Opiskelen lähihoitajaksi ja opin-näytetyöni käsittelee DIABETESTA.
Haluaisinkin kuulla diabetekseen sairastuneiden oman tarinan siitä, miten sopeutuminen on mennyt, miten muutti elämänrytmin, miten on vaikuttanut perheeseen ja ihmissuhteisiin.
Jos jonkun sairastuneen lapsen vanhempi kertoisi näistä asioista ja jos lapsi on jo sen ikäinen, että osaa itsekin kertoa sairaudestaan omin sanoin, olisin kiitollinen avusta.
Haluaisin myös tyypin 2 diabetekseen hiljattain sairastuneen aikuisen kertomuksen.
Minulle voi pistää oman tarinan nimettömänä. Ainoa minkä haluaisin tietää yllämainittujen asioiden lisäksi on sukupuoli, ikä ja kuinka kauan sairastanut. Käsittelen tietoja täysin luottamuksellisesti!
Kiitos kaikille vastanneille:)
[email protected]
Haluaisinkin kuulla diabetekseen sairastuneiden oman tarinan siitä, miten sopeutuminen on mennyt, miten muutti elämänrytmin, miten on vaikuttanut perheeseen ja ihmissuhteisiin.
Jos jonkun sairastuneen lapsen vanhempi kertoisi näistä asioista ja jos lapsi on jo sen ikäinen, että osaa itsekin kertoa sairaudestaan omin sanoin, olisin kiitollinen avusta.
Haluaisin myös tyypin 2 diabetekseen hiljattain sairastuneen aikuisen kertomuksen.
Minulle voi pistää oman tarinan nimettömänä. Ainoa minkä haluaisin tietää yllämainittujen asioiden lisäksi on sukupuoli, ikä ja kuinka kauan sairastanut. Käsittelen tietoja täysin luottamuksellisesti!
Kiitos kaikille vastanneille:)
[email protected]
Vastaukset 3
Vanhimmat
moni, mutta minä sanon suoraan.
Olen nelikymppinen mies ja perheellinen. Mukuloita on ja eukkokin. Olin 8v kun sairastuin ja alkuun meni ihan ok. Sit tuli murrosikä ja alko alamäki. Se alamäki on jatkunu siitä asti eikä loppua vielä näy. Jalat ja näkö on tallella, mut piru tietää kauanko. Jos joku sanoo sopeutuneen sairauteen niin kiva sulle. Mua on aina VITUTTANUT tämä piikittäminen ja nykyinen monipistoshoito on yhtä perkeleen tikuttamista. Laskisipa joku piruuttaan montako reikää 32 vuodessa on tullut tuikattua. Pitäis aina kattoa mitä suuhunsa laittaa ja syödä kanin ruokaa ja liikkua riittäväsyi, ja vitut oon niin kyrpiintynyt tähän juttuun et ihan sama. Kaikki leivänsyöjät täältä joskus lähtee ja mua ei enään kiinnosta milllon se lähtö tulee. Syön mitä huvittaa ja pääasia on, että maistuu hyvälle.
se on kuulemma varteenotettava vaihtoehto monipistoshoidon korvaamiseksi. ja voi syödä milloin haluaa, mitä haluaa ja sen verran kuin haluaa.
Otsalamppu. Siinäpä varsin todenmakuinen kertomus 16-vuotiaan pojan sairastumisesta diabetekseen.