Siitä on nyt kaksi ja puoli kuukautta kun isäni kuoli vain 64-vuotiaana. Hän sai diagnoosin syövästään ja kuoli puolen vuoden kuluttua siitä. Se kävi kuitenkin niin äkkiä.
Luulin etten pääsisi surustani yli. Nyt se kuitenkin alkaa jo helpotamaan.
Eilen löysin puhelimestani videopätkän jonka olin kuvannut isästäni kesällä kun luulimme vielä että syöpä on voitettu... Hän on siinä niin lähellä, mutta kuitenkin poissa. Itkin ja katsoin sitä yhä uudelleen.
Miksen kuvannut häntä enemmän? En uskonut tätä todeksi. Illalla vien taas kynttilän hänen haudalleen...
Hän oli yksi harvoista läheisistäni, aina valmis neuvomaan ja tukemaan. Ei koskaan tuominnut.
Minulla on enää veljeni joka on kaukana ja lapseni, jotka lentävät pian pesästään. Mies, joka on henkisesti ja fyysisesti poissaoleva noin kuvaannollisesti.
On yksinäinen olo.
Luulin etten pääsisi surustani yli. Nyt se kuitenkin alkaa jo helpotamaan.
Eilen löysin puhelimestani videopätkän jonka olin kuvannut isästäni kesällä kun luulimme vielä että syöpä on voitettu... Hän on siinä niin lähellä, mutta kuitenkin poissa. Itkin ja katsoin sitä yhä uudelleen.
Miksen kuvannut häntä enemmän? En uskonut tätä todeksi. Illalla vien taas kynttilän hänen haudalleen...
Hän oli yksi harvoista läheisistäni, aina valmis neuvomaan ja tukemaan. Ei koskaan tuominnut.
Minulla on enää veljeni joka on kaukana ja lapseni, jotka lentävät pian pesästään. Mies, joka on henkisesti ja fyysisesti poissaoleva noin kuvaannollisesti.
On yksinäinen olo.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jokaisen Jumalaan uskovan on hyvä muistaa, että olemme täällä näkyvässä maailmassa vain pienen hetken. Ylösnousemus on Kristuksessa Jeesuksessa ja sinä tulet vielä näkemään isäsi viimeisenä päivänä. Vaikka sielu irtoaa ruumiista, ei se tarkoita sitä, että isäsi olisi kokonaan poissa. Isäsi on jättänyt osan itsestään sinuun ja hänen voimansa ja rakkautensa on sinussa ja lapsissasi. Jokainen meistä kantaa mukanaan edellisiä sukupolvia geeneissään.
Tajusin itse muutama vuosi sitten, että paljon rakastamani ja kunnioittamani isä voi joskus kuolla. Keskustelin asiasta sitten isäni kanssa ja hän sanoi, että turhaan suret, hänellä on asiat kunnossa Jumalan kanssa.
Osanottoni isäsi poismenosta.
Kaksi ja puoli kuukautta on kuule todella LYHYT aika surussa... Olet vasta alkutaipaleella.
Voimia sinulle!! Minulle on käynyt samoin kun sinulle, mutta aikaa on mennyt enemmän (yli vuosi). IKÄVÄ ei koskaan häviä!
Mieheni kuoli oman kätensä kautta vaikean sairauden murtamana.Ehdimme olla naimisissa 42 v.Menimme naimisiin heti kun laki salli, siis hän oli 18 v ja minä 17 v.Elämä oli kaikessa köyhyydessään ihanaa,murheista ja kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Mieheni kuoli 2 ja 1/2 sitten,en ole vieläkään päässyt siitä irti.Päivittäin on mielessäni hänen viimeiset hetket ja muistot viimeisen päivän tapahtumista,jotka olivat hyvin traagisia ja murheellisia.Mutta kunnioitan hänen päätöstään,koska tiedän että hän ei olisi kestänyt enenpää ja hän halusi säästää minua omalla hiljaisella päätöksellään.Minusta on ihanaa että meillä oli yhteistä kaunista musiikkia jota kuunnellessani muistan aina hänet !
Myös minä olen menettänyt isäni hyvin äkillisesti. Hän kuoli 64-vuotiaana viime heinäkuussa. Pikkuhiljaa suru alkaa helpottaa mutta totta on, että ikävä ei varmasti hellitä ikinä -eikä tarvitsekaan. Minua itseäni lohduttaa ajatus, että isäni jatkaa elämäänsä eräällä tapaa minussa. Jos sinä tai joku muu vanhempansa menettänyt haluaa vaihtaa ajatuksia kanssani, laittakaa ihmeessä meiliosoitteita tänne!
Isäsi tytär,
Kuten jo otsikossani sanoin, on isäsi aina lähelläsi.
Hänen ruumiinsa on nyt poissa elämästäsi, mutta isäsi ei. Hän jätti taakseen ruumiin tuskat, ei rakkaitaan.
Hän rakasti sinua ennen, rakastaa edelleen ja tulee aina rakastamaankin. Hän on nyt sinun rinnallasi hengessä, yhä iloiten onnestasi ja hän on myös pahoillaan surustasi, sillä suru on hyvin raskas taakka kantaa.
Isäsi fyysinen olomuoto on mennyt ja siitä on päästettävä irti, sen sijaan toivota hänet tervetulleeksi elämääsi sinä, mitä hän nyt on: henki.
Rakkaus on ikuista, se ei katoa ja hän hymyilee lempeästi, kätensä harteillasi. Puhu hänelle, kuuntele häntä, tunne hänet ja luota hänen jatkuvuuteensa.
Sinulle voimia ja valoisampaa aikaa toivoen:
Enhörnikkä.