Hei!
Mitäköhän olisi tehtävissä, kun mulla on toisessa käsivarressa aivan hurjat viiltelyarvet?
Onko keltään korjattu?
Nyt menee muuten hyvin, mutta nuo arvet vaikuttavat kaikkeen ja muistuttavat kauheista ajoista. Ammattiakin joutuu miettimään työasujen mukaan...
Mitäköhän olisi tehtävissä, kun mulla on toisessa käsivarressa aivan hurjat viiltelyarvet?
Onko keltään korjattu?
Nyt menee muuten hyvin, mutta nuo arvet vaikuttavat kaikkeen ja muistuttavat kauheista ajoista. Ammattiakin joutuu miettimään työasujen mukaan...
Vastaukset 62
Vanhimmat
pitämään pitkähiaista kesäkuumalla, ei kiva. yksityisellä voidaan kyl suorittaa ihonsiirto, mutta maksaa.
Ihonsiirrolla,ja laserilla. Laserilla häivyttämällä ihon pitää olla ruskettumaton, eli talvella tehtävä toimenpide.
Minäkin näin kerran kuvan ennen ja jälkeen 30sekuntia kestävästä hoidosta(laser). Kivutonta ja kaikki arvet oli poissa, tosin varmaan aika kallista.
Käykö se raskausarpiin?
Heh...ja ihonsiirrostahan ei jää jälkiä!!!
Laser tepsii varmaankin, mutta voi myös varautua, että joutuu käymään laserissa monta kertaa. Kertakäynti tuskin auttaa, kun kyse on kuitenkin arvista. Aknen arvetkaan ei häviä kerta laserilla.
Minäkin suunnittelen käsien arpien korjausta. Tuossa ne ovat koko ajan muistuttamassa nuoruudesta ja oon kyllästynyt peitteleen kättäni. Tietääkö kukaan millainen hintaluokka ja missä näitä suoritetaan?
Hinta laserilla n.100€/cm yksityisklinikalla helsingissä.
Toimii tuo laser häivyttääkö hyvin?.
Hei, itselleni tehtiin arpeen hionta, mutta osittain lähti, mutta hyvin näkyväksi yhä jäi eli ei kadonnut. Miten tuo ihonsiirto, onko kokemusta kellään, aiheuttaako se jotain verenkierto/tuntohermo ongelmia? Paljon maksaa?
Minulla on viiltelyarpia ympäri kehoa. muistoa, rankkoja muistoja nuoruudesta. Nyt en voi ymmärtää senaikaista minääni. Arvet muistuttavat. Liian paljon korjattavaksi.Sielu onneksi korjaantuu ajan kanssa.Voimia kanssasisarille ja veljille
Onhan meitä. Kurjaa, kun pitää vielä lisä kärsiä siitä, että on ollut sairas.
Kiitos vinkeistä.
Olen tatuointiakin ajatellut, mutta jotenkin en sitäkään koe omaksi.
Pakko miettiä vielä.
Saisikohan tatuoinnilla edes peitettyä? Kyllähän se ihon kohouma näkyy tatuoinnin altakin. Ja "tarttuisiko" se tatuointiaine arpeen, arpihan ei käsittääkseni ole täysin samanlaista kudosta kuin normaali iho??
Mulla on kans todella pahat punoittavat ja koholla olevat arvet nuoruuden masennuksesta merkkinä. Todellakin saa peitellä. Ovat niin pitkiä ja leveitä, että en tiedä saako millään maailman leikkauksella tuollaisia piiloon. Isoin on n. 25 senttiä pitkä ja leveimmältä kohdin 1,5 cm levee...
Arpikorjausta olen kyllä harkinnut, mutta epäilen ettei se auta enää näin suuriin. hintakin on aikamoinen vaikka töissä käynkin...
Joo todella kurjaa kulkea pitkähihainen paita päällä kesälläkin :( maksaisin kyllä ihan mitä vaan,että sais ne pois. Se laser kyllä tekee arvesta sileän eli auttaa kohoumiin,mutta itse viiltojälki kyllä jäi yhtä näkyväksi, en tiedä sitten auttaisiko,jos sen uusisi esim.pari kertaa? Onko kellään kokemuksia? Miten se ihonsiirto? Tatuoinnin voi laittaa vaikka periaatteessa ilm. arpien päälle ei niitä laiteta yleensä ( mutta olen lukenut,että laitettu)
Vielä sellainen kysymys,että miten olette ko.asiasta kertoneet seurustelukumppaneille ja mitkä reaktiot? Jotenkin niin noloa ja hävettää tollaiset töppäilyt.
en välitä niitä peitellä. Mulla ne on käden sisäosassa ranteen kohdalla, vaalenneet jo, mutta pahalta näyttää tietysti. Ei ole kukaan kysynyt muu kuin oma lapsi, hänelle sanoin vain, että satutin ne kädet johonkin kerran.
Turha sitä on hävetä, mennyt mikä mennyt, pääasia, ettei niitä tule enää lisää. Jotenkin sen oman menneisyyden kanssa vaan pitää tehdä tilit selväksi. Tylsää on minustakin, että ne arvet muistuttaa erittäin ikävästä ajasta, mutta nuorena voi tehdä hölmöyksiä jos on herkkä ja pahassa jamassa, sellaista se on kaikilla ihmisillä.
Hei,
Mulla kanssa arpia nuoruudesta, ja seurustelun aloitin puoli vuotta sitten.
Kerroin nyk. avomiehelleni, että nuorena oli hieman vaikeaa (että olin koulukiusattu yms.), ensin pelästyi ja huolestui todella, ja sitten alko sääli. Nyt ei enää oo moksiskaan asiasta, paitsi vanhempiensa seurassa (kuljen pitkähihainen päällä kesälläkin).
Keskustelemme usein arpien poistosta, mutta kun ei tiedä mikä itselle olisi hyvä tapa. Kävin yhdessä konsultaatiossa, ja sanoivat ettei niitä kannata ainakaan leikkaamalla koittaa pienimmiksi, ja tatuointiväristäkään ei ollut varma että toimiiko (ja maksaa 400euroa per käsi!)
Että arpien korjaus homma on vielä kesken, mutta sen olen päättänyt että pois ne saan!
Tyttäreni otti käsivarteensa tatuoinnin, ja se kyllä peittää jäljet oikein hyvin. Toiki jotain voi nähdä
jos oikein tarkkaaan käy tuijottamaan.
Minulle kokeiltiin laseria pienelle ihoalueelle,mutta se vain pahensi (teki viiltojäljen )leveämmäksi.
Itselläni arvet ei ole kovin leveitä eikä koholla. Joskus peitän niitä Joe Blascon meikkivoiteella ja se peittää niitä aika mukavasti.
Omat arpeni on jo niin vanhat, että ne ovat vaalentuneet,mutta joku tässä ketjussa kirjoitti arpiensa olevan punaiset ja siihen blascolla löytyy erittäin hyvä peiteväri.
Itseänikin arvet edelleen harmittavat,mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Tiedän kuitenkin,että itse niihin arpiin kiinnitän
enemmän huomiota kuin muuta. Älä anna niiden arpien vaikuttaa ammaatinvalintaan. Mennyt on mennyttä. Itsekin työskentelen valkoinen lyhythihainen housupuku päällä:)
arvet ovat myös jo vanhat ja vaalentuneet, onneksi siistin näköiset ja ei koholla. Itsellä sen verran monta jälkeä ranteiden sisäpuolella,että en uskalla käyttää lyhythihaisia paitoja. Jos olisi vain muutama niin minäkin rohkaistuisin käyttämään lyhythihaisia:) tosi hienoa, että joku uskaltaa käyttää! Meikillä saa kyllä jokseenkin hyvin peittoon, onko joku kokeillut sellaisia arven peittoon tarkoitettuja tuotteita, millä merkillä olisi hyviä?
Se on totta,että itseä ne häiritsevät enemmän ja tuntuvat pahemmilta, silti aina esim. lääkäriin mennessä haluan peitellä ne. Miten teihin on suhtauduttu tältä osin lääkärikontaktissa?
Lääkäri on multa kysynyt suoraan olenko yrittänyt itsemurhaa... ihan niin kuin se ei kädestä näkyisi, on niin valtavat arvet. Sitten seuraa kysely nykyisestä mielentilasta ja lääkityksentarpeesta yms. Sanon, että voin paremmin enkä harkitse itsemurhaa, ja lääkityskin on kunnossa. Lääkärintodistuksiin arpien kohdalle merkintä "epänormaali". Monet muut järkyttyvät nähdessään käteni. Yritän pitää sen piilossa, mutta joissakin tilanteissa niin vaan ei voi tehdä ja sitten se paljastuu... kesällä en tahdo kuitenkaan pitää pitkähihaisia, vaan peitän käsivarren esim. puserolla, jota kannan mukana "varalta". Tai kannan käsilaukkua arpisella kädellä käsi vartaloa vasten. Meikkiä kokeilin joskus, mutta ei sillä kohoumaa saa piiloon.
itsellä on arpia myös ja löysin tällaisen tuotteen kun Kelo-cote.
http://www.aconordic.fi/kelocote/hyva_tietaa_kelo-cotesta.aspx
Voit lukea siitä lisää tuolta.
Itse en ole tuotetta kokeillut, mutta aion ostaa ja kokeilla. Kerron mielelläni, miten on sitten auttanut käytön jälkeen.
Olen itse ottanut tatuoinnin viiltojälkien päälle ja voin suositella. Kyllästyin kulkemaan pitkähihasissa ja työni puolesta kaunis tatuointi on parempi kuin arvet. Toki jos läheltä syynää, huomaa kohoumat edelleen, mutta niihin ei kiinnitä huomiota, eivätkä näytä niin viilloilta tatuoinnin vuoksi. Minulla tosin ei ollut niin kauhean massiivisia nuo jäjet. Onhan niitä vielä muuallakin vartalossa, mutta eivät haittaa niin paljon kuin käsissä.
Missä tällaisia peitetatuointeja tehdään?
Hei,
Varmasti jokaisessa tatuointiliikkeessä tehdään peitetatuointeja. Eihän sillä ole väliä, peitetäänkö toinen tatuointi vai arvet. Suosittelen.
Tuohon kun monet sanoi, että joutuu pitämään aina pitkähihaista. Jos on vaan ranne-kyynärpää välillä viiltoja, niin kannattaa hankkia pitkä hikinauha tai vastaava, nii voi kulkea topissakin. ;)
Mulla riittää hyväksyntää moneen asiaan mutta suvaitsemattomia en hyväksy, joskin ymmärrän heidän luulevan olevansa parempia.
Juu en luule vaan olen! En ole hullu ,joka tykkää itsensä satuttamisesta ,kas näin! Kyllä sellainen ihminen pystyy satuttaan myös muita....
ja siinä on taas yksi elämäänsä kyllästynyt ihminen, joka tulee moralisoimaan ihmisiä, niin kuin sinä itse et olisi koskaan virheitä tehnyt. ootko ihan etsimällä etsinyt tämän keskustelun, että saat nuo sanasi sanottua?
Minä en ole viillellyt itseäni koskaan,enkä kyllä ole kummemmin masentunutkaan ollut.Tunnen pari ihmistä,jotka ovat viilelleet itseään,enkä ole koskaan ajatellut,että he tekisivät pahaa kenellekään muulleJos on oikein paha olo,niin jotkut viiltelee,jotkut juo pään sekaisin,mutta ehkä se kännääminen täällä meidän maassa pidetään jotenkin parempana ja asiaan kuuluvana.
Sinulla, Karu Totuus, ei ole minkään valtakunnan tietoa kuinka kovasti näihin nuoriin on sattunut sisäisesti. Viiltely on hellittänyt sisäistä tuskaa kun sen on voinut ohjata fyysiseen kipuun.
Mutta tämä on niin suurta kipua jota sinä yksinkertaisesti et pysty tajuamaan.
Luojalle kiitos, lähes kaikki ajan kanssa pääsevät tuskansa yli ja heistä kehittyy (sinua paljon parempia) yhteikunnan tukijoita. Tukijoita, jotka maksavat sinunkin eläkkeesi
Sinä vetäisisit paljon pidemmän tikun kun pitäisit suusi kiinni tai todella haluaisit oppia ymmärtämään ja tukemaan tuskaisia nuoria. Tue, älä tuomitse!
Voi luoja. Mene ittees.
mielenkiintoista tietää...Mikä oli niin kauhea elämässäsi, että jouduit viiltelemään itseäsi?
Muakin kiinnostas...sairasta;(
hei !
oon vasta 6lk oleva tytttööö ja mul on kauheet viiltelyarvet ! mun vanhemmat eros just ja mun isäl o uus naisystävä ja seon iha perseestä ja elämä kusee mutta ni kesällä angstasin vaaan ja sit viiltelin .... ja nyt meil on terkkarin tarkastukset tulossa nii mitä teeen , miten saan ne peitettyy? ja pitäs vaaa joku helppo juttu siis ei mulla oo varaa mihkäää laserhoitoihi tai mtn xxxd
Joku kysyi syytä viiltelyyn, mä viiltelin ku äiti hakkas ja isäpuoli käytti hyväkseen seksuaalisesti. Äiti myös harrasti rajua henkistä väkivaltaa. Koulussa kiusattiin ja lyötiin/potkittiin, kavereita ei ollut. Meinasin tappaa itteni lukuisia kertoja. Viiltely jatkui myöhemmin kun tulin raskaaksi ja lapsen tuleva isä pahoinpiteli minua rankasti. Sellasta. Ainiin ja myöhemmin menetin lapseni isänsä takia, oli hyvä syy jatkaa tätä rakasta itsensä rankaisemista.
Mulla oli teininä muuten vaan paha olo, ku yh-mamma juopotteli ja olin rajaton lapsi. Sai edes jonkinlaista tyydytystä silloin, kun vetelin viiltoja.. Tosin nyt vuosien jälkeen kaduttaa arpien vuoksi. Kavereilla oli myös viiltelyä, kun arpitatuointeja tekivät. Kelo-cote ei auta. Miettinyt laseria ja joe blascoa.. arvet valkoisia eivätkä koholla.
Kuinka kauan teillä on mennyt kun arvet ovat vaalnneet sellaisiksi ettei niitä enää huomaa kovin hyvin?
Lisäys edelliseen. Siis sellaisen syvän arven jossa on ollut tikit (jänteet näkyneet haavasta)? Riittääkö edes vuosi?
mitä miltä olette, pitiskö mun näyttää tätä ketjua töissä jossa yritämme estää angstaavia teinejä viiltämästä itseään? Eivät ne ajattele siinä vaiheessa tulevaa ja tätä arpiasiaa yhtään. Ehkä tää avaisi silmät?
Nuorisopsyka: Ehdottomasti kannattaa jos nuoret vaan jaksaa ymmärtää. Itsellä kokemusta pahasta teini-iästä ja nyt aikuisiällä olen saanut kärsiä toden teolla omista tyhmyyksistäni joita aikoinaan tein. Muistona pahasta murkkuiästä on ikuiset (?) arvet käsissä, joita on paljon ja jotka häiritsevät päivittäin elämääni, varsinkin näin kesällä.
Olenkin monesti miettinyt, että jos saisin jotain hyvää edes näistä arvista aikaiseksi,niin haluaisin nuorille, jotka viiltelevät itseään,kertoa oman tarinan ... ehkä näin joku voisi ottaa opiksi , eikä pilata omaa elämää viiltelyllä.
Nautin kyllä elämästäni ja rakastan perhettäni ja sitä mitä tällä hetkellä teen. Mutta kyllä nuo arvet kamala taakka on, varsinkin kesäisin. Tuntuu kuin olisi vankina omassa ruumissa, vankina omassa menneisyydessä.
"Tuntuu kuin olisi vankina omassa ruumissa, vankina omassa menneisyydessä. "
Oma vika ku olit sika :DD
Voi vittu että on rankkaa :DDDDDDDDDDD
Hahahohoho :D
Masennus on sairaus yhtälailla kuin flunssa tai mahatauti. Nauretaanko sulle, että oma vikasi ahahah kun sairastut vaikka syöpään ja harkitset leikkaukseen menoa. Toivottavasti..
Mullakin toinen ranne teininä viillelty ja nyt harmittaa kun ei voi olla lyhythihaisissa tai ranteessa pitää olla iso koru..
Kokeilin laseria 2 kertaa; ei toiminut juurikaan.
Dermaroller 2 millimetrin neuloilla; vähän apua.
50% TCA; näyttäisi jopa toimivan, eka kerta tosin vasta takana.
Voin sanoa että TEEN KAIKKENI saadakseni näitä pois. Nyt olen aikuinen ja elämä mallillaan. HÄVETTÄÄ kun olin niin ääliö kakara. Tyhmyydestä saa kärsiä.
Tatuointi päälle.
Minulla on molemmat kädet viillelty, toinen ranteesta olkapäähän asti. Aikani jaksoin käsiä peitellä mutta sitten kyllästyin. Siinäpähän ovat, ei niille enää oikein mitään voi. En voi sanoa olevani ylpeä viiltojäljistäni, mutta ainakaan en häpeä niitä. En enää itse näe niitä muistutuksena rankoista ajoista, ne ovat vain arpia, minulle siis. Monia ihmisiä häiritsee ja moni vaivaantuu kun en peitä arpiani, mutta loppujenlopuksi se ei ole minun ongelmani. Eniten vaan ärsyttää varovaiset kysymykset siitä, miksi olen arvet tehnyt. Se ei kuulu muille, se on yksityisasia vaikka jäljet näkyvätkin. Yleensä kysyttäessä vastaankin että naapuri löi haravalla, loppuu kysely siihen yleensä.
Ranteet on erittäin erogeeninen alue ihmisen kropassa ja ite koen viiltelyn kiihottavana. Ite ole oppinu elämään arpieni kanssa vaikka joudunki käyttämään pitkähihaista paitaa töissä ympäri vuoden. Ne arvet on jo muuttuneet tommosiksi valkoisiksi. Voisin viillellä lisääkin jos löytäisin samanhenkisen tyttöystävän.
omavika kun ootteviillelly ittteänne vammaset
kokeile Mepiformia eli silikonilevyä... auttaa vanhoihinkin arpiin. Kallista on mutta auttaakin voi. Apteekista saa. Pysyy paremmin iholla kun geelit. On ihon väristä ja voi pitää useita vuorokausia iholla, jos pysyy. Täytyy ottaa vaan hetkeksi pois päivän aikana esim. suihkun ajaksi. toivottavasti saat apua jostain.
Viiltelin itteeni ku oli kuses. nyt ois perhee lomamatka tiedos ja kädet iha... äääh.. apua? mite mä nää peitän muutamas päiväs?
Miksi te syytätte viiltelijöitä virheistään, joiden takia he kärsivät yhä?
Tuliko kukaan nauramaan tai syyttämään teistä silloin kun olette olleet surullisia?
Olen itsekin joskus viillellyt, kadun sitä nyt todella paljon.
Enkä aio selitellä syitä vakuuttaakseni teitä, että minulla olisi ollut hyvä syy.
Koska minä en ole tippaakaan iloinen siitä, jos verrattaisiin että kuka meistä on kärsinyt eniten, ja voittaisin. En ollenkaan.
Niin olen itsekkin vähän tässä miettinyt mitä teen tässä kesällä kun vasen käsi ei ole missään kauniissa kunnossa.. mutta olen jo ottanut opiksi että sen että ei kannata ja päättänyt että se jäi siihen enää pitäis päästä näistä arvista eroon. Ajattelin että voisi ottaa tatuoinnin päälle kun ikää tulee tarpeeksi. vaikketi olen vielä todella nuori (15) tämän palstan muihin keskustelioihin verrattaessa, niin kannustan silti kaikki jotka ei ole vielä lopettanu viiltelyä niin kannattaa ei se mitään auta.. itsekkin älysin 8kk sitten miten typerää se on ja nyt ei kehtaa enää liikkua kun pitkähihasilla. mutta asiat hyvin nykyään niinkuin pitääkin! :)
Voi hyvänen aika!!!! Miten kukaan voi sanoa mitään noin rumaa kuin että kun olet ollut noin tyhmä niin kärsi seuraukset???? Kuinka tunteeton voi ihminen olla ja kykenemätön empatiaan tai edes sympatiaan.
KUKAAN, EI KUKAAN voi tietää miten paha olla jollakulla voi olla ja noita muutamia esimerkkejä joissa ihmiset ovat taustoistaan kertoneet lukeneena huomaan että itse ainakin todellakin voin ymmärtää että tuollaisten kokemuksien jälkeen ei ole löytänyt muuta ulospääsyä tuskastaan kuin viiltely.
Miten KUKAAN voi kirjoittaa täällä ihmisille joilla on jo muutenkin ollut noin vaikeaa jotakin noin julmia ja rumia kommentteja! Itsellänne taitaa olla tunne-elämässänne pahasti jotakin vialla ja itse olisitte varmasti valmiita muita satuttamaan fyysisesti koska henkisestikin siihen näytätte aika kepein perustein pystyvän... Toivon todella että löydätte sydämen rinnastanne jonakin päivänä...
Ja kaikille tuskaansa viiltelyllä helpottaneille toivon sydämestäni parempaa tulevaisuutta ja onnea ja toivon että löydätte avun jolla saatte arpenne peitettyä
Hei sinä ruudun toisella puolella, jonka mielestä masennus ja viiltely on huvittavaa ja naurat täällä ihmisille. Joku saattoi tappaa itsensä juuri tekstisi vuoksi, tai joku saattoi musertua vielä vähän lisää tekstisi vuoksi. Se EI OLE HAUSKAA. Tao se pieneen hemmoteltuun päähäsi niin pääset elämässäsi pitemmälle...
Masennus on mielen syöpä. Se leviää ajan kanssa enemmän ja enemmän.
Eläminen on sumussa kävelyä, harmaata arkea jossa ei näy valonpilkahdusta, ei toivoa paremmasta.. Niinkuin eräässä biisissä sanotaan: "Ei enää uni auta, väsymykseen, eikä aamulla kello auta, herätykseen" Kaikki inhimilliset asiat, tunteet, intohimo ynnämuut lievenevät kunnes unohdat sellaisten olemassa olonkaan. Mikään ei enää jaksa kiinnostaa, ja johonkin yksinkertaiseenkin arjen askareeseen ryhtyminen tuntuu loputtoman kuluttavalta ja vie kaikki voimat.
Lopulta itkeminenkään ei enää onnistu, se tuska, kun haluaisi vuodattaa edes muutaman kyyneleen helpottaakseen oloa ei onnistu, olo on kuollut. Tuntuu että
et vain elä enää.. Ajatukset kulkevat vain kuolemassa. Lopulta ajatukset saattavat kulua vain siihen, _kuinka_ toteutat itsemurhan.
Jonain päivänä keksit viiltää itseäsi, se tunne kun terä lävistää ihon,. ajatukset keskittyvät vain ja ainoastaan siihen, kipuun. Tunteeseen että on vielä sittenkin elossa. Tätä kaikkea on vain niin vaikea selittää ihmiselle joka ei ymmärrä..
Masennus on ihan yhtä paha sairaus kuin syöpä, tai mikä muukaan tauti, kyllä, ilman hoitoa, masennus tappaa. Toisin kuin muissa sairauksissa, saatatkin itse viedä henkesi. Masennuksesta on nykyään vain ihan liian vähän tietoa...
ps. jotta jotenkin liittyisi oikeasti aiheeseen, niin menen huomenna varaamaan tatuointi ajan ja kyselemään josko voisin peittää muutamia _massiivisia_ jälkiäni. On ihme että olen vielä jaksanut tätä taistelua ja elän.
t. 17 vuotias tyttö joka sairastui pienenä 10 vuotiaana lapsena vaaralliseen sairauteen, masennukseen.
Mun mielestä on kamalaa, että vertaatte masennusta syöpään. Itse toivun juuri syövästä ja siitä on jääneet minulle pahat henkiset niinkuin myös fyysiset arvet. Yritin tulla näille sivuille etsimään tietoa miten ihonsiirtoarvet parantuvat, mutta tämä olikin joku viiltely-keskustelu.
Ei ole kuitenkaan sama asia aiheuttaa itselleen arpia kun saada ne vastoin tahtoaan oman henkensä pelastamiseksi. Tsemppiä kuitenkin kaikille, joilla on ollut vaikeaa elämässä aikaisemmin ja nyt arpien kanssa.
Tuollaisen sairauden kokeneena luulisi sinulta löytyvän enemmän ymmärrystä ja empatiaa. Et taida tietää, että masennus on sairaus. Sitä ei kukaan itselleen halua tai ehdoin tahdoin hanki, se hiipii mieleen pikkuhiljaa ja lisääntyy vähän kuin syöpä pikkuhiljaa, jos ei saa hoitoa. Pahimmassa tapauksessa molemmissa sairauksissa hoitamattomina loppuna on kuolema. Masennus on myös fyysinen sairaus; se aiheuttaa mm. väsymystä, vatsaongelmia ja uniongelmia. Nämä nyt tulivat ensimmäisinä mieleen, mutta oireiden kirjo on laaja. Masennus voi myös olla seurausta esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Jos henkilön kilpirauhanen ei toimi vaadittavalla tavalla ja oireena hänelle tulee masennus, syytätkö henkilöä hänen viiltelystään? Luuletko, että ihmiset viiltelee "huvikseen"? Itse ymmärrän IHMISENÄ sen, että jos joku tekee jotain niin äärimmäistä, hänellä pitää olla todella paha olo. Varmasti myös toivoton, jos ei muuta keksi.
Sen lisäksi: mitä väliä millä tavalla ne arvet on hankittu? Tässä keskustelussa on kysymys miten arvista pääsee eroon. Ehkä sinäkin löydät hyödyllistä tietoa topicista, vaikkei arvet olekaan tulleet samalla lailla kuin sinulla.
Toivoisin hieman ymmärrystä! Masennus on sairaus.
MINULLA ON KUULKAA JALAT SEKÄ KÄDET VIILLELTY HOUSUJA VOIN PITÄÄ MUTTA PITKÄHIHASTA EN RUPEA PITÄMÄÄN JA JOS JOKU KYSYY SANON ETTÄ KISSA RAAPAS ! VAIKKA NÄKYY ETTEI RAAPASSU MUTTA MENEEPÄHÄN KYSYJÄLLÄ SUU SUPPUUN ; MITÄ SE KYSYY KUN TIETÄÄ! HYDROCORTISON AUTTAA PUNAISIIN KOHOARPIIN, RAUHOTTAA NIITÄ. MULLA ON RANTEET AUKI VIILLLELTY MUTTA MINÄ EN HÄPEE EIKÄ KUKAAN OO NIISTÄ KYSYNYT !
Nosto. Mielenkiintoinen ketju.
Kuulun myös niihin, jotka ovat sairastuneet masennukseen ja purkaneet pahan olonsa viiltelyyn. Omat arpeni muistuttavat minua vuoden takaisesta masennuksestani ja elämästäni. Olen harkinnut poistattamista tai peittämistä, mutta opiskelijan varat eivät riitä laseriin tai tatuointiin. Joten ajattelin kokeilla Kelo-cotea ja mepiformia. Arpeni ovat punaiset ja koholla. Sekä ne kutisevat todella helposti. Talvisin kovalla pakkasella vihlovat. Onko kenelläkään muulla samanlaisia oireita, ja mistä saattavat johtua?
-R- : Arpesi vaikuttavat vielä sen verran tuoreilta (1v on aika lyhyt aika arpien iässä), että ne saattavat vielä muuttaa rakennettaan tai väriään (muuttua vaaleammiksi tai tummemmiksi, riippuen syvyydestä ja millaiset geenit olet sattunut saamaan).
Kelocote on käsittääkseni tuote arpien ehkäisyyn, jota käytetään juuri esim. leikkauksien jälkeen, eikä jo muodostuneelle arvelle siitä ole apua (korjatkaa joku jos olen väärässä).
TCA-happo, jota käytetään laajasti kasvojenkuorintaan eri vahvuuksisina, saattaisi toimia. TCA 'polttaa' ihokerroksen/-kerroksia kemiallisesti, jolloin päälle muodostuu rupi, jonka alle sitten muodostuu uutta ihoa. Jos tämä toimii kasvojen alueella aknearpiin jne, en ymmärrä, miksei tätä voisi soveltaa myös muihin arpiin. Jos arvet ovat kovin syviä tai koholla, voi olla, että asia monimutkaistuu. Tätähän voisi toki tiedustella lääkäriltä, plastiikkakirurgilta tai TCA-hoitoja tekeviltä kosmetologeilta (vaikka viimeksimainituilla tuskin yhtä kattavaa tietoa onkaan kuin lääkäreillä, mutta ehkä enemmän kokemusta TCA-hapon toiminnasta).
Kaikille troollajille ja muille asiattomille idiooteille: toivon, että joskus kohdallenne sattuu niin suurta tuskaa jossain muodossa, että löydätte ymmärrystä ja kyvyn olla tuomitsematta. Kukaan ei valitse masennusta, bipolaarihäiriötä tai mitään muutakaan sairautta.
Ajattelin tulla kirjoittelemaan omia kokemuksiani tähän ketjuun. Itselläni oli vielä hetki sitten kahdeksan vuotta vanhat viiltelyarvet, jotka muistuttivat teini-iästäni jokaikinen päivä. Muuten olen ollut jo kauan todella onnellinen, mutta arvet tuntuivat tulevan tielle kaikessa mitä teinkään.
Tämän syksyn alussa päätin panna asialle pisteen. Aluksi mietin tatuointia ja laseria, kokeilin voiteita ja muita poppaskonsteja. Mikään ei kuitenkaan tuntunut toimivan; tatuointia en haluaisi niin näkyvälle paikalle ranteeseen, enkä myöskään uskonut lasereiden tuomaan tehoon. Ainoaksi vaihtoehdokseni jäi täten plastiikkakirurgia.
Koitin netistä etsiä tietoa viiltelyjälkien arpikorjausleikkauksista, tuloksetta. Päätin kuitenkin ottaa riskin, ja suurten ponnistelujen jälkeen sain kerättyä rohkeutta ottaakseni yhteyttä erääseen plastiikkakirurgiseen sairaalaan. Jo tästä pienestä yhteydenotosta olin mielettömän ylpeä itsestäni, arvista kun olen kertonut vain muutamille ihmisille elämässäni sekä olen joutunut peittelemään ja häpeilemään niitä oikeastaan aina. Viestittelin sähköpostitse kirurgin kanssa ja sovin kyseisen paikan kanssa konsultaatioajan.
Konsultaatioaika jännitti minua todella paljon. Mietin, mitä kirurgi ja muu henkilökunta minusta ajattelisivat ja häpesin näyttää jälkiä menneisyydestäni avoimesti ventovieraille. Käynti sujui kuitenkin oikein hyvin. Kirurgi tokaisi heti suoraan, että kädessäni tulisi aina olemaan arpi. Mitkään leikkaukset tai laserit eivät sitä faktaa tulisi koskaan muuttamaan. Minulla oli kuitenkin mahdollisuus, sillä viiltelyarpeni voitaisiin saada näyttämään kirurgin tekemältä yhtenäiseltä, siistiltä leikkausarvelta, jonka tarina voisi olla mitä tahansa. Minulle juuri tämä asia olikin tärkeintä. Olen aina ajatellut, että kehossani voisi olla mikä tahansa arpi, jonka syy ei ole itseaiheutettu. Tämä toimenpide kuulosti minulle siis enemmän kuin helpottavalta.
Vihdoin leikkauspäivän aamu koitti, ja tuntui lohduttavalta ajatella, että jo iltaan mennessä viiltelyarpeni olisivat historiaa. Leikkaus sujui kaikinpuolin moitteettomasti ja nopeasti. Olin sairaalalla vajaan tunnin verran, jonka jälkeen jaksoin vielä hyvin reippailla apteekin kautta kotiin. Buranaa nassuun ja lepoa loppupäivä.
Nyt muutama viikko myöhemmin voin sanoa olevani enemmän kuin helpottunut. Arpea hoidan pikkuhiljaa silikonilaastaria ja tukisiteitä käyttäen. Oloni on todella toiveikas, ja vaikka arven parantumiseen menee tietysti kuukausia, uskon että kättäni tulee koristamaan siisti ja kirurgin leikkausveitsestä syntynyt arpi, jota minun ei tarvitse häpeillä.
Syy miksi tulin kirjoittamaan kokemuksistani oli juuri se, että tiedän, miten kovasti oma menneisyys voi vaikuttaa vielä nykyisyyteenkin. Vaikka elämä tuntuisi kaikinpuolin loistavalta ja onnelliselta, rumat viiltelyarvet ovat kehossa joka päivä muistuttamassa menneestä. Mutta ei sen pidä mennä niin. Olen sitä mieltä, että jokaisella pitää olla mahdollisuus nauttia elämästään rankasta menneisyydestään huolimatta, jolla ei loppupeleissä ole ainakaan omassa elämässäni enää mitään merkitystä. Toivotan paljon voimia kaikille tämän saman ongelman kanssa painiville, minä jos kuka tiedän miten raskaalta se voi välillä tuntuakaan!
ninni2323:lta (ja muilta vastaavanlaisen arpikorjauksen läpikäyneiltä) toivoisin lisää tietoa.
Millaisia arpesi olivat; paljonko niitä oli ja minkäkokoisella alueella?
Miten ihmeessä arvet voidaan saada näyttämään yhdeltä yhtenäiseltä arvelta? Vaatiiko sen, että arvet ovat lähekkäin toisiaan?
Mulla parisenkymmentä viirua vasemmassa ranteessa, melko laajalla alueella. Onkohan mitään mahdollisuuksia saada samanlainen huojentava apu arpileikkauksesta kuin sinulla vai pitääkö yrittää jotain muuta... Epätoivo jäytää.