Raamatussa sapatin alkuperä yhdistetään luomiseen.
2.Moos.31:16 Ja pitäkööt israelilaiset sapatin, niin että he viettävät sapattia sukupolvesta sukupolveen ikuisena liittona.
17 Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä; sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi ja hengähti."
Sapatinvietto ei tehnyt Israelista Jumalan valittua kansaa; pikemminkin Israel vietti sapattia siksi, että se OLI Jumalan valittu kansa, merkiksi siitä, että se – päinvastoin kuin ympäröivät kansat – palveli oikeaa Jumalaa, häntä, joka loi taivaan ja maan kuudessa päivässä. Sapattia ei annettu alun perin juutalaisille Siinailla; se oli ollut olemassa maailman luomisesta asti merkkinä siitä, että Herra oli Luoja. Koska Israel palvoi Luojaa, se piti kunniassa hänen sapattinsa.
Ilm. 14:7
Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet".
Näin UT vahvistaa tämän ajatuksen sapatista luomisen merkkinä. Ilmestyskirja kertoo että on sellainen Jeesukseen uskova kansa, joka liiton merkkinä kunnioittaa kaikkia Jumalan käskyjä. Aivan kuten tehtiin Israelin kansan liitossa. Mutta nyt Raamattu mainitsee myös että tämä liitto on heidän sydämessään. Rakkaus Jumalan käskyihin tulee heillä sydämestä, sillä he noudattavat lakia, ei pelastuakseen, vaan siksi että he ovat pelastettuja. Sama tarkoitus Jumalalla oli Israelin kanssa, mutta kansa hylkäsi Jumalan ja messiaan.
Ilm. 14:12
Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.
2.Moos.31:16 Ja pitäkööt israelilaiset sapatin, niin että he viettävät sapattia sukupolvesta sukupolveen ikuisena liittona.
17 Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä; sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi ja hengähti."
Sapatinvietto ei tehnyt Israelista Jumalan valittua kansaa; pikemminkin Israel vietti sapattia siksi, että se OLI Jumalan valittu kansa, merkiksi siitä, että se – päinvastoin kuin ympäröivät kansat – palveli oikeaa Jumalaa, häntä, joka loi taivaan ja maan kuudessa päivässä. Sapattia ei annettu alun perin juutalaisille Siinailla; se oli ollut olemassa maailman luomisesta asti merkkinä siitä, että Herra oli Luoja. Koska Israel palvoi Luojaa, se piti kunniassa hänen sapattinsa.
Ilm. 14:7
Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet".
Näin UT vahvistaa tämän ajatuksen sapatista luomisen merkkinä. Ilmestyskirja kertoo että on sellainen Jeesukseen uskova kansa, joka liiton merkkinä kunnioittaa kaikkia Jumalan käskyjä. Aivan kuten tehtiin Israelin kansan liitossa. Mutta nyt Raamattu mainitsee myös että tämä liitto on heidän sydämessään. Rakkaus Jumalan käskyihin tulee heillä sydämestä, sillä he noudattavat lakia, ei pelastuakseen, vaan siksi että he ovat pelastettuja. Sama tarkoitus Jumalalla oli Israelin kanssa, mutta kansa hylkäsi Jumalan ja messiaan.
Ilm. 14:12
Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Heprealaiskirjeessäkin todetaan (Hebr. 8:13), vanhan liiton tilalle on tullut uusi ja parempi liitto. Vanha liitto, jonka merkkinä oli sapatti, on väistynyt pois tarpeettomana.
Mutta UT ei koskaan vetoakaan vanhan lain sapattikäskyyn perusteena sunnuntain viettämiselle, eikä UT todellakaan aseta mitään päivää uudeksi velvoittavaksi lepopäiväksi. UT:n teologiassa korostetaan nimenomaan hengellistä lepoa uskossa Kristukseen, joka on Vanhan liiton (mukaanlukien lauantaisapatin) lain loppu ja täyttymys eli päämäärä (Room.10:4;14:1-18;Kol.2:14-23; 1 Kor.10:23-26; Ef.2:14-19).
Jumalan valtakunta ei ole -toisin kuin vanha liitto ja esim. adventismi- sen tarkkailua, mitä me syömme ja juomme tai mitä päivää me noudatamme, tai miten me pukeudumme. Olemme vapaat kaikista sellaisista säännöistä (niin VT:n kuin ihmisten keksimistä määräyksistä). Jumalan valtakunta on iloa, rauhaa ja vanhurskautta, jotka Pyhä Henki antaa.
Vielä on tärkeää huomata apostolisen kokouksen päätös Apt.15 luvussa. Eräät juutalaiskristityt olivat alkaneet vaatia pakanakristittyjä noudattamaan Mooseksen lakia pelastumisen ehtona, mitä vaatimusta apostoli Paavali jyrkästi vastusti evankeliumin vastaisena. Tämän kokouksen päätöksessä muista kansoista kääntyneitä kristittyjä ei velvoitettu noudattamaan sapattia. Juutalais- ja pakanakristittyjen yhteiselämä ratkaistiin siten, että pakanakristittyjen tuli välttää verta, epäjumalille uhrattua lihaa ja haureutta eli VT:ssa kiellettyjä sukulaisavioliittoja. Näitä asioita kokous piti kohtuullisina vaatimuksina, sillä Mooseksen laki oli tullut tunnetuksi viikottaisissa synagogien jumalanpalveluksissa, joita "jumalaapelkäävät" pakanat olivat kuunnelleet. (Apt.15:19-21). Mooseksen lakia Pietari sanoi "sietämättömäksi ikeeksi", jota he eivät olleet jaksaneet kantaa itsekään - se sisältää sapatinkin, joten Pietarille laki ei ollut mikään "etuoikeus" kuten adventistit ovat väittäneet.