jolloin yli puolet näistä "kutsumusammatissa" olevista lyhytpinnaisista työntekijöistä irtisanottaisiin välittömästi, jos Pääministeriltä vain sataisiin lupa. Se on helppo työpaikoilla siirtää oma saamattomuus esim. kuolemantuottamus vanhuksen omaan piikkiin. No niitä kuolee muutenkin, niin mitä nyt yks siellä ja toinen tuolla. Kunnanjohtajat hieroo käsiään kun tuli taas säästöä, kun päästiin muutamasta rasitteesta taas eroon.
piilokamera vanhainkotiin
totuus tulisi ilmi
7967
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nykyään on hienot mahdollisuudet levittää materiaali melkein koko kansan nähtäville internetissä ja sitä myötenhän se päätyy lopulta sitten telkkariinkiin.
Suurin puute on työntekijöiden riittämättömyydessä
että se on missä pommi räjähtää! Toki aina on niitäkin jotka ei alalla enää jaksaisi olla mutta kun ei vaihtoehtoja ole. Ehkä nekin jaksaisi paremmin jos työ olisi enemmän antavaa.
Kamera vaan muutamaan huoneeseen piiloon, niitä saa ihan vakoilukäyttöön tarkoitettuja ja saa niin huomaamattomiksi että ei kukaan niistä tiedä.
Käytännön toteutus ei kuitenkaan ole niin helppoa kuin voisi luulla että siitä se jää kiinni, kuka ne asentaa jne. Kiinnijäämisestä saa potkut 110% varmasti ja paljon muutakin varmaan vielä sen lisäksi kun se rikkoo lakia monin eri tavoin mutta onhan sillä vastapainoakin että ei se laki toteudu aina osastollakaan potilaan kohdalla.
On se varmaan nautinto v***tuilla kirjoittamalla hoitajien huonosta työstä. Mene itse sanomaan hoitajille suoraan, jos jokin painaa mieltä.
Olen alalla ollut kauan ja tiedän, ettei monikaan hoitaja tahallaan tee virheitä eikä tarkoituksella hoida huonosti. Mutta kun alalla on paljon erilaisia ihmisiä, ei kaikki voi aina kaikkia miellyttää.
Ja tietääkseni ei millään alalla kaikkien työpanokseen olla tyytyväisiä, ihmisiä kun ollaan.
Ihanaa, että vanhukset antaa sen hyvän positiivisen palautteen, ilman sitä tätä työtä ei jaksaisikaan.
Oma mottoni on, että kohtelen muita kuin toivoisin itseäni kohdeltavan. Pyrin aina siihen, että vanhukselle jää hyvä mieli kun lähden hänen luota seuraavan vanhuksen luo.
Ja jokainen meistä kuolee, viimeistään jossain vaiheessa vanhuutta. Vaikka hoito olisi kuinka hyvää, niin ikävä kyllä se pois lähtö omaiselle tulee joka tapauksessa.
Koska onko se elämä enää mielekästä jos ei aistit toimi eikä kykene kävelemään? 24 tuntia vuorokaudessa on pitkä aika, jos ei näe telvisiota, ei voi tuottaa puhetta, eikä voi itse kävellä, eikä edes kuulo toimi.
Minulle vanhus ei ole rasite, mutta vanhus voi itse kokea että on taakka muille... vaikka kuinka hänelle sanoo ettei ole taakka.
Voitko perustella tuon, että yli puolet hoitajista on lyhytpinnaisia ja ns. huonoja hoitajia?
Vanhasanonta, että lapseton vanhapiika on paras lastenhoitaja (omasta mielestä ainakin). Tähän pätee sama, ei hoitajat ovat niitä parhaita hoitajia (omasta mielestä) ;)
Itse en jaksaisi tehdä sitä henkisesti ja ruumiillisesti raskasta työtä, jota te alipalkatut hoitajat teette. Hoitajien vika ei ole se, että teitä on liian vähän ja kunnat paikkaavat pulaa pystymetsästä otetuilla sijaisilla.Omaiseni osasto pyörii yhden suomalaisen tai Suomea puhuvan ja muutaman lähes tai kokonaan kielitaidottoman opiskelijasijaisen voimin. Kieltä taitava joutuu omien ylivoimaisiksi mitoitettujen töittensä ohella opastamaan sijaisia ja tulkkaamaan haluaako joku asukas vessaan tai juoda tai onko vaan hädissään, kun ei tiedä missä on ja miksi. Nämä muutamat vakinaiset vuorossa olevat ovat niin uupuneita, että hirvittää katsella. Yritän auttaa aina käydessäni niin omaistani kuin muitakin asukkeja ja esim. tulkata sijaisille asukkaitten tarpeita. On erittäin hyvä asia, että maahanmuuttajat tekevät ja saavat tehdä töitä, mutta heidät pitäisi kyllä perehdyttää töihin ennenkuin paiskataan keskelle kaaosta. Siinä ahdistuu niin potilaat kuin työntekijätkin. Jaksamista teille arvokkaan työn tekijöille.
kun julkiset kamerat ja sisältö koko kansan nähtäväksi...tarkoitan kokonaisvaltaista kuvaamista ei mitään yksittäistä huonetta irrallaan kokonaisuudesta- katsotaan sitten ketä hävettää eniten, poliitikkoja,hoitajia,omaisia vaiko vanhuksia
Veikkaan että eniten hävettää poliitikkoja. Omaisia ahdistaa kun he tajuavat miten vähän hoitajilla on aikaa.
Itse olen hoitoalalla ja kyllä siellä jokaisen hoidokin kohdalla kerkeää tekemään nämä mitä on pakko. Mutta turha toivoa että olisi aikaa enemmän jäämään juttelemaan.. :( Ainakin ne osastot joilla olen ollut niin kyllä on kiirettä! Huomaan ihan selvästi että monet kaipaavat juttuseuraa mutta eipä kerkee höpöttää kun monet muut vanhukset odottavat hoitajan apua että pääsis edes sängystä ylös.
Itse voisin tehdä vaikka samalla palkalla kunhan ei olisi kiire ja saisi rauhassa tehdä työt ja jutella vanhusten kanssa. Lisää hoitajia siis alalle... Ja niitähän houkutellaan korkeemmalla palkalla...
Olet aivan oikeassa. Potilaita kuolee Suomessakin hoitovirheisiin ja laiminlyönteihin varmasti päivittäin. Puhuttaessa vanhuksista ja vammaisista, ei tule ajatelleksi, että se vammainen voin olla juuri minä tai sinä. Emme voi tietää, milloin kaadumme, meidät pahoinpidellään tai verisuoni katkeaa, joudumme onnettomuuteen tms. sen jälkeen olemme hoitajien ja lääkäreiden armoilla. Me olemme siinä vaiheessa vammaisia.
Mitä, jos hoitaja lyö minua tai "unohtaa" antaa ruokaa ja juomaa jättää pesemättä tai haavat hoitamatta, kun ei viitsitä.En ehkä pystyisi vamman takia puhumaan,vaikka järkeni olisi kunnossa, eikä ole läheisiä, jotka vaatisivat minulle hoitoa.
Hoitajien kerkiäminen on sitten taas eri juttu. Tupakalle kerkiää aina.Aika paljon on halusta kiinni.
Tiedän sen, kun olen vuosia työssäni asiaa seurannut.
Eikö eutanasiaa voitais laillistaa, niin ongelmat poistuisi, kun voisi jo etukäteen tehdä tappotestamentin, ettei tarvitsisi joutua kidutettavaksi ja kunnan rahoja syömään.
että nyt kun työskentelen dementiakodilla, missä on pari hoitajaa ja 10 vanhusta, niin on ihana tunne mennä töihin ja tehdä sitä työtä kun on aikaa. Olen myöskin työskennellyt todella kiireisillä osastoilla vuodeosastolla ja vanhainkodissa. Niissä ei ollut tarpeeksi aikaa vanhuksille. Liian vähän henkilökuntaa. Ja siitä työstäkään ei nauttinut niin kuin nyt.
Vaikka palkka ei ole noussut senttiäkään, niin kyllä motivaatio on. Itsellekin jää työstä toisenlainen maku kun on aikaa jutella asukkaiden kanssa, vaikka leipoa tai leikkiä heidän kanssaan, tai mitä milloinkin. Tai yksinkertaisesti vain kuunnella heitä ja heidän kokemuksiaan elämän varrelta, ja keittää vaikka kahvit juttutuokion lomassa, (mihin ei muualla olisi ikinä ollut aikaa) osa tietysti värittääkin kertomuksiaan hieman, dementikkoja kuin ovat, mutta vanhat asiat he kyllä muistavat joskus hyvinkin. Ja kun asukkialla on hyvä mieli ja hyvä olo niin myös on minulla =)