Eräät ihmiskunnan historian kauheimmista tragedioista tapahtuvat silloin, kun eliitit ovat kykenemättömiä toimimaan omien intressiensä mukaisesti. Esimerkiksi Antiikin Rooman rappeutumisen vuodet olivat täynnä harhaiskunomaisia poliittisia ja sotilaallisia seikkailuja, jotka toivat kuolemaa ja tuhoa yhtälailla niin eliiteille, niiden liittolaisille kuin vihollisillekin. Valitettavasti olemme jälleen kohtaamassa tällaisen tilanteen.
Näyttää väistämättömältä, että Yhdysvallat tulee pian käynnistämään täysimittaisen sodan Irakissa. Yhdysvallat on myös käymässä terrorismin vastaista sotaa, joka voi ulottua kaikille maapallon alueille. Ja mikä merkittävintä, Yhdysvallat on siirtynyt niin sanottuun turvallisuuden ulkopolitiikkaan, jonka tarkoituksena ei ole vain reagoida uhkiin, vaan ennakoida niitä ennaltaehkäisevillä iskuilla.
Nämä sotilaalliset seikkailut ovat yksi merkki siitä, että Yhdysvallat on muodostumassa nopeasti vanhan eurooppalaisen mallin mukaiseksi imperialistiseksi vallaksi, tosin globaalilla tasolla. Se on asettamassa itsensä aktiiviseksi ja määrääväksi keskukseksi kokonaiselle kirjolle maailmanlaajuisia sotilaallisia, poliittisia ja taloudellisia kysymyksiä. Pyrkimyksenä on pakottaa kaikki vaihdot ja päätökset kulkemaan käytännössä Yhdysvaltain kautta. Yhdysvaltain poliittiset johtajat uskovat, että sen lisäksi, että he voivat pakottaa hallinnon vaihdoksia ja nimetä uusia johtajia eri maille, he voivat myös tosiasiallisesti uudelleen muovata globaalia ympäristöä. Kyseessä on siis vanhan imperialistisen sivistämismissio-ideologian rohkea jatke. Hallinnon vaihdos Irakissa on vain ensimmäinen askel kunnianhimoisessa projektissa, jossa koko Lähi-Idän poliittinen järjestys laitetaan uusiksi. Ja heidän valtamallinsa menevät vielä paljon pidemmällekin.
Monet poliittiset ja taloudelliset eliitit ympäri maailmaa eivät kuitenkaan kannata uuden yhdysvaltalaisen imperialismin luomista. Yksi yleinen näkemys on, että eurooppalaiset poliittiset johtajat vastustavat yleisesti ottaen Yhdysvaltain unilateralismia, koska se sulkee heidät ulkopuolelle, ja kannattavat sen sijaan monenkeskisiä poliittisia ja sotilaallisia ratkaisuja. Mutta Yhdysvaltain ja muiden eliittien välisten ristiriitaisten intressien sijaan kaikkein merkittävimpiä ovat pikemminkin niiden yhteiset intressit. Nämä globaalien eliittien yhteiset intressit näkyvät selvimmin talouden alueella. Bisnesjohtajat ympäri maailmaa ymmärtävät, että imperialismi on haitaksi liiketoiminnalle, koska se pystyttää globaaleja virtoja estäviä rajoja. Kapitalistisen globalisaation potentiaaliset hyödyt, jotka vain muutama vuosi sitten kiihottivat bisneseliittien ruokahalua kaikkialla, ovat riippuvaisia avoimista tuotannon ja vaihdon järjestelmistä. Tämä on yhtälailla totta pääoman kapteeneille Yhdysvalloissa. Jopa öljystä juopuneiden Yhdysvaltain teollisuusjohtajien todelliset intressit ovat kapitalistisen globalisaation potentiaalisissa hyödyissä.
Yhtä näkyviä yhteiset intressit ovat myös turvallisuuden perspektiivistä. On typerää uskoa, että muutamien pahantekijöiden, kuten Osama bin Ladenin ja Saddam Husseinin poistaminen tulee takaamaan turvallisuuden. Edes Yhdysvaltain johtajilla ei ole illuusiota siitä, että tämä sota toisi rauhan. He näkevät sen pikemminkin pitkäkestoisena ja kenties loputtomana sotana, jota jatkuvasti nousevat uhkat ajavat eteenpäin. Itse asiassa Yhdysvaltain sotilaalliset toimet tulevat mitä todennäköisimmin vain ruokkimaan niitä antagonismeja, joita syntyy varallisuuden ja vallan eriarvoisuuksista ympäri maailmaa, lisäten eksponentiaalisesti globaalien eliittien turvattomuutta. Tämä on totta erityisesti Yhdysvaltain eliiteille, koska unilateraaliset sotilaalliset toimet tekevät Yhdysvalloista maalitaulun kaikille niille, jotka pyrkivät hyökkäämään maailmanherruuden keskusta vastaan.
Yhdysvaltain imperialismille on kuitenkin vaihtoehto: globaali valta voidaan järjestää hajautetussa muodossa: Imperiumi. Tämä ei ole pelkästään johtavien kansallisvaltioiden monenkeskinen koalitio. (...) Imperiumi on verkosto, joka muodostuu erilaisista voimista, mukaan lukien johtavat kansallisvaltiot, ylikansalliset organisaatiot, kuten YK ja IMF, monikansalliset yhtiöt, kansalaisjärjestöt (NGO:t), media ja niin edelleen. Imperiumin konstituoivien voimien keskuudessa vallitsee hierarkioita, mutta eroistaan huolimatta ne toimivat yhdessä tässä verkostossa.
Imperiumin hajautetun vallan verkosto vastaa globaalien eliittien intressejä, koska se sekä palvelee kapitalistisen globalisaation potentiaalisia hyötyjä että syrjäyttää tai purkaa potentiaalisia turvallisuusuhkia. Kun imperiumi on vakiinnutettu globaalin hallinnan vallitsevana muotona, globaalien eliittien herruutta tasa-arvon, vapauden ja demokratian nimissä vastustavat tahot tulevat varmasti löytämään keinoja taistella sitä vastaan. (...) Voimme luottaa siihen, että pitkällä aikavälillä globaalien eliittien todelliset intressit saavat ne tukemaan imperiumia ja kieltäytymään kaikista yhdysvaltalaisen imperialismin projekteista. Tulevina kuukausina, kenties vuosina, saatamme kohdata tragedian, jollaisia voimme löytää ihmiskunnan historiasta sen synkimmiltä aikakausilta, joiden aikana eliitit ovat olleet kykenemättömiä toimimaan omien intressiensä mukaisesti.
"Michael Hardt"
Näyttää väistämättömältä, että Yhdysvallat tulee pian käynnistämään täysimittaisen sodan Irakissa. Yhdysvallat on myös käymässä terrorismin vastaista sotaa, joka voi ulottua kaikille maapallon alueille. Ja mikä merkittävintä, Yhdysvallat on siirtynyt niin sanottuun turvallisuuden ulkopolitiikkaan, jonka tarkoituksena ei ole vain reagoida uhkiin, vaan ennakoida niitä ennaltaehkäisevillä iskuilla.
Nämä sotilaalliset seikkailut ovat yksi merkki siitä, että Yhdysvallat on muodostumassa nopeasti vanhan eurooppalaisen mallin mukaiseksi imperialistiseksi vallaksi, tosin globaalilla tasolla. Se on asettamassa itsensä aktiiviseksi ja määrääväksi keskukseksi kokonaiselle kirjolle maailmanlaajuisia sotilaallisia, poliittisia ja taloudellisia kysymyksiä. Pyrkimyksenä on pakottaa kaikki vaihdot ja päätökset kulkemaan käytännössä Yhdysvaltain kautta. Yhdysvaltain poliittiset johtajat uskovat, että sen lisäksi, että he voivat pakottaa hallinnon vaihdoksia ja nimetä uusia johtajia eri maille, he voivat myös tosiasiallisesti uudelleen muovata globaalia ympäristöä. Kyseessä on siis vanhan imperialistisen sivistämismissio-ideologian rohkea jatke. Hallinnon vaihdos Irakissa on vain ensimmäinen askel kunnianhimoisessa projektissa, jossa koko Lähi-Idän poliittinen järjestys laitetaan uusiksi. Ja heidän valtamallinsa menevät vielä paljon pidemmällekin.
Monet poliittiset ja taloudelliset eliitit ympäri maailmaa eivät kuitenkaan kannata uuden yhdysvaltalaisen imperialismin luomista. Yksi yleinen näkemys on, että eurooppalaiset poliittiset johtajat vastustavat yleisesti ottaen Yhdysvaltain unilateralismia, koska se sulkee heidät ulkopuolelle, ja kannattavat sen sijaan monenkeskisiä poliittisia ja sotilaallisia ratkaisuja. Mutta Yhdysvaltain ja muiden eliittien välisten ristiriitaisten intressien sijaan kaikkein merkittävimpiä ovat pikemminkin niiden yhteiset intressit. Nämä globaalien eliittien yhteiset intressit näkyvät selvimmin talouden alueella. Bisnesjohtajat ympäri maailmaa ymmärtävät, että imperialismi on haitaksi liiketoiminnalle, koska se pystyttää globaaleja virtoja estäviä rajoja. Kapitalistisen globalisaation potentiaaliset hyödyt, jotka vain muutama vuosi sitten kiihottivat bisneseliittien ruokahalua kaikkialla, ovat riippuvaisia avoimista tuotannon ja vaihdon järjestelmistä. Tämä on yhtälailla totta pääoman kapteeneille Yhdysvalloissa. Jopa öljystä juopuneiden Yhdysvaltain teollisuusjohtajien todelliset intressit ovat kapitalistisen globalisaation potentiaalisissa hyödyissä.
Yhtä näkyviä yhteiset intressit ovat myös turvallisuuden perspektiivistä. On typerää uskoa, että muutamien pahantekijöiden, kuten Osama bin Ladenin ja Saddam Husseinin poistaminen tulee takaamaan turvallisuuden. Edes Yhdysvaltain johtajilla ei ole illuusiota siitä, että tämä sota toisi rauhan. He näkevät sen pikemminkin pitkäkestoisena ja kenties loputtomana sotana, jota jatkuvasti nousevat uhkat ajavat eteenpäin. Itse asiassa Yhdysvaltain sotilaalliset toimet tulevat mitä todennäköisimmin vain ruokkimaan niitä antagonismeja, joita syntyy varallisuuden ja vallan eriarvoisuuksista ympäri maailmaa, lisäten eksponentiaalisesti globaalien eliittien turvattomuutta. Tämä on totta erityisesti Yhdysvaltain eliiteille, koska unilateraaliset sotilaalliset toimet tekevät Yhdysvalloista maalitaulun kaikille niille, jotka pyrkivät hyökkäämään maailmanherruuden keskusta vastaan.
Yhdysvaltain imperialismille on kuitenkin vaihtoehto: globaali valta voidaan järjestää hajautetussa muodossa: Imperiumi. Tämä ei ole pelkästään johtavien kansallisvaltioiden monenkeskinen koalitio. (...) Imperiumi on verkosto, joka muodostuu erilaisista voimista, mukaan lukien johtavat kansallisvaltiot, ylikansalliset organisaatiot, kuten YK ja IMF, monikansalliset yhtiöt, kansalaisjärjestöt (NGO:t), media ja niin edelleen. Imperiumin konstituoivien voimien keskuudessa vallitsee hierarkioita, mutta eroistaan huolimatta ne toimivat yhdessä tässä verkostossa.
Imperiumin hajautetun vallan verkosto vastaa globaalien eliittien intressejä, koska se sekä palvelee kapitalistisen globalisaation potentiaalisia hyötyjä että syrjäyttää tai purkaa potentiaalisia turvallisuusuhkia. Kun imperiumi on vakiinnutettu globaalin hallinnan vallitsevana muotona, globaalien eliittien herruutta tasa-arvon, vapauden ja demokratian nimissä vastustavat tahot tulevat varmasti löytämään keinoja taistella sitä vastaan. (...) Voimme luottaa siihen, että pitkällä aikavälillä globaalien eliittien todelliset intressit saavat ne tukemaan imperiumia ja kieltäytymään kaikista yhdysvaltalaisen imperialismin projekteista. Tulevina kuukausina, kenties vuosina, saatamme kohdata tragedian, jollaisia voimme löytää ihmiskunnan historiasta sen synkimmiltä aikakausilta, joiden aikana eliitit ovat olleet kykenemättömiä toimimaan omien intressiensä mukaisesti.
"Michael Hardt"
Vastaukset 1
Vanhimmat
kukka oikesti päättä