentaattorikieltä ja tässä elää käsittääkseni loogisen positivismin tai -empirismin käsitys siitä mitä Wittgenstein tarkoitti. "

Tarkistin pari kohtaa Tractatuksesta:

1.1 The world is the totality of facts, not of things. - Sana "kokonaisuus" siis olisi parempi kuin käyttämäni "kokoelma".
3.3 Only propositions have sense; only in the nexus of a proposition does a name have meaning [Bedeutung].
4.1 Propositions represent the existence and non-existence of states of affairs. -
5.6 The limits of my language mean [bedeuten] the limits of my world.

Toisin sanoen: (Mielekkäät väite)lauseet (mielekkäät propositiot) esittävät asiantilojen olemassaoloa tai ei-olemassaoloa (vallitsemista tai ei-vallitsemista). Muunlaiset propositiot merkitsisivät (bedeuten) jotain, joka on maailman ulkopuolella ja maailman ulkopuolella oleva on myös kielen ulkopuolella ja päinvastoin. Mitä tulee arvoarvostelmiin ja sen tapaisiin, W. esittää edelleen:

6.41 The sense [Sinn] of the world must lie outside the world. In the world everything is as it is, and everything happens as it does happen: in it no value exists--and if it did exist it would have no value.
If there is any value that does have value, it must lie outside the whole sphere of what happens and is the case. For all that happens and is the case is accidental.
What makes it non-accidental cannot lie within the world, since if it did it would itself be accidental.
It must lie outside the world.

Eli arvoarvostelmien (arvopropositioiden, arvoja esittävien väitelauseiden) esittämiksi oletetut asiat olisivat maailman ulkopuolella. Tästä puolestaan seuraa:

6.42 SO TOO IT IS IMPOSSIBLE FOR THERE TO BE ANY PROPOSITIONS OF ETHICS.
Propositions can express nothing that is higher.
 6.421 IT IS CLEAR THAT ETHICS CANNOT BE PUT INTO WORDS.
Ethics is transcendental.
(Ethics and aesthetics are one.)

6.43 If the good or bad exercise of the will does alter the world, it can alter only the limits of the world, not the facts--not what can be expressed by means of language.

Eli lyhyesti:

Itse olen tulkinnut W:n tarkoittavan, että "on mahdotonta, että olisi mitään etiikan (so. aidosti etiikkaa koskevia) väitteitä (propositioita)", koska "väitteet (propositiot) esittävät/edustavat asiantilojen olemassaoloa/ei-olemassaoloa (vallitsemista tai ei vallitsemista)". Eli aidot, mielekkäät propositiot ovat pohjimmiltaan kuvauksia tosiasioista, siitä, mitkä asiantilat vallitsevat ja mitkä eivät. Tätä taas aidot arvoarvostelmat (arvoja koskevat väitteet/propositiot) eivät puolestaan ole eivätkä voi olla. Toisin sanoen, arvoarvostelmat - sikäli kuin ne esitetään väitteinä (niin kuin ne yleensä esitetään) - koskisivat jotain, joka wittgensteinilaisittain katsoen olisi maailman ulkopuolella ja josta siksi ei voida hänen mukaansa puhua.

Eli Wittgensteinkin kantaa arvoarvostelmiin voidaan mielestäni esittää lyhyesti seuraavaan tapaan:

"Maailma on tosiasioiden kokoelma. Kieli kuvaa tosiasioita. Ns. arvoarvostelmat ovat joko pohjimmiltakaan kuvauksia tosiasioista ja siten eivät aitoja arvoarvostelmia, tai sitten ne eivät oikeastaan merkitse mitään, koska ne eivät kuvaa tosiasioita (so. yrittävät viitata maailman ulkopuolelle). "
Missä mielessä W. oli tai ei ollut looginen empiristi (eräs sen innoittajista varmaankin), siihen en ota tässä kantaa. Missä määrin hän oli holisti, on mielenkiintoinen kysymys: Varmaankin oli, mutta mielestäni Tractatuksen holismi on köyhää ja tekee väkivaltaa kielelle ja ajattelulle. Monet ovat löytäneet hänen filosofiastaan paljon ja monien ajattelu on käsittääkseni myös typistynyt huomattavasti osin hänen filosofiansa johdosta.

Mutta tutustuttuani nyt uudelleen tähän hänen kantaansa eettisten väitteiden mahdollisuuteen, en ihmettele lainkaan, että hän hermostui jonkun (Popperin?) puolustessa niitä. Erityisesti hänen on täytynyt hermostua, jos keskustelukumppani on kohdistanut tällaisen väitteen häneen itseeensä.

Muihin filosofeihin viittaaminen ei merkitse välttämättä sitä, että rakentaisi oman filosofiansa "muiden filosofien oppilauseiden varaan". Kaipa jokainen kunnon filosofi pyrkii perustamaan oman ajattelunsa ennen kaikkea kokemukseensa ja omaan ajatteluunsa, toki useimmiten pohtien sitä, miten se suhteutuu muiden ajatteluun. Jos "vain ajattelija ja maailma ovat näissä pohdinnoissa vastakkain, eikä tukea oteta kenenkään aiemmasta ajatustyöstä", tulee helposti toistettua aiempia virheitä, joita ovat tehneet ne muut ajattelijat, jotka myös ovat olleet maailman kanssa pohdinnoissaan vastakkain. Itsekuria ja rehellisyyttä kaikki filosofointi vaatii (joskaan näistä asioista ei tarkasti ottaen voitaisi puhua Wittgensteinin mukaan, koska ne ovat eettisinä entiteetteinä maailman ja siten myös kielen rajojen ulkopuolella).

Miten muuten W. yleensä suhtautui, jos joku väitti häntä vastaan?

opettaja kirjoitti:

Esitin muistista ja lyhyesti tulkinnan, jonka mukaan Wittgensteinin (lähinnä Tractatuksessa) esittämä käsitys arvoarvostelmista on suurin piirtein seuraava:

"Maailma on tosiasioiden kokoelma. Kieli kuvaa tosiasioita. Ns. arvoarvostelmat ovat joko pohjimmiltakaan kuvauksia tosiasioista ja siten eivät aitoja arvoarvostelmia, tai sitten ne eivät oikeastaan merkitse mitään, koska ne eivät kuvaa tosiasioita. "

Esitit seuraavaa tästä tulkinnastani:

"Filosofian historiaa kirjoitetettaessa filosofit sijoitetaan paikoilleen joillakin "opillisilla" perusteilla, kuten tässäkin esittämässäsi luonnehdinnassa… Tämä on kommentaattorikieltä ja tässä elää käsittääkseni loogisen positivismin tai -empirismin käsitys siitä mitä Wittgenstein tarkoitti. "

Tarkistin pari kohtaa Tractatuksesta:

1.1 The world is the totality of facts, not of things. - Sana "kokonaisuus" siis olisi parempi kuin käyttämäni "kokoelma".
3.3 Only propositions have sense; only in the nexus of a proposition does a name have meaning [Bedeutung].
4.1 Propositions represent the existence and non-existence of states of affairs. -
5.6 The limits of my language mean [bedeuten] the limits of my world.

Toisin sanoen: (Mielekkäät väite)lauseet (mielekkäät propositiot) esittävät asiantilojen olemassaoloa tai ei-olemassaoloa (vallitsemista tai ei-vallitsemista). Muunlaiset propositiot merkitsisivät (bedeuten) jotain, joka on maailman ulkopuolella ja maailman ulkopuolella oleva on myös kielen ulkopuolella ja päinvastoin. Mitä tulee arvoarvostelmiin ja sen tapaisiin, W. esittää edelleen:

6.41 The sense [Sinn] of the world must lie outside the world. In the world everything is as it is, and everything happens as it does happen: in it no value exists--and if it did exist it would have no value.
If there is any value that does have value, it must lie outside the whole sphere of what happens and is the case. For all that happens and is the case is accidental.
What makes it non-accidental cannot lie within the world, since if it did it would itself be accidental.
It must lie outside the world.

Eli arvoarvostelmien (arvopropositioiden, arvoja esittävien väitelauseiden) esittämiksi oletetut asiat olisivat maailman ulkopuolella. Tästä puolestaan seuraa:

6.42 SO TOO IT IS IMPOSSIBLE FOR THERE TO BE ANY PROPOSITIONS OF ETHICS.
Propositions can express nothing that is higher.
 6.421 IT IS CLEAR THAT ETHICS CANNOT BE PUT INTO WORDS.
Ethics is transcendental.
(Ethics and aesthetics are one.)

6.43 If the good or bad exercise of the will does alter the world, it can alter only the limits of the world, not the facts--not what can be expressed by means of language.

Eli lyhyesti:

Itse olen tulkinnut W:n tarkoittavan, että "on mahdotonta, että olisi mitään etiikan (so. aidosti etiikkaa koskevia) väitteitä (propositioita)", koska "väitteet (propositiot) esittävät/edustavat asiantilojen olemassaoloa/ei-olemassaoloa (vallitsemista tai ei vallitsemista)". Eli aidot, mielekkäät propositiot ovat pohjimmiltaan kuvauksia tosiasioista, siitä, mitkä asiantilat vallitsevat ja mitkä eivät. Tätä taas aidot arvoarvostelmat (arvoja koskevat väitteet/propositiot) eivät puolestaan ole eivätkä voi olla. Toisin sanoen, arvoarvostelmat - sikäli kuin ne esitetään väitteinä (niin kuin ne yleensä esitetään) - koskisivat jotain, joka wittgensteinilaisittain katsoen olisi maailman ulkopuolella ja josta siksi ei voida hänen mukaansa puhua.

Eli Wittgensteinkin kantaa arvoarvostelmiin voidaan mielestäni esittää lyhyesti seuraavaan tapaan:

"Maailma on tosiasioiden kokoelma. Kieli kuvaa tosiasioita. Ns. arvoarvostelmat ovat joko pohjimmiltakaan kuvauksia tosiasioista ja siten eivät aitoja arvoarvostelmia, tai sitten ne eivät oikeastaan merkitse mitään, koska ne eivät kuvaa tosiasioita (so. yrittävät viitata maailman ulkopuolelle). "
Missä mielessä W. oli tai ei ollut looginen empiristi (eräs sen innoittajista varmaankin), siihen en ota tässä kantaa. Missä määrin hän oli holisti, on mielenkiintoinen kysymys: Varmaankin oli, mutta mielestäni Tractatuksen holismi on köyhää ja tekee väkivaltaa kielelle ja ajattelulle. Monet ovat löytäneet hänen filosofiastaan paljon ja monien ajattelu on käsittääkseni myös typistynyt huomattavasti osin hänen filosofiansa johdosta.

Mutta tutustuttuani nyt uudelleen tähän hänen kantaansa eettisten väitteiden mahdollisuuteen, en ihmettele lainkaan, että hän hermostui jonkun (Popperin?) puolustessa niitä. Erityisesti hänen on täytynyt hermostua, jos keskustelukumppani on kohdistanut tällaisen väitteen häneen itseeensä.

Muihin filosofeihin viittaaminen ei merkitse välttämättä sitä, että rakentaisi oman filosofiansa "muiden filosofien oppilauseiden varaan". Kaipa jokainen kunnon filosofi pyrkii perustamaan oman ajattelunsa ennen kaikkea kokemukseensa ja omaan ajatteluunsa, toki useimmiten pohtien sitä, miten se suhteutuu muiden ajatteluun. Jos "vain ajattelija ja maailma ovat näissä pohdinnoissa vastakkain, eikä tukea oteta kenenkään aiemmasta ajatustyöstä", tulee helposti toistettua aiempia virheitä, joita ovat tehneet ne muut ajattelijat, jotka myös ovat olleet maailman kanssa pohdinnoissaan vastakkain. Itsekuria ja rehellisyyttä kaikki filosofointi vaatii (joskaan näistä asioista ei tarkasti ottaen voitaisi puhua Wittgensteinin mukaan, koska ne ovat eettisinä entiteetteinä maailman ja siten myös kielen rajojen ulkopuolella).

Miten muuten W. yleensä suhtautui, jos joku väitti häntä vastaan?

Lue lisää

ihan a:sta ja b:stä selvittääksesi missä olit oikeassa? Aivan turhaan. Hukkaat voimiasi, hyvä ihminen. Tässä me nyt sitten annamme havaintoesimerkin sellaisesta jankkahinkkaamisesta, arvovaltaisuuksia varjelevasta akateemisesta analysoinnista, jonka Wittgenstein ja jokainen aitofilosofi varmasti runttaisi hiilihangollaan jos jokin oikea ongelma sillä tavoin ratkeaisi.

Tractatuksen alkulause alkukielellä kuuluu:

"Die Welt ist alles, was der Fall ist."

Ja standardinmukainen englanninnos on:

"The World is all that is the case."

Ja tämä lähtökohta on kyllä varsin tarkkaan mietitty, siksi ilmaisussa käytetään sanoja kuten käytetään. Heikki Nymanin suomennos tavoittaa idean mielestäni hyvin:

"Maailmaa on kaikki, mikä on niin kuin se on."

Mutta tässäkin jää miettimään, miksei kieliopista piitattaisi vähemmän ja jätettäisi sana "maailma" perusmuotoonsa, jolloin alkuperäinen sävykin säilyisi. Siis:

"Maailma on kaikki, mikä on niin kuin se on."

Tämä vaikuttaisi ehkä vähän mystiseltä, mutta yhtä kaikki vastaisi tarkemmin Wittgensteini ilmaisua. Kuten huomaamme, "jokaiseen kieleen kätkeytyy oma metafysiikkansa", kuten korosti Spengler, joka oli yksi niistä joiden Wittgenstein mainitsi vaikuttaneen omaan ajatteluunsa. Tämän pohtiminen ei ole saivartelua, sillä juuri tällaisissa ilmaisun vivahteissa ajattelun perusjäsennykset tulevat esille. Missään muualla ne nimittäin eivät tulekaan esille. Vaikka filosofointi ottaa materiaalikseen (materiaaliseksi syykseen, sanoisi Aristoteles) perinteessä elävät kysymykset, uutta luova ajattelu ei ole vain entisten käsitteiden uudelleen järjestelyä, vaan nimenomaan uusien käsitteiden ja käyttötapojen luomista, "holistisen" vision sovittamista perinteen elättämään käsiteistöön. ("Uusien asioiden sanomista vanhoissa munankuorissa.")

Voimakkaan ajattelijan kohdalla "holismi" on leimallista. Sitä ehkä voitaisiin kuvata ajattelun "akkumulatiivisen" ominaisuuden korostumisena, ts. uudet oivallukset ovat sen laatuisia, että jokaisen oivalluksen jälkeen kaikki entinen näyttäytyy uudessa valossa. Sen sijaan perinne ja diskurssi elättävät ajattelun "assimilatiivisia" ominaisuuksia: syntyneitä käsitteitä ja käsitteiden käyttötapoja analysoidaan, kategorisoidaan, rakennellaan yhteyksiä, jne. Arkielämässä väärinkäsitysten välttämiseksi usein päädytään pitämään keskustelun edellytyksenä sitä että käsitteitä määritellään kunnes niistä muodostuu "yhteisiä", jonka jälkeen kuvitellaan mahdolliseksi joko saavuttaa yhteisymmärrys tai sitten täsmentää mielipide-ero. Uutta luovan visionäärisen ajattelijan "holistisesta" perspektiivistä tämä näyttäytyy mielettömänä, joten turhautuminen diskurssiin on täysin ymmärrettävää.

Olet itse sisäistänyt Wittgensteinin käyttämää ilmaisua, ja voit itsekin nähdä missä etenemisesi siirtyy kokonaan toiselle pohjalle:

"... olen tulkinnut W:n tarkoittavan, että "on mahdotonta, että olisi mitään etiikan (so. aidosti etiikkaa koskevia) väitteitä (propositioita)", koska "väitteet (propositiot) esittävät/edustavat asiantilojen olemassaoloa/ei-olemassaoloa (vallitsemista tai ei vallitsemista)". Eli aidot, mielekkäät propositiot ovat pohjimmiltaan kuvauksia tosiasioista, siitä, mitkä asiantilat vallitsevat ja mitkä eivät. ..."

Tähän voitaisiin korkeintaan liittää täsmennys siitä että asiaintilojen vallitseminen tai ei-vallitseminen tarkoittaa asiaintilaa ja sen negaatiota. Mutta tässä:

"Tätä taas aidot arvoarvostelmat (arvoja koskevat väitteet/propositiot) eivät puolestaan ole eivätkä voi olla. Toisin sanoen, arvoarvostelmat - sikäli kuin ne esitetään väitteinä (niin kuin ne yleensä esitetään) - koskisivat jotain, joka wittgensteinilaisittain katsoen olisi maailman ulkopuolella ja josta siksi ei voida hänen mukaansa puhua..."

siirryt kommentaattorikieleen, eikä se mitä sanot ole enää Wittgensteinin filosofiaa vaan sen tarkastelemista (loogisen empirismin?) perinteen puitteissa. Aidot arvoarvostelmat? Toki tällaisella tarkastelulla on legitiimisyytensä, mutta itse olen kokenut olennaisen tärkeänä nimenomaan tuon rajanvedon aitofilosofian ja perinteen erottamiseksi.

Sanot: "... mielestäni Tractatuksen holismi on köyhää ja tekee väkivaltaa kielelle ja ajattelulle..."

Tuota haluaisin sinun pohtivan uudelleen. Mutta turhaan, omanarvontunnon motiiveista nousevaan ja ylipuolustautuvaan keskusteluun en kyllä enää tästedes jaksa osallistua.

liikkeelle kirjoitti:

ihan a:sta ja b:stä selvittääksesi missä olit oikeassa? Aivan turhaan. Hukkaat voimiasi, hyvä ihminen. Tässä me nyt sitten annamme havaintoesimerkin sellaisesta jankkahinkkaamisesta, arvovaltaisuuksia varjelevasta akateemisesta analysoinnista, jonka Wittgenstein ja jokainen aitofilosofi varmasti runttaisi hiilihangollaan jos jokin oikea ongelma sillä tavoin ratkeaisi.

Tractatuksen alkulause alkukielellä kuuluu:

"Die Welt ist alles, was der Fall ist."

Ja standardinmukainen englanninnos on:

"The World is all that is the case."

Ja tämä lähtökohta on kyllä varsin tarkkaan mietitty, siksi ilmaisussa käytetään sanoja kuten käytetään. Heikki Nymanin suomennos tavoittaa idean mielestäni hyvin:

"Maailmaa on kaikki, mikä on niin kuin se on."

Mutta tässäkin jää miettimään, miksei kieliopista piitattaisi vähemmän ja jätettäisi sana "maailma" perusmuotoonsa, jolloin alkuperäinen sävykin säilyisi. Siis:

"Maailma on kaikki, mikä on niin kuin se on."

Tämä vaikuttaisi ehkä vähän mystiseltä, mutta yhtä kaikki vastaisi tarkemmin Wittgensteini ilmaisua. Kuten huomaamme, "jokaiseen kieleen kätkeytyy oma metafysiikkansa", kuten korosti Spengler, joka oli yksi niistä joiden Wittgenstein mainitsi vaikuttaneen omaan ajatteluunsa. Tämän pohtiminen ei ole saivartelua, sillä juuri tällaisissa ilmaisun vivahteissa ajattelun perusjäsennykset tulevat esille. Missään muualla ne nimittäin eivät tulekaan esille. Vaikka filosofointi ottaa materiaalikseen (materiaaliseksi syykseen, sanoisi Aristoteles) perinteessä elävät kysymykset, uutta luova ajattelu ei ole vain entisten käsitteiden uudelleen järjestelyä, vaan nimenomaan uusien käsitteiden ja käyttötapojen luomista, "holistisen" vision sovittamista perinteen elättämään käsiteistöön. ("Uusien asioiden sanomista vanhoissa munankuorissa.")

Voimakkaan ajattelijan kohdalla "holismi" on leimallista. Sitä ehkä voitaisiin kuvata ajattelun "akkumulatiivisen" ominaisuuden korostumisena, ts. uudet oivallukset ovat sen laatuisia, että jokaisen oivalluksen jälkeen kaikki entinen näyttäytyy uudessa valossa. Sen sijaan perinne ja diskurssi elättävät ajattelun "assimilatiivisia" ominaisuuksia: syntyneitä käsitteitä ja käsitteiden käyttötapoja analysoidaan, kategorisoidaan, rakennellaan yhteyksiä, jne. Arkielämässä väärinkäsitysten välttämiseksi usein päädytään pitämään keskustelun edellytyksenä sitä että käsitteitä määritellään kunnes niistä muodostuu "yhteisiä", jonka jälkeen kuvitellaan mahdolliseksi joko saavuttaa yhteisymmärrys tai sitten täsmentää mielipide-ero. Uutta luovan visionäärisen ajattelijan "holistisesta" perspektiivistä tämä näyttäytyy mielettömänä, joten turhautuminen diskurssiin on täysin ymmärrettävää.

Olet itse sisäistänyt Wittgensteinin käyttämää ilmaisua, ja voit itsekin nähdä missä etenemisesi siirtyy kokonaan toiselle pohjalle:

"... olen tulkinnut W:n tarkoittavan, että "on mahdotonta, että olisi mitään etiikan (so. aidosti etiikkaa koskevia) väitteitä (propositioita)", koska "väitteet (propositiot) esittävät/edustavat asiantilojen olemassaoloa/ei-olemassaoloa (vallitsemista tai ei vallitsemista)". Eli aidot, mielekkäät propositiot ovat pohjimmiltaan kuvauksia tosiasioista, siitä, mitkä asiantilat vallitsevat ja mitkä eivät. ..."

Tähän voitaisiin korkeintaan liittää täsmennys siitä että asiaintilojen vallitseminen tai ei-vallitseminen tarkoittaa asiaintilaa ja sen negaatiota. Mutta tässä:

"Tätä taas aidot arvoarvostelmat (arvoja koskevat väitteet/propositiot) eivät puolestaan ole eivätkä voi olla. Toisin sanoen, arvoarvostelmat - sikäli kuin ne esitetään väitteinä (niin kuin ne yleensä esitetään) - koskisivat jotain, joka wittgensteinilaisittain katsoen olisi maailman ulkopuolella ja josta siksi ei voida hänen mukaansa puhua..."

siirryt kommentaattorikieleen, eikä se mitä sanot ole enää Wittgensteinin filosofiaa vaan sen tarkastelemista (loogisen empirismin?) perinteen puitteissa. Aidot arvoarvostelmat? Toki tällaisella tarkastelulla on legitiimisyytensä, mutta itse olen kokenut olennaisen tärkeänä nimenomaan tuon rajanvedon aitofilosofian ja perinteen erottamiseksi.

Sanot: "... mielestäni Tractatuksen holismi on köyhää ja tekee väkivaltaa kielelle ja ajattelulle..."

Tuota haluaisin sinun pohtivan uudelleen. Mutta turhaan, omanarvontunnon motiiveista nousevaan ja ylipuolustautuvaan keskusteluun en kyllä enää tästedes jaksa osallistua.

Lue lisää

Käytät leimaavaa ja persoonaan käyvää kieltä. Vaikea vastata. Olen tottunut toisenlaiseen keskusteluun.

opettaja kirjoitti:

Käytät leimaavaa ja persoonaan käyvää kieltä. Vaikea vastata. Olen tottunut toisenlaiseen keskusteluun.

nimenomaan persoonakohtaisia motiivejasi ja konformismiasi. Tuollainen tulkintatarve muovaa kuvaasi filosofian historiasta. Se, että edellytät käytöstapoja minulta, ei vaivaa minua, mutta se, että näytät edellyttävän niitä filosofeilta, johtaa sinua pahasti harhaan.

kritikoin kirjoitti:

nimenomaan persoonakohtaisia motiivejasi ja konformismiasi. Tuollainen tulkintatarve muovaa kuvaasi filosofian historiasta. Se, että edellytät käytöstapoja minulta, ei vaivaa minua, mutta se, että näytät edellyttävän niitä filosofeilta, johtaa sinua pahasti harhaan.

Lue lisää

keskustelu. Mitä tarkoittaa "akkumulatiivinen"?

kritikoin kirjoitti:

nimenomaan persoonakohtaisia motiivejasi ja konformismiasi. Tuollainen tulkintatarve muovaa kuvaasi filosofian historiasta. Se, että edellytät käytöstapoja minulta, ei vaivaa minua, mutta se, että näytät edellyttävän niitä filosofeilta, johtaa sinua pahasti harhaan.

Lue lisää

Hieman saisi olla asiaakin, kiitos. Nimitellä aina voi.

että Wittgenstein sijoittuu eräänlaiseen filosofisten perinteiden solmu- tai taitekohtaan. Hänen ajattelussaan elävät kaikki länsimaisen filosofian perinteiset ongelmat, ja hänen jälkeensä esiin nousseet filosofit ikään kuin lähtevät liikkeelle jo eri perustoilta.

Yksi tapa nimetä tämä sijainti on sanoa Wittgensteinin merkitsevän modernin ja postmodernin taitekohtaa.

Mitä tulee vaikeuteen ymmärtää Wittgensteinin ajattelua, on totta että kovin monin tavoin sitä on ymmärretty. Ehkä tästäkin syystä Wittgenstein on tyhjentymätön.

on siinä kirjoitti:

että Wittgenstein sijoittuu eräänlaiseen filosofisten perinteiden solmu- tai taitekohtaan. Hänen ajattelussaan elävät kaikki länsimaisen filosofian perinteiset ongelmat, ja hänen jälkeensä esiin nousseet filosofit ikään kuin lähtevät liikkeelle jo eri perustoilta.

Yksi tapa nimetä tämä sijainti on sanoa Wittgensteinin merkitsevän modernin ja postmodernin taitekohtaa.

Mitä tulee vaikeuteen ymmärtää Wittgensteinin ajattelua, on totta että kovin monin tavoin sitä on ymmärretty. Ehkä tästäkin syystä Wittgenstein on tyhjentymätön.

Lue lisää

Asiaan on ehkä vaikuttanut myös se, että W:lla ei ollut liiemmälti tapana siteerata filosofeja, joita hän vastusti. Niinpä hänen oman filosofiansa kritikoiminen on vaikeaa, kun hän on välttänyt sijoittamasta sitä osaksi yleistä filosofianhistoriallista kontekstia. Samaa menetelmää käytti myös G. E. Moore ns. Common Sense-ideaansa ja etiikkaansa perustellessaan. Opiskelijoille muistutukseksi, että sama menetelmä EI toimi proseminaarissa.

opettaja kirjoitti:

Asiaan on ehkä vaikuttanut myös se, että W:lla ei ollut liiemmälti tapana siteerata filosofeja, joita hän vastusti. Niinpä hänen oman filosofiansa kritikoiminen on vaikeaa, kun hän on välttänyt sijoittamasta sitä osaksi yleistä filosofianhistoriallista kontekstia. Samaa menetelmää käytti myös G. E. Moore ns. Common Sense-ideaansa ja etiikkaansa perustellessaan. Opiskelijoille muistutukseksi, että sama menetelmä EI toimi proseminaarissa.

Lue lisää

sanonut:

"Onko niin, että vain minä en voi perustaa koulukuntia, koska en oikeastaan halua, että minua jäljitellään. Missään tapauksessa en halua, että minua jäljittelevät ne, jotka julkaisevat artikkeleita filosofisissa aikausikirjoissa."

Melkein voisi sanoa että menee saivartelun piikkiin.

Itse näkisin selviä yhtymäkohtia zen buddhismiin. Wittgensteinin lauseet toimivat samalla tavalla.

W. toteaa myös, että kausaaliyhteyteen uskominen on taikauskoa.

Miten länsimainen looginen ajattelu voi kohdata W:n epäloogisen ajattelun?

game kirjoitti:

sanonut:

"Onko niin, että vain minä en voi perustaa koulukuntia, koska en oikeastaan halua, että minua jäljitellään. Missään tapauksessa en halua, että minua jäljittelevät ne, jotka julkaisevat artikkeleita filosofisissa aikausikirjoissa."

Melkein voisi sanoa että menee saivartelun piikkiin.

Itse näkisin selviä yhtymäkohtia zen buddhismiin. Wittgensteinin lauseet toimivat samalla tavalla.

W. toteaa myös, että kausaaliyhteyteen uskominen on taikauskoa.

Miten länsimainen looginen ajattelu voi kohdata W:n epäloogisen ajattelun?

Lue lisää

1) Wittgensteinilla oli varmaan syynsä vierastaa akateemista filosofointia. Hän ei tullut filosofiaan akateemisten oppituolien kautta, ja hän myöhemmässä vaiheessa hän koki myös miten akateeminen maailma haaskaa parhaat voimansa epäolennaisiin arvovaltakysymyksiin.

Se että Wittgensteinin varhaisvaiheen ajattelu liitettiin tiiviisti loogisen empirismin yhteyteen ei varmaankaan lisännyt filosofin uskoa koulukunta-ismeihin. Myöhemmin olemme nähneet esim. miten hänen myöhäiseen filosofiaansa kuuluvia "kielipelejä" on käytetty mm. oikeuttamaan relativismia, tai kristillisen apologian tukena. Saivartelematta voi sanoa että Wittgenstein oli hyvin oikeassa pyrkimyksessään ottaa etäisyyttä koulukunta-ajatteluun.

2) Et ole ainoa, joka on nähnyt Wittgensteinin ajattelussa yhteyksiä zenbuddhismiin. Mm. romaanikirjailija W Somerset Maughamin teoksessa "Veitsen terällä" esiintyy Wittgensteinista mallinsa saanut henkilöhahmo Larry Darrell, joka lukee William Jamesia ja päätyy lopulta itämaiseen mystiikkaan.

3) Wittgensteinin filosofointi oli sellaisten kysymysten pohtimista kuin mitä merkitsevät lauseet kuten "kausaaliyhteyteen uskominen on taikauskoa". Fysikaaliset väittämät tai tieteen tulokset sinänsä eivät häntä kiinnostaneet.

4) Wittgensteinin ajattelu antoi länsimaisen filosofisen logiikan kehitykselle 1900-luvulla ratkaisevia sysäyksiä.

kirjoitukseesi kirjoitti:

1) Wittgensteinilla oli varmaan syynsä vierastaa akateemista filosofointia. Hän ei tullut filosofiaan akateemisten oppituolien kautta, ja hän myöhemmässä vaiheessa hän koki myös miten akateeminen maailma haaskaa parhaat voimansa epäolennaisiin arvovaltakysymyksiin.

Se että Wittgensteinin varhaisvaiheen ajattelu liitettiin tiiviisti loogisen empirismin yhteyteen ei varmaankaan lisännyt filosofin uskoa koulukunta-ismeihin. Myöhemmin olemme nähneet esim. miten hänen myöhäiseen filosofiaansa kuuluvia "kielipelejä" on käytetty mm. oikeuttamaan relativismia, tai kristillisen apologian tukena. Saivartelematta voi sanoa että Wittgenstein oli hyvin oikeassa pyrkimyksessään ottaa etäisyyttä koulukunta-ajatteluun.

2) Et ole ainoa, joka on nähnyt Wittgensteinin ajattelussa yhteyksiä zenbuddhismiin. Mm. romaanikirjailija W Somerset Maughamin teoksessa "Veitsen terällä" esiintyy Wittgensteinista mallinsa saanut henkilöhahmo Larry Darrell, joka lukee William Jamesia ja päätyy lopulta itämaiseen mystiikkaan.

3) Wittgensteinin filosofointi oli sellaisten kysymysten pohtimista kuin mitä merkitsevät lauseet kuten "kausaaliyhteyteen uskominen on taikauskoa". Fysikaaliset väittämät tai tieteen tulokset sinänsä eivät häntä kiinnostaneet.

4) Wittgensteinin ajattelu antoi länsimaisen filosofisen logiikan kehitykselle 1900-luvulla ratkaisevia sysäyksiä.

Lue lisää

mukaellen W toteaa
"kärpänen lentää lasiin ja yrittää päästä pois lentämällä valoa kohti. Se ei huomaa, että peruuttamalla takaisin pääsee pois"

"tärkeintä on se mitä ei voida ilmaista"

Eli miten asioita tehdään sanoilla.

"Onnellisen ihmisen maailma on erilainen kuin onnettoman ihmisen maailma"

Eli todellisuus on lauseen rakenneosat.

"Lause merkitsee mitä se merkitsee kertomalla, millainen maailma olisi jos se olisi tosi."

No, eikös se tässä nyt tullut jo aika selväksi?