Psalmin laulajan saaman näyn perusteella, viittaa tosin vanhanliiton uskon sankareihin, mutta sillä on myös hengellinen sisältö, eli tarkoittaa serukunta, ja yksilö uskovaakin.
Psalmissa kerrottu merenraivo ja myrskyt kuvaavat uskovan hengellistä elämää, jota sielunvihollinen ahdistaa ja kiusaa.
""15. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
16. Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
17. He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
18. Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.
19. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
20. Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.
21. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
22. Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.
23. He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.
24. He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.
25. Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.
26. He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.
27. He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
28. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.
29. Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.
30. He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.""
Sanan opetus:
Uskovainen joutuu taisteluihin, jopa joskus epätoivoon.
Paavalikin sanoo, että "olemme umpikujassa, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme tuhotut, olemme kuin mikäkin maailman tunkio, halveksitut, mutta emme maahan sorretut, jne."
Harva meistä tuollaista sentään joutuu kokemaan, sitä vaan kuitenkin, että jos on tunnustava kristitty, joutuu vainottavaksi.
Eikä sitä juuri koskaan sanota, vainon kohteena ollessamme, että juuri uskomme takia vainotaan, vaan se piilotetaan .yleensä "mooraaliseen mantteliin", ja syytökset kohdistuu moraaliin, ei uskoon, mutta perimmiltään se kohdituu siski, etä tunnustaa uskon Jeesukseen, joka tahdotaan mooraalisilla syytöksillä tuhota tai mitätöidä.
Yhteiskunta olettaa olevansa uskovaisen omatunto.
Tuo Psalmi kuitenkin on osoittavaa, että uskovainen pelastuu , jos vain ei hellitä otettaan Jeesuksen kädestä.
Psalmissa kerrottu merenraivo ja myrskyt kuvaavat uskovan hengellistä elämää, jota sielunvihollinen ahdistaa ja kiusaa.
""15. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
16. Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
17. He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
18. Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.
19. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
20. Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.
21. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
22. Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.
23. He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.
24. He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.
25. Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.
26. He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.
27. He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
28. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.
29. Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.
30. He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.""
Sanan opetus:
Uskovainen joutuu taisteluihin, jopa joskus epätoivoon.
Paavalikin sanoo, että "olemme umpikujassa, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme tuhotut, olemme kuin mikäkin maailman tunkio, halveksitut, mutta emme maahan sorretut, jne."
Harva meistä tuollaista sentään joutuu kokemaan, sitä vaan kuitenkin, että jos on tunnustava kristitty, joutuu vainottavaksi.
Eikä sitä juuri koskaan sanota, vainon kohteena ollessamme, että juuri uskomme takia vainotaan, vaan se piilotetaan .yleensä "mooraaliseen mantteliin", ja syytökset kohdistuu moraaliin, ei uskoon, mutta perimmiltään se kohdituu siski, etä tunnustaa uskon Jeesukseen, joka tahdotaan mooraalisilla syytöksillä tuhota tai mitätöidä.
Yhteiskunta olettaa olevansa uskovaisen omatunto.
Tuo Psalmi kuitenkin on osoittavaa, että uskovainen pelastuu , jos vain ei hellitä otettaan Jeesuksen kädestä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
profetaalisesta Sanasta! Laitanpa ystävälleni rohkaisevaa viestiä. Hän tuskailee juuri myrskynsilmässä...
Kiitoksia Jumalan Sanasta.Lähdenkin tästä juuri"koijalleni".Yksi "myrsky"minulla on ollut tänään vatsassani.Sairastelen aika harvoin.Tänään sain kuitenkin riesakseni vatsataudin.Olen ollut tarkoituksella tästä syystä vähällä ruoalla.Mukavaa illan jatkoa palstan lukijoille.
Tosin tuo:"Olemme kuin mikäkin maailman tunkio...halveksitut"... Saa nykypäivän kuvioissa aikalailla toisenlaisen muodon, siinä kun seurakunnan sisällä rikkat sortavat ja halveksuvat köyhää, asennoituen tuohon köyhään, kuin tunkioon, johon saa kaataa sontaa mielinmäärin vailla omantunnontuskia...
Mitä vainoon tulee, sekin on tämäpäivän"hyvinvointisuomessa", enemmän seurakuntien sisäinen asia. Vahvemmat purevat ja lyövät heikompia. Melko usein tuossakin on asetelma, rikas/hurskas...köyhä/surkea syntinen...
Noin muutoin on todettava, että täyttä asiaa kyllä kirjoitit...
Ei vainot ole pelkästään seurakuntien sisäinen asia. Kyllä uskovat joutuvat Suomessa jo vainottaviksi ja niin kuin RO totesi, niissä ei ole kyse yleensä suoranaisesti uskosta. Ne saavat alkunsa monesti perättömistä juoruista, joita uskoviksi tiedetyistä levitellään ja näin saadaan aikaan paljon pahaa. Heidän lapsiaan kiusataan kouluissa ja itse saattavat joutuvat työpakoilla syrjinnän tai kiusan kohteiksi. Heidän kotirauhaansa häiritään ja aiheutetaan muuta kiusaa ja vahinkoa. Tiedän uskovia, jotka ovat joutuneet muuttamaan vastaavanlaisien vainojen takia.
tähän, koska täällä palstallkin saa sonnat niskaansa, minua on määrätty hekilö "sontaluukutellut" jo vuositolkulla.
Ja jos vainoa tulee, niin se on kyllä yleensä peitelty joksikin muuksi vastoin käymiseksi.
Tuskin Raamattu siinäkään erehtyy, kun sanoo, että "Joikainen joka Jeesuksen nimeä tunnustaa, joutuu vainottavaksi"! Minusta tuossa on jotain sellaista, mitä ei kukaan uskovainen voi vältää, se kaiketi kuuluu ristin kantamiseen, ja ristin kantaminen on aina yhteydessä Jeesuksen nimeen.
Minua on muuan RitariOlevainen vuosikaudet syytellyt asiattomasti mm. omiin viesteihini vastaamisesta ja kaikin keinoin koettanut saada minua uskomaan valheisiinsa mm. ns. eheytyksestä. Tämä lienee sitä vainoa, jota Raamattu tarkoittaa.
...amnestyn tai YK:n ihmisoikeusraportteja ja kerro sen jälkeen kuinka vainottu olet. Ja toisekseen, ei kauaakaan Paavalin jälkeen, kun kristityt aloittivat omat vainonsa. Ne kestivätkin vaatimattomat tuhat vuotta, kunnes koitti valistuksen aika. Oletko muuten koskaan miettinyt miksi aikaa myöhäisen keskiajan jälkeen kutsutaan valistuksenajaksi?
koko maailman epäkohdista, niitähän riittää, vaan Jeesukseen uskovien vainoista, nimeomaan Jeesuksen nimen tähden vainotuksi tulemisesta.
Nimen omaan siksi sikä minua valhein painostat. koska olen julkisesti sanonut, että uskon Jumalan. Sinulle se eei kelpaa, ja siksi syötät muille palstalaislle mm. valhetta, että vastailisin omiin viesteihini. Minut on myös kastettu. Sinä kuitenkin ehtimiseen valehtelet, että minun kasteeni ei Jumalalle kelpaa, vaikka asia ei edes sinulle kuulu, koska et ole jumala.
Olet kovin jumaluusluuloinen. Säälin sinua ja kaltaisiasi.
Herramme Jeesus Kristus sinua voimallisesti siunatkoon ja Jeesuksen veren varjellus olkoon sinua ympäröivä loppuun saakka, Jeesus tietää meidän armon päiviemme määrät ja Hän on vievä tuon aloittamansa työn meissä päätökseen.
Vastustusta saamme, mutta Jeesus on niissäkin mukana meitä tukemassa, eli siunatut yöt käyn levolle myös tuon ensimmäisen jakeen myötä, eli kiittäen Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan minuakin kohtaan.