Usko on niin henkilökohtainen asia Jeesuksen kautta, että se vapauttaa meidät tilinpidosta toisiin uskovaisiin. On helpottavaa tietää, ettei meidän tarvitse arvostella uskonsisaruksemme mielipiteitä siitä, kuka on missäkin asiassa on oikeassa. Luulenpa myös, että fyysisemmällä tasolla, niin moniravinnon käyttäjät kuin kasvissyöjätkin ovat aivan yhtä rakasta seurakuntaa, eri luoduilla on vain erilainen palvelutapa Herramme kutsumuksessa. Päivien pyhittämisen tyylinkin voi jokainen ottaa sen mukaan minkä hän tuntee raamatun mukaan omaksi kutsumuksekseen. Toiselle uskovalle jokin päivä on muita parempi, kun taas joku toinen haluaa palvella aivan joinakin muina päivinä. Ei siitäkään tarvitse vielä meteliä nostaa, pääasia että Herraa palvellaan.
Yleensäkin ottaen Jumala haluaisi meidän elävän rauhassa keskenämme ja haluaisi meidän hyväksyvän toisemme vikoinemme ja puutteinemme ja erilaisine näkemyksinemmekin. (työsarkaa kerrakseen - ittessään on ihmisellä isoin työ, sanoi kerran yksi vanhempi kristittysisar)
Erilaisuutta on myös erilainen omaisuusjakauma kristityiden kesken. Aivan samoin, kuin toinen on mies ja toinen nainen, ajatusmaailmoineen. Kuin myös toinen saattaa nauttia hyvän aterian kanssa lasillisen viiniä ja toiselle kristitylle se ei tulisi kysymykseenkään, aivan samoin voi toisella olla maallista omaisuutta enemmän kuin toisella kristityllä. Heh kummalta vaaditaan enemmän ja millaisiin koetuksiin kukakin on asetettu tänne maanpäälle tallaamaan? Jokainen hoitakoon sen leiviskänsä joka hänelle on annettu niin hyvin kuin voi. Jos joku kärtystyy siitä, että muut mässäävät makkaraa ja minäpoika vaan vedän porkkanalaatikkoa. Mitä sitten, ei kai makkara tai porkkana tee ihmistä pyhemmäksi? Eikö tuo työ Herrassa kuitenkin, meitä kaikkia koskien, olisi vanhurskautta rauhaa ja iloa. Tästä me voimamme ammennamme ja jonka pohjana me Herrassamme Jeesuksessa työtä teemme.
Kristillinen kasvatus eri seurakunnissa olisikin hyvä laajentaa ymmärrykseen myös näissä maallisissa asioissa. Tahdikkuus ja hienotunteisuus ovat ominaisuuksia, mutta se ei saisi viedä meitä katkeruuteen ja vetäytymiseen, sillä me olemme suuri voimallinen Herran kansa. Seurakunnissa olisi hyvä kertoa myös muiden seurakuntien käytännöistä, kaikenaikaa korostaen sitä, että työ ja hanakkuus Herran työhön on johtotähti, ei mielipiteet ja makuasiat. Itse asiassa opillisia ristiriitoja ei ole eikä tule jos noudatamme raamatun rakkauden henkeä.
Palvelkaa Herraa iloiten.
Häntä me kiitämme riemuiten.
Juhlivaan kansaan me liitymme.
Kuningas saapuu luoksemme.
Kristus on meidän Herramme.
Laulamme hoosianna.
Yleensäkin ottaen Jumala haluaisi meidän elävän rauhassa keskenämme ja haluaisi meidän hyväksyvän toisemme vikoinemme ja puutteinemme ja erilaisine näkemyksinemmekin. (työsarkaa kerrakseen - ittessään on ihmisellä isoin työ, sanoi kerran yksi vanhempi kristittysisar)
Erilaisuutta on myös erilainen omaisuusjakauma kristityiden kesken. Aivan samoin, kuin toinen on mies ja toinen nainen, ajatusmaailmoineen. Kuin myös toinen saattaa nauttia hyvän aterian kanssa lasillisen viiniä ja toiselle kristitylle se ei tulisi kysymykseenkään, aivan samoin voi toisella olla maallista omaisuutta enemmän kuin toisella kristityllä. Heh kummalta vaaditaan enemmän ja millaisiin koetuksiin kukakin on asetettu tänne maanpäälle tallaamaan? Jokainen hoitakoon sen leiviskänsä joka hänelle on annettu niin hyvin kuin voi. Jos joku kärtystyy siitä, että muut mässäävät makkaraa ja minäpoika vaan vedän porkkanalaatikkoa. Mitä sitten, ei kai makkara tai porkkana tee ihmistä pyhemmäksi? Eikö tuo työ Herrassa kuitenkin, meitä kaikkia koskien, olisi vanhurskautta rauhaa ja iloa. Tästä me voimamme ammennamme ja jonka pohjana me Herrassamme Jeesuksessa työtä teemme.
Kristillinen kasvatus eri seurakunnissa olisikin hyvä laajentaa ymmärrykseen myös näissä maallisissa asioissa. Tahdikkuus ja hienotunteisuus ovat ominaisuuksia, mutta se ei saisi viedä meitä katkeruuteen ja vetäytymiseen, sillä me olemme suuri voimallinen Herran kansa. Seurakunnissa olisi hyvä kertoa myös muiden seurakuntien käytännöistä, kaikenaikaa korostaen sitä, että työ ja hanakkuus Herran työhön on johtotähti, ei mielipiteet ja makuasiat. Itse asiassa opillisia ristiriitoja ei ole eikä tule jos noudatamme raamatun rakkauden henkeä.
Palvelkaa Herraa iloiten.
Häntä me kiitämme riemuiten.
Juhlivaan kansaan me liitymme.
Kuningas saapuu luoksemme.
Kristus on meidän Herramme.
Laulamme hoosianna.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.