Hämmästyneenä luin Pohjalaisesta uutisen, jossa kerrottiin, että seurakuntapastori Kuusamo oli pidätetty virasta puoleksi vuodeksi sen vuoksi, että hän oli tehnyt asiat Raamatun ohjeiden mukaan. Hän oli erittäin pettynyt tuomiokapitulin ratkaisuun.
Pastori sanoo lehden mukaan näin:
-"Kirkko ei arvosta Raamattua, vaan asettaa oman tunnustuksensa sen edelle. Itse olen kaiken aikaa tukeutunut sanatarkasti Raamatun tekstiin.
-Kahden ihmisen riita sovitaan yleensä kahden kesken. Sama pätee anteeksiantoon. Ihmisen on tehtävä se itse Jumalan kanssa. Pappi voi opastaa ja neuvoa ihmistä, mutta ei antaa syntejä anteeksi", hän täsmentää näkemystään.
Kuusamo on pettynyt myös siihen, että olennaisista asioista kuten uskosta ja sen määrittelystä on vaikea saada aikaan laajaa keskustelua. Esimerkiksi kirveen kanssa saarnaavat papit nousevat helposti esiin....
Raamatussa on selvä opetus, miten sytisiä on kohdeltava, ja näin tämä seurakuntapastori on mielestään tehnyt. Olen hänen kanssaan samaa mieltä.
Kirkkoherra Matti Salmisen mukaan tässä oli todellakin kysymys näkemyserosta.
"Seurakuntapastori on erittäin ahkera ja tunnollinen työssään", hän korostaa. :
Raamattu sanoo 2. Kor. 18:15-17
Syntiä tekevä veli(tai sisar) ja seurakunta
15 "Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. [3. Moos. 19:17; Sir. 19:13-17; Luuk. 17:3; Gal. 6:1; Jaak. 5:19,20]
16 Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä 'jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla'. [5. Moos. 19:15 ; Joh. 8:17; 2. Kor. 13:1; Hepr. 10:28]
17 Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. [1. Tim. 5:19,20 | Room. 16:17; 1. Kor. 5:9-13]
Kysymys teille luterilaiset: Koska kirkkonne on ottanut katoliaisen käytännön ripistä? Tarkoitan sitä, että ihminen voi antaa synninpäästön, eikä Jumala.
Pastori sanoo lehden mukaan näin:
-"Kirkko ei arvosta Raamattua, vaan asettaa oman tunnustuksensa sen edelle. Itse olen kaiken aikaa tukeutunut sanatarkasti Raamatun tekstiin.
-Kahden ihmisen riita sovitaan yleensä kahden kesken. Sama pätee anteeksiantoon. Ihmisen on tehtävä se itse Jumalan kanssa. Pappi voi opastaa ja neuvoa ihmistä, mutta ei antaa syntejä anteeksi", hän täsmentää näkemystään.
Kuusamo on pettynyt myös siihen, että olennaisista asioista kuten uskosta ja sen määrittelystä on vaikea saada aikaan laajaa keskustelua. Esimerkiksi kirveen kanssa saarnaavat papit nousevat helposti esiin....
Raamatussa on selvä opetus, miten sytisiä on kohdeltava, ja näin tämä seurakuntapastori on mielestään tehnyt. Olen hänen kanssaan samaa mieltä.
Kirkkoherra Matti Salmisen mukaan tässä oli todellakin kysymys näkemyserosta.
"Seurakuntapastori on erittäin ahkera ja tunnollinen työssään", hän korostaa. :
Raamattu sanoo 2. Kor. 18:15-17
Syntiä tekevä veli(tai sisar) ja seurakunta
15 "Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. [3. Moos. 19:17; Sir. 19:13-17; Luuk. 17:3; Gal. 6:1; Jaak. 5:19,20]
16 Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä 'jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla'. [5. Moos. 19:15 ; Joh. 8:17; 2. Kor. 13:1; Hepr. 10:28]
17 Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. [1. Tim. 5:19,20 | Room. 16:17; 1. Kor. 5:9-13]
Kysymys teille luterilaiset: Koska kirkkonne on ottanut katoliaisen käytännön ripistä? Tarkoitan sitä, että ihminen voi antaa synninpäästön, eikä Jumala.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kaippa tuo katolinen kirkko on saanut oppinsa syntien tunnustamisesta tuosta:
"Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras."
(Jaakobin kirje 5:16, 1933/1938 käännös)
Jos ihminen katuu syntiään ja pyytää sen Jumalalta anteeksi, hän saa sen anteeksi ja silloin pappi voi julistaa Jeesuksen sovitustyön tähden synnit anteeksiannetuiksi.
Jaakobin kirjeen kohtaa voisi ajatella sitten ihmiselle itselleen myös terapiana, sillä usein syyllisyys painaa ihmistä ja vaikka hän olisikin saanut synnit anteeksi, voi se silti painaa hänen sydäntään. Silloin kun tunnustaa toiselle ihmiselle syntinsä, niin se auttaa. Niinkuin psykologiassa sanotaan että puhuminen auttaa, niin tässä on ilmeisesti kyse samasta asiasta.
Siunausta!
Valen
Kyllä kaikkien suurten kirkkojen opetus on raamatullisesti ollut:synnit saa julistaa anteeksi.Jokainen pappisvirkaan vihittävä on tun-
nustanut ottavansa todesta Tunnustuskirjat. Jos joku ei niitä noudata, jättäköön virkansa.
on väärässä, koska tunnustuskirjoihin on uskominen enemmän kuin Raamattuun. Ensimmäinen kirjoittaja sentään antoi Raamatusta lauseen, joka on paljon lähempänä totuutta, ainakin minun mielestäni. Mielestäni Raamattu on ylin auktoriteetti, jonka mukaan on paras tehdä. Tunnunstuskirjat ovat ihmisen tekemät, ja näin ollen ainakin minun mielestäni jäävät vähemmälle arvovallalle.
Kiitos vastauksista joka tapauksessa. Käyn taas joskus tutkailemassa...
"Raamattu sanoo 2. Kor. 18:15-17".
Sinulla taitaa olla ihan oma Raamattu, sillä minun Raamatussani 2. Kor. sisältää vain 13 lukua.
Kristityn antama synninpäästö mainitaan esim. Joh. 20:23 ("Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut.").
Olipa tullut virhe! Piti tietenkin olla Matt. 18!
Olen edelleen sitä mieltä, ettei ihminen voi antaa toiselle ihmiselle syntejä anteeksi. Näin voi käydä vain silloin, kun joku on rikkonut häntä vastaan, tai pyytää omaa rikkomustaan anteeksi häneltä, jota vastaan on rikkonut.
"Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin." Matt. 18:15
"Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja toinen ohjaa hänet takaisin, [5:19,20: Sananl. 10:12; Matt. 18:15; Gal. 6:1] niin tietäkää tämä: joka palauttaa syntisen harhatieltä, pelastaa hänet kuolemasta ja peittää paljotkin synnit." Jaak. 5:19,20
"Veljet, jos joku tavataan tekemästä väärin, on teidän, joita Henki ohjaa, lempeästi ojennettava häntä. Olkaa kuitenkin varuillanne, ettette itse joudu kiusaukseen." Gal. 6:1
"Pitäkää varanne! "Jos veljesi tekee väärin, nuhtele häntä, ja jos hän sitten katuu, anna hänelle anteeksi." Luuk. 17:3
Perustelen hieman: Koska anteeksiantamaton synti minun ja lähimmäiseni välillä on se, joka estää minun pääsyni Jumalan valtakuntaan, en voi jättää syntiä sopimatta kenenkään kanssa. Ellen sovi asioista tuon toisen kanssa, ei kukaan muukaan voi minulle siitä synninpäästöä antaa. Vain Jumala voi, mutta hän ei tee sitä ennen kuin olen sopinut tuon asian toisen osapuolen kanssa.
Hän antaa myös anteeksi sitten, jos huomaan rikkomukseni vasta sitten, kun toinen on jo nukkunut pois tai muuttanut, niin etten enää häntä voi löytää anteeksi pyytääkseni. Tällaisessa tapauksessa voin luottaa Jumalan anteeksiantoon.
Pieni esim. tästä: Asuimme pienessä talossa, jossa oli suuri omenapuu. Eräänä päivänä kotiimme tuli nuori mies, joka ensi sanoikseen pyysi anteeksi syntiään, jonka oli nuorena poikana tehnyt: hän oli varastanut omenia tuosta pihassamme kasvavasta puusta.
Minä en ollut asunut siinä talossa, kun hän oli ollut omenavarkaissa, ja nyt olivat molemmat silloiset omistajat jo kuolleet pois. Hän ei voinut enää pyytää heiltä anteeksi tuota syntiään, mutta tuossa tilanteessa minusta tuli hänelle se kohde, jonka puoleen hän kääntyi, asuimmehan juuri siinä talossa.
Olinko minä nyt hänen syntinsä anteeksiantaja? En ollut, mutta minä lohdutin häntä sanomalla, että Jumala kyllä näkee hänen katumisensa ja antaa hänelle anteeksi noiden poisnukkuneiden puolesta.
Minuun hänen käymisensä teki suuren vaikutuksen. Näin tulee uskoon tulleen tehdä, käydä läpi ne teot, mitkä Pyhä Henki nostaa esiin menneisyydestä. Tulee kulkea katumuksen polku, maksoi se mitä tahansa!
Ajattelen, että sinun kantasi perustuu näihin seuraaviin Raamatun jakeisiin:
"Simon Pietari vastasi: "Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika." [Matt. 14:33; Joh. 6:69, 11:27; Ap. t. 9:20; 1. Joh. 5:5]
Jeesus sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. [Matt. 11:27; Gal. 1:15,16]
Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari*(Petra= kallio= Kristus-kallio; Petros= Pietari= pieni vierivä kivi), ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. [Nimi Pietari, kreikaksi Petros, pohjautuu sanaan petra 'kallio'.] [Joh. 1:42; Ef. 2:20; Ilm. 21:14]
Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu." Matt. 16:16-19
Jeesus ei suinkaan asettanut kirkkoaan Pietari-kalliolle, vaan Kristus-kalliolle, jota eivät kuoleman portit voita. Hän itse oli se Kallio, jolle seurakunta tuli rakentaa. Näin ollen Pietari oli kuin kuka tahansa meistä, joka Jumalan edessä on vain tomua.
"Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu."
Tämä lause on mielestäni ymmärrettävissä myös minun laillani; "Minkä sinä vapautat (annan anteeksi) maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu(annettu anteeksi)". Tämä tarkoittaa, että minä voin täällä maan päällä "sitoa" itseni anteeksiantaivaisuuteen. "Minkä sinä sidot(en anna anteeksi) maan päällä, se on sidottu taivaissa". (eikä ole anteeksi annettu, ja näin ollen odottaa minua siellä anteeksiantamattomana) Näin voin "sitoa" itseni myös anteeksiantamattomuuteen.
Molemmat päätökseni ovat ylhäällä taivaan kirjoissa, ja niistä riippuu minun tulevaisuuteni Jumalan valtakunnassa. Nämä ovat "minun" päätöskiäni "minun" elämästäni, mutta eivät toisen yli meneviä. Hän tekee omat ratkaisunsa, joista hän on vastuussa Jumalalle.
Olipas hyvä mielipide syntien päästämisestä ja jne.
Olen kansssasi samaa mieltä.Minua on kiusannut se, että aina uudelleeen ja uudelleen samat ihmiset pyytävät toista ihmistä syntejään "lukemaan " anteeksi. Itse olen saanut syntini anteeksi suoraan Herralta, Jeesukselta Kristukselta, kun nöyrryin ja suostuin Hänen armooon ja hylkäsin syntielämän. En ollut kuullutkaan, että minulle pitäisi jonkun ihmisen lukea syntini anteeksi. Minun Herrani on todellakin suurempi kuin ihmisen ymmärrys.
... ja tuo Kristus-_kallio! Senkin olen ymmärtänyt, kuten sinä sen kerroit.
Tuntuu, että uskova ihminenkään ei ikään kuin luota Jeesukseen, vaan aina uudelleen ja uudelleen......... Jeesus haluaa vapauttaa ihmisen, että jokainen voi Hänessä elää ja Hänen kauttaan puhdistua nöyrtymällä ja kokosydämisesti pyytämällä syntejään anteeksi.
Nykykirkko on nykypäivän fariseukset.
Fariseuksiahan jeesuskin nuhteli heidän ulkokultaisuuden takia ja sitä se on tänäkin päivänä. Raamatun sanoma ei sovi kaikkille fariseuksille. Se herättää fariseuksissa synnintunnon. Se on liikaa heidän korvilleen.
"Kasteessa ihminen saa kaikki syntinsä anteeksi ja hänet puetaan Kristuksen puhtauteen. Ehtoollisen sakramentti merkitsee syntien anteeksiantamisen ja sovituksen ateriaa (Matt. 26:28). Myös jumalanpalveluksen yhteisessä ripissä, yksityisessä ripissä tai hiljaisessa rukouksessa ihminen voi tunnustaa ja katua syntejään ja saada ne anteeksi." (Luterilainen sanakirja Aamenesta öylättiin)
Yksin Jumalan vallassa on antaa syntejä anteeksi, mutta koska pastori toimii Jumalan työvälineenä, Jumala itse toimii hänen virkansa kautta. Pastori antaa siis synninpäästön Kristuksen täytetyn työn nojalla Jumalan käskystä. (2 Kor. 5:20: Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. )
Oliko tämä käytäntö alun perin luterilaisessa kirkossa? Lutherko ripistä luopui? - Luterilaisilla on siis nykyään olemassa yksityisen ripin mahdollisuus. Rippi ja synninpäästö kasvoista kasvoihin saattaa tottumattomalle olla hankala asia, ja siihen uskomisen luulisi vaativan perinteitä. Mutta maallistunuttakin rippi keventää, ja papilla on vaitiololupaus. Ehkä pappi voisi auttaa ja neuvoa sovituksen tien. Kukaties me suomalaiset emme olisikaan enää niin ahdistuneita ja aseisiin tarttuvia...
Kirjoitukseesi on helppo yhtyä, ja sanomasi on hyvin raamatun ja luterilaisen tunnustuksen mukainen. Itse olen oppinut käytännössä kokemaan Luther-Säätiön messussa pitkään käyneenä ripin merkityksen ja myös seurakunnan paimenviran merkityksen. Ja kuinka hienoa on huomata ja oppia myös liturgian puhutteleva sanoma. Meillä on myös ollut seurakunnassa messun yhteydessä kastetilaisuuksia ja voi kuinka ihanasti nämä toimitukset saarnaavat Jumalan sanaa kun ne oikein toimitetaan.