Olen 25-vuotias, nainen "parhaassa iässä" ja sairastan neljää sairautta. Lapsena uskoin Jumalaan, neljännen sairauden myötä en enää. En voi uskoa siihen, että Jumala sallii maailman olevan niin epäoikeudenmukainen joillekin - en siis tarkoita tällä nyt VAIN omaa tilannetta vaan yleensäkin. Epäoikeudenmukaisuudet ovat paljonkin selitettävissä ihmisten tekojen seurauksina, mutta ei kaikkia. Olen pettynyt, nyt kaikki puheet uskosta vain suututtavat. Paskanjauhantaa.
käännyin katkerana
raidallinen
3279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tilanteesi kuulostaa piinalliselta.
Sairauksien paljoutta tai niiden puutetta ei minusta kuitenkaan voi käyttää todistamaan mitään jumalista.
Elämä ei tosiaan ole oikeudenmukaista, jumalia tai ei. Se tosiseikka olisi syytä hyväksyä oman mielenrauhansa takia. On voimia hajottavaa kiukutella jumalille tai kohtalolle väistämättömän edessä. Ehkä sinun kannattaisi vain keskittyä selviytymään tilanteesta parhaan kykysi mukaan.
Taistele, raidallinen!
Olen suunnilleen saman ikäinen nainen kuin sinä ja sairastelen paljon ja olen jatkuvasti sairaalahoidossa. Sairaudet vaikeuttaa elämän suunnittelua, ei voi hankkia perhettä ynnä muuta sellaista, on leikkauksia, hoitoja, lääkkeitä, mutta se iso MUTTA...
Ei saa katkeroitua, sillä Jumalalla on tiet meitä varten, toisilla hiukka kivisempi kuin toisella. Helposti sorrumme ajattelemaan, että toisilla on helpompaa kuin itsellä. Kaikki kärsimys ei ole ruumiillista. Jos oma elämä on muuten hyvin, jollakin toisella voi olla huonommin ne muut asiat, vaikka ruumis olisikin terve.
Luehan Raamatusta Jobin kirjaa, se lohduttaa, sillä ihmeelliset ovat Herran tiet.
Makasin sairaalassa kuoleman kielissä ja kiitin Jumalaa siitä elämästä, jonka hän on minulle antanut ja kiitin sairauksistakin, jotka hän on sallinut minulle tulevan. Rukoilin, että paranna minut, jos haluat parantaa, mutta jos haluat minun elävän näin, suostun siihenkin, tapahtukoon sinun tahtosi.
Todellinen usko ei katkeroidu mutta se ei tarkoita sitä, että olisi helppoa tai että tuskaa ei saisi lievittää. Kipua ja tuskaa voi lievittää ja lääkkeitä on. Sairauksien kanssa voi elää, vaikkei se ole helppoa. Ilman Jumalaa on vaikeampi elää. Kun sydämessä on Jeesus, elämässä on aina toivoa, elämä ei muutu päämäärättömäksi turhaksi kärsimykseksi. Elämällä on tarkoitus.
Sairaus ei ole rangaistus vaan kuka tahansa voi sairastua, jopa vauva voi syntyä valmiiksi sairaana. Sairaus on osa elämää ja ihmisten tehtävä on auttaa toisiamme ja lievittää kärsimystä ja parantaa sairaita niin hyvin kuin osaamme. Toivottavasti voit kääntää sairautesi voitoksesi ja löydät elämääsi ilon ja onnen etkä katkeroidu. Kaikkea hyvää elämääsi!
Kannattaa lukea joskus kirja:
Epäilijän kirjeet.
Se avasi silmäni monille asioille, mm. tuosta kärsimyksen ongelmasta syvempää kuin olin osannut ajatella.
Löytyy kirjastoista, esim:
http://monihaku.kirjastot.fi/frank/frankcgi.py?view=Maakuntakirjastot&author=&title=epäilijän kirjeet&keyword=&ident=&mat_type=all&organization=flat&s1=ALL&dosearch=Hae