Kysymys feministeille ja -mielisille

Omituinen kysymys...

Ei milloinkaan. Tai ehkä silloin, jos on itse aloittanut häirinnän vaikka puristamalla miestä munista.

Kysyit feministien tai -mielisten kommentteja, mutta sallittakoon nyt tämmönen piirien ulkopuolinen näkemys. Kysyin jo aiemmin, että mitä on seksuaalinen häirintä? Kuka sen rajan määrittelee, missä esim. flirtti päättyy ja mistä se häirintä alkaa? Raja on näkemykseni mukaan kuin veteen piirretty viiva.

Tapaukset ovat aina yksilöllisiä, eikä niihin minusta voi, eikä pidä ottaa mitään yksisilmäistä kantaa. Antaako naisen provosoiva, rinnat, sääret ja kannikan muodot paljastava pukeutuminen miehelle oikeuden taputteluun tai vihjailuun? Vastaukseni on ei, mutta, mutta inhimillisesti ottaen ymmärrän myös miehiä. Jos joku päivästä toiseen levittää rintavarustuksensa näytille, se on helppo tulkita viitteenä jostain muusta. Esim. työyhteisössä kohtuullinen asiallisuus pukeutumisessa ehkäisee mahdollisen häirityksi tulemisen tai kokemuksen siitä.. Tässäkin asiassa terveen järjen käyttö on sallittua ja jopa toivottavaa.

Ei koskaan koska naisilla ei ole seksuaalista viettiä niin miten voi syyllistyä häirintään.Naiselle on tärkeintä lapsen saanti ja kaikki muu toiminta ei seksi

No jos nainen sanoillaan tai teoillaan tai puheillaan rohkaisee miestä tekemään siirron jonka voi ymmärtää väärin.
Tietysti jos kyse sitten on väärinkäsityksestä ei syy ole mielestäni kummankaan osapuolen, jos tietenkin oletetaan että jos sanotaan että ei niin sitten se loppuu siihen kertaan.

Täsmällisesti näin!

Seksuaalinen häirintä määritellään uhri lähtökotaisesti, ts. kohteeksi joutunut määrittelee, milloin rajat ovat ylittyneet. Osa ihmisistä on sellaisia, joiden mielestä hyvinkin seksuaaliväritteinen kanssakäyminen on luonnollista ja tuntuu mukavalta.

Käytännössä, mikäli seksuaalisen häirinnän kohteeksi joutunut, ei mitenkään viestistä sitä, että ko, kanssakäymisen muoto on epätoivottavaa, niin hänen katsotaan hyväväksyvän sen. Tämäkin rajan veto on sinänsä ongelmallista, koska osalla ihmisistä puuttuu itsesuojeluun tarvittava tarmokkuus ja näin ongelmallisia tilanteita syntyy.

Käytännössä liian tiukat rajanvedot vievät myös hankaliin tilanteisiin, koska ihmisten sietokyky on hyvin erilainen. Mikäli miesten ja naisten väliseen yhteistyöhön vedetään kovin tiukkoja -sopivaisuuteen liittyviä rajoja- osalla ihmisistä syntyy ongelmia myös tästä. Ihmiset nauttivat myös rempseästä menosta ja sekin on sallittava.

Vastaus siis on, että ihminen on itse syyllinen seksuaaliseen häirintään silloin, jos hän ei osoita selkeästi siitä häiriintyvänsä. Kahvipöydässä supinat eivät riitä.

.. leikkii tulella, on oma syy, jos näpit kärähtää. Pitää ilmoittaa selvästi, jos haluaa puhaltaa pelin poikki, ja pelin on myös silloin mentävä poikki.

jos hän liikkuu ihmisten ilmoilla epäasiallisesti pukeutuneena - siis ilman burkhaa.

...asian.

a) kun ihminen on työtehtävissä (esim. lentoemäntänä/stuerttina, tarjoilijana, sairaanhoitajana jne), pitäisi kaikille olla selvää, että suhde on professionaalinen, eikä siinä sitten aleta asiakkaina sen kummemmin taputtelemaan, vaikka ko. ammattilainen hymyilisikin ensin asiakkaalleen. Eli tässä ei nainen eikä mies, ammatissaan toimiessa, ole lähtökohtaisesti syyllinen

b) kun ihminen on ns. vapaalla, etenkin iskupaikoissa, voinemme olettaa, että esim. suostuttuaan hitaaseen tanssiin on kevyt fyysinen lähestyminen normaalia (semmoista ei liene esim. puristelu) - esim. käden varovainen hakeutuminen ns. strategisille alueille. Jos semmoisesta asiasta ei pidä, on se tuotava selkeästi ilmi - ja sitten jos asia ei lopu, on kyseessä häirintä, johon ei ole syyllinen. Jos asiaa taas ei ole tuonut ilmi, vaan antaa "häirinnän" jatkua, on syyllisyys ilmeistä, vaikka asian kokisikin häiritseväksi (koskeepi taaas sekä poikia että tyttöjä).

c) jos "antaa ymmärtää", ja viime hetkellä alkaa pakittamaan, lienee pari tarkentavaa lisäkysymystä hyväksyttävä, kuitenkin sanallisen kieltäytymisen pitäisi tässäkin riittää - jos on "antanut ymmärtää" voinemme olettaa, että astetta enemmän fyysistä kontaktia noin kokeilumielessä olisi katsottava läpi sormien, verrattuna kohtaan b.

d) näkisin, että jos nainen tai mies työskentelee prostituoituna, on sanonut hinnan jne. Ja sitten tapahtuu jotain epämiellyttävääkin itse asiakaspaikassa, ei "asiakkaan" syyllisyys ole vähäisempi, mutta jossain mielessä tulee yleisen oikeustajunkin mukaan mieleen, että tämmöisessä tilanteessa voisi myös ns. "syyttää itseään" ainakin jossain määrin, että altistaa itseään tapahtuneelle.

Mutta - jos sanallisesti kieltäytyy, ja silti häiritään sen jälkeen, on syyllisyys häiritsijän harteilla, eikä siitä tingitä (olipa häiritty nainen tai mies - en näe asialle sen kummempaa eroa). Sitten voi itse miettiä, että voiko semmoisesta epämiellyttävästä kokemuksesta oppia jotakin seuraavaa kertaa varten. Esim., onko omassa käytöksessä ollut jotain, joka olisi tehnyt todennäköisyyttä suuremmaksi, ja joka ei olisi "itseltä pois" vaikka muuttaisikin tuota mallia.