Mummoni kuoli keskiviikkona. Traagiseksi tilanteen teke se, että vielä maanantaina hän oli tulossa kotiin. Sitten maksassa puhkesi nestekysta ja koko vatsanseudun herkät elimet peityyiväöt bakteereihin. Antibiootteja yritettiin, mutta ei enää auttanut. Seuraavaksi meni munuaiset, jonka jälkeen sydän ei enää jaksanut ja lakkasi lyömästä yöllä.
Olotila on aika kauhea. Mummo oli erittäin terävä, enkä muista hänen koskaan sanoneen pahaa sanaa kenestäkään. En yksinkertaisesti muista mitään negatiivista, tästä loistavasti jutunkertojasta, jonka jutuille me sukaulaiset saimme nauraa vedet silmissä. Mummo oli päälle 80, mutta sitä ei olisi ikinä uskonut. Melkein rypytön iho. Silmälaseja ei ollut. Todella nuorekas mieleltään ja ulkonäöltään.
Tuntuu pahalta sillä tämä tuli niin yllättäen, enkä ehtinyt sanoa mummolle, että rakastan häntä. Muistan vieläkin hänen tarttuvan, hyväntuulisen naurunsa ja loistavan tilannekomiikan. En ole ikinä tavannut mummoni kaltaista ihmistä, joka ei koskaan sanonut pahaa sanaa kenestäkään vaan ymmärsi ja tuki kaikkia ja jakoi elämänkokemustaan muille, kertoen miten ennen asiat tehtiin.
Mummo oli joulujen kohokohta, mummo loi tunnelman. Nyt tuntuu, että maailma on entistä kylmempi ja karumpi paikka ilman mummon iloista naurua.
Olotila on aika kauhea. Mummo oli erittäin terävä, enkä muista hänen koskaan sanoneen pahaa sanaa kenestäkään. En yksinkertaisesti muista mitään negatiivista, tästä loistavasti jutunkertojasta, jonka jutuille me sukaulaiset saimme nauraa vedet silmissä. Mummo oli päälle 80, mutta sitä ei olisi ikinä uskonut. Melkein rypytön iho. Silmälaseja ei ollut. Todella nuorekas mieleltään ja ulkonäöltään.
Tuntuu pahalta sillä tämä tuli niin yllättäen, enkä ehtinyt sanoa mummolle, että rakastan häntä. Muistan vieläkin hänen tarttuvan, hyväntuulisen naurunsa ja loistavan tilannekomiikan. En ole ikinä tavannut mummoni kaltaista ihmistä, joka ei koskaan sanonut pahaa sanaa kenestäkään vaan ymmärsi ja tuki kaikkia ja jakoi elämänkokemustaan muille, kertoen miten ennen asiat tehtiin.
Mummo oli joulujen kohokohta, mummo loi tunnelman. Nyt tuntuu, että maailma on entistä kylmempi ja karumpi paikka ilman mummon iloista naurua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tiedän miltä sinusta tuntuu. Minulla ukki kuoli torstaina sairastettuaan mutta silti aika äkisti. Suru ja ikävä on suunnaton.
Käyt enkeli vierelläs' taivaanrantaa,
on kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa.
Et kipua tunne taivaantiellä,
on monet rakkaat vastassa siellä.
Muistoissa elät keskellämme,
säilyt aina sydämissämme.
Joel Hallikaisen laulun sanat: Rauhaa, joulurauhaa mulle toivota ei nyt hän. On poissa nuo lempeät silmät, tuoksu tuvan tuon lämpimän. Rauhaa, joulurauhaa voinko löytää nyt milloinkaan...
Mummoni kuoli viime kesänä samoin oli herttainen.Hän sairasti jonkin aikaa.Sitten kun oli pahoin halvaantunut toisen kerran.Silloin mentyämme katsomaan ryntäsin halamaan ja sanomaan,että rakastan sinua.Hän oli juuri juotunut sairaalaan ja varmasti peloissaan,en tiedä kuuliko ja ymmärsikö.Myöhemmin hymyili,kun juttelin.Hymy oli vielä huulilla viimmeisenä iltanaan.Muuhun hän ei halvaukselta pystynytkään.Vaan uskon ,että tiesi minun rakastavan häntä kuten tiesin hänen minua.Kyllä hänkin tiesi sinun häntä rakastavan usko pois.Voi kunpa me osaisimme sanoa sen läheisillemme ajoissa ei tarvitsisi harmitella,kun on myöhäistä.Voimia sinulle.Ja ikävä tulee hautajaisten jälkeen kovinpana.
Itseltäni kuoli pappa viikko sitten maanantaina. Pahinta tässä on se että läysimme hänet vasta keskiviikkona omasta kodistaan sängylle kuolleena.Papan lähtö tuli meille kaikille todella yllätyksenä, ja ikävä on kova.Jaksamista sinulle.
Otan syvästi osaa. Tuntuu varmasti hirveältä. Itsellenikin mummoni kohta 87v merkitsee niin suunnattomasti, että toivon hänen saavan elää vielä vuosia kanssamme. Hän on saanut olla pitkään onneksi terveenä. Paljon voimia sinne!
Ehkä kuulostaa kliseelle, eikä tällä hetkellä yhtään lohduta surun keskellä mutta tiedän, miltä teistä tuntuu. Oma rakas ukkini nukkui ikiuneen 19.2.2006. Siis vuosi sitten. Olin "ukin tyttö". Ukki kertoi todella ihania omatekemiään satuja, luki kirjoja elävästi meille lapsille, paistoi maailman parhaimpia lettuja, teki parasta mannapuuroa, teki maailman parhaimmat sienisalaatit ja kalapullat. Ukin kanssa opimme serkkujeni kanssa kalastamaan, perkaamaan kaloja, tekemään vastoja, lämmittämään puu-uunia, soutamaan... etc.
Tiedän, että teillä kaikilla on omia ihania muistoja teidän omista läheisistänne. Mutta tässä oli pintaraapaisu minun ukkini elämästä. Siinä oli ukki, joka keksi sateisillekin päiville tekemistä. Hänen kanssaan ei aika tullut ikinä pitkäksi.
Viimeiset vuodet hän sairasti syöpää, mutta onneksi ei ollut kovin kipeä. Hän sai olla kotona lähes viimeiseen asti. Viimeinen viikko meni sairaalassa.
Ja vieläkin on ikävä, vaikka kuolemasta on jo vuosi. Suru vie aikansa, sen kanssa oppii elämään, mutta rakas ihminen kulkee sydämessä iäti.