Näyttää kovasti siltä, että uskovan kuuluu olla syntinen ennen kuin hän "uudestisyntyy" ja ehkä senkin jälkeen.
Jos nimittäin ei myönnä olevansa syntinen, niin uskonveljet pitävät itsestään selvänä, että ihmisellä on salaisia syntejä, joita ei ole vaan nöyrästi tunnustanut.
Synti ei siis ole mikään häpeä, pikemminkin synnittömyys on sitä. Ajatus kai lähtee siitä, että Jeesus on ainoastaan synnitön ja ihminen ei voi olla sitä. Jos sanoo olevansa synnitön, nostaa itsensä jeesuksen rinnalle, joka taas (kai) ei ole ihmiselle luvallista.
Aidon synnin tunnustamisen ja farisealaisuuden välinen raja on äärimmäisen ohut. Vai onko sitä olemassakaan?
Täälläkin kirjoittavista uskovista muutama korostaa aina välillä syntisyyttään, josta kyllä saa helposti sen kuvan, että asianomainen sillä alleviivaa nöyryyttään. Yleensä kun tuo synnin tunto tulee sen jälkeen, kun on ensin opetettu muita.
Jos nimittäin ei myönnä olevansa syntinen, niin uskonveljet pitävät itsestään selvänä, että ihmisellä on salaisia syntejä, joita ei ole vaan nöyrästi tunnustanut.
Synti ei siis ole mikään häpeä, pikemminkin synnittömyys on sitä. Ajatus kai lähtee siitä, että Jeesus on ainoastaan synnitön ja ihminen ei voi olla sitä. Jos sanoo olevansa synnitön, nostaa itsensä jeesuksen rinnalle, joka taas (kai) ei ole ihmiselle luvallista.
Aidon synnin tunnustamisen ja farisealaisuuden välinen raja on äärimmäisen ohut. Vai onko sitä olemassakaan?
Täälläkin kirjoittavista uskovista muutama korostaa aina välillä syntisyyttään, josta kyllä saa helposti sen kuvan, että asianomainen sillä alleviivaa nöyryyttään. Yleensä kun tuo synnin tunto tulee sen jälkeen, kun on ensin opetettu muita.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Uskovan on jatkuvasti näköjään anottava jumalalta armoa, armahdusta. Jos ei ole syntiä tehnyt, niin miksi rukoilla armoa?
Ilmeisesti siksi, että siten osoitetaan nöyryyttä jumalan edessä.
Tästä kaikiesta sivullinen vetää sen johtopäätöksen, että itse asiassa syntiä on hyvä aika ajoin tehdä. Muuten joutuu epäilyksenalaisesksi.
M
tähän maailmaan.
Olen aina noudattanut lakia.
Mrillä kaikilla on tarpeita joita on mahdoton tukahduttaa.
Miksi luonnollisten tarpeidenkin tyydyttäminen on pahasta, saati sitten oikeat rikolliset.
Heille tulee enemmän ymmärrystä kun kahdelle ihmiselle jotka rakastavat toisiaan jos rakkaus vähäkin poikkeaa tavanomaisesta.
Ketä he vahingoittavat?
Jos elää normaalia elämää vahingoittamatta ketään ja lakia noudattaen niin mitä ihmeen syytä vielä on anella armoa.
En voi muuta kun ihmetellä ja kummastella uskovaisten itse tekemiä surkeita tekopyhiä sääntöjä.
Jumalasta ne eivät voi olla.
Minusta koko synti sana pitäisi poistaa ja muuttaa se sanaksi rikos, rikollisilla onkin syytä katumiseen.
-kahdenlaisia syntisiä,-armahdettuja syntisiä ja niitä jotka eivät vielä ole ottaneet,armahdusta,vastaan...
Ateisti on paha syntinen: tekee syntiä, eikä pyydä anteeksi.
Uskova on hyvä syntinen: tekee syntiä, pyytää ja saa anteeksi, voidakseen tehdä syntiä uudelleen (vienosti hymyillen).