Mitä mieltä olette adventistit?
Olisiko sapattikäskyä ilman Mooseksen
kirjoja?
24905
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Koska se asetetettiin luomisessa.Jumala lepäsi seitsemännen päivän ja pyhitti ja siunasi sen.Kaikki päivät ovat Jumalan siunaamia,mutta yhden päivän hän eroitti muista päivistä lepopäiväksi ja sanoi meiile että MUISTA pyhittää lepopäivä.Vain yksi ainoa päivä,hänen Luojasi kunniaksi!Oliko tuo Jumalalta kohtuuton pyyntö?
SEN PÄIVÄN pyhittää,kiitäen kaikkeuden Luojaa ja Lunastajaani Jeesusta Kristusta joka on Sapatinkin Herra.
kun noin väärin olet Jeesuksen sanoman ymmärtänyt.
Mitä sinun mielestä tarkoittaa se, että Jeesus sanoi olevansa "sapatinkin herra"?
ja Jeesus on sen keskipiste, joka määrää miten sapattia tulee viettää. Se ei tarkoita, että "älkää välittäkö Jumalan käskystä".
Kerro enemmän näistä Jeesuksn ohjeista, miten sapattia tulisi viettää ja ketkä sitä viettävät.
Miksi Jeesus ei kertaakaan sanonut "muista sapatti", eikö ole ihmeellistä sinustakin?
Onko sapatin vietto tae pelastumisesta vai oletko ihan huviksesi adventtikirkon ja sapatin orja?
Et siis ymmärtänyt, mitä tarkoittaa "sapatinkin herra"?
Miksi Jeesuksen olisi tarvinnut sanoa "muista sapatti", luuletko, että juutalaiset olivat tietämättömiä Jumalan käskyistä (10.)
Sapatti ei ole tae pelastuksesta, mutta sapatin tietoinen hyljeksiminen on syntiä ja synti voi johtaa tuhoon.
Itse en ole adventtikirkolta sapattia saanut vaan RAAMATUSTA. En ole minkään kirkon orja ja sapatin vietto taas ei ole orjuutta. Synti sitä vastoin on orjuutta.
Sapattia viettää Jeesuksen omat uudestisyntyneet ihmiset, niin kreikkalaiset, kuin juutalaiset ym.
JEESUS SANOO, EN TULLUT LAKIA ENKÄ PROFETOITOITA KUMOAMAAN VAAN TÄYTTÄMÄÄN!
Sinäkö olet juutalainen, mutta mistä "pakanakristityt" olisivat oppineet sapattia viettämään, kun sitä ei heille opetettu eikä heitä siitä kertaakaan muistutettu.
Kuka sinulle on opettanut, että sapatin hyljeksiminen on SYNTIÄ?
Mistä löytyy UT:n sapatin vietto-ohjeet?
Laki on täytetty, mitäköhän se mahtaa tarkoittaa. Sinäkö olet nyt tyhjentämässä Jeesuksen täyttämää lakia?
En ole juutalainen. Minulle on opetettu käskyt ihan koulussa ja rippikoulussa, jopa pitänyt osata ne ulkoa.
Ihmeesti sitä tänne pohjolan perukoille on sanomaa Kristuksesta kantautunut.
Herätyksen kokeneena ja uudestisyntyneenä taas raamattu avautui ja ymmärrys lisääntyi minulle lukemalla raamattua, joillekin toiselle eri tapaa, että ihmeellisiä on Herran tiet.
Mistä synti tulee????
Todella, menet asian ytimeen! Ensimmäisten vuosisatojen, Rooman valtakunnassa, tietämys eri maailmankatsomuksista sisältyi yleissivistyksen. Sama käytäntö on jatkunut läntisen kulttuurin piirissä. Me tunnemme sapatin ilman että olisimme juutalaisia. Otan pari esimerkkiä ajanlaskumme alun molemmin puolin; Filon Aleksandrialainen (n. 20 eKr. - 40 jKr.) pyrki ajattelussaan yhdistelemään juutalaista uskoa ja hellenististä viisautta. Hän kirjoitti näin viikon seitsemännestä päivästä:
"Onko sellaista henkilöä, joka ei kunnioita pyhää seitsemättä päivää, jonka myöntämisen seurauksena koetaan helpotusta ja virkistystä työtä. Tämän ei koe ainoastaan kukin kohdallaan vaan myös kaikki, jotka ovat meitä lähellä. Vapautuksen ei koe ainoastaan vapaat miehet, mutta myös orjat, ja jopa raskautetut eläimet; sillä loma koskee kaikkea mikä suorittaa palvelua ihmiselle, kuten orjat noudattavat heidän luonnollista herraansa. Jopa kasvit ja puut, jokainen laji, joka on leikattavissa tai jonka hedelmän voisi poimia sinä päivänä, on vapaa ja levossa. Kukaan ei kosketa niitä, universaalin ilmoituksen mukaisesti." Philo, De Vita Mosis LCL, 6:273-595
Toinen esimerkki on noin vuodelta 180 jKr., tosin teologiselta tasolta. Theofilus oli kirkkoisiin kuuluva piispa Antiokiasta, jonka kristinuskoa puolustaessaan kirjoitti kirjeitä Autolycukselle. Mukana oli myös seitsemännen päivän historiaa.
"Lisäksi, [he puhuivat] koskien seitsemättä päivää, minkä kaikki ihmiset tunnustavat, mutta useimmatkaan eivät tiedä, että heprealaisten keskuudessa sitä on kutsuttu Sapatiksi, joka on käännetty kreikan kielelle ”Seitsemäs” (ebdomas), nimeä joka on otettu käyttöön kaikkien kansakunnan toimesta, vaikka he eivät tiedä nimityksen alkuperää." Theophilus to Autolycus Book II Chap. XI, XII
Theofiluksen argumentaatiossa seitsemännen päivän rooli on viitata maailman alkuperään, Jumalan tekona. Hänen pointtinsa vaikuttaisi olevan, vaikka yleisesti puhutaan viikon seitsemännestä päivästä niin harvat tiedostavat sen heprealaista alkuperää. Tämä ajattelu on siis samansuuntainen Filonin kanssa. Taustaoletuksena on yleinen käytäntö, johonka viitataan, mutta jonka alkuperä ja merkitys olivat hämärtyneet.
Sapatti ei ehkä sittenkään ollut kummajainen pakanakristityille. Kristillisen kirkon vakiintuessa kirjauskonnoksi, myös sapatin alkuperä ja merkitys kävi ilmeisemmäksi, muista kuin heprealaisesta taustasta tulleille.
Eihän mitkään Raamatun ulkopuoliset selitykset Raamatun sanomaa muuta. Jumala asetti sapatin israelilaisille eikä sitä ole koskaan asetettu muiden vietettäväksi. Miten tämän ymmärtäminen voi olla niin vaikeata? Aivan naurettavaa, miten lauantaina makoilu tekisi ihmisestä jotenkin paremman ihmisen? Teidän sapattiin, kun vielä liittyy pakanallista auringonpalvontaa ja kaikenlaisia ihmiskäskyjä ja rajoituksia.
Eihän toki lauantaina makoilu tee ihmistä paremmaksi. Eikä liiemmin myöskään Raamatun ympäröivän maailman olemassaolo ja käytäntö muuta sen sanomaa. Kyse oli yksinkertaisesti siitä, saattoivatko pakanakristityt tietää mitään sapatista ja vastaus on varovaisen myönteinen. Toisin sanoen seitsemännen päivän (huom ei siis varsinaisen heprealaisen sapatin) erityisluonne tiedostettiin. Kun mahdollinen antiikin aikainen käännynnäinen omaksui kristinuskon, niin silloin hänelle selvisi tuon päivän heprealainen asiayhteys.
Kristityt käyttivät nimenomaan juutalaista kirjallisuutta kertoessaan Jeesuksesta. Malliesimerkki on Etiopialainen hoviherra, josta kerrotaan Apostolien teoissa (8.26-39). Apostoli Filippos ryhtyi selittämään profeetta Jesajan kirjaa hoviherralle ja sen välityksellä avautui sanoma Kristuksesta! Yhä edelleen valtaosa kristillisestä Raamatusta on itse asiassa heprealaisia kirjoituksia. Eli, heprealainen mielenmaisema on se henkinen koti, josta kristinusko ammentaa maailmankuvansa. Sille antaa Vapahtajamme oman todistuksensa (Matt5.17).
Eihän sellaista kristittyä ole, joka kiistäisi lepopäivän olemassaoloa taikka sen merkitystä? Kyse on käytännöstä!
Kuka ymmärsikään oikein Jumalan sanan oikein. Sielläkin vietetään sapattia Jumalan kunniaksi. Minäkin haluan olla tuossa joukossa. ehkä sinä et piittaa, joten sekin on valinta.
Hyvää spattia vaan kaikille tämän ihanan päivän pyhittäjille.
Minulle ei Israelin laki merkitse samaa kuin käskyt.
Sapatti on (mielestäni) tärkeä ennenkaikkea siksi, että se on käskyissä ja vaikka sapattin viettäminen ei ketään pelastakaan (sen enempää kuin muutkaan käskyt) ovat käskyt osoitus Jumalan tahdosta. On aivan selvää että vain Jeesus on meille ainoa tie Jumalan valtakuntaan, mutta ei ole väärin pitää Jumalan itsensä kirjoittamia käskyjä kunniassa.
Siis vastaus kysymykseesi:
Mooseksen (tai kenen vain) kirjoittamat Israelin lait tai lain tulkinnat (silloiset tai nykyiset) eivät minua koske koska ne eivät ole sama asia (minulle) kuin Jumalan kirjoittamat käskyt. Israelin laki on Israelilaisille, Suomen laki on suomalaisille, mutta Jumalan käskyt ovat kaikille ihmisille. Niissä ilmenee Jumalan tahto ja Jumalan tahto on sama kaikille ihmisille.
Ihminen tarvitsee lepopäivän ja Jumala on jo kauan sitten antanut sen jokaiselle joka Hänen tahtoaan haluaa seurata. Ei kukaan voi kieltää ihmiseltä sitä sapattia minkä Jumala on häntä varten säätänyt.
Alla Raamatun sanaa asiasta. Ei kai niissä ole mitään vikaa sinunkaan mielestäsi? Jumala kirjoitti käskyt ITSE ei niitä Mooses kirjoittanut ja Jumala puhui seuraavat sanat.
2. Mooseksen kirja 20
Niin JUMALA PUHUI kaiken tämän:
Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta.
Sinulla ei saa olla muita jumalia.
Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla.
Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua.
Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni.
Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä,
sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään.
[Sananmukaisesti: »Älä käytä Herran, Jumalasi, nimeä petokseen, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää hänen nimeään petokseen.]»
Muista pyhittää lepopäivä.
Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi,
mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi.
Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. SEN VUOKSI HERRA SIUNASI LEPOPÄIVÄN JA PYHITTI SEN.
"Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että saisit elää kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.
Älä tapa.
Älä tee aviorikosta.
Älä varasta.
Älä todista valheellisesti toista ihmistä vastaan.
Älä tavoittele toisen taloa. Älä tavoittele hänen vaimoaan, älä orjaa tai orjatarta, älä hänen härkäänsä, älä hänen aasiaan äläkä mitään, mikä on hänen."
Jumala olisi laittanut jonkun toisen sen kirjaamaan. Jos Mooses ei olisi kirjannut muistiin 10 käskyä, joku toinen olisi sen tehnyt.
Raamatussa olevat Mooseksen kirjat?
Ensinnäkin, Sapattia ei mainita ensimmäisessä Mooseksen kirjassa. Luomiskertomuksen seitsemäs päivä ei todellakaan ole alkukielellä sapatti! Sapatti ja seitsemän helposti assosioituu, mutta näillä kahdella sanalla ei ole suoraviivaista yhteistä etymologista taustaa. Niinpä useat Raamatun lukijat eivät tiedosta, että se päivä, jota heprealaiset nimittävät Sapatiksi, onkin itse asiassa seitsemäs päivä shèbiy`iy (Foneettisesti sheb-ee-ee). Luomiskertomus käyttää siis nimenomaan sanaa shebà, seitsemän. Samalla on todettava, että sabbath sanaa, joka tarkoittaa lepoa, ja sheaba sanaa, mikä on numero seitsemän, yhdistää henkinen yhdysside. Tästä läheisestä suhteesta kertoo muun muassa nimi Bathsheba, joka tarkoittaa Sapatin tytär. Eli, käytännössä luomisviikon seitsemäs päivä on se päivä, jota myöhemmin kutsuttiin sapatiksi.
Toinen pointti. Nehemia kertoo: ”Sinä ilmoitit heille pyhän sapattisi ja annoit heille käskyt, säädökset ja lain palvelijasi Mooseksen kautta.” (9.14) Eli, Raamatussa ei ole sisäistä osoitusta siitä, että Sapattia olisi vietetty luomiskertomuksen ja Mooseksen välisenä aikana! Ainakin voimme todeta, että vasta Mooseksen laista alkaen Sapatista muodostui säädös.
Kolmas näkökohta. Epäilemättä Mooses on niiden kirjojen keskeinen vaikuttajayksilö, joka kantaa hänen nimeään suomenkielisessä Raamatun käännöksessä. Tosin näillä kirjoilla on ihan omat nimensä. Samalla on todella epätodennäköistä, että Mooses olisi varsinainen kirjoittaja. Hänen elinaikanaan hepreankielen kirjoitus ei ollut vielä varsinaisesti muodostunut. Egyptiläisenä virkamiehenä hän omasi hieroglyfien kirjoitustaidon ja on mahdollista, että hän olisi voinut tehdä kirjallisia merkintöjä. Mutta varsinkin erämaavaelluksen aikana, hänellä tuskin oli harvinaisia ja arvokkaita kirjoitusvälineitä. Mistä hän olisi saanut niitä käyttöönsä?
Alla olevasta linkistä voit tutustua kirjoitustaidon historiaan. Voit seurata linkitystä Egyptin hieroglyfeistä muinaiskanaanilaiseen ja siitä edelleen muinaisheprealaiseen kirjoitustaitoon.
http://www.lib.helsinki.fi/ajankohtaista/nayttelyt/kirjaimistot/index.html
Uskovaisena, sapattina, on aivan huikeaa tulla muistutetuksi siitä, miten Jumala todellakin tarjosi ihmiselle valmiin maailman. Meidän työstä kun ei tahdo tulla valmista tekemällä! Jumala, tuntien meidät, halusi heti alusta asti paljastaa ihmisen erheellisen kuvitelman omaehtoisesta kyvystä rakentaa maailma valmiiksi. Hän halusi myös ottaa turhat höyryt pois ihmisen tarpeesta todistella oma erinomaisuutensa, keinona ansaita tunnustusta ja paljon kaivattu lepo ponnisteluista. Jumala osoitti, että ihminen saa perustaa elämäntaipaleensa ja tekemisensä jo tehtyyn. Tämä on valtaisa huojennus monille, jonka arkinen elämä on uuvuttanut. Tämä on uskomattoman hyvä uutinen niille, jonka hengellinen elämä on nääntynyt. Ihmisen ensimmäinen varsinainen päivä oli "sapatti", Jumalan tarjoaman nautinnon paratiisi. Siinäpä on hengellistä mietintää!
luo perustan kristilliselle arvomaailmalle. Kukaan ei voi itse aikaansaada elämäänsä ja kaikki elämä on Jumalan luomaa ja ylläpitämää. Jumala ei ole ainoastaan kaiken alku, vaan kaiken olemassaolon ja muutoksen perusta. Luonto ei itsessään ole jumalallinen, mutta sen kautta vaikuttaa Jumala, joka on mukana ihmisten kohtaloissa ja joka on ilmoittanut itsensä Jeesuksessa.
Tästä asetelmasta muodostuvat kristillisen etiikan kolme arviointiperustetta: (1) Jumalan luoma maailma, (2) Jumalan lunastama ihmisyys, (3) Näiden kahden kunnioittaminen.
Arvokasvatuksen, oikea ja väärä, hyvä ja paha on kiteytettynä Ilmestyskirjassa: "Palvelkaa häntä, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja vesien lähteet" (14.7). Luomiskertomuksessa Jumala katsoi luomakuntaansa ja totesi sen hyväksi ja kuudentena päivänä, kun hän arvioi aikaansaannoksiaan, luotuaan ihmisen, hän totesi kaiken olevan todella hyvää [mahod towb 1Ms1.31]. Luomisviikon päättyessä Jumalan suunnitelma oli täyttynyt - luomakunta oli saavuttanut olemassa olemisen oikeutensa ja se oli hyvä. Jumalan luomakunta on hyvä itsessään, se ei saanut arvoansa ulkopuolisesta lähteestä. Sapatti, juhlii Jumalan luomakunnan hyvyyttä, luomakuntaa, jota ei arvosteta ainoastaan välineenä saavuttaa jokin toinen tavoite.
Luomistyön huipentumana luoja kutsui esiin ihmisen, jo itsessään arvokkaan, jolla oli vapaus valita tai hyljätä Jumala. Niin pyhää on ihmisen itsenäisyys, että Jumala antoi ihmisen mieluummin langeta kuin että hän olisi uhrannut luomansa olennon arvokkuuden. Ei mikään ylevä tarkoitus vähennä velvollisuuttamme kunnioittaa ihmisen itsenäisyyttä. Lankeemuksen jälkeenkin Jumala arvosti ihmistä niin suuresti, että uhrasi itsensä hänen puolesta.
Jumala ei ainoastaan luonut ihmiskuntaa, jolla on itsessään arvoa Jumalalle. Hän myös pitää yllä moraalista herkkyyttä ihmisten keskuudessa. Raamatun ilmoitus ja ihmisen elämää koskeva pohdiskelu virittävät moraalitajua:
Meidän tulisi edistää yhteisöllistä hyvinvointia
Meidän tulisi toimia yhteisen oikeustajun mukaisesti
Meidän tulisi kunnioittaa yksilön itsellisyyttä
On väärin rikkoa näitä velvollisuuksia, koska ne perustuvat ihmisyyteen, niin kuin Jumala on sen luonut. Näiden velvollisuuksien soveltaminen käytäntöön poikkeaa eri aikoina ja eri paikoissa. Kuitenkin Jumalan toiveet hänen luomakuntaansa nähden toteutuvat, kun "hänen tahtonsa toteutuu niin täällä maan päällä kuin taivaassa."
Lopullisesti se ei toteudu, ennen kuin hänen valtakuntansa tulee. Jumalan valtakunnan odotuksen tulisi yhä ohjata valintojamme, mutta ei velvollisuuksia poissulkevasti. Jumalan valtakunta ei ole tavoite tavoitteen takia, jotta me kerran saamme nauttia siunauksista, joita olemme odottaneet. Se on yhteisö, jossa Jumalan luodut säilyttävät ikuisen moraalisen itsenäisyytensä - mahdollisuuden valita Jumala tai hylätä hänet. Se on paikka, jossa toimiamme yhä ohjaa velvollisuus kohdella lähimmäisiämme oikeudenmukaisesti ja kunnioittavasti.
itse mm. omasta kuolemastaan. Ehkä mielikuva Pentateukista Mooseksen kirjoittamana syntyy osittain UT:n maininnasta "Mooseksen istuimella istuvat - -", ikäänkuin koko Toora olisi Moosekselta.
Tuo mainintasi Bathsheba´sta ´sapatin tyttärenä´ synnytti pienen assosiaatioketjun alun: Daavid ´rakastettu´ himoitsi niin suuresti alaisensa Uuria`n ´Herran liekki t. Herra on minun valkeuteni´ vaimoa Bathsheba´a ´sapatin tytärtä´ että tapatti Uurian tämän vaimon saadakseen.
Siis: ´Rakastettu´ tapatti ´Herran valon´ saadakseen omakseen ´sapatin tyttären´. Pariskunnan ensimmäinen yhteinen lapsi sitten kuitenkin kuoli. - Tosin myöhemmin syntyi heille Salomo.
-Kaikenlaisia assosiaatioita sitä mieleen tuleekin!
Niin, siinä perheessä tapahtui enemmän kuin keskiverto saippuaoopperassa. Aviollista uskottomuutta, sisaren raiskaamista, veljesmurha, monen keskeistä erotiikkaa ja juonittelua … huh!
mielenkiintoista...
ja Jeesus tunnusti ne pyhiksi kirjoituksiksi. Sama päteköön siis meihin.
En ole havainnut kenenkään epäilevän Raamatun ensimmäisten viiden kirjojen pyhyyttä, saatikka Raamatun muidenkaan kirjojen erityisasemaa! Tosin, Jeesuksen omana aikana, ei ollut varsinaista Raamattua. Jeesus, samoin kuin uuden testamentin kirjoittajat, hyödynsivät huomattavasti laajemmin juutalaista kirjallista perinnettä, kun myöhemmin rajattu kaanon edellyttäisi. Myös meille vakiintuneet vanhan testamentin kirjat viittaavat kerronnassaan noin kahteenkymmeneen kokonaan kadonneeseen kirjaan, sen lisäksi, että ne ottavat avuksi kerronnassaan meidän nykyisen Raamatun ulkopuolelle jääneitä juutalaisia kirjoituksia.
Ennen kuin monet kirjat saivat nykyisen ilmiasunsa, valtaosa sisällöstä välittyi kerrottuna perinteenä. Malli esimerkki on nimenomaan Alkujen Kirja [Genesis], joka sisällöllisesti ajoittuu esikirjalliseen aikakauteen. Sen pyhyyttä, luotettavuutta tai uskottavuutta ei lisää eikä himmennä tekstin syntyhistoria. Teksti on se, joka käy meidän kanssa vuoropuhelua, eikä tekstin tuottaja!
Kyllä on sapatti ilmankin. Jumala luomisessa tämän määräsi. Paljon ennen Mooseksen kirjoja.