Tuolla toiselle sivulle jääneessä viestissä oli viittaus reorganisoituun mormonikirkkoon, jonka nykyinen nimi on Kristuksen yhteisö (ei pidä sekoittaa Kristiyhteisöön, joka on pohjaltaan antroposofinen).
Wikipediasta:
Kristuksen yhteisö tunnustaa Mormonin kirjan pyhäksi kirjoitukseksi. Se on kirkon käsityksen mukaan toinen todistus Kristuksesta, ja se sisältää arvokasta hengellistä materiaalia, joka ohjaa lukijaansa ja synnyttää uskoa. Sen sijaan Kristuksen yhteisö panee MAP-kirkkoa vähemmän painoa Mormonin kirjan tosiasiallisen historiallisuuden tunnustamiselle, eikä yhteisö pyri MAP-kirkon tavoin todistelemaan kirjaa historiallisesti ja arkeologisesti tarkaksi. Kirjaan viitataan nykyään Kristuksen yhteisössä verrattain vähän. Yhteisö käyttää Mormonin kirjasta MAP-kirkkoa vanhempaa versiota, jossa luvut ja jakeet eroavat MAP-kirkon versiosta.
Kristuksen yhteisöllä on oma versionsa Oppi ja liitot -kirjasta, johon on Joseph Smithin saamien ilmoitusten lisäksi otettu hänen seuraajiensa ilmoituksia. Moniavioisuuteen kehottavan ilmoituksen sijasta Kristuksen yhteisön käyttämässä versiossa on tätä vanhempi ilmoitus, joka kieltää moniavioisuuden. Kirkon versiossa on lisäksi esimerkiksi ilmoitus pappeuden antamisesta myös naisille. Kristuksen yhteisö ei ole koskaan tunnustanut Kallisarvoista helmeä pyhäksi kirjoitukseksi, ja nykyään se myöntää Aabrahamin kirjan väärennökseksi.
Ainoana mormonistisista yhteisöistä Kristuksen yhteisö kustantaa ja painaa Joseph Smithin Innoitettua raamatunkäännöstä. Yhteisön yleinen suhtautuminen Raamattuun on - kuten sen suhtautuminen Mormonin kirjaankin - selvästi MAP-kirkkoa liberaalimpaa. Kirkko ei torju kriittistä raamatuntutkimusta.
Vielä englanniksi kirkon omat sivut: http://www.cofchrist.org/
Wikipediasta:
Kristuksen yhteisö tunnustaa Mormonin kirjan pyhäksi kirjoitukseksi. Se on kirkon käsityksen mukaan toinen todistus Kristuksesta, ja se sisältää arvokasta hengellistä materiaalia, joka ohjaa lukijaansa ja synnyttää uskoa. Sen sijaan Kristuksen yhteisö panee MAP-kirkkoa vähemmän painoa Mormonin kirjan tosiasiallisen historiallisuuden tunnustamiselle, eikä yhteisö pyri MAP-kirkon tavoin todistelemaan kirjaa historiallisesti ja arkeologisesti tarkaksi. Kirjaan viitataan nykyään Kristuksen yhteisössä verrattain vähän. Yhteisö käyttää Mormonin kirjasta MAP-kirkkoa vanhempaa versiota, jossa luvut ja jakeet eroavat MAP-kirkon versiosta.
Kristuksen yhteisöllä on oma versionsa Oppi ja liitot -kirjasta, johon on Joseph Smithin saamien ilmoitusten lisäksi otettu hänen seuraajiensa ilmoituksia. Moniavioisuuteen kehottavan ilmoituksen sijasta Kristuksen yhteisön käyttämässä versiossa on tätä vanhempi ilmoitus, joka kieltää moniavioisuuden. Kirkon versiossa on lisäksi esimerkiksi ilmoitus pappeuden antamisesta myös naisille. Kristuksen yhteisö ei ole koskaan tunnustanut Kallisarvoista helmeä pyhäksi kirjoitukseksi, ja nykyään se myöntää Aabrahamin kirjan väärennökseksi.
Ainoana mormonistisista yhteisöistä Kristuksen yhteisö kustantaa ja painaa Joseph Smithin Innoitettua raamatunkäännöstä. Yhteisön yleinen suhtautuminen Raamattuun on - kuten sen suhtautuminen Mormonin kirjaankin - selvästi MAP-kirkkoa liberaalimpaa. Kirkko ei torju kriittistä raamatuntutkimusta.
Vielä englanniksi kirkon omat sivut: http://www.cofchrist.org/
Vastaukset 9
Vanhimmat
mutta minun mielestä he ovat vain toinen kristillinen kirkko jolla ei ole totuus ja pappeuden valtuus.
V.Mayfield
Tietenkin Mappilaiset ajattelevat noin.
Kysyn vain, että johtuiko kielivaikeuksista (sinun tai minun) mahdollinen väärinkäsitysmahdollisuus? Tarkoititko sanoillasi "he ovat TOINEN KRISTILLINEN KIRKKO" sitä, että maailmassa on kaksi kristillistä kirkkoa; Map ja Kristuksen yhteisö vaiko ylipäänsä sitä, että he ovat muu (other) kristillinen kirkko Mapin lisäksi kaikkien muiden kristillisten kirkkojen ohella?
tässä taas pelleilee.
Tarkoitin että he ovat muiden *ei-MAP* kirkkojen kanssa samassa ryhmässä minun mielestäni.
V.Mayfield
Kiitos täsmennyksestä.
Vähän tarkennusta antamaasi tietoihin.
"Kristuksen yhteisö tunnustaa Mormonin kiejan pyhäksi kirjoitukseksi. Se on kirkon käsityksen mukaan toinen todistus Kristuksesta, ja se sisältää hengellistä materiaalia, joka ohjaa lukijansa ja synnyttää uskoa"
Voin yhtyä monessa mielessä siihen. Myös MAP-kirkon mielestä Mk:n arvo on ensisijaisesti hengellinen.
"Sen sijaan Kristuksen yhteisö panee MAP-kirkkoa vähemmän painoa Mormonin kirjan tosiasiallisen historiallisuuden tunnustamiselle, eikä Kristuksen yhteisö pyri MAP-kirkon tavoin todistelemaan kirjaa historiallisesti ja argeologisesti tarkasti".
Johtuisiko se siitä, että kyseinen yhteisö ei tee aktiivista lähetystyötä, kuten MAP-kirkko? Mainintasi että yhteisössä viitataan Mormonin kirjaan "verraten vähän" on myös mielenkiintoinen.
"Yhteisö käyttää Mormonin kirjasta MAP-kirkkoa vanhempaa versiota, jossa luvut ja jakeet eroavat MAP-kirkon versiosta".
V. 1830 painoksessa Mormonin kirjaa ei oltu jaetu lukuin eikä jakeisiin. MAP-kirkko jakoi Mormonin kirjan lukuihin ja jakeisiin vasta v.1844 tapahtuneen Joseph Smithin kuoleman jälkeen. Sitä ennen Mormonin kirjan lainauksiin vitattiin mainitsemalla kirjan sivu.
Nyt tukee kaikista tärkein asia:
""Kristuksen yhteisöllä on oma versionsa Oppi ja liitot-kirjasta, johon on Joseph Smithin saamien ilmoitusten lisäksi otettu hänen seurajiensa ilmoituksia".
Niin on myös meillä: Brigham Yong, Wilford Wodroff, Joseph F. Smith ja Spencer W. Kimball.
"Moniavioisuuteen kehottavan ilmoituksen sijasta Kristuksen yhteisön käytämässä versiossa on vanhempi ilmoitus, joka kieltää moniavioisuuden".
Väärin. Kyseistä lukua ei ole koskaan pidetty ilmoituksena. Sen tarkoitus oli vain ilmaista mormonien käsitys avioliitosta. Luvun kirjoitti Martin Harris ja se hyväksyttiin lisäyjksenä Oppiin ja liittoihin Joseph Smithin ollessa poissa. Joseph Smith huolestui siitä, mutta hyväksyi, koska konferenssi oli hyväksynyt tehdyn lisäyksen.
Koska kyseinen luku ei sisältönsä puolesta vastanut kirkon myöhemmin saatuja ilmoituksia avioliiton luonteesta, sitä ei voitu enää säilyttää kirjassa. Oppien ja liittojen 132 luvussa oleva ilmoitus kirjoitetiin muistiin v. 1843 mutta Joseph Smith oli saanut sen sisältämät ilmoituket aikaisemmin.
Kallisarvoisen helmen Mooseksen kirja ja Joseph Smith-Matteus ovat osia Joseph Smithin Raamatusta.
Laita lista, pliis.
"Sen sijaan Kristuksen yhteisö panee MAP-kirkkoa vähemmän painoa Mormonin kirjan tosiasiallisen historiallisuuden tunnustamiselle, eikä Kristuksen yhteisö pyri MAP-kirkon tavoin todistelemaan kirjaa historiallisesti ja arkeologisesti tarkasti".
Johtuisiko se siitä, että kyseinen yhteisö ei tee aktiivista lähetystyötä, kuten MAP-kirkko?"
Ehkäpä ennemminkin siitä, että MK:n todistaminen historiallisesti paikkansapitäväksi on niin perin työlästä, etten sanoisi mahdotonta. Kristuksen yhteisön nykyinen profeetta-presidentti on melko suoraan epäillyt koko kirjan historiallista paikkansapitävyyttä.
"Mainintasi että yhteisössä viitataan Mormonin kirjaan "verraten vähän" on myös mielenkiintoinen."
Muistan lukeneeni erään saksankielisen mormonismitutkijan opuksen, jossa hän kertoi käynnistään USA:ssa Kristuksen yhteisön kokouksessa. Hänet oli kutsuttu puhumaan (Kristuksen yhteisössä myös kirkkoon kuulumattomat vieraat voivat puhua kokouksissa), ja puheessaan hän oli viitannut Mormonin kirjaan. Tämä oli herättänyt yleistä hämmennystä, ja osa oli yrittänyt löytää hänen mainitsemansa kirjan Raamatusta. Kokouksen jälkeen seurakunnan piispa oli selittänyt, ettei Mormonin kirjaa juurikaan käytetä kokouksissa.
"V. 1830 painoksessa Mormonin kirjaa ei oltu jaetu lukuin eikä jakeisiin. MAP-kirkko jakoi Mormonin kirjan lukuihin ja jakeisiin vasta v.1844 tapahtuneen Joseph Smithin kuoleman jälkeen. Sitä ennen Mormonin kirjan lainauksiin vitattiin mainitsemalla kirjan sivu."
Hyvä tarkennus. Kristuksen yhteisö käyttää tuota vuoden 1844 versiota.
""Kristuksen yhteisöllä on oma versionsa Oppi ja liitot-kirjasta, johon on Joseph Smithin saamien ilmoitusten lisäksi otettu hänen seurajiensa ilmoituksia".
Niin on myös meillä: Brigham Yong, Wilford Wodroff, Joseph F. Smith ja Spencer W. Kimball."
Kristuksen yhteisöllä on eri johtajat, sitä paitsi heillä ilmoituksia on paljon MAP-kirkkoa enemmän. Brigham Youngilta ja Joseph F. Smithiltä on kummaltakin vain yksi ilmoitus, Woodruffilta ja Kimballilta on kummaltakin kirjassa "virallinen julistus", joka tosin on hyväksytty ilmoitukseksi.
"Moniavioisuuteen kehottavan ilmoituksen sijasta Kristuksen yhteisön käytämässä versiossa on vanhempi ilmoitus, joka kieltää moniavioisuuden".
Väärin. Kyseistä lukua ei ole koskaan pidetty ilmoituksena. Sen tarkoitus oli vain ilmaista mormonien käsitys avioliitosta. Luvun kirjoitti Martin Harris ja se hyväksyttiin lisäyjksenä Oppiin ja liittoihin Joseph Smithin ollessa poissa. Joseph Smith huolestui siitä, mutta hyväksyi, koska konferenssi oli hyväksynyt tehdyn lisäyksen."
Tämä nyt on aikamoista semantiikkaa. Jos konferenssi oli luvun hyväksynyt, sitä kai pidettiin ilmoituksena, ja tähän viittaa sekin, että se tosiasiallisesti painettiin Oppiin ja liittoihin.
Ota huomioon, ettei moniavioisuuden kumoamistakaan ole muotoiltu ilmoitukseksi. Se on presidentti Woodruffin antama virallinen julistus eli manifesti, jonka kirkon yleiskonferenssi myöhemmin hyväksyi. N.k. fundamentalistimormonit ovatkin sitä mieltä, ettei kyseessä ole mikään ilmoitus, vaan eräänlainen virkamiestason päätös, jota virheellisesti on pidetty ilmoituksena.
Pitää nähtävästi antaa lisävalaistusta asiaan.
Mormonin kirjan käytöstä en kommentoi nempää. Kirjan jaotelu jakeisiin ei ole oppikysymys, vaan käytännöllinen kysymys. Jos kaksi ihmistä keskustelee Mormonin kirjaa lainaamalla ja jakeiten jaotelu poikeaa toisistaan, niin se voi aiheutaa sujumisen kannalta käytännön ongelmia keskustelun.Se siitä.
Olen tietoinen, että Organisoidulla kirkolla on ollut eri johtajat ja sen painatama Opit ja liitot sisältämät luvut sen mukaisia. Kysymys onkin vain siitä, kuka on Joseph Smithin laillinen seuraaja: Brighan Yong vai Joseph III?
Se ratkaisee kysymyksen siitä, kumman kirjan sisältämät ilmoitukset ovat oikeita.
Kirkon yleiskokouksessa 17.8.1835 hyväksyttiin kaksi lisäystä Opit ja liitot- kirjan loppuun. Toinen on "Uskon julistus hallituksista ja laeista yleens" ja sisältyy nykyiseen Oppit ja liittoihin. Toinen oli samanlainen julistus avioliitosta. Molemmat oli kirjoitanut Martin Harris. Uskon julistus hallituksista ja laeista on säilytetty kirjassa , koska se on sopusoinussa kirkon oppien ja käytännön kanssa. Mutta se ei ole varsinaisesti ilmoitus. Joseph Smith oli ainoa henkilö, jolla oli oikeus ja valtuus saada virkansa puolesta ilmoitusta kirkkoa varten.
Sama pätee avioliittoa koskevaan lukuun. Sitä ei pidetty ilmoituksena ja poistettiin sen sisältämien epäjohdonmukaisuuden vuoksi. Esitän tarvitaessa syyt toisessa yhteydessä.
Oppiin ja liittoihin oli painettu myös muita kirjoituksia, joita ei pidetty ilmoituksina, vaan oli tarkoitettu avrtamaan evankeliumin ymmärtämistä.
Wilford Woodroffin antama julistus perustui Woodroffin saamaan ilmoitukseen ja erityiseen käskyyn, vaikka itse julistus ei kirjoitettukaan ilmoituksen muotoon. Julistus hyväksyttiin yleiskonferensissa sillä perusteella, että Woodroff piti sillä hetkellä sinetöinnin avaimet ja oli sillä perusteella oikeutettu antamaan se.
Jos jotkut fundamentalistit pitävät sitä "virkamiespäätöksenä" niin se on niiden ongelma, ei meidän (sinun tai minun Jariällä).
"Olen tietoinen, että Organisoidulla kirkolla on ollut eri johtajat ja sen painatama Opit ja liitot sisältämät luvut sen mukaisia. Kysymys onkin vain siitä, kuka on Joseph Smithin laillinen seuraaja: Brighan Yong vai Joseph III?"
Oikeastaan tarjokkaita oli muitakin, esim. Sidney Rigdon. Ongelma oli se, ettei Joseph Smith esittänyt eläessään mitään yksiselitteistä määräystä seuraajastaan, vaan hän puhui asiasta eri aikoina eri tavoin. Joskus hän puhui pojastaan johtajana, joskus Rigdonista, joskust taas, että apostolien tulisi valita seuraaja. Niin useampikin saattoi viitata itseensä Smithin mielen mukaisena johtajana.
Uskon, että tilanne olisi kehittynyt toisin, jos Joseph Smith III olisi ollut vain muutaman vuoden vanhempi isänsä kuollessa. Nyt hänellä ei ollut teini-ikäisenä omaa arvovaltaa, ja hänen asiaansa ajoivat Smithin leski Emma ja Smithin äiti Lucy. Heillä ei taas naisina ollut kovin paljon sanottavaa. Jos Smith III olisi ollut vanhempi, hän olisi luultavasti saanut pyhien enemmistön puolelleen.
"Se ratkaisee kysymyksen siitä, kumman kirjan sisältämät ilmoitukset ovat oikeita."
Jätät huomioon ottamatta sen, että useiden mielestä kummankin kirjan ilmoitukset ovat vääriä.
"Kirkon yleiskokouksessa 17.8.1835 hyväksyttiin kaksi lisäystä Opit ja liitot- kirjan loppuun. Toinen on "Uskon julistus hallituksista ja laeista yleens" ja sisältyy nykyiseen Oppit ja liittoihin. Toinen oli samanlainen julistus avioliitosta. Molemmat oli kirjoitanut Martin Harris. Uskon julistus hallituksista ja laeista on säilytetty kirjassa , koska se on sopusoinussa kirkon oppien ja käytännön kanssa. Mutta se ei ole varsinaisesti ilmoitus. Joseph Smith oli ainoa henkilö, jolla oli oikeus ja valtuus saada virkansa puolesta ilmoitusta kirkkoa varten.
Sama pätee avioliittoa koskevaan lukuun. Sitä ei pidetty ilmoituksena ja poistettiin sen sisältämien epäjohdonmukaisuuden vuoksi. Esitän tarvitaessa syyt toisessa yhteydessä."
Ole hyvä!
"Oppiin ja liittoihin oli painettu myös muita kirjoituksia, joita ei pidetty ilmoituksina, vaan oli tarkoitettu avrtamaan evankeliumin ymmärtämistä."
Niin, esimerkiksi luentoja uskosta.
"Wilford Woodroffin antama julistus perustui Woodroffin saamaan ilmoitukseen ja erityiseen käskyyn, vaikka itse julistus ei kirjoitettukaan ilmoituksen muotoon. Julistus hyväksyttiin yleiskonferensissa sillä perusteella, että Woodroff piti sillä hetkellä sinetöinnin avaimet ja oli sillä perusteella oikeutettu antamaan se.
Jos jotkut fundamentalistit pitävät sitä "virkamiespäätöksenä" niin se on niiden ongelma, ei meidän (sinun tai minun Jariällä)."
Näin selvä ei asia ollut MAP-kirkossakaan. Vaikka yleiskonferenssi oli hyväksynyt julistuksen, jatkettiin moniavioisten liittojen solmimista, tosin paljon aiempaa pienemmässä mittakaavassa. Vasta Joseph F. Smithin 1900-luvun alussa antama toinen manifesti lopetti ne kokonaan.