Erich Hartmann, Gunther Rall.... jne.
Natsilentäjien saavutuksia on hehkutettu tällä foorumilla ylitse muiden. Kukaan ei ylistä sankarillisen Puna-armeijan lentäjiä, jotka pudottivat natsi ja suomalaisia kuin kärpäsiä.
Täällä mainostetaan jotain Hasse Windiä joka on mukamas pudottanut 75 Neuvostoliittolaista konetta. Sehän on paskapuhetta. Brewsterillä ei pudoteta siihen aikaan modernia konetta. Palatakseni noihin kahteen ensimmäiseen "sankariin" niin heille kerättiin laivueen pudotukset jotta he saisivat kunniaa.
Natsilentäjien saavutuksia on hehkutettu tällä foorumilla ylitse muiden. Kukaan ei ylistä sankarillisen Puna-armeijan lentäjiä, jotka pudottivat natsi ja suomalaisia kuin kärpäsiä.
Täällä mainostetaan jotain Hasse Windiä joka on mukamas pudottanut 75 Neuvostoliittolaista konetta. Sehän on paskapuhetta. Brewsterillä ei pudoteta siihen aikaan modernia konetta. Palatakseni noihin kahteen ensimmäiseen "sankariin" niin heille kerättiin laivueen pudotukset jotta he saisivat kunniaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Illu Juutilaisen,94 pudotusta.Kaikki mainitsemiasi
puna-armeijan koneita.Jeh!
Tämän palstan tason tuntien saatat jopa olla tosissasi.
Hartmann ja Rall eivät muistaakseni olleet natseja. Olihan niitä natsilentäjiäkin, mutta se on eri asia.
Olikohan olemassa verenpunaisia kommunistilentäjiä ?
Ainakin huippuluokan neuvostolentäjiä oli, kuten Ivan Kozedub ja Aleksandr Pokryskin. Heidän saavutuksensa lyövät muiden Liittoutuneiden valtioiden lentäjien ilmavoitot selvästi.
Hans Wind pudotti vain puolet ilmavoitoistaan Brewsterillä. Loput tippuivat Mersulla.
Olikohan olemassa verenpunaisia kommunistilentäjiä ? "
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000019408497#22000000019408497
Näistä neuvostoliiton kamikazelentäjistä on sangen vähän painettua tietoa. Juttuja sitäkin enemmin.
Kuuluisin punakamikaze oli kuitenkin kaartinluutnantti Viktor Kornilov(7.11.1917 - 21.8.1991)
Hän pudotti 12.9.1941 - 28.5.1942 välisenä aikana törmäyskurssilla 8 kpl He 111, 4 kpl Do 17, 2 kpl Tante Ju 52 ja yhden Fw 200 Condor sekä yhden Fi 165 Storch koneen.
Lisäksi tuli ilmataisteluissa vahvistettuja pudotuksia 4 kpl ja vahvistamattomia alun toistakymmentä. (3kpl Me 109, 1 kpl Do 12 Libelle III)
Korlinov joutui hyppäämään 14 kertaa ja teki kahdesti mahalaskun vaurioitunneella koneella.
Näistä jälkimmäinen oli tuhoisa hänen lentäjän uralleen.
K toipui hitaasti Tulan sotasairaala numero kolmessa ja oli takaisin rivissä ilmavoimien huolto-organisaatioon sijoitettuna vasta 15.2.1944 toinen käsi pysyvästi vammautuneena.
Neuvostosysteemille tyypilliseen tapaan K joutui sodan jälkeen epäillyksi useasta yksin teoin tehdystä vihollisen auttamisesta tuhottuaan niin monta konetta.
Asiaa vatvottiin ja tutkittiin monta vuotta ja K menetti upseerin arvonsa. Ja olipa viikon pidätettynä ja melkein kolme vuotta valvotussa arestissa.
Vuoden 1953 suojasäiden alettua K sai arvonsa yliluutnantiksi korotettuna takaisin ja samalla hänen maineensa puhdistettiin.
Yhtäkään kunniamerkkiä hän ei kuitenkaan näistä toimistaan saanut.
Vuoden -53 jälkeen K työskenteli raitiovanunkuljettajana ainakin Kirovissa ja siirtyi 1955 avioiduttuaan vaimonsa kotiseudulle Saratovin liepeille jossa toimi alkuun jokilaivan HOBA III:n lempparina ja jäi jokiluotsiaseman esimiehen tehtävistä ansaitulle eläkkeelle 1977.
Hän kuoli keuhkokuumeeseen kotonaan kesällä 1991.
Lähde:
Anna Kornilovan haastattelu
Historia ja Tiede-lehdessä 3/1992. s. 3-4.
Koneiden pudotus ja tyyppitiedot Punasiipien keskusmuseon asiakirjoista.
Venäjän kielestä kääntänyt Aki Tolvanen. Hamina, 1998.
"Brewsterillä ei pudoteta siihen aikaan modernia konetta."
Vastustajathan lensivät usein Espanjan sisällissodan aikaisilla I-16 ja I-153 -koneilla, jotka eivät todellakaan olleet moderneja. Samoin venäläisten lentäjien huono koulutustaso esti heitä käyttämästä moderneidenkaan hävittäjiensä ominaisuuksia hyväkseen sodan alussa.
"Palatakseni noihin kahteen ensimmäiseen "sankariin" niin heille kerättiin laivueen pudotukset jotta he saisivat kunniaa."
Mitkä pudotukset. Juurihan sanoit, että Brewsterilla ei saanut pudotettua modernia konetta...
No, joo... Piti laittaa ankeeseen provoon vähän asiaakin...
Älkää unohtako heitä.NL:n vanhentuneiden koneiden lentäjät,miehet kun lensivät uudemmilla tuotantomalleilla ja LendLease malleilla.Koneet olivat kaksitasoja,pommituslentojakin tekivät.Tälläiseen "akkaparveen" kun eksyi Mersu tai Focke,niin jälki oli surullista.
tulla ammutuksi alas airacobrassa tai spitfiressä kun vastassa on hidas brewster. Stalin muuten oli käskenyt ampua laskuvarjon varaan jääneitä lentäjiä. En usko, että minkään muun maan lentäjät olisivat tehneet noin. Brewsterissä oli varmatoimiset konekiväärit ja sillä lapin sodassa taisteltiin mersujakin vastaan.
Natsisikalentäjät ampuivat kaikki laskuvarjon varaan jääneet viholliset.Varmuuden vuoksi vielä kaasuttivat Ausvitsissä.Tämä on historiallinen fakta, joka on todistettu useaan kertaan Korkeajännityksessä.
Brewster 239 oli Jatkosodan alkaessa lähes ylivoimainen Punailmavoimien silloiseen kalustoon, I-153, I-16 ja jossain määrin vielä jopa I-15 hävittäjinä ja SB-2bis(SB-3) ja DB-3 pommikoneina. Pe-2 syöksypommittaja oli 'kova luu' samoin hiukan myöhemmin laivueisiin tullut DB-3f(IL-4). I-153 oli vaarallinen hyvän lentäjän käsissä 'koiratappelussa' l. kaartotaistelussa ilmiömäisen ketteryyensä ansiosta.
Vielä MIG-1 - MIG-3 ja LaGG-3 olivat pideltävissä koska Bw oli taas niitä huomattavasti ketterämpi
LaGG-lentäjät muuten antoivat koneelleen mukavan hellittelynimen, (kirjoitusasu menee luultavasti metsään) 'Lakerovannii Garantinovannii Grob' l. 'takuuvarma puleerattu ruumiskirstu'
Kun ensimmäiset JAK-hävittäjät ja La-5 tulivat rintamalle, alkoi Bw:n aika olla ohi, mutta niitäkin pudotettiin 'Bylly-Waltterilla'
Ja osan ilmavoitoistaanhan suomalaisässät saavuttivat Me-109 koneilla.
Tuo "laivueen ilmavoitot kerättiin", on Neuvostoliittolaista 'historiantulkintaa'.
Jos kukaan ei sattunut huomaamaan, sotilasilmailu ja lentokoneet ovat aina minua kiehtoneet.