Miksi vaalitenteissä ei saisi tai pitäisi puhua ulko- ja turvallisuuspolitiikasta?
Vanhanen sanoo: " Se ei kiinnosta kansaa". Eikö ulko- ja turvallisuuspolitiikka ole kansakunnan hyvinvoinnin kannalta keskeinen toiminta-alue, josta pitää ja täytyy puhua avoimesti.
Jos sen kysymyksen asettelut eivät ole kansalaisten mielissä korkealla, niin eikö kansalaisten tietoisuutta pitäisi nimenomaan lisätä ao. aihealueen osalta?
Aiemmin en ole ollut tätä mieltä, mutta nyt täytyy sanoa, että Vanhanen osoitti ylimielisyyttä ja kansalaisten halveksuntaa lausunnollaan.
Lausunto on vanhoja kaikuja Kekkosen ajoilta, jolloin ulko- ja turvallisuuspolitiikka oli aihe, josta ei puhuta, vaan se jätetään mukamas ns. vastuullisiin käsiin.
Vanhanen sanoo: " Se ei kiinnosta kansaa". Eikö ulko- ja turvallisuuspolitiikka ole kansakunnan hyvinvoinnin kannalta keskeinen toiminta-alue, josta pitää ja täytyy puhua avoimesti.
Jos sen kysymyksen asettelut eivät ole kansalaisten mielissä korkealla, niin eikö kansalaisten tietoisuutta pitäisi nimenomaan lisätä ao. aihealueen osalta?
Aiemmin en ole ollut tätä mieltä, mutta nyt täytyy sanoa, että Vanhanen osoitti ylimielisyyttä ja kansalaisten halveksuntaa lausunnollaan.
Lausunto on vanhoja kaikuja Kekkosen ajoilta, jolloin ulko- ja turvallisuuspolitiikka oli aihe, josta ei puhuta, vaan se jätetään mukamas ns. vastuullisiin käsiin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
..tutkittu asia,että kansalaisista ei kiinnosta ulkopolitiikka kuin alle 10 % ihmisistä ja se on aika vähän.
Minunkin mielestä Suomalaisilla on paljon tärkeämpiäkin asioita hoidettavana kuin Natosta puhuminen kun meillä on suhteet kunnossa joka suuntaan.
kuin vain Natosta puhumista.
Vanhanen pyrkii vain peittelemään oman ristiriitaisen suhteensa kyseiseen järjestöön, eikä rohkene ottaa kunniallisia kantoja asiassa.
Turvallisuutemme on paljon muutakin kuin nato. Se on lähialueyhteistyötä, se on yhteistyötä Ruotsin kanssa (lukekaa Teija Tiilikaisen erinomainen artikkeli Turun Sanomista), se on energiapolitiikkaa, se on kahdenvälisiä Venäjä suhteita ja niin edelleen.
Tästä kaikesta täytyy puhua julkisesti.
... julkisesti paljonkin ulkopolitiikasta. Kekkonen itsekin opetti kärsivällisesti kansaa siinä suhteessa. Vähitellen alettiinkin laajasti ymmärtää Kekkosen politiikkaa, joka silloisessa tilanteessa olikin maalleeme onneksi. Me selvisimme kylmän sodan oloista voittajana. Kun tuo sota loppui, hajosi N-liitto ja kommunismi sortui, mutta Suomi oli maailman vauraimpia maita, jossa vallitsi pohjoismainen hyvinvointi, demokratia ja markkinatalous.
Nyt ei ole ulkopolitiikka ole niin päällekäyvän tärkeä. Siksi se ei kiinnosta paljon kansaakaan. Kansa on tyytyväinen Vanhasen, Tuomiojan, Kääriäisen, Lehtomäen ja Halosen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan eikä siinä suhteessa ole paljon keskusteltavaa vvalitaistelussa. Vain se koklipiläinen porukka, joka haluaa viedä meidät Natoon ja kehittää unionista liittovaltion, haluaisi päästäjulistamaan oppejaan.
Ilman alkeellisempaakaa premissiä todetaan, että nykyinen linja on ainoa oikea ja asiasta ei keskustella.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on jotain aivan muuta tänä päivänä kuin mitä se oli Kekkosen aikoina.
Kansalliseen turvallisuuteemme vaikuttavat niin monet eri asiat, joista ei kylmän sodan aikana ollut aavistustakaan.
Kuinka kansa voi ilmaista tyytyväisyyttään noudatettuun linjaan, jos sille ei haluta edes antaa asiasta informaatiota.
Kepu osoitti todellisen karvansa ja uskonsa kansanvaltaan tässä asiassa.
On uskomatonta, että muutama kepulainen homekorva kuvittelee tietävänsä jotain merkittävää ulkoisesta turvallisuudestamme siinä määrin, että he kuvittelevat voivansa antaa vastauksen, ettei asiasta kannata keskustella.
Älyllinen stagnaatio ja seisahtuneisuuden tila on vallannut keskustan täysin tässä suhteessa.