Jumala on vanhurskas
Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen [Joh. 17:3]
ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle. Näin minulla ei enää ole mitään omaa, lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo. [Room. 1:17, 3:21,22, 10:3,4]
Minä tahdon tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman ja tulla hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa. [Room. 8:17; 2. Kor. 4:10,11; 1. Piet. 4:13]
Ehkä silloin saan myös nousta kuolleista. [Room. 6:5]
(Fil. 3:8-11)
Jumala on vanhurskas ja samalla hän vanhurskauttaa sen, joka uskoo Jeesukseen. Jeesuksessa asuu jumaluuden koko täyteys. Hän on kaikilta ominaisuuksiltaan yhdenvertainen Isän kanssa. Sen mukaisesti myös hänessä oleva lunastus – hänen kykynsä lunastaa meidät, kadotetut ihmiset, on ääretön.
Ihmisen kapina kohdistuu yhtä hyvin Poikaa kuin Isääkin vastaan, koska molemmat ovat yhtä. Sen vuoksi Kristus ”antoi itsensä meidän syntiemme tähden” , ja se merkitsi samaa kuin jonkun maan kuningas olisi kärsinyt alamaistensa puolesta. Loukattu jätti rankaisematta loukkaajan. Jokaisella on oikeus antaa anteeksi häneen itseensä kohdistuva rikkomus. Miksi sitten moittisimme, jos Jumala käyttää oikeuttaan? Jos hän haluaa antaa anteeksi itseensä kohdistuneen vääryyden , hänellä on siihen tietysti oikeus – varsinkin osoitettuaan lakinsa ehdottomuuden alistumalla itse kärsimään sen rangaistuksen, mikä kuului lain rikkojalle, syntiselle.
Viaton kärsi syyllisen puolesta, mutta viaton antoi itsensä vapaaehtoisesti voidakseen oikeudenmukaisesti tehdä sen, mitä hänen rakkautensa vaati, nimittäin antamaan anteeksi itseensä maailmankaikkeuden Hallitsijana kohdistuneen vääryyden.
Herra laskeutui alas verhoutuneena pilveen, tuli Mooseksen luo ja lausui nimen Jahve.
Sitten Herra kulki hänen editseen ja sanoi hänen kuultensa: "Herra, Herra on laupias Jumala, hän antaa anteeksi. Hän on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri. [2. Moos. 33:19 | Neh. 9:17; Ps. 103:8; Joel 2:13]
Hän on armollinen tuhansille ja antaa anteeksi pahat teot, rikkomukset ja synnit, mutta ei jätä syyllistä rankaisematta. Lapset ja lasten lapset aina kolmanteen ja neljänteen polveen saakka hän panee vastaamaan isiensä pahoista teoista." [2. Moos. 20:5,6]
(2. Moos. 34:5-7)
Tällainen on Jumalan luonne, jonka hän on ilmoittanut ihmiselle, tällaisena hän toivoo ihmisten tuntevan hänet. Entä tuo ilmoitus, ettei ”hän jätä rankaisematta”? Se on täysin sopusoinnussa hänen pitkämielisyytensä, suuren hyvyytensä ja anteeksiantamuksensa kanssa. On totta, ettei Jumala jätä rankaisematta; hän ei voisi tehdä niin ja pysyä edelleen oikeudenmukaisena Jumalana. Mutta hän tekee sellaista, joka on vielä parempaa: Hän siirtää syyllisyyden niin, ettei aikaisempaa syyllistä tarvitse rangaista. Tuo syyllinen vanhurskautetaan, ja häntä kohdellaan aivan kuin hän ei olisi koskaan tehnyt syntiä.
Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen [Joh. 17:3]
ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle. Näin minulla ei enää ole mitään omaa, lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo. [Room. 1:17, 3:21,22, 10:3,4]
Minä tahdon tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman ja tulla hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa. [Room. 8:17; 2. Kor. 4:10,11; 1. Piet. 4:13]
Ehkä silloin saan myös nousta kuolleista. [Room. 6:5]
(Fil. 3:8-11)
Jumala on vanhurskas ja samalla hän vanhurskauttaa sen, joka uskoo Jeesukseen. Jeesuksessa asuu jumaluuden koko täyteys. Hän on kaikilta ominaisuuksiltaan yhdenvertainen Isän kanssa. Sen mukaisesti myös hänessä oleva lunastus – hänen kykynsä lunastaa meidät, kadotetut ihmiset, on ääretön.
Ihmisen kapina kohdistuu yhtä hyvin Poikaa kuin Isääkin vastaan, koska molemmat ovat yhtä. Sen vuoksi Kristus ”antoi itsensä meidän syntiemme tähden” , ja se merkitsi samaa kuin jonkun maan kuningas olisi kärsinyt alamaistensa puolesta. Loukattu jätti rankaisematta loukkaajan. Jokaisella on oikeus antaa anteeksi häneen itseensä kohdistuva rikkomus. Miksi sitten moittisimme, jos Jumala käyttää oikeuttaan? Jos hän haluaa antaa anteeksi itseensä kohdistuneen vääryyden , hänellä on siihen tietysti oikeus – varsinkin osoitettuaan lakinsa ehdottomuuden alistumalla itse kärsimään sen rangaistuksen, mikä kuului lain rikkojalle, syntiselle.
Viaton kärsi syyllisen puolesta, mutta viaton antoi itsensä vapaaehtoisesti voidakseen oikeudenmukaisesti tehdä sen, mitä hänen rakkautensa vaati, nimittäin antamaan anteeksi itseensä maailmankaikkeuden Hallitsijana kohdistuneen vääryyden.
Herra laskeutui alas verhoutuneena pilveen, tuli Mooseksen luo ja lausui nimen Jahve.
Sitten Herra kulki hänen editseen ja sanoi hänen kuultensa: "Herra, Herra on laupias Jumala, hän antaa anteeksi. Hän on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri. [2. Moos. 33:19 | Neh. 9:17; Ps. 103:8; Joel 2:13]
Hän on armollinen tuhansille ja antaa anteeksi pahat teot, rikkomukset ja synnit, mutta ei jätä syyllistä rankaisematta. Lapset ja lasten lapset aina kolmanteen ja neljänteen polveen saakka hän panee vastaamaan isiensä pahoista teoista." [2. Moos. 20:5,6]
(2. Moos. 34:5-7)
Tällainen on Jumalan luonne, jonka hän on ilmoittanut ihmiselle, tällaisena hän toivoo ihmisten tuntevan hänet. Entä tuo ilmoitus, ettei ”hän jätä rankaisematta”? Se on täysin sopusoinnussa hänen pitkämielisyytensä, suuren hyvyytensä ja anteeksiantamuksensa kanssa. On totta, ettei Jumala jätä rankaisematta; hän ei voisi tehdä niin ja pysyä edelleen oikeudenmukaisena Jumalana. Mutta hän tekee sellaista, joka on vielä parempaa: Hän siirtää syyllisyyden niin, ettei aikaisempaa syyllistä tarvitse rangaista. Tuo syyllinen vanhurskautetaan, ja häntä kohdellaan aivan kuin hän ei olisi koskaan tehnyt syntiä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
vai onko niin, että Jumala antaa anteeksi vain niille jotka Hän synnyttää uudeksi Pyhässä Hengessä.
Voiko se joka ei ikuista elämää saa, kuitenkin saada anteeksi?
"Anna heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä he tekevät".
Tarkoittaako se iankaikkista elämää Jumalan valtakunnassa? Vai vain sitä, että Jeesus antoi anteeksi niille jotka hänet tappoivat ja rukoili heidän puolestaan.
ja niin tehdessään hän saa kokea uudestisyntymisen.
siitä huolimatta Luukas 23;34 kertoo näin
Mutta Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät". Sotilaat jakoivat keskenään Jeesuksen vaatteet heittämällä niistä arpaa.
Ajatukseni (kysymykseni) on, että saivatko he anteeksi vai eivät?
Jeesus rukoili Isää, että he saisivat anteeksi. Ja Jumala kyllä kuulee poikaansa kaikessa. Eikö tämäkin osoita, että armo on suurempi kuin me koskaan voimme käsittää.