näyttää kasvaneen.
Myös Roomalaiskatolisten
jäsenmäärä
18859
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
lisääntyy, jos jonkun vähenee. Osa niistäkin, joka ei vielä ole liittynyt uuteen uskonnolliseen yhdyskuntaan, tulee liittymään.
Ei se ny ihan näinkään mene.
Vuosien 2000 ja 2005 lopussa kirjoilla olleiden jäsenmäärän erotus (Lähde: vuoden 2006 tilastollinen vuosikirja).
Usk. yhdysk. kuulumattomat +101543
Islamilaisseurakunnat +3040
Suomen ortod. kirkkokunta +2137
Suomen Helluntaikirkko +1861
Katolinen kirkko Suomessa +1356
Muut ortodoksit +617
Suomen vapaakirkko +193
Muut +160
Baptistiyhdyskunnat +27
Juutalaisseurakunnat +27
Metodistikirko -4
Myöh. aik. pyh. Jeesuksen Kr. kirkko -6
Muut luterilaise -104
Jehovan todistajat -163
Adventtikirkot -301
Suomen ev.lut. kirkko -35918
Väestörekisterissä olevien määrä on kasvanut 282% kirkosta eronneiden määrällä. Luvut ovat sikäli harhaanjohtavia, että tällä aikavälillä Helluntaikirkko rekisteröityi, joten todellisuudessa kirkosta uskonnollisiin yhteisöihin siirtyminen ei ole niin suurta kuin luvuista voisi päätellä.
Uskonnollisista yhdyskunnista merkittävää kasvua on vain islamilaisilla, ortodokseilla ja roomalaiskatolisilla. Helluntailaisten määrästä ei näiden tilastojen valossa voi sanoa mitään. Kaikkien muiden yhteenlaskettu jäsenmäärä väheni vaikkei huomioitaisi ev.lut kirkon komeaa -36 tuhatta jäsentä.
"Osa niistäkin, joka ei vielä ole liittynyt uuteen uskonnolliseen yhdyskuntaan, tulee liittymään."
Totta kai osa liittyy johonkin uskonnolliseen yhteisöön. Leijonan osan liittyjistä kerää luterilainen kirkko, mutta rippikoulun tai kummiuden takia kirkkoon liittyneet eivät liene erikoisen pitkäikäisiä jäseniä :-)
siihen tyytymättömiä. Sitten etsitään uusi kirkko. Itselläni kului kaksi vuotta aikaa etsimiseen. Uskontokuntien ulkopuolella olevat ihmiset ovat kaikenkarvaista väkeä.
Varsinaisia aktiiviateisteja on Suomessa vain suunnilleen se määrä, mitä Vapaa-ajattelijoissa on jäseniä. Se on aika vähän.
Olet siinä oikeassa, että kirkosta erotaan, kun siihen ollaan tyytymättömiä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tämän jälkeen mennään ja etsitään uusi kirkko. Harvat eroavat kirkosta sen takia, että kyseinen kirkko ei sovi heille. Suurin osa kirkosta eronneista eroaa kirkosta verotuksen tai kristinuskon järjettömyyden takia, allekirjoittanut molempien syiden takia. Kommenttisi siitä, että "Uskontokuntien ulkopuolella olevat ihmiset ovat kaikenkarvaista väkeä" jätän omaan arvoonsa.
kokemukseni mukaan. Aika sen näyttää, miten tulee käymään!
Luin taannoin tutkimuksen, jossa kysyttiin kirkosta eronneilta asioita. Hyvin harva heistä piti kristinuskoa järjettömänä. Vaikea on tässä tarkemmin sanoa, kun ei niin muista, mutta ainakin minusta näytti siltä, että kirkosta eronneiden ja kirkkoon kuuluvien välillä ei ole uskonnollista eroa.
Eli kirkkoon kuuluu uskonnollisesti erittäin passiivisia, mutta sitten kirkosta on voitu erota vaan rahan säästön takia, ei siks, että inhotaan kristinuskoa.
Roomalaiskatolisten tiedot näyttää löytyvän
http://www.catholic.fi/
Suomalaiset siirtyvät pakanuuteen, sillä kaikkien kasvavien uskontojen - ortodoksien. katolisten ja islamilaisten - taustalta löytyy maahanmuutto.
vaikka katolisten kohdalla se merkitsee vain 30-40 henkeä vuodessa. Kun taas ortodoksiseen kirkkoon siirtyy satoja entisiä luterilaisia vuosittain. Vasta aika näyttää minkälaiseksi uskonnollinen kenttä tulee maassamme muodostumaan. Ortodoksiseen kirkkoon liittyy jatkuvasti myös monta kymmentä vuotta sitten evlut kirkosta eronneita ihmisiä. Katolisen kirkko saa paljon jäseniä suuren syntyvyyden takia.
En ole koskaan kuullut kenenkään suomalaisen kääntyneen pakanuuteen. Tavallisesti kirkosta eronneet jäävät uskontojen ulkopuolelle ainakin joksikin aikaa.
sen takia, että inhotaan kristinuskoa.
pakanuuteen kääntyminen!
Toki pääosa väestörekisterin ihmisistä on aivan samanlaisia kuin kirkkoon kuuluvat eli uskonto ei vaikuta mitenkään arjen elämään. Uskonnollisessa mielessä pakanoita ei Suomesta löydy montaa.
Kirkkokuntien välistä siirtymistä kerrotaan todella vähän meille ulkopuolisille. Luterilaisista siirtyy satoja ortodoksiseen kirkkoon ja kymmeniä katoliseen kirkkoon vuosittain. Ortodokseista vamaan siirtyy satoja väestörekisteriin ja luultavasti kymmeniä "muihin ortodokseihin", mutta tuskin montaa katoliseen kirkkoon. Aikaisemmin ortodoksi kääntui usein luterilaisuuteen avioitumisen yhteydessä, mutta nykyisin tämä lienee harvinaista.
"Vasta aika näyttää minkälaiseksi uskonnollinen kenttä tulee maassamme muodostumaan."
Maahanmuutto pitää huolen siitä, että islamilaisten, katolisten ja ortodoksien absoluuttinen määrä nousee, mutta suhteellinen osuus pysyy marginaalisena. Kirkosta eroaminen ja yhä harvempi kastettujen lasten määrä huolehtii kirkon osuuden pienenemisestä. 0,25 % / vuosi on ollut vuosikymmeniä pienenemisnopeus, mutta eroamisen helpotottua on kirkko alkanut kutistua nopeammin. Todellisen kannatuksen määrä nähdään vasta sitten kun yhteiskunnan tuki kirkoille lopetetaan, kouluista poistetaan uskonnonopetus ja lakiin perustuva perinnöllinen vakaumus lakkautetaan.
ortodoksiseen kirkkoon liittyy melko paljon sellaisia ihmisiä, jotka "turvallisuussyistä" on 40-60-luvuilla kastettu luterilaisiksi (ort. vanhemmat)koulutuksen tai työn saamiseksi, tai sellaisia, joilla on/on ollut ortodoksinen puoliso.
Minäkin liityin kolmisenkymmentä vuotta sitten tietämättä, että esivanhemmissani on ollut ortodokseja, joista ei kansalaissodan ja toisen maailmansodan seurauksena uskallettu puhua mitään.
Kuinkahan paljon meitä samanlaisia onkaan!
Ortodoksien määrä väheni sisällissodan jälkeen, sillä maassa olleet venäläiset sotilaat (ei upseerit) kotiutettiin. Tietääkseni ortodokseja ei vainottu uskonnon vaan kansallisuuden perusteella (Tampereen ortodoksisella kirkolla ammuttiin piilottelijat, jotka eivät osanneet sanoa "hyvä")
Toisen maailmansodan jälkeen valtio tuki ortodoksista kirkkoa miljardilla markalla. Itseasiassa rahaa oli niin paljon, että pätevistä tekijöistä oli pula. Muistaakseni piispa pyysi apua Konstantinopolista ja kertoi, että valtio maksaa lystin, joten rahaa on.
Ortodoksien määrä ei suinkaan vähentynyt sodan jälkeen. Vähenemisin suurin syy oli varmasti avioituminen luterilaisen kanssa ja halu saada palvelut mahdollisimman läheltä. Jokainen virkatodistus olisi pitänyt hakea kaukaa bussilla. Jos sinulla olisi mahdollisuus saada papinkirja 10 kilometrin päästä tai 70, kumman olisit valinnut? Kirkko tarjosi väestörekisteripalvelujen lisäksi ristiäisiä, jumalanpalveluksia... ja yhteisön, johon saattoi samaistua. Avioitumisen yhteydessä oli hyvä tilaisuus vaihtaa uskontokuntaa. Vaikka ortodoksi pysyisivät kirkossa avioiduttua luterilaisen kanssa, jälkeläisille haluttiin ainakin parempi ja helpompi alku. 80-luvulla yleisesti uskottiin kirkon kuihtuvan pois, jonka vuoksi luterilaiseksi kastaminen oli helppo valinta.
"Minäkin liityin kolmisenkymmentä vuotta sitten tietämättä, että esivanhemmissani on ollut ortodokseja, joista ei kansalaissodan ja toisen maailmansodan seurauksena uskallettu puhua mitään.
Kuinkahan paljon meitä samanlaisia onkaan!"
Jos oletetaan, että avioitumisessa ei katsottu uskontoa ja väestö oli täysin sekaantunut sekä lasketaan sotien jälkeen syntyneen kolme sukupolvea, olisi noin 5 %:lla lapsista ortodoksinen iso-isovanhempi.
Lähes kaikilla meistä on katolisia esivanhempia, jotka oikeasti vainon pelossa vaihtoivat luterilaisuuteen. Useimmilla meistä on myös luterilaisia esi-isiä. Tällä perusteella on paha valita uskonto.
Oikeasti syrjittyjä uskontoja meillä on tietysti islam, mormonit ja Jehovantodistajat. Tämä syrjintä ei perustu lakiin vaan ihmisten asenteisiin ja vakiintuneisiin käytäntöihin.
Suomessa 1941 noin 77 000. Kymmenen vuotta myöhemmin ortodokseja oli enää noin 68 000. Lukuihin on laskettu vain Suomen ortodoksiseen arkkipiispakuntaan kuuluvat ortodoksit. Kirkkokunnan väki väheni siis sodan jälkeen huomattavasti, kun vaikeissa sodanjälkeisissä oloissa kirkko ei kyennyt hoitamaan väestön uskonnollisia tarpeita.
Yhtenäisissä kylissä asuneet ortodoksit hajasijoitettiin ympäri maata, mikä on ollut koko sodanjälkeisen ajan kirkon pahin ongelma. Valtiovalta myönsi toki jälleenrakennusapua, mutta olot olivat silti vaikeat. Nykyisin ortodoksit ovat muuttaneet pääosin Etelä- Suomeen lähemmäs toisiaan.
mutta minä en sentään tahallani vääristele lukuja.
Ortodoksisella kirkolla on kaksi "väkilukua". Toinen on seurakuntien jäsenmäärä ja toisessa siihen lisätään kirkon keskusrekisterissä olevat henkilöt, joiden kotipaikka on tuntematon (esimerkiksi ulkomailla asuvat).
Minulla ei ole läheskään kaikkia tilastollisia vuosikirjoja käytettävissäni, mutta luulen voivani perustella väitteet puutteellisellakin aineistolla. Ortodoksisessa kirkossa oli vuonna 1938 jäseniä 71428/75507. Luvuista ensimmäinen on seurakuntien jäsenmäärä ja jälkimmäinen kirkon jäsenmäärä (erotus 4079). Vuonna 1950 vastaavat luvut olivat 70723/78311 (erotus 7588). Paljon suurempi erotus johtui siirtolaisista, jotka eivät olleet vielä kirjautuneet mihinkään seurakuntaan.
Minulla ei ole valitettavasti vuoden 1951 lukuja, mutta tiedän sen olleen ainakin seurakunnan jäsenmäärän osalta selvästi pienempi kuin edellinen vuosi. 1950 lukuihin sisältyi 10548 henkilöä, "jotka kuuluivat luovutettujen alueiden rekistereihin". Ellen aivan väärin muista 1951 tilastoissa ei enää ole tätä lisäystä, joten siitä aiheutui notkahdus. Valitettavasti minulla ei ole vuoden 1952 lukujakaan, mutta 1953 läsnä olevia seurakuntalaisia oli 69097.
Vuosista 1942-50 minulla on tilastot. Seurakunnissa läsnä olevien määrät olivat
70399
70542
70372
70533
70508
70535
71123
72518
70723
Ensimmäinen luku oli vuodelta 1942 ja viimeinen 1950. 1947-49 väestö kasvoi noin 2000 ja 1949-50 romahti 1800. Molemmat näistä ovat todellisuudessa tilastovirheitä, sillä -47-50, ihmisiä kirjattiin enemmän uusiin seurakuntiin kuin poistettiin keskusarkistosta ja viimeisessä luvussa tehtiin korjaus. 1950-51 pudotus on samankaltainen virhe, joka korjautui parissa vuodessa.
Ortodoksit käsittävät (tarkoituksella) väärin jäsenmäärän kehityksen. 1972-87 kirkosta erosi alle tuhat ihmistä enemmän kuin siihen liittyi. 1987 kirkon jäsenmäärä oli 52636 eli se oli pudonnut yli kymmenellätuhannella viidessätoista vuodessa. Pääsyy oli seka-avioliitoissa lasten kastaminen luterilaiseksi, mutta kirkon toiminnalle vähintään yhtä kova isku oli nuorten lähteminen Ruotsiin.
oikeammassa. Viralliset tilastot eivät näytä oikein.
Kukaan ei tiedä oikeita lukuja, mutta molempien luvut ovat kirkkokunnan tilastoja, jotka on kerrottu tilastokeskukselle. Sinun ongelmasi on siinä, että vuoden 1941 luvuissa on seurakunnan jäsenet Keskusrekisterissä olevat ortodoksit (joita oli esimerkiksi vuonna 1938 yli 4000 ortodoksia). Sota-aikana yli 40000 ortodoksia muutti ja heidät sijoitettiin uusiin seurakuntiin. 40-luvulla oli paljon muutakin tekemistä, joten tilastot olivat koko ajan jäljessä. Vuosien 1948-51 tilastoissa on selviä virheitä. Vuoden 1951 tilastoksi tarjoat seurakuntien jäsenmäärää, joten tästä luvusta puuttuu keskusrekisterissä olevat. Vuonna 1950 keskusrekisterissä oli vielä yli 7500 sellaista, jota ei oltu sijoitettu mihinkään paikallisseurakuntaan. Perimmältään ongelmana on kahden eri aikasarjan vertaaminen!
"Kirkkokunnan omat tilastot ovat oikeammassa."
Kyllä valtiolla ja kirkolla on aivan samat tilastot. Jos katsot esimerkiksi Ortodoksinen kirkko Suomessa (ISBN 951-9064-29-X Rambon ja Markku Haapion toimittama kirja. Luultavasti täältä ovat lukusi peräisin.) huomaat, että s. 515 numeroina annetut luvut ovat selvästi suurempia kuin sivun 517 kuvaajan arvot. Tilastovirheen huomaat helposti katsomalla -41, -51 ja -56 arvoja jotka ovat
76944
67974
71670
ja vertaamalla niitä seuraavan aukeaman kuvaajaan. Vuoden 1941 arvo sisältää Keskusrekisterin, mutta -51 ja -56 eivät sisällä! Samanlainen epäjohdonmukainen käytäntö on myös Tilastollisissa vuosikirjoissa, mutta samassa aikasarjassa toki aina käytetään samalla tavalla laskettuja arvoja.
1951 luku on muutenkin selvästi virheellinen vai väitätkö, että 1951-56 ortodoksien määrä olisi noussut 3696 aikana jolloin nykyisten ortodoksien mielestä heitä vainottiin :-)
Sivun 517 kuvaaja on sikäli hyvä, että siitä näkee selvän laskun alkavan 1957.
Lienemme samaa mieltä siitä, että 80-luvun lopulla ortodokseja oli 52 tuhatta. Miksi sinulle on tärkeätä, että vähentyneet ortodoksit olisivat eronneet sotien jälkeen eivätkä muuttaneet työn perässä Ruotsiin? Kirkon jäsenten määrän näet esikerkiksi Ortodoksinen kirkko Suomessa (kuvaaja s. 517) tai keräämällä tiedot Suomen tilastollisesta vuosikirjasta. Toinen ortodokseille vaikea paikka tuntuu olevan maahanmuuttajien hyväksyminen kirkkoon. Minusta on upeaa, että esimerkiksi Turun seitsemästäkymmenestä romanialaisesta 50 kuuluu seurakuntaan. Eikö kirkon tarkoitus ole yhdistää samalla tavalla uskovia?