kun toisella on isä kuollut, joka oli hänelle läheinen.
ei tiedä että onko aihe sallittu puheenaihe, siis ihan pienessäkään määrin, eikä tiedä saako omasta isästään puhua jne, tai jonkun kuolemasta. vahingossa voi joskus lipsauttaa jotain ja sitten hävettää.
ei tiedä että onko aihe sallittu puheenaihe, siis ihan pienessäkään määrin, eikä tiedä saako omasta isästään puhua jne, tai jonkun kuolemasta. vahingossa voi joskus lipsauttaa jotain ja sitten hävettää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voit puhua ihan niin kuin ennenkin myös omasta isästäsi. Voit todeta ihan ääneen että on varmaan surullista ettei hänellä ole enää isää hengissä. Voitte muistella hänen isäänsä samalla. Puhuminen on osa surutyötä ja jos välttelet joitakin puheenaiheita niin ystäväsikin saattaa olla vaikea avautua sinulle.
Tue häntä hänen surussaan kuuntelemalla, ymmärtämällä , mutta ole muutoin ihan sama ihminen kuin ennenkin.
Minä itkin ystäväi olkaa vasten kun oma isäni kuoli juuri ennen isänpäivää... ja ystäväni askarteli omalle isälleen korttia...
Ei oman isän poismeno tarkoita sitä etteikö muilla viel voisi olla se isä hengissä. Kuitenkin se on edessä joskus meillä jokaisella, kenellä ennemmin kenekllä myöhemmin.
Minä hautasin ensimmäisen läheiseni... ikävä kyllä niin me kaikki joudumme joskus tekemään.
OLE LÄSNÄ
KUUNTELE
KAIKKI TUNTEET SALLITTUJA
KUOLEMASTA SAA PUHUA
JOS YSTÄVÄSI TARVITSEE JOTAIN ESIM KAUPASTA MAITOA HAE HÄNELLE
VOIT VIEDÄ ESIM RUOKAA PULLAA
EI VÄLTTÄMÄTTÄ MUISTA ITSE EDES SYÖDÄ
AIKASI OLLA HÄNEN SURASSAAN TÄRKEINTÄ
KUUNTELE
ÄLÄ VOIVOTTELE-ÄLÄ KERRO KAMLIA KERTOMUKSIA KAIKISTA KUULEMISTASI KUOLEMAN TAPAUKSISTA
KUUNTELE MITÄ YSTÄVÄSI SANOO
ÄLÄ VÄHÄTTELE HÄNEN TUNTEMUKSIAAN
ÄLÄ VAADI HÄNELTÄ ILOISUUTTA
ANNAN LUPA SURRA
Ilmeisesti nykyaikana on vieraannuttu siitä että joku voi kuolla eikä tiedetä miten suhtautua. Oma puolisoni kuoli ja on ollut merkillistä seurata kuinka ihmiset välttelevät aihetta kuolema. Minulle se on arkipäivää ja sen kanssa on elettävä. Olisi suorastaan helpottavaa kun osa ihmisistä ottaisi osaa ja kysyisi kuinka voin ja puhuisi normaaleja asioita. Joka tapauksessa elettävä on, en voi kuolla ja hautautua läheiseni kanssa ja miksi ei voisi puhua ja mainita ko. kuollutta koska vaikutus on ollut ilmeisen suuri.Auta ihmeessä ystävääsi.
Tänään tuntui todella pahalta, ku ei saa sanoa hei omille lapsilleen kun he lähtvät vamoni sukaikaistene luom Minut lasten isäpuoloena ajettiin aunonnsta Ulos kjun isovanhemmat hakivat lapset, Lapsilta kiellettiiin kaikki yhteydenoito heihin. En ymmärrä tätä, koska koulusta ja pohjan terapia käyntien perustella asiat pitaisi olla hyvin. VAimollami ja minulla on ollut tähän asti aiva onnellinen avioliitto. En enää jaks syyllistamista ja perättömin asioide levitelyä
Jos tunnet että läheisesi jaksaa puhua, puhukaan. Joskus toinen haluaa olla vain olla lähellä. Kun 16 vuotta sitten poikani kuoli, soitteli sisareni ystävlleni ja sanoi ettei minulle saanut soittaa. Olin siitä kovasti kummissani kun vähän tokenin surussani. Minulla oli ainakin tarve puhua samoista suruun liittyvisä asioista jatkuvasti uudelleen ja uudelleen. Oli mukava kun oli joku joka kuunteli. Minusta ei aihe ole kielletty jos toinen vain jaksaa siitä itse puhua. Voihan olla että hänestä tuntuu että on aivan yksin surussaan kun ei ole ketään joka uskaltaisi asiasta hänen kanssaan puhua. Puhukaan jos siltä tuntuu. Voimia elämässä eteenpäon.
hyvin yksilöllistä. Jotkut haluavat puhua menetetystä läheisestään ja jotkut eivät halua puhua asiasta mitään. Kaikki kuuluu osana suremista, eri ihmisillä eri tapa surra.