Historian tutkimuksesta
Historiantutkimuksessa ei ole olemassa yhtä oikeaa käsitystä menneisyydestä, vaan kilpailevia selitysmalleja joita voidaan muuttaa uusien todisteiden valossa. Käsitys historiallisten tapahtumasarjojen kulusta ei siis perustu "yhteen oikeaan" lailla säädettyyn opinkappaleeseen. Usein eri tutkijoilla voi olla samasta historian tapahtumasarjasta toisistaan poikkeavia käsityksiä.
Vääristelty historiankirjoitus ei kestä vapaata tutkimusta tai avointa kritiikkiä. Sensuurilakeja tarvitaan vain silloin kun jotakin täytyy peitellä ja salata. Totuudenmukainen käsitys historian kulusta ei nimittäin perustu sensuurilainsäädäntöön tai tarvitse ajatuspoliisia tuekseen. Käsityksen historiankulusta tulisi perustua riittäviin todisteisiin ja järkiperäisiin, toistensa kanssa yhteensopiviin selityksiin. Historiantutkimus on todisteiden etsimistä, ja eri selitysmallien vertailemista ja näiden yhteensovittamista.
Yksi historiantutkimuksen peruslähtökohdista tutkijoiden mahdollisuus avoimesti kritisoida ja kyseenalaistaa historiantukimuksellisia teesejä ja tutkimustuloksia. Tieteenvapauden luokkaaminen on osoitus historiankirjoituksen politisoitumisesta ja propagandistisuudesta.
Historiankirjoituksen uskottavuus (totuusarvo) heikkenee jos tiettyjen tapahtumasarjojen tutkimus tai tiettyjen tutkimuksellisten näkökantojen esittäminen estetään lainsäädännöllä. Toisin sanoen, sensuurilainsäädännöllä ylläpidetyllä historiankirjoituksella ei usein ole kaikilta osin riittävää tieteellistä validiteettia.
http://www.mtv3.fi/uutiset/txt/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2006/12/488186
Ruotsalainen kirjailija passitti äskettäin koko Suomen ulkoministeriötä historian peruskurssille, koska Suomi ei ole myöntänyt läheistä sotilaallista liittolaisuuttaan natsi-Saksan kanssa.
Ulkoministeri Erkki Tuomioja aikoo pysyttäytyä erossa Ruotsissa herätellystä keskustelusta Suomen sodanaikaisesta historiasta. Hän kertoo olevansa vakaasti sitä mieltä, ettei ole hallitusten, parlamenttien tai viranomaisten asia ryhtyä auktorisoimaan "oikeita" saatikka kriminalisoimaan "vääriä" historiantulkintoja.
Historiantutkimuksessa ei ole olemassa yhtä oikeaa käsitystä menneisyydestä, vaan kilpailevia selitysmalleja joita voidaan muuttaa uusien todisteiden valossa. Käsitys historiallisten tapahtumasarjojen kulusta ei siis perustu "yhteen oikeaan" lailla säädettyyn opinkappaleeseen. Usein eri tutkijoilla voi olla samasta historian tapahtumasarjasta toisistaan poikkeavia käsityksiä.
Vääristelty historiankirjoitus ei kestä vapaata tutkimusta tai avointa kritiikkiä. Sensuurilakeja tarvitaan vain silloin kun jotakin täytyy peitellä ja salata. Totuudenmukainen käsitys historian kulusta ei nimittäin perustu sensuurilainsäädäntöön tai tarvitse ajatuspoliisia tuekseen. Käsityksen historiankulusta tulisi perustua riittäviin todisteisiin ja järkiperäisiin, toistensa kanssa yhteensopiviin selityksiin. Historiantutkimus on todisteiden etsimistä, ja eri selitysmallien vertailemista ja näiden yhteensovittamista.
Yksi historiantutkimuksen peruslähtökohdista tutkijoiden mahdollisuus avoimesti kritisoida ja kyseenalaistaa historiantukimuksellisia teesejä ja tutkimustuloksia. Tieteenvapauden luokkaaminen on osoitus historiankirjoituksen politisoitumisesta ja propagandistisuudesta.
Historiankirjoituksen uskottavuus (totuusarvo) heikkenee jos tiettyjen tapahtumasarjojen tutkimus tai tiettyjen tutkimuksellisten näkökantojen esittäminen estetään lainsäädännöllä. Toisin sanoen, sensuurilainsäädännöllä ylläpidetyllä historiankirjoituksella ei usein ole kaikilta osin riittävää tieteellistä validiteettia.
http://www.mtv3.fi/uutiset/txt/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2006/12/488186
Ruotsalainen kirjailija passitti äskettäin koko Suomen ulkoministeriötä historian peruskurssille, koska Suomi ei ole myöntänyt läheistä sotilaallista liittolaisuuttaan natsi-Saksan kanssa.
Ulkoministeri Erkki Tuomioja aikoo pysyttäytyä erossa Ruotsissa herätellystä keskustelusta Suomen sodanaikaisesta historiasta. Hän kertoo olevansa vakaasti sitä mieltä, ettei ole hallitusten, parlamenttien tai viranomaisten asia ryhtyä auktorisoimaan "oikeita" saatikka kriminalisoimaan "vääriä" historiantulkintoja.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suomen sotilaallista liittolaisuutta natsi-Saksan kanssa ei rasittanut liiallinen läheisyys, vaan sen puute! No, seisoimme sentään "im Bund" bolshevikkeja vastaan. Missä silloin oli Ruotsi? Selkämme takana piilottelemassa.