Kyllä on mennyt jo maailman mielyttäminen pitkälle, kun jo ihmiset, jotka palavasti puhuvat Raamatullisen uskon puolesta pidetään huonompina ja arvo annetaan uskosta osattomille tai muille muotojumalisille luterilaisille yms. Ei meillä pitäisi olla mitään yhteistä tämän maailman ihmisten kanssa. Näin Raamattu opettaa. Heille on saarnattava pelastuksen evankeliumia, parannuksen sanaa, muttei muuten alettava veljeilemään Saatanan omien kanssa!
Suhtautuminen uskosta osattomiin!
uskotaan Raamattuun!
2148
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
muille muotojumalisille luterilaisille yms. on saarnattava pelastuksen evankeliumia.
LAHKOLAINEN ÄLÄ TUOMITSE. En ikinä tule mukaan naurettavaan amerikkalaiseen uususkontoonne.
Uskonnolliset liikkeet tekevät lähetystyötä usein myös oman uskontonsa sisällä. Tämäkin on näiden liikkeiden uskonnollisen itseymmärryksen valossa ymmärrettävää, mutta ei välttämättä mielekästä eikä hyväksyttävää. Esimerkiksi suomalaisten luterilaisten ja helluntailaisten käännytystyön oikeutus Etelä-Euroopan katolisten ja Venäjän ortodoksien keskuudessa on kristillisen nöyryyden valossa kyseenalainen. Sanoohan Paavali: "Jos joku varmasti uskoo kuuluvansa Kristukselle, hän ajatelkoon sitä, että samalla tavoin myös me olemme Kristuksen omia" (2 Kor. 10:7).
Vielä kyseenalaisempaa on sellainen proselytismi eli käännyttäminen, jota tapahtuu yhden ja saman uskontokunnan tai kirkon sisällä. Kun esimerkiksi jokin kirkon sisällä toimiva herätysliike tai vielä suppeampi kristillinen yhteisö omii itselleen taivasten valtakunnan avaimet, linja on liikkeen tai yhteisön teologisesta itseymmärryksestä käsin luonteva, mutta osoittaa samalla suhteellisuudentajun kadonneen. Tällainen liike tai yhteisö antaa kristillisestä jumalakäsityksestä vääristyneen kuvan, kun se kääpiöittää Jumalan pienen ryhmän monopoliksi. Jumalakuvasta on tullut jumalankuva, epäjumala, ja liike tai yhteisö palvoo viime kädessä itseään
Kohtele lähimmäistäsi kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.
Kummalliset arvot jos alkeellisten käytöstapojen ja ihmisten keskinäisen kunnioituksen pyytäminen tulkitaan mielistelyksi.
Näinkö puhuu hurskas uskovainen joka ei turhaan nuole kenenkään ahteria?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000062&posting=22000000023942952
Tai ateisteista näin:
"Heistä ei tosiasiassa ole mitään hyötyä kenellekään. He elävät valheessa tapellen keskenään ja menevät sen jälkeen Helvettiin. Heidän elämänsä siis on täysin turha ja mitäänsanomaton."
Jos näin kohdellaan lähimmäistä niin voitko odottaa muunlaista kohtelua takaisin?
Vai eikö helluntailaisen lähimmäinen ole muu kuin toinen helluntailainen?
T: Käyrätorvi, luihu luterilainen