Seuraava uutinen on suoraa lainausta Päivämies lehdestä keskiviikkona 7.11.1990
USKONTO JA TERVEYS-SEMINAARI TAMPEREELLA
Onko uskonnolla tulevaisuutta? Onko uskonnon ja terveyden välillä yhteyttä? Miten uskonto vaikuttaa mielenterveyteen? Voidaanko uskonnolla yleensä parantaa mielenterveyttä?
Edellä esitettyjä kysymyksiä ja monia muitakin uskonnon ja terveyden välisiä asioita käsiteltiin 29.-30.11. pidetyssä Uskonto ja terveys -nimisessä seminaarissa Tampereella. Tilaisuuteen osallistui yli 300 osanottajaa ympäri Suomea. Tilaisuuden järjestämisestä vastasivat Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus ja lääkintöhallituksen terveyskasvatustoimisto.
Lääkintöhallituksen toimistopäällikkö Kaj Koskela loi puheenvuorossaan taustaa seminaarille. Hän kertoi Suomen kohonneista itsemurhatilastoista.
Niistä kävi ilmi muun muassa se, että työikäisten, alempaan sosiaaliryhmään kuuluvien miesten keskuudessa itsemurhia tapahtuu eniten.
Yleensäkin mielenterveyshäiriöt ovat lisääntyneet vuosittain.
Vaikka uskonto ei varsinaisesti kuulukkaan lääketieteen alueelle, on välttämätöntä saada tieto taustalla olevista vaikutteista ja siitä, mitkä uskonnolliset instituutiot edistävät terveyttä ja mitkä vaikeuttavat sitä.
PERHE SÄILYTTÄÄ ASEMANSA TULEVAISUUDESSAKIN
Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Harri Heinon esitelmän aihe kosketteli elämän hallintaa.
Monen on vaikea määrätä elämänsä kurssia sen jälkeen, kun vanhat perinteet ovat katkenneet ja auktoriteetit ovat menettäneet uskottavuutensa.
Juuri arvot olisivat elämän hallinnan avain, joka silloin puuttuu.
"Emme oikein itsekkään tiedä, mitä elämältä haluamme, kun arvomme ovat epäselviä. Kiihkeärytmistä elämänmenoa ja tiedon tulvaa on vaikea jäsentää mielekkääksi kokonaisuudeksi", totesi Heino esitelmässään.
Tekniikka ja tiede eivät parantaneet elämänlaatua, vaikka yleisesti niin ajateltiin.
Haastattelututkimukset osoittavat, että aineellisten elämänarvojen edelle nousevat henkiset arvot, kovien edelle pehmeät.
Vaikka perhettä on yritetty romuttaa vanhentuneena instituutiona, monet tutkimukset ja tutkijat ovat sitä mieltä, että vain perheessä on mahdollisuus luoda vakaat, läheiset ja merkitykselliset ihmissuhteet.
Harri Heino totesi, että perhe näyttää säilyttävän asemansa etenkin lasten parhaana kasvatusyhteisönä.
Alkoholipoltiikka-lehden toimituspäällikkö Matti Virtanen kyseli uskonnon tulevaisuudesta ja teki neljä ennustetta siitä.
Lyhyesti sanottuna ne kuuluvat:
1. Todennäköistä on, että uskonto perinteisen uskonnonharjoituksen mielessä edelleen heikkenee.
2. Kirkon sanoman "vesittyminen" on tehnyt ja tekee tilaa perinteisille ja uusille lahkoille.
3. Ns. taikausko on eri asia kuin uskonto; sille on pysyvä sosiaalinen tilaus.
4. Vaikka perinteinen uskonharjoitus vähenee, todennäköistä on, että perimmäiset kysymykset tulevat herättämään enenevää kiinnostusta.
USKONTO - TERVEYS - SYYLLISYYS - SAIRAUS
Helsingin yliopiston tutkija Osmo Kontulan aihe oli Uskonto ja terveys. Tutkimuksen tuloksia tarkastellessaan hän totesi, että tulokset uskonnon vaikutuksista terveyteen ja sairauteen ovat ristiriitaiset. Yleensä on kuitenkin näyttänyt siltä, että uskonnolliset sairastavat vähemmän ja ovat suhteellisen tyytyväisiä elämäänsä. Myös lääketieteellisiä sairauksia on uskonnollisilla todettu vähemmän, kun sitä vastoin stressiperäisiä, psyykkisiä sairauksia heillä on ollut enemmän.
Eri uskontojen terveyskäsityksiä valaisi Oulun yliopiston professori Leo Hirvonen.
Niin ei-kristillisissä kuin kristillisissä uskonnoissa on monissa terveyttä edistäviä käsityksiä ja säädöksiä.
Buddhalaisuus on psykologista uskontoa. Se on tapa elää.
Se korostaa ajatusten, sanojen ja tekojen puhtautta. Kristinusko toi auttamisvelvollisuuden kaikkia kohtaan. Tunnettua on myös se, että kristilliset kirkot ovat tehneet merkittävää työtä lääkintälähetyksen muodossa.
Hirvosen mukaan yhteiskunnan ylläpitämässä terveydenhuollossa ihmisen hengellinen ulottuvuus liiaksi laiminlyödään tai kielletään.
Mielenkiintoinen oli myös Helsingin yliopiston dosentin Raimo Harjulan esitelmä syyllisyydestä ja sairaudesta.
"Ihmisen syyllisyys on eri kulttuureissa ja uskonnoissa yleisimpiä sairauden selityksiä.
Eri puolilla maailmaa on aikojen kuluessa luotu monenlaisia instituutioita ja rituaaleja, joiden tarkoituksena on sovittaa ihmisen sairauden syynä pidetty syyllisyys."
Edelleen Harjula kertoi esimerkein, kuinka Japanissa, joka on korkean kulttuurin, koulutuksen ja tekniikan maa, on pienten aborttilasten kultti.
Se on pienenä kuolleiden lasten muistamista ja palvomista, ettei lasten sielu vahingoittaisi äitiä ja isää.
Psykoanalyytikko Pirkko Siltala ravisteli nykypäivän terveysintoilijoita, joille terveydestä ja sen vaalimisesta on tullut jumala. Koko tässä prosessissa menetetään paljon, sillä siinä terveyttä palvotaan, instituutiot ohjaavat elämää ja julkkisten antaman kuvan mukaan "elämä tuntuu oikeammalta ja terveemmältä".
Siinä ohitetaan oma henkilökohtainen elämänkatsomus ja menetetään muut läheiset asiat, kuten kärsimys, sairaus, kuolema, joka esitetään televisiossakin usein vain lumisateena. "Laskettele ja golfaa- niin olet terve" on ajan iskulause. Samalla kun korostetaan terveyttä, korostetaan menestystä. Mutta on myös paljon ihmisiä, jotka joutuvat toteamaan: En ole tuolla tavoin terve.
Monesti ahdistunut ihminen yrittää saada huomiota julkisuuden taistelukentällä, tai yrittää takertua toisiin, mennä yksinäisyyteen ja rakentaa harhaisen ideologian. Tämä voi särkyä ja tuoda huonoja seurauksia.
USKONTOON JA MIELENTERVEYTEEN LIITTYVIÄ
KYSYMYKSIÄ
Tiistaina aamupäivällä saatiin kuulla kaksi mielenkiintoista aihetta, kun Oulun yliopiston professori Erkki Väisänen puhui uskonnosta ja mielenterveydestä ja Rauhan Sairaalan ylilääkäri Heikki Majava esitelmöi aiheesta Sielunhoito ja psykoterapia.
Helsingin yliopiston professori Jouko Sihvo esitti ajatuksen, että uskonnolliset yhteisöt voivat olla avuksi itsemurhien ehkäisyssä.
Aluksi hän tarkasteli Raamatussa esiintyviä itsemurhatapauksia. Jouko Sihvon mukaan Raamatun suhtautuminen itsensä lopettamiseen on kielteinen, joskaan sitä ei selkeästi kielletä.
Yhteisöt voivat olla estämässä itsemurhia mm. harjoittamalla aktiivista ehkäisytoimintaa, kuten ylläpitämällä palvelevaa puhelinta.
Itsemurhaa suunnittelevaa voidaan kuunnella, olla hänen tukenaan, koska tälläinen henkilö on monesti hyvin yksin. Jo pelkkä uskonnollisen yhteisön olemassa olo toimii itsemurhien ehkäisijänä.
Tiistaina oli myös Uskonnon uhrit ry:n edustaja Leena Hartikaisen valmisteltu puheenvuoro.
Kuten osattiin odottaa, siinä oli voimakas hyökkäus vanhoillislestadiolaisuutta ja 1960-1970-lukujen ns. hoitokokouksia kohtaan.
Useimmista esimerkeistä Leena Hartikainen sanoi, että puhutaan tai kerrotaan niin ja niin tapahtuneen, esim. hoidon jälkeen.
Sitten Hartikainen kertoi omasta elämästään ja joutumisestaan lestadiolaisuuteen ja totesi muun muassa, ettei hän ole ollut kuulusteltavana, vaan on saanut kirjeen, missä hänet erotettiin rauhanyhdistyksen jäsenyydestä.
Voimakkain kielikuvin, tunteisiin vedoten Leena Hartikainen löi monin syytöksin vanhoillislestadiolaisuutta ja näin yksilötapausten varjolla syyllisti koko yhteisön.
Käsittämätöntä oli koolla olevan yleisön kova kannatus ja kannustus marttyyrikehän loisteessa pidetylle puheenvuorolle.
Taitavan puheenjohtajan Erkki Väisäsen myönnettyä kommenttipuheenvuoron Erkki Reinikaiselle sama ilmiö jatkui. Puheen alkupuolella jotkut huutelivat ilkeämielisiä välihuutoja. Onneksi väki rauhoittui kuuntelemaan.
Erkki Reinikainen toi puheenvuorossaan esille mm. sen, että kun ottaa huomioon herätysliikkeiden suuruuden ja nuorten määrän, niin siihen verrattuna katkeroituneita ja vanhoillislestadiolaisuutta syyttäviä on erittäin vähän. Puheenvuorossaan hän toi edelleen esille sen vakavan vaaran, että tälläisten syytösten esittämisellä aiheutetaan vaikeuksia lapsille ja nuorille.
Tässäkin puheenvuorossa Erkki Reinikainen julkisesti toi esille, vaikka niin mielellään toisin yritetään väittää, että yksittäisissä hoitotapauksissa yksilöt ovat tehneet virheitä, mutta sen perusteella ei voi yhteisöä syyllistää.
Seminaarin iltapäivän alustukset koskettelivat suomalaista henkiparantamista, josta kertoi assistentti Olavi Räisänen, ja uskonnollista parantamista, josta puhui TM Matti A.Miettunen
---
Leikekansion oma kommentti lehtiuutisesta:
Sitä olen aina jäänyt miettimään, miksei yhteisö, siis johtoporras SRK. ole ottanut vastuuta yksilöidensä tekemistä hoitovirheistä, vaan sivuutta ne toteamalla, että verrattuna yhteisön jäsentensä suureen lukumäärään katkeroituneita on todella vähän. Miksi ei tätä pientä joukkoa ole voitu huomioida paremmin?
Eikö yksilöllisiä hoitovirheitä todellakaan voinut jälestäpäin korjata, koska kuuluuhan ne samaan yhteisöön kuitenkin.
Erkki Reinikainen sivuttaa melko yliolkaisesti Leena Hartikaisen asian. Mahtoiko hän pyytää anteeksi Leenan kokemia vääryyksiä, vai katsoiko hän ne vain yksilötapauksiksi, joihin yhteisön johdon ei tarvitse puuttua, eikä ottaa vastuuta.
USKONTO JA TERVEYS-SEMINAARI
16
1747
Vastaukset
- Leena Huovinen
En tiennytkään että PM on kirjoittanut tapahtumasta. Minä olen tuo Leena Hartikainen (o.s. Huovinen).
Ja pari vuotta sitten ER sanoi minulle puhelimessa: "Kuule Leena, minä en ole koskaan ajatellut Sinusta pahaa." Sitten hän pyytämättä siunasi minua tutuilla synninpäästön sanoilla. Minä samoin häntä.- synnit on anteeksi
Kas vain, hauska sattuma. Tarkoittiko Erkki todella sitä, että halusi pyytää anteeksi kokemiasi vääryyksiä yksilöllisistä hoitovirheistä.
Jos näin on, sinä olet siis vapaa noista hoitokokous traumoista ja Jumalan lapsi, kun kerran Erkki on ollut siunaamassa. - Leena Huovinen
synnit on anteeksi kirjoitti:
Kas vain, hauska sattuma. Tarkoittiko Erkki todella sitä, että halusi pyytää anteeksi kokemiasi vääryyksiä yksilöllisistä hoitovirheistä.
Jos näin on, sinä olet siis vapaa noista hoitokokous traumoista ja Jumalan lapsi, kun kerran Erkki on ollut siunaamassa.Puhelun alussa hän kysyi, tarvitsenko sielunhoitoa. Ilmoitin että en tarvitse. Sen jälkeen hän pyytämättä siunasi. Niinpä minäkin pyytämättä siunasin häntä.
Paavo Sillanpäätä aikoinaan moitittiin siitä, että hänellä oli käytössä ns. siunausoppi, ts. hän julisti evankeliumia vaikkei toinen pyytänytkään. Liekö sama oppi tarttunut Erkkiinkin. - kiinnostunut.
Leena Huovinen kirjoitti:
Puhelun alussa hän kysyi, tarvitsenko sielunhoitoa. Ilmoitin että en tarvitse. Sen jälkeen hän pyytämättä siunasi. Niinpä minäkin pyytämättä siunasin häntä.
Paavo Sillanpäätä aikoinaan moitittiin siitä, että hänellä oli käytössä ns. siunausoppi, ts. hän julisti evankeliumia vaikkei toinen pyytänytkään. Liekö sama oppi tarttunut Erkkiinkin.Kun silloin hoitokokousten aikaan ei tahtonut saada pyytämälläkään syntejä anteeksi, ennenkuin oli hoitomiehet vakuuttuneita hoidettavan vilpittömyydestä, niin onko anteeksi anto muuttunut keveämpään suuntaan.
Eihän seuroissakaan kysytä tiukkaan, että mistä synneistä ja onko pyytäjä oikeasti uskomassa.
Minusta tuntuu, että Erkki valitsi lyhyen ja helpon tien päästä tilanteesta nopeasti ulos.
On todella vaikea ymmärtää niitä kuohuvia vuosikymmeniä, jolloin oli sitä henkien taistelua.
Etkö todellakaan tarvinnut sielunhoitoa. Olisit kysynyt Erkiltäö, tarvitseeko hän itse.
Minusta te olisitte voineet keskustellla enemmän. Päästitköhän Erkin liian helpolla?
Muuten, kerropa lisää siitä kokouksesta, josta tuo Päivämiehen leike ei varmaan kerro kovinkaan tarkasti. - Leena Huovinen
kiinnostunut. kirjoitti:
Kun silloin hoitokokousten aikaan ei tahtonut saada pyytämälläkään syntejä anteeksi, ennenkuin oli hoitomiehet vakuuttuneita hoidettavan vilpittömyydestä, niin onko anteeksi anto muuttunut keveämpään suuntaan.
Eihän seuroissakaan kysytä tiukkaan, että mistä synneistä ja onko pyytäjä oikeasti uskomassa.
Minusta tuntuu, että Erkki valitsi lyhyen ja helpon tien päästä tilanteesta nopeasti ulos.
On todella vaikea ymmärtää niitä kuohuvia vuosikymmeniä, jolloin oli sitä henkien taistelua.
Etkö todellakaan tarvinnut sielunhoitoa. Olisit kysynyt Erkiltäö, tarvitseeko hän itse.
Minusta te olisitte voineet keskustellla enemmän. Päästitköhän Erkin liian helpolla?
Muuten, kerropa lisää siitä kokouksesta, josta tuo Päivämiehen leike ei varmaan kerro kovinkaan tarkasti.näistä "historiallisista" muistoista.
- Kiitos jo etukäteen!
Leena Huovinen kirjoitti:
näistä "historiallisista" muistoista.
Aivan upeaa, että joku on uskaltanut ottaa asian esille, vaikka vastaanoton on kai tiennyt jo etukäteen.
Kiitos tästä....
Niin jotenkin vain tuntuu siltä että lähimmäisen rakkaus velvottaisi selvittämään jokaisen kanssa asiaa niin kauan kuin halua ja tarvetta löytyy niiltä ns "katkerilta".
"Puheenvuorossaan hän toi edelleen esille sen vakavan vaaran, että tälläisten syytösten esittämisellä aiheutetaan vaikeuksia lapsille ja nuorille."
Mikä on se vaara joka tässä on? Sekö että nuret kysyvät ja haluavat myös vastauksen? Vai se että nuoret lähtevät etsimään vastauksia lukemaan raamattua ja hakemaan valmiitten vastausten sijasta perusteltuja näkemyksiä?
Vai onko tässä ollut pelko siitä että nuorten silmissä seurakunan erehtymättömyys murenee?
Ettei seurakunta joka ennen on ollut laki ja täydellisyys muutuu erehtyvien ihmisten joukoksi?
....
Sinänsä vaikka on totta että uskonnollisuus yhteisöllisyyden kautta ehkäisee tiettyjä mielenterveydellisiä ongelmia se ei ole koko totuus. Uskontoa voidaan ja käytetään mielivallan ja henkisen (ja fyysisen) väkivallan välineenä silti vaikka uskonto sinänsä ei anna siihen oikeutta.
....- vastauksia perimmäisiin
Paljon tämä keskustelu kyllä herättää kysymyksiä, joihin Päivämies lehti antaa toimittajan suulla aika suppean vastauksen kokonaisuudesta, josta on tietysti sensuoitu paljon pois.
Leena Huovinen varmaan muistaa, kun on ollut itse paikan päällä, mistä oikein keskusteltiin ja millä sanoilla. vastauksia perimmäisiin kirjoitti:
Paljon tämä keskustelu kyllä herättää kysymyksiä, joihin Päivämies lehti antaa toimittajan suulla aika suppean vastauksen kokonaisuudesta, josta on tietysti sensuoitu paljon pois.
Leena Huovinen varmaan muistaa, kun on ollut itse paikan päällä, mistä oikein keskusteltiin ja millä sanoilla.kysymyksiä on paljon jos niitä uskaltaa kysyä?
Itse olen tullut siihen tulokseen että on kysymyksiä jotka vaativat vastauksen ? Ilman vastausta ei voi jatkaa.
Sitten on kysymyksiä joihin ei ehkä saa tyydyttävää vastausta mutta ne eivät muodostu uskon esteeksi?
Ja ainakin minulle se kysymys siitä miksi ei haluta keskustella vaikka sen yhden ainoan "katkeran" kanssa jos kysyttävää tällä on? Ei vaan kielletään ettei keskuteluun ole tarvetta.
Mielestäni tämä on toisen ihmisen halveksimista. Vähätellään toisen ihmisen kokemaa. Vaikka toinen ihminen voisi nähdä asian toisin kuin itse näät se ei tee toisen tunteita vääriksi tai oikeudettomiksi.
Vai velvoitaako oikea usko luopumaan omasta tunnemailmasta, omasta sisäisestä moraalista, omastatunnosta, oikeuden tajusta?- Leikekansio
vastauksia perimmäisiin kirjoitti:
Paljon tämä keskustelu kyllä herättää kysymyksiä, joihin Päivämies lehti antaa toimittajan suulla aika suppean vastauksen kokonaisuudesta, josta on tietysti sensuoitu paljon pois.
Leena Huovinen varmaan muistaa, kun on ollut itse paikan päällä, mistä oikein keskusteltiin ja millä sanoilla.USKONTO JA TERVEYS
Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus oli järjestänyt yhdessä muiden tahojen kanssa seminaarin, jossa käsiteltiin uskonnon ja terveydenhoidon suhdetta toisiinsa sekä monia muitakin näihin kysymyksiin liittyviä asioita. Seminaarin osallistujissa oli paljon terveydenhuoltoalan, seurakuntatyön ja lapsi- ja nuorisotyön palveluksessa olevia. Aiheesta kuultiin monia päteviä ja myös uutta tietoa antavia alustuksia.
Kaikesta hyvästä annista huolimatta jäi monille seminaarin osanottajille ihmettelemisen aiheita. Ensinnäkin kahden päivän ohjelma sisälsi ehkä liian monta luentoa.
Keskusteluille ei jäänyt aikaa, vaikka selvästi oli nähtävissä keskustelun tarve. Kristillisyytemme kannalta katsottuna ikävin puoli tässä seminaarissa oli puheenvuoro, jossa subjektiivisin kokemuksin lyötiin kristillisyyttämme. Kun varsin hyvin seminaarin järjestäjillä oli tiedossa, että pidettäväksi aijotttu puheenvuoro koskettelee vanhoillislestadiolaisuutta, olisi ollut oikein järjestää altavastaajallekkin mahdollisuus käyttää kommenttipuheenvuoroa pitempi puheenvuoro.
Se tiedetään ja on monesti julkisissa puheenvuoroissa tuotu esille, että yksilötasolla on hoitoasioissa tapahtunut virheitä, mutta on kohtuutonta leimata ja syyllistää koko yhteisöä ja lyödä näin raskaasti vieläpä asioista tietämättömiäkin, kuten "uskonnon uhrien" puolesta puheenvuoron pitänyt Leena Hartikainen teki. On vaikea arvata sitä pilkan ja ahdistuksen määrää, jota kristillisyytemme lapset ja nuoret tämänkin puheenvuoron takia saavat kokea.
Ehkä näin oli tarkoituskin. Tällaisessa tilaisuudessa, jossa asioita käsiteltiin tieteellisesti, olisi toivonut valmistellun puheenvuoron käyttäjältä perusteltua ja tilastollista tietoa.
Hämmästyttävintä tassä tilanteessa oli kuitenkin se, että tämän puheenvuoron jälkeen kuulijat alkoivat innokkaasti ja voimakkaasti taputtamaan käsiään. Selvästi osanottajien enemmistö nautti tilanteesta. Oli hyvin vaikea käsittää, että sielun- ja psyykenhoitotehtävissä olevat kiihkolla riemuitsivat siitä, kun kristillisyytemme joutui syytösten kohteeksi. Miten tällaiset ihmiset pystyvät auttamaan sairaita, väsyneitä, epäonnistuneita, syyllisyyden alla olevia, kun he itse ovat valmiita iskemään ja iloitsemaan lyömisestä?
Syytetynkin osapuolen mieltä olisi hyvä kuulla. Joutuu kysymään, miten tällaisten psyyken- ja sielunhoitajien luo voi yleensä kääntyä, kun heidän näkökenttänsä on näin suppea ja rajoittunut. Olisi syytä jo oppia ja muistaa, että asiolla on aina vähintään kaksi puolta.
Jos kenen, niin juuri näissä tehtävissä olevien pitäisi se ymmärtää.
Onneksi seminaarin osanottajien joukossa oli niitäkin, jotka hämmästyivät osanottajien enemmistön reaktioita.
Vanhoillislestadiolaisuudesta olisi löytynyt monia "uskonnon uhrien uhrejakin", lapsia ja nuoria, joilla olisi ollut kerrottavana subjektiivisia kokemuksia siitä, mitä on olla pilkattuna, väkivallan kohteena, joskus opettajien ivan ja naurun alla monesti juuri julkisten syytösten jälkeen.
Tuntuu myös oudolta, että jo kymmeniä vuosia sitten tapahtuneita asioita ei haluta unohtaa, vaikkakin olisi koettu yksilötasolla omasta mielestä vääriä menettelyjä.
Kristuksen rakkaus opettaa, että jos sinua joku lyö toiselle poskelle, käännä hänelle toinenkin.
Missä on niiden ihmisten anteeksiantamus, suvaitsemvaisuus ja rakkaus, jotka syyttävät kristillisyyttämme suvaitsemattomuudesta, mutteivät kuitenkaan suvaitse kristillisyyttämme, sen elämää ja toimintaa?
Jumalan lapsilla on halu rakastaa niitäkin, jotka pilkkaavat ja solvaavat ja syyllistävät kristillisyyttämme.
Oheinen kirjoitus oli Päivämiehen pääkirjoituksessa 7.11.1990 - Savelan Voitto-veljen
Leikekansio kirjoitti:
USKONTO JA TERVEYS
Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus oli järjestänyt yhdessä muiden tahojen kanssa seminaarin, jossa käsiteltiin uskonnon ja terveydenhoidon suhdetta toisiinsa sekä monia muitakin näihin kysymyksiin liittyviä asioita. Seminaarin osallistujissa oli paljon terveydenhuoltoalan, seurakuntatyön ja lapsi- ja nuorisotyön palveluksessa olevia. Aiheesta kuultiin monia päteviä ja myös uutta tietoa antavia alustuksia.
Kaikesta hyvästä annista huolimatta jäi monille seminaarin osanottajille ihmettelemisen aiheita. Ensinnäkin kahden päivän ohjelma sisälsi ehkä liian monta luentoa.
Keskusteluille ei jäänyt aikaa, vaikka selvästi oli nähtävissä keskustelun tarve. Kristillisyytemme kannalta katsottuna ikävin puoli tässä seminaarissa oli puheenvuoro, jossa subjektiivisin kokemuksin lyötiin kristillisyyttämme. Kun varsin hyvin seminaarin järjestäjillä oli tiedossa, että pidettäväksi aijotttu puheenvuoro koskettelee vanhoillislestadiolaisuutta, olisi ollut oikein järjestää altavastaajallekkin mahdollisuus käyttää kommenttipuheenvuoroa pitempi puheenvuoro.
Se tiedetään ja on monesti julkisissa puheenvuoroissa tuotu esille, että yksilötasolla on hoitoasioissa tapahtunut virheitä, mutta on kohtuutonta leimata ja syyllistää koko yhteisöä ja lyödä näin raskaasti vieläpä asioista tietämättömiäkin, kuten "uskonnon uhrien" puolesta puheenvuoron pitänyt Leena Hartikainen teki. On vaikea arvata sitä pilkan ja ahdistuksen määrää, jota kristillisyytemme lapset ja nuoret tämänkin puheenvuoron takia saavat kokea.
Ehkä näin oli tarkoituskin. Tällaisessa tilaisuudessa, jossa asioita käsiteltiin tieteellisesti, olisi toivonut valmistellun puheenvuoron käyttäjältä perusteltua ja tilastollista tietoa.
Hämmästyttävintä tassä tilanteessa oli kuitenkin se, että tämän puheenvuoron jälkeen kuulijat alkoivat innokkaasti ja voimakkaasti taputtamaan käsiään. Selvästi osanottajien enemmistö nautti tilanteesta. Oli hyvin vaikea käsittää, että sielun- ja psyykenhoitotehtävissä olevat kiihkolla riemuitsivat siitä, kun kristillisyytemme joutui syytösten kohteeksi. Miten tällaiset ihmiset pystyvät auttamaan sairaita, väsyneitä, epäonnistuneita, syyllisyyden alla olevia, kun he itse ovat valmiita iskemään ja iloitsemaan lyömisestä?
Syytetynkin osapuolen mieltä olisi hyvä kuulla. Joutuu kysymään, miten tällaisten psyyken- ja sielunhoitajien luo voi yleensä kääntyä, kun heidän näkökenttänsä on näin suppea ja rajoittunut. Olisi syytä jo oppia ja muistaa, että asiolla on aina vähintään kaksi puolta.
Jos kenen, niin juuri näissä tehtävissä olevien pitäisi se ymmärtää.
Onneksi seminaarin osanottajien joukossa oli niitäkin, jotka hämmästyivät osanottajien enemmistön reaktioita.
Vanhoillislestadiolaisuudesta olisi löytynyt monia "uskonnon uhrien uhrejakin", lapsia ja nuoria, joilla olisi ollut kerrottavana subjektiivisia kokemuksia siitä, mitä on olla pilkattuna, väkivallan kohteena, joskus opettajien ivan ja naurun alla monesti juuri julkisten syytösten jälkeen.
Tuntuu myös oudolta, että jo kymmeniä vuosia sitten tapahtuneita asioita ei haluta unohtaa, vaikkakin olisi koettu yksilötasolla omasta mielestä vääriä menettelyjä.
Kristuksen rakkaus opettaa, että jos sinua joku lyö toiselle poskelle, käännä hänelle toinenkin.
Missä on niiden ihmisten anteeksiantamus, suvaitsemvaisuus ja rakkaus, jotka syyttävät kristillisyyttämme suvaitsemattomuudesta, mutteivät kuitenkaan suvaitse kristillisyyttämme, sen elämää ja toimintaa?
Jumalan lapsilla on halu rakastaa niitäkin, jotka pilkkaavat ja solvaavat ja syyllistävät kristillisyyttämme.
Oheinen kirjoitus oli Päivämiehen pääkirjoituksessa 7.11.1990raapustamaa.
- marttyyrin sädekehä
Leikekansio kirjoitti:
USKONTO JA TERVEYS
Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus oli järjestänyt yhdessä muiden tahojen kanssa seminaarin, jossa käsiteltiin uskonnon ja terveydenhoidon suhdetta toisiinsa sekä monia muitakin näihin kysymyksiin liittyviä asioita. Seminaarin osallistujissa oli paljon terveydenhuoltoalan, seurakuntatyön ja lapsi- ja nuorisotyön palveluksessa olevia. Aiheesta kuultiin monia päteviä ja myös uutta tietoa antavia alustuksia.
Kaikesta hyvästä annista huolimatta jäi monille seminaarin osanottajille ihmettelemisen aiheita. Ensinnäkin kahden päivän ohjelma sisälsi ehkä liian monta luentoa.
Keskusteluille ei jäänyt aikaa, vaikka selvästi oli nähtävissä keskustelun tarve. Kristillisyytemme kannalta katsottuna ikävin puoli tässä seminaarissa oli puheenvuoro, jossa subjektiivisin kokemuksin lyötiin kristillisyyttämme. Kun varsin hyvin seminaarin järjestäjillä oli tiedossa, että pidettäväksi aijotttu puheenvuoro koskettelee vanhoillislestadiolaisuutta, olisi ollut oikein järjestää altavastaajallekkin mahdollisuus käyttää kommenttipuheenvuoroa pitempi puheenvuoro.
Se tiedetään ja on monesti julkisissa puheenvuoroissa tuotu esille, että yksilötasolla on hoitoasioissa tapahtunut virheitä, mutta on kohtuutonta leimata ja syyllistää koko yhteisöä ja lyödä näin raskaasti vieläpä asioista tietämättömiäkin, kuten "uskonnon uhrien" puolesta puheenvuoron pitänyt Leena Hartikainen teki. On vaikea arvata sitä pilkan ja ahdistuksen määrää, jota kristillisyytemme lapset ja nuoret tämänkin puheenvuoron takia saavat kokea.
Ehkä näin oli tarkoituskin. Tällaisessa tilaisuudessa, jossa asioita käsiteltiin tieteellisesti, olisi toivonut valmistellun puheenvuoron käyttäjältä perusteltua ja tilastollista tietoa.
Hämmästyttävintä tassä tilanteessa oli kuitenkin se, että tämän puheenvuoron jälkeen kuulijat alkoivat innokkaasti ja voimakkaasti taputtamaan käsiään. Selvästi osanottajien enemmistö nautti tilanteesta. Oli hyvin vaikea käsittää, että sielun- ja psyykenhoitotehtävissä olevat kiihkolla riemuitsivat siitä, kun kristillisyytemme joutui syytösten kohteeksi. Miten tällaiset ihmiset pystyvät auttamaan sairaita, väsyneitä, epäonnistuneita, syyllisyyden alla olevia, kun he itse ovat valmiita iskemään ja iloitsemaan lyömisestä?
Syytetynkin osapuolen mieltä olisi hyvä kuulla. Joutuu kysymään, miten tällaisten psyyken- ja sielunhoitajien luo voi yleensä kääntyä, kun heidän näkökenttänsä on näin suppea ja rajoittunut. Olisi syytä jo oppia ja muistaa, että asiolla on aina vähintään kaksi puolta.
Jos kenen, niin juuri näissä tehtävissä olevien pitäisi se ymmärtää.
Onneksi seminaarin osanottajien joukossa oli niitäkin, jotka hämmästyivät osanottajien enemmistön reaktioita.
Vanhoillislestadiolaisuudesta olisi löytynyt monia "uskonnon uhrien uhrejakin", lapsia ja nuoria, joilla olisi ollut kerrottavana subjektiivisia kokemuksia siitä, mitä on olla pilkattuna, väkivallan kohteena, joskus opettajien ivan ja naurun alla monesti juuri julkisten syytösten jälkeen.
Tuntuu myös oudolta, että jo kymmeniä vuosia sitten tapahtuneita asioita ei haluta unohtaa, vaikkakin olisi koettu yksilötasolla omasta mielestä vääriä menettelyjä.
Kristuksen rakkaus opettaa, että jos sinua joku lyö toiselle poskelle, käännä hänelle toinenkin.
Missä on niiden ihmisten anteeksiantamus, suvaitsemvaisuus ja rakkaus, jotka syyttävät kristillisyyttämme suvaitsemattomuudesta, mutteivät kuitenkaan suvaitse kristillisyyttämme, sen elämää ja toimintaa?
Jumalan lapsilla on halu rakastaa niitäkin, jotka pilkkaavat ja solvaavat ja syyllistävät kristillisyyttämme.
Oheinen kirjoitus oli Päivämiehen pääkirjoituksessa 7.11.1990vl-liikkeellä.
- entlesta
Tämähän mielenkiintoista, rohkea ihminen tuo Leena Hartikainen!
PM:n toimittajan kommentointi hänen puheenvuorostaan tuntuu aika yksipuoliselta ja ymmärtämättömältä ja mitätöivältä. Minusta ihmisellä, jota on kohdeltu kaltoin, on oikeus ilmaista kohtelun aiheuttamia tunteita, eikä sitä saisi näin mitätöidä.
Eikähän tällaisia traumaattisia kokemuksia muuten voi käsitelläkään kuin käsittelemällä tunteita.
Tuo ER:n kommentti tuntuu myös oudolta, tarkoittaako hän, että tietämättömien nuorten vuoksi asioista pitäisi vaieta l. totuutta ei saisi tuoda julki l. nuoria pitäisi varjella totuudelta, tai SRK:lla on yksinoikeus totuuteen näiden hoitokokousten suhteen.(!!??)
Mikä tässä on niin vaikeaa, selväähän on, että nämä ns. hoitokokoukset olivat suurimmalta osalta henkistä ja hengellistä väkivaltaa ja joka sellaista on kokenut, hänellä on oikeus puhua ja hakea apua. Elämmehän länsimaisessa oikeusvaltiossa!
Tuntuu, että asiaa ei voida kunnolla varmaan käsitellä ennenkuin viimeinenkin ns. hoitomies on poistunut keskuudestamme, vai ketä tässä suojellaan.
Äkkipäätään aika rankkaa tekstiä, silti en haluaisi ketään tuomita, eikö armo kuulu meille kaikille.- seurapenkki
Aivan selvältä valtataistelulta nuo vuosikymmenet vaikuttavat. Silloin oli pelkona, että valtauskonnosta eroavat saavat lisää valtaa ja heidät piti nujertaa ja vaijentaa, jotta vanhoillisuus ei enempää hajoaisi tai toinen osapuoli saisi enempää valtaa ja jalansijaa.
Nykyään ollaan hallitussa tilanteessa, jossa ei ole pelkoa Jumalan valtakunnan erimielisyydestä ja sitä myöten murenemisesta ja näin ollen ei tarvita mitään hoitokokouksia, eikä kuulusteluja siitä, onko epäilty oikeassa hengessä vai väärässä laumassa.
Kerran seurojen väliajan alettua jäin istumaan penkkiin, kun en ollut menossa kahville.
Siinä minun edessä kaksi penkkiriviä edempänä eräs vanha mummu tarttui puhujaa kädestä ja halusi keskustella.
Mummu halusi sielunhoitoa ja kyseli kaikenlaista.
Puhuja ei rankan saarnansa jälkeen ollut innostunut käyttämään aikaansa tuolle yksinkertaiselle mummulle, vaan siunasi nopeasti hänelle synnit anteeksi.
Kun mummu halusi vielä jatkaa ja sanoi: Mutta kuulkaa, kun minulla olis vielä sellaista ja sellaistakin epäilystä.
Puhujaa ei mummun epäilykset jaksaneet kiinnostaa, vaan hän toistamiseen lausui, että synnit ja epäilykset ovat anteeksi annetut.
Kun mummu vielä kolmannenkin kerran tahtoi puhua asioistaan, lausui puhuja toistamiseen: Synnit ja epäilykset anteeksi jeesuksen nimessä ja veressä, mutta nyt minun täytyy mennä, muuten kahvi jäähtyy.
Varmaan silloin hoitokokousten vuosikymmeninä puhujat ja hoitomiehet olivat paljon kiinnostuneempia ihmisten epäilyksistä.Nyt
riittää, kun seuraväelle julistetaan syntejä anteeksi. Se, mitä he uskovat ja epäilevät tänään, ei ole merkitystä. He eivät enää uhkaa valtaeliittiä.
Tämä oli kyllä kovasti sanottu, mutta näin se vanha osa sanoo.
- Vaikuttaisi hieman
Voitto Savelan tekstiltä.
- Leikekansio
Kyllä tekstin kirjoittaja oli mainittu. Se ei ollut Savela, vaan Pentti Vinnurva
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Martinan uusi poikakaveri
Sielläpä se sitten on. Instastoorissa pienissä speedoissa retkottaa uusin kulta Martinan kanssa. Oikein sydämiä laitettu2063250Suomessa helteet ylittää vasta +30 astetta.
Etelä-Euroopassa on mitattu yli +40 asteen lämpötiloja. Lähi-Idässä +50 on ylitetty useasti Lämpöennätykset rikkoutuva2391640Laita mulle viesti!!
Laita viesti mesen (Facebook) kautta. Haluan keskustella mutta sinun ehdoilla en halua häiriköidä tms. Yhä välitän sinus961488- 921399
Vanhemmalle naiselle
alkuperäiseltä kirjoittajalta. On olemassa myös se toinen joka tarkoituksella käyttää samaa otsikkoa. Ihan sama kunhan e461344Fazer perustaa 400 miljoonan suklaatehtaan Lahteen
No eipä ihme miksi ovat kolminkertaistaneen suklaalevyjensä hinnan. Nehän on alkaneet keräämään rahaa tehdasta varten.1601276Ajattelen sinua tänäkin iltana
Olet huippuihana❤️ Ajattelen sinua jatkuvasti. Toivottavasti tapaamme pian. En malttaisi odottaa, mutta odotan kuitenkin121198Ökyrikkaat Fazerit saivat 20 MILJOONAA veronmaksajien varallisuutta!
"Yle uutisoi viime viikolla, että Business Finland on myöntänyt Fazerille noin 20 miljoonaa euroa investointitukea. Faze1231029Miehelle...
Oliko kaikki mökötus sen arvoista? Ei mukavalta tuntunut, kun aloit hiljaisesti osoittaa mieltä ja kohtelit välinpitämät89932Tuntuu liian hankalalta
Lähettää sulle viesti. Tarvitsen apuasi ottaa koppi tilanteesta. Miehelle meni.52855