Tiedättekö miksi lessut

Lisäämme siis lessujen miinuslistalle huumorintajuttomuuden ja itseironian puutteen ;)

Pink kirjoitti:

Lisäämme siis lessujen miinuslistalle huumorintajuttomuuden ja itseironian puutteen ;)

Yrittäisitte ymmärtää, että miten vainottu seurakunta tämä vanhoillislestadiolaisuus on, (ja kuuntele ja lue mitä heistä puhutaan ja on puhuttu) ni ymmärrätte miksi me emme aina halua ymmärtää tollasta läppää. Uskovaisilla on omat tapansa, Sinulla on omat tapasi. Ymmärrän, jos ett halua kuulua kirkkoon, eihän se ole enään trendikästä (millon olisi ollut?). Olette kaikki nuoria ja kuumapäisiä, jotka ottavat todesta jokaisen sanan ja kertovat eteenpäin liioitetun paisutellusti. Vaikka Suomessa on sananvapaus, ni sitä voi toteuttaa minun mielestäni toisella tavalla. Oletan, että olette suurin osa rationalisteja: siis, ajatelkaa itsenne vanhoillislestadiolaisten tilalle ja yrittäkää elää sen kanssa. Ei taida onnistua. Elämämme on kilvoittelua maailmassa. Meillä on kavereita koulussa, jotka eivät tunnusta samaa uskoa, kuin me. Olemme alttiita maailman houkutuksille, mutta haluamme jatkaa uskovaisina, koska uskomme, että uskomme on oikea. Se, että meistä liikkuu legendoja: naurettavia vääristeltyjä asioita,joille jokainen nauraa. Mutta näemmä jotkut onnettomat niihin vielä uskovat. Suurin osa täällä olevista tuntuu olevan omavanhurskaita:mollaatte muita ja vannotte käsi raamatulla puhuvanne vielä totta. Se joka uskoo Raamatun sanomaan: Rakasta vihollistasi niin kuin lähimmäistäsi. Älkää unohtako kirjakullan viisauksia. Ihmeesti ne ovat säilyneet aivan näihin päiviin saakka. Sillä on oma merkityksensä.Nykyaikanen asenne tuntuu olevan, että uskotaan omaan järkeen tai ei sitten uskota mihinkään. Antakaa meidän uskoa ja uskokaa itse mihin haluatte. Emme pakota ketään uskomaan. Jokainen uskovainen nuori on jossain elämänvaiheessa huomannut erään seikan: uskonko vai en? Nuorena se on taistelua, kun on maailma lähellä. Maailma on täynnä kiusauksia - tulee aina olemaan. uskominen on vaikeaa, mutta se palkitsee - niin ainakin me uskomme.

uskovainen kirjoitti:

Yrittäisitte ymmärtää, että miten vainottu seurakunta tämä vanhoillislestadiolaisuus on, (ja kuuntele ja lue mitä heistä puhutaan ja on puhuttu) ni ymmärrätte miksi me emme aina halua ymmärtää tollasta läppää. Uskovaisilla on omat tapansa, Sinulla on omat tapasi. Ymmärrän, jos ett halua kuulua kirkkoon, eihän se ole enään trendikästä (millon olisi ollut?). Olette kaikki nuoria ja kuumapäisiä, jotka ottavat todesta jokaisen sanan ja kertovat eteenpäin liioitetun paisutellusti. Vaikka Suomessa on sananvapaus, ni sitä voi toteuttaa minun mielestäni toisella tavalla. Oletan, että olette suurin osa rationalisteja: siis, ajatelkaa itsenne vanhoillislestadiolaisten tilalle ja yrittäkää elää sen kanssa. Ei taida onnistua. Elämämme on kilvoittelua maailmassa. Meillä on kavereita koulussa, jotka eivät tunnusta samaa uskoa, kuin me. Olemme alttiita maailman houkutuksille, mutta haluamme jatkaa uskovaisina, koska uskomme, että uskomme on oikea. Se, että meistä liikkuu legendoja: naurettavia vääristeltyjä asioita,joille jokainen nauraa. Mutta näemmä jotkut onnettomat niihin vielä uskovat. Suurin osa täällä olevista tuntuu olevan omavanhurskaita:mollaatte muita ja vannotte käsi raamatulla puhuvanne vielä totta. Se joka uskoo Raamatun sanomaan: Rakasta vihollistasi niin kuin lähimmäistäsi. Älkää unohtako kirjakullan viisauksia. Ihmeesti ne ovat säilyneet aivan näihin päiviin saakka. Sillä on oma merkityksensä.Nykyaikanen asenne tuntuu olevan, että uskotaan omaan järkeen tai ei sitten uskota mihinkään. Antakaa meidän uskoa ja uskokaa itse mihin haluatte. Emme pakota ketään uskomaan. Jokainen uskovainen nuori on jossain elämänvaiheessa huomannut erään seikan: uskonko vai en? Nuorena se on taistelua, kun on maailma lähellä. Maailma on täynnä kiusauksia - tulee aina olemaan. uskominen on vaikeaa, mutta se palkitsee - niin ainakin me uskomme.

Niippä niin, kilvoitustahan elämä on. Nuorella ihmisellä on edessään = näkee, rajattomat mahdollisuudet, muttei omista mitään ja haluaa omistaa kaiken ja hallita kaikkea, ja tietää kaiken = murrosikä. Iän karttuessa kaikki nämä halut vähin erin hiipuu, kunnes näkee todellakin aidot, omat rajatut mahdollisuutensa = 40 kriisi. Mikäli siitä selviää, kehitys jatkuu tyynenä sopeutumisena, kunnes 50 etsii uutta, kenties menetettyä nuoruutta. Eläköityminen on jälleen ankaraa luopumista, hyvin vakava kriisi, ja sopeutuminen ajatukseen, ettei olekaan korvaamaton. Siitä alkaa hiljainen matka kohti ehkä suurempaa päämäärää?

Uskovaisilla elämän päämäärä on koko ajan tiedossa, mutta toisille tiukat elämän puitteet aiheuttaa voimakasta ahdistusta. Kriisi päällä koko ajan. En kadehdi VL lessuja, joiden voimakkaasti poikkeava normimaailma on jatkuvasti ristiriidassa nykymaailman kanssa. Puritaanisen uskon kestävyys on todellakin koetuksella, mutta onko se todellakin se ainoa oikea ja autuaaksi tekevä?

Hyvää ötyä.