Onko ajatukset ainetta ?

Mitä oikein kerrot? Oletko lukenut jotain Swedenborgia? Kerro lisää?

"Ajatukset ovat siten tahdon muotoja, jotka saavat voimansa henkisestä maailmasta."

Toisaalta väärien ajatusten ajatteleminen ei ole tahtoa, vaan välinpitämättömyyttä.
Halut ja niiden toteuttaminen ei ole tahtoa, vaan välinpitämättömyyttä.

Saviola kirjoitti:

Mitä oikein kerrot? Oletko lukenut jotain Swedenborgia? Kerro lisää?

"Ajatukset ovat siten tahdon muotoja, jotka saavat voimansa henkisestä maailmasta."

Toisaalta väärien ajatusten ajatteleminen ei ole tahtoa, vaan välinpitämättömyyttä.
Halut ja niiden toteuttaminen ei ole tahtoa, vaan välinpitämättömyyttä.

Lue lisää

Olen lukenut monien filosofien kirjoituksia, mutta Swedenborgin uskonnonfilosofia on mielestäni selvästi muiden yläpuolella.

Onhanse niinkin, että huono tahto ohjaa alhaisiin haluihin ja himoihin.

K a le v i kirjoitti:

Olen lukenut monien filosofien kirjoituksia, mutta Swedenborgin uskonnonfilosofia on mielestäni selvästi muiden yläpuolella.

Onhanse niinkin, että huono tahto ohjaa alhaisiin haluihin ja himoihin.

Lue lisää

Swedenborgin filosofia vaikuttaa kiinnostavalta, mutta kirjoja on huonosti saatavilla. Vain 3 tai 4 sen aiheista kirjaa on suomeksi saatavilla.

Swedenborgin vakuuttavuutta rajoitti minulle se, että hän näkin yöllä näkyjä paholaisista ja enkeleistä. Sellaiset näköharhat ovat kaikkein tyypillisimpiä skitsofreniassa.

Niihin Swedenborgin aikoihin Ruotsissa oli muutenkin erikoinen jakso historiassa.

"Onhanse niinkin, että huono tahto ohjaa alhaisiin haluihin ja himoihin."

Swedenborgia mukaillen voin sanoa, että ns. huonoa tahtoa ei ole olemassa, vaan se on eräänlaista välinpitämättömyyttä.
Tahtoon tarvitaan aina rakkaus. Tuon vastakohta on pelko ja pelko ohjaa välinpitämättömyyteen.
Mielelläni käytän näissä asioissa psykopatiaa esimerkkinä, sillä psykopaattia ei ohjaa rakkaus, eikä siten tahto, vaan pelko ja siitä juontuva välinpitämättömyys.

Toinen hyvä esimerkki on se, että tutkitusti halujen toteuttaminen vaatii ainoastaan välinpitämättömyyttä, ei lainkaan tahtoa.

(Tosin Raamattu: ne, jotka rakastivat maailmaa, katoavat sen mukana...)

Tahto lähtee rakkaudesta.

Hyvä neurologinen koe on, että naisen aivoissa kytkeytyy tunteet pois päältä ennen yhdyntää, jolloin tunteet eivät voi kehittää hänelle tahtoa, mutta poistuessaan ne tekevät välinpitämättömäksi ja siten jättävät tilaa halujen toteuttamiselle.

Suhteellisuusteorian mukaan muuten aika on sidoksissa massaan. Mutta toinen juttu on sitten se, että ainetta ja energiaa on vaikea käsitellä erillisinä suureina. Lopulta kaikki on kuitenkin energiaa värähtelyn muodossa. Massa siis aine on harhaa. Massan määrittely fysiikassa on lähes mahdotonta ja esimrkiksi fysiikan kaavoihin se ilmestyy eräänlaisena kertoimena "kuin puun takaa". Että filosofien täytyy varmaan tulla toimeen ilman ainetta. Vaikea asia joka tapauksessa.

suht teor kirjoitti:

Suhteellisuusteorian mukaan muuten aika on sidoksissa massaan. Mutta toinen juttu on sitten se, että ainetta ja energiaa on vaikea käsitellä erillisinä suureina. Lopulta kaikki on kuitenkin energiaa värähtelyn muodossa. Massa siis aine on harhaa. Massan määrittely fysiikassa on lähes mahdotonta ja esimrkiksi fysiikan kaavoihin se ilmestyy eräänlaisena kertoimena "kuin puun takaa". Että filosofien täytyy varmaan tulla toimeen ilman ainetta. Vaikea asia joka tapauksessa.

Lue lisää

Mahtavaa, että tänne on tullut muitakin fysiikan filosofeja.

"Massa siis aine on harhaa. Massan määrittely fysiikassa on lähes mahdotonta ja esimrkiksi fysiikan kaavoihin se ilmestyy eräänlaisena kertoimena "kuin puun takaa"."

Luudwiggi hoiti jo homman kotiin tän suhteen ja Gödel viimeisteli.
Elikkäs massaa on olemassa, mutta ihminen voi havaita vain tosiasioiden kuvia.

Itse olen sitä mieltä, että maailmankaikkeus voidaan jakaa tosiasioihin, eli todellisiin asioihin, sekä niiden välillä olevaan havaintomateriaaliin.
Kaikki ajatukset ja aistit mittaavat havaintomateriaalin tilan muutoksia. Ihminen ei voi saada suoraa tietoa todellisista asioista, sillä hän voi havaita ainoastaan havaintomateriaalin tilojen muutoksia.
Väärät syys-seuraussuhteet, joista Wittgesntein selitti kaiken mahdollisen, aiheuttavat myös epätosia kuvia maailmasta, joten on mahdollista, että ihminen käsittää maailmaa väärin, ks. maailman litteäksi luuleminen.

Havaintomateriaalissa piilee siis myös vääryys ja pahuus, sillä ilman havaintomateriaalia epäloogisuus ja epätäydellisyys olisi mahdotonta.

Gödelin epätäydellisyyslause kuvaa maailman havaitsemisen ongelmaa havaintomateriaalin kautta: kaikki havainnot ovat eräänlaisia suhteita.
Tämä johtaa aina tiettyihin ongelmiin.

Kuten Wittgenstein ironiaa käyttämällä hienosti osoitti, suurimmat filosofiset kysymykset ovat täyttä paskaa: kysymykset on mielettömästi aseteltu.
Ajattelun täytyy mennä tiettyjä mahdollisuuksien reittejä. Ja rikkomalla näitä reittejä luomme asioita, joita ei ole olemassa, ja joiden syntyminen synnyttää väärien asioiden mahdollisuuden maailmassa.

suht teor kirjoitti:

Suhteellisuusteorian mukaan muuten aika on sidoksissa massaan. Mutta toinen juttu on sitten se, että ainetta ja energiaa on vaikea käsitellä erillisinä suureina. Lopulta kaikki on kuitenkin energiaa värähtelyn muodossa. Massa siis aine on harhaa. Massan määrittely fysiikassa on lähes mahdotonta ja esimrkiksi fysiikan kaavoihin se ilmestyy eräänlaisena kertoimena "kuin puun takaa". Että filosofien täytyy varmaan tulla toimeen ilman ainetta. Vaikea asia joka tapauksessa.

Lue lisää

Aivojen tapahtumat voi jakaa kolmeemeen osaan: tietoon, energiaan, valintaan. valintamekanismi on tutkimuksen alla=tietopommi,mis on psyykkinen kestävyys,ehkä idässä,kokemuksella.(meditaatio)?

Sanoisin, että ajatukset ovat peräisin henkisestä aineesta - substanssista.

Saviola kirjoitti:

Mahtavaa, että tänne on tullut muitakin fysiikan filosofeja.

"Massa siis aine on harhaa. Massan määrittely fysiikassa on lähes mahdotonta ja esimrkiksi fysiikan kaavoihin se ilmestyy eräänlaisena kertoimena "kuin puun takaa"."

Luudwiggi hoiti jo homman kotiin tän suhteen ja Gödel viimeisteli.
Elikkäs massaa on olemassa, mutta ihminen voi havaita vain tosiasioiden kuvia.

Itse olen sitä mieltä, että maailmankaikkeus voidaan jakaa tosiasioihin, eli todellisiin asioihin, sekä niiden välillä olevaan havaintomateriaaliin.
Kaikki ajatukset ja aistit mittaavat havaintomateriaalin tilan muutoksia. Ihminen ei voi saada suoraa tietoa todellisista asioista, sillä hän voi havaita ainoastaan havaintomateriaalin tilojen muutoksia.
Väärät syys-seuraussuhteet, joista Wittgesntein selitti kaiken mahdollisen, aiheuttavat myös epätosia kuvia maailmasta, joten on mahdollista, että ihminen käsittää maailmaa väärin, ks. maailman litteäksi luuleminen.

Havaintomateriaalissa piilee siis myös vääryys ja pahuus, sillä ilman havaintomateriaalia epäloogisuus ja epätäydellisyys olisi mahdotonta.

Gödelin epätäydellisyyslause kuvaa maailman havaitsemisen ongelmaa havaintomateriaalin kautta: kaikki havainnot ovat eräänlaisia suhteita.
Tämä johtaa aina tiettyihin ongelmiin.

Kuten Wittgenstein ironiaa käyttämällä hienosti osoitti, suurimmat filosofiset kysymykset ovat täyttä paskaa: kysymykset on mielettömästi aseteltu.
Ajattelun täytyy mennä tiettyjä mahdollisuuksien reittejä. Ja rikkomalla näitä reittejä luomme asioita, joita ei ole olemassa, ja joiden syntyminen synnyttää väärien asioiden mahdollisuuden maailmassa.

Lue lisää

Massan määrittely paitsi sinällään on ongelma, niin sitä se on vieläkin enemmän mikromaailmassa. Sinnehän massa on viety sellaisenaan makromaailmasta. Tuttua lienee monille filosofeillekin valon (sähkömagneettisen säteilyn) massaluonne. Korostan sanaa luonne. Silti ei voida varmuudella sanoa, että valolla on massa. Niin tai taas tullaan kysymykseen, mitä on massa.
Onko ajattelu ainetta? Descartes pohti ajattelua ja ainetta sielun ja ruumiin suhteena. Sittemmin se on tullut kuuluisaksi ns. Descartesin virheenä. Siinä sielu ja ruumis voidaan erottaa toisistaan. Kuitenkin aivotutkimukset osoittavat, että näin asia ei ole. Tätä pohtii Antonio Damasio kirjassaan Descartesin virhe.
En tunne oikeastaan lainkaan filosofiaa, mutta jo ajatuskin aineesta saa hälytyskellot soimaan. Suhteeni massaan on lähtöisin suhteellisuusteoriasta, jossa toisin kuin klassisessa fysiikassa aika on sidottu massaan. Siis mihin se on sidottu. On paljon turvallisempaa elää maailmassa, jossa vaikka kaikki aine häviäisi, aika vaan jatkaisi kulkuaan.

suht teor kirjoitti:

Massan määrittely paitsi sinällään on ongelma, niin sitä se on vieläkin enemmän mikromaailmassa. Sinnehän massa on viety sellaisenaan makromaailmasta. Tuttua lienee monille filosofeillekin valon (sähkömagneettisen säteilyn) massaluonne. Korostan sanaa luonne. Silti ei voida varmuudella sanoa, että valolla on massa. Niin tai taas tullaan kysymykseen, mitä on massa.
Onko ajattelu ainetta? Descartes pohti ajattelua ja ainetta sielun ja ruumiin suhteena. Sittemmin se on tullut kuuluisaksi ns. Descartesin virheenä. Siinä sielu ja ruumis voidaan erottaa toisistaan. Kuitenkin aivotutkimukset osoittavat, että näin asia ei ole. Tätä pohtii Antonio Damasio kirjassaan Descartesin virhe.
En tunne oikeastaan lainkaan filosofiaa, mutta jo ajatuskin aineesta saa hälytyskellot soimaan. Suhteeni massaan on lähtöisin suhteellisuusteoriasta, jossa toisin kuin klassisessa fysiikassa aika on sidottu massaan. Siis mihin se on sidottu. On paljon turvallisempaa elää maailmassa, jossa vaikka kaikki aine häviäisi, aika vaan jatkaisi kulkuaan.

Lue lisää

Tiedonfilosofisesti ottaen kysymys on fenomenologisen kuvailun ja empiirisen metodin välisestä sovittamattomasta kuilusta. Käytämme käsitteitä havaintojemme ja kokemustemme kuvailuun, mutta vain osa näistä käsitteistä on käyttökelpoisia silloin kun tarvitsemme mittauskelpoista faktaa. Tiedonhankintamme on jatkuvaa rajankäyntiä sisäisen kokemuksemme ja ulkomaailmasta saamamme vasteen välillä. Tieteisuskovaisten ratkaisuna ikuiseen tietoteoreettiseen ongelmaan on käsitteistöjen kutistaminen siihen mikä jää jäljelle kun nykyisillä välineillä hyödynnetään kaikki todennusmahdollisuudet. Voidaan kuvitella, että näin esim. iso osa tietoisuutta ja merkityksiä ilmaisevista käsitteistä voitaisiin karsia. Keinoälyn pohdiskelijat ovatkin etsineet ongelmilleen ratkaisua tästä suunnasta. Ja tyypillinen tieteisuskonto, huuhaa-skeptisismi, samaten elää kuvitelmassa että se mitä ei voida todentaa on "epätieteellistä".

käyttö kirjoitti:

Tiedonfilosofisesti ottaen kysymys on fenomenologisen kuvailun ja empiirisen metodin välisestä sovittamattomasta kuilusta. Käytämme käsitteitä havaintojemme ja kokemustemme kuvailuun, mutta vain osa näistä käsitteistä on käyttökelpoisia silloin kun tarvitsemme mittauskelpoista faktaa. Tiedonhankintamme on jatkuvaa rajankäyntiä sisäisen kokemuksemme ja ulkomaailmasta saamamme vasteen välillä. Tieteisuskovaisten ratkaisuna ikuiseen tietoteoreettiseen ongelmaan on käsitteistöjen kutistaminen siihen mikä jää jäljelle kun nykyisillä välineillä hyödynnetään kaikki todennusmahdollisuudet. Voidaan kuvitella, että näin esim. iso osa tietoisuutta ja merkityksiä ilmaisevista käsitteistä voitaisiin karsia. Keinoälyn pohdiskelijat ovatkin etsineet ongelmilleen ratkaisua tästä suunnasta. Ja tyypillinen tieteisuskonto, huuhaa-skeptisismi, samaten elää kuvitelmassa että se mitä ei voida todentaa on "epätieteellistä".

Lue lisää

ihan oikeassa. On sitä liikkeellä huijareita, jotka ihan tietoisesti keksivät juttuja, joita sitten yrittävät hyödyntää omaksi eduksensa. Ei kai sellaisten paljastamisessa ole mitään huonoa?

Suuremmat linjat ovatkin sitten eri asia.

suht teor kirjoitti:

Massan määrittely paitsi sinällään on ongelma, niin sitä se on vieläkin enemmän mikromaailmassa. Sinnehän massa on viety sellaisenaan makromaailmasta. Tuttua lienee monille filosofeillekin valon (sähkömagneettisen säteilyn) massaluonne. Korostan sanaa luonne. Silti ei voida varmuudella sanoa, että valolla on massa. Niin tai taas tullaan kysymykseen, mitä on massa.
Onko ajattelu ainetta? Descartes pohti ajattelua ja ainetta sielun ja ruumiin suhteena. Sittemmin se on tullut kuuluisaksi ns. Descartesin virheenä. Siinä sielu ja ruumis voidaan erottaa toisistaan. Kuitenkin aivotutkimukset osoittavat, että näin asia ei ole. Tätä pohtii Antonio Damasio kirjassaan Descartesin virhe.
En tunne oikeastaan lainkaan filosofiaa, mutta jo ajatuskin aineesta saa hälytyskellot soimaan. Suhteeni massaan on lähtöisin suhteellisuusteoriasta, jossa toisin kuin klassisessa fysiikassa aika on sidottu massaan. Siis mihin se on sidottu. On paljon turvallisempaa elää maailmassa, jossa vaikka kaikki aine häviäisi, aika vaan jatkaisi kulkuaan.

Lue lisää

Maailmassa ei voi olla mitään ongelmaa, sillä se on looginen.
Ongelma on käsitteissä. Ihminen pyrkii käsitteillä kuvaamaan maailmaa ja joutuu vain aina huomaamaan, kuinka käsite ajaakin ihmisen erilaisiin ongelmiin.

Ongelmien todellinen luonne on kielen käytössä.

Katselin Jet Lin elokuvan Fearles ja Li heitti tuossa aika hyvän kommentin: "tee ei itse arvostele itseään".

Mielestäni tuo lause kuvaa maailmassa esiintyvien ongelmien alkusyyn erittäin tyylikkäästi.
Ihmiset luokittelevat erilaiset teelajikkeet erilaatuisiksi, mutta luonnossa ei ole mitään arvo-asteikkoa erilaisuudelle.

Myös fysiikassa olevat ongelmat johtuvat käsitteiden keskinäisestä ristiriitaisuudesta.

Jo Russell puuttui näihin asioihin, mutta Wittgenstein osui asian ytimeen.

"Massan määrittely paitsi sinällään on ongelma, niin sitä se on vieläkin enemmän mikromaailmassa. Sinnehän massa on viety sellaisenaan makromaailmasta. Tuttua lienee monille filosofeillekin valon (sähkömagneettisen säteilyn) massaluonne."

Massa käsitteenä täytyy vain ymmärtää oikein. Täytyy ainoastaan ymmärtää, mitä massa-käsitteellä tarkoitetaan ja rajata sen mahdollisuuksien rajat.
Maailma on niin sanoakseni havaintomaailmaltaan ääretön ja käsitteet joutuvat siksi ristiriitoihin.

Luokittelu, asioiden arvioiminen, ja vertailu toisiinsa ovat kaikki pelkkiä ajatusvirheitä, eikä niitä ole lainkaan olemassa luonnossa.

"En tunne oikeastaan lainkaan filosofiaa, mutta jo ajatuskin aineesta saa hälytyskellot soimaan. Suhteeni massaan on lähtöisin suhteellisuusteoriasta, jossa toisin kuin klassisessa fysiikassa aika on sidottu massaan. Siis mihin se on sidottu. On paljon turvallisempaa elää maailmassa, jossa vaikka kaikki aine häviäisi, aika vaan jatkaisi kulkuaan."

Minä jaan maailman seuraavasti: On olemassa maailmankaikkeus ja maailmankaikkeuden ulkopuolinen.
Ulkopuolisessa on olemassa todelliset oliot ja siellä energia on olemassa puhtaassa, apriorisessa muodossa. Tuolla kaikki on loogista ja siellä ei ole epäloogisuuden mahdollisuutta, eli kyseessä on täydellisyys. Kutsun tätä Raamatun taivaaksi.

Maailmankaikkeus on ollut äärettömän tiheä piste, jossa on tätä ns. massaa.
Tämän äärettömän tiheän pisteen sisälle on puhallettu maailmankaikkeuden ulkopuolisesta energiaa. (kaikki energia on lähtöisin maailmankaikkeuden ulkopuolelta.)
Mutta maailmankaikkeuden sisällä energia sekoittuu massaan, jolloin syntyy epäpuhdasta energiaa. Maaimankaikkeudessa ei ole lainkaan puhdasta energiaa, vaan ainoastaan sekoittunutta "settiä".

Noniin, ja sitten maailmankaikkeuden laajeneminen tapahtuu samalla tavalla, kuin ilmapallon kasvaminen puhallettaessa siihen ilmaa.
Maailmankaikkeudessa on koko ajan sama määrä massaa, tai materiaa, tai miksi sitä nyt tykkäättekin sanoa.
Mutta energian määrä kasvaa jatkuvasti. Energian määrän kasvu ja sekoittuminen massaan, aiheuttaa maailmankaikkeuden kasvamisen.
Vaikka massa oli aluksi äärettömän tiheässä pisteessä, se on energiaan sekoittuessaan jakautunut maailmankaikkeuden kokoiseksi.
Eli täten voimme todeta, että energian ja massan sekoittumisen(materian jakautumisen) nopeus on valonnopeus, eli maailmankaikkeuden laajenemisnopeus.
Ja samalla voimme todeta, että ajan kulumisen maksiminopeus on maailmankaikkeuden laajenemisnopeus. Maailmankaikkeuden ulkopuolella ei siis ole aikaa.
Ajan kuluminen on sidoksissa maailmankaikkeuden laajenemisen nopeuteen ja laajeneminen johtuu massan jakautumisesta, energian osuessa sen sisään.

Maailmankaikkeus täten sisältää myös äärettömän määrän maailmankaikkeuksia, sillä onhan maailmankaikkeus itsekkin vain tällainen massa, jonka sisään on painunut energiaa.

Aika ei jatka kulkuaan, jos massa häviäisi, sillä ajan kuluminen on sidoksissa massan ja energian sekoittumiseen.


Jos jotain meni ohi, niin kysymyksiä on velvollisuus esittää. :)

Ajatukset voi aina selittää peilivertauksin. Selitäpä hammassärky. Ei kuollut aine voi tuntea mitään, jos hermosto on vain atomeja.

sieluun..... kirjoitti:

Ajatukset voi aina selittää peilivertauksin. Selitäpä hammassärky. Ei kuollut aine voi tuntea mitään, jos hermosto on vain atomeja.

Hammassärky on nimitys sellaiselle aistihavainnolle, joka kertoo epätavallisesta tilasta tietyssä ruumiin kohdassa.
Säryn tunne on siksi epämiellyttävä, että se viestii mahdollisesti ruumiillisesti haitallisesta tekijästä ja saa näin henkilön reagoimaan tilanteeseen.
Harmosto toimii eräänlaisena välittäjänä. Se tulkitsee kyseisen asiaintilan tietynlaiseksi ja luo siitä eräänlaisen kuvan, kun ihminen kokee tuon tietyn tunteen.
Tunteet ovat siis maailman kuvia.

Myös valo on eräänlainen havaintomateriaali.

Hermostossa ei kulje informaatio valoa pitkin, vaan toisenlaista tiedon kulun tietä myöten.

Kysymykset kuolleesta aineesta jne. ovat epäoleellisia ja mielettömiä, eikä niihin voisi siksi vastata.
Filosofian suurin ongelma onkin väärät kysymykset.
Koska vääriin kysymyksiin ei voi vastata, syntyy illuusio ongelmasta.

Wittgenstein esitti, että kaikkein vaikeimmat kysymykset ovat verrattavissa vaikkapa sellaiseen kysymykseen:
"Onko hyvä enemmän, vai vähemmän identtinen, kuin kaunis?"

Saviola kirjoitti:

Hammassärky on nimitys sellaiselle aistihavainnolle, joka kertoo epätavallisesta tilasta tietyssä ruumiin kohdassa.
Säryn tunne on siksi epämiellyttävä, että se viestii mahdollisesti ruumiillisesti haitallisesta tekijästä ja saa näin henkilön reagoimaan tilanteeseen.
Harmosto toimii eräänlaisena välittäjänä. Se tulkitsee kyseisen asiaintilan tietynlaiseksi ja luo siitä eräänlaisen kuvan, kun ihminen kokee tuon tietyn tunteen.
Tunteet ovat siis maailman kuvia.

Myös valo on eräänlainen havaintomateriaali.

Hermostossa ei kulje informaatio valoa pitkin, vaan toisenlaista tiedon kulun tietä myöten.

Kysymykset kuolleesta aineesta jne. ovat epäoleellisia ja mielettömiä, eikä niihin voisi siksi vastata.
Filosofian suurin ongelma onkin väärät kysymykset.
Koska vääriin kysymyksiin ei voi vastata, syntyy illuusio ongelmasta.

Wittgenstein esitti, että kaikkein vaikeimmat kysymykset ovat verrattavissa vaikkapa sellaiseen kysymykseen:
"Onko hyvä enemmän, vai vähemmän identtinen, kuin kaunis?"

Lue lisää

valokaapeli. ja optinen ulottuvuus.sisä/ulkoavaruus.(buddhalaisuudesta lisää)

että Wittgenstein hylkäsi kuvateoriansa. Ja syy on - toisen käden tiedon mukaan - asiaintilan käsitteen ongelmallisuus.

Kuvateorian mukaan siis kielen väitelauseet, jotka ovat tosia, kuvaavat maailmaa/todellisuutta. Maailman ja kielen rakenne vastaavat toisiaan: kielen rakenne heijastaa fysikaalisen maailman loogista rakennetta.

Kuvateoria on ongelmainen. 1) Mitä asiaintilat oikeastaan ovat? Onko sellaisia edes olemassa? 2) Minkälainen suhde asiantilojen ja kielen välillä vallitsisi? Wittgensteinin mukaan kielen elementaarilauseet (esim. "Kirjain on musta") vastaavat atomaarisia asiaintiloja maailmassa - miten asiat maailmassa ovat. Kielen ja maailman välillä vallitsee rakenneyhtäläisyys. Mutta miten tämä toimii elementaaripropositioiden ja atomaaristen asiaintilojen välillä?

Wittgenstein koittaa määritellä kielen ja asiaintilojen suhdetta ostensiivisesti (osoitetaan olentoja, jotka vastaavat kielen ilmausta). Kielen ja maailman rakenneyhtäläisyys ymmärretään ostension avulla. Mutta ostensiossa ei ole riittävää erottelukykyä.

taunokki kirjoitti:

että Wittgenstein hylkäsi kuvateoriansa. Ja syy on - toisen käden tiedon mukaan - asiaintilan käsitteen ongelmallisuus.

Kuvateorian mukaan siis kielen väitelauseet, jotka ovat tosia, kuvaavat maailmaa/todellisuutta. Maailman ja kielen rakenne vastaavat toisiaan: kielen rakenne heijastaa fysikaalisen maailman loogista rakennetta.

Kuvateoria on ongelmainen. 1) Mitä asiaintilat oikeastaan ovat? Onko sellaisia edes olemassa? 2) Minkälainen suhde asiantilojen ja kielen välillä vallitsisi? Wittgensteinin mukaan kielen elementaarilauseet (esim. "Kirjain on musta") vastaavat atomaarisia asiaintiloja maailmassa - miten asiat maailmassa ovat. Kielen ja maailman välillä vallitsee rakenneyhtäläisyys. Mutta miten tämä toimii elementaaripropositioiden ja atomaaristen asiaintilojen välillä?

Wittgenstein koittaa määritellä kielen ja asiaintilojen suhdetta ostensiivisesti (osoitetaan olentoja, jotka vastaavat kielen ilmausta). Kielen ja maailman rakenneyhtäläisyys ymmärretään ostension avulla. Mutta ostensiossa ei ole riittävää erottelukykyä.

Lue lisää

>> Wittgensteinin mukaan kielen elementaarilauseet (esim. "Kirjain on musta") vastaavat atomaarisia asiaintiloja maailmassa


Tätä vastaavuutta ei kannattane kutsua atomaariseksi. Kielen kuvateoria ei tarkoita sitä että olisi konstruoitavissa jokin rakenneosien yksi-yhteen-vastaavuus kielen ja todellisuuden välillä.

Itse asiassa Wittgensteinin lähtökohta on nimenomaan ei-atomistinen. "Maailma on tosiseikkojen, ei olioiden kokonaisuus."

atomismi kirjoitti:

>> Wittgensteinin mukaan kielen elementaarilauseet (esim. "Kirjain on musta") vastaavat atomaarisia asiaintiloja maailmassa


Tätä vastaavuutta ei kannattane kutsua atomaariseksi. Kielen kuvateoria ei tarkoita sitä että olisi konstruoitavissa jokin rakenneosien yksi-yhteen-vastaavuus kielen ja todellisuuden välillä.

Itse asiassa Wittgensteinin lähtökohta on nimenomaan ei-atomistinen. "Maailma on tosiseikkojen, ei olioiden kokonaisuus."

Lue lisää

"Itse asiassa Wittgensteinin lähtökohta on nimenomaan ei-atomistinen. "Maailma on tosiseikkojen, ei olioiden kokonaisuus.""

Niin, tai siis ei noin, vaan niin, että koska kieli kuvaa aina vain jotain suhteita, eikä mitään ole ilmaistavissa ilman suhteiden, eli asiaintilojen kuvaamista, olioiden maailmaa ei voida kuvata.

Gödelin epätäydellisyyslausehan juuri on tehty todistamaan tämä asia.

Eli maailma on olioiden maailma, mutta kieli kuvaa maailmaa suhteiden avulla(suhteet ovat siis kielessä, eivät todellisuudessa).

Paras esimerkki on Russellin paradoksi, jonka ratkaisemisesta Wittgenstein lähti liikkeelle.

Gödelin sittemmin todisti, että joukko on itsensä alkio siitä huolimatta, ettei sitä voida todistaa.
Koska kieli toimii vain suhteiden kuvaajana, ei loogisten tosiseikkojen, eli olioiden kuvaajana.
Kieli ainoastaan heijastaa olioita käyttämiensä suhteiden avulla.
Sanoihan Wittgiki, että se, mikä ilmenee on tärkeintä. Ju nou, totuus, eli oliot ilmenevät, mutta niitä ei voi suoraan ilmaista. Ne ilmenevät kielen rakentamista kuvista.

Gödel sitten tosiaan osoitti, että matematiikkakin on samaa kielisettiä, eikä voi kuvata muuta, kuin suhteita.
Siksi matematiikka, tai yhtään mikään kieli, tai aisti, ei voi kuvata sellaisia asioita, kuin joukko on itsensä alkio.
Koska tässä kohtaa ei ole mitään suhdetta; joukko ja alkio ovat sama asia ja peräti samaan aikaan.
Russellin paradoksi siis osoittaa, että on olemassa suoria asioita, joita ei voida suoraan sanoa.

Ongelma voidaan sanoa, olevan siinä, että apriorista tietoa ei ole saatavilla maailmankaikkeudessa, sillä maailmankaikkeudessa energia on jalostuneessa ja epäpuhtaassa muodossa, havaintomateriaalina.
Vain puhtaassa energiassa on apriorinen yhteys ja tätä yhteyttä ei voi saavuttaa ennen kuolemaa.

taunokki kirjoitti:

että Wittgenstein hylkäsi kuvateoriansa. Ja syy on - toisen käden tiedon mukaan - asiaintilan käsitteen ongelmallisuus.

Kuvateorian mukaan siis kielen väitelauseet, jotka ovat tosia, kuvaavat maailmaa/todellisuutta. Maailman ja kielen rakenne vastaavat toisiaan: kielen rakenne heijastaa fysikaalisen maailman loogista rakennetta.

Kuvateoria on ongelmainen. 1) Mitä asiaintilat oikeastaan ovat? Onko sellaisia edes olemassa? 2) Minkälainen suhde asiantilojen ja kielen välillä vallitsisi? Wittgensteinin mukaan kielen elementaarilauseet (esim. "Kirjain on musta") vastaavat atomaarisia asiaintiloja maailmassa - miten asiat maailmassa ovat. Kielen ja maailman välillä vallitsee rakenneyhtäläisyys. Mutta miten tämä toimii elementaaripropositioiden ja atomaaristen asiaintilojen välillä?

Wittgenstein koittaa määritellä kielen ja asiaintilojen suhdetta ostensiivisesti (osoitetaan olentoja, jotka vastaavat kielen ilmausta). Kielen ja maailman rakenneyhtäläisyys ymmärretään ostension avulla. Mutta ostensiossa ei ole riittävää erottelukykyä.

Lue lisää

Niin, Russell mentti uskonsa, Wittgenstein menetti...
Kuitenkin Gödel sentään pysyi asiassa loppuun asti.


"1) Mitä asiaintilat oikeastaan ovat? Onko sellaisia edes olemassa?"

Mielestäni asiantilat ovat jotain sellaista, mitä kieli käyttää heijastaakseen, ilmentääkseen olioita.
Ilman asiaintilaa oliota ei voida ilmentää, se vain ilmenee. Esim. joukko on itsensä alkio, on tosiasia, jossa ei ole asiaintilaa, sillä joukko on sama asia, kuin alkio ja vieläpä samaan aikaan.

"2) Minkälainen suhde asiantilojen ja kielen välillä vallitsisi? Wittgensteinin mukaan kielen elementaarilauseet (esim. "Kirjain on musta") vastaavat atomaarisia asiaintiloja maailmassa - miten asiat maailmassa ovat."

Wittgenstein ei kyllä ole sanonut, että kirjain on musta on kelvollinen lause, sillä hänellä oli tractassa esimerkki, jossa hän osoitti "on musta"-tyyppisten lauseiden johtavan käsitteelliseen ristiriitaan.

Suhde kielen ja maailman välillä on vain kuvaava.
Sanotaanko niin, että totuus on aina toisella puolen vääristävää ja shokkiväristä lasia.
Kieli on tämä lasi.
Kuitenkin lasin läpi näemmä todellisuuden tietynlaisena, mutta näemme sen aina lasin läpi, emme ilman lasia, eli apriorisesti.
Tämä lasi on kaikki se, mikä voidaan aistia. Myös kieli aistitaan.
Meidän täytyy kuitenkin oppia havaintomme vastaavuussuhteiden logiikka. Mutta samalla muistaa, että ilman havaintoa, ei ole vastaavuussuhteita ja se, että todellisuuteen ei kuulu havainto, eivätkä vastaavuussuhteet.

"Maailman ja kielen rakenne vastaavat toisiaan: kielen rakenne heijastaa fysikaalisen maailman loogista rakennetta."

Jos Wittgi tosiaan ajatteli noin, hän oli väärässä.
Mutta käsittääkseni hän kylläkin ajatteli niin, että looginen rakenne heijastaa maailman todellisen laidan kuvia, ns. olioita.
Kuitenkin on niin, että hän taisi luulla asiaintiloja olevan muuallakin, kuin kielessä ja aisteissa.
Vaikka asiaintila on ainoastaan kielen tapa heijastaa olioiden kuvia.
Ja täytyy myös muistaa, että havaintomateriaali on erillistä materiaalia ja havaintomateriaalissa on asiaintiloja.
Kuitenkin kielikin on vain havaintomateriaali.

Ostensio on siis Wittgin sanoin ajatuksena täysin mieletön.

Saviola kirjoitti:

"Itse asiassa Wittgensteinin lähtökohta on nimenomaan ei-atomistinen. "Maailma on tosiseikkojen, ei olioiden kokonaisuus.""

Niin, tai siis ei noin, vaan niin, että koska kieli kuvaa aina vain jotain suhteita, eikä mitään ole ilmaistavissa ilman suhteiden, eli asiaintilojen kuvaamista, olioiden maailmaa ei voida kuvata.

Gödelin epätäydellisyyslausehan juuri on tehty todistamaan tämä asia.

Eli maailma on olioiden maailma, mutta kieli kuvaa maailmaa suhteiden avulla(suhteet ovat siis kielessä, eivät todellisuudessa).

Paras esimerkki on Russellin paradoksi, jonka ratkaisemisesta Wittgenstein lähti liikkeelle.

Gödelin sittemmin todisti, että joukko on itsensä alkio siitä huolimatta, ettei sitä voida todistaa.
Koska kieli toimii vain suhteiden kuvaajana, ei loogisten tosiseikkojen, eli olioiden kuvaajana.
Kieli ainoastaan heijastaa olioita käyttämiensä suhteiden avulla.
Sanoihan Wittgiki, että se, mikä ilmenee on tärkeintä. Ju nou, totuus, eli oliot ilmenevät, mutta niitä ei voi suoraan ilmaista. Ne ilmenevät kielen rakentamista kuvista.

Gödel sitten tosiaan osoitti, että matematiikkakin on samaa kielisettiä, eikä voi kuvata muuta, kuin suhteita.
Siksi matematiikka, tai yhtään mikään kieli, tai aisti, ei voi kuvata sellaisia asioita, kuin joukko on itsensä alkio.
Koska tässä kohtaa ei ole mitään suhdetta; joukko ja alkio ovat sama asia ja peräti samaan aikaan.
Russellin paradoksi siis osoittaa, että on olemassa suoria asioita, joita ei voida suoraan sanoa.

Ongelma voidaan sanoa, olevan siinä, että apriorista tietoa ei ole saatavilla maailmankaikkeudessa, sillä maailmankaikkeudessa energia on jalostuneessa ja epäpuhtaassa muodossa, havaintomateriaalina.
Vain puhtaassa energiassa on apriorinen yhteys ja tätä yhteyttä ei voi saavuttaa ennen kuolemaa.

Lue lisää

Logiikan lauseet eivät ilmoita mitään. Esimerkiksi säästä en tiedä mitään, jos tiedän että ulkona joko sataa tai ei sada. On mielekästä todeta esimerkiksi että ulkona sataa. Satamiselle on olemassa negaatio, se asiaintila ettei sada. Jos sanon että sataa, ja sataa, se mitä sanon on totta.

Oliot ja totuus eivät ole synonyymeja. Se että jokin ilmenee tarkoittaa ettei sitä ole jäljitettävissä itse kielestä. Etiikka ja estetiikka saattaisivat olla tällaisia asioita. Olioilla ei ole niiden kanssa juuri tekemistä.

lyhyesti kirjoitti:

Logiikan lauseet eivät ilmoita mitään. Esimerkiksi säästä en tiedä mitään, jos tiedän että ulkona joko sataa tai ei sada. On mielekästä todeta esimerkiksi että ulkona sataa. Satamiselle on olemassa negaatio, se asiaintila ettei sada. Jos sanon että sataa, ja sataa, se mitä sanon on totta.

Oliot ja totuus eivät ole synonyymeja. Se että jokin ilmenee tarkoittaa ettei sitä ole jäljitettävissä itse kielestä. Etiikka ja estetiikka saattaisivat olla tällaisia asioita. Olioilla ei ole niiden kanssa juuri tekemistä.

Lue lisää

"Oliot ja totuus eivät ole synonyymeja."

Kun lause on täysin looginen, sekä motiiviltaan, että rakenteeltaan, ilmaisee se oikein ja voidaan sitä silloin pitää totuuden kuvaajana.

Oliot ilmenevät tällaisista loogisista lauseista.

Se, mikä olioilla ja edelläkuvatun kaltaisilla lauseilla on yhteistä, on looginen muoto, kuten Wittgi sanoi.
Olio on tietenkin looginen, sillä logiikka riippuu olioista.
Tällöin totuuslauseet ovat yhteydessä olioihin, sillä myös näillä lauseilla on looginen muoto.

Mutta olio siis ilmenee lauseen loogisesta muodosta, mutta lause ainoastaan kuvaa oliota, ei koskaan vastaa sitä.

"Esimerkiksi säästä en tiedä mitään, jos tiedän että ulkona joko sataa tai ei sada. On mielekästä todeta esimerkiksi että ulkona sataa. Satamiselle on olemassa negaatio, se asiaintila ettei sada. Jos sanon että sataa, ja sataa, se mitä sanon on totta."

Aivan, sataa ja ei sada ovat toimivia, sillä sataa sisältä verbin ja kuvaa täten jo sinällään asiaintilaa.
Mutta tässä huomataan, että kuvistakin on kuvia.
Lause on tällöin kuvan kuva, sillä täytyy ottaa huomioon, että myös se, kun näemme, kuulemme ja tunnemme, että sataa, on eräänlainen todellisuuden kuva.
Lauseet ovat siis eräänlaisia kuvien kuvia...

Saviola kirjoitti:

"Oliot ja totuus eivät ole synonyymeja."

Kun lause on täysin looginen, sekä motiiviltaan, että rakenteeltaan, ilmaisee se oikein ja voidaan sitä silloin pitää totuuden kuvaajana.

Oliot ilmenevät tällaisista loogisista lauseista.

Se, mikä olioilla ja edelläkuvatun kaltaisilla lauseilla on yhteistä, on looginen muoto, kuten Wittgi sanoi.
Olio on tietenkin looginen, sillä logiikka riippuu olioista.
Tällöin totuuslauseet ovat yhteydessä olioihin, sillä myös näillä lauseilla on looginen muoto.

Mutta olio siis ilmenee lauseen loogisesta muodosta, mutta lause ainoastaan kuvaa oliota, ei koskaan vastaa sitä.

"Esimerkiksi säästä en tiedä mitään, jos tiedän että ulkona joko sataa tai ei sada. On mielekästä todeta esimerkiksi että ulkona sataa. Satamiselle on olemassa negaatio, se asiaintila ettei sada. Jos sanon että sataa, ja sataa, se mitä sanon on totta."

Aivan, sataa ja ei sada ovat toimivia, sillä sataa sisältä verbin ja kuvaa täten jo sinällään asiaintilaa.
Mutta tässä huomataan, että kuvistakin on kuvia.
Lause on tällöin kuvan kuva, sillä täytyy ottaa huomioon, että myös se, kun näemme, kuulemme ja tunnemme, että sataa, on eräänlainen todellisuuden kuva.
Lauseet ovat siis eräänlaisia kuvien kuvia...

Lue lisää

... Wittgensteinista, ettei siitä enää löydy siteeksikään mitään jonka voisi oikaista.

Saviola kirjoitti:

Niin, Russell mentti uskonsa, Wittgenstein menetti...
Kuitenkin Gödel sentään pysyi asiassa loppuun asti.


"1) Mitä asiaintilat oikeastaan ovat? Onko sellaisia edes olemassa?"

Mielestäni asiantilat ovat jotain sellaista, mitä kieli käyttää heijastaakseen, ilmentääkseen olioita.
Ilman asiaintilaa oliota ei voida ilmentää, se vain ilmenee. Esim. joukko on itsensä alkio, on tosiasia, jossa ei ole asiaintilaa, sillä joukko on sama asia, kuin alkio ja vieläpä samaan aikaan.

"2) Minkälainen suhde asiantilojen ja kielen välillä vallitsisi? Wittgensteinin mukaan kielen elementaarilauseet (esim. "Kirjain on musta") vastaavat atomaarisia asiaintiloja maailmassa - miten asiat maailmassa ovat."

Wittgenstein ei kyllä ole sanonut, että kirjain on musta on kelvollinen lause, sillä hänellä oli tractassa esimerkki, jossa hän osoitti "on musta"-tyyppisten lauseiden johtavan käsitteelliseen ristiriitaan.

Suhde kielen ja maailman välillä on vain kuvaava.
Sanotaanko niin, että totuus on aina toisella puolen vääristävää ja shokkiväristä lasia.
Kieli on tämä lasi.
Kuitenkin lasin läpi näemmä todellisuuden tietynlaisena, mutta näemme sen aina lasin läpi, emme ilman lasia, eli apriorisesti.
Tämä lasi on kaikki se, mikä voidaan aistia. Myös kieli aistitaan.
Meidän täytyy kuitenkin oppia havaintomme vastaavuussuhteiden logiikka. Mutta samalla muistaa, että ilman havaintoa, ei ole vastaavuussuhteita ja se, että todellisuuteen ei kuulu havainto, eivätkä vastaavuussuhteet.

"Maailman ja kielen rakenne vastaavat toisiaan: kielen rakenne heijastaa fysikaalisen maailman loogista rakennetta."

Jos Wittgi tosiaan ajatteli noin, hän oli väärässä.
Mutta käsittääkseni hän kylläkin ajatteli niin, että looginen rakenne heijastaa maailman todellisen laidan kuvia, ns. olioita.
Kuitenkin on niin, että hän taisi luulla asiaintiloja olevan muuallakin, kuin kielessä ja aisteissa.
Vaikka asiaintila on ainoastaan kielen tapa heijastaa olioiden kuvia.
Ja täytyy myös muistaa, että havaintomateriaali on erillistä materiaalia ja havaintomateriaalissa on asiaintiloja.
Kuitenkin kielikin on vain havaintomateriaali.

Ostensio on siis Wittgin sanoin ajatuksena täysin mieletön.

Lue lisää

Nerokas ihmninen jolla tietokyky on saavuttanut tahdosta ratkaisevan ylivallan älyn toimiessa hetken ajan oman voimansa ja joustavuutensa varassa ajattelee tahdosta vapautuneen älyn puhtaan tietokyvyn ja miellekyvyn energialla ilman mielivaltaa taikka tarkoitusperiä älyn puhtauden ollessa maailman kirkkaana kuvastimena mitä suurin ilman ettäö tahto ohjaisi sitä ja sanelisi sen teeman vaikkakin ihmiset joiden ajattelutoiminta ja ajattelutahtro eivät ole rajoituneet havainnollisiin mielteisiin kuten muilla olioiilla ja kasveilla ärsytyksen muodossa kyenevät toimintansa vaikuttimena pelkkänä käsitteenä yksin toimivan henkilön aivoissa, jonka ei tarvitse olla mitään nykyistä ja olemassaolevaa vaan peräisin monista kokemuksista, havainnoista tai sanoissa peritynyttä monien ajatusten kamppaillessa henkilön aivoissa voimakkaamman ajatuksen viedessä voiton ja saaden hänet toimimaan kulloisenkin vapaan tahdon saneleman teeman mukaan, joka tiedoitaan vain empiirisesti

sieluun..... kirjoitti:

Ajatukset voi aina selittää peilivertauksin. Selitäpä hammassärky. Ei kuollut aine voi tuntea mitään, jos hermosto on vain atomeja.

Voihan sillä olla siis 'luteen huokauksen' suuruinen massakin, neutriinon tapaan.

niin kauas... kirjoitti:

... Wittgensteinista, ettei siitä enää löydy siteeksikään mitään jonka voisi oikaista.

Ei se mielestäni kovin kauas mene Wittgensteinistä.
Jos tyypillinen koulun kertoma oppi Wittgensteinistä kokee minun meneen liian kauas Wittgistä, joudun toteamaan, että koulun opettama oppi on itse mennyt liian kauas Wittgistä.

Jos koulussa sanotaan, että olen ymmärtänyt häntä väärin, vastaan: "mistä lähtien minun tapani ymmärtää maailmaa on tullut uhaksi, sille, mitä te sanotte maailmaksi?".