Lääkkeen käytön lopettaminen
Lääkkeet mielen hoidossa
17.10.2005
Matti O. Huttunen
· Lääkityksen lopettaminen
· Vieroitusoireet
Pitkäaikaista psyykenlääkkeiden käyttöä ei kannata lopettaa äkillisesti, vaan asteittain 1–4 viikon aikana. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Tällöin henkilön tulee tietää mahdollisista lopetus- ja vieroitusoireista.
Lääkkeen asteittaiseenkin lopettamiseen liittyy ongelmia, vaikka se onkin ainoa tapa pitää lopetusoireet mahdollisimman pieninä. Lääkityksen lopettaminen asteittain pitkittää nimittäin sivuvaikutusten jatkumista. Tämä on erityisen hankalaa, jos lääkitys lopetetaan juuri sivuvaikutusten takia.
Jos uuden lääkkeen käyttö aloitetaan samanaikaisesti lääkkeen lopettamisen kanssa, niiden yhteisvaikutukset voivat aiheuttaa ongelmia. Erityisesti masennuslääkkeet voivat vaikuttaa uuden lääkkeen tehoon. Myös karbamatsepiinin lopettaminen voi muuttaa saman-aikaisesti käytettyjen lääkkeiden plasmapitoisuuksia.
Joskus voi olla jopa vaarallista aloittaa uusi lääke liian pian edellisen lääkkeen lopettamisen jälkeen. Hankala-oireinen serotoniinioireyhtymä voi syntyä, jos moklobemidilääkitys aloitetaan liian pian SSRI-masennuslääkkeen lopettamisen jälkeen.
Päätös pitkäaikaisen psyykenlääkkeen käytön lopettamisesta on aina viisasta tehdä hoitavan lääkärin kanssa. Häneltä saa ohjeita lääkityksen asteittaisesta lopettami-sesta.
Lääkityksen lopettaminen
Vieroitusoireiden voimakkuuteen vaikuttaa se, minkä verran annos muuttuu suhteessa edelliseen. Aluksi annosta voi pienentää jonkin verran nopeammin ja suurempina annoksina.
Esimerkiksi jos alpratsolaamin annos on ollut 4–6 mg/vrk, lääkkeen annosta voidaan pienentää suhteellisen vähäisin vierotusoirein aluksi 0,5 mg joka toinen tai kolmas vuorokausi, kunnes alpratsolaamin annos on 1–1,5 mg/vrk.
Tämän jälkeen lopettamisvauhtia hidastetaan siten, että annosta pienennetään vain 0,25 mg viikossa. Tällä tavalla vieroitusoireet voidaan jopa kokonaan välttää.
Lääkkeen käytön lopettaminen liian nopeasti voi aiheuttaa ongelmia. Esimerkiksi litiumia ei tulisi koskaan lopettaa äkillisesti, vaan pienentämällä sen annosta asteittain kuukauden ajan. Litiumin käytön äkillinen lopettaminen voi lisätä kaksisuuntaisen mielialahäiriön sairausjaksojen esiintymistä lähikuukausien aikana. Myös suuriannoksisen antipsykoottihoidon ja erityisesti klotsapiinin äkillinen lopettaminen voi voimistaa psykoottisia oireita.
Vieroitusoireet
Ahdistusta lievittävien lääkkeiden, nukahtamislääkkeiden, lähes kaikkien masennuslääkkeiden ja antikolinergisen vaikutuksen omaavien psyykenlääkkeiden lopettaminen aiheuttaa lopettamisoireita.
Oireet ovat luonteeltaan erilaisia ja muistuttavat monella lailla alkoholin aiheuttamaa krapulaa. Tavallisia oireita ovat ahdistuneisuus, hermostuneisuus, kiihtyneisyys, unettomuus, vatsavaivat, pahoinvointi, hikoilu, lihasnykäykset ja ääniherkkyys.
Oireiden voimakkuus ja ajoittuminen vaihtelevat suuresti eri henkilöillä ja riippuvat käytetyn lääkkeen annoksesta ja sen puoliintumisajasta.
Elimistö tottuu lääkkeen säännölliseen saamiseen ja tulee siten tietyllä tavalla riippuvaiseksi lääkkeestä.
Lopettamisoireet kertovat vain merkkejä siitä, että elimistö sopeutuu lääkkeen säännöllisen käytön lopettamiseen ja vapautuu säännöllisen käytön aiheuttamasta riippuvuudesta.
Vieroitusoireet ovat lyhyen puoliintumisajan omaavilla lääkkeillä voimakkaimmillaan 1–4 vuorokautta äkillisen lopettamisen tai annoksen merkittävän pienentämisen jälkeen, kun taas pidemmän puoliintumisajan lääkkeiden lopettamisoireet esiintyvät myöhemmin.
Esimerkiksi diatsepaamin käytön lopettamisen aiheuttamat vierotusoireet ovat voimakkaimmillaan 4–7 vuorokautta lääkkeen lopettamisen jälkeen. Hyvin pitkän puoliintumisajan omaavan masennuslääkkeen, fluoksetiinin, lopettamisoireet ovat voimakkaimmillaan vasta 2–3 viikon kuluttua lääkkeen käytön lopettamisesta.
Säännöllisen lääkkeen käytön synnyttämä riippuvuus ja lääkityksen lopettamiseen liittyvät vieroitusoireet ovat ytimeltään normaaleja fysiologisia ilmiöitä.
Samanlaisia vieroitusoireita esiintyy myös monien fyysisissä sairauksissa käytettyjen lääkkeiden lopettamisen yhteydessä.
Vieroitusoireiden suurin ongelma on, että ne usein estävät muuten tarpeettomaksi käyneen lääkityksen lopettamisen. Ne eivät suinkaan ole osoitus jatkuvan lääkkeen käytön tarpeellisuudesta tai uudelleen alkavasta masennuksesta.
Vieroitusoireille on ominaista niiden voimistuminen heti lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen ja asteittainen lieventyminen 1–4 viikossa. Alkuperäiseen lääkitykseen palaaminen on mielekästä, jos oireet jatkuvat tämänkin jälkeen kiusallisina tai voimistuvat. Tällöin kyse ei ole enää vieroitusoireista, vaan masennus- ja ahdistuneisuustiloihin liittyvistä oireista.
Toisin kuin asteittain lieventyvät lopetusoireet, nämä sairausoireet alkavat yleensä voimistua, kun lääkityksen lopettamisesta on kulunut yli kuukausi.
Artikkelin tunnus: lmh00024 (000.024)
© 2006 Kustannus Oy Duodecim
© 2007 Kustannus Oy Duodecim • Kalevankatu 11 A, 00100
Lääkkeet mielen hoidossa
17.10.2005
Matti O. Huttunen
· Lääkityksen lopettaminen
· Vieroitusoireet
Pitkäaikaista psyykenlääkkeiden käyttöä ei kannata lopettaa äkillisesti, vaan asteittain 1–4 viikon aikana. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Tällöin henkilön tulee tietää mahdollisista lopetus- ja vieroitusoireista.
Lääkkeen asteittaiseenkin lopettamiseen liittyy ongelmia, vaikka se onkin ainoa tapa pitää lopetusoireet mahdollisimman pieninä. Lääkityksen lopettaminen asteittain pitkittää nimittäin sivuvaikutusten jatkumista. Tämä on erityisen hankalaa, jos lääkitys lopetetaan juuri sivuvaikutusten takia.
Jos uuden lääkkeen käyttö aloitetaan samanaikaisesti lääkkeen lopettamisen kanssa, niiden yhteisvaikutukset voivat aiheuttaa ongelmia. Erityisesti masennuslääkkeet voivat vaikuttaa uuden lääkkeen tehoon. Myös karbamatsepiinin lopettaminen voi muuttaa saman-aikaisesti käytettyjen lääkkeiden plasmapitoisuuksia.
Joskus voi olla jopa vaarallista aloittaa uusi lääke liian pian edellisen lääkkeen lopettamisen jälkeen. Hankala-oireinen serotoniinioireyhtymä voi syntyä, jos moklobemidilääkitys aloitetaan liian pian SSRI-masennuslääkkeen lopettamisen jälkeen.
Päätös pitkäaikaisen psyykenlääkkeen käytön lopettamisesta on aina viisasta tehdä hoitavan lääkärin kanssa. Häneltä saa ohjeita lääkityksen asteittaisesta lopettami-sesta.
Lääkityksen lopettaminen
Vieroitusoireiden voimakkuuteen vaikuttaa se, minkä verran annos muuttuu suhteessa edelliseen. Aluksi annosta voi pienentää jonkin verran nopeammin ja suurempina annoksina.
Esimerkiksi jos alpratsolaamin annos on ollut 4–6 mg/vrk, lääkkeen annosta voidaan pienentää suhteellisen vähäisin vierotusoirein aluksi 0,5 mg joka toinen tai kolmas vuorokausi, kunnes alpratsolaamin annos on 1–1,5 mg/vrk.
Tämän jälkeen lopettamisvauhtia hidastetaan siten, että annosta pienennetään vain 0,25 mg viikossa. Tällä tavalla vieroitusoireet voidaan jopa kokonaan välttää.
Lääkkeen käytön lopettaminen liian nopeasti voi aiheuttaa ongelmia. Esimerkiksi litiumia ei tulisi koskaan lopettaa äkillisesti, vaan pienentämällä sen annosta asteittain kuukauden ajan. Litiumin käytön äkillinen lopettaminen voi lisätä kaksisuuntaisen mielialahäiriön sairausjaksojen esiintymistä lähikuukausien aikana. Myös suuriannoksisen antipsykoottihoidon ja erityisesti klotsapiinin äkillinen lopettaminen voi voimistaa psykoottisia oireita.
Vieroitusoireet
Ahdistusta lievittävien lääkkeiden, nukahtamislääkkeiden, lähes kaikkien masennuslääkkeiden ja antikolinergisen vaikutuksen omaavien psyykenlääkkeiden lopettaminen aiheuttaa lopettamisoireita.
Oireet ovat luonteeltaan erilaisia ja muistuttavat monella lailla alkoholin aiheuttamaa krapulaa. Tavallisia oireita ovat ahdistuneisuus, hermostuneisuus, kiihtyneisyys, unettomuus, vatsavaivat, pahoinvointi, hikoilu, lihasnykäykset ja ääniherkkyys.
Oireiden voimakkuus ja ajoittuminen vaihtelevat suuresti eri henkilöillä ja riippuvat käytetyn lääkkeen annoksesta ja sen puoliintumisajasta.
Elimistö tottuu lääkkeen säännölliseen saamiseen ja tulee siten tietyllä tavalla riippuvaiseksi lääkkeestä.
Lopettamisoireet kertovat vain merkkejä siitä, että elimistö sopeutuu lääkkeen säännöllisen käytön lopettamiseen ja vapautuu säännöllisen käytön aiheuttamasta riippuvuudesta.
Vieroitusoireet ovat lyhyen puoliintumisajan omaavilla lääkkeillä voimakkaimmillaan 1–4 vuorokautta äkillisen lopettamisen tai annoksen merkittävän pienentämisen jälkeen, kun taas pidemmän puoliintumisajan lääkkeiden lopettamisoireet esiintyvät myöhemmin.
Esimerkiksi diatsepaamin käytön lopettamisen aiheuttamat vierotusoireet ovat voimakkaimmillaan 4–7 vuorokautta lääkkeen lopettamisen jälkeen. Hyvin pitkän puoliintumisajan omaavan masennuslääkkeen, fluoksetiinin, lopettamisoireet ovat voimakkaimmillaan vasta 2–3 viikon kuluttua lääkkeen käytön lopettamisesta.
Säännöllisen lääkkeen käytön synnyttämä riippuvuus ja lääkityksen lopettamiseen liittyvät vieroitusoireet ovat ytimeltään normaaleja fysiologisia ilmiöitä.
Samanlaisia vieroitusoireita esiintyy myös monien fyysisissä sairauksissa käytettyjen lääkkeiden lopettamisen yhteydessä.
Vieroitusoireiden suurin ongelma on, että ne usein estävät muuten tarpeettomaksi käyneen lääkityksen lopettamisen. Ne eivät suinkaan ole osoitus jatkuvan lääkkeen käytön tarpeellisuudesta tai uudelleen alkavasta masennuksesta.
Vieroitusoireille on ominaista niiden voimistuminen heti lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen ja asteittainen lieventyminen 1–4 viikossa. Alkuperäiseen lääkitykseen palaaminen on mielekästä, jos oireet jatkuvat tämänkin jälkeen kiusallisina tai voimistuvat. Tällöin kyse ei ole enää vieroitusoireista, vaan masennus- ja ahdistuneisuustiloihin liittyvistä oireista.
Toisin kuin asteittain lieventyvät lopetusoireet, nämä sairausoireet alkavat yleensä voimistua, kun lääkityksen lopettamisesta on kulunut yli kuukausi.
Artikkelin tunnus: lmh00024 (000.024)
© 2006 Kustannus Oy Duodecim
© 2007 Kustannus Oy Duodecim • Kalevankatu 11 A, 00100
Vastaukset 1
Vanhimmat
hyvistä neuvoista, ite kuljen SSRIstä moklobemidin kautta. xsanorin 4mgsta 1mg..0.25 2viikon tiputuksella.