kultainen kuuskytluku...

Ei se V8 noin pelottavan kuuloinen sentään ole, että pisut housuihin menis, vaikka hieno onkin. Kyllä ne uudetkin autot tehdään ihan raudasta, että ole ihan huoletta ja ottaa päähän tuommoiset uhoajat, jotka viikosta toiseen täällä haukkuvat toisia. Kasvakaa aikuisiksi pliis!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Ei ole muut muovia kuin corvette.
Ainakin eurot ovat ruostumatonta terästä ja alumiinia.

Kyllähän siinä vanhassa autossa rautaa on, huomaa jo vertailemalla painoa uuteen autoon.

Mutta myönnettävä on että vanhoissa ajettavuus ei kuitenkaan ole samaa luokkaa kuten uusissa, ei sillä etten pitäisi vanhoista rasseista, vanhoilla autoilla fiilistellään ja pidetään hauskaa, uudet autot on kyllä ehdottomasti parempia ja mukavampia kehonsiirtimiä, vaikka itse en uusista autoista erityisiä "kiksejä" saa ja autojen muotoilukin on nykyään aika perseestä.

Olen viimeisen 5 vuoden aikana tyytynyt pelkästään lukemaan näitä Suomi24:n juttuja, mutta jostain syystä nyt tultiin sellaiselle alueelle, johon tahdon ottaa hitusen omaakin kantaa esille.

Tässä on nyt suu vaahdossa julistettu amerikkalaisten autojen ihanuudesta ja mahtavuudesta, että onko jollain autoharrastajalla elämä todellakin yhtä helppoa kuin elokuvissa konsanaan, jos voi väittää että amerikkalaiset autot ovat jotenkin teknisessä ja teho/tilavuus hyötysuhdenäkökannasta katsottuna ylivertaisia muitten autovalmistajamaiden tuotteisiin nähden, ja niitten harrastaminen olisi jotekin mukavaa.

Jos nyt tarkastellaan esim. amerikkalaisen autoteollisuuden kulmakiveä, GM:n legendaarista moottoria 350. Mitä siitä voimme kertoa?

Ko. moottori on iältään jo yli 50 vuotias, mutta koko tuotantoaikakauden aikana siihen on erittäin vähän tehty mitään muutoksia, jotka olisivat edistäneet esim. sisäisten kitkojen tai hyötysuhteen nousua. Työntötankoinen yhdellä nokka-akselilla varustettu ylipainoinen rautamöhkäle, jonka hitusen yli 5 litrasta on saatu keskimäärin 190 hevosvoimaa punnerrettua ulos. Pitkäiskuinen moottori, jonka kierrosherkkyys on mummon käsikäyttöisen kahvimyllyn kanssa samaa luokkaa.

No entäs sitten muu osa amerikkalaista keskivertoautoa?

Kaikki jenkkiautot 1950 - 1980 lukujen välissä noudattelee hyvin pitkälle samanlaista kaavaa valmistajasta riippumatta.

Iso valurautainen V8 moottori kaksi- tai nelikurkkuisella kaasuttimella. Jäykkä taka-akseli pitkittäisine lehtijousineen, kallistuksenvakaajatankoineen, rumpujarruineen ja kiertokuulaohjauksineen. Sytytysjärjestelmä on yksipuolainen mekaanisilla katkojan kärjillä varustettu pelkästään alipainesäätöisellä sytytysennakon säädöllä. Ei siis kovin suuria teknisiä muutoksia silläkään saralla sitten 50 luvun...

Entäs niitten sähköt?

Useimmissa jenkeissä on sähköteurastuskeskuksen hyväksymät viritykset, joissa ei paljoa ole ajatusta uhrattu paloturvallisuudelle tai luotettavuudellekkaan. Esim. Moparin 1970 luvun tuotoksissa kaikki ajovalojen virrat kulki kojetaulun sähkökatkaisimen lävitse ilman minkäänlaisia releitä.

Entäs niitten kori- ja viimeistelytyöt?

En malta olla mainitsematta, mutta esimerkiksi 1970 luvulla, kun Dodge Darttia roudattiin ruotsinmaalle. Paikallinen maahantuoja joutui jokaikisen Dartin korityöt rakentamaan uudelleen, koska ovien ja lokasuojien sovitukset oli niin päin p-settä että he eivät pystyneet luovuttamaan yhtään autoa suoraan tehdaskuntoisena asiakkaalle, koska se olisi aiheuttanut vääjäämättä reklamaatiota jokaisesta autosta.

Jim ei paljoa välittänyt, jos se marihuanaa poltellut laiton meksikaanomekaanikko siellä tuotantolinjalla kännissä ollessaan ei muistanutkaan kaikkia ovien pultteja kiristääkään loppuun asti. Kuinka vielä pystytään puhumaan amerikkalaisten autojen laadusta, jos ne eivät tehdasuusinakaan olleet senkuntoisia, että niitä olisi voinut luovuttaa maksaville asiakkaille?

Mitä tehtiin vanhan mantereen puolella samaan aikaan?

50 luvulla saksa alkoi jälleen nousta nöyrästi teollisuusmaana muitten tasolle ja täsmällisyys ja tarkkuus oli tärkeitä asioita, joilla koetettiin ansaita mainetta takaisin muitten maitten silmien edessä. Teknisellä suunnittelulla ja innovaatioiden metsästyksellä koetettiin päästä taas edelläkävijän maineeseen ja jatkuvalla kehitys ja tutkimustyöllä saatiin myös niitettyä viljaa, jota kovasti myös kylvettiin.

Jo 1950 luvulla oli MB:llä ensimmäinen polttoaineen ruiskutuksella varustettu auto 300SL, jonka tekniset innovaatiot olivat silloin todella ainutlaatuisia. Niistä autoista on nykyään tullut todella käsitteellisiä, joiden hinnat liikkuu pilvissä. Samoiten jo silloin kolariturvallisuudellekin ruvettiin antamaan sijaa ja kehitystyön tuloksena jo samalla vuosikymmenellä patentoitiin turvakorit plus laminoidut tuulilasit ja Volvo taisi olla ensimmäisenä asentamassa etumatkustajille turvavyötkin vakiona.

Mitä jenkkipoika teki samaan aikaan?
No Jack levitteli siipiä Cadillacin perseeseen ja piirteli mahtavan kokoisia puskureita ja panosti korin näyttävyyteen, mutta turvallisuudesta tai moottorin teknisestä kehityksestä ei oltu pätkääkään kiinostuneita. Holleyn kaasutinta tai vaihtoehtoisesti Carterin soppakauhaa tarjottiin, tekniikka pysyi samanlaisena kuin aina ennenkin.

1961 vuonna, kun Jaguar esitteli E-typen, oli auton alustassa jo erillisjousitus, joka teki ajettavuuden paljon vakaammaksi suurilla nopeuksilla. Tätä samantyylistä jousitusratkaisua, jossa taka-akseli ei ollut jäykkä kanki kuorma-autojen tapaan, käytti myös Mercedeskin W110 - W112 ja W114 - W116 sekä W108 korisarjoissa, joista ensimmäiset esiteltiin 1959.
Ensimmäiset levyjarrut taka-akselistolla nähtiin jo 1968, mutta amerikan mantereella pultattiin rumpujarrua kiinni jäykkään taka-akseliin, joka lepäsi lehtijousien varassa.

1964 Mercedes esitteli W100 korisarjan, eli legendaarisen 600 mallin, koska Konrad Adenauer oli kyselly, että eikö teillä todellakaan ole suurempaa kun 300, joka sai aikoinaan lisänimen "Adenauer". 600 oli auto, jonka kehittelyssä ei säästetty rahaa ja jokainen, joka ko. autosta vähänkään tietää, ymmärtää, että kaikkia niitä innovaatioita, joita se auto piti sisällään ei olla vieläkään nähty muissa sarjatuotantoautoissa.

No nyt on paasattu näistä autoista ihan liikaa, katsotaas välillä myös näitä autoharrastajia, joita tässä viestiketjussa on myös kritisoitu.

Itselläni on myös amerikkalainen harrasteauto (Dodge Charger SE), olen värkännyt sitä mahdollisimman lähelle alkuperäistä ilmiasuaan, jollaintavalla siinä (kai) onnistuenkin, mutta en koe minkäänlaista omistamisen iloa tai en tunne suuriakaan riemuntunteita käyttäessäni kesäisin ko. härveliä.

Jos nyt joskus satun sillä menemään johonkin paikkaa, selkäni takana aletaan supisemaan ja pitämään jonkinlaisena omituisuutena, kun en 30 asteen helteellä riehukaan kännissä prätkärotsi päällä, enkä revenneissä farkuissa ole potkimassa mummoilta hampaita nieluun bootsinkärjelläni. Ihmetellään miksi radiosta ei soi Hurriganesia tai vähintäänkään Elviksen 50 luvun rokkirämpytyksiä. Jos samoiselle paikalle sattuu tulemaan joku toinen amerikanautoharrastaja, hän varmastikin lunastaa nuo edellämainitut odotukset, jolloin minä voin jo poistua paikalta - viedä auton talliin ja ottaa sieltä jonkun vastaavan vuosikymmenen eurooppalaisen auton - teknisesti huomattavasti kehittyneemmän, luotettavamman ja taloudellisemmankin, eikä minuun kohdistu minkäänlaisia käyttäytymismallipaineita, kuten tällä em. amerikkalaisella apinakiikulla ajaessani.

Useimmiten amerikkalaisten autojen harrastajille itse auto on toisarvoinen juttu, vaan se humalassa möykkääminen ja yleisen häiriön aiheuttaminen on paljon oleellisempaa kuin itse auto. Tiedän, että nyt joillain harvoilla ihmisillä verenpaine kimpoaa pilviin ja korvanlehtien yläpuolella olevat verisuonet paukkuu päässä, mutta ei voi mitään. Olen nähnyt usean automerkin harrastajakaartia ja mielipiteeni on syntyneet täysin omakohtaisten kokemuspohjieni perusteella. Varmasti useat tietää tämän ikävästi näkyvän puolen amerikanautoharrastajissa, jotka ovat pilanneet ko. autojen harrastajamainetta aika tavalla.

Useimmiten eurooppalaisten autojen harrastajat käyttäytyvät yleisesti sivistyneemmin kuin amerikkalaisten autojen harrastajat. Heidän toimintaansa uutisoidaan enemmän ja saa yleisöltä suurempaa hyväksyntää kun tämä toinen ryhmä.

Kiitos ja anteeksi.