nainen ja seksiteollisuus

Lainauksia Sari Näreeltä:


Suomalainen prostituutiokulttuuri on ollut viime vuosikymmeninä tyypillisesti asiakaslähtöistä ja kulissien takana toimivaa. Se ei ole näkynyt naisen julkisella alueella eikä sitä siten ole ollut merkittäviä vaikutuksia sukupuolikulttuuriin. Juuri prostituution tunkeutuminen julkiselle alueelle muuttaa eniten suomalaista sukupuolikulttuuria: Se saattaa edistää julkisen sfäärin jakautumista naisten ja miesten alueiksi. Käytännössä tämä johtaa helposti siihen, että miehet vahvistavat valtaansa julkisessa - äärimuodossa naisten sukupuolisen ahdistelun kautta - ja naisten liikkuma-ala rajoittuu.

1990-luvulta levinnyt kaupallinen seksi on myynyt seksuaalisen vapautumisen fantasmaa ja tukenut käsitystä, jonka mukaan seksi on kulutusta varten. Työvoiman suostumista kauppaamaan itseään seksillä on monissa kannanotoissa kaunisteltu seksuaalisen vapauden fantasmalla. Tällöin on sivuutettu ilmiön yhteydet työttömyyteen ja työmarkkinoilla tapahtuvaan syrjintään.

Naskalin kirjoitus toistaa vaatimuksen, jonka kaupallinen seksi asettaa naisille: heidän tulisi ryhtyä kilpailemaan prostituoitujen kanssa miesten seksuaalisten tarpeiden palvelijoina ja nautinnon maksimoijina ilman omia pyyteitä. Prostituutiossa asetelma on selvä: nainen tyydyttää miehen eikä vaadi seksuaalista vastapalvelua.

Seksikauppaa puolustellaankin usein liberatorisesti vetoamalla yksilöiden oikeuteen toteuttaa itseään. Pyrin seuraavassa osoittamaan, että seksikauppa on niin hallitseva instituutio kulttuurissa, ettei sitä voi tarkastella vain yksilötason toimintana. Se on käytännössä joko libertarianismin periaatteiden vastainen tai paljastaa koko ohjelman ristiriitaiseksi ja seksistiseksi tilanteessa, jossa naisille ei ole taattu samoja poliittisia ja seksuaalisia oikeuksia kuin miehille. Jälkimmäinen tapaus toteuttaisi länsimaiseen liberalismiin sisaltyvä veljeyden ideaalin kirjaimellisessa merkityksessään: tietty ihmisryhmä - seksityöläiset - alistettaisiin palvelemaan muiden, etupäässä miesten, nautintoa.

Pornografian on tulkittu esittävän vallitsevaa seksuaalijärjestystä. Susanne Kappeherin mukaan nainen representoi pornografiassa vaihdon objektia, johon miehellä on nimeämisen valta: seksuaalinen vapautuminen on siksi merkinnyt naisen vapautumista seksiobjektina (eikä omanlaisena seksuaalisena vapautumisena!) Suomalaisia miestenlehtiä koskevassa tutkimuksessani naisen seksuaalisen halun rakenne osoittautui palautuvan falliseen masturbaatiokaavaan, jossa kuvastuu mekanistinen, persoonaton tunteeton, päämäärähakuinen, valtaan ja erillisyyteen perustuva seksuaalisuus. Molemmat sukupuolet esitetään suoritussuuntautuneina: naiset kuvataan pseudomiehinä. Naisen joutuminen symbolisen riiston kohteeksi pornografiassa luo merkitysrakenteita, joita naiset helposti itsekin sisäistävät.

Toinen pornografian ja ylipäänsä kaupallisen seksin ongelma on siinä, että ne yleensä pikemminkin representoivat kuin presentoivat naisen halua - arkikielellä sanottuna halusta puuttuu intohimo ja kiima. Nainen pelkästään esittää kiimaa: hänen ilmeensä ja sanansa jäljittelevät intohimoa, mutta hänen rekvisiittaan lavastettu ruumiinsa, kammattu tukkansa, katkonaiset liikkeensä kertovat muuta. Kyse on samasta teeskentelyn logiikasta kuin prostituutiopelissä: nainen näyttelee mutta ei elä viettejään. Pornografiassa esitetty huoran fantasma ja sen edustama näennäinen viettely lihallistetaan prostituutiossa.

Naisiin kohdistuva sukupuolinen häirintä onkin viime vuosina lisääntynyt, ja liikkuessaan julkisella alueella monet naiset tuntevat itsensä uhatuiksi. Kaupallisen seksin ilmapiirissä naisten seksuaalinen lähentely ja ahdistelu näyttää yleistyvän toisin kuin usein esitetään katharsis-teorian mukaisesti. Prostituution fyysinen leviäminen julkiselle alueelle vain lisäisi naisten häirintää ja johtaisi helposti siihen, että prostituutio rajoittaisi naisten liikkumista ja käyttäytymistä. Miesten määrittämä huoran fantasma toimisi tällöin imaginaarisena rajanvetäjänä naisten toiminnalle: varsinkin naiset, jotka edustavat kulttuurimme kauneusihannetta, joutuisivat ottamaan tämän huomioon.

Prostituution tunkeutuminen julkiselle alueelle luo siis paineita naisten fyysiseen eristämiseen ja voi jakaa naisia toisiaan vastaan hajoita ja hallitse -periaatteen mukaisesti. Tällöin libertarianistinen (seksuaalisen) vapauden idea toimii itseään vastaan ja kääntää tietyn ryhmän oikeuden harjoittaa kulttuuriaan kaikkia rajoittavaksi kulttuuri-imperialismiksi. Suomessa yksityisillä henkilöillä on jo mahdollisuus solmia prostituutiokontakteja, mutta prostituution juurruttaminen julkiselle alueelle muuttaisi tätä asiakaslähtöistä toimintaa asiakashakuiseksi. Tämä nostaisi prostituution käyttäjämääriä ja muovaisi sukupuolikulttuuria aggressiivisempaan suuntaan.

Tällä hetkellä Suomessa kasvaa ensimmäinen sukupolvi, joka rakentaa sukupuoli-identiteettiään kaupallisen seksin ympäröimänä. Tämä sukupolvi on altis sisäistämään kaksijakoisen naiskuvan, jota saatetaan projisoida todellisiin naisiin. Mikäli prostituutio institutionalisoituisi olennaiseksi osaksi suomalaista sukupuolikulttuuria, se johtaisi mitä todennäköisemmin parisuhteissa tapahtuvaan salailuun ja valehteluun sekä kaksinaismoralismiin. Naisissa kaupallisen seksin ilmapiiri lietsoo tyytymättömyyttä ja väkivaltaa omaa ruumista kohtaan, mikä saa ilmaisunsa esimerkiksi anoreksiassa, bulimiassa ja kauneusleikkauksissa. Aikuistuva sukupolvi joutuu kaupallisen seksin uhriksi myös siinä mielessä, että seksin ammattilaisten rekrytointi koskee juuri nuoria, jopa lapsia.

Bordellit olisivat askel absoluuttisen moraalin suuntaan: siinä palattaisiin ajatteluun, jossa jokin ryhmä - prostituoidut - nähdään seksuaalisesti altruistisena, jotta toiset voisivat toteuttaa hedonismiaan. Vietti-eetoksen ja seksikaupan yleistyminen voi antaa joillekin miehille aiheen suhtautua tällä asenteella muihinkin naisiin.