Suurin odotuksin, entistä valppaammin mielin, entistä asennoituneempana laskeudun Suureen Paastoon. Liharuuasta kieltäydyn. Käyn kaikissa palveluksissa (mikäli suinkin mahdollista). Koko ajan tarkkailen itseäni. Teen tiliä tekemisistäni tai tekemättä jättämisistäni. Annan kolehtiin ylimääräiset kymmenykset. Käyn katsomassa yksinäisiä ja annan puutteessa oleville. Siltikin, vuodesta toiseen , nöyrtyneenä joudun menemään synnintunnustukselle samojen "himojeni" tähden. Kuinka nöyryyttävää todeta, ei minusta mihinkään ole. Samat himot ovat seuranani vuodesta toiseen. Olisi edes tuiki tuntematon rippi-isä, ettei alituiseen tarvitsisi samaa häpeää kokea.
Olenko toivoton tapaus
miks mä näitä mietin
10588
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hän joka elää Kristuksessa on vapaa Room. 8:1.
Armo eli Jeesus on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille.
Ja se kasvattaa meitä helkäämään jumalattomuuden...
Tiit. 2:11,12, 13.
Tosin iankaikkista elämää tarjotaan armosta, eikä tekojen mukaan ja sen tarjoaa juuri Jeesuksen lunastus uhri, jossa maailman synti sovitettiin.
Huom. käväisin vain kurkkaamassa penten kirjoituksia ja toivon, että kotiutuisi täältä.
Eli ei meidän tarvitse Jumalan lapsina toisiamme haukkua.
Timo jo anteeksi pyynnön on esittänyt, joten yhdyn hänen sanojensa taakse.
Hyvää yötä Kristuksen siunatussa nimessä teille kaikille ja siunatut paastot.
kanssa! Siunattua paastoa!
... kuin tunnet olevasi toivoton tapaus et ole toivoton tapaus. Omassa varassamme olemme toivottomia mutta Jumalan varassa meillä on vielä toivoa.
Harkitsen jopa rippi-isän vaihtoa, kun en kohta enää kehtaa mennä synnintunnustukselle. En näe itsessäni mitään edistystä.
Ihanteellista, että joku on noin hyvä ihminen... kyllähän se tuttua on, että uskossa kasvaminen on yhä syvenevää synnin ja armon tuntoa. Sen tulee monesti huomaamaan, mitä syvällä on, vaikka pinta olisi kuinka hyvä. Mutta sinun olisi tärkeää muistaa, että sinun syntisi on sovitettu Golgatan ristillä. Olet Jumalan rakas ja armahdettu lapsi. Mielestäni ei ole mitään estettä ripittäytyä tuntemattomalle henkilölle, mutta en tunne teidän kirkkonne käytänteitä. Meidän luterilaisten piäisikin ottaa oppia teiltä ja ripittäytyä useammin...
Sama täällä, vuodesta toiseen samojen himojen riivaama. Olen myös harkinnut rippi-isän vaihtoa ja välttellyt ripittäytymistä. Niin toivottomaksi tilanteeni koen.
Auttaisiko epitimiat meitä poloisia?
Mutta kenelle yrität suorittaa, yritätkö ostaa armahdusta Jumalalta?
Laki sanoo tee armo sanoo tehty Kristuksessa.
Emmehän ole lain alla vai?
"Vaikka pesisit itsesi saippualla ja käyttäisit paljon lipeätä, saastaiseksi jää sittenkin sinun syntisi minun edessäni, sanoo Herra,Herra"
(Jer.2:22).
Sekä vanhurskautemme että pyhityksemme Jumalan edessä on vain Kristuksessa:" Me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan. Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydelliseksi ne, jotka pyhitetään." (Hebr.10:10,14.)
Kilvoituksesta puhutaan Raamatussa yllättävän vähän. Vanhassa testamentissa ei ollenkaan ja uudessa vain muutamassa kohdassa. Jeesuksen puheissa se löytyy vain yhden kerran. "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta portista" (Luuk. 13:24).
Ryövärillä taas oli kauhea syntirekisteri eikä hänellä ansioittensa mukaan ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia saada hyvä osaa, mutta hän tuli Jumalalle kelpaavaksi eli vanhurskaaksi Kristuksen sovitustyön tähden. Armosta!
vaan armosta, mutta kilvoitus on omaksi parhaaksemme tässä ajassa ja auttaa pääsemään lähemmäksi Jumalaa. Uudessa testamentissa on kyllä hieman kaksijakoinen suhde kilvoitteluun, apostoli Paavalihan kirjoittaa paljon armosta, käsittääkseni juutalaisuuden valtauomaa uhaten, ja kun taas esim. Jaakobin kirjeessä tulee esiin tekojen merkitys.
Mutta muistaa täytyy että UT:han on kirjoitettu juutalaisuus taustana, joten protestanttinen "yksin armosta"-ajattelu on aika kaukana siitä. Itse entisenä protestanttina tuo "yksin armosta"-oppi sai minut tekemään samoja syntejä aina uudestaan ja uudestaan ja sitten vain kuittamaan ne ajattelulla "liha on heikko" ja "Jumala kyllä antaa anteeksi". Tietenkin tämä on totta, mutta hyvin kapeakatseista. Kilvoittelu omia heikkouksia vastaan kirkon (esim. rippi-isän) tuella auttaa olemaan vahvempi ja vastustamaan syntiä edes hieman. Mutta jokainen tyylillään, minulle tämä sopii paremmin, niin heikko olen.
armosta ettei kukaan kerskaisi. Näin sanoo sana.
Jos lisäät armoon jotakin omia ansioita,niin työnnät
Kristuksen pois valtaistuimelta, ja Hän ei ole enää
miksikään hyödyksi sinulle.
Tietysti on oikein karttaa syntiä, mutta se ei onnistu omilla voimilla, ei edes minkään rippisän avustuksella, tarvitset luovuttaa itsesi Jumalalle kokonaan, niin että hän saa hallita henkensä kautta.
Ei meistä tule parempia ihmisiä omalla yrittämisellä,
VAAN SEURAAMALLA JEESUSTA HÄN ARMOSSAAN KASVATTAA !!