Miettikääpä sitä miten sähkö saa kaiken elämään, jopa ihmisen pysähtyneen pumpun, mutta mistä se sähkö taas syntyy...
Sielu on sähkölataus?
Retku
7474
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
http://fi.wikipedia.org/wiki/Toimintapotentiaali
"Solun sisä- ja ulkopinnan välillä vallitsee aina sähköinen jännite-ero eli potentiaali. Lepotilassa eli lepopotentiaalissa olevan solun sisällä vallitseva varaus on tasaisen negatiivinen (noin -70 mV) suhteessa solun ympäristöön eikä juuri vaihtele. Solu pitää yllä aktiivisesti lepopotentiaalia Na-K-pumpun avulla käyttäen ATP:hen varastoitunutta kemiallista energiaa. Kun aktivoitavissa oleva solu depolarisoituu eli sen sähkölatausta nousee lepotasolta yli kynnyksen (engl. treshold), solussa laukeaa aktiopotentiaali.
Hermosolun aktiopotentiaali on solun polaarisuuden nopea, muutaman millisekunnin kestoinen heilahdus negatiivisesta positiiviseen ja takaisin. Lihassolussa aktiopotentiaali voi kestää satoja millisekunteja."
Eli lyhyesti "Solu pitää yllä aktiivisesti lepopotentiaalia Na-K-pumpun avulla käyttäen ATP:hen varastoitunutta kemiallista energiaa." Liekö tuo Na-K-pumppu sitten Natrium-Kalium-pumppu på finska.
Tiesittekö muuten, että joillakin muillakin eläimillä, kuin ihmisellä, on tietoisuus...
>>Miettikääpä sitä miten sähkö saa kaiken elämään, jopa ihmisen pysähtyneen pumpunmutta mistä se sähkö taas syntyy...
>emmekö voi tästä olettaa, että meillä ei pitäisi olla vapaata tahtoa?
Emme. Se että perustoiminta, sanotaan sitä nyt vaikka taustakohinaksi, perustuu sähköisiin ja kemiallisiin ilmiöihin, ei tarkoita etteikö sitä voisi myös ohjata (aktiivinen tietoisuus)
>Voiko subjekti pohtia objektin olemassaoloa joka on itse?
Ja mikähän sen estäisi? Miksei voisi?
>tarvitaan erillinen subjekti joka ei ole riippuvainen objektista.
Oletkohan miettinyt asiaa ollenkaan ennen sen ulossylkäisemistä? Jos jokin "subjekti" voi käsittää asian "olla olemassa" jostain toisesta "objektista", (ajatus: miksi TUO on olemassa), niin tottahan ajatus kääntyy nopeasti tämän jälkeen muotoon: miksi MINÄ olen olemassa.
>>Se että perustoiminta, sanotaan sitä nyt vaikka taustakohinaksi, perustuu sähköisiin ja kemiallisiin ilmiöihin, ei tarkoita etteikö sitä voisi myös ohjata>Ja mikähän sen estäisi? Miksei voisi?>niin tottahan ajatus kääntyy nopeasti tämän jälkeen muotoon: miksi MINÄ olen olemassa.
>Mitä perustoimintaa tarkoitat tällä
Esimerkiksi suurta määrää tiedostamattomia 'ohjauskäskyjä' lihaksille ja muille. Äh tätä on vaikea selittää siten kuin tarkoitan. Ööö.. Siis ajattelisin näin, että tietoisuus 'pohjimmiltaan' lähtee siitä kun aivojen ?synapsit? hajalähettävät viestejä, kuin miljardit lähetysantennit. Sen sijaan meidän itse havaitsemamme 'tietoisuus' on jonkinlaista mielenhallintatekniikka, jota emme tee tietoisesti.
>Se on loogisesti ja jo filosofisesti mahdotonta.
Kerrohan nyt miksi näin mielestäsi on. Siis: ajattelet että pitää olla erillinen subjekti joka pohtii jonkin objektin ominaisuuksia, syntyä, tarkoitusta, olemassaoloa. Toisaalta kiistät että samainen subjekti ei mitenkään kykenisi kohdistamaan tätä huomiota itseensä. Miksikäs ei?
Jos katson ympärilleni ja huomaan että joku käyttäytyy typerästi, niin mikä estää sen, etten voisi kohdistaa huomiota myös itseeni ja kyseenalaistaa omaa toimintaani ja tarkoitusperiäni??? Tällöinhän olen tehnyt loogisella tasolla vastaavan asian. Minä (subjekti) olen kohdistanut huomioni objektiin *minä*. kts. seuraava kohta...
>Niin silloin objekti pohtisi tässäkin objektin olemassaoloa joka on itse mikä taasen on mahdotonta.
Unohdat että aivoissa on monta osaa ja ne kykenevät käsittelemään useita asioita kerrallaan. Tätä on vähän vaikea muotoilla sanoiksi, mutta vaikka tietoisuus tavallaan onkin vain 'yksi', niin se ei kuitenkaan täysin ole sitä. Näin ollen tavallaan tietoisuus ei ole 'jakamaton' asia.
Eli siinä missä yksittäinen transistori ei ole kykenevä tarkastelemaan itseään (vaikkapa että onko ehjä), niin ryhmä niitä kykenee tarkkailemaan toisiaan (aika huono vertaus, mutta ei nyt muutakaan mieleen tullut)
>>Esimerkiksi suurta määrää tiedostamattomia 'ohjauskäskyjä' lihaksille ja muille. Äh tätä on vaikea selittää siten kuin tarkoitan.>Ööö.. Siis ajattelisin näin, että tietoisuus 'pohjimmiltaan' lähtee siitä kun aivojen ?synapsit? hajalähettävät viestejä, kuin miljardit lähetysantennit.Sen sijaan meidän itse havaitsemamme 'tietoisuus' on jonkinlaista mielenhallintatekniikka, jota emme tee tietoisesti.>Kerrohan nyt miksi näin mielestäsi on. Siis: ajattelet että pitää olla erillinen subjekti joka pohtii jonkin objektin ominaisuuksia, syntyä, tarkoitusta, olemassaoloa. Toisaalta kiistät että samainen subjekti ei mitenkään kykenisi kohdistamaan tätä huomiota itseensä. Miksikäs ei?>aivoissa on monta osaa ja ne kykenevät käsittelemään useita asioita kerrallaan. Tätä on vähän vaikea muotoilla sanoiksi, mutta vaikka tietoisuus tavallaan onkin vain 'yksi', niin se ei kuitenkaan täysin ole sitä. Näin ollen tavallaan tietoisuus ei ole 'jakamaton' asia.>Eli siinä missä yksittäinen transistori ei ole kykenevä tarkastelemaan itseään (vaikkapa että onko ehjä), niin ryhmä niitä kykenee tarkkailemaan toisiaan
tosi syvältä....sähköä syvemmältä löytyy aivorunko jossa valoenergia täyttää "tilan" ,tajunnantila...tutkimus jatkuu