Tästä on

Olen itsekin palanut siihen lähtökohtaan, että en tiedä. Vaikka kuin olen vielä ihan vähän aikaa sitten ollut varma tietämisestäni. Se "tietäminen" pätee edelleen moneen muuhun ihmiseen mutta ei päde enää minuun. On asioita mitä tunnen itsessäni ja ne taidan tällä kertaa jättää tuntemiseksi. En pilaa niitä sanoilla.
Ja siitä oikeasta muuttumisesta. Älä pelkää siitä. Tai älä anna pelon hallita. Hallitse mieluummin pelkosi. Pelko on huono isäntä. Pelolla täytyy olla isäntä. Tai Sinun tapauksessa emäntä. Ota se emännän rooli. Ja en sano Sinulle sitä, että ei ole mitään pelättävää. On. Ja paljon. Pelollakin on perimmäinen tarkoitus. Niin paljon voin kertoa, että se ei ole pelottaa.
Mietiskelystä vaan, että minustakin tuntuu, että se voisi olla yksi ratkaisu. Valinta on edelleen Sinun.
Haluaisin uskoa, että olen näyttänyt Sinulle missä on polku mikä johtaa avaimen luo, että voisit avata erään oven. Jos on niin, sanon että sen oven takana on jotain pelottavaa. Pelottavaa siksi, että se on tutkimatonta aluetta...

Sinua nyt. kirjoitti:

Olen itsekin palanut siihen lähtökohtaan, että en tiedä. Vaikka kuin olen vielä ihan vähän aikaa sitten ollut varma tietämisestäni. Se "tietäminen" pätee edelleen moneen muuhun ihmiseen mutta ei päde enää minuun. On asioita mitä tunnen itsessäni ja ne taidan tällä kertaa jättää tuntemiseksi. En pilaa niitä sanoilla.
Ja siitä oikeasta muuttumisesta. Älä pelkää siitä. Tai älä anna pelon hallita. Hallitse mieluummin pelkosi. Pelko on huono isäntä. Pelolla täytyy olla isäntä. Tai Sinun tapauksessa emäntä. Ota se emännän rooli. Ja en sano Sinulle sitä, että ei ole mitään pelättävää. On. Ja paljon. Pelollakin on perimmäinen tarkoitus. Niin paljon voin kertoa, että se ei ole pelottaa.
Mietiskelystä vaan, että minustakin tuntuu, että se voisi olla yksi ratkaisu. Valinta on edelleen Sinun.
Haluaisin uskoa, että olen näyttänyt Sinulle missä on polku mikä johtaa avaimen luo, että voisit avata erään oven. Jos on niin, sanon että sen oven takana on jotain pelottavaa. Pelottavaa siksi, että se on tutkimatonta aluetta...

Lue lisää

Pelon hallintakin vaatii voimia. Eläimellä pelko palvelee elämää, ihmisellä se kääntyy elämää vastaan. Vain voitettu pelko vahvistaa.
Nyt annan ajan kulua.
Olen illan pois.

Keijuli kirjoitti:

Pelon hallintakin vaatii voimia. Eläimellä pelko palvelee elämää, ihmisellä se kääntyy elämää vastaan. Vain voitettu pelko vahvistaa.
Nyt annan ajan kulua.
Olen illan pois.

Lue lisää

valinnalta. Anna ajan kulua ja kirjoita sitten taas kun tuntuu siltä. Ymmärrän hyvin jos se ei tunnu siltä pitemmänkin aikaa.

aika hyvältä kirjoitti:

valinnalta. Anna ajan kulua ja kirjoita sitten taas kun tuntuu siltä. Ymmärrän hyvin jos se ei tunnu siltä pitemmänkin aikaa.

Olo tasaantuu mutta ei ole oikein mitään valmista sanottavaa. Kiva jos Sinä jaksat kirjoittaa.

Keijuli kirjoitti:

Olo tasaantuu mutta ei ole oikein mitään valmista sanottavaa. Kiva jos Sinä jaksat kirjoittaa.

huolissaan. Että tuliko jotkut asiat sanottua liian aikaisin? Ymmärrän miten siinä voi käydä jos näin on käynyt. Jalkojen täytyy kyllä olla tukevasti maanpinnalla. Kaikki ei ole valmiita kohtaamaan sitä. Jotkut, ehkä suurin osa ihmisistä ei halua edes sitä. Eikä heidän tarvitsekaan. Ehkä nyt ymmärrät paremmin sen "Luopujankin".
Muista, että kaikki mistä me ollaan täällä keskusteltu, on teoriaa. Teoriaa, mikä luotiin omista kokemuksista elämässä. Ja taas tulee se kuuluisa mutta. Mutta jokainen teoria on täynnä aukkoja. Yksikään teoria ei ole aukoton. Siksi aina se avoin mieli. Jos ei olla avoimin mielin, mielemme asettaa meille rajat meidän huomaamatta.
Sitten vähän iloisempiakin asioita. Näin eilen pitkästä aikaa yhden vanhan ystäväni. Voisin sitä ihmistä kutsua ystäväksi. Koska se on sitä. Me ollaan oltu ystäviä ilman mitään ehtoja ja vaatimuksia aika kauan aikaa. Yllätys, yllätys hänkin on nainen. Tuli siis vietettyä mukava ilta mukavassa seurassa.
Olisihan minulla Sinulle vaikka kuin paljon kirjoitettavaa mutta odotetaan nyt kuitenkin vähän parempaa aikaa sille. Haluaisin uskoa, että nyt tulet jo itse tietämään milloin olet valmis siihen. Ja minä tulen lukemaan sen rivien välistä. Silloin tulee aika meille luoda toinen kieli kyseiseen aiheeseen. Edelleen toivon, että ymmärrät...

hieman... kirjoitti:

huolissaan. Että tuliko jotkut asiat sanottua liian aikaisin? Ymmärrän miten siinä voi käydä jos näin on käynyt. Jalkojen täytyy kyllä olla tukevasti maanpinnalla. Kaikki ei ole valmiita kohtaamaan sitä. Jotkut, ehkä suurin osa ihmisistä ei halua edes sitä. Eikä heidän tarvitsekaan. Ehkä nyt ymmärrät paremmin sen "Luopujankin".
Muista, että kaikki mistä me ollaan täällä keskusteltu, on teoriaa. Teoriaa, mikä luotiin omista kokemuksista elämässä. Ja taas tulee se kuuluisa mutta. Mutta jokainen teoria on täynnä aukkoja. Yksikään teoria ei ole aukoton. Siksi aina se avoin mieli. Jos ei olla avoimin mielin, mielemme asettaa meille rajat meidän huomaamatta.
Sitten vähän iloisempiakin asioita. Näin eilen pitkästä aikaa yhden vanhan ystäväni. Voisin sitä ihmistä kutsua ystäväksi. Koska se on sitä. Me ollaan oltu ystäviä ilman mitään ehtoja ja vaatimuksia aika kauan aikaa. Yllätys, yllätys hänkin on nainen. Tuli siis vietettyä mukava ilta mukavassa seurassa.
Olisihan minulla Sinulle vaikka kuin paljon kirjoitettavaa mutta odotetaan nyt kuitenkin vähän parempaa aikaa sille. Haluaisin uskoa, että nyt tulet jo itse tietämään milloin olet valmis siihen. Ja minä tulen lukemaan sen rivien välistä. Silloin tulee aika meille luoda toinen kieli kyseiseen aiheeseen. Edelleen toivon, että ymmärrät...

Lue lisää

Älä minusta kanna huolta.
Älä myöskään syytä itseäsi.
Tämä on aivan omatekoinen kriisi. On vain olo että jotain on tehtävä tai tajuttava. On saatava jotain uutta, muutos... En tiedä mitä, mutta olo on levoton.
Olen ollut nyt paljon yksin. Olen selannut nettiä tai vetänyt kirjahyllystä kirjan toisensa perään ja yrittänyt päästä selville, mikä nälkä nyt on. Karmasta, armosta, yksinäisyydestä...
Olen käynyt tämän läpi kerran ennenkin. Silloin selvisi paljon.

Keijuli kirjoitti:

Älä minusta kanna huolta.
Älä myöskään syytä itseäsi.
Tämä on aivan omatekoinen kriisi. On vain olo että jotain on tehtävä tai tajuttava. On saatava jotain uutta, muutos... En tiedä mitä, mutta olo on levoton.
Olen ollut nyt paljon yksin. Olen selannut nettiä tai vetänyt kirjahyllystä kirjan toisensa perään ja yrittänyt päästä selville, mikä nälkä nyt on. Karmasta, armosta, yksinäisyydestä...
Olen käynyt tämän läpi kerran ennenkin. Silloin selvisi paljon.

Lue lisää

Olet käynyt tämän joskus aikaisemmin läpi. Hyvä. Sama asia ei tule toimimaan enää uudestaan. Koska olet jo muuttunut. Sinun täytyy nyt tehdä jotain toisin. Sen tiedät parhaiten itse. Minä en voi sitä tietää. Koska en ole Sinun sisällä. En tiedä missä tuntuu... Kuuntele kehosi kieltä. Kehollaisi on tuhansien vuosien viisaus mukana. Sinun kehon täytyy nyt reagoida jotenkin Sinun tuntemuksiin. Missä tuntuu? Ihan miltä vaan. Sen ei täydy välttämättä olla kipu.
Ja sitten vielä saattaisi auttaa se, että näkee kaiken sellaisena kuin ne on. Auto on auto. Ei valkoinen, punainen jne. Puu on puu, raha on raha... Tietynlainen todellissuden kohtaaminen sellaisena kuin se on. Kaunistelematta tai kauhistelematta. Ainoastaan sellaisena kuin se on. Se oli aika välttämätön askel ainakin minulle.
Yritin itsekin harhaluulossani tehdä kaiken samoin niin kuin silloin ensimmäisen muutokseni aikana. Ja se oli se mikä hidasti minua. Mutta se oli kyllä tarpeellista. Liian nopea muutos on vaarallinen.

Sinulle.... kirjoitti:

Olet käynyt tämän joskus aikaisemmin läpi. Hyvä. Sama asia ei tule toimimaan enää uudestaan. Koska olet jo muuttunut. Sinun täytyy nyt tehdä jotain toisin. Sen tiedät parhaiten itse. Minä en voi sitä tietää. Koska en ole Sinun sisällä. En tiedä missä tuntuu... Kuuntele kehosi kieltä. Kehollaisi on tuhansien vuosien viisaus mukana. Sinun kehon täytyy nyt reagoida jotenkin Sinun tuntemuksiin. Missä tuntuu? Ihan miltä vaan. Sen ei täydy välttämättä olla kipu.
Ja sitten vielä saattaisi auttaa se, että näkee kaiken sellaisena kuin ne on. Auto on auto. Ei valkoinen, punainen jne. Puu on puu, raha on raha... Tietynlainen todellissuden kohtaaminen sellaisena kuin se on. Kaunistelematta tai kauhistelematta. Ainoastaan sellaisena kuin se on. Se oli aika välttämätön askel ainakin minulle.
Yritin itsekin harhaluulossani tehdä kaiken samoin niin kuin silloin ensimmäisen muutokseni aikana. Ja se oli se mikä hidasti minua. Mutta se oli kyllä tarpeellista. Liian nopea muutos on vaarallinen.

Lue lisää

En ole kovin nopea käänteissäni. Edellinen tehoetsintä kesti toista vuotta! Mutta enpä nyt keksi parempaakaan konstia kuin lukeminen ja kirjoittaminen kuten silloinkin. Ystäviä ei voi kuormittaa - ja kun kaikki on vielä niin epämääräistä. Mikä se todellisuus missäkin asiassa on, enpä tiedä sitäkään. Kysyit: Miltä(tai missä) tuntuu? Sairaalta. Nyt kuitenkin kohti arkea. Ja kuten muistat, työkään ei sytytä.

Keijuli kirjoitti:

En ole kovin nopea käänteissäni. Edellinen tehoetsintä kesti toista vuotta! Mutta enpä nyt keksi parempaakaan konstia kuin lukeminen ja kirjoittaminen kuten silloinkin. Ystäviä ei voi kuormittaa - ja kun kaikki on vielä niin epämääräistä. Mikä se todellisuus missäkin asiassa on, enpä tiedä sitäkään. Kysyit: Miltä(tai missä) tuntuu? Sairaalta. Nyt kuitenkin kohti arkea. Ja kuten muistat, työkään ei sytytä.

Lue lisää

minäkään. Mutta haluan ottaa selvää. Ikävää, että vedin Sinut ja varmaan monen muunkin tähän mukaan. En olisi mielelläni tehnyt sitä. Mutta tähän otettiin ensimmäinen ratkaiseva askel jo ensimmäisten viestien vaihdossa. Kaikki sen jälkeen on syytä ja seurausta. Ainoa tapa välttää tämä, olisi ollut keskustelun lopettaminen. Ei tainnut meistä kummastakaan olla siihen. En ole niin vahva kuin luulin olevan. Olen vielä heikompi. On vaan hyvä tietää tämänhetkinen totuus itsestäni. Oli virheellinen lähtökohta luulla itseäni vahvaksi. Oikeampi olisi ollut vähemmän heikko.
Ystävähän tunnetaan siitä, että se ei karkaa missään tilanteessa. Ja sitä en ole tekemässä nytkään. Vastaan edelleen Sinulle jokaiseen viestiisi. Yritän nyt olla vähän tarkempi sanavalinnoissani. Yritän löytää paremmin Sinulle ymmärrettäviä sanoja. Hyvää yötä.

enpä tiedä kirjoitti:

minäkään. Mutta haluan ottaa selvää. Ikävää, että vedin Sinut ja varmaan monen muunkin tähän mukaan. En olisi mielelläni tehnyt sitä. Mutta tähän otettiin ensimmäinen ratkaiseva askel jo ensimmäisten viestien vaihdossa. Kaikki sen jälkeen on syytä ja seurausta. Ainoa tapa välttää tämä, olisi ollut keskustelun lopettaminen. Ei tainnut meistä kummastakaan olla siihen. En ole niin vahva kuin luulin olevan. Olen vielä heikompi. On vaan hyvä tietää tämänhetkinen totuus itsestäni. Oli virheellinen lähtökohta luulla itseäni vahvaksi. Oikeampi olisi ollut vähemmän heikko.
Ystävähän tunnetaan siitä, että se ei karkaa missään tilanteessa. Ja sitä en ole tekemässä nytkään. Vastaan edelleen Sinulle jokaiseen viestiisi. Yritän nyt olla vähän tarkempi sanavalinnoissani. Yritän löytää paremmin Sinulle ymmärrettäviä sanoja. Hyvää yötä.

Lue lisää

Hyvää yötä.

enpä tiedä kirjoitti:

minäkään. Mutta haluan ottaa selvää. Ikävää, että vedin Sinut ja varmaan monen muunkin tähän mukaan. En olisi mielelläni tehnyt sitä. Mutta tähän otettiin ensimmäinen ratkaiseva askel jo ensimmäisten viestien vaihdossa. Kaikki sen jälkeen on syytä ja seurausta. Ainoa tapa välttää tämä, olisi ollut keskustelun lopettaminen. Ei tainnut meistä kummastakaan olla siihen. En ole niin vahva kuin luulin olevan. Olen vielä heikompi. On vaan hyvä tietää tämänhetkinen totuus itsestäni. Oli virheellinen lähtökohta luulla itseäni vahvaksi. Oikeampi olisi ollut vähemmän heikko.
Ystävähän tunnetaan siitä, että se ei karkaa missään tilanteessa. Ja sitä en ole tekemässä nytkään. Vastaan edelleen Sinulle jokaiseen viestiisi. Yritän nyt olla vähän tarkempi sanavalinnoissani. Yritän löytää paremmin Sinulle ymmärrettäviä sanoja. Hyvää yötä.

Lue lisää

Sinä et ole millään tavoin vastuussa minun "etsinnästäni". Se miksi se Sinulle näkyy ensimmäisenä ja parhaiten, on tämän ystävyyden laatu. Tässä ei jutella mitä on tehty, ketä on nähty ja mitä kenellekin on kuulunut. Tässä puhutaan vastaavasti niitä juttuja joita tuolla marketin käytävällä vastaan tulevan tutun kanssa ei puhuta. Jokainen näitä kausia kahlaa muutaman vuoden välein - uskoisin - mutta harva niistä puhuu. Mukava olisi kun puhuttaisiin. Vaikka yhtä itsestäänselvänä kuin jokatalviset flunssat.
Kyllä kaikki haluavat kerätä kokemuksia, uusia ajatuksia, muuttua ja toivottavasti siis kehittyä. Muutos on tärkein tehtävämme tässä elämässä, vaikka se siis myös pelottaa. Edellisen urakan jälkeen minulla oli pitkä "kiitollisuuden" aika, näin ja koin kaiken taas niin selvänä ja oikeana minulle. Kyllä tämä taas kannattaa.

Keijuli kirjoitti:

Sinä et ole millään tavoin vastuussa minun "etsinnästäni". Se miksi se Sinulle näkyy ensimmäisenä ja parhaiten, on tämän ystävyyden laatu. Tässä ei jutella mitä on tehty, ketä on nähty ja mitä kenellekin on kuulunut. Tässä puhutaan vastaavasti niitä juttuja joita tuolla marketin käytävällä vastaan tulevan tutun kanssa ei puhuta. Jokainen näitä kausia kahlaa muutaman vuoden välein - uskoisin - mutta harva niistä puhuu. Mukava olisi kun puhuttaisiin. Vaikka yhtä itsestäänselvänä kuin jokatalviset flunssat.
Kyllä kaikki haluavat kerätä kokemuksia, uusia ajatuksia, muuttua ja toivottavasti siis kehittyä. Muutos on tärkein tehtävämme tässä elämässä, vaikka se siis myös pelottaa. Edellisen urakan jälkeen minulla oli pitkä "kiitollisuuden" aika, näin ja koin kaiken taas niin selvänä ja oikeana minulle. Kyllä tämä taas kannattaa.

Lue lisää

vastuussa. Ja osittain olenkin. En tiedä Sinun päämäärääsi tässä meidän keskustelussa mutta minun piti saada itselleni taas kerran se tieto, että en tiedä. Että voisin lähteä eteenpäin puhtaalta pöydältä. Juuri nyt en uskalla puhua täällä sitä kieltä mitä käytettiin aikaisemmin. Koska ei ole mitään tietoa siitä miten se vaikuttaa muihin. Ehkä lukijat olisivat valmiita kuulemaan mutta minä en taida olla valmis puhumaan. Ja kun se epäily minua kalvaa niin jonkunlainen perä siinäkin tunteessa on. Kun olen saanut selvyyden siitä niin voin jatkaa aiheesta mutta siihen asti vaikenen kysyeisestä asiasta. Ja kiitollisuus on hyvä sana kuvaamaan sitä mitä kerroit.
Nyt ei siis kannata kovin paljon pohtia vaan edetä sillä mikä on nyt. Nyt on aika kärsivällisyydelle. Nyt on aika kuunnella sitä sisäistä ääntä. Sitä joka puhuu ilman sanoja.

silti olevan kirjoitti:

vastuussa. Ja osittain olenkin. En tiedä Sinun päämäärääsi tässä meidän keskustelussa mutta minun piti saada itselleni taas kerran se tieto, että en tiedä. Että voisin lähteä eteenpäin puhtaalta pöydältä. Juuri nyt en uskalla puhua täällä sitä kieltä mitä käytettiin aikaisemmin. Koska ei ole mitään tietoa siitä miten se vaikuttaa muihin. Ehkä lukijat olisivat valmiita kuulemaan mutta minä en taida olla valmis puhumaan. Ja kun se epäily minua kalvaa niin jonkunlainen perä siinäkin tunteessa on. Kun olen saanut selvyyden siitä niin voin jatkaa aiheesta mutta siihen asti vaikenen kysyeisestä asiasta. Ja kiitollisuus on hyvä sana kuvaamaan sitä mitä kerroit.
Nyt ei siis kannata kovin paljon pohtia vaan edetä sillä mikä on nyt. Nyt on aika kärsivällisyydelle. Nyt on aika kuunnella sitä sisäistä ääntä. Sitä joka puhuu ilman sanoja.

Lue lisää

Sanoit: "En tiedä Sinun päämäärääsi tässä meidän keskustelussa mutta minun piti saada itselleni taas kerran se tieto, että en tiedä."
Minä en tietoisesti pyrkinyt mihinkään. Tämä vain lähti rönsyilemään, välillä asiat selventyivät välillä mutkistuivat, mutta mielenkiintoista on kuitenkin ollut.
Ja onpahan tässä tullut omat omituisuudetkin paljastettua monille silmille.
Tarkoittiko tuo Sinun lauseesi myös sitä että Sinäkin "möyhit kirjahyllyäsi nälkäisenä"? Mikäs planeetta vesimiehiä nyt kiskoo? Tiedän että kärsivällisyys olisi järkevämpää, mutta tunnen itseni ja tämän levottomuuden. Nyt kokeilen lukea taas Mertonia.

Keijuli kirjoitti:

Sanoit: "En tiedä Sinun päämäärääsi tässä meidän keskustelussa mutta minun piti saada itselleni taas kerran se tieto, että en tiedä."
Minä en tietoisesti pyrkinyt mihinkään. Tämä vain lähti rönsyilemään, välillä asiat selventyivät välillä mutkistuivat, mutta mielenkiintoista on kuitenkin ollut.
Ja onpahan tässä tullut omat omituisuudetkin paljastettua monille silmille.
Tarkoittiko tuo Sinun lauseesi myös sitä että Sinäkin "möyhit kirjahyllyäsi nälkäisenä"? Mikäs planeetta vesimiehiä nyt kiskoo? Tiedän että kärsivällisyys olisi järkevämpää, mutta tunnen itseni ja tämän levottomuuden. Nyt kokeilen lukea taas Mertonia.

Lue lisää

olla käsillä aika katsoa itseeni. Ilman sanoja. On jonkinlainen aavistus mitä täytyy tuntea. Minkälaisen sen on oltava. Olen muuten luopunut lähes kaikista kirjoistanikin mitkä olen jo lukenut. On niitä vielä muutama rakkaampi, mistä en vielä raaski luopua. Muutama mihin tulen ehkä vielä vuosien kuluttua vielä palamaan.
En tiedä planeetoista mutta minua taitaa kiskoa minä itse. Se mikä minä olen, minkä vielä vähän aikaa sitten luulin tuntevani mutta mitä en sittenkään vielä tunne. Aavistan vaan jotain. Aika näyttää. Minulla on todella monta kirjaa "tallennettuna" päähääni. Sieltä on ennenkin jokin tarvittava tieto pulpahtanut esiin. Silloin kun aika on ollut kypsä. Miksei sitten jatkossakin?
Siihen oivallukseeni olen saanut vahvistuksen, että "totuus" meistä on "pirstaleina". Pieninä osina kaikkialla. Se tieto meistä on salattu. Ja aivan oikein on tehtykin. Koska tieto tietämättömien käsissä on aina vaarallista.

taitaa nyt kirjoitti:

olla käsillä aika katsoa itseeni. Ilman sanoja. On jonkinlainen aavistus mitä täytyy tuntea. Minkälaisen sen on oltava. Olen muuten luopunut lähes kaikista kirjoistanikin mitkä olen jo lukenut. On niitä vielä muutama rakkaampi, mistä en vielä raaski luopua. Muutama mihin tulen ehkä vielä vuosien kuluttua vielä palamaan.
En tiedä planeetoista mutta minua taitaa kiskoa minä itse. Se mikä minä olen, minkä vielä vähän aikaa sitten luulin tuntevani mutta mitä en sittenkään vielä tunne. Aavistan vaan jotain. Aika näyttää. Minulla on todella monta kirjaa "tallennettuna" päähääni. Sieltä on ennenkin jokin tarvittava tieto pulpahtanut esiin. Silloin kun aika on ollut kypsä. Miksei sitten jatkossakin?
Siihen oivallukseeni olen saanut vahvistuksen, että "totuus" meistä on "pirstaleina". Pieninä osina kaikkialla. Se tieto meistä on salattu. Ja aivan oikein on tehtykin. Koska tieto tietämättömien käsissä on aina vaarallista.

Lue lisää

...ehkä huomenna. Hyvää yötä.

Keijuli kirjoitti:

...ehkä huomenna. Hyvää yötä.

,....,..,,.

******** kirjoitti:

,....,..,,.

Tunnen juuri nyt, että huoleni Sinusta ei ole turha. Yritin monin keinoin välttää joitakin aiheita täällä. Mutta egoni oli eri mieltä. Se ajoi minut kirjoittamaan mitä kirjoitin. Moni täällä on selitykseni ansainnut. Mielipiteeni, että jokaisen täytyy tulla siihen itse ei ole vieläkään muuttunut. Jos siihen tulee yksin, "yksinäisyydessä", täysin tietoisesti, se ei karkaa käsistä. Jos siihen tulee toisen avustuksella on vaara menettää jotain oleellista saamatta mitään tilalle. Tai kyllähän se tyhjä kohta täyttyy mutta sitä ei vältämättä huomaa tai ei tunnista. Ja pelkokin saattaa kasvaa vaikka koko asian tarkoitus on päinvastainen. Pelon voittaa ensiksi kohtaamalla sen, sen jälkeen oppimalla tuntemaan sen ja lopuksi tulemalla itse peloksi. Huomaamalla, että pelkoa ei ole olemassa. Ei voi olla koska silloin on itse pelko. Ja pelko ei pelkää itseään. Silloin se lakkaa olemasta. Jäljelle jää enää pelästymisiä, säikähdyksiä ja nekin vähenee koko ajan kunnes joskus lakkaa aiheuttamasta niitä itselle...
Kun joskus tulin samaan lopputulokseen mihin tultiin edellisessä keskustelussa yksin, pelästyin kuin helppoa se on. Liian helppoa. Se pelkoni oli ja on varmaan vieläkin aika turha. Minulla on minun ymmärrykseni. Minä en pysty sitä kenellekään antamaan. Enkä minä sitä kyllä sellaisena kenellekään antaisi. Se olisi vastuutonta. Jos joku sen saisi yhtenä kappaleena, sellaisena kuin se on nyt minulla, osoite olisi silloin selvä. Siihen täytyy kasvaa vähitellen. Minulta se on vienyt jonkun aikaa... Enkä vieläkään voisi väittää elämäni olevan sen kanssa helppoa. Se ei ole kyllä vaikeakaan. Se vaan on. Jos minun jupinoita on vaikea ymmärtää niin ne täytyy ottaa pelkkänä paskanjauhantana ja ajatella, että taas yksi hullu vesimies on täällä yrittämässä päteä "älykkyydellä". Ja silloin kun on tarpeeksi aikaa kulunut, se alkaa tuntua ihan järkevältä ajatukselta. Ja niin sen pitäiskin tuntua.

hyvin? kirjoitti:

Tunnen juuri nyt, että huoleni Sinusta ei ole turha. Yritin monin keinoin välttää joitakin aiheita täällä. Mutta egoni oli eri mieltä. Se ajoi minut kirjoittamaan mitä kirjoitin. Moni täällä on selitykseni ansainnut. Mielipiteeni, että jokaisen täytyy tulla siihen itse ei ole vieläkään muuttunut. Jos siihen tulee yksin, "yksinäisyydessä", täysin tietoisesti, se ei karkaa käsistä. Jos siihen tulee toisen avustuksella on vaara menettää jotain oleellista saamatta mitään tilalle. Tai kyllähän se tyhjä kohta täyttyy mutta sitä ei vältämättä huomaa tai ei tunnista. Ja pelkokin saattaa kasvaa vaikka koko asian tarkoitus on päinvastainen. Pelon voittaa ensiksi kohtaamalla sen, sen jälkeen oppimalla tuntemaan sen ja lopuksi tulemalla itse peloksi. Huomaamalla, että pelkoa ei ole olemassa. Ei voi olla koska silloin on itse pelko. Ja pelko ei pelkää itseään. Silloin se lakkaa olemasta. Jäljelle jää enää pelästymisiä, säikähdyksiä ja nekin vähenee koko ajan kunnes joskus lakkaa aiheuttamasta niitä itselle...
Kun joskus tulin samaan lopputulokseen mihin tultiin edellisessä keskustelussa yksin, pelästyin kuin helppoa se on. Liian helppoa. Se pelkoni oli ja on varmaan vieläkin aika turha. Minulla on minun ymmärrykseni. Minä en pysty sitä kenellekään antamaan. Enkä minä sitä kyllä sellaisena kenellekään antaisi. Se olisi vastuutonta. Jos joku sen saisi yhtenä kappaleena, sellaisena kuin se on nyt minulla, osoite olisi silloin selvä. Siihen täytyy kasvaa vähitellen. Minulta se on vienyt jonkun aikaa... Enkä vieläkään voisi väittää elämäni olevan sen kanssa helppoa. Se ei ole kyllä vaikeakaan. Se vaan on. Jos minun jupinoita on vaikea ymmärtää niin ne täytyy ottaa pelkkänä paskanjauhantana ja ajatella, että taas yksi hullu vesimies on täällä yrittämässä päteä "älykkyydellä". Ja silloin kun on tarpeeksi aikaa kulunut, se alkaa tuntua ihan järkevältä ajatukselta. Ja niin sen pitäiskin tuntua.

Lue lisää

Olen jo menossa nukkumaan, mutta kun näin viestisi...
Olen kovapäinen ja itsepäinen ja kaikella muullakin suojalla varustettu, minua ei useinkaan liikauteta ellen itse sitä halua. Heikot hetket on kuten muillakin, mutta jo avioliitossa olin "perheen mies" ja opin ottamaan vastuuta. Ja tuntemaan voimani.
En vain osaa jakaa niitä tasaisesti. Välillä väsähdän.
Nyt on töissä kiirettä mutta mieliala ok.
En väitä pysyväni aina ajatustesi mukana, mutta menen omia teitäni ja omalla tavallani - toivottavasti koko ajan eteenpäin. Välillä nappaan Sinulta ajatuksen, välillä väitän mielessäni vastaan. Ymmärrykseni mukaan minäkin.
Kiva kun huolehdit mutta kyllä minä pärjään. Hyvää yötä.

..mutta minä en. Olen tullut viime päivinä siihen tulokseen että minulta on jäänyt ymmärtämättä tai huomaamatta elämästäni ja itsestäni jotain oleellista. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja jonkun koetun vaikutus on jäänyt selvittämättä. Jotain eräänä päivänä ymmärsikin, mutta joku heikkous vielä on josta en saa selvyyttä ja siksi en sitä pysty selättämään. Enhän vielä tiedä mikä se on. Onko se vain jotain jota en ole itsessäni hyväksynyt? Tai jonka luulen hyväksyneeni mutta hämäänkin itseäni. Syyllisyydet, alemmuudentunteet, häpeät - voikohan joku elää ilman niitä tyynenä.
Sinussa en ole niitä havainnut.

Keijuli kirjoitti:

..mutta minä en. Olen tullut viime päivinä siihen tulokseen että minulta on jäänyt ymmärtämättä tai huomaamatta elämästäni ja itsestäni jotain oleellista. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja jonkun koetun vaikutus on jäänyt selvittämättä. Jotain eräänä päivänä ymmärsikin, mutta joku heikkous vielä on josta en saa selvyyttä ja siksi en sitä pysty selättämään. Enhän vielä tiedä mikä se on. Onko se vain jotain jota en ole itsessäni hyväksynyt? Tai jonka luulen hyväksyneeni mutta hämäänkin itseäni. Syyllisyydet, alemmuudentunteet, häpeät - voikohan joku elää ilman niitä tyynenä.
Sinussa en ole niitä havainnut.

Lue lisää

kirjoittaa. Oli mukava yllätys minulle. Itse olen aloittanut tänään kirjoittamisen uudelleen. Nyt eri syystä kuin joskus aikaisemmin. Kaikki ajatukseni ja sanani on saatava ulos minusta. Ne ovat häiritseviä tekijöitä.
Neuvoni on edelleen, että kuuntele kehosi kieltä. Kun opit ymmärtämään sitä, tulet ymmärtämään sieluasi. Lähtökohtana edelleen, että MINÄ EN TIEDÄ! Että minä en tee mitään oikein. Se, että syön oikeaa ruokaa, ei tarkoita sitä, että minä syön sitä oikein. Tämä kaikki vaatii paljon aikaa. Vuosia kenties. Ja aika kovan itsekurin. Mulla olisi paljon vastauksia Sinulle. Vastauksia millä pääsisit alkuun. Mutta ei täällä.

kun valitsit kirjoitti:

kirjoittaa. Oli mukava yllätys minulle. Itse olen aloittanut tänään kirjoittamisen uudelleen. Nyt eri syystä kuin joskus aikaisemmin. Kaikki ajatukseni ja sanani on saatava ulos minusta. Ne ovat häiritseviä tekijöitä.
Neuvoni on edelleen, että kuuntele kehosi kieltä. Kun opit ymmärtämään sitä, tulet ymmärtämään sieluasi. Lähtökohtana edelleen, että MINÄ EN TIEDÄ! Että minä en tee mitään oikein. Se, että syön oikeaa ruokaa, ei tarkoita sitä, että minä syön sitä oikein. Tämä kaikki vaatii paljon aikaa. Vuosia kenties. Ja aika kovan itsekurin. Mulla olisi paljon vastauksia Sinulle. Vastauksia millä pääsisit alkuun. Mutta ei täällä.

Lue lisää

Sitä itsekuria ei minussa ole eikä tule. Siirrän aina eteenpäin töitä ja sitten paineet kasvavat niin että kaikki menee sekaisin, yöunet ja ruokailutkin.
Mutta on tässä muutakin. Pelkoa siitä etten ole kaikkien vaatimusten mittainen. Ja miksi en ole? Miksi se tunne vaivaa? Siinä on jutun juju, kun sen keksisin. Ehkä. Mukavia kirjoitushetkiä Sinulle.

Keijuli kirjoitti:

Sitä itsekuria ei minussa ole eikä tule. Siirrän aina eteenpäin töitä ja sitten paineet kasvavat niin että kaikki menee sekaisin, yöunet ja ruokailutkin.
Mutta on tässä muutakin. Pelkoa siitä etten ole kaikkien vaatimusten mittainen. Ja miksi en ole? Miksi se tunne vaivaa? Siinä on jutun juju, kun sen keksisin. Ehkä. Mukavia kirjoitushetkiä Sinulle.

Lue lisää

siinä, että Sinulla yleensä on vaatimuksia. Niistä pitäisi pystyä luopumaan. Ikää ja kokemusta Sinullakin alkaa olla jo sen verran, että ymmärtää vaatimusten mahdottomuuden. Se on itse luotu mielen dilemma(nyt olen jo itsekin sortumassa "sivistyssanoihin"). Tiedätkö muuten kuin paljon oikeasti olen saanut näistä keskusteluistamme? Nyt vasta alan ymmärtää sitä. Kuin tärkeää oli tunteiden merkityksen palautus järjen kanssa tasapainossa toimimiseen. Minä tarkoitan nyt tunteiden koko kirjoa. En ainoastaan henkistä vaan myös fyysistä. Ne oikeastaa sama asia.
Minulla kun alkoi joku vastaus olla lähellä niin ensiksi tuli surullisuus ja sen jälkeen kyyneleet. Eli kehoni ei osanut valehdella kun mieleni sitä kovasti yritti.

on mielestäni kirjoitti:

siinä, että Sinulla yleensä on vaatimuksia. Niistä pitäisi pystyä luopumaan. Ikää ja kokemusta Sinullakin alkaa olla jo sen verran, että ymmärtää vaatimusten mahdottomuuden. Se on itse luotu mielen dilemma(nyt olen jo itsekin sortumassa "sivistyssanoihin"). Tiedätkö muuten kuin paljon oikeasti olen saanut näistä keskusteluistamme? Nyt vasta alan ymmärtää sitä. Kuin tärkeää oli tunteiden merkityksen palautus järjen kanssa tasapainossa toimimiseen. Minä tarkoitan nyt tunteiden koko kirjoa. En ainoastaan henkistä vaan myös fyysistä. Ne oikeastaa sama asia.
Minulla kun alkoi joku vastaus olla lähellä niin ensiksi tuli surullisuus ja sen jälkeen kyyneleet. Eli kehoni ei osanut valehdella kun mieleni sitä kovasti yritti.

Lue lisää

...viime yön unessa itkin. Useassa unessa olen eksynyt tai/ja hukannut tavaroitani. Kaiken kaikkiaan elän aika sekavaa aikaa.
Jospa vastaus olisi jo lähellä. Kerron sen kyllä sitten Sinulle. Itketkö Sinä?

on mielestäni kirjoitti:

siinä, että Sinulla yleensä on vaatimuksia. Niistä pitäisi pystyä luopumaan. Ikää ja kokemusta Sinullakin alkaa olla jo sen verran, että ymmärtää vaatimusten mahdottomuuden. Se on itse luotu mielen dilemma(nyt olen jo itsekin sortumassa "sivistyssanoihin"). Tiedätkö muuten kuin paljon oikeasti olen saanut näistä keskusteluistamme? Nyt vasta alan ymmärtää sitä. Kuin tärkeää oli tunteiden merkityksen palautus järjen kanssa tasapainossa toimimiseen. Minä tarkoitan nyt tunteiden koko kirjoa. En ainoastaan henkistä vaan myös fyysistä. Ne oikeastaa sama asia.
Minulla kun alkoi joku vastaus olla lähellä niin ensiksi tuli surullisuus ja sen jälkeen kyyneleet. Eli kehoni ei osanut valehdella kun mieleni sitä kovasti yritti.

Lue lisää

Kiitos kun sanoit näistä keskusteluistamme...
Se oli nyt paikallaan. Kun juuri jotain tuollaista epätietoisuutta pohjalla muhii: kaiken turhuutta, oman paikan etsintää, hyväksymistä että olen ja pysyn yksin jne. Ja kaikesta kysymys MIKSI?
Minulla on tosiaan tapana mennä pikkusen liian pitkälle. Odotuksissa, jaksamisessa ja kaikessa.

Keijuli kirjoitti:

Kiitos kun sanoit näistä keskusteluistamme...
Se oli nyt paikallaan. Kun juuri jotain tuollaista epätietoisuutta pohjalla muhii: kaiken turhuutta, oman paikan etsintää, hyväksymistä että olen ja pysyn yksin jne. Ja kaikesta kysymys MIKSI?
Minulla on tosiaan tapana mennä pikkusen liian pitkälle. Odotuksissa, jaksamisessa ja kaikessa.

Lue lisää

kovin pitkä aika kuin kyyneleet tuli. Tuli silloin kuin sain sanat päämääräni. En ole edes varma pääsenkö sinne asti. Mutta sinne kaipaan. Sinne olen aina kaivannut. Aikaisemmin en vaan tiennyt sitä. On jonkinlainen aavistus miltä se saattaa joskus ulospäin näyttää ja miten läheiseni kokee sen. Ei tule ymmärtämään ne minua, että vähitellen sinne ihan tietoisesti pyrin. Se tarkoittaa taas luopumista. Luopumista jostain mikä on ollut ja on vieläkin rakas minulle. Mutta sinne on vielä aikaa. Ja paljon. Nytkin ajatellessaan sitä tietty surullisuus nostaa päätä.
Oma paikkasi löytyy Sinusta. En vieläkään osaa paremmin sitä selittää. Ja jos osaisin niin jättäisin sen tekemättä. Koska silloin työntäisin kapuloita Sinun rattaisiin.

ole edes kirjoitti:

kovin pitkä aika kuin kyyneleet tuli. Tuli silloin kuin sain sanat päämääräni. En ole edes varma pääsenkö sinne asti. Mutta sinne kaipaan. Sinne olen aina kaivannut. Aikaisemmin en vaan tiennyt sitä. On jonkinlainen aavistus miltä se saattaa joskus ulospäin näyttää ja miten läheiseni kokee sen. Ei tule ymmärtämään ne minua, että vähitellen sinne ihan tietoisesti pyrin. Se tarkoittaa taas luopumista. Luopumista jostain mikä on ollut ja on vieläkin rakas minulle. Mutta sinne on vielä aikaa. Ja paljon. Nytkin ajatellessaan sitä tietty surullisuus nostaa päätä.
Oma paikkasi löytyy Sinusta. En vieläkään osaa paremmin sitä selittää. Ja jos osaisin niin jättäisin sen tekemättä. Koska silloin työntäisin kapuloita Sinun rattaisiin.

Lue lisää

kun ehditään. Nyt hyvää yötä.

Keijuli kirjoitti:

kun ehditään. Nyt hyvää yötä.

yhden biisin sanat. Niissä on aika hyvin kerrottu minkälaista sen ei pidä olla. Sulkee aika paljon vaihtoehtoja pois.

Price of love remains the same
From compromise I will refrain
I got a lot of things I´d like to change
Being in love ain´t suppose to be pain

Cost of lovin` goes up...
Do You expect it to stay the same?

Thousands of miles break thousands of hearts
thousands of rules tear lovers apart
Thousands of reasons separate black from white
Love & order equals two sides, one fight...

Musta ja valkoinen ei ole eri asioita. Ne ovat saman kolikon kääntöpuolia. Se JA siinä välissä on meistä jokainen itse henkilökohtaisesti valitsemassa. Kummatkin ovat tarpeellisia. Tai oikeastaan ne musta ja valkoinen tarvitsevat sitä JA-ta enemmän ollakseen olemassa. JA selviä ilman niitäkin. JA on ymmärtänyt sen ja antaa mustan olla mustana ja valkoisen olla valkoisena. Tietäen, että voi tarvittaessa valita yhden niistä, kummatkin tai olla valitsematta. Päätösvalta siinä asiassa on aina JA-lla.
Meidän mieli on saanut todella varhain eräänlaisen aivopesun, että rakkauden on satuttava. Se on saanut sen meidän syntymän aikana. Kun synnytään, tunnetaan kipua ja myös tuotetaan kipua äideillemme. Ja se tieto jää meille alitajuntaan. Siksi hyväksytään, että meitä satutetaan ja toisinaan satutamme myös muita koetellakseen rakkautta. Siksi on joskus todella hämmentävää rakastumisen ja rakastamisen tila. Ikävät asiat on myös alitajunnassa helpompi muistaa kuin ne mukavat. Asia mitä ei enää muisteta on se, että missä vietettiin ne noin 9 kuukautta ennen syntymäämme. Silloin oltiin viimeksi aidosti onnellisia. Kun ei ollut erilaisia tunteita. Oli vaan yksi. Rakkaus. Onnellisuus. Turva. Vapaa peloista. Kaikki kuitenkin kuvaa samaa asiaa. Rakkautta. Se kaikki kipu ja tuska mitä aiheutamme ja tunnemme syntymällä... Sillä on vain yksi tarkoitus. Sen tarkoitus on olla aina muistuttamassa meille minkälaista sen ei pitäisi olla. Toivottavasti tästä on apua.
Muista yksi asia. Aidosti rakastunut ihminen ei koskaan ole paha kenellekään. Ei rakastetulle, eikä kenellekään muullekaan. Siitä erottaa rakkauden ja himon.

yhtäkkiä mieleen kirjoitti:

yhden biisin sanat. Niissä on aika hyvin kerrottu minkälaista sen ei pidä olla. Sulkee aika paljon vaihtoehtoja pois.

Price of love remains the same
From compromise I will refrain
I got a lot of things I´d like to change
Being in love ain´t suppose to be pain

Cost of lovin` goes up...
Do You expect it to stay the same?

Thousands of miles break thousands of hearts
thousands of rules tear lovers apart
Thousands of reasons separate black from white
Love & order equals two sides, one fight...

Musta ja valkoinen ei ole eri asioita. Ne ovat saman kolikon kääntöpuolia. Se JA siinä välissä on meistä jokainen itse henkilökohtaisesti valitsemassa. Kummatkin ovat tarpeellisia. Tai oikeastaan ne musta ja valkoinen tarvitsevat sitä JA-ta enemmän ollakseen olemassa. JA selviä ilman niitäkin. JA on ymmärtänyt sen ja antaa mustan olla mustana ja valkoisen olla valkoisena. Tietäen, että voi tarvittaessa valita yhden niistä, kummatkin tai olla valitsematta. Päätösvalta siinä asiassa on aina JA-lla.
Meidän mieli on saanut todella varhain eräänlaisen aivopesun, että rakkauden on satuttava. Se on saanut sen meidän syntymän aikana. Kun synnytään, tunnetaan kipua ja myös tuotetaan kipua äideillemme. Ja se tieto jää meille alitajuntaan. Siksi hyväksytään, että meitä satutetaan ja toisinaan satutamme myös muita koetellakseen rakkautta. Siksi on joskus todella hämmentävää rakastumisen ja rakastamisen tila. Ikävät asiat on myös alitajunnassa helpompi muistaa kuin ne mukavat. Asia mitä ei enää muisteta on se, että missä vietettiin ne noin 9 kuukautta ennen syntymäämme. Silloin oltiin viimeksi aidosti onnellisia. Kun ei ollut erilaisia tunteita. Oli vaan yksi. Rakkaus. Onnellisuus. Turva. Vapaa peloista. Kaikki kuitenkin kuvaa samaa asiaa. Rakkautta. Se kaikki kipu ja tuska mitä aiheutamme ja tunnemme syntymällä... Sillä on vain yksi tarkoitus. Sen tarkoitus on olla aina muistuttamassa meille minkälaista sen ei pitäisi olla. Toivottavasti tästä on apua.
Muista yksi asia. Aidosti rakastunut ihminen ei koskaan ole paha kenellekään. Ei rakastetulle, eikä kenellekään muullekaan. Siitä erottaa rakkauden ja himon.

Lue lisää

Tarkoitatko, silloin/sillä hetkellä ei ole paha kun on rakastunut vai ei yleensäkään ole paha kun kerran(?) on ollut rakastunut eli tuntenut sen tunteen?

Keijuli kirjoitti:

Tarkoitatko, silloin/sillä hetkellä ei ole paha kun on rakastunut vai ei yleensäkään ole paha kun kerran(?) on ollut rakastunut eli tuntenut sen tunteen?

jo tutuksi tulleen tapaan. Kysymällä. Kun olet ollut rakastunut, rakastanut niin oletko toivonut kenellekään pahaa? Oletko halunnut satuttaa ketään? Onko mikään tuntunut mahdottomalta? Ja kun olet rakastaessasi tullut satutetuksi niin oletko halunnut satuttaa satuttajaasi muutoin kuin jo nurkkaan ajettuna? Voitko kauan olla hymyilemättä rakastuneena? Ja kun olet rakastunut, niin eikö kiitollisuuden tunne ole ollut aina läsnä?
Nyt urheilutuokio. Olen noin puolentoista tunnin kuluttua taas koneella.

yhtäkkiä mieleen kirjoitti:

yhden biisin sanat. Niissä on aika hyvin kerrottu minkälaista sen ei pidä olla. Sulkee aika paljon vaihtoehtoja pois.

Price of love remains the same
From compromise I will refrain
I got a lot of things I´d like to change
Being in love ain´t suppose to be pain

Cost of lovin` goes up...
Do You expect it to stay the same?

Thousands of miles break thousands of hearts
thousands of rules tear lovers apart
Thousands of reasons separate black from white
Love & order equals two sides, one fight...

Musta ja valkoinen ei ole eri asioita. Ne ovat saman kolikon kääntöpuolia. Se JA siinä välissä on meistä jokainen itse henkilökohtaisesti valitsemassa. Kummatkin ovat tarpeellisia. Tai oikeastaan ne musta ja valkoinen tarvitsevat sitä JA-ta enemmän ollakseen olemassa. JA selviä ilman niitäkin. JA on ymmärtänyt sen ja antaa mustan olla mustana ja valkoisen olla valkoisena. Tietäen, että voi tarvittaessa valita yhden niistä, kummatkin tai olla valitsematta. Päätösvalta siinä asiassa on aina JA-lla.
Meidän mieli on saanut todella varhain eräänlaisen aivopesun, että rakkauden on satuttava. Se on saanut sen meidän syntymän aikana. Kun synnytään, tunnetaan kipua ja myös tuotetaan kipua äideillemme. Ja se tieto jää meille alitajuntaan. Siksi hyväksytään, että meitä satutetaan ja toisinaan satutamme myös muita koetellakseen rakkautta. Siksi on joskus todella hämmentävää rakastumisen ja rakastamisen tila. Ikävät asiat on myös alitajunnassa helpompi muistaa kuin ne mukavat. Asia mitä ei enää muisteta on se, että missä vietettiin ne noin 9 kuukautta ennen syntymäämme. Silloin oltiin viimeksi aidosti onnellisia. Kun ei ollut erilaisia tunteita. Oli vaan yksi. Rakkaus. Onnellisuus. Turva. Vapaa peloista. Kaikki kuitenkin kuvaa samaa asiaa. Rakkautta. Se kaikki kipu ja tuska mitä aiheutamme ja tunnemme syntymällä... Sillä on vain yksi tarkoitus. Sen tarkoitus on olla aina muistuttamassa meille minkälaista sen ei pitäisi olla. Toivottavasti tästä on apua.
Muista yksi asia. Aidosti rakastunut ihminen ei koskaan ole paha kenellekään. Ei rakastetulle, eikä kenellekään muullekaan. Siitä erottaa rakkauden ja himon.

Lue lisää

Sanoit: "Ikävät asiat on myös alitajunnassa helpompi muistaa kuin ne mukavat." Alitajuntahan se juuri onkin joka ei koskaan unohda. Voimme sulkea pois mielestämme ja - muististamme - asioita, joita emme halua muistaa, mutta ne kulkevat mukana. Ja vaikuttavat. Olen sitä mieltä että jo kohdussa olen imenyt tajuntaani pelkoja: riitelyn ääniä, äitini pelon, levottomuuden ja surun. Mitä olisi turva ja onnellisuus? Se ei ole mitään minkä voisin saada ulkopuoleltani.

Keijuli kirjoitti:

Sanoit: "Ikävät asiat on myös alitajunnassa helpompi muistaa kuin ne mukavat." Alitajuntahan se juuri onkin joka ei koskaan unohda. Voimme sulkea pois mielestämme ja - muististamme - asioita, joita emme halua muistaa, mutta ne kulkevat mukana. Ja vaikuttavat. Olen sitä mieltä että jo kohdussa olen imenyt tajuntaani pelkoja: riitelyn ääniä, äitini pelon, levottomuuden ja surun. Mitä olisi turva ja onnellisuus? Se ei ole mitään minkä voisin saada ulkopuoleltani.

Lue lisää

ei ole koskaan Sinulle ulkoa tullutkaan. Se on aina ollut Sinulla valmiina sisällä. Pelko, pelot on ne mitkä kahlitsee sen. Ja äidin kohdussa et voinut kuulla mitään. Silloin aistisi ei ollut vielä erillään. Ne oli silloin vielä yksi. Ne oli silloin vielä TUNNE. Se yksi, mitä haetaan koko elämän. Se mitä erehdytään hakemaan toisessa ihmisessä. Toinen ihminen saa sen meissä esiin. Sen mikä on aina ollut meillä. Ennen tähän maailmaan syntymistä. Erehdytään luulemaan, että rakastetaan toista mutta tosiasiassa toinen saa meistä rakkauden oman itseensä esiin. Se, että rakastaa toista ihmistä, on todella harvinaista... Nykyaikana ei enää edes kaikki äidit omaa lasta. Ikävä kyllä mutta totta.

Koska se kirjoitti:

ei ole koskaan Sinulle ulkoa tullutkaan. Se on aina ollut Sinulla valmiina sisällä. Pelko, pelot on ne mitkä kahlitsee sen. Ja äidin kohdussa et voinut kuulla mitään. Silloin aistisi ei ollut vielä erillään. Ne oli silloin vielä yksi. Ne oli silloin vielä TUNNE. Se yksi, mitä haetaan koko elämän. Se mitä erehdytään hakemaan toisessa ihmisessä. Toinen ihminen saa sen meissä esiin. Sen mikä on aina ollut meillä. Ennen tähän maailmaan syntymistä. Erehdytään luulemaan, että rakastetaan toista mutta tosiasiassa toinen saa meistä rakkauden oman itseensä esiin. Se, että rakastaa toista ihmistä, on todella harvinaista... Nykyaikana ei enää edes kaikki äidit omaa lasta. Ikävä kyllä mutta totta.

Lue lisää

Nyt tuli taas liian iso pala: rakkaus!
Mutta. Edelleen olen samaa mieltä mitä kirjoitin edellisessä viestissä: Elin äitini kanssa samaa tunnemaailmaa kuin hänkin, mitenkään muuten se ei voinut olla, olimmehan yhtä. Olin juuri niin turvassa ja onnellinen kohdussa kuin hänkin saattoi sinä aikana olla. Tunne on olemassa ennen sanoja. Ja muistaa voi sanoittakin. Vatsankouraisukin sen joskus todistaa tai epämääräinen paha olo. Selitys ja sanat tulevat myöhemmin jos tulevat. Nyt tämä rönsyilee - täytyy mennä teelle ja valmistautua nukkumaan. Hyvää yötä.

Keijuli kirjoitti:

Nyt tuli taas liian iso pala: rakkaus!
Mutta. Edelleen olen samaa mieltä mitä kirjoitin edellisessä viestissä: Elin äitini kanssa samaa tunnemaailmaa kuin hänkin, mitenkään muuten se ei voinut olla, olimmehan yhtä. Olin juuri niin turvassa ja onnellinen kohdussa kuin hänkin saattoi sinä aikana olla. Tunne on olemassa ennen sanoja. Ja muistaa voi sanoittakin. Vatsankouraisukin sen joskus todistaa tai epämääräinen paha olo. Selitys ja sanat tulevat myöhemmin jos tulevat. Nyt tämä rönsyilee - täytyy mennä teelle ja valmistautua nukkumaan. Hyvää yötä.

Lue lisää

Vatsankouraisu. Se on sitä kun alkusyy on saanut alkunsa ennen meitä. Äidillä on ollut huolia odotusaikana ja sitä ennen äitimme äidillä jne. Mutta kehomme. Se ei edelleenkään valehtele. Se ei pidä kivusta. Mutta ainoa mitä ollaan opittu siitä on se, että aiheutetaan itsellemme kipua, vapautuakseen siitä. Se hyvänolon tunne tulee aina silloin kun laskemme taakkamme. Ja tuhansien vuosien oppi siitä, että elämän ei pidä olla helppoa on iskostunut mieleemme. Sitä opettaa kaikki valtaapitävät instituutiot. Valtiot, kirkot, puoluet, aatteet. Kaikkien niiden valta perustuu jonkin toisen joukon vastustamiseen. Ja saadakseen isompi ihmisjoukko mukaan siihen, alkaa ovela aivopesu. Pelottelu. Että toinen ryhmä, kansa uskonto, aate haluaa meille pahaa. Ja lauma uskoo sitä. Koska pieni ihminen on niin heikko, että se ei haluaa ottaa vastuuta omista valinnoista. Silloin kuin joku on tarpeeksi rohkea tehdäkseen sen, lakkaa hyvä ja paha olemasta sellaisena kuin meille on sitä uskoteltu. Silloin huomaa, että ne on sama asia. Saman kolikon kääntöpuolia. Jos on isommassa joukossa niin tehdessään yhdelle jotain hyvää, tulee varmasti tekemään toiselle pahaa. Sitä ei voida välttää. Se voidaan hyväksyä ja oppia elämään sen kanssa. Välttääkseen hyvän ja pahan tekemistä muille, siihen on vain yksi tie. Se tie on se yksin kuljettava tie.
Mutta palatakseen aiheeseen. Siitä taakasta. Ainoa tapa tuntea onnellisuuta mitä ollaan opittu, on se tietoinen tai alitajuinen taakan harteille nosto. Tehdään itse elämämme vaikeaksi. Ja voidakseen tuntea hetken onnellisuutta laskemme taakkamme joskus levätäkseen. Ja taas se vanha oppi nostaa päätään. "Se on sinun taakkasi. Sinun on kannettava se. Kannetava sitä elämän loppuun asti. Ja mielellään vielä lisä sitä. Niin silloin olet kaikkien silmissä hyvä ja hurskas ihminen". Ja taas kannetaan sitä. Kannetaan kunnes voimamme alkavat loppua ja lasketaan se tunteakseen hetkellistä autuutta. Kukaan ei ole vaan kertonut, että vapauduttua taakastaan, kukaan ei pakota sitä nostamaan enää takaisin. Me voidaan jatkaa matkaamme eteenpäin ilman sitä. Jättämällä se taakse ikävänä muistona. Omalle paikalle. Minne se kuuluukin. Muistuttamaan meitä minkälaista sen ei pitäisi olla. Ja kumma kun silloin ihmisen elämä helpottuu. Paitsin lauman silmissä se ihminen joka oli ennen niin "hyvä" ja "hurskas", onkin muuttunut pahaksi. Muuttunut pahaksi koska sillä oli rohkeutta valita oma itsensä. Mikä ei tarkoita sitä, että se olisi laumaa vastaan. Se vaan lakkasi toimimasta lauman puolesta. Ja se on pahaa. Tai näin meille on opetettu. Ja näin suurin osa ihmisistä uskoo vieläkin.
Minä en pysty valitsemaan yhtään aatetta, puoluetta, uskontoa, en mitään ryhmää. Koska silloin valitsisin itseäni vastaan. Minä voin ehkä joskus valita yhden ihmisen, samalla tavalla kuin se minut. Ja edelleen olen sitä mieltä, että jos joskus kohtaan sellaisen, hän tulee olemaan kokonaisuudessaan kaltaiseni. Jos jotain muuta sattuu kohdalleen, se tulee olemaan nopeasti ohimenevää... Nyt tuli illan päätteeksi pieni tunteenpurkaus. Toivottavasti en pahoittanut sillä Sinun, enkä kenenkään muun mieltä. Hyvää yötä.

sen sanoit. kirjoitti:

Vatsankouraisu. Se on sitä kun alkusyy on saanut alkunsa ennen meitä. Äidillä on ollut huolia odotusaikana ja sitä ennen äitimme äidillä jne. Mutta kehomme. Se ei edelleenkään valehtele. Se ei pidä kivusta. Mutta ainoa mitä ollaan opittu siitä on se, että aiheutetaan itsellemme kipua, vapautuakseen siitä. Se hyvänolon tunne tulee aina silloin kun laskemme taakkamme. Ja tuhansien vuosien oppi siitä, että elämän ei pidä olla helppoa on iskostunut mieleemme. Sitä opettaa kaikki valtaapitävät instituutiot. Valtiot, kirkot, puoluet, aatteet. Kaikkien niiden valta perustuu jonkin toisen joukon vastustamiseen. Ja saadakseen isompi ihmisjoukko mukaan siihen, alkaa ovela aivopesu. Pelottelu. Että toinen ryhmä, kansa uskonto, aate haluaa meille pahaa. Ja lauma uskoo sitä. Koska pieni ihminen on niin heikko, että se ei haluaa ottaa vastuuta omista valinnoista. Silloin kuin joku on tarpeeksi rohkea tehdäkseen sen, lakkaa hyvä ja paha olemasta sellaisena kuin meille on sitä uskoteltu. Silloin huomaa, että ne on sama asia. Saman kolikon kääntöpuolia. Jos on isommassa joukossa niin tehdessään yhdelle jotain hyvää, tulee varmasti tekemään toiselle pahaa. Sitä ei voida välttää. Se voidaan hyväksyä ja oppia elämään sen kanssa. Välttääkseen hyvän ja pahan tekemistä muille, siihen on vain yksi tie. Se tie on se yksin kuljettava tie.
Mutta palatakseen aiheeseen. Siitä taakasta. Ainoa tapa tuntea onnellisuuta mitä ollaan opittu, on se tietoinen tai alitajuinen taakan harteille nosto. Tehdään itse elämämme vaikeaksi. Ja voidakseen tuntea hetken onnellisuutta laskemme taakkamme joskus levätäkseen. Ja taas se vanha oppi nostaa päätään. "Se on sinun taakkasi. Sinun on kannettava se. Kannetava sitä elämän loppuun asti. Ja mielellään vielä lisä sitä. Niin silloin olet kaikkien silmissä hyvä ja hurskas ihminen". Ja taas kannetaan sitä. Kannetaan kunnes voimamme alkavat loppua ja lasketaan se tunteakseen hetkellistä autuutta. Kukaan ei ole vaan kertonut, että vapauduttua taakastaan, kukaan ei pakota sitä nostamaan enää takaisin. Me voidaan jatkaa matkaamme eteenpäin ilman sitä. Jättämällä se taakse ikävänä muistona. Omalle paikalle. Minne se kuuluukin. Muistuttamaan meitä minkälaista sen ei pitäisi olla. Ja kumma kun silloin ihmisen elämä helpottuu. Paitsin lauman silmissä se ihminen joka oli ennen niin "hyvä" ja "hurskas", onkin muuttunut pahaksi. Muuttunut pahaksi koska sillä oli rohkeutta valita oma itsensä. Mikä ei tarkoita sitä, että se olisi laumaa vastaan. Se vaan lakkasi toimimasta lauman puolesta. Ja se on pahaa. Tai näin meille on opetettu. Ja näin suurin osa ihmisistä uskoo vieläkin.
Minä en pysty valitsemaan yhtään aatetta, puoluetta, uskontoa, en mitään ryhmää. Koska silloin valitsisin itseäni vastaan. Minä voin ehkä joskus valita yhden ihmisen, samalla tavalla kuin se minut. Ja edelleen olen sitä mieltä, että jos joskus kohtaan sellaisen, hän tulee olemaan kokonaisuudessaan kaltaiseni. Jos jotain muuta sattuu kohdalleen, se tulee olemaan nopeasti ohimenevää... Nyt tuli illan päätteeksi pieni tunteenpurkaus. Toivottavasti en pahoittanut sillä Sinun, enkä kenenkään muun mieltä. Hyvää yötä.

Lue lisää

Olen yrittänyt keskittyä työntekoon. Jospa siitä löytyisi näin enemmän mieltä.
Nyt en siis ajattele mitään erityistä josta haluaisin jutella Sinulle. Halusin kuitenkin ilmoittautua - kaikki ok. Toivottavasti Sinullakin.

Keijuli kirjoitti:

Olen yrittänyt keskittyä työntekoon. Jospa siitä löytyisi näin enemmän mieltä.
Nyt en siis ajattele mitään erityistä josta haluaisin jutella Sinulle. Halusin kuitenkin ilmoittautua - kaikki ok. Toivottavasti Sinullakin.

Lue lisää

Sinulla on kaikki ihan ok. Ja ajatteleminen on yliarvostettua. Jos ajattelee liikaa niin lopputulos on päinvastainen minkä sen luulisi olevan. Näkeehän sitääkin päivittäin.
Kerronpa Sinulle taas yhden salaisuuden itsestäni. Joku voisi luulla minua koko ajan syvällisiä ajattelevaksi ihmeseksi. Ja varmaan moni niin tekeekin. Naurattaa ajatus siitä, jos ne pystyisi lukemaan ajatukseni. Päässäni pyörii enimmäkseen kaikkea joutavaa. Joko kuuntelen musiikkia mielessäni tai muuten höpisen jotain typeriä. En siis todellakaan ole koko ajan pohdiskelemassa. Päinvastoin. Alan pohtimaan jotain asiaa vasta silloin kun koen sen tarpeelliseksi. Ja todella usein olen lähtenyt silloin siitä, että EN TIEDÄ. Kun se on lähtökohta, on tietynlainen objektiivisuus (voi v...u! Taas sivistysana) taattu. Näkee asian(t) aika laajassa mittakaavassa. Eli en aseta itselleni rajoja. Jos taas lähtee aseenteella, että MINÄ TIEDÄN, niin onko mieltä pohtia asiaa minkä on jo päättänyt tietävänsä?
Nyt taas ihan juuri pohtineena huomaan pystyväni käsittelemään tunteitanikin jokseenkin samalla tavalla. Nyt yllätin itseni. Joo. Yksin tämä rontti tulee matkaa jatkamaan. Eihän kukaan minunlaista jaksa. Tai ehkä jaksaisikin mutta tahtoisiko jos tietäisi kaiken tämän minusta?
Joudun muuten tekemään enemmän muutoksia elämääni lähiaikoina kuin haluaisin. Mutta tehtävä ne on. Olen ollut vastaavanlaisessa tilanteessa monesti aikaisemminkin. Nyt on jotain tehtävä toisin. Muuten tulen taas palamaan nykyiseen tilanteeseen. Mutta se siitä.
Joo ja ne vastauksesi. Ei ne pohtimalla Sinulle tule. Jos ne olisi tullakseen sillä tavalla, ne olisi jo tullut. Ne tulee ihan niin kuin kaikki muukin kaunis meidän elämässämme. Yllättäen ja suunnasta mistä vähiten odottaa...

hyvä, että kirjoitti:

Sinulla on kaikki ihan ok. Ja ajatteleminen on yliarvostettua. Jos ajattelee liikaa niin lopputulos on päinvastainen minkä sen luulisi olevan. Näkeehän sitääkin päivittäin.
Kerronpa Sinulle taas yhden salaisuuden itsestäni. Joku voisi luulla minua koko ajan syvällisiä ajattelevaksi ihmeseksi. Ja varmaan moni niin tekeekin. Naurattaa ajatus siitä, jos ne pystyisi lukemaan ajatukseni. Päässäni pyörii enimmäkseen kaikkea joutavaa. Joko kuuntelen musiikkia mielessäni tai muuten höpisen jotain typeriä. En siis todellakaan ole koko ajan pohdiskelemassa. Päinvastoin. Alan pohtimaan jotain asiaa vasta silloin kun koen sen tarpeelliseksi. Ja todella usein olen lähtenyt silloin siitä, että EN TIEDÄ. Kun se on lähtökohta, on tietynlainen objektiivisuus (voi v...u! Taas sivistysana) taattu. Näkee asian(t) aika laajassa mittakaavassa. Eli en aseta itselleni rajoja. Jos taas lähtee aseenteella, että MINÄ TIEDÄN, niin onko mieltä pohtia asiaa minkä on jo päättänyt tietävänsä?
Nyt taas ihan juuri pohtineena huomaan pystyväni käsittelemään tunteitanikin jokseenkin samalla tavalla. Nyt yllätin itseni. Joo. Yksin tämä rontti tulee matkaa jatkamaan. Eihän kukaan minunlaista jaksa. Tai ehkä jaksaisikin mutta tahtoisiko jos tietäisi kaiken tämän minusta?
Joudun muuten tekemään enemmän muutoksia elämääni lähiaikoina kuin haluaisin. Mutta tehtävä ne on. Olen ollut vastaavanlaisessa tilanteessa monesti aikaisemminkin. Nyt on jotain tehtävä toisin. Muuten tulen taas palamaan nykyiseen tilanteeseen. Mutta se siitä.
Joo ja ne vastauksesi. Ei ne pohtimalla Sinulle tule. Jos ne olisi tullakseen sillä tavalla, ne olisi jo tullut. Ne tulee ihan niin kuin kaikki muukin kaunis meidän elämässämme. Yllättäen ja suunnasta mistä vähiten odottaa...

Lue lisää

Sen mitä olen ehtinyt tai halunnutkaan elämääni miettiä, on ollut epäonnistumisien ja onnistumisien pohdintaa, milloin tarvitsen mitäkin. Ne seuraavat toisiaan juuri niinkuin pitääkin. Epäonnistumiset patistaa töihin, nostaa taistelutahtoa ja tuo sitkeyttä, onnistuminen tuudittaa hetkeksi tyytyväisyyteen ja luuloon että olen hyvä. Mutta sekin on tarpeen, ne siivillä menevät hetket ovat arvokkaita. Mutta kuten olen sanonut "ilo tulee taistelusta", alusta on aina lähdettävä takki tyhjänä. Tänä iltana takki on taas tyhjä, mutta olen päättänyt selvitä. Huomenna on taas päivä uus ja uudet voimat. Jospa puristaísin pienet pettyneet itkut ja sitten nukkumaan. Periksi en anna.
Tällaiseen elämään ei minullekaan kaveri mahdu. Itsessäni on itselleni ihan tarpeeksi huolta.
Voimia muutoksiisi.

Keijuli kirjoitti:

Sen mitä olen ehtinyt tai halunnutkaan elämääni miettiä, on ollut epäonnistumisien ja onnistumisien pohdintaa, milloin tarvitsen mitäkin. Ne seuraavat toisiaan juuri niinkuin pitääkin. Epäonnistumiset patistaa töihin, nostaa taistelutahtoa ja tuo sitkeyttä, onnistuminen tuudittaa hetkeksi tyytyväisyyteen ja luuloon että olen hyvä. Mutta sekin on tarpeen, ne siivillä menevät hetket ovat arvokkaita. Mutta kuten olen sanonut "ilo tulee taistelusta", alusta on aina lähdettävä takki tyhjänä. Tänä iltana takki on taas tyhjä, mutta olen päättänyt selvitä. Huomenna on taas päivä uus ja uudet voimat. Jospa puristaísin pienet pettyneet itkut ja sitten nukkumaan. Periksi en anna.
Tällaiseen elämään ei minullekaan kaveri mahdu. Itsessäni on itselleni ihan tarpeeksi huolta.
Voimia muutoksiisi.

Lue lisää

tosiasioiden kohtaaminen sellaisina kuin ne on. En kaunistele, enkä kauhistele asioita. Otan ne vaan sellaisina kuin ne on. Ja palattiin siihen vouhotuksen puuttumiseen. Se on mielestäni energian tuhlausta. Mutta silloin kuin säästää sen vouhotuksesta purkautuvan energian ja käyttää sen itselle hyväksi...
Kyllä Sinä tiedät syyn omaan vointiisi. Mielesi yrittää kovasti väittää vastaan. Ja mitä enemmän minä toisin jotain tosiasioita esiin, sen enemmän mielesi väittäisi vastaan. Ne on asiat, mitkä on kohdattava yksin. Toivoisin, että ne voisi selvittää toisin mutta en ole kuullut ikinä kenestäkään joka olisi siihen pystynyt. Ja jos ei ole vielä valmis siihen, sitten täytyy odottaa. Ja jos ei ei ikinä usko olevan valmis siihen, sitten on vaan hyväksyttävä se tosiasia, että elämä tulee olemaan lopun elämän olemaan aika rajua ylä- ja alamäkeä. Kannettava taakkansa ja otettava vielä lisääkin. Niin tulee suurin osa ihmisistä elämään aina. Koska heillä ei ole rohkeutta. "Todellista rohkeus, on rohkeus olla yksin" Näin sanoi yksi edesmennyt viisas intialainen. Jätän täällä nimen mainitsematta.
Olen aikaisemmissa keskusteluissa kertonut joitakin asioita vähän toisin kuin ne on. Muutaman asian sillä tavalla kuin meille on opetettu, kuin valtaosa ihmisistä kokee ne. Ei ole kaikki valmiita kuulemaan mitä ne todellisuudessa on. Eikä ne uskoisikaan vaikka kertoisinkin sen. Olen vähän vihjaisten kertonut Sinullekin. Rivien välistä luettavaksi. Ehkä joskus ymmärrät, ehkä et. Valinta on Sinun. Ja edelleen kaikki alkaa ja loppuu omaan itseensä. Kaikki löytyy sieltä. Ongelma on siinä, että itsessäkin katsotaan ihan vääriä asioita, jätetään huomioimatta ne mihin pitäisi katsoa ihan ensiksi. Kannattaisi uskoa siihen mitä todella tuntee ja unohtaa se mitä tekisi mieli tuntea. Se on mielikuvitusta, ei todellisuutta. Mutta todellisuus on tarua ihmeellisempi kun silmät avautuu.
ps. Onnistuminen ja epäonnistuminenkin ovat samoja asioita. Saman kolikon kääntöpuolia. Jos halutaan onnistua pitää hyväksyä se epäonnistuminenkin. Tai niistä kummastakin voi luopua. Jättää ne valitsematta.

auttoi kirjoitti:

tosiasioiden kohtaaminen sellaisina kuin ne on. En kaunistele, enkä kauhistele asioita. Otan ne vaan sellaisina kuin ne on. Ja palattiin siihen vouhotuksen puuttumiseen. Se on mielestäni energian tuhlausta. Mutta silloin kuin säästää sen vouhotuksesta purkautuvan energian ja käyttää sen itselle hyväksi...
Kyllä Sinä tiedät syyn omaan vointiisi. Mielesi yrittää kovasti väittää vastaan. Ja mitä enemmän minä toisin jotain tosiasioita esiin, sen enemmän mielesi väittäisi vastaan. Ne on asiat, mitkä on kohdattava yksin. Toivoisin, että ne voisi selvittää toisin mutta en ole kuullut ikinä kenestäkään joka olisi siihen pystynyt. Ja jos ei ole vielä valmis siihen, sitten täytyy odottaa. Ja jos ei ei ikinä usko olevan valmis siihen, sitten on vaan hyväksyttävä se tosiasia, että elämä tulee olemaan lopun elämän olemaan aika rajua ylä- ja alamäkeä. Kannettava taakkansa ja otettava vielä lisääkin. Niin tulee suurin osa ihmisistä elämään aina. Koska heillä ei ole rohkeutta. "Todellista rohkeus, on rohkeus olla yksin" Näin sanoi yksi edesmennyt viisas intialainen. Jätän täällä nimen mainitsematta.
Olen aikaisemmissa keskusteluissa kertonut joitakin asioita vähän toisin kuin ne on. Muutaman asian sillä tavalla kuin meille on opetettu, kuin valtaosa ihmisistä kokee ne. Ei ole kaikki valmiita kuulemaan mitä ne todellisuudessa on. Eikä ne uskoisikaan vaikka kertoisinkin sen. Olen vähän vihjaisten kertonut Sinullekin. Rivien välistä luettavaksi. Ehkä joskus ymmärrät, ehkä et. Valinta on Sinun. Ja edelleen kaikki alkaa ja loppuu omaan itseensä. Kaikki löytyy sieltä. Ongelma on siinä, että itsessäkin katsotaan ihan vääriä asioita, jätetään huomioimatta ne mihin pitäisi katsoa ihan ensiksi. Kannattaisi uskoa siihen mitä todella tuntee ja unohtaa se mitä tekisi mieli tuntea. Se on mielikuvitusta, ei todellisuutta. Mutta todellisuus on tarua ihmeellisempi kun silmät avautuu.
ps. Onnistuminen ja epäonnistuminenkin ovat samoja asioita. Saman kolikon kääntöpuolia. Jos halutaan onnistua pitää hyväksyä se epäonnistuminenkin. Tai niistä kummastakin voi luopua. Jättää ne valitsematta.

Lue lisää

Olen kirjoittanut tänne jo enemmän kuin riittävästi. Ja kiitos Sinulle Keijuli. Kerron Sinulle vielä kerran, että olet antanut minulle enemmän kuin uskotkaan. Se on jotain mitä voit ehkä aavistaa mutta et vielä todella tietää. Tieto ja tietäminen on eri asioita. Tietoa voi määritellä, käyttää sanoja tiedon eteen päin antamiseen. Tietäminen taas ei ole sanoilla määriteltävissä. Siitä voi puhua korkeintaan vertauskuvilla. Joku ymmärtää, toinen taas ei. Joka ymmärtää, se myös tietää. On tietänyt aina. Ehkä unohtanut tietämisen. Haudannut sen syvälle piiloon. Koska on syystä tai toisesta lakannut uskomasta. Uskomasta omaan itseensä, omiin tunteisiin ja alkanut uskomaan tietoon. Tietoon mikä on aina jonkun toisen. Tietäminen on taas oma.
Ne aiheet, mistä ollaan viimeksi puhuttu täällä... Niistä ei voi kehittää tiedettä. Ne voi saada tietää. Kuuntelemalla itseään. Antamatta mielen hallita. Hallitsemalla, hillitsemällä mielensä. Ne asiat. Niihin päästän kun ylitetään tieteen silta ja jätetään tiede taakse. Tieteen ja tietämisen ei ole tarkoitus kumota toisiaan. Kummallakin on oma paikkansa elämässä. Väärinkäyttö kummankin kohdalla on se, mikä niitä ongelmia aiheuttaa. Mutta tiede, tieto ja tietäminen itsessään ei sitä aiheuta. Vaan tietämättömät ihmiset. Tietämättömät jotka luulee tietävän. Ikävä kyllä mutta totta. Lämpö on yksi meidän perustarpeista mutta mitä tapahtuu jos lämpöä on liikaa tai liian vähän? Ruoka on kanssa yksi niistä mutta miten meille käy jos syödään liikaa tai liian vähän? Samaa voi sanoa kaikesta mitä tehdään tässä elämässä.
Laitoit tänne joskus keskustelumme alussa yhden kauniin runon. Kerron Sinulle nyt valintani olla yksin syyn. Jokainen nainen minkä olen tavannut, tuntenut tai näen päivittiäin jossain, ei halua sitä mitä minulla on annettavana. Kaikki haluaa rakastavan miehen. Minä en enää siihen pysty. Minä voin antaa rakkauden mutten rakastavaa miestä. Voin antaa ystävyyden mutten ystävää. Avun mutten auttajaa... Mutta kaikki ne on liian herkkiä ja hauraita hyväksikäytettäväksi ja pahoinpideltäväksi, että pidänpä ne piilossa niin kauan kunnes joku ehkä osaa arvostaakin niitä.
Mutta tämä meidän ystävyys täällä. En tiedä Sinusta mutta minä koin jotain ainutlaatuista. Minä en osaa kuvailla sitä millään muulla sanalla kuin KAUNIS. Uskon Sinun ymmärtävän tämän sanan merkityksen. Ja se ystävyys ei enää ala eikä lopu. Se on ottanut muodon ON. Se on jotain mikä tulee aina olemaan minun mukana. Se on taas niitä asioita mitä ei kukaan voi enää viedä minulta. Ja sillä ei ole hintaa. Se on ääretön. Niin kuin Sinä ja minä. Niin kuin kaikki muutkin. Siinä asiassa kukaan meistä ei ole poikkeus. Poikkeus on ainoastaan siinä, että jotkut tietää toiset ei.
Meidän keskustelumme synnytti minulle muuten yhden uuden haaveen. Että joskus, oli sitten milloin tahansa, "sattumalta" kohdattaisi jossain. Jos kohdataan, uskon kohtaloon, jos ei niin kohtalo on päästänyt minusta irti ja antanut itsensä käsiini. Silloin kiitän kohtaloa luottamuksesta ja käytän sitä vapautta niin viisaasti kuin osaan. Ja aina haluan oppia enemmän. Ehkä sitten joskus voin sanoa hyvällä omallatunnolla olevani hyvä. Nyt olen vaan korkeintaan vähemmän huono. Mutten hyvä.
Moni asia mitä olen täällä yrittänyt vertauskuvilla kuvailla jää aina kuitenkin sanoinkuvaamattomaksi. Paljon on sanoja mutta tarkoitus on silti yksi...
Toivottavasti Sinulla asiasi järjestyvät parhain päin. Tulet aina olemaan sydämmessäni ystävänä, ystävyytenä. Kaikkea hyvää Sinulle ja ihmisille jotka olette jaksaneet lukea. En sano hyvästi vaan ainoastaan näkemiin. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan... Luopuja joka ei luovuta.

Valvoin viime yönä ja ajattelin keskustelujamme kaiken muun miettimisen ohessa. Viikot ovat pitkiä ja raskaita. Odotan valoisia kesäöitä ja rauhaa ajatella ja lukea. Uusien ajatusten nälkä on kova. Ehkä joskus taas jutellaankin. Toivottavasti voit hyvin.

Keijulilta kirjoitti:

Valvoin viime yönä ja ajattelin keskustelujamme kaiken muun miettimisen ohessa. Viikot ovat pitkiä ja raskaita. Odotan valoisia kesäöitä ja rauhaa ajatella ja lukea. Uusien ajatusten nälkä on kova. Ehkä joskus taas jutellaankin. Toivottavasti voit hyvin.

Lue lisää

kaikki ok! Tai ainakin järjestymässä. Ehkä jutellaankin mutten enää mielelläni käy sitä täällä. Olen täällä kertonut jo kaiken, mitä täällä on kerrottavissa ja tänne voi kertoa. Olisi vastuutonta jatkaa täällä.
Epätietoisuus ei ole kiva. Olen ollut itsekin monessa asiassa epätietoinen viime aikoina. Nyt taas moni asia alkaa asettumaan. Siksi vastaan Sinulle.
Jos Sinun tekee mieli kirjoittaa ja purkaa tuntojasi, niin tee se tänne. Tulen lukemaan ne. On helpompi kirjoittaa silloin kun tietää edes yhden ihmisen olevan kiinnostunut lukemaan. Että on edes joku, joka yrittää ymmärtää...

888 kirjoitti:

kaikki ok! Tai ainakin järjestymässä. Ehkä jutellaankin mutten enää mielelläni käy sitä täällä. Olen täällä kertonut jo kaiken, mitä täällä on kerrottavissa ja tänne voi kertoa. Olisi vastuutonta jatkaa täällä.
Epätietoisuus ei ole kiva. Olen ollut itsekin monessa asiassa epätietoinen viime aikoina. Nyt taas moni asia alkaa asettumaan. Siksi vastaan Sinulle.
Jos Sinun tekee mieli kirjoittaa ja purkaa tuntojasi, niin tee se tänne. Tulen lukemaan ne. On helpompi kirjoittaa silloin kun tietää edes yhden ihmisen olevan kiinnostunut lukemaan. Että on edes joku, joka yrittää ymmärtää...

Lue lisää

Minäpä kuitenkin kerron Sinulle yhden jutun: Olen saanut syntymäni kellonajan selville ja se poikkesi monta tuntia luulemastani. Minulla on ollut kovasti totuttelemista, en nimittäin taaskaan tunne itseäni. Monet planeetat vaihtoivat huonetta ja merkkiä. Olen alkanut jo epäillä kätilön huolellisuutta kellonajan merkkaamisessa, niin outoja kuvaukset monin kohdin ovat.
Muuten kuten ennenkin. Oli kiva kuulla Sinusta.

Keijuli kirjoitti:

Minäpä kuitenkin kerron Sinulle yhden jutun: Olen saanut syntymäni kellonajan selville ja se poikkesi monta tuntia luulemastani. Minulla on ollut kovasti totuttelemista, en nimittäin taaskaan tunne itseäni. Monet planeetat vaihtoivat huonetta ja merkkiä. Olen alkanut jo epäillä kätilön huolellisuutta kellonajan merkkaamisessa, niin outoja kuvaukset monin kohdin ovat.
Muuten kuten ennenkin. Oli kiva kuulla Sinusta.

Lue lisää

kuulumisia. Onko jo jotain selvinnyt? Ehkä Sinua auttaisi tieto siitä, että suurin osa sanoista on merkityksettömiä. Ne ei oikeastaan tarkoita mitään. Mutta niiden merkityksettömien sanojen joukkoon on kätketty joitakin sanoja millä oikeasti on merkitystä. Niiden merkitys aukeaa silloin kun ajattelee niiden tarkoitusta sanattomasti, kokee sen. Ei ajattele kokevan jotain. Ainoastaan kokee. Ei usko mihinkään tiettyyn, ainoastaan uskoo...

kyselee kirjoitti:

kuulumisia. Onko jo jotain selvinnyt? Ehkä Sinua auttaisi tieto siitä, että suurin osa sanoista on merkityksettömiä. Ne ei oikeastaan tarkoita mitään. Mutta niiden merkityksettömien sanojen joukkoon on kätketty joitakin sanoja millä oikeasti on merkitystä. Niiden merkitys aukeaa silloin kun ajattelee niiden tarkoitusta sanattomasti, kokee sen. Ei ajattele kokevan jotain. Ainoastaan kokee. Ei usko mihinkään tiettyyn, ainoastaan uskoo...

Lue lisää

...eikä kesä ole enää kaukana. Mahtavaa!
Kiva kun kyselet. Tosin minulle ei kuulu mitään mainittavaa. Nämä ovat tärkeitä kuukausia, mutta mitään valmista sanottavaa ei ole. Jotain kypsyy, mutta en tiedä vielä mitä - ja kuinka rohkeisiin päätöksiin olisin valmis. Opiskelisinko vielä jotain? Vaihtaisinko alaa? Jonain päivänä asiat ovat aivan selviä. Koen ja uskon ne sitten selviksi.
Luen nykyään mtv:n sivuilta melkein joka päivä transiittini. Ihan mukavaa seurattavaa sekin.
Mutta nyt on pakko nukkua. Meni taas näin myöhään. Laita joskus mitä itsellesi kuuluu.

Keijuli kirjoitti:

...eikä kesä ole enää kaukana. Mahtavaa!
Kiva kun kyselet. Tosin minulle ei kuulu mitään mainittavaa. Nämä ovat tärkeitä kuukausia, mutta mitään valmista sanottavaa ei ole. Jotain kypsyy, mutta en tiedä vielä mitä - ja kuinka rohkeisiin päätöksiin olisin valmis. Opiskelisinko vielä jotain? Vaihtaisinko alaa? Jonain päivänä asiat ovat aivan selviä. Koen ja uskon ne sitten selviksi.
Luen nykyään mtv:n sivuilta melkein joka päivä transiittini. Ihan mukavaa seurattavaa sekin.
Mutta nyt on pakko nukkua. Meni taas näin myöhään. Laita joskus mitä itsellesi kuuluu.

Lue lisää

mainittavaa. Kyllä kai minunkin täytyy alkaa uskoa siihen, että jotkut meistä vesimiehistä on tulevaisuuden sanansaattajia. Jokainen omalla tavalla. Minä kai teen sitä tällä tavalla. Kirjoittamalla. Jokunen kuukausi sitten minulle tarjoutui mahdollisuus elättää itseni kirjoittamalla mutta sitten kun näin tarjoajalla eurojen kuvat silmissä, hylkäsin sen tarjouksen. Tämä tapa on parempi. Kaikki mitä kirjoitan on ilmaista. Tai ei nyt täysin mutta kukaan ei ainakaan tee rahaa niillä.
Moni ei ole valmis kohtamaan todellisuutta sellaisena kuin se on. On olemassa paljon kirjoitettuja sanoja, joiden tarkoitus vaatii oikaisua. Silloin joutuu puhumaan montaa eri kieltä. Sinun kanssa puhuttiin, meillä itse asiassa oli yhteinen kieli valmiina. Sitä ei tarvinut edes etsiä. Jonkun kanssa täytyy puhu uskonnon kieltä, jonkun kanssa seksin, jonkun kanssa musiikin... Sitä mikä kukin ymmärtää parhaiten. Ymmärrän nyt, että tämä virtuaaliviidakko on oikeastaan ihan hyvä paikka tehdä se. Paikka missä voin säilyttää tuntemattomuuteni...

mitään kirjoitti:

mainittavaa. Kyllä kai minunkin täytyy alkaa uskoa siihen, että jotkut meistä vesimiehistä on tulevaisuuden sanansaattajia. Jokainen omalla tavalla. Minä kai teen sitä tällä tavalla. Kirjoittamalla. Jokunen kuukausi sitten minulle tarjoutui mahdollisuus elättää itseni kirjoittamalla mutta sitten kun näin tarjoajalla eurojen kuvat silmissä, hylkäsin sen tarjouksen. Tämä tapa on parempi. Kaikki mitä kirjoitan on ilmaista. Tai ei nyt täysin mutta kukaan ei ainakaan tee rahaa niillä.
Moni ei ole valmis kohtamaan todellisuutta sellaisena kuin se on. On olemassa paljon kirjoitettuja sanoja, joiden tarkoitus vaatii oikaisua. Silloin joutuu puhumaan montaa eri kieltä. Sinun kanssa puhuttiin, meillä itse asiassa oli yhteinen kieli valmiina. Sitä ei tarvinut edes etsiä. Jonkun kanssa täytyy puhu uskonnon kieltä, jonkun kanssa seksin, jonkun kanssa musiikin... Sitä mikä kukin ymmärtää parhaiten. Ymmärrän nyt, että tämä virtuaaliviidakko on oikeastaan ihan hyvä paikka tehdä se. Paikka missä voin säilyttää tuntemattomuuteni...

Lue lisää

No olihan tuossa jo jotain. Se yhteinen kieli vaan pitäisi olla niin monien kanssa yhteinen ennen kuin ne eurot ilmestyisivät.
Vaikka olen monta vuotta jo kirjoittanut lähes päivittäin, ei minulla olisi sanottavaa muille niin että voisin ruveta KIRJOITTAMAAN. Se on aivan eri asia kuin samojen asioiden pyörittely ja pohdiskelu päiväkirjan sivuilla. Päiväkirjoissani tavoite on se että niin kauan pitää asiaa penkoa että siitä pääsee eroon. Jossain vaiheessa se asia tai tunne on niin puhki kirjoitettu että ihan yököttää koko juttu. Ja silloin voikin taas mennä eteenpäin, uusiin murheisiin ja tunnelmiin.
Mutta sellaisesta taidosta ja kirjoittamisesta olen joskus vähän haaveillut kuin laulujen sanoittamisesta. Vähän sanoja ja paljon tilaa kuulijalle, muistoilleen, toiveilleen jne.
Mutta oikeasti - kun nyt vain jaksaisin työn ja tyytyisin siihen! Kaikki muu on haihattelua!
- Ei vainkaan. Tuohon en kyllä itsekään usko.
- Minä en voi pysähtyä enkä elää ilman haaveita.
Kuihtuisin ja haihtuisin pois ilman niitä.
Todellisuuden kohtaamisesta: pidän sitä aika mahdottomana. Katsopas ihmisiä ympärilläsi. Mitä heistä vuosienkaan tuttavuuden jälkeen tiedät. Mitä he peittävät? Mitä rooleja pelaavat? Mitä Sinä peität? Sellaisessa viidakossa ei ole muuta todellisuutta kuin mahdottomuus. Vain yksinäisyydessä voi kohdata todellisuuden. Ja se onkin sitten yleensä vähän rankempi juttu. Nyt nukkumaan. Mukavaa viikkoa Sinulle.

Keijuli kirjoitti:

No olihan tuossa jo jotain. Se yhteinen kieli vaan pitäisi olla niin monien kanssa yhteinen ennen kuin ne eurot ilmestyisivät.
Vaikka olen monta vuotta jo kirjoittanut lähes päivittäin, ei minulla olisi sanottavaa muille niin että voisin ruveta KIRJOITTAMAAN. Se on aivan eri asia kuin samojen asioiden pyörittely ja pohdiskelu päiväkirjan sivuilla. Päiväkirjoissani tavoite on se että niin kauan pitää asiaa penkoa että siitä pääsee eroon. Jossain vaiheessa se asia tai tunne on niin puhki kirjoitettu että ihan yököttää koko juttu. Ja silloin voikin taas mennä eteenpäin, uusiin murheisiin ja tunnelmiin.
Mutta sellaisesta taidosta ja kirjoittamisesta olen joskus vähän haaveillut kuin laulujen sanoittamisesta. Vähän sanoja ja paljon tilaa kuulijalle, muistoilleen, toiveilleen jne.
Mutta oikeasti - kun nyt vain jaksaisin työn ja tyytyisin siihen! Kaikki muu on haihattelua!
- Ei vainkaan. Tuohon en kyllä itsekään usko.
- Minä en voi pysähtyä enkä elää ilman haaveita.
Kuihtuisin ja haihtuisin pois ilman niitä.
Todellisuuden kohtaamisesta: pidän sitä aika mahdottomana. Katsopas ihmisiä ympärilläsi. Mitä heistä vuosienkaan tuttavuuden jälkeen tiedät. Mitä he peittävät? Mitä rooleja pelaavat? Mitä Sinä peität? Sellaisessa viidakossa ei ole muuta todellisuutta kuin mahdottomuus. Vain yksinäisyydessä voi kohdata todellisuuden. Ja se onkin sitten yleensä vähän rankempi juttu. Nyt nukkumaan. Mukavaa viikkoa Sinulle.

Lue lisää

peitä enää mitään. En vaan päästä enää mitään ulos. Käännän sen kaiken sisälle. En tiedä ymmärrätkö. Tässä puhuu nyt huomattavasti vakavampi henkilö kuin viime keskustelu sessioissa. Mitään uuttakaan ei voi kenellekään kertoa ennen kuin vanha on ymmärretty. Mitään uutta ei oikeastaan edes ole. Ainoastaan unohdettua vanhaa. Tiedätkö muuten kuin typeriä ihmiset oikeasti ovat. He luulevat, että vääryyden voi korjata vääryydellä. Ne ovat luulleet oikeastaan aika kauan jo sitä. Ehkä se joskus toimikin mutta paljon on muuttunut niistä ajoista. Mielestäni vääryydeltä on mahdollista suojautua, jos tietää mikä se sen hetkinen tai tuleva vääryys on. Mutta jos vääryyden haluaa korjata, puhun nyt väärydestä yleisesti, ei ole paljon tehtävissä. Voi poistua vääryden tekijän luota ja myöhemmin jättää vääryys tekemättä. Silmä silmästä ei ole enää ajankohtaista. Eikä toinen poskikaan. Aina voi puolustautua jos vaihtoehtoja ei ole, ja sitten jättää vaan kostamatta. Jokaiselle kenellä tunteet kuumenee helposti, on pahin kosto se kun jättää kostamatta. Täydellinen välinpitämättömyys.
Se siitä viimeisestä viestistäni. Parempi, että en sano enää mitään. Olisi yksi kysymys. Kuin syvälle itseensä haluaisit nähdä?

en oikeastaan kirjoitti:

peitä enää mitään. En vaan päästä enää mitään ulos. Käännän sen kaiken sisälle. En tiedä ymmärrätkö. Tässä puhuu nyt huomattavasti vakavampi henkilö kuin viime keskustelu sessioissa. Mitään uuttakaan ei voi kenellekään kertoa ennen kuin vanha on ymmärretty. Mitään uutta ei oikeastaan edes ole. Ainoastaan unohdettua vanhaa. Tiedätkö muuten kuin typeriä ihmiset oikeasti ovat. He luulevat, että vääryyden voi korjata vääryydellä. Ne ovat luulleet oikeastaan aika kauan jo sitä. Ehkä se joskus toimikin mutta paljon on muuttunut niistä ajoista. Mielestäni vääryydeltä on mahdollista suojautua, jos tietää mikä se sen hetkinen tai tuleva vääryys on. Mutta jos vääryyden haluaa korjata, puhun nyt väärydestä yleisesti, ei ole paljon tehtävissä. Voi poistua vääryden tekijän luota ja myöhemmin jättää vääryys tekemättä. Silmä silmästä ei ole enää ajankohtaista. Eikä toinen poskikaan. Aina voi puolustautua jos vaihtoehtoja ei ole, ja sitten jättää vaan kostamatta. Jokaiselle kenellä tunteet kuumenee helposti, on pahin kosto se kun jättää kostamatta. Täydellinen välinpitämättömyys.
Se siitä viimeisestä viestistäni. Parempi, että en sano enää mitään. Olisi yksi kysymys. Kuin syvälle itseensä haluaisit nähdä?

Lue lisää

"Voi poistua vääryyden tekijän luota". Niin juuri olen tehnyt silloin kun se on ollut vain mahdollista.
Toista poskea ei ole tullut mieleenkään kääntää. En voisi kunnioittaa itseäni, jos antaisin tehdä itselleni vääryyttä tai pahaa "tekemättä" itse mitään. Mitä sitten teen? On ihmisiä, joille on aivan turha selittää mitään. He eivät päästä mitään läpi, heitä pitää viha hengissä ja he pitävät kostoa ja ilkeyttä, vääryyttä, silloin oikeutettuina. Järjestän elämäni niin että ei tarvitse olla heidän kanssaan tekemisissä.
Minun ainoa kostoni on ollut välinpitämättömyys. Teen asiat itselleni niin selviksi että oikeasti se ihminen ei pysty minuun vaikuttamaan. Hän ei näe minussa pienintäkään epäröintiä tai pelkoa. Hän näkee että hänen valtansa minuun on mennyttä. Ei ole kysymys mistään esityksestä, hän näkee ja vaistoaa sen OIKEASTI tapahtuneen. Se on kosto. Ei minun tarvitse miettiä, miten sellaisen viestin toiselle antaisin, tiedän että sitä ei mikään voisi PEITTÄÄ, kun sen varmuuden olen itseeni saanut. Pakkohan sen on näkyä. Se on niin suuri asia minussa ja olen niin kovan työn itseni kanssa silloin tehnyt.
Monet osaavat vain alistua tai alistaa. He eivät tiedä millainen on tasaveroinen, kunnioittava, riippumaton - vapaa ihminen. He haluaisivat olla sellaisia - riippumattomia ja vapaita, mutta eivät pysty. Sellainen ei voi ymmärtää että joku, kuten minä tavallinen nainen ilman kummoistakaan asemaa, voin olla niin tyyni ja riippumaton. Ja juuri siksi hyökkäykset ovat erityisen kovia. Mutta jonain päivänä sellainenkin hyökkääjä väsyy. Hän tarvitsee voittoja. Ja lähtee kiusaamaan jotakuta muuta.
Mutta viha jää entistä kovempana. Toivottavasti emme kohtaa silloin kun itse olen heikko. Onhan niitäkin hetkiä. Kuten tiedät.
Kysyit: Kuinka syvälle itseesi haluaisit nähdä?
Jos ajattelit pelkoa - sitä ei ole. Haluaisin nähdä kaiken. Olen oppinut rakastamaan itseäni, rakastaisin sitä mustimmasta mustintakin kohtaa. Olen siitä aivan varma. Mutta jos kaiken näkisin ja tietäisin, olisiko tämä yhtään helpompaa? Tai pitäisinkö itseäni silloin tylsänä? Nyt olen kiinnostunut itsestäni, kun en kaikkea tiedä.
Entä Sinä?
Muuten, tiedän mitä tarkoitat kaiken kääntämisellä sisälle. Niin ei minun luonnollani voi olla, minun on pakko kirjoittaa. Ihmisiltä kyllä olen luukut sulkenut elämässäni joskus vuosiksikin. Otin vastaan, mutta mitään en antanut. En luottanut kehenkään. Onneksi se on ohi.

Keijuli kirjoitti:

"Voi poistua vääryyden tekijän luota". Niin juuri olen tehnyt silloin kun se on ollut vain mahdollista.
Toista poskea ei ole tullut mieleenkään kääntää. En voisi kunnioittaa itseäni, jos antaisin tehdä itselleni vääryyttä tai pahaa "tekemättä" itse mitään. Mitä sitten teen? On ihmisiä, joille on aivan turha selittää mitään. He eivät päästä mitään läpi, heitä pitää viha hengissä ja he pitävät kostoa ja ilkeyttä, vääryyttä, silloin oikeutettuina. Järjestän elämäni niin että ei tarvitse olla heidän kanssaan tekemisissä.
Minun ainoa kostoni on ollut välinpitämättömyys. Teen asiat itselleni niin selviksi että oikeasti se ihminen ei pysty minuun vaikuttamaan. Hän ei näe minussa pienintäkään epäröintiä tai pelkoa. Hän näkee että hänen valtansa minuun on mennyttä. Ei ole kysymys mistään esityksestä, hän näkee ja vaistoaa sen OIKEASTI tapahtuneen. Se on kosto. Ei minun tarvitse miettiä, miten sellaisen viestin toiselle antaisin, tiedän että sitä ei mikään voisi PEITTÄÄ, kun sen varmuuden olen itseeni saanut. Pakkohan sen on näkyä. Se on niin suuri asia minussa ja olen niin kovan työn itseni kanssa silloin tehnyt.
Monet osaavat vain alistua tai alistaa. He eivät tiedä millainen on tasaveroinen, kunnioittava, riippumaton - vapaa ihminen. He haluaisivat olla sellaisia - riippumattomia ja vapaita, mutta eivät pysty. Sellainen ei voi ymmärtää että joku, kuten minä tavallinen nainen ilman kummoistakaan asemaa, voin olla niin tyyni ja riippumaton. Ja juuri siksi hyökkäykset ovat erityisen kovia. Mutta jonain päivänä sellainenkin hyökkääjä väsyy. Hän tarvitsee voittoja. Ja lähtee kiusaamaan jotakuta muuta.
Mutta viha jää entistä kovempana. Toivottavasti emme kohtaa silloin kun itse olen heikko. Onhan niitäkin hetkiä. Kuten tiedät.
Kysyit: Kuinka syvälle itseesi haluaisit nähdä?
Jos ajattelit pelkoa - sitä ei ole. Haluaisin nähdä kaiken. Olen oppinut rakastamaan itseäni, rakastaisin sitä mustimmasta mustintakin kohtaa. Olen siitä aivan varma. Mutta jos kaiken näkisin ja tietäisin, olisiko tämä yhtään helpompaa? Tai pitäisinkö itseäni silloin tylsänä? Nyt olen kiinnostunut itsestäni, kun en kaikkea tiedä.
Entä Sinä?
Muuten, tiedän mitä tarkoitat kaiken kääntämisellä sisälle. Niin ei minun luonnollani voi olla, minun on pakko kirjoittaa. Ihmisiltä kyllä olen luukut sulkenut elämässäni joskus vuosiksikin. Otin vastaan, mutta mitään en antanut. En luottanut kehenkään. Onneksi se on ohi.

Lue lisää

Sinusta! Olet sanattomasti varmaan jo ymmärtänyt monia muutoksia mitä maailmassa on tapahtunut ja että vanha toimintamalli, mikä toimi joskus ei toimi enää. Olet mukautunut loistavasti. Paremmin kuin kukaan tuntemani. Kehun vielä kerran. Olen ylpeä Sinusta!
Siihen syvälle kurkistamiseen. Olisi Sinulle yksi kirjavinkki. Jos et ole jo lukenut. Luule Viilman "Et ole yksin". Niitä on aika monta osaa. Avasi minulle joskus paljon asioita. Paljon oli mitä oli minulle epäoleellista ja monia vastauksia minun MIKSI kysymyksiin. En muista, että olenko jo aikaisemmin kertonut, että kaikkialla on sirpaleita. Joissakin paikoissa enemmän toisissa vähemmän. Ja hänen kirjoissa oli enemmän kokonaisuuksia kuin sirpaleita. Paljon alastonta, karua ja paikoin epämiellyttävääkin totuutta. Ei totuutta kokonaan mutta johdantoa sinne päin. "Koko totuus" kerrallaan on mielelle vaarallista. Meidän mieli on niin hienorakenteinen mekanismi, että aina täytyy edetä varoen.
Kirjailija on siis Luule Viilma ja kirja "Et ole yksin"

kerran ylpeä kirjoitti:

Sinusta! Olet sanattomasti varmaan jo ymmärtänyt monia muutoksia mitä maailmassa on tapahtunut ja että vanha toimintamalli, mikä toimi joskus ei toimi enää. Olet mukautunut loistavasti. Paremmin kuin kukaan tuntemani. Kehun vielä kerran. Olen ylpeä Sinusta!
Siihen syvälle kurkistamiseen. Olisi Sinulle yksi kirjavinkki. Jos et ole jo lukenut. Luule Viilman "Et ole yksin". Niitä on aika monta osaa. Avasi minulle joskus paljon asioita. Paljon oli mitä oli minulle epäoleellista ja monia vastauksia minun MIKSI kysymyksiin. En muista, että olenko jo aikaisemmin kertonut, että kaikkialla on sirpaleita. Joissakin paikoissa enemmän toisissa vähemmän. Ja hänen kirjoissa oli enemmän kokonaisuuksia kuin sirpaleita. Paljon alastonta, karua ja paikoin epämiellyttävääkin totuutta. Ei totuutta kokonaan mutta johdantoa sinne päin. "Koko totuus" kerrallaan on mielelle vaarallista. Meidän mieli on niin hienorakenteinen mekanismi, että aina täytyy edetä varoen.
Kirjailija on siis Luule Viilma ja kirja "Et ole yksin"

Lue lisää

Kuulostaa aivan oudolta, mutta selvitän kun ehdin, löytyisikö täältä kirjastosta. Kiitos vinkistä.
Ai että mukautunut?
Onkohan niin? Ymmärrän mukautumisella myös periksiantamista. Sellaista että otan vastaan muilta myös sellaista mitä en koe aivan omakseni, mutta valitsen helpomman tavan, en rupea penkomaan. - Totuus on että olen epäluuloinen ja kapinallinenkin. Silloin kun on kyse arvoista, moraalista jne. - siis todella tärkeistä asioista, en luota kehenkään. Paitsi itseeni. Yritän välttää kinaamista tai saarnaamista. Kun keskustelen sellaisten kanssa jotka ovat näitä asioita opiskelleet, yhteisen kielen lisäksi on vaikeaa juuri se ahtaus, johon törmään. Eräs pappi siirtyi keskustelemaan toiseen pöytään vastaamatta kysymykseeni kun kysyin ja puhuin väärin. Kuitenkin koen itseni hyvin uskonnolliseksi. Tänä päivänä uskon monen pitävän uskoaan hyvin henkilökohtaisena, omien pohdintojen ja kokemusten tuotoksena. Ja kirkot seisovat tyhjillään. Toisaalta, vasta tyhjässä kirkossa itse pääsen oikeaan tunnelmaan! Minua häiritsee se kaikki osallistuminen ja ylösalas pomppiminen. Haluan olla rauhassa Jumalani kanssa.
No, nyt on valmistauduttava huomiseen. Hyvää yötä!

Keijuli kirjoitti:

Kuulostaa aivan oudolta, mutta selvitän kun ehdin, löytyisikö täältä kirjastosta. Kiitos vinkistä.
Ai että mukautunut?
Onkohan niin? Ymmärrän mukautumisella myös periksiantamista. Sellaista että otan vastaan muilta myös sellaista mitä en koe aivan omakseni, mutta valitsen helpomman tavan, en rupea penkomaan. - Totuus on että olen epäluuloinen ja kapinallinenkin. Silloin kun on kyse arvoista, moraalista jne. - siis todella tärkeistä asioista, en luota kehenkään. Paitsi itseeni. Yritän välttää kinaamista tai saarnaamista. Kun keskustelen sellaisten kanssa jotka ovat näitä asioita opiskelleet, yhteisen kielen lisäksi on vaikeaa juuri se ahtaus, johon törmään. Eräs pappi siirtyi keskustelemaan toiseen pöytään vastaamatta kysymykseeni kun kysyin ja puhuin väärin. Kuitenkin koen itseni hyvin uskonnolliseksi. Tänä päivänä uskon monen pitävän uskoaan hyvin henkilökohtaisena, omien pohdintojen ja kokemusten tuotoksena. Ja kirkot seisovat tyhjillään. Toisaalta, vasta tyhjässä kirkossa itse pääsen oikeaan tunnelmaan! Minua häiritsee se kaikki osallistuminen ja ylösalas pomppiminen. Haluan olla rauhassa Jumalani kanssa.
No, nyt on valmistauduttava huomiseen. Hyvää yötä!

Lue lisää

ei ole mahdollista opettaa. Jos nyt vähänkin ajattelee asiaa niin sehän on hulluutta. Todellista hulluutta. En osaa kuvailla sitä millään muulla tavalla. Opettaa tuleville papeille miten puhua, miten saada ihmisiä liittymään kirkkoon, miten pysymään siellä. En tiedä Sinusta mutta minun mielestä se kuulostaa enemmänkin aivopesun opilta. Yhtä hyvin voisi yrittää jollekin opettaa rakkautta, ystävyyttä, luottamusta... Oppisiko ikinä opetettaessa? Oppisihan toki mutta vailla omaa tahtoa. Aivopestynä. Se ei tulisi hänestä itsestä. Niin kuin ei todella monelta tulekaan. Tulee peloista. Eikö kirkolla kuin kirkolla on se helvetin pelote ollut jo aika kauan käytössä. Kerronpa Sinulle pienen salaisuuden. Se helvetti mitä kirkko opettaa on mielikuvituksen tuote. Pahin helvetti ihmiselle on elää elämä peloissa. Menettämisen pelossa, kuoleman pelossa jne. Silloin kun aika alkaa olla lopullaan huomaa, että paljon kaunista on jäänyt elämässä kokematta. Ymmärtää viimeisinä hetkinä, että helvettiä ei ole. Että oli elänyt helvetin. Mutta ei se mitään. Jokainen saa uuden mahdollisuuden. Uuden mahdollisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä. Ja aina vaikeammasta lähtökohdasta. Koska edelleenkin opitaan vastoinkäymisistä. Ei ikinä helppoudesta. Eikä sen toisin pidäkään olla. Siten opitaan arvostamaan sitä mitä meillä on. Ei sitä mitä on ollut tai mitä ei vielä ole tullut vaan aina sitä mitä on. Todellisuuskin on tässä ja nyt. Missään muualla sitä ei ole. Ei eilisessä, ei huomisessa vaan tässä ja nyt. Hyvää yötä.

tai uskonnollisuutta kirjoitti:

ei ole mahdollista opettaa. Jos nyt vähänkin ajattelee asiaa niin sehän on hulluutta. Todellista hulluutta. En osaa kuvailla sitä millään muulla tavalla. Opettaa tuleville papeille miten puhua, miten saada ihmisiä liittymään kirkkoon, miten pysymään siellä. En tiedä Sinusta mutta minun mielestä se kuulostaa enemmänkin aivopesun opilta. Yhtä hyvin voisi yrittää jollekin opettaa rakkautta, ystävyyttä, luottamusta... Oppisiko ikinä opetettaessa? Oppisihan toki mutta vailla omaa tahtoa. Aivopestynä. Se ei tulisi hänestä itsestä. Niin kuin ei todella monelta tulekaan. Tulee peloista. Eikö kirkolla kuin kirkolla on se helvetin pelote ollut jo aika kauan käytössä. Kerronpa Sinulle pienen salaisuuden. Se helvetti mitä kirkko opettaa on mielikuvituksen tuote. Pahin helvetti ihmiselle on elää elämä peloissa. Menettämisen pelossa, kuoleman pelossa jne. Silloin kun aika alkaa olla lopullaan huomaa, että paljon kaunista on jäänyt elämässä kokematta. Ymmärtää viimeisinä hetkinä, että helvettiä ei ole. Että oli elänyt helvetin. Mutta ei se mitään. Jokainen saa uuden mahdollisuuden. Uuden mahdollisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä. Ja aina vaikeammasta lähtökohdasta. Koska edelleenkin opitaan vastoinkäymisistä. Ei ikinä helppoudesta. Eikä sen toisin pidäkään olla. Siten opitaan arvostamaan sitä mitä meillä on. Ei sitä mitä on ollut tai mitä ei vielä ole tullut vaan aina sitä mitä on. Todellisuuskin on tässä ja nyt. Missään muualla sitä ei ole. Ei eilisessä, ei huomisessa vaan tässä ja nyt. Hyvää yötä.

Lue lisää

Niin juuri.
Se "konkreettinen" helvettihän on aivan mahdoton ajatus. Elämähän on syiden ja seurausten tulos. Ja se itsessään tuo taivaan tai helvetin.
Miten papit voivat tyytyä valmiiseen? Miten ihminen voi puhua toiselle opittua ellei ole sitä itse oikeaksi kokenut? Miten voi olla vakuuttava ja satuttaa kuulijan sydäntä? Ei puhe ole vain sanoja. Se on myös jotain "kohtaamisia", tunteiden, sielujen, energioiden...Tarkoitan TUNTEENA samaa en tapahtumana, siis surua, ikävää, pettymystä, vihaa ym. Enpä haluaisi olla siinä työssä.
Kirjoitit peloista. Eräs tuttavani kertoi sairastuneensa. Lohdutin ja sanoin että pahinta ei ole sairaus, sen voi hyväksyä. Se on pitkälti Luojan kädes. Pahinta on ilkeys ja pahuus mitä ihminen voi toisella tehdä. Puhuin omasta kokemuksesta. Sairauden tuomat rajoitteet hyväksyin hyvin nopeasti mutta kaikki se miten toinen ihminen röpelöi elämääni, on minulle pahoina päivinä vieläkin sietämätöntä. Helvettiä?
Kirjoittele taas kun ehdit.
Mukavaa viikonloppua Sinulle!

Keijuli kirjoitti:

Niin juuri.
Se "konkreettinen" helvettihän on aivan mahdoton ajatus. Elämähän on syiden ja seurausten tulos. Ja se itsessään tuo taivaan tai helvetin.
Miten papit voivat tyytyä valmiiseen? Miten ihminen voi puhua toiselle opittua ellei ole sitä itse oikeaksi kokenut? Miten voi olla vakuuttava ja satuttaa kuulijan sydäntä? Ei puhe ole vain sanoja. Se on myös jotain "kohtaamisia", tunteiden, sielujen, energioiden...Tarkoitan TUNTEENA samaa en tapahtumana, siis surua, ikävää, pettymystä, vihaa ym. Enpä haluaisi olla siinä työssä.
Kirjoitit peloista. Eräs tuttavani kertoi sairastuneensa. Lohdutin ja sanoin että pahinta ei ole sairaus, sen voi hyväksyä. Se on pitkälti Luojan kädes. Pahinta on ilkeys ja pahuus mitä ihminen voi toisella tehdä. Puhuin omasta kokemuksesta. Sairauden tuomat rajoitteet hyväksyin hyvin nopeasti mutta kaikki se miten toinen ihminen röpelöi elämääni, on minulle pahoina päivinä vieläkin sietämätöntä. Helvettiä?
Kirjoittele taas kun ehdit.
Mukavaa viikonloppua Sinulle!

Lue lisää

joka paikassa puhutaan, se on jokainen itse. Jokainen luo itse itsensä. Tai en tiedä onko se millään muulla tavalla mahdollista. Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, ettei käydä täällä vaan yhtä kertaa. Eli se itsensä luomisen prosessi on alkanut jo kauan sitten. Vastuun pakeneminen omista valinnoista(jumalan tahto ja saatanan tekosia), on samanlaista sormella osoittamista kuin kaikki muukin.
Ja niistä sairauksista. Kuin moni niistä on itse aiheutettua? Mielestäni jokainen sairaus mikä meillä on, on meidän itsemme aiheuttama. Ja suurin yksittäinen syy on huono vastustuskyky. Ja huonon vastustuskyvyn alkusyy on pelko. Sairauksien pelko. Eihän kuumekaan ole sairaus. Kuume on kehon oma luontainen parannus. Ja miksi sitä kuumetta, pientäkin sellaista, pelätään niin paljon? Miksi se kuume, jos ei ole ihan täysin sietämätön, halutaan heti poistaa? Miksi ei anneta ensiksi keholle mahdollisuutta huolehtia sairaudesta itse? Pumpulissa ei kasva terveitä ihmisiä. Tervettä ihmistä ei voi kasvattaa, ennen kuin tulee itse tietoiseksi siitä mikä on terveys. Palattiin taas siihen, että omakohtainen kokemus on valttia. Silloin tunnistaa monet merkit ilman sanojakin.
Sokrateelta kysyttiin, että jos pitäisi valita, että tekisikö hän mieluummin väärin tai kestäisikö väärän teon itselle? Vastaus oli, että mieluiten ei valitsisi kumpaakaan mutta jos toinen niistä täytyisi valita niin mieluiten kohtaisi itse sen väärän kohtelun kuin kohtelisi toista väärin. Tämäkin on yksi asia mihin en väitä vastaan. Minä kestän itseeni kohdistuvan vääryyden. Pystyn elämään sen kanssa, että minua on kohdeltu väärin. Mutta se, että itse tekisin jollekin tietoisesti väärin, se onkin jo huomattavasti vaikeampi. Loppujen lopuksi oikean ja väärän raja on aika hämärä. Jokaisen omatunto, jos sellaisen omistaa, on ehkä paras opas selvittämään sen itselle. Se on asia mistä ei voi luoda mitään teoriaa ja oppia. Elämä ja eläminen on siinäkin paras opettaja. Ainoa mitä siihen tarvitaan on halua ottaa vastaan elämänsä opetukset.

mistä nyt kirjoitti:

joka paikassa puhutaan, se on jokainen itse. Jokainen luo itse itsensä. Tai en tiedä onko se millään muulla tavalla mahdollista. Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, ettei käydä täällä vaan yhtä kertaa. Eli se itsensä luomisen prosessi on alkanut jo kauan sitten. Vastuun pakeneminen omista valinnoista(jumalan tahto ja saatanan tekosia), on samanlaista sormella osoittamista kuin kaikki muukin.
Ja niistä sairauksista. Kuin moni niistä on itse aiheutettua? Mielestäni jokainen sairaus mikä meillä on, on meidän itsemme aiheuttama. Ja suurin yksittäinen syy on huono vastustuskyky. Ja huonon vastustuskyvyn alkusyy on pelko. Sairauksien pelko. Eihän kuumekaan ole sairaus. Kuume on kehon oma luontainen parannus. Ja miksi sitä kuumetta, pientäkin sellaista, pelätään niin paljon? Miksi se kuume, jos ei ole ihan täysin sietämätön, halutaan heti poistaa? Miksi ei anneta ensiksi keholle mahdollisuutta huolehtia sairaudesta itse? Pumpulissa ei kasva terveitä ihmisiä. Tervettä ihmistä ei voi kasvattaa, ennen kuin tulee itse tietoiseksi siitä mikä on terveys. Palattiin taas siihen, että omakohtainen kokemus on valttia. Silloin tunnistaa monet merkit ilman sanojakin.
Sokrateelta kysyttiin, että jos pitäisi valita, että tekisikö hän mieluummin väärin tai kestäisikö väärän teon itselle? Vastaus oli, että mieluiten ei valitsisi kumpaakaan mutta jos toinen niistä täytyisi valita niin mieluiten kohtaisi itse sen väärän kohtelun kuin kohtelisi toista väärin. Tämäkin on yksi asia mihin en väitä vastaan. Minä kestän itseeni kohdistuvan vääryyden. Pystyn elämään sen kanssa, että minua on kohdeltu väärin. Mutta se, että itse tekisin jollekin tietoisesti väärin, se onkin jo huomattavasti vaikeampi. Loppujen lopuksi oikean ja väärän raja on aika hämärä. Jokaisen omatunto, jos sellaisen omistaa, on ehkä paras opas selvittämään sen itselle. Se on asia mistä ei voi luoda mitään teoriaa ja oppia. Elämä ja eläminen on siinäkin paras opettaja. Ainoa mitä siihen tarvitaan on halua ottaa vastaan elämänsä opetukset.

Lue lisää

...etten nyt ehdi kirjoittaa. Tuosta olisi mukava jatkaa, mutta on jätettävä viikolle.

mistä nyt kirjoitti:

joka paikassa puhutaan, se on jokainen itse. Jokainen luo itse itsensä. Tai en tiedä onko se millään muulla tavalla mahdollista. Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, ettei käydä täällä vaan yhtä kertaa. Eli se itsensä luomisen prosessi on alkanut jo kauan sitten. Vastuun pakeneminen omista valinnoista(jumalan tahto ja saatanan tekosia), on samanlaista sormella osoittamista kuin kaikki muukin.
Ja niistä sairauksista. Kuin moni niistä on itse aiheutettua? Mielestäni jokainen sairaus mikä meillä on, on meidän itsemme aiheuttama. Ja suurin yksittäinen syy on huono vastustuskyky. Ja huonon vastustuskyvyn alkusyy on pelko. Sairauksien pelko. Eihän kuumekaan ole sairaus. Kuume on kehon oma luontainen parannus. Ja miksi sitä kuumetta, pientäkin sellaista, pelätään niin paljon? Miksi se kuume, jos ei ole ihan täysin sietämätön, halutaan heti poistaa? Miksi ei anneta ensiksi keholle mahdollisuutta huolehtia sairaudesta itse? Pumpulissa ei kasva terveitä ihmisiä. Tervettä ihmistä ei voi kasvattaa, ennen kuin tulee itse tietoiseksi siitä mikä on terveys. Palattiin taas siihen, että omakohtainen kokemus on valttia. Silloin tunnistaa monet merkit ilman sanojakin.
Sokrateelta kysyttiin, että jos pitäisi valita, että tekisikö hän mieluummin väärin tai kestäisikö väärän teon itselle? Vastaus oli, että mieluiten ei valitsisi kumpaakaan mutta jos toinen niistä täytyisi valita niin mieluiten kohtaisi itse sen väärän kohtelun kuin kohtelisi toista väärin. Tämäkin on yksi asia mihin en väitä vastaan. Minä kestän itseeni kohdistuvan vääryyden. Pystyn elämään sen kanssa, että minua on kohdeltu väärin. Mutta se, että itse tekisin jollekin tietoisesti väärin, se onkin jo huomattavasti vaikeampi. Loppujen lopuksi oikean ja väärän raja on aika hämärä. Jokaisen omatunto, jos sellaisen omistaa, on ehkä paras opas selvittämään sen itselle. Se on asia mistä ei voi luoda mitään teoriaa ja oppia. Elämä ja eläminen on siinäkin paras opettaja. Ainoa mitä siihen tarvitaan on halua ottaa vastaan elämänsä opetukset.

Lue lisää

Sanoit: "Minä kestän itseeni kohdistuvan vääryyden..."
Niin minäkin. Aivan kuten sairaudenkin, joka on ohimenevä, hoidettavissa! Minä puhunkin sairaudesta ja vääryydestä PYSYVÄNÄ OLOTILANA, jossa on elettävä niin ettei päätä näy. Vertasin niitä toisiinsa siinä merkityksessä. Kumman valitsisit elämääsi, jos valinta olisi Sinun? Minä siis ottaisin sairauden. Toisen ihmisen pahuus, vääryyden kestäminen vuodesta toiseen syö toki myös fyysistä terveyttä, perheissä, työpaikoilla jne. Pidän esimerkiksi tapanani mitata MIESTÄ katsomalla naista hänen rinnallaan. Kukoistaako tämä vaiko kuihtuu.
Olen selaillut yhtä Viilman kirjaa. Kiitos vinkistä. Sieltä löytyi jo muutama itselleni tuttu ajatus, joita en tiennyt kenenkään edes kirjoittaneen. Tuli taas todistetuksi se että itsekseen pohdiskellen jokainen löytää sisältään sen mitä tarvitseekin - ja samat "totuudethan" ne sieltä löytyvät jokaiselle joka etsii. Lukemalla ne toki löytyisivät vähän nopeammin ja helpommin. Nyt on kuitenkin kesä edessä ja lukemiseenkin sopivat valoisat yöt. Yritän olla mahdollisimman paljon pois koneen äärestä. Töiden jälkeen heti ulos jne. Mutta kirjoitellaan kun voidaan.

Keijuli kirjoitti:

Sanoit: "Minä kestän itseeni kohdistuvan vääryyden..."
Niin minäkin. Aivan kuten sairaudenkin, joka on ohimenevä, hoidettavissa! Minä puhunkin sairaudesta ja vääryydestä PYSYVÄNÄ OLOTILANA, jossa on elettävä niin ettei päätä näy. Vertasin niitä toisiinsa siinä merkityksessä. Kumman valitsisit elämääsi, jos valinta olisi Sinun? Minä siis ottaisin sairauden. Toisen ihmisen pahuus, vääryyden kestäminen vuodesta toiseen syö toki myös fyysistä terveyttä, perheissä, työpaikoilla jne. Pidän esimerkiksi tapanani mitata MIESTÄ katsomalla naista hänen rinnallaan. Kukoistaako tämä vaiko kuihtuu.
Olen selaillut yhtä Viilman kirjaa. Kiitos vinkistä. Sieltä löytyi jo muutama itselleni tuttu ajatus, joita en tiennyt kenenkään edes kirjoittaneen. Tuli taas todistetuksi se että itsekseen pohdiskellen jokainen löytää sisältään sen mitä tarvitseekin - ja samat "totuudethan" ne sieltä löytyvät jokaiselle joka etsii. Lukemalla ne toki löytyisivät vähän nopeammin ja helpommin. Nyt on kuitenkin kesä edessä ja lukemiseenkin sopivat valoisat yöt. Yritän olla mahdollisimman paljon pois koneen äärestä. Töiden jälkeen heti ulos jne. Mutta kirjoitellaan kun voidaan.

Lue lisää

on pysyvä olotila niin kauan kunnes ihminen haluaa sitä. Tervehtyminen alkaa silloin kun huomaa minne ne kolme sormea osoittaa. Silloin kun lakkaa valehtelemasta itselle. Silloin loppuu syyttely ja maailman parantaminen. Silloin alkaa itsensä parantaminen. Vähän jää aikaa muuhun.
Kyllä minäkin, jos sellaisen valinnan edessä olisin, valitsisin jonkin fyysisen sairauden. Fyysinen sairaus on helpoiten tunnistettavissa ja korjattavissa. Se on helpointa myöntää sairaudeksi. Silloinhan saa aina myötätuntoa ja ymmärrystä. Fyysinen sairaus on hyväksyttyä ja niin sanotusti normaalia. Siinä ei ole mitään hävettävää. Mutta mielen sairaus. Se onkin jotain muuta. Kukaan ei halua myöntää sitä, että jos keho on sairas, on mielikin sairastunut sen mukana. Sielu ja mieli ei voi hyvin sairaassa kehossa. Miksi? Koska ne ei ole erillään. Koska ne ovat tässä elämässä yksi. Ne muodostaa ihmisen kokonaisuudessa. Ei ole yksi tärkeämpi toista. Jokainen on tärkeä. Meidän kehomme kunto kertoo meidän kokonaistilanteemme. Meidän fyysinen kehomme on helpoiten lähestyttävissä, helpoiten ymmärrettävissä. Ja silti sitä pelätään, sitä hävetään, sitä pahoinpidellään kaikenlaisilla äärimmäisyyksillä(ylensyönnit, aliravitsemukset, kilpaurheilu missä loukkaanutaan jatkuvasti, liikunnan puute tai yliampuminen siinä...). En kirjoittaisi näin jos en olisi itsessäni havainnut näitä asioita todeksi. Ilman ulkopuolisia vaikutteita. Luin Viilman kirjoja paljon sen jälkeen kun olin itse tullut tiettyyn tulokseen itsessäni. Silloin kehoni vahvisti taas minulle, että en ole hakoteilla. Siinä oli muuten KAUNIS IHMINEN. Ihminen joka tuli ihmiseksi ja astui askeleen edemmäksikin. Ikävä kyllä suurin osa ihmisistä on vielä eläimen tasolla ja jotkut vielä alittanutkin sen.
ps. Nyt varmaan ymmärrät paremmin sen "Minä valitsin ne kummatkin ja jätin itseni sinne keskelle..."

ja vääryys kirjoitti:

on pysyvä olotila niin kauan kunnes ihminen haluaa sitä. Tervehtyminen alkaa silloin kun huomaa minne ne kolme sormea osoittaa. Silloin kun lakkaa valehtelemasta itselle. Silloin loppuu syyttely ja maailman parantaminen. Silloin alkaa itsensä parantaminen. Vähän jää aikaa muuhun.
Kyllä minäkin, jos sellaisen valinnan edessä olisin, valitsisin jonkin fyysisen sairauden. Fyysinen sairaus on helpoiten tunnistettavissa ja korjattavissa. Se on helpointa myöntää sairaudeksi. Silloinhan saa aina myötätuntoa ja ymmärrystä. Fyysinen sairaus on hyväksyttyä ja niin sanotusti normaalia. Siinä ei ole mitään hävettävää. Mutta mielen sairaus. Se onkin jotain muuta. Kukaan ei halua myöntää sitä, että jos keho on sairas, on mielikin sairastunut sen mukana. Sielu ja mieli ei voi hyvin sairaassa kehossa. Miksi? Koska ne ei ole erillään. Koska ne ovat tässä elämässä yksi. Ne muodostaa ihmisen kokonaisuudessa. Ei ole yksi tärkeämpi toista. Jokainen on tärkeä. Meidän kehomme kunto kertoo meidän kokonaistilanteemme. Meidän fyysinen kehomme on helpoiten lähestyttävissä, helpoiten ymmärrettävissä. Ja silti sitä pelätään, sitä hävetään, sitä pahoinpidellään kaikenlaisilla äärimmäisyyksillä(ylensyönnit, aliravitsemukset, kilpaurheilu missä loukkaanutaan jatkuvasti, liikunnan puute tai yliampuminen siinä...). En kirjoittaisi näin jos en olisi itsessäni havainnut näitä asioita todeksi. Ilman ulkopuolisia vaikutteita. Luin Viilman kirjoja paljon sen jälkeen kun olin itse tullut tiettyyn tulokseen itsessäni. Silloin kehoni vahvisti taas minulle, että en ole hakoteilla. Siinä oli muuten KAUNIS IHMINEN. Ihminen joka tuli ihmiseksi ja astui askeleen edemmäksikin. Ikävä kyllä suurin osa ihmisistä on vielä eläimen tasolla ja jotkut vielä alittanutkin sen.
ps. Nyt varmaan ymmärrät paremmin sen "Minä valitsin ne kummatkin ja jätin itseni sinne keskelle..."

Lue lisää

Vääryys pysyvänä olotilana yleensä vie ihmisen kaikki voimat. Sivusta on helppo sanoa "tekisit asialle jotakin, oma vikas". Avun pyytämiseen ei ylpeys eivätkä ehkä taidotkaan riitä, ei tiedä minne tai kenelle lähtisi asiaa selvittämään. Esimerkiksi kovalla, kaikki voimat vievällä raskaalla työllähän on kautta aikojen hallittu ihmisiä, pidetty heitä hiljaisina. Oikeuden puolustaminen vaatii voimia. Eräänä päivänä minullakin niitä sitten oli ja tilanne muuttui. En minä suinkaan siihen saakka valehdellut itselleni.
Kehon ja mielen sairastumisesta: jossain joku heitti kysymyksen "Mitä tekee terveillä jaloilla jos pää heittää?"
Järjestys on selvä, eikö niin. Vaikka kaikki liittyisikin kaikkeen.

Olenko hankala kun heitän kysymyksen: Kuka tässä maailmassa määrittelee mikä/kuka on ylipainoinen tai alipainoinen tai yleensä NORMAALI missään asiassa? Mietipä kauneus- tai muita käsityksiä vuosisatojen kuluessa. Parasta mitä saattoi ajatella oli isovanhemmillani läski ja sokeri! Entä minulla? Ja Sinulla? Jokainen on aikansa lapsi. Jokaisella ajalla on omat totuutensa.
Sisäinen kauneus on mielestäni aivan muuta kuin fyysinen terveys. Tässä olemme ilmeisesti aivan eri mieltä. Minulla oli työkaveri jota en koskaan edes ollut tuntenut "terveenä", mutta hän on ollut ehdottomasti vaikuttavin ja voimakkain ihminen mitä olen tavannut ja tuntenut. En muista koskaan toivoneeni että olisin kuten joku tapaamani fyysisesti kaunis ja terve ihminen - mutta on ollut monia älykkäitä, tasapainoisia ja mieleenjääviä ihmisiä, joita olen jäänyt miettimään...olisipa minun osakseni tässä elämässä tullut olla kuten he. Mutta - jospa seuraavassa elämässä!
Nyt nukkumaan, hyvää yötä! Ajattele, olemme tunteneet toisemme pian vuoden! Tunteneet tai ei.
Mutta keskustelu jatkuu.

Keijuli kirjoitti:

Olenko hankala kun heitän kysymyksen: Kuka tässä maailmassa määrittelee mikä/kuka on ylipainoinen tai alipainoinen tai yleensä NORMAALI missään asiassa? Mietipä kauneus- tai muita käsityksiä vuosisatojen kuluessa. Parasta mitä saattoi ajatella oli isovanhemmillani läski ja sokeri! Entä minulla? Ja Sinulla? Jokainen on aikansa lapsi. Jokaisella ajalla on omat totuutensa.
Sisäinen kauneus on mielestäni aivan muuta kuin fyysinen terveys. Tässä olemme ilmeisesti aivan eri mieltä. Minulla oli työkaveri jota en koskaan edes ollut tuntenut "terveenä", mutta hän on ollut ehdottomasti vaikuttavin ja voimakkain ihminen mitä olen tavannut ja tuntenut. En muista koskaan toivoneeni että olisin kuten joku tapaamani fyysisesti kaunis ja terve ihminen - mutta on ollut monia älykkäitä, tasapainoisia ja mieleenjääviä ihmisiä, joita olen jäänyt miettimään...olisipa minun osakseni tässä elämässä tullut olla kuten he. Mutta - jospa seuraavassa elämässä!
Nyt nukkumaan, hyvää yötä! Ajattele, olemme tunteneet toisemme pian vuoden! Tunteneet tai ei.
Mutta keskustelu jatkuu.

Lue lisää

määrittelemässä mitään painorajoja. Kai nyt jokaisella sen verran pitäisi itsetuntemusta olla. Minut näkee todennäköisesti joku todella lihava alipainoiseina ja joku anorektikko pitäisi minua läskinä. Ihannepainokin tulee jokaiselle siitä, että mikä tuntuu hyvältä painolta itselle. Sekin saattaa vaihdella samalla ihmisellä. Vaihtuu vuodenajatkin täällä, samoin se ihannepainokin. Ainoa mitä voin kertoa on omista kokemuksista. Olen ollut siinäkin kummassakin ääripäässä. Yhdessä ääripäässä nuoruuden rakkauden huumassa ja toisessa laiskuuttani ja välinpitämättömyyttäni itsestä. Yhdessä ääripäässä sairastuin ja tarvitsin lääkärinkin apua selvitääkseen siitä ja toisessa tapauksessa olin kaukana sovusta itseni kanssa. Kumpikaan ei ollut hyväksi minulle. Nyt taas täytyy sanoa, että vointini ei ole ikinä ollut parempi. Vointini kokonaisuudessa.
Työkaveri. Hmmm.... Nyt todennäköisesti loukkaannut. Julkinen kuva ja todellinen. Jokainen pyrkii pitämään ne erillään. Saatanhan minä erehtyäkin siinä. En kuvittelekaan olevan kaikkitietäväinen.
Mutta se on asia mistä en usko olevan väärässä. Kokonaisuuden on toimittava, jos terveeksi haluaa tulla. Tämä on vaan jokaiselle arka aihe. Minä en kuitenkaan puhu kenenkään kasvonpiirteistä. Ne on jokaisella kauniit sellaisena kuin ne on. Kasvonpirteet rumentaa aina jonkinlaiset vaivat. Oli ne sitten henkiset, psyykkiset tai fyysiset. Ne ovat edelleen mielestäni sama asia. Ja ne vaivojen olemassaolo on aina luettavissa kasvonpiirteissä.
Lähdetään vaikka siitä ainaisesta jankutuksesta aiheena "sisäinen kauneus". Valtaosa kuvittelee olevan sisältä kaunis ja antaa itselle sillä oikeutuksen ylensyöntiin, laiskuuteen ja kaikkeen muuhunkin epäterveelliseen. Uskottelee aina mielessään itselle, että mitä sitten, että ahmin koko ajan suklaata, munkkeja ja kaikennäköisiä herkkuja. Mitä siitä, että se ei ole kovin terveellistä minulle. Olen silti sisältä kaunis. Ja se on se ainoa mikä on tärkeää. Ja kierre, sekä riippuvuus on valmis. Siinä on sairastunut samanaikaisesti keho, mieli ja sielu. Keho lihavuuteen, mieli tosiasian kieltämiseen, ja sielu ahneuteen. Ja se kaikki tapahtuu yhtäaikaisesti. Onko ne erillään. Minä väitän, että syy siihen on heikossa mielessä. Väärissä luuloissa. Itsensä yliarvioimisessa. Pakottaako kukaan yksilöä siihen? Tai tekeekö yksilö sen valinnan ihan itse? Tämä oli vaan yksi esimerkki. Jos nyt ymmärsit mitä tarkoitin, voit verrata samaa syytä ja seurausta kaikessa muussakin.
Tämä on muuten yksi asia, missä en erehdy. Jokaisen mieli näkee juuri sen min kä haluaa nähdä. Jokaisen mieli tarkastelee elämää ja maailmaa jonkinlaisten lasien läpi. Posiitivinen vaaleanpunaisten ja negatiivinen ainoastaan tummien ja naarmuntuneiden lasien läpi. Jos haluaa nähdä asiat sellaisena kuin ne on, täytyy ne lasit riisua ja kohdata fyysinen todellisuus sellaisena kuin se on. Ja ainoa mitä siinä täytyy tehdä on hyväksyä se. Että se on niin kuin se on. Eikä haittaisi olla tietoinen omasta itsestäkin. Että missä on tässä ja nyt. Muuten mieli ei kestä kaikkea, mistä ollaan keskusteltu täällä aikaisemmin. Siksi en ole ollut halukas puhumaan monestakaan asiasta täällä. Mielenkin täytyy oppia ensiksi kävelemään, ennen kuin se voi oppia juoksemaan...
Ps. Voit edelleen lopettaa tämän keskustelun jättämällä vastaamatta tänne. Koska tekstini ei tule tästä pehmenemään. Päinvastoin.

en olekaan kirjoitti:

määrittelemässä mitään painorajoja. Kai nyt jokaisella sen verran pitäisi itsetuntemusta olla. Minut näkee todennäköisesti joku todella lihava alipainoiseina ja joku anorektikko pitäisi minua läskinä. Ihannepainokin tulee jokaiselle siitä, että mikä tuntuu hyvältä painolta itselle. Sekin saattaa vaihdella samalla ihmisellä. Vaihtuu vuodenajatkin täällä, samoin se ihannepainokin. Ainoa mitä voin kertoa on omista kokemuksista. Olen ollut siinäkin kummassakin ääripäässä. Yhdessä ääripäässä nuoruuden rakkauden huumassa ja toisessa laiskuuttani ja välinpitämättömyyttäni itsestä. Yhdessä ääripäässä sairastuin ja tarvitsin lääkärinkin apua selvitääkseen siitä ja toisessa tapauksessa olin kaukana sovusta itseni kanssa. Kumpikaan ei ollut hyväksi minulle. Nyt taas täytyy sanoa, että vointini ei ole ikinä ollut parempi. Vointini kokonaisuudessa.
Työkaveri. Hmmm.... Nyt todennäköisesti loukkaannut. Julkinen kuva ja todellinen. Jokainen pyrkii pitämään ne erillään. Saatanhan minä erehtyäkin siinä. En kuvittelekaan olevan kaikkitietäväinen.
Mutta se on asia mistä en usko olevan väärässä. Kokonaisuuden on toimittava, jos terveeksi haluaa tulla. Tämä on vaan jokaiselle arka aihe. Minä en kuitenkaan puhu kenenkään kasvonpiirteistä. Ne on jokaisella kauniit sellaisena kuin ne on. Kasvonpirteet rumentaa aina jonkinlaiset vaivat. Oli ne sitten henkiset, psyykkiset tai fyysiset. Ne ovat edelleen mielestäni sama asia. Ja ne vaivojen olemassaolo on aina luettavissa kasvonpiirteissä.
Lähdetään vaikka siitä ainaisesta jankutuksesta aiheena "sisäinen kauneus". Valtaosa kuvittelee olevan sisältä kaunis ja antaa itselle sillä oikeutuksen ylensyöntiin, laiskuuteen ja kaikkeen muuhunkin epäterveelliseen. Uskottelee aina mielessään itselle, että mitä sitten, että ahmin koko ajan suklaata, munkkeja ja kaikennäköisiä herkkuja. Mitä siitä, että se ei ole kovin terveellistä minulle. Olen silti sisältä kaunis. Ja se on se ainoa mikä on tärkeää. Ja kierre, sekä riippuvuus on valmis. Siinä on sairastunut samanaikaisesti keho, mieli ja sielu. Keho lihavuuteen, mieli tosiasian kieltämiseen, ja sielu ahneuteen. Ja se kaikki tapahtuu yhtäaikaisesti. Onko ne erillään. Minä väitän, että syy siihen on heikossa mielessä. Väärissä luuloissa. Itsensä yliarvioimisessa. Pakottaako kukaan yksilöä siihen? Tai tekeekö yksilö sen valinnan ihan itse? Tämä oli vaan yksi esimerkki. Jos nyt ymmärsit mitä tarkoitin, voit verrata samaa syytä ja seurausta kaikessa muussakin.
Tämä on muuten yksi asia, missä en erehdy. Jokaisen mieli näkee juuri sen min kä haluaa nähdä. Jokaisen mieli tarkastelee elämää ja maailmaa jonkinlaisten lasien läpi. Posiitivinen vaaleanpunaisten ja negatiivinen ainoastaan tummien ja naarmuntuneiden lasien läpi. Jos haluaa nähdä asiat sellaisena kuin ne on, täytyy ne lasit riisua ja kohdata fyysinen todellisuus sellaisena kuin se on. Ja ainoa mitä siinä täytyy tehdä on hyväksyä se. Että se on niin kuin se on. Eikä haittaisi olla tietoinen omasta itsestäkin. Että missä on tässä ja nyt. Muuten mieli ei kestä kaikkea, mistä ollaan keskusteltu täällä aikaisemmin. Siksi en ole ollut halukas puhumaan monestakaan asiasta täällä. Mielenkin täytyy oppia ensiksi kävelemään, ennen kuin se voi oppia juoksemaan...
Ps. Voit edelleen lopettaa tämän keskustelun jättämällä vastaamatta tänne. Koska tekstini ei tule tästä pehmenemään. Päinvastoin.

Lue lisää

Ei tarvitsekaan pehmetä! En ole kanssasi aina samaa mieltä, mutta eihän se tarkoita sitä etten tahtoisi tietää mitä mieltä Sinä olet!
Sanoit julkisesta kuvasta ja todellisesta: jokainen pyrkii pitämään ne erillään. Kyllä, hyvä niin. Mutta minulle riitti se mitä minä näin ja koin työkaverini lähellä - ja sillä perusteella saatoin häntä ihailla. Olet Sinäkin kehunut muutama viesti sitten esim Luule Viilmaa. Enkä oikein usko että tuntisit hänen kaikki "puolensa".
Sanoit: Kokonaisuuden on toimittava, jos terveeksi haluaa tulla.
Kyllä, kokonaisuuden pitäisi toimia. Mutta ellei se toimi? Eikä HALU tulla terveeksi auta. Silloin on opittava HYVÄKSYMÄÄN. Eivätkä ne rajoitukset silloin minua rumenna eivätkä ne ole luettavissa kasvonpiirteistäni. Mutta ellen ole niitä hyväksynyt, silloin ne näkyvät kuten kaikki muukin vastaantuleva minkä en koe olevan tai ei ole kohdallaan: ihmissuhteet, itsetunto jne.
Luen vielä pitkän kirjeesi uudelleen, mutta nyt on mentävä nukkumaan. Hyvää yötä Sinulle!

Keijuli kirjoitti:

Ei tarvitsekaan pehmetä! En ole kanssasi aina samaa mieltä, mutta eihän se tarkoita sitä etten tahtoisi tietää mitä mieltä Sinä olet!
Sanoit julkisesta kuvasta ja todellisesta: jokainen pyrkii pitämään ne erillään. Kyllä, hyvä niin. Mutta minulle riitti se mitä minä näin ja koin työkaverini lähellä - ja sillä perusteella saatoin häntä ihailla. Olet Sinäkin kehunut muutama viesti sitten esim Luule Viilmaa. Enkä oikein usko että tuntisit hänen kaikki "puolensa".
Sanoit: Kokonaisuuden on toimittava, jos terveeksi haluaa tulla.
Kyllä, kokonaisuuden pitäisi toimia. Mutta ellei se toimi? Eikä HALU tulla terveeksi auta. Silloin on opittava HYVÄKSYMÄÄN. Eivätkä ne rajoitukset silloin minua rumenna eivätkä ne ole luettavissa kasvonpiirteistäni. Mutta ellen ole niitä hyväksynyt, silloin ne näkyvät kuten kaikki muukin vastaantuleva minkä en koe olevan tai ei ole kohdallaan: ihmissuhteet, itsetunto jne.
Luen vielä pitkän kirjeesi uudelleen, mutta nyt on mentävä nukkumaan. Hyvää yötä Sinulle!

Lue lisää

tekojensa puolesta. Minä en samaan pystyisi vaikka vahingossa kykyjä siihen huomaisin omaavankin. Ja en välttämättä edes haluaisi. Se mitä hän teki ja antoi monelle ihmiselle oli kaunista. Olen sanonut sen aikaisemminkin, että teot puhuu aina enemmän kuin sanat. Olen jo pitemmän aikaa katellut työelämässä yhtä henkilöä, kenessä ei ole muuta kuin sanoja. En ole vielä kertakaan nähnyt tekoja niiden sanojen takana. Ei sanoissakaan mitään vikaa ole. Kunhan ne ainakin työelämässä tulee tekojen jälkeen. Minä olen kaukana kauniista. En edes tiedä haluanko olla kaunis. Tuskin. Tiedän miten voisin tulla sellaiseksi ja mitä se vaatii. Vaikutus saattaisi olla päinvastainen ympäristöön mitä sillä luulisi olevan. Jos jo nyt välillä tuntuu, että pelkällä olemassaolollani aiheutan ympäristössä kateellisuutta. Omana kusipäisenä rehellisenä itsenäni. Mitäköhän senkin jälkeen vielä tulisi olemaan. Tai ehkä moni muukin haluaisi olla kusipäinen rehellinen oma itsensä mutta taitaa moni olla aika paskahousu ryhtyäkseen moiseen. Anteeksi kielenkäyttöni. Työelämässä on vähän huolia ja en halua käyttää sitä kuvailemaan parempia sanoja. Mutta se tulee muuttumaan lähiaikoina.
Kyllä siitä hyväksymisestä olet oikeassa. "Anna minulle rohkeutta muuttaa se minkä voi ja täytyykin muuttaa, voimia hyväksyä se mitä en voi ja viisautta erottaakseen ne toisista". Jotenkin näin se taisi mennä. Miten muuten kirkko Franciskuksen elinaikana suhtautui häneen?

kehuin häntä kirjoitti:

tekojensa puolesta. Minä en samaan pystyisi vaikka vahingossa kykyjä siihen huomaisin omaavankin. Ja en välttämättä edes haluaisi. Se mitä hän teki ja antoi monelle ihmiselle oli kaunista. Olen sanonut sen aikaisemminkin, että teot puhuu aina enemmän kuin sanat. Olen jo pitemmän aikaa katellut työelämässä yhtä henkilöä, kenessä ei ole muuta kuin sanoja. En ole vielä kertakaan nähnyt tekoja niiden sanojen takana. Ei sanoissakaan mitään vikaa ole. Kunhan ne ainakin työelämässä tulee tekojen jälkeen. Minä olen kaukana kauniista. En edes tiedä haluanko olla kaunis. Tuskin. Tiedän miten voisin tulla sellaiseksi ja mitä se vaatii. Vaikutus saattaisi olla päinvastainen ympäristöön mitä sillä luulisi olevan. Jos jo nyt välillä tuntuu, että pelkällä olemassaolollani aiheutan ympäristössä kateellisuutta. Omana kusipäisenä rehellisenä itsenäni. Mitäköhän senkin jälkeen vielä tulisi olemaan. Tai ehkä moni muukin haluaisi olla kusipäinen rehellinen oma itsensä mutta taitaa moni olla aika paskahousu ryhtyäkseen moiseen. Anteeksi kielenkäyttöni. Työelämässä on vähän huolia ja en halua käyttää sitä kuvailemaan parempia sanoja. Mutta se tulee muuttumaan lähiaikoina.
Kyllä siitä hyväksymisestä olet oikeassa. "Anna minulle rohkeutta muuttaa se minkä voi ja täytyykin muuttaa, voimia hyväksyä se mitä en voi ja viisautta erottaakseen ne toisista". Jotenkin näin se taisi mennä. Miten muuten kirkko Franciskuksen elinaikana suhtautui häneen?

Lue lisää

Olen siis viikon verran pois koneen äärestä. Mukavaa juhannusta!

Keijuli kirjoitti:

Olen siis viikon verran pois koneen äärestä. Mukavaa juhannusta!

ja kaikille muillekin, jotka ovat jaksaneet vielä lukea.

Samoin Sinulle kirjoitti:

ja kaikille muillekin, jotka ovat jaksaneet vielä lukea.

Keijulille kuuluu näin pitkästä aikaa? Jos nyt vielä sattumoisin luet tätä?

Keijuli kirjoitti:

Olen siis viikon verran pois koneen äärestä. Mukavaa juhannusta!

taidanpa silti olla tyypillinen vesimies, joka unohtelee ystäviään. Eipä kummempia kun kyselen vaan kuulumisia. Jos nyt vielä luet tätä. Olisi kiva kuulla Sinusta. Kohta pieni loma. Ensimmäinen 2 vuoteen. Alan olla sen tarpeessa. Mikään ei tunnu toimivan. Täytyy ladata akkuja.

kylähullu. kirjoitti:

taidanpa silti olla tyypillinen vesimies, joka unohtelee ystäviään. Eipä kummempia kun kyselen vaan kuulumisia. Jos nyt vielä luet tätä. Olisi kiva kuulla Sinusta. Kohta pieni loma. Ensimmäinen 2 vuoteen. Alan olla sen tarpeessa. Mikään ei tunnu toimivan. Täytyy ladata akkuja.

Lue lisää

Ei vesimies ystäviään unohda. Mutta välillä voi mennä omia teitään, selventää ajatuksiaan ja olla niin mahdottoman riippumaton ja vapaa!
Tulin vajaa kaksi tuntia sitten kotiin ja pitkästä aikaa siis koneen ääreen. Eteinen täynnä pyykkinyssyköitä ja pää täynnä uusia suunnitelmia. Että selvitettävää on. Mutta nyt on voimia ja vauhtia. Ja tästä eivät kaikki tule pitämään.
Mukavaa lomaa Sinulle.

Keijuli kirjoitti:

Ei vesimies ystäviään unohda. Mutta välillä voi mennä omia teitään, selventää ajatuksiaan ja olla niin mahdottoman riippumaton ja vapaa!
Tulin vajaa kaksi tuntia sitten kotiin ja pitkästä aikaa siis koneen ääreen. Eteinen täynnä pyykkinyssyköitä ja pää täynnä uusia suunnitelmia. Että selvitettävää on. Mutta nyt on voimia ja vauhtia. Ja tästä eivät kaikki tule pitämään.
Mukavaa lomaa Sinulle.

Lue lisää

ei ole yhtä miellyttävä kuin kaunis valhe. Mutta, mutta... Valhe kuitenkin aina sitoo ja kahlitsee, koska aina joutuu keksimään uusia valheita tukemaan entisiä. Totuus sen sijaan vapauttaa aina. Se satuttaa alussa, koska on ollut pumpulissa. Mutta pidemmän päälle se vaikutus onkin jo aivan eri. Sokrateenkin mielestä olemassaolon tarkoitus on hyve eikä nautinto.

totuus., kirjoitti:

ei ole yhtä miellyttävä kuin kaunis valhe. Mutta, mutta... Valhe kuitenkin aina sitoo ja kahlitsee, koska aina joutuu keksimään uusia valheita tukemaan entisiä. Totuus sen sijaan vapauttaa aina. Se satuttaa alussa, koska on ollut pumpulissa. Mutta pidemmän päälle se vaikutus onkin jo aivan eri. Sokrateenkin mielestä olemassaolon tarkoitus on hyve eikä nautinto.

Lue lisää

Mitähän Sinä mahdoit nyt ajatella, kun lähdit pohtimaan valhetta?
Kun sanoin että pää on täynnä uusia suunnitelmia, se tarkoitti että teen vähemmän kaikkea sitä mitä olen aiemmin tehnyt - ja siitä eivät kaikki tule pitämään. Ja sitten käytän aikani johonkin aivan uuteen, itsekkäästi. Ja uskon että se tulee olemaan nautinto, jos suunnitelmani onnistuu. Nauttimiseen pyrin, vaikka Sokrates sanoisi mitä. No, ehkä ensi viikolla jo laahustan entiseen malliin, enkä jaksa mitään uutta!
Valheista kuitenkin: Tutustuessani joskus johonkuhun mukavaan ihmiseen, olen tehnyt hiljaisen päätöksen että "tälle ihmiselle en valehtele koskaan". Vaikka toinen ei koskaan saisi tietää minun valehdelleen, niin MINÄ tiedän - ja muistan sen aina kun tapaan sen ihmisen ja silloinhan se ystävyys jo on pilalla.

Keijuli kirjoitti:

Mitähän Sinä mahdoit nyt ajatella, kun lähdit pohtimaan valhetta?
Kun sanoin että pää on täynnä uusia suunnitelmia, se tarkoitti että teen vähemmän kaikkea sitä mitä olen aiemmin tehnyt - ja siitä eivät kaikki tule pitämään. Ja sitten käytän aikani johonkin aivan uuteen, itsekkäästi. Ja uskon että se tulee olemaan nautinto, jos suunnitelmani onnistuu. Nauttimiseen pyrin, vaikka Sokrates sanoisi mitä. No, ehkä ensi viikolla jo laahustan entiseen malliin, enkä jaksa mitään uutta!
Valheista kuitenkin: Tutustuessani joskus johonkuhun mukavaan ihmiseen, olen tehnyt hiljaisen päätöksen että "tälle ihmiselle en valehtele koskaan". Vaikka toinen ei koskaan saisi tietää minun valehdelleen, niin MINÄ tiedän - ja muistan sen aina kun tapaan sen ihmisen ja silloinhan se ystävyys jo on pilalla.

Lue lisää

omalla tavalla. Hyveellinen elämä on nautinnollista. Se ei vaan aluksi monesta tunnu siltä. Hyveellinen elämä on vapaa suorittamisesta. Taisin joskus aiemmin kirjoittaa, että ei nautinnoissa mitään pahaa ole. Kunhan elämän ainoaksi päämääräksi ei tule nautintojen haku. Silloin ajautuu helposti kaikenlaisiin äärimmäisyyksiin. Äärimmäiset nautinnot ei ole enää oikeastaan nautintoja. Ne alkaa mennä jo itsensä pahoinpitelyn puolelle. Se ei voi enää kenestäkään tuntua hyvältä, vaikka niin saattaisi ulospäin näyttää. Silloin ihmisen sisällä on tilanne aivan päinvastainen. Myös fyysisesti.

Valehdella ei tarvitse kenellekään. Kaikkea ei ole mieltä kertoakaan heti. Itsestä voi kertoa myös sanattomasti. Jos ei ymmärrä sitä, ei ole vielä kypsä ymmärtämään. Jos ei ole vielä kypsä ymmärtämään, ei ole vielä tarpeeksi kokenut, jos ei ole tarpeeksi kokenut, ei ole välttämättä vielä valmis kohtaamaan/olemaan kokeneemman kanssa. Ymmärryksen puute johtaa kuitenkin ennen pitkää johonkin konfliktiin. Tai sitten ymmärtämättömästä tulee uskollinen koiranpentu vailla omaa tahtoa.

Se MINÄ TIEDÄN on tärkein. Mitä mieltä on yrittää todistaa toisille jotain, minkä tietää itse varmasti. Tietää niin, ettei tiedä. Tietää koska itse tuntee, ei tiedä, koska ei pysty todistamaan. Hienoimmat, kauneimmat ja rehellisimmät asiat on aina kerrottu vertauskuvilla, koska toisin ei niistä voi kertoa. Mihin tahansa katsookin, niin vertauskuvilla on yritetty aina avata meille sitä, mikä ON.

moni tulkitsee kirjoitti:

omalla tavalla. Hyveellinen elämä on nautinnollista. Se ei vaan aluksi monesta tunnu siltä. Hyveellinen elämä on vapaa suorittamisesta. Taisin joskus aiemmin kirjoittaa, että ei nautinnoissa mitään pahaa ole. Kunhan elämän ainoaksi päämääräksi ei tule nautintojen haku. Silloin ajautuu helposti kaikenlaisiin äärimmäisyyksiin. Äärimmäiset nautinnot ei ole enää oikeastaan nautintoja. Ne alkaa mennä jo itsensä pahoinpitelyn puolelle. Se ei voi enää kenestäkään tuntua hyvältä, vaikka niin saattaisi ulospäin näyttää. Silloin ihmisen sisällä on tilanne aivan päinvastainen. Myös fyysisesti.

Valehdella ei tarvitse kenellekään. Kaikkea ei ole mieltä kertoakaan heti. Itsestä voi kertoa myös sanattomasti. Jos ei ymmärrä sitä, ei ole vielä kypsä ymmärtämään. Jos ei ole vielä kypsä ymmärtämään, ei ole vielä tarpeeksi kokenut, jos ei ole tarpeeksi kokenut, ei ole välttämättä vielä valmis kohtaamaan/olemaan kokeneemman kanssa. Ymmärryksen puute johtaa kuitenkin ennen pitkää johonkin konfliktiin. Tai sitten ymmärtämättömästä tulee uskollinen koiranpentu vailla omaa tahtoa.

Se MINÄ TIEDÄN on tärkein. Mitä mieltä on yrittää todistaa toisille jotain, minkä tietää itse varmasti. Tietää niin, ettei tiedä. Tietää koska itse tuntee, ei tiedä, koska ei pysty todistamaan. Hienoimmat, kauneimmat ja rehellisimmät asiat on aina kerrottu vertauskuvilla, koska toisin ei niistä voi kertoa. Mihin tahansa katsookin, niin vertauskuvilla on yritetty aina avata meille sitä, mikä ON.

Lue lisää

Se ja ne nautinnot, joita ajattelen, ovatkin sitä että pyrin tekemään sellaista, missä koen iloa ja onnistumista. Annan siis itselleni parasta mitä nyt keksin. Kun sanoin etteivät kaikki siitä ehkä pidä, ajattelin sitä että se aika on joltakulta ystävältäni pois ja ehkä tuo kateuttakin - jos onnistun. Onhan Sinullakin sellaisia asioita!
Jatketaan kun ehditään.
Olen ehkä illan pois.
Tämän keskustelun sujumisessa on jotain häikkää. Viesti häipyy jonnekin ja sitten tuntien päästä taas ilmestyy paikalleen. Mutta eihän tässä ole kiirettä.

Keijuli kirjoitti:

Se ja ne nautinnot, joita ajattelen, ovatkin sitä että pyrin tekemään sellaista, missä koen iloa ja onnistumista. Annan siis itselleni parasta mitä nyt keksin. Kun sanoin etteivät kaikki siitä ehkä pidä, ajattelin sitä että se aika on joltakulta ystävältäni pois ja ehkä tuo kateuttakin - jos onnistun. Onhan Sinullakin sellaisia asioita!
Jatketaan kun ehditään.
Olen ehkä illan pois.
Tämän keskustelun sujumisessa on jotain häikkää. Viesti häipyy jonnekin ja sitten tuntien päästä taas ilmestyy paikalleen. Mutta eihän tässä ole kiirettä.

Lue lisää

kiire tässä valmiissa maailmassa? Minulla ei ainakaan ole mihinkään. Piti muistuttaa se itselle liiallisella työnteolla. Siitä väsymykseni.

Unohtui mainita, että hyveellinen ihminen sallii itselle pieniä paheitakin ja antaa ne itselle anteeksi. Minulla yksi niistä on tupakointi. Jatketaan milloin jatketaan. Tärkeintä on, että jatketaan. Ajalla ei ole siinä mitään merkitystä.

meillä on kirjoitti:

kiire tässä valmiissa maailmassa? Minulla ei ainakaan ole mihinkään. Piti muistuttaa se itselle liiallisella työnteolla. Siitä väsymykseni.

Unohtui mainita, että hyveellinen ihminen sallii itselle pieniä paheitakin ja antaa ne itselle anteeksi. Minulla yksi niistä on tupakointi. Jatketaan milloin jatketaan. Tärkeintä on, että jatketaan. Ajalla ei ole siinä mitään merkitystä.

Lue lisää

Sanoit aiemmin että hyveellinen elämä on vapaa suorittamisesta. Kun mietin mitä itse ymmärrän hyveen tarkoittavan tai hyveellisen elämän, tulee mieleen työnteko. Niin meille on ainakin aina opetettu. Hyve on ahkeruus. Laiska elämä ei ole hyveellistä. Mitä enemmän rehkit, suoritat, sitä parempi. Saat kunnioitusta jne.
Minä en ikinä ole ollut ahkera. Tunnen siitä toisinaan syyllisyyttä, vaikka se onkin iän mukana helpottanut. Mutta kun ajattelen lapsuuttani ja nuoruuttani kun piilouduin jonnekin lukemaan tai luin taskulampun valossa peiton alla: Mitä minulle olisi jäänyt evääksi elämään jos olisin käyttänyt sen ajan työntekoon? Monta riitaa olisin välttänyt kotiväen kanssa mutta olisivatpa ne kirjatkin saattaneet jäädä lukematta.
Hyveellisyys on epäilyttävä piirre. Se voi olla aika lähellä alistumista ja väärää kiltteyttäkin. Mietipä millaista hyveellisen naisen elämän on oletettu olevan.
Ovikello soi.

Keijuli kirjoitti:

Sanoit aiemmin että hyveellinen elämä on vapaa suorittamisesta. Kun mietin mitä itse ymmärrän hyveen tarkoittavan tai hyveellisen elämän, tulee mieleen työnteko. Niin meille on ainakin aina opetettu. Hyve on ahkeruus. Laiska elämä ei ole hyveellistä. Mitä enemmän rehkit, suoritat, sitä parempi. Saat kunnioitusta jne.
Minä en ikinä ole ollut ahkera. Tunnen siitä toisinaan syyllisyyttä, vaikka se onkin iän mukana helpottanut. Mutta kun ajattelen lapsuuttani ja nuoruuttani kun piilouduin jonnekin lukemaan tai luin taskulampun valossa peiton alla: Mitä minulle olisi jäänyt evääksi elämään jos olisin käyttänyt sen ajan työntekoon? Monta riitaa olisin välttänyt kotiväen kanssa mutta olisivatpa ne kirjatkin saattaneet jäädä lukematta.
Hyveellisyys on epäilyttävä piirre. Se voi olla aika lähellä alistumista ja väärää kiltteyttäkin. Mietipä millaista hyveellisen naisen elämän on oletettu olevan.
Ovikello soi.

Lue lisää

Samoja asioita voi tehdä myös suorittamatta. Ahneuden ja kunnianhimon puuttuminen auttaa siinä. Ei pidä mennä niissäkään äärimmäisyyksiin. Niin kuin liikunnassakin. Suoritus on hyvä ja miellyttävä kun ei enää suorita. Tekee sen rennosti ja nauttii siitä tekemisestä.

Hyveellinen nainen. Siinäpä kysymys. Moni vanha oppi on jo vanhentunut. Niille oli oma aikansa mutta nyt... Kyllä se hyveellisyys löytyy itsestä, jos se on löytyääkseen. Pidän Sinua erittäin hyveellisenä naisena, sen perusteella, mitä olen oppinut Sinut täällä tuntemaan. Ihminen, jolla on omatunto, on hyveellinen ihminen. Ihminen, joka ei tee toisille niin kuin ei halua itselle tehtävän, on hyveellinen ihminen.

Tasa-arvo. Sitä kai hait kysymykselläsi. Tasa-arvo ei ole kaltaisuutta. Tasa-arvo on suvaitsevaisuus, hyväksyntä, kiitollisuus, nöyryys(ei nöyristely), kunnioitus... Ei ole mahdollista saavuttaa yhteiskunnassa tasa-arvoa, ennen kuin ihmiset oppii sen ihmissuhteissa. Ilman lakeja, asetuksia, pakotuksia, kiintiöitä... Silloin kun ihmiset oppii sen keskinäisissä suhteissa, on kaikki ne edelliset tarpeettomia ja moni tarpeeton instituutio olisi hätää kärsimässä. Muutos lähtee siis jokaisesta itsestä. Toisin se ei voi olla.

hmmm......... kirjoitti:

Samoja asioita voi tehdä myös suorittamatta. Ahneuden ja kunnianhimon puuttuminen auttaa siinä. Ei pidä mennä niissäkään äärimmäisyyksiin. Niin kuin liikunnassakin. Suoritus on hyvä ja miellyttävä kun ei enää suorita. Tekee sen rennosti ja nauttii siitä tekemisestä.

Hyveellinen nainen. Siinäpä kysymys. Moni vanha oppi on jo vanhentunut. Niille oli oma aikansa mutta nyt... Kyllä se hyveellisyys löytyy itsestä, jos se on löytyääkseen. Pidän Sinua erittäin hyveellisenä naisena, sen perusteella, mitä olen oppinut Sinut täällä tuntemaan. Ihminen, jolla on omatunto, on hyveellinen ihminen. Ihminen, joka ei tee toisille niin kuin ei halua itselle tehtävän, on hyveellinen ihminen.

Tasa-arvo. Sitä kai hait kysymykselläsi. Tasa-arvo ei ole kaltaisuutta. Tasa-arvo on suvaitsevaisuus, hyväksyntä, kiitollisuus, nöyryys(ei nöyristely), kunnioitus... Ei ole mahdollista saavuttaa yhteiskunnassa tasa-arvoa, ennen kuin ihmiset oppii sen ihmissuhteissa. Ilman lakeja, asetuksia, pakotuksia, kiintiöitä... Silloin kun ihmiset oppii sen keskinäisissä suhteissa, on kaikki ne edelliset tarpeettomia ja moni tarpeeton instituutio olisi hätää kärsimässä. Muutos lähtee siis jokaisesta itsestä. Toisin se ei voi olla.

Lue lisää

Tasa-arvo ihmissuhteissa? Toteutuukohan se missään tai milloinkaan. Onko tarpeenkaan?
Parisuhteessa riittäisi että kummallakin olisi "vahvat alueensa", joissa olisi vastuu ja vapaus, molempien parhaaksi tai siis koko perheen. Mutta kuten meillä oli, exä sanoi hoitavansa tietyt asiat, koska niin on aina tehty. Minun ei saanut niihin puuttua vaikka hän ei niitä osannutkaan tehdä. Mutta minä jouduin kantamaan kuitenkin vastuun kun vuosien sähläyksensä jälkeen asiat kaatuivat päälle. Olisin ollut alunpitäen se taitavampi siinä asiassa mutta perinteinen käsitys esti antamasta minun hoitaa asioita tai että edes minulle niistä kerrottaisiin. Se on tasa-arvoa että ennakkoluulot ja jääräpäiset vanhat käsitykset eivät ohjaa ihmissuhteita ja toimiaan. Vaan se mitä tiedoiltani, taidoiltani tai lahjoiltani, luonteeltani olen - ja pääsen niitä myös siis käyttämään. Olenpa sitten nuorempi tai vanhempi työntekijä - tai vaikka nainen!
Nyt on siivousilta. Pakko aloittaa vaikka ottaa päästä! Olisipa tässä nyt joku joka olisi siinä taitavampi...

Keijuli kirjoitti:

Tasa-arvo ihmissuhteissa? Toteutuukohan se missään tai milloinkaan. Onko tarpeenkaan?
Parisuhteessa riittäisi että kummallakin olisi "vahvat alueensa", joissa olisi vastuu ja vapaus, molempien parhaaksi tai siis koko perheen. Mutta kuten meillä oli, exä sanoi hoitavansa tietyt asiat, koska niin on aina tehty. Minun ei saanut niihin puuttua vaikka hän ei niitä osannutkaan tehdä. Mutta minä jouduin kantamaan kuitenkin vastuun kun vuosien sähläyksensä jälkeen asiat kaatuivat päälle. Olisin ollut alunpitäen se taitavampi siinä asiassa mutta perinteinen käsitys esti antamasta minun hoitaa asioita tai että edes minulle niistä kerrottaisiin. Se on tasa-arvoa että ennakkoluulot ja jääräpäiset vanhat käsitykset eivät ohjaa ihmissuhteita ja toimiaan. Vaan se mitä tiedoiltani, taidoiltani tai lahjoiltani, luonteeltani olen - ja pääsen niitä myös siis käyttämään. Olenpa sitten nuorempi tai vanhempi työntekijä - tai vaikka nainen!
Nyt on siivousilta. Pakko aloittaa vaikka ottaa päästä! Olisipa tässä nyt joku joka olisi siinä taitavampi...

Lue lisää

kova paikka myöntää oma taitamattomuus. Vielä kovempi paikka voi olla myöntää nainen paremmaksi jossain "miesten hommissa".

Ihmissuhteita ei pitäisi määritellä kovin paljon. Ei ollenkaan, jos minulta kysytään. Koko yhdessäolo menisi määrittelemiseksi. Onko siinä mitään järkeä? Sanat voi pilata paljon kaunista kahden ihmisen välillä.

Vähemmällä siivouksella pääsee edelleen kun sotkee vähemmän...

Vahvuudet ja heikkoudet. En ole vieläkään kyennyt sopeutumaan tähään "normaaliin" elämään. En oiken osaa enkä pysty siihen. Koska se ei ole minun mielestä normaalia. Elän siis täällä niin kuin osaan. Tulisin kai "normaaliksi" jos alkaisin haluamaan samoja asioita kuin muut, alkaisin elämään niin kuin muut haluaisi minun elävän. Mutta se ei olisi enää minä. En siis tee sitä.

voi olla kirjoitti:

kova paikka myöntää oma taitamattomuus. Vielä kovempi paikka voi olla myöntää nainen paremmaksi jossain "miesten hommissa".

Ihmissuhteita ei pitäisi määritellä kovin paljon. Ei ollenkaan, jos minulta kysytään. Koko yhdessäolo menisi määrittelemiseksi. Onko siinä mitään järkeä? Sanat voi pilata paljon kaunista kahden ihmisen välillä.

Vähemmällä siivouksella pääsee edelleen kun sotkee vähemmän...

Vahvuudet ja heikkoudet. En ole vieläkään kyennyt sopeutumaan tähään "normaaliin" elämään. En oiken osaa enkä pysty siihen. Koska se ei ole minun mielestä normaalia. Elän siis täällä niin kuin osaan. Tulisin kai "normaaliksi" jos alkaisin haluamaan samoja asioita kuin muut, alkaisin elämään niin kuin muut haluaisi minun elävän. Mutta se ei olisi enää minä. En siis tee sitä.

Lue lisää

Sanoit eläväsi kuten osaat, omalla tavallasi. Minusta paras mittari sille, elääkö "oikein", on oma olo. Olen kertonut Sinulle joskus hankaluuksista erään hyvän ystäväni kanssa. Loppukesästä minusta vain tuntui että nyt on pidettävä tauko. Se vaivasi minua jonkun aikaa, oli syyllinen olo kun en esim. soitellut entiseen malliin. Mutta kun syyllisyys hellitti, tunsin itseni VAPAAKSI. Siitä tiesin että toimin oikein, ainakin itseni parhaaksi. Ja sehän on kuitenkin tärkeintä. Se on vähän sama kuin se mitä sanoit sellaisesta elämästä, jota muut haluaisivat Sinun elävän. Minä haluan olla mahdollisimman rehellisesti minä, siitä tulee hyvä olo. Sen toteuttaminen vain vaatii ikää ja rohkeutta. Nuorempana minä ainakin poukkoilin sen mukaan mitä oletin minulta odotettavan tai odotettiinkin.

Turhautunut?
Olipa harmillista, että lomasi siirtyi. Ilmatkin ovat vielä niin lomailuun sopivat. Toivottavasti et joutunut lapselta perumaan mitään.
Lueskelin tänään Tanhuan uudistettuja sivuja. Hämmästyin taas, miten oikealta moni tulkinta kohdallani tuntui. Tuli tavallaan varmistus sille, mitä olen kokenut haluavani ja tarvitsevani ja tietysti olevani. Kuten se että en pysähdy, en välttämättä suorita loppuun mutta tähyän aina uutta. Ahdistun paikallaan olosta. Ja se että toisinaan tunnen polkevani paikallani johtuu vain siitä että voimat ovat loppuneet, ne ovat menneet työntekoon tai muuhun murehtimiseen. Pidä siis Sinäkin huoli itsestäsi. Vesimies tarvitsee liikettä ja vapautta. Hyvää yötä!

Hierarkia on syvä mutta ei tämä toimikaan enää kovin hyvin. Viestini 20.8 näkyy ketjussa mutta ei aihelistassa, se kertoo että viimeisin viesti on lähetetty 19.8.
Ei mitään erityistä ajatusta, työt vain painaa. Olen viikonlopun taas pois, viimeiset kesävalvomiset odottaa. Hyvää yötä.

Keijuli kirjoitti:

Hierarkia on syvä mutta ei tämä toimikaan enää kovin hyvin. Viestini 20.8 näkyy ketjussa mutta ei aihelistassa, se kertoo että viimeisin viesti on lähetetty 19.8.
Ei mitään erityistä ajatusta, työt vain painaa. Olen viikonlopun taas pois, viimeiset kesävalvomiset odottaa. Hyvää yötä.

Lue lisää

edelleen. Mutta ei se mitään. Nyt tämä wanna-be taiteilija lähtee taiteilemaan. Taitaa olla hiukan maaninen kausi meneillään. Edellisestä onkin jo aika kauan aikaa. On oikeastaan ihan kiva se pieni maanisuus pitkästä aikaa. Olin jo unohtunut miltä se tuntuu. Viikonloppuja Sinullekin.

taitaa siirtyä kirjoitti:

edelleen. Mutta ei se mitään. Nyt tämä wanna-be taiteilija lähtee taiteilemaan. Taitaa olla hiukan maaninen kausi meneillään. Edellisestä onkin jo aika kauan aikaa. On oikeastaan ihan kiva se pieni maanisuus pitkästä aikaa. Olin jo unohtunut miltä se tuntuu. Viikonloppuja Sinullekin.

Lue lisää

Meidän jutustelut ovat nyt sitten näkymättömissä. Vuosi juteltu ja mukavaa on ollut. Hyvää jatkoa!

Keijuli kirjoitti:

Meidän jutustelut ovat nyt sitten näkymättömissä. Vuosi juteltu ja mukavaa on ollut. Hyvää jatkoa!

Täytyy myöntää, että näin on. Olen taas tullut ihmiseksi. Tai ainahan olen sitä ollut. Ehkä joskus kuvitellut olevani enemmän. Ehkä käväisin jossain ihmisyyden tuolla puolen. En tiedä. Nyt en voi enää tietää. Ei auta kun alkaa latamaan akkuja. Täytyy vaan ennen latausta purkaa se akku kunnolla. En osaa toisin. Se on aika rumaa katseltavaa monelle. Teen sen siis yksin taas kerran. Vituttaa oikeastaan ruikuttaa siitä täällä. Tulee Sinulle ja ehkä jollekin muullekin paha mieli. Ehkä olen nyt oppimassa sitä, ettei kaikkea tarvitse käydä läpi yksin. On mukavaa huomata, että on ainakin yksi ihminen, joka ehkä ymmärtää mitä olen käymässä läpi.
Kerroin yhdelle tutulle, että kohta alan olla siinä tilassa, että tulee joku joka haluaa "pelastaa" minut. Naurattaa sellainen ajatus. En kaipaa pelastusta, en pelastajaa. Pystyn siihen itsekin, jos tarve vaatii. Moni ei varmaan tule ikinä ajatelleeksi, että en halua tulla "pelastetuksi". En halua jäädä kiitollisuudenvelkaan kenellekään.
Täytyy kertoa yhdelle tytölle, että en tunne niin kuin hän tuntee ja lopettaa jokin, mikä ei ole vielä alkanutkaan. Ja taas ehkä joku saa haukkua vesimiehiä tunteettomiksi. Tunteetonhan olisin silloin kun en kertoisi tätä toiselle rehellisesti. Silloin en välittäisi toisesta ja loukkaisin häntä myöhemmin enemmän kuin tulen nyt loukkaamaan. Noh. Kai nämäkin tilanteet jokainen tulkitsee omalla tavalla. Kuka vaaleanpunaisten lasien, kuka harmaiden lasien läpi.
Ja on tosiaan ollut mukavaa. Hetkeäkään en vaihtaisi. Ja miksei jatkettaisi vaikka täällä näkymättömissä?

loppu. kirjoitti:

Täytyy myöntää, että näin on. Olen taas tullut ihmiseksi. Tai ainahan olen sitä ollut. Ehkä joskus kuvitellut olevani enemmän. Ehkä käväisin jossain ihmisyyden tuolla puolen. En tiedä. Nyt en voi enää tietää. Ei auta kun alkaa latamaan akkuja. Täytyy vaan ennen latausta purkaa se akku kunnolla. En osaa toisin. Se on aika rumaa katseltavaa monelle. Teen sen siis yksin taas kerran. Vituttaa oikeastaan ruikuttaa siitä täällä. Tulee Sinulle ja ehkä jollekin muullekin paha mieli. Ehkä olen nyt oppimassa sitä, ettei kaikkea tarvitse käydä läpi yksin. On mukavaa huomata, että on ainakin yksi ihminen, joka ehkä ymmärtää mitä olen käymässä läpi.
Kerroin yhdelle tutulle, että kohta alan olla siinä tilassa, että tulee joku joka haluaa "pelastaa" minut. Naurattaa sellainen ajatus. En kaipaa pelastusta, en pelastajaa. Pystyn siihen itsekin, jos tarve vaatii. Moni ei varmaan tule ikinä ajatelleeksi, että en halua tulla "pelastetuksi". En halua jäädä kiitollisuudenvelkaan kenellekään.
Täytyy kertoa yhdelle tytölle, että en tunne niin kuin hän tuntee ja lopettaa jokin, mikä ei ole vielä alkanutkaan. Ja taas ehkä joku saa haukkua vesimiehiä tunteettomiksi. Tunteetonhan olisin silloin kun en kertoisi tätä toiselle rehellisesti. Silloin en välittäisi toisesta ja loukkaisin häntä myöhemmin enemmän kuin tulen nyt loukkaamaan. Noh. Kai nämäkin tilanteet jokainen tulkitsee omalla tavalla. Kuka vaaleanpunaisten lasien, kuka harmaiden lasien läpi.
Ja on tosiaan ollut mukavaa. Hetkeäkään en vaihtaisi. Ja miksei jatkettaisi vaikka täällä näkymättömissä?

Lue lisää

Kuulostat aivan minulta muutama viikko sitten. Olin niin poikki että pelkäsin että joku aloittaa pian minun hoivaamiseni. Tuijotin kattoon ja kun katsoin kelloon, en voinut ymmärtää että se oli liikahtanut vain muutaman minuutin edellisestä katsomisestani. Jokainen minuutti oli niin pitkä ja tuskainen. Mitä lie, mutta itse itseni siitä nostin. Ei sisuksia ulkopuolelta korjata. Jonain päivänä se vain helpotti. Syksyyn lähdin päättäen taas selvitä pitkistä työpäivistä ja pimenevistä illoista. Älä kiirehdi. Jonain päivänä on taas helpompaa. Tämmöistä rämpimistä se on monilla. Mutta helpompaa en haluaisikaan - sanon nyt kun pahin on taas ohi! Et Sinäkään haluaisi. Joku elämän nälkä ja vimma se tämäkin on.

Keijuli kirjoitti:

Kuulostat aivan minulta muutama viikko sitten. Olin niin poikki että pelkäsin että joku aloittaa pian minun hoivaamiseni. Tuijotin kattoon ja kun katsoin kelloon, en voinut ymmärtää että se oli liikahtanut vain muutaman minuutin edellisestä katsomisestani. Jokainen minuutti oli niin pitkä ja tuskainen. Mitä lie, mutta itse itseni siitä nostin. Ei sisuksia ulkopuolelta korjata. Jonain päivänä se vain helpotti. Syksyyn lähdin päättäen taas selvitä pitkistä työpäivistä ja pimenevistä illoista. Älä kiirehdi. Jonain päivänä on taas helpompaa. Tämmöistä rämpimistä se on monilla. Mutta helpompaa en haluaisikaan - sanon nyt kun pahin on taas ohi! Et Sinäkään haluaisi. Joku elämän nälkä ja vimma se tämäkin on.

Lue lisää

Yksi päälimmäinen ajatus pyörii päässä, että miksi olen niin utelias? Miksi pitää tietää? Miksi pitää usein ottaa monesta asiasta selvää MITEN ja MIKSI? Kun saa selvyyttä niistä, häviää taika. Se ei ole enää mitenkään ihmeellistä. Typeryyttä sanoisin. Tietämättömyys on fiksumpaa. Siksi Jimi Hendrixinkin kitarointi on edelleen jotain tarunomaista, koska hän ei tiennyt miten ja miksi. Hän vaan soitti, miltä tuntui. Siksi monen nopeampisormisen kitaristin soitto on tylsää, koska ne tietää miten ja miksi. Näin se vaan on.
Onkohan kenties mulla nyt menossa jokin epätoivoinen yritys puhdistaa mieleni kaikenlaisesta ylimääräisestä tiedosta. En tiedä onnistubko siinä mutta en ainakaan tunge sinne mitään "uutta" enää. En ole katsonut telkkaria yli puoleen vuoteen, en lue lehtiä, en kirjoja... Tuntuu vahvasti, että näin on toimittava. Se on jotain, mikä tuntuu nyt todella vaikealta, epämiellyttävältä. Haluaisin vaan päästä todella siihen mielentilaan, että en tiedä. Voisin sanoa rehellisesti jokaiselle, ettei ole harmainta aavistustakaan, mistä on kyse. Tai en tiedä nytkään, ennen kuin alan keskustelemaan asiasta. Silloin yleensä moni asia selviää.
Mietinpä tässä nyt sitäkin, että kun olen pukenut itselleni sanoiksi rakkaudenkin olemuksen, en kai pysty enää tuntemaan sitä. Taika on mennyt. Rakkaus on sanoinkuvaamattoman hienoa niin kauan kuin ei tiedä mikä se on. Se on hienoa niin kauan kuin se pysyy mysteerinä. Hienoa se on vieläkin mutta uutuudenviehätys on poissa. Jäljelle jää hyväksyntä, suvaitsevaisuus, ystävällisyys, kunnioitus...
Kauhistuttaa ajatus, että en tunne enää rakkautta edes omaan lapseeni. En sillä tavalla kuin minun "pitäisi" tuntea. En omistavalla tavalla vaan luopuvalla... Taidan olla vieraantumassa hänestäkin. Harmi. Hän on vielä niin kovin nuori. 5 vuotias vasta. En vaan kykene olemaan hänelle enää isä. Korkeintaan ehkä ystävä. Toivon, että sitä ainakin. Toivon, että hänkin voisi tuntea minua kohtaan ystävyyttä. Ehkei nyt mutta sitten myöhemmin.
Mutta, mutta... Kaipuu sinne jonnekin on edelleen läsnä. Ehkä vahvimpana kuin koskaan. Jonnekin, mistä olen tullutkin. Jonnekin, missä lakkaan olemasta sellaisena kuin olen nyt. Kenties kokonaan.
Ohoh. Tulipa nyt vuodatusta kerrakseen.

tässä kaikennäköistä. kirjoitti:

Yksi päälimmäinen ajatus pyörii päässä, että miksi olen niin utelias? Miksi pitää tietää? Miksi pitää usein ottaa monesta asiasta selvää MITEN ja MIKSI? Kun saa selvyyttä niistä, häviää taika. Se ei ole enää mitenkään ihmeellistä. Typeryyttä sanoisin. Tietämättömyys on fiksumpaa. Siksi Jimi Hendrixinkin kitarointi on edelleen jotain tarunomaista, koska hän ei tiennyt miten ja miksi. Hän vaan soitti, miltä tuntui. Siksi monen nopeampisormisen kitaristin soitto on tylsää, koska ne tietää miten ja miksi. Näin se vaan on.
Onkohan kenties mulla nyt menossa jokin epätoivoinen yritys puhdistaa mieleni kaikenlaisesta ylimääräisestä tiedosta. En tiedä onnistubko siinä mutta en ainakaan tunge sinne mitään "uutta" enää. En ole katsonut telkkaria yli puoleen vuoteen, en lue lehtiä, en kirjoja... Tuntuu vahvasti, että näin on toimittava. Se on jotain, mikä tuntuu nyt todella vaikealta, epämiellyttävältä. Haluaisin vaan päästä todella siihen mielentilaan, että en tiedä. Voisin sanoa rehellisesti jokaiselle, ettei ole harmainta aavistustakaan, mistä on kyse. Tai en tiedä nytkään, ennen kuin alan keskustelemaan asiasta. Silloin yleensä moni asia selviää.
Mietinpä tässä nyt sitäkin, että kun olen pukenut itselleni sanoiksi rakkaudenkin olemuksen, en kai pysty enää tuntemaan sitä. Taika on mennyt. Rakkaus on sanoinkuvaamattoman hienoa niin kauan kuin ei tiedä mikä se on. Se on hienoa niin kauan kuin se pysyy mysteerinä. Hienoa se on vieläkin mutta uutuudenviehätys on poissa. Jäljelle jää hyväksyntä, suvaitsevaisuus, ystävällisyys, kunnioitus...
Kauhistuttaa ajatus, että en tunne enää rakkautta edes omaan lapseeni. En sillä tavalla kuin minun "pitäisi" tuntea. En omistavalla tavalla vaan luopuvalla... Taidan olla vieraantumassa hänestäkin. Harmi. Hän on vielä niin kovin nuori. 5 vuotias vasta. En vaan kykene olemaan hänelle enää isä. Korkeintaan ehkä ystävä. Toivon, että sitä ainakin. Toivon, että hänkin voisi tuntea minua kohtaan ystävyyttä. Ehkei nyt mutta sitten myöhemmin.
Mutta, mutta... Kaipuu sinne jonnekin on edelleen läsnä. Ehkä vahvimpana kuin koskaan. Jonnekin, mistä olen tullutkin. Jonnekin, missä lakkaan olemasta sellaisena kuin olen nyt. Kenties kokonaan.
Ohoh. Tulipa nyt vuodatusta kerrakseen.

Lue lisää

Kiitos että vuodatit. Syvältä otti. Elämässä ei ole sattumaa.
Olet ensimmäinen ihminen joka on sanonut tuon: "...puhdistaa mieleni kaikenlaisesta ylimääräisestä tiedosta. En tiedä onnistunko siinä mutta en ainakaan tunge sinne mitään uutta enää. En ole katsonut telkkaria yli puoleen vuoteen, en lue lehtiä, en kirjoja..."
Itselläni tuo aika on jo pidempi. Ehkä tälläisiä aikoja on monillakin, mutta kukaan ei niistä ole puhunut. Minäkin olen vähän ehkä häpeillyt omituisuuttani, tietämättömyyttäni. Toivoisin olevani niinkuin muutkin. Kirjoja olen muutamia lukenut - nälkääni - siis aivan tietyntyyppisiä: yksinäisyydestä, valheista, astrologiasta jne. Vain yksi dekkari viime kesänä!
Niin monet asiat tuntuvat turhilta. Mihin tarvitsen uutisia? Tuleeko minusta parempi, viisaampi tms. kun katson niitä kolmet illassa?
Minua ei vaivaa se MISTÄ tässä on kyse, koska toisin en voi olla. En tarvitse muuta selitystä kuin - kuten tiedät - oman oloni. Sanoit "Hän vaan soitti, miltä tuntui." Juuri niin, mitä tietämistä elämäkään tarvitsee. Tai rakkaus. Tiedän vain sen, että tarvitsen elämäni rakkautta, rakastamista, siis sitä miltä tuntuu! Varjelen ja vaalin sitä tärkeimpänä asiana. Minulla on muutama läheinen ihminen. Rakastanko heitä vai en, sitä en tiedä. Kun tunnen rakkauden itsessäni, se riittää. Se vain on. Tunnen sen herätessä, nukkumaan mennessä, kahvitauolla työkavereiden kanssa, asioidessani kodinkoneliikkeessä... Kai siitä sitten menee/osuu jotain niille jotka haluavat sitä ottaa vastaan. Ei heihin kohdistettuna vaan niin että vain ovat siinä ja sillä hetkellä merkitsevät minulle jotain. Kuten Sinäkin.
Älä irrota rakkautta elämästä. Eikä ainakaan sitä.
Ja jos rakkaus ei ole Sinulle mysteeri, niin elämä varmastikin on! Eikö niin? Elämässä on taikaa!
Viimeksi tänä aamuna tuli voimakas tunne ja tajuaminen siitä että ei ole olemassa mitään vakaata ja pysyvää ihmisessä. Joka hetki tapahtuu minussa jotain: joku tunne nousee, väistyy, kiusaa, kutittaa...ja tekee tekosiaan. Ja taas olen pikkuisen erilaisempi ihminen kuin eilen.
Kaipuu jonnekin? Voisin ajatella että se merkitsisi minulla juuri sitä olotilaa että mikään ei enää muuttuisi. Lepoa. Olisin päässyt niin pitkälle kuin voimat ja taidot tässä elämässä riittivät. Kun olen aivan loppu, en jaksaisi enää tuntea, muuttua. Silloin on olo että en siis jaksaisi elää - en varsinaisesti kuolla. Mutta kun voimia tulee, tiedän että en jää tähän. Minä voisin ajatella että en haluaisi JÄÄDÄ sellaiseksi kuin nyt olen. Haluan pidemmälle! Mikä lie se päivä kun tämä riittää.
Taisi olla sekavaa, oli vaikea asiakin.

Keijuli kirjoitti:

Kiitos että vuodatit. Syvältä otti. Elämässä ei ole sattumaa.
Olet ensimmäinen ihminen joka on sanonut tuon: "...puhdistaa mieleni kaikenlaisesta ylimääräisestä tiedosta. En tiedä onnistunko siinä mutta en ainakaan tunge sinne mitään uutta enää. En ole katsonut telkkaria yli puoleen vuoteen, en lue lehtiä, en kirjoja..."
Itselläni tuo aika on jo pidempi. Ehkä tälläisiä aikoja on monillakin, mutta kukaan ei niistä ole puhunut. Minäkin olen vähän ehkä häpeillyt omituisuuttani, tietämättömyyttäni. Toivoisin olevani niinkuin muutkin. Kirjoja olen muutamia lukenut - nälkääni - siis aivan tietyntyyppisiä: yksinäisyydestä, valheista, astrologiasta jne. Vain yksi dekkari viime kesänä!
Niin monet asiat tuntuvat turhilta. Mihin tarvitsen uutisia? Tuleeko minusta parempi, viisaampi tms. kun katson niitä kolmet illassa?
Minua ei vaivaa se MISTÄ tässä on kyse, koska toisin en voi olla. En tarvitse muuta selitystä kuin - kuten tiedät - oman oloni. Sanoit "Hän vaan soitti, miltä tuntui." Juuri niin, mitä tietämistä elämäkään tarvitsee. Tai rakkaus. Tiedän vain sen, että tarvitsen elämäni rakkautta, rakastamista, siis sitä miltä tuntuu! Varjelen ja vaalin sitä tärkeimpänä asiana. Minulla on muutama läheinen ihminen. Rakastanko heitä vai en, sitä en tiedä. Kun tunnen rakkauden itsessäni, se riittää. Se vain on. Tunnen sen herätessä, nukkumaan mennessä, kahvitauolla työkavereiden kanssa, asioidessani kodinkoneliikkeessä... Kai siitä sitten menee/osuu jotain niille jotka haluavat sitä ottaa vastaan. Ei heihin kohdistettuna vaan niin että vain ovat siinä ja sillä hetkellä merkitsevät minulle jotain. Kuten Sinäkin.
Älä irrota rakkautta elämästä. Eikä ainakaan sitä.
Ja jos rakkaus ei ole Sinulle mysteeri, niin elämä varmastikin on! Eikö niin? Elämässä on taikaa!
Viimeksi tänä aamuna tuli voimakas tunne ja tajuaminen siitä että ei ole olemassa mitään vakaata ja pysyvää ihmisessä. Joka hetki tapahtuu minussa jotain: joku tunne nousee, väistyy, kiusaa, kutittaa...ja tekee tekosiaan. Ja taas olen pikkuisen erilaisempi ihminen kuin eilen.
Kaipuu jonnekin? Voisin ajatella että se merkitsisi minulla juuri sitä olotilaa että mikään ei enää muuttuisi. Lepoa. Olisin päässyt niin pitkälle kuin voimat ja taidot tässä elämässä riittivät. Kun olen aivan loppu, en jaksaisi enää tuntea, muuttua. Silloin on olo että en siis jaksaisi elää - en varsinaisesti kuolla. Mutta kun voimia tulee, tiedän että en jää tähän. Minä voisin ajatella että en haluaisi JÄÄDÄ sellaiseksi kuin nyt olen. Haluan pidemmälle! Mikä lie se päivä kun tämä riittää.
Taisi olla sekavaa, oli vaikea asiakin.

Lue lisää

vielä kerran kiitos! Rakkaus on elämä ja elämä on rakkaus. Sitä yksi valaistunutkin tarkoitti kun sanoi, että jumala on rakkaus...
ps. Ei ollut ollenkaan sekavaa

Kiitos ja kirjoitti:

vielä kerran kiitos! Rakkaus on elämä ja elämä on rakkaus. Sitä yksi valaistunutkin tarkoitti kun sanoi, että jumala on rakkaus...
ps. Ei ollut ollenkaan sekavaa

Taas työviikko edessä. Tämä viikonloppu on ollut taas tärkeä. On tapahtunut asioita, jotka ovat vakuuttaneet ja rauhoittaneet minua. Mitään suuria korjausliikkeitä minun ei elämässäni tarvitse tehdä. Ei ainakaan juuri nyt. Eräs ystäväni opettelee ottamaan vastuuta omasta olostaan. - Onpa pitänyt taiten laittaa sanansa! Voin sanoa että olen käynyt läpi minäkin tuon joskus, kyllä siitä selviää. Näen miten riippuvainen hän on ulkoatulevasta. En haluaisi tukea sitä selviytymistapaa, koska sillä tavalla ei rakennu mitään pysyvää. Hän hajoaa jokaisesta uudesta tuulesta.
Ja kuitenkin asia on niin YKSINKERTAINEN! Pitää päästää vain kaikista muista irti ja heidän mielipiteistään ja olla vain itsensä kanssa. On oltava vain paras ystävä itselleen. Pahoista sanoista ja epäonnistumisista vähenee teho, kun itse tietää paremmin. Tietää arvonsa. Jos ystävästäsi joku sanoo jotain negatiivista, saatat loukkaantua puolestaan mutta koska tiedät paremmin, sanomisen merkitys jää vähäiseksi. Kannattaa siis olla oma ystävänsä!
Ja kuten meilläkin, silti tulee myös vaikeita aikoja.
Kauniita syyspäiviä Sinulle! Nyt töihin.

Kiitos ja kirjoitti:

vielä kerran kiitos! Rakkaus on elämä ja elämä on rakkaus. Sitä yksi valaistunutkin tarkoitti kun sanoi, että jumala on rakkaus...
ps. Ei ollut ollenkaan sekavaa

Kova viikko ohi. Avasin viinipullon ja netin. Sinulta ei ole tullut viestiä. Mutta kuten tiedät, kuuntelen enemmän kuin kyselen. Toivottavasti Sinulla on kaikki ok.

Keijuli kirjoitti:

Kova viikko ohi. Avasin viinipullon ja netin. Sinulta ei ole tullut viestiä. Mutta kuten tiedät, kuuntelen enemmän kuin kyselen. Toivottavasti Sinulla on kaikki ok.

"Kyllä se siitä", sanoi kettu kun sai avaimet kanatarhaan...

Olen vaan taas kerran menossa äärimmäisyyksien kautta keskelle. Oli unohtunut se keskustan sijainti...

vähitellen. kirjoitti:

"Kyllä se siitä", sanoi kettu kun sai avaimet kanatarhaan...

Olen vaan taas kerran menossa äärimmäisyyksien kautta keskelle. Oli unohtunut se keskustan sijainti...

Lue lisää

Kuka siinä keskellä pystyy pitkään olemaan. Minä ainakin ohitan sen hyvin nopeasti. Minulla on muutama asia, joissa seilaan äärimmäisyydestä toiseen. Tuskin koskaan muutunkaan. Olen miettinyt, kenen ääni se on, mikä saa minut esim. yrittämään niin, että väsähdän enkä sitten jaksakaan mitään eli olen sitten siellä toisessa ääripäässä. Sille ei löydy omistajaa muuta kuin minä itse, ei minua ole koskaan laitettu sellaisten suorituspaineiden eteen.
Syytän siis vain itseäni.
Ja taas töihin. Tämä on ollut hyvä, rauhallinen viikonloppu, kiitos Sinullekin, kun olit laittanut pikku viestin.

Keijuli kirjoitti:

Kuka siinä keskellä pystyy pitkään olemaan. Minä ainakin ohitan sen hyvin nopeasti. Minulla on muutama asia, joissa seilaan äärimmäisyydestä toiseen. Tuskin koskaan muutunkaan. Olen miettinyt, kenen ääni se on, mikä saa minut esim. yrittämään niin, että väsähdän enkä sitten jaksakaan mitään eli olen sitten siellä toisessa ääripäässä. Sille ei löydy omistajaa muuta kuin minä itse, ei minua ole koskaan laitettu sellaisten suorituspaineiden eteen.
Syytän siis vain itseäni.
Ja taas töihin. Tämä on ollut hyvä, rauhallinen viikonloppu, kiitos Sinullekin, kun olit laittanut pikku viestin.

Lue lisää

Puhuin joskus tiestäni. Nyt en ole ihan varma, että haluanko sinne. Haluanko vielä lähteä kävelemään sitä. Tai ei se oikeastaan mikään tie ole. Polku kenties. Polku ympyrän keskelle, missä liike lakkaa. Pisteeseen, missä liike on tarpeeton. Missä voin liikkua, jos niin valitsen ja voin olla liikumatta, jos valintani se olisi. Paikka, missä MINÄLLÄ ei ole sijaa, missä MINÄ lakkaa olemasta. Paikka, missä MINÄN takana astuu esiin jokin... Jokin, mitä en tunne vielä kovin hyvin. MINÄN tunnen erittäin hyvin mutta sen, mikä on sen takana... Siitä olen saanut jotain pieniä pilkahduksia, välähdyksiä. Se on kai jotain, minne kaipaan. Se on jotain, mitä en edes halua kuvailla yhtään tarkemmin. Se MINÄ on vaan vielä liian vahva. Se MINÄ ei halua vielä uskoa, että olisi tullut tiensä päähän. Taitaa tämäkin olla hiukan sekavaa. Sekavaa sen tässä muodossa kuulukin olla. Omassa oikeassa olemuksessa se on kaikkea muuta kuin sekavaa... Olen siis pitkästä aikaa ristiriitojen vallassa ja taas kerran jonkin valinnan edessä. Pitkästä aikaa on vaikeaa tehdä valinta. Valinta, mitä seuraa monta muuta. Valinta, mikä aloittaa jotain... En tiedä mitä mutta missä yksi asia seuraa toista, toinen kolmatta, kolmas neljättä jne. Ja ne kaikki menisi ihan omalla painolla, vailla ponnistuksia. Luonnollisesti, luonnonmukaisesti niin kuin luonto on sen tarkoittanut.
Sori. Taitaa taas kuulostaa vuodatukselta. Tällä kertaa se ei ollut sitä. Ainoastaan "ääneen" ajattelua, minkä tahdoin jakaa ystäväni kanssa.

knhcb<kl kirjoitti:

Puhuin joskus tiestäni. Nyt en ole ihan varma, että haluanko sinne. Haluanko vielä lähteä kävelemään sitä. Tai ei se oikeastaan mikään tie ole. Polku kenties. Polku ympyrän keskelle, missä liike lakkaa. Pisteeseen, missä liike on tarpeeton. Missä voin liikkua, jos niin valitsen ja voin olla liikumatta, jos valintani se olisi. Paikka, missä MINÄLLÄ ei ole sijaa, missä MINÄ lakkaa olemasta. Paikka, missä MINÄN takana astuu esiin jokin... Jokin, mitä en tunne vielä kovin hyvin. MINÄN tunnen erittäin hyvin mutta sen, mikä on sen takana... Siitä olen saanut jotain pieniä pilkahduksia, välähdyksiä. Se on kai jotain, minne kaipaan. Se on jotain, mitä en edes halua kuvailla yhtään tarkemmin. Se MINÄ on vaan vielä liian vahva. Se MINÄ ei halua vielä uskoa, että olisi tullut tiensä päähän. Taitaa tämäkin olla hiukan sekavaa. Sekavaa sen tässä muodossa kuulukin olla. Omassa oikeassa olemuksessa se on kaikkea muuta kuin sekavaa... Olen siis pitkästä aikaa ristiriitojen vallassa ja taas kerran jonkin valinnan edessä. Pitkästä aikaa on vaikeaa tehdä valinta. Valinta, mitä seuraa monta muuta. Valinta, mikä aloittaa jotain... En tiedä mitä mutta missä yksi asia seuraa toista, toinen kolmatta, kolmas neljättä jne. Ja ne kaikki menisi ihan omalla painolla, vailla ponnistuksia. Luonnollisesti, luonnonmukaisesti niin kuin luonto on sen tarkoittanut.
Sori. Taitaa taas kuulostaa vuodatukselta. Tällä kertaa se ei ollut sitä. Ainoastaan "ääneen" ajattelua, minkä tahdoin jakaa ystäväni kanssa.

Lue lisää

Ristiriitojen vallassa?
Itse silloin pyrin pysähtymään. Vain kuulostelen. Valintojen edessä on tietysti hyvä jutella, tai kirjoittaa kuten itse teen, mutta itse teen valintani ja otan niistä vastuun. Ja kun ne ovat minun valintojani, tulee elämästäni minulle oikeaa.
Ja siitä ihmeestä voisin puhua loputtomiin. Pienet ja suuret asiat vain menevät juuri niin kuin pitääkin mennä. Epäonnistuin eilen eräässä tärkeäksi kokemassani tehtävässä. Kun se oli tapahtunut, paha mieli vain käväisi jossain sisuksissa ja saman tien tajusin etteihän minun pitänytkään siinä onnistua. Toinen tie onkin minulle parempi, oikeampi. Ja tässä taas olen elämäni ihmettä kiittelemässä! En sure enkä syyttele itseäni tai muita. Onko se kaikki vain itsesuojelua? Ei, haluan mieluummin uskoa että se on vahvaa luottamusta Johonkin, joka tietää ja näkee kuinka kaiken pitää mennä. Ja jos/kun minulla on jotain murhetta, tapahtuu jotain, josta päivään tulee iloa, sellaista mitä en osannut odottaakaan. Kerronpa siis tämän päivän ihmeet: Tuli eräs puhelinsoitto, jota en osannut enää odottaa, juttelimme pitkään. Tuli toinenkin soitto, eräs ystäväni iloitsi vanhan lemmikkinsä saamasta "jatkoajasta". Tuli kolmas soitto, jossa eräs tuttavani sanoi tulevansa huomeniltana käymään. Hän sanoi "Saadaan oikein jutella!" - Se kuulosti niin kivalta. MEIDÄN juttuhetkemme on tärkeää ja mieluista. Mitä eilinen epäonnistuminen on näiden asioiden rinnalla! Ja löysin äsken Sinun viestisikin!
Onko olemassakaan MINÄÄ? Jospa onkin ME. Jos tämä kaikki onkin elämäin ja kohtaloiden verkko, jossa kaikki verkon silmät muuttavat muotoaan kun jotain tapahtuu, virtaus tai tuulen suunta muuttuu. Tai risu repii jotain silmää, silloin viereisetkin silmät joutuvat tiukille. Emme näe kokonaisuutta, mutta jospa joku muu näkee.

Keijuli kirjoitti:

Ristiriitojen vallassa?
Itse silloin pyrin pysähtymään. Vain kuulostelen. Valintojen edessä on tietysti hyvä jutella, tai kirjoittaa kuten itse teen, mutta itse teen valintani ja otan niistä vastuun. Ja kun ne ovat minun valintojani, tulee elämästäni minulle oikeaa.
Ja siitä ihmeestä voisin puhua loputtomiin. Pienet ja suuret asiat vain menevät juuri niin kuin pitääkin mennä. Epäonnistuin eilen eräässä tärkeäksi kokemassani tehtävässä. Kun se oli tapahtunut, paha mieli vain käväisi jossain sisuksissa ja saman tien tajusin etteihän minun pitänytkään siinä onnistua. Toinen tie onkin minulle parempi, oikeampi. Ja tässä taas olen elämäni ihmettä kiittelemässä! En sure enkä syyttele itseäni tai muita. Onko se kaikki vain itsesuojelua? Ei, haluan mieluummin uskoa että se on vahvaa luottamusta Johonkin, joka tietää ja näkee kuinka kaiken pitää mennä. Ja jos/kun minulla on jotain murhetta, tapahtuu jotain, josta päivään tulee iloa, sellaista mitä en osannut odottaakaan. Kerronpa siis tämän päivän ihmeet: Tuli eräs puhelinsoitto, jota en osannut enää odottaa, juttelimme pitkään. Tuli toinenkin soitto, eräs ystäväni iloitsi vanhan lemmikkinsä saamasta "jatkoajasta". Tuli kolmas soitto, jossa eräs tuttavani sanoi tulevansa huomeniltana käymään. Hän sanoi "Saadaan oikein jutella!" - Se kuulosti niin kivalta. MEIDÄN juttuhetkemme on tärkeää ja mieluista. Mitä eilinen epäonnistuminen on näiden asioiden rinnalla! Ja löysin äsken Sinun viestisikin!
Onko olemassakaan MINÄÄ? Jospa onkin ME. Jos tämä kaikki onkin elämäin ja kohtaloiden verkko, jossa kaikki verkon silmät muuttavat muotoaan kun jotain tapahtuu, virtaus tai tuulen suunta muuttuu. Tai risu repii jotain silmää, silloin viereisetkin silmät joutuvat tiukille. Emme näe kokonaisuutta, mutta jospa joku muu näkee.

Lue lisää

ei näe kokonaisuutta, ME ei näe kokonaisuutta. Mietin just, että miten kirjoittaisin kuulostamatta suurudenhullulta. En oikein tiedä. Meidän perimmäinen olemus voi nähdä kokonaisuuden. Tai oikeastaan se ON kokonaisuus. Ja se kokonaisuus on todella pieni. Ei iso ja ääretön niin kuin luullaan. Se on niin pieni, ettei meidän silmämme havaitse sitä, korvamme kuule, nenämme haista... Luulisin niin. Moni asia on paljastunut päinvastaiseksi kuin olen joskus luullut.

Minä ,- kirjoitti:

ei näe kokonaisuutta, ME ei näe kokonaisuutta. Mietin just, että miten kirjoittaisin kuulostamatta suurudenhullulta. En oikein tiedä. Meidän perimmäinen olemus voi nähdä kokonaisuuden. Tai oikeastaan se ON kokonaisuus. Ja se kokonaisuus on todella pieni. Ei iso ja ääretön niin kuin luullaan. Se on niin pieni, ettei meidän silmämme havaitse sitä, korvamme kuule, nenämme haista... Luulisin niin. Moni asia on paljastunut päinvastaiseksi kuin olen joskus luullut.

Lue lisää

Kerronpa erään kokemukseni.
Minulla oli kiva olo, olin menossa erääseen tilaisuuteen. Muutama kilometri ennen tuota paikkaa minulle tuli todella paha mieli, aivan nieleskelin. Menin nopeasti mielessäni läpi, olenko sanonut, tehnyt, ajatellut jotain, josta se on jälkikaikuja tai syyllisyyttä. En keksinyt mitään. Tapahtuuko liikenteessä jotain, jota se olo ennakoi ja varoittaa. Käännynkö kotiin?
Vai ajatteleeko minua joku näin vihamielisesti ja viha tulee voimalla ilmojen halki. Ei voi olla kuin yksi ihminen jonka viha voisi olla näin kova.
Samassa tuli tekstiviesti. Kohtelias hyvän matkan toivotus juuri tältä ihmiseltä. Hän hallitsi sanat mutta ei tunnettaan. Se löysi tiensä sisuksiini hänen niitä kirjoittaessaan.
Olin tajuavinani jotain kokonaisuudesta, meistä. Me olemme joku kokonaisuus, kuten sanoit. Emme ole erillisiä. Meitä yhdistää joku - henki(?). Nämäpä ovatkin asioita joille minulla ei ole käsitteitä. Mutta ehkäpä se meidän perimmäinen olemuksemme tajuaa asian.

Keijuli kirjoitti:

Kerronpa erään kokemukseni.
Minulla oli kiva olo, olin menossa erääseen tilaisuuteen. Muutama kilometri ennen tuota paikkaa minulle tuli todella paha mieli, aivan nieleskelin. Menin nopeasti mielessäni läpi, olenko sanonut, tehnyt, ajatellut jotain, josta se on jälkikaikuja tai syyllisyyttä. En keksinyt mitään. Tapahtuuko liikenteessä jotain, jota se olo ennakoi ja varoittaa. Käännynkö kotiin?
Vai ajatteleeko minua joku näin vihamielisesti ja viha tulee voimalla ilmojen halki. Ei voi olla kuin yksi ihminen jonka viha voisi olla näin kova.
Samassa tuli tekstiviesti. Kohtelias hyvän matkan toivotus juuri tältä ihmiseltä. Hän hallitsi sanat mutta ei tunnettaan. Se löysi tiensä sisuksiini hänen niitä kirjoittaessaan.
Olin tajuavinani jotain kokonaisuudesta, meistä. Me olemme joku kokonaisuus, kuten sanoit. Emme ole erillisiä. Meitä yhdistää joku - henki(?). Nämäpä ovatkin asioita joille minulla ei ole käsitteitä. Mutta ehkäpä se meidän perimmäinen olemuksemme tajuaa asian.

Lue lisää

henki? Voisiko olla jotain, mitä hengitetään? Ei nähdä sitä mutta se ON silti. Totta puhut. Se yhdistää meitä kaikkia. Se on jotain, mitä pidetään itsestäänselvyytenä mutta mitä se ei ole. Se on lahja.
Luin meidän vanhoja ajatustenvaihtoja. Saivat minut hymyilemään. Omista paistoi läpi turhautuneisuus. Tai niin näin ne itse. Olen kai turhautunut vieläkin. En ole varma miksi. Tiedän kyllä mihin. Olen turhautunut itseeni. Palaan kerta toisensa jälkeen takaisin johonkin, missä olen ollut. Jotain on jäänyt huomaamatta. Tai on jotain, mistä en halua luopua. Ehkä jotain, minkä haluan vielä kokea. En ole varma minkä haluan kokea. Mikä olisi vielä kokematta. Tai olisi yksi asia. En tiedä miltä tuntuu olla hyvässä parisuhteessa. En kai ole valmis siihen. Tulenko ikinä olemaankaan? Tai haluanko edes sitä? Onko sellainen edes mahdollista?
Sinulla on muuten kyky. On aina ollut. Ehkä se on nyt tulossa vahvemmin esiin. En tiedä. Tiedät sen itse parhaiten. On ainoastaan yksi ystävän neuvo. Älä pelkää sitä. Sekin on lahja. Sekin on jotain, mikä täytyy ansaita. Kukaan ei saa sellaista, ennen kuin ansaitsee sen.
En tiedä, että oletko lukenut mutta viime talvena monien "yhteensattumien" summana päädyin ostamaan yhden kirjan. Selvitti minulle joitakin asioita. Oshon -Esoteerinen psykologia-. Kertoi minulle asioita, mitä olin käynyt läpi ja miksi olin siinä missä olin. Ja mikä on kenties edessä. Jos olisin lukenut saman kirjan vaikka 3 vuotta sitten, olisin pitänyt suurinta osaa sinne kirjoitetuista sanoista puppuna. En pitänyt enää silloin kuin luin sen silloin kuin luin...

Mikä on kirjoitti:

henki? Voisiko olla jotain, mitä hengitetään? Ei nähdä sitä mutta se ON silti. Totta puhut. Se yhdistää meitä kaikkia. Se on jotain, mitä pidetään itsestäänselvyytenä mutta mitä se ei ole. Se on lahja.
Luin meidän vanhoja ajatustenvaihtoja. Saivat minut hymyilemään. Omista paistoi läpi turhautuneisuus. Tai niin näin ne itse. Olen kai turhautunut vieläkin. En ole varma miksi. Tiedän kyllä mihin. Olen turhautunut itseeni. Palaan kerta toisensa jälkeen takaisin johonkin, missä olen ollut. Jotain on jäänyt huomaamatta. Tai on jotain, mistä en halua luopua. Ehkä jotain, minkä haluan vielä kokea. En ole varma minkä haluan kokea. Mikä olisi vielä kokematta. Tai olisi yksi asia. En tiedä miltä tuntuu olla hyvässä parisuhteessa. En kai ole valmis siihen. Tulenko ikinä olemaankaan? Tai haluanko edes sitä? Onko sellainen edes mahdollista?
Sinulla on muuten kyky. On aina ollut. Ehkä se on nyt tulossa vahvemmin esiin. En tiedä. Tiedät sen itse parhaiten. On ainoastaan yksi ystävän neuvo. Älä pelkää sitä. Sekin on lahja. Sekin on jotain, mikä täytyy ansaita. Kukaan ei saa sellaista, ennen kuin ansaitsee sen.
En tiedä, että oletko lukenut mutta viime talvena monien "yhteensattumien" summana päädyin ostamaan yhden kirjan. Selvitti minulle joitakin asioita. Oshon -Esoteerinen psykologia-. Kertoi minulle asioita, mitä olin käynyt läpi ja miksi olin siinä missä olin. Ja mikä on kenties edessä. Jos olisin lukenut saman kirjan vaikka 3 vuotta sitten, olisin pitänyt suurinta osaa sinne kirjoitetuista sanoista puppuna. En pitänyt enää silloin kuin luin sen silloin kuin luin...

Lue lisää

Turhautuneisuus? Siksikö että et koe tulleesi ymmärretyksi? Näissä keskusteluissa toisaalta puhe on ympäripyöreää ja toisaalta niin perusteellista että tuskin kenenkään kanssa olen vastaavaa kokenut. Moni asia täsmentyäkseen ja auetakseen kunnolla tarvitsisi tietoja arjesta, työstä, koulutuksesta, iästä tms, mutta näin olemme keskustelut rajanneet ja hyvä näin.
Mikä olisi vielä kokematta? Sanoit, hyvä parisuhde. Sanoit myös, onko sellainen edes mahdollista. Minä voisin kysyä, mikä se on? Olen sanonut ennenkin että en usko, että (minulle) on olemassa yhtä oikeaa ihmistä vaan oikea ihminen oikeaan aikaan.
Pohdiskelin joskus jollekin erästä sinänsä ihan mukavaa miestä. Tunnustin että en pidä häntä oikein jännittävänä! Keskustelukumppanini ojensi minua ja sanoi että alle kaksikymppisenä on kiva kun mies on jännittävä mutta mitä sellainen on kun koti ja lapset kaipaavat vastuunkantajaa? Jännittävä aikuinen mies on melkoinen riesa perhe-elämässä.
No, mielenkiintoinen on eri asia, mutta on niin paljon kaikkea mielenkiintoista että onko kumppanin oltava sitäkään ja kuinka kauan hän edes voi sitä olla? Eihän yhden ihmisen tarvitse olla kaikkea. Minulla ainakin on niin monia ihmissuhteita että mahdolliselle miesystävälleni en voisi koskaan sanoa "Olet kaikkeni". Olen ihmeissäni ja ärsyynnynkin sellaisten parien läheisyydessä, joissa toinen (yleensä nainen) imee itseensä koko ajan seurassakin kumppaninsa puhetta. Jos vaikka kysyisin, lähdetkö vessaan kanssani, tämä miehensä ihailija sanoisi: "En, kun haluan kuulla mitä Mika sanoo".
Mutta kieltämättä, Mika kyllä näyttää äärettömän onnelliselta!
Että sellainen hyvä parisuhde! Entä kun Mika saa sen ensimmäisen kriittisen kommentin?
Sanoit jotenkin "En kai ole valmis parisuhteeseen, tulenko koskaan olemaankaan". Minusta sitten olet valmis kun tiedät mitä tarvitset/haluat. Eikä se ole "kaikki". Sinulla ja Sinussa itsessäsi on jo niin paljon. Olen sanonut ennenkin: Minun parini ei tulisi täyttämään vajaata tai tyhjää sankoa, vaan saisi sen kukkuralleen. En minäkään haluaisi olla kenellekään välttämättömyys vaan ilo!

Just niin. En minäkään sellaista millaisessa itse olettaisin viihtyväni. Toki olen nähnyt onnellisiakin liittoja, mutta omani on vielä hukassa. Ja mitä paremmin itsensä tuntee sitä vaikeammaksi kai sen kumppanin löytyminen tulee. Itse huomaan ainakin tulevani aina vain ehdottomammaksi: "Tuota en hyväksyisi, tuota en kestäisi, jaksaisi tms." Tiedän siis jo itseni, turha jatkaa tutustumista. Eli kun tunnet itsesi oikein hyvin, voitkin jäädä yksin!
Läpinäkemisestä vielä. Jos minä näen tai vaistoan ihmisessä jotain muuta kuin hänen sanansa kertovat, voin käyttää sitä tietoa omaksi suojakseni. En ota esim. itselleni tärkeitä asioita keskusteluun, puhun sellaisia asioita, joilla ei ole minulle oikeasti merkitystä. Tai sitten käytän sitä, siis tilanteesta riippuen, hänen auttamiseensa, jos osaan. Johdattelen tai kertoilen omista kokemuksistani.
Kaveripiiristä: Minulla kaveripiiri on viimekuukausina laajentunut. Ja syynä se että yksi ylitse muiden on menettänyt otettaan, nyt on tilaa useammalle. Olen nauttinut siitä. Ja se että voin valita itse ihmiseni, on myös hienoa. Aikanaan avioliitossa sain kyllä kutsua kotiimme omia tuttujanikin, mutta kellään ei ollut kivaa - jotenkin hän sen teki. Hän valitsi keitä tavataan. Eron jälkeen tuttavat siis menivät uusiksi, vain yksi poikkeus ja tietysti työkaverit.
Olet varmaan huomannut, että pitkä on ollut minunkin tieni tähän itsenäisyyteen. Tuon ajan tutut eivät minua samaksi tunnistaisi. Hyvin tavallinen avioerotarina. Jotkut kuvittelevat että kunhan he vain saavat hallita parisuhteessa, kaikki on hyvin. - Toki, toki, kun lähdin muuttumaan, meille tuli ero. Mutta oikeasti: jos exäni tuntisi minut tällaisena, ei irti päästäisi. Silloin hän luonnollisesti löysi monta parempaa. Ja hyvä niin. Uskon että Sinä ainakin tiedät minun olevan näin jopa "onnellinen". Eikä se ole kuvittelua, minä TUNNEN olevani.
Tulipa tuota eroakin taas pohdittua. Se käy vuosi vuodelta keveämmäksi!

Keijuli kirjoitti:

Just niin. En minäkään sellaista millaisessa itse olettaisin viihtyväni. Toki olen nähnyt onnellisiakin liittoja, mutta omani on vielä hukassa. Ja mitä paremmin itsensä tuntee sitä vaikeammaksi kai sen kumppanin löytyminen tulee. Itse huomaan ainakin tulevani aina vain ehdottomammaksi: "Tuota en hyväksyisi, tuota en kestäisi, jaksaisi tms." Tiedän siis jo itseni, turha jatkaa tutustumista. Eli kun tunnet itsesi oikein hyvin, voitkin jäädä yksin!
Läpinäkemisestä vielä. Jos minä näen tai vaistoan ihmisessä jotain muuta kuin hänen sanansa kertovat, voin käyttää sitä tietoa omaksi suojakseni. En ota esim. itselleni tärkeitä asioita keskusteluun, puhun sellaisia asioita, joilla ei ole minulle oikeasti merkitystä. Tai sitten käytän sitä, siis tilanteesta riippuen, hänen auttamiseensa, jos osaan. Johdattelen tai kertoilen omista kokemuksistani.
Kaveripiiristä: Minulla kaveripiiri on viimekuukausina laajentunut. Ja syynä se että yksi ylitse muiden on menettänyt otettaan, nyt on tilaa useammalle. Olen nauttinut siitä. Ja se että voin valita itse ihmiseni, on myös hienoa. Aikanaan avioliitossa sain kyllä kutsua kotiimme omia tuttujanikin, mutta kellään ei ollut kivaa - jotenkin hän sen teki. Hän valitsi keitä tavataan. Eron jälkeen tuttavat siis menivät uusiksi, vain yksi poikkeus ja tietysti työkaverit.
Olet varmaan huomannut, että pitkä on ollut minunkin tieni tähän itsenäisyyteen. Tuon ajan tutut eivät minua samaksi tunnistaisi. Hyvin tavallinen avioerotarina. Jotkut kuvittelevat että kunhan he vain saavat hallita parisuhteessa, kaikki on hyvin. - Toki, toki, kun lähdin muuttumaan, meille tuli ero. Mutta oikeasti: jos exäni tuntisi minut tällaisena, ei irti päästäisi. Silloin hän luonnollisesti löysi monta parempaa. Ja hyvä niin. Uskon että Sinä ainakin tiedät minun olevan näin jopa "onnellinen". Eikä se ole kuvittelua, minä TUNNEN olevani.
Tulipa tuota eroakin taas pohdittua. Se käy vuosi vuodelta keveämmäksi!

Lue lisää

Enkä oikein tiedä mitä kirjoittaisinkaan. On hiukan runollinen olo, vaikka en kovin paljon runoudesta(siitä perinteisestä) pidäkkään. Paljon pyörii kaikennäköisiä sanoja päässä vailla minkäänlaista järjestystä. Huvittunut olo. Yllättävän epätietoinen olo. Olin jo unohtanut, miltä se tuntuu. Täytyy sanoa, että mukavalta. Erittäin mukavalta. Joo. Ei ole paljon enempää kerrottavaa. Ei nuolaista ennen kuin tipahtaa...
Toivottavasti Sinulla on kaikki hyvin.

otsikkoa. kirjoitti:

Enkä oikein tiedä mitä kirjoittaisinkaan. On hiukan runollinen olo, vaikka en kovin paljon runoudesta(siitä perinteisestä) pidäkkään. Paljon pyörii kaikennäköisiä sanoja päässä vailla minkäänlaista järjestystä. Huvittunut olo. Yllättävän epätietoinen olo. Olin jo unohtanut, miltä se tuntuu. Täytyy sanoa, että mukavalta. Erittäin mukavalta. Joo. Ei ole paljon enempää kerrottavaa. Ei nuolaista ennen kuin tipahtaa...
Toivottavasti Sinulla on kaikki hyvin.

Lue lisää

No olipa salaperäistä. Ettet vain olisi rakastunut!
Itse olen jutellut ja siis tavannut nyt muutaman kerran vanhan miesystäväni. Joku hellyys häivähtää kun häntä katson ja kuuntelen, vaikka sen piti olla niin loppuuneletty senkin. Mutta tuskin näistä häivähdyksistä silti mitään syntyy. Yritän keskittyä nyt vain työhön.
Tule turvallisesti maan pinnalle sitten kun lento loppuu!

Keijuli kirjoitti:

No olipa salaperäistä. Ettet vain olisi rakastunut!
Itse olen jutellut ja siis tavannut nyt muutaman kerran vanhan miesystäväni. Joku hellyys häivähtää kun häntä katson ja kuuntelen, vaikka sen piti olla niin loppuuneletty senkin. Mutta tuskin näistä häivähdyksistä silti mitään syntyy. Yritän keskittyä nyt vain työhön.
Tule turvallisesti maan pinnalle sitten kun lento loppuu!

Lue lisää

kivaa. Kuulen taas musiikkia päässäni. Sellaista musiikkia, mitä on yleensä kovin paljon kuuntele. Sanat hakevat omaa paikkaansa. Joo. Rakastunut on kyllä aika voimakas sana. En voi olla varma siitä. Tai kyllä voin. Ei vaan pitäisi kirjoitella tästä tänne vaan kertoa se jollekin. Kai... Tehdä jotain, mitä en ole tehnyt aikaisemmin, niin lyhyen tuntemisen jälkeen. Koska ei ole aikaisemmin käynyt sillä tavalla.
Naiset, naiset. Joka kerta kun olen luullut, että tunnen naiset paremmin kun ne tuntee itsensä, tulee joku joka kumoa harhaluuloni. Tulee joku, jota en tunne ollenkaan. Joku, joka rikkoo kaavoja, joku joka luo omia sellaisia taas rikkoakseen ne. Se on kiehtovaa. Taitaapa itsellänikin olla taipumusta siihen. Oli hämmentävää tavata joku, joka oli tietyllä tavalla kaltainen. Kaltainen olemukseltaan...
Enpä olisi uskonut avautuvani tästäkään asiasta täällä. Teen sen nyt kuitenkin. Tehty on. Kiitos kun olet ystäväni.

se ihan kirjoitti:

kivaa. Kuulen taas musiikkia päässäni. Sellaista musiikkia, mitä on yleensä kovin paljon kuuntele. Sanat hakevat omaa paikkaansa. Joo. Rakastunut on kyllä aika voimakas sana. En voi olla varma siitä. Tai kyllä voin. Ei vaan pitäisi kirjoitella tästä tänne vaan kertoa se jollekin. Kai... Tehdä jotain, mitä en ole tehnyt aikaisemmin, niin lyhyen tuntemisen jälkeen. Koska ei ole aikaisemmin käynyt sillä tavalla.
Naiset, naiset. Joka kerta kun olen luullut, että tunnen naiset paremmin kun ne tuntee itsensä, tulee joku joka kumoa harhaluuloni. Tulee joku, jota en tunne ollenkaan. Joku, joka rikkoo kaavoja, joku joka luo omia sellaisia taas rikkoakseen ne. Se on kiehtovaa. Taitaapa itsellänikin olla taipumusta siihen. Oli hämmentävää tavata joku, joka oli tietyllä tavalla kaltainen. Kaltainen olemukseltaan...
Enpä olisi uskonut avautuvani tästäkään asiasta täällä. Teen sen nyt kuitenkin. Tehty on. Kiitos kun olet ystäväni.

Lue lisää

Kuulostaapa mukavalta. Nyt vain nautit. Äläkä tee siitä liian vaikeaa, vähemmän filosofointia!
- sanoo sellainen, joka kirjoittaa 2 - 4 sivua pohdintoja päiväkirjaansa jokaisen lyhyenkin tapaamisen jälkeen, kun kyseessä on mielenkiintoinen ihminen!
No, kirjoittele kuitenkin jossain välissä miten menee. Minä täällä odottelen pääsyä pariksi paiväksi syksyluontoon.

Keijuli kirjoitti:

Kuulostaapa mukavalta. Nyt vain nautit. Äläkä tee siitä liian vaikeaa, vähemmän filosofointia!
- sanoo sellainen, joka kirjoittaa 2 - 4 sivua pohdintoja päiväkirjaansa jokaisen lyhyenkin tapaamisen jälkeen, kun kyseessä on mielenkiintoinen ihminen!
No, kirjoittele kuitenkin jossain välissä miten menee. Minä täällä odottelen pääsyä pariksi paiväksi syksyluontoon.

Lue lisää

eri tavalla. Vakavalla ja vähemmän vakavalla. Vähemmän vakavalla tarkoitan sarkasmia ja itseironiaa. Vakavamman tavanhan me tiedämmekin.

Ei mulla mitään odotuksia ole. Eletään ja katsotaan mitä elämä eteen heittää...

voi monella kirjoitti:

eri tavalla. Vakavalla ja vähemmän vakavalla. Vähemmän vakavalla tarkoitan sarkasmia ja itseironiaa. Vakavamman tavanhan me tiedämmekin.

Ei mulla mitään odotuksia ole. Eletään ja katsotaan mitä elämä eteen heittää...

Lue lisää

Pilke silmäkulmasahan minä - kun tosiaan tiedän itseni, väännän asioita tuhanteen mutkaan että ei tulisi mitään ennakoimatonta vastaan. En pidä ikävistä yllätyksistä, olen niiden käsittelyssä niin huono. Jotkut putoavat samantien jaloilleen. Olen niin paljon saanut hyväuskoisuudestani kärsiä. Tämä päiväkin on mennyt erään ihmisen sielunelämää mietiskellessä. Enkä olisi ymmärtänyt siitä juuri mitään ellei olisi entisiä kokemuksia. Kaikella on tarkoituksensa ja jos edes pari tarpeellista sanaa osaisin hänelle sanoa...ja pinna piisaisi.
Odota nyt kuitenkin että jotain kivaa! Silloin se kiva tarttuu paremmin silmiinkin etkä kävele sen ohi.

Keijuli kirjoitti:

Pilke silmäkulmasahan minä - kun tosiaan tiedän itseni, väännän asioita tuhanteen mutkaan että ei tulisi mitään ennakoimatonta vastaan. En pidä ikävistä yllätyksistä, olen niiden käsittelyssä niin huono. Jotkut putoavat samantien jaloilleen. Olen niin paljon saanut hyväuskoisuudestani kärsiä. Tämä päiväkin on mennyt erään ihmisen sielunelämää mietiskellessä. Enkä olisi ymmärtänyt siitä juuri mitään ellei olisi entisiä kokemuksia. Kaikella on tarkoituksensa ja jos edes pari tarpeellista sanaa osaisin hänelle sanoa...ja pinna piisaisi.
Odota nyt kuitenkin että jotain kivaa! Silloin se kiva tarttuu paremmin silmiinkin etkä kävele sen ohi.

Lue lisää

Eipä ole edelleenkään mitään ihmeellistä kerrottavaa. Noh, mitä nyt duunissa ihan ok, Olen alkanut taas soittelee enemmän. Harkitsen soittamista myös muille kuin itselle. Tai rämpyttelemistä ehkä enemmän. Kai sitä voisi yrittä laulaakin... Tuntuu pitkästä aikaa hyvältä se ajatus, että voisin lähteä tekemään sitä muillekin, enkä vaan itselle. Rämpytteleminen ja laulaminen tuntuu pitkästä aikaa kivalta. Se on oikeastaan hauskaa. Erityisesti silloin kun on hyvä soittokaveri. Mutta joo. Se on vasta alkutekijöissä. Ei siitä sen enempää.
Toisestakaan asiasta ei ole oikein mitään kerrottavaa. En edelleenkään tiedä. Ja sekin on mukavaa. Ei mitään negatiivista. Ainoastaan sisäinen hymyily...

hei. kirjoitti:

Eipä ole edelleenkään mitään ihmeellistä kerrottavaa. Noh, mitä nyt duunissa ihan ok, Olen alkanut taas soittelee enemmän. Harkitsen soittamista myös muille kuin itselle. Tai rämpyttelemistä ehkä enemmän. Kai sitä voisi yrittä laulaakin... Tuntuu pitkästä aikaa hyvältä se ajatus, että voisin lähteä tekemään sitä muillekin, enkä vaan itselle. Rämpytteleminen ja laulaminen tuntuu pitkästä aikaa kivalta. Se on oikeastaan hauskaa. Erityisesti silloin kun on hyvä soittokaveri. Mutta joo. Se on vasta alkutekijöissä. Ei siitä sen enempää.
Toisestakaan asiasta ei ole oikein mitään kerrottavaa. En edelleenkään tiedä. Ja sekin on mukavaa. Ei mitään negatiivista. Ainoastaan sisäinen hymyily...

Lue lisää

Voih.
Ja minulle vanha suola teki tepposet. Tulin just sen luota! Päässä ei ole yhtään järkevää ajatusta.
Voi kun osaisin soittaa!

Keijuli kirjoitti:

Voih.
Ja minulle vanha suola teki tepposet. Tulin just sen luota! Päässä ei ole yhtään järkevää ajatusta.
Voi kun osaisin soittaa!

jo hiukan rauhoittunut. Tasaantunut. Niinhän sen pitäisikin mennä ja niin se menee.
Vanha suola, joo... hmmm.... Kokeilemalla selviää moni asia. Jos ei kokeile, jää myöhemmin jossittelemaan. Se ei ole mukavaa.
Mulla tuttavuus taisi jäädä aika lyhyeksi, ellei sitten Sattuma puutu peliin. Silloin on uskottava, että se on jotain, mitä en ole ennen kokenut. Nyt taidan olla jo itselle tyypillisellä epäilevällä mielellä. Pystyn elämään sen kanssa. Se ei ole minulle enää vaikea. Olen oppinut jo jonkin verran tuntemaan sitä epäilevää mieltäni. Se ei ikinä epäröi ilman syytä. Ilman painavaa syytä. Niin paljon siitä, että kohtaaminen oli kenties sattumaa mutta moni muu asia sitten ennen kohtaamista ja kohtaamisen jälkeen oli jotain, mitä olin kenties aloittanut itse. Olin tehnyt itseni kai jotenkin tunnistettavaksi jollekin, joka on kenties halunut tunnistaa minut, jos sattumalta sattuisi jossain törmäämään minuun... Taitaa olla hiukan sekavaa. Tämän on tarkoituskin olla sekavaa. Tämä on juuri sitä kun myöhemmin palaset loksahtavat paikollleen.

sekopää on kirjoitti:

jo hiukan rauhoittunut. Tasaantunut. Niinhän sen pitäisikin mennä ja niin se menee.
Vanha suola, joo... hmmm.... Kokeilemalla selviää moni asia. Jos ei kokeile, jää myöhemmin jossittelemaan. Se ei ole mukavaa.
Mulla tuttavuus taisi jäädä aika lyhyeksi, ellei sitten Sattuma puutu peliin. Silloin on uskottava, että se on jotain, mitä en ole ennen kokenut. Nyt taidan olla jo itselle tyypillisellä epäilevällä mielellä. Pystyn elämään sen kanssa. Se ei ole minulle enää vaikea. Olen oppinut jo jonkin verran tuntemaan sitä epäilevää mieltäni. Se ei ikinä epäröi ilman syytä. Ilman painavaa syytä. Niin paljon siitä, että kohtaaminen oli kenties sattumaa mutta moni muu asia sitten ennen kohtaamista ja kohtaamisen jälkeen oli jotain, mitä olin kenties aloittanut itse. Olin tehnyt itseni kai jotenkin tunnistettavaksi jollekin, joka on kenties halunut tunnistaa minut, jos sattumalta sattuisi jossain törmäämään minuun... Taitaa olla hiukan sekavaa. Tämän on tarkoituskin olla sekavaa. Tämä on juuri sitä kun myöhemmin palaset loksahtavat paikollleen.

Lue lisää

Sanoit: "Mieli ei ikinä epäröi ilman syytä." Se on juuri sitä luottamusta elämään. Kun vain pidän itseni auki ja tuttuna itselleni, kaikki tieto mitä tarvitsen on käytettävissäni. Jotkut tarpeet meilläkin ovat kohdanneet tämän suolan kanssa jo useamman kerran. Kolmen viimeisen vuoden aikana olemme ottaneet yhteyksiä tai tavanneet muutaman kerran. Ja aina joku keskeneräisyys on pannut minut aivan tietoisesti päättämään että "antaa olla, antaa ajan kulua", olen ajatellut että en voi mitään muuta kuin olla kärsivällinen. Aika selvittäköön onko tässä jotain elämää suurempaa. Hänkin on kuukausiksikin "häipynyt" jonnekin ja sitten taas ilmestynyt tuttuihin paikkoihimme. Katsellaan ja kypsytellään. Välillä käy sellainen epäuskoinen hämmästys mielessä: olisiko tässä nyt sitä, mitä en ole ennen kokenut - kuten sanoit.
Viimeksi hänen kanssaan jutellessani, huomasin miten helppoa oli puhua aiheista joista olin Sinun kanssasi jo täällä jutellut. Tuntui aivan luontevalta sanoa niitä ääneen. Kaikella on tarkoituksensa, meidän ystävyydellämmekin tässä.
Olet joskus, ehkä vuosi sitten, sanonut että kenties tunnistaisit minut jos tulisimme vastatusten. Hauska ajatus.

Keijuli kirjoitti:

Sanoit: "Mieli ei ikinä epäröi ilman syytä." Se on juuri sitä luottamusta elämään. Kun vain pidän itseni auki ja tuttuna itselleni, kaikki tieto mitä tarvitsen on käytettävissäni. Jotkut tarpeet meilläkin ovat kohdanneet tämän suolan kanssa jo useamman kerran. Kolmen viimeisen vuoden aikana olemme ottaneet yhteyksiä tai tavanneet muutaman kerran. Ja aina joku keskeneräisyys on pannut minut aivan tietoisesti päättämään että "antaa olla, antaa ajan kulua", olen ajatellut että en voi mitään muuta kuin olla kärsivällinen. Aika selvittäköön onko tässä jotain elämää suurempaa. Hänkin on kuukausiksikin "häipynyt" jonnekin ja sitten taas ilmestynyt tuttuihin paikkoihimme. Katsellaan ja kypsytellään. Välillä käy sellainen epäuskoinen hämmästys mielessä: olisiko tässä nyt sitä, mitä en ole ennen kokenut - kuten sanoit.
Viimeksi hänen kanssaan jutellessani, huomasin miten helppoa oli puhua aiheista joista olin Sinun kanssasi jo täällä jutellut. Tuntui aivan luontevalta sanoa niitä ääneen. Kaikella on tarkoituksensa, meidän ystävyydellämmekin tässä.
Olet joskus, ehkä vuosi sitten, sanonut että kenties tunnistaisit minut jos tulisimme vastatusten. Hauska ajatus.

Lue lisää

Ajatukseni on kyllä nyt ihan jossain muualla kuin ihmisten tunnistamisessa. En tunnistaisi juuri nyt ketään pelkästään näkemällä. Ihan vaan siitä syystä, että en juuri nyt katsele kovin tarkasti ympärilleni. Kuuntelemalla taas saattaisin tunnistaa. Ei ole aina helppoa olla minä(hymyilee tässä tätä kirjoittaessa). Sehän elämäni hienous onkin. Joka kerta kun luulen tietäväni, tulee jotain mikä kumoa kaiken. Olen alkanut rakastaa sitäkin. Sekin asia muuttuu kerta kerralla miellyttävämmäksi...
Noh. Nyt voin sanoa, että koin jotain, mitä en ole ennen kokenut. Ei nyt ihan sillä tavalla kuin olisin toivonut mutta kuitenkin jotain uutta... Sanotaan siitä nyt niin paljon, että joskus vuosia sitten sama tilanne olisi vituttanut ihan suunnattomasti mutta nyt on tilanne päinvastoin. Nyt olen oikeasti iloinen, että näin on käynyt. Olen saanut elämääni taas jotain taianomaista, jotain mitä en tiedä ja tiedän silti... Se on upeata. Minussa on herännyt taas jotain, minkä luulin jo olevan kaukaista historiaa. Olen unohtanut, miltä tuntuu olla jotenkin ylivakava. Täytyy sanoa, että se vähemmän vakava tuntuu huomattavasti paremmalta. Tämä taika on jotain, minkä haluan säilyttää. Tämä on jotain, minkä saa minulta kenties joku muu kuin sen antanut. Sen antanut ei välttämättä edes tiedä, minkä on mulle antanut. Toivoisin kyllä hänen tietävän, koska hän todennäköisesti luuli, ettei pystynyt antamaan mulle mitään. Siinäkin on vaan yksi mutta. Kai voin senkin nyt tässä vaiheessa tänne Sinulle kirjoittaa. Olen niin hullu, että en halua naiselta sitä, mitä suurin osa miehistä haluaa. Se on miessukupuolelta erittäin typerää haluamista. Haluta jotain naiselta, minkä voi antaa itselle itsekin. Sitä ei ole tainnut moni ymmärtää, että mies voi antaa naiselle jotain, mitä nainen ei voi antaa itselle ja myös nainen voi antaa miehelle jotain, mitä mies ei voi antaa itselle. Saaminen perustuu aina antamiselle. Salaisuus on siinä, että eri sukupuolet ei voi antaa toisilleen samoja asioita. Yksi antaa yhtä ja toinen toista. Silloin kahdesta ennen erillään olleesta tulee yksi... Taitaa taas kerran olla aika sekavaa. Toivottavasti ymmärsit edes osan. Taitaa puheripuli vaivata taas pitkästä aikaa. Ei se mitään. Se on vaan merkki hyväntuulisuudestani.
Ps. Toisaalta olisi kyllä mielenkiintoista tavata Sinut. Olisi mielenkiintoista nähdä ystävä, ketä en ole nähnyt mutta silti joku, joka on ollut kenties paras ystäväni. Tai mikä vitun kenties. Paras ilman muuta. Anteeksi kielenkäyttöni.

Joo... kirjoitti:

Ajatukseni on kyllä nyt ihan jossain muualla kuin ihmisten tunnistamisessa. En tunnistaisi juuri nyt ketään pelkästään näkemällä. Ihan vaan siitä syystä, että en juuri nyt katsele kovin tarkasti ympärilleni. Kuuntelemalla taas saattaisin tunnistaa. Ei ole aina helppoa olla minä(hymyilee tässä tätä kirjoittaessa). Sehän elämäni hienous onkin. Joka kerta kun luulen tietäväni, tulee jotain mikä kumoa kaiken. Olen alkanut rakastaa sitäkin. Sekin asia muuttuu kerta kerralla miellyttävämmäksi...
Noh. Nyt voin sanoa, että koin jotain, mitä en ole ennen kokenut. Ei nyt ihan sillä tavalla kuin olisin toivonut mutta kuitenkin jotain uutta... Sanotaan siitä nyt niin paljon, että joskus vuosia sitten sama tilanne olisi vituttanut ihan suunnattomasti mutta nyt on tilanne päinvastoin. Nyt olen oikeasti iloinen, että näin on käynyt. Olen saanut elämääni taas jotain taianomaista, jotain mitä en tiedä ja tiedän silti... Se on upeata. Minussa on herännyt taas jotain, minkä luulin jo olevan kaukaista historiaa. Olen unohtanut, miltä tuntuu olla jotenkin ylivakava. Täytyy sanoa, että se vähemmän vakava tuntuu huomattavasti paremmalta. Tämä taika on jotain, minkä haluan säilyttää. Tämä on jotain, minkä saa minulta kenties joku muu kuin sen antanut. Sen antanut ei välttämättä edes tiedä, minkä on mulle antanut. Toivoisin kyllä hänen tietävän, koska hän todennäköisesti luuli, ettei pystynyt antamaan mulle mitään. Siinäkin on vaan yksi mutta. Kai voin senkin nyt tässä vaiheessa tänne Sinulle kirjoittaa. Olen niin hullu, että en halua naiselta sitä, mitä suurin osa miehistä haluaa. Se on miessukupuolelta erittäin typerää haluamista. Haluta jotain naiselta, minkä voi antaa itselle itsekin. Sitä ei ole tainnut moni ymmärtää, että mies voi antaa naiselle jotain, mitä nainen ei voi antaa itselle ja myös nainen voi antaa miehelle jotain, mitä mies ei voi antaa itselle. Saaminen perustuu aina antamiselle. Salaisuus on siinä, että eri sukupuolet ei voi antaa toisilleen samoja asioita. Yksi antaa yhtä ja toinen toista. Silloin kahdesta ennen erillään olleesta tulee yksi... Taitaa taas kerran olla aika sekavaa. Toivottavasti ymmärsit edes osan. Taitaa puheripuli vaivata taas pitkästä aikaa. Ei se mitään. Se on vaan merkki hyväntuulisuudestani.
Ps. Toisaalta olisi kyllä mielenkiintoista tavata Sinut. Olisi mielenkiintoista nähdä ystävä, ketä en ole nähnyt mutta silti joku, joka on ollut kenties paras ystäväni. Tai mikä vitun kenties. Paras ilman muuta. Anteeksi kielenkäyttöni.

Lue lisää

Kiva kirje.
Tuollaisesta voikin vielä tulla jotain!
Kun mietin suhdettani suolaan, siinä ei ole mitään järkeä. Miksi kummassa minä lähden sellaiseen mukaan? Mikä tarkoitus, oppitunti tästä on tulossa?
Kerron sen sitten Sinulle kun ottaa oikein kipeää.
Kun sanomme KYLLÄ rakkaudelle, avaamme ovet kaikkien muidenkin tunteiden tulla. Pettymys, viha ym.

Keijuli kirjoitti:

Kiva kirje.
Tuollaisesta voikin vielä tulla jotain!
Kun mietin suhdettani suolaan, siinä ei ole mitään järkeä. Miksi kummassa minä lähden sellaiseen mukaan? Mikä tarkoitus, oppitunti tästä on tulossa?
Kerron sen sitten Sinulle kun ottaa oikein kipeää.
Kun sanomme KYLLÄ rakkaudelle, avaamme ovet kaikkien muidenkin tunteiden tulla. Pettymys, viha ym.

Lue lisää

Hmm... Sitä ei voi tietää etukäteen. Haluaisitko edes tietää? Epäilen. Älä ajattele sitä oppituntina. Ajattele sitä kokemuksena, mikä on kenties ainoastaan tarpeellinen. Muista, että tunteesi on Sinun. Ne on Sinun annettavissa ja Sinun otettavissa. Silloin et ole vaarassa sadassakaan taistelussa.

Pettymyksiä ja muitakaan epämiellyttäviä tunteita ei tule, jos ei odota mitään, vaan ottaa sen vastaan, mikä sitten sieltä tuleekin. Ei muistele kovin paljon menneitä, eikä sunnittele tulevaa. On ainoastaan nykyhetkessä, missä jokainen on aina läsnä. Menneessä meitä ei ole ja tulevaan ei olla vielä ehditty...

Oppitunti? kirjoitti:

Hmm... Sitä ei voi tietää etukäteen. Haluaisitko edes tietää? Epäilen. Älä ajattele sitä oppituntina. Ajattele sitä kokemuksena, mikä on kenties ainoastaan tarpeellinen. Muista, että tunteesi on Sinun. Ne on Sinun annettavissa ja Sinun otettavissa. Silloin et ole vaarassa sadassakaan taistelussa.

Pettymyksiä ja muitakaan epämiellyttäviä tunteita ei tule, jos ei odota mitään, vaan ottaa sen vastaan, mikä sitten sieltä tuleekin. Ei muistele kovin paljon menneitä, eikä sunnittele tulevaa. On ainoastaan nykyhetkessä, missä jokainen on aina läsnä. Menneessä meitä ei ole ja tulevaan ei olla vielä ehditty...

Lue lisää

Juuri sellaisia nämä kohtaamiset suolan kanssa ovat olleet. Jokainen tapaaminen on ollut ainoa. Se on alkanut ja loppunut eikä sanaakaan huomisesta. Kai siinäkin on jotain taikaa. Jätämme kaiken "jollekin". - Taidan romantisoida.
Enkö olisi vaarassa sadassakaan taistelussa?
Tiedän mitä tarkoitat. Mutta kun minä niin rakastan heittäytyä. Kun tykkään ihmisestä, olisi kamalaa jos en saisi sitä näyttää, pitäisi peitellä iloaan ja pihistellä hellyyttään. Pitäisikö hyviä tunteita enemmän vahtia? Siihen minusta ei ole. On ihmisiä, vallankin meissä vesimiehissä, jotka säikkyvät ... mitä lie. Kiinnijäämistä? Heidän kanssaan kai pitäisi jarutella.
Olin tässä viikko sitten eräässä "taistelussa", eikä minulla ollut mitään vaaraa. Tilanne oli hallinnassani niin että minua jopa huvitti. Kiitos taas sanoistasi.

Keijuli kirjoitti:

Juuri sellaisia nämä kohtaamiset suolan kanssa ovat olleet. Jokainen tapaaminen on ollut ainoa. Se on alkanut ja loppunut eikä sanaakaan huomisesta. Kai siinäkin on jotain taikaa. Jätämme kaiken "jollekin". - Taidan romantisoida.
Enkö olisi vaarassa sadassakaan taistelussa?
Tiedän mitä tarkoitat. Mutta kun minä niin rakastan heittäytyä. Kun tykkään ihmisestä, olisi kamalaa jos en saisi sitä näyttää, pitäisi peitellä iloaan ja pihistellä hellyyttään. Pitäisikö hyviä tunteita enemmän vahtia? Siihen minusta ei ole. On ihmisiä, vallankin meissä vesimiehissä, jotka säikkyvät ... mitä lie. Kiinnijäämistä? Heidän kanssaan kai pitäisi jarutella.
Olin tässä viikko sitten eräässä "taistelussa", eikä minulla ollut mitään vaaraa. Tilanne oli hallinnassani niin että minua jopa huvitti. Kiitos taas sanoistasi.

Lue lisää

aika paljon nykyään. Joo. Hmmm... Ei heittäytymisessä mitään pahaa ole. Kunhan vaan on aina tietoinen siitä, missä milloinkin on. Ei odota mitään, eikä ole odottamattakaan. Ohoh! Ollaan taas menossa siihen keskitien suuntaan.
Vai romantisoida. Mitä pahaa siinä on? On minuakin muutama ihminen viime aikoina romantikoksi haukkunut. En ole kyllä itse ollenkaan varma siitä. Tai mistä sen tietää? Ehkä olenkin. Onko sillä mitään väliä?
Taistelut joo. Tietynlaisissa taisteluissa on vastustajani kyllä aika heikoilla. Pakko kai se on myöntää. En muuten edelleenkään pidä taisteluista. En halua taistella. Jotkut vaan taitaa joskus kokea seurani jotenkin heitä uhkaavaksi ja yrittää silloin taistella tavalla tai toisella. Kyllä sen verran typeryyttä minustakin löytyy, etten aina älyä kävellä pois. Viisainta kyllä olisi. Siis minun kävellä pois tilaanteesta.
Hyvää kannattaa käyttää säästäväisesti. Jos sen hyvän tuhlaa heti kättelyssä, ottaa sen hyvän paikan paha. Tyhjää kohtaa ei edelleenkään jää tässä valmiissa maailmassa...

Taidan hymistellä kirjoitti:

aika paljon nykyään. Joo. Hmmm... Ei heittäytymisessä mitään pahaa ole. Kunhan vaan on aina tietoinen siitä, missä milloinkin on. Ei odota mitään, eikä ole odottamattakaan. Ohoh! Ollaan taas menossa siihen keskitien suuntaan.
Vai romantisoida. Mitä pahaa siinä on? On minuakin muutama ihminen viime aikoina romantikoksi haukkunut. En ole kyllä itse ollenkaan varma siitä. Tai mistä sen tietää? Ehkä olenkin. Onko sillä mitään väliä?
Taistelut joo. Tietynlaisissa taisteluissa on vastustajani kyllä aika heikoilla. Pakko kai se on myöntää. En muuten edelleenkään pidä taisteluista. En halua taistella. Jotkut vaan taitaa joskus kokea seurani jotenkin heitä uhkaavaksi ja yrittää silloin taistella tavalla tai toisella. Kyllä sen verran typeryyttä minustakin löytyy, etten aina älyä kävellä pois. Viisainta kyllä olisi. Siis minun kävellä pois tilaanteesta.
Hyvää kannattaa käyttää säästäväisesti. Jos sen hyvän tuhlaa heti kättelyssä, ottaa sen hyvän paikan paha. Tyhjää kohtaa ei edelleenkään jää tässä valmiissa maailmassa...

Lue lisää

Tämä joka taistella viikko sitten halusi, arvioi minut kenties väärin. Hänen tarkoituksensa ja tavoitteensa olivat minulle nopeasti selviä. Hämmästyin mutta en hämmentynyt vaikka hän tuli eteeni ilman pienintäkään varoitusta esittämään asiansa. Kuuntelin tyynesti, en mennyt mitenkään mukaan ja hän joutui lähtemään pois. Ei minun tarvinnut lähteä! Minä pidän taisteluista, mutta en sanallisista. Olen sitkeä ja kärsivällinen. Minusta ei näe että taistelen ja pääsen sillä tavoin yllättämään vastustajani, kun en nujertunutkaan - ja sen jälkeen he vihaavat minua. Olen kieroimmista kieroin ihminen heidän mielestään.

Mietinpä sitä huomenna...
Oli kiva jutella.

Keijuli kirjoitti:

Mietinpä sitä huomenna...
Oli kiva jutella.

Nyt on mennyt taas aika karmaani pohtien, enkä ole vapaa-aikanani muuta tehnytkään. Muuten ok.
Entä mitä Sinulle kuluu?

Keijuli kirjoitti:

Nyt on mennyt taas aika karmaani pohtien, enkä ole vapaa-aikanani muuta tehnytkään. Muuten ok.
Entä mitä Sinulle kuluu?

hmmm... Toivottavasti erehdyn. Ettei vaan jotain olisi mennyt toisin kun olit toivonut. Ei se pohtimalla siitä miksikään muutu. Ennemmin kenties pohtimattomuudella. Silloin tulee esiin jotain muuta. Jotain, mikä saattaisi tietää kenties paremmin kuin tietoisesti ja pakotetusti pohtiva mieli. Usein pakotetaan itsemme ajattelemaan täysin huomaamatta. Pakotettu ajatteleminen usein sulkee monia ikkunoita ja ovia. Jos tuntuu, ettei voi ratkaista jotain nopeasti, on helpompi olla pohtimatta jotain. Pohtii sitten mieluummin jotain, minkä pystyy ratkaisemaan. Kun se on sitten ratkaistu, mieli on vähemmän kuormitettu pohtimaan jotain, mikä tuntui aiemmin liian vaikealta. Helpommasta vaikempaan aina. Ensiksi noustaan seisomaan tukien avulla, seuraavaksi seisotaan ilman tukia, sitten otetaan ensiaskeleet...
Mitä minulle kuuluu? Enpä tiedä. Taidanpa pelastaa itseni taas vähäksi aikaa rappiolliselta elämältä ja alkaa taas elämään hetkeksi aikaa "kunnon" elämää. Täytyy kai ottaa urheiluvaihe päälle. Olen ollut monta kuukautta aika laiska siinä. En ole oikeastaan jaksanut harrastaa minkäänlaista liikuntaa. Ei sen kummempia. Ei mitään mainitsemisen arvoista.

Joo.. kirjoitti:

hmmm... Toivottavasti erehdyn. Ettei vaan jotain olisi mennyt toisin kun olit toivonut. Ei se pohtimalla siitä miksikään muutu. Ennemmin kenties pohtimattomuudella. Silloin tulee esiin jotain muuta. Jotain, mikä saattaisi tietää kenties paremmin kuin tietoisesti ja pakotetusti pohtiva mieli. Usein pakotetaan itsemme ajattelemaan täysin huomaamatta. Pakotettu ajatteleminen usein sulkee monia ikkunoita ja ovia. Jos tuntuu, ettei voi ratkaista jotain nopeasti, on helpompi olla pohtimatta jotain. Pohtii sitten mieluummin jotain, minkä pystyy ratkaisemaan. Kun se on sitten ratkaistu, mieli on vähemmän kuormitettu pohtimaan jotain, mikä tuntui aiemmin liian vaikealta. Helpommasta vaikempaan aina. Ensiksi noustaan seisomaan tukien avulla, seuraavaksi seisotaan ilman tukia, sitten otetaan ensiaskeleet...
Mitä minulle kuuluu? Enpä tiedä. Taidanpa pelastaa itseni taas vähäksi aikaa rappiolliselta elämältä ja alkaa taas elämään hetkeksi aikaa "kunnon" elämää. Täytyy kai ottaa urheiluvaihe päälle. Olen ollut monta kuukautta aika laiska siinä. En ole oikeastaan jaksanut harrastaa minkäänlaista liikuntaa. Ei sen kummempia. Ei mitään mainitsemisen arvoista.

Lue lisää

Ei ole mennyt toisin kuin olen toivonut. Kyse on perusteellisesta elämäni karman "tutkimisesta". Pitäisi etsiä kirjastosta lisää luettavaa tai joku joka olisi siitä paremmin selvillä. Kieltämättä tästä pohdinnasta tulee levoton olo, ahdistunutkin. Ovat niin suuria asioita ja kun elämäänsä katselee kokonaisuutena, joka on seuraus jostakin, muistaa muistamattomia ja vetää yhteen ennen laskemattomia.
Tämä pimeä syksy ei ole ollenkaan minun juttuni!
Olen nähnyt taas niin outoja uniakin.
Pitäisi kai minunkin lähteä lenkille. Ajatella vähemmän ja liikkua enemmän.

Keijuli kirjoitti:

Ei ole mennyt toisin kuin olen toivonut. Kyse on perusteellisesta elämäni karman "tutkimisesta". Pitäisi etsiä kirjastosta lisää luettavaa tai joku joka olisi siitä paremmin selvillä. Kieltämättä tästä pohdinnasta tulee levoton olo, ahdistunutkin. Ovat niin suuria asioita ja kun elämäänsä katselee kokonaisuutena, joka on seuraus jostakin, muistaa muistamattomia ja vetää yhteen ennen laskemattomia.
Tämä pimeä syksy ei ole ollenkaan minun juttuni!
Olen nähnyt taas niin outoja uniakin.
Pitäisi kai minunkin lähteä lenkille. Ajatella vähemmän ja liikkua enemmän.

Lue lisää

tiedolla? Miksi haluaisit päästä selville siitä?
Mutta joo. Toisen avulla et voi ikinä olla varma asian paikkansapitävyydestä. Sen jos haluaa tietää, se täytyy selvittää yksin. Se täytyy selvittää itse. Itseni kohdalla en ainakaan näe mitään muuta vaihtoehtoa. Tuskin kenelläkään muullakaan on sellaista. Moni vaan niin mielellään uskoo jotain toista paremmin "tietävää". Toinen ei ole elänyt minun elämiä. Toinen ei voi niitä saada esiinkään, toinen ei voi tietää niistä. En usko, että joku muu kuin minä voisin sen itselle selvittää. Kaiken muunkin olen jotutunut itse selvittämään. Muilla on ollut kyllä osa siinä mutta yksin olen tähänastisiin kysymyksiini vastaukset hakenut.
Unet joo. Olen itsekin alkanut kiinnostua niistä enemmän. En pidä ymmärtämättömistä asioista elämässäni ja unet on jotain, mitä en ymmärrä. Niitä ei todennäköisesti voikaan ymmärtää selitettävällä tavalla. Niitä voi vaan ymmärtää. Ne ole yhtään vähemmän todellisia kuin meidän jokapäiväinen elämämme.
Nykyhetki. Muista nykyhetki. Jokainen nykyhetki, missä olet läsnä, on seuraus menneestä hetkestä. Kun pohdit niitä, älä pilko niitä osiin sanoilla tai jollain muulla vastaavalla. Näe ne. Näe ne hetket. Silloin näet kokonaisuuksia, etkä ainoastaan epämääräisiä järjestyksettömiä siruja. Sanat on tuonlaatuisissa pohdinnoissa suurin vihollinen. Niitä ei pitäisi käyttää pohtiessa. Sanat on opittu mutta muut aistit on saatu jo syntymässä mukaan.
Syksy joo. Ei aina mukava. Onneksi jaksoin aloittaa liikkumisen. Syksy ja talvi tulee ohitettua nopeammin kuin normaalisti.
Kirjoista vielä. Muistutan vielä kerran. Oshon esoteerinen psykologia. Alat kai olla valmis siihen. Moni ei ole. Useampi tätä maata tallaava ei ole. Valmis alkaa jokainen olemaan silloin kuin niin "merkityksellinen" asia menettää merkityksensä. Silloin kun on lakanut valehtelemasta itselle. Silloin kun on luopunut harhauttajasta nimeltä "Itsepetos".

tekisit sillä kirjoitti:

tiedolla? Miksi haluaisit päästä selville siitä?
Mutta joo. Toisen avulla et voi ikinä olla varma asian paikkansapitävyydestä. Sen jos haluaa tietää, se täytyy selvittää yksin. Se täytyy selvittää itse. Itseni kohdalla en ainakaan näe mitään muuta vaihtoehtoa. Tuskin kenelläkään muullakaan on sellaista. Moni vaan niin mielellään uskoo jotain toista paremmin "tietävää". Toinen ei ole elänyt minun elämiä. Toinen ei voi niitä saada esiinkään, toinen ei voi tietää niistä. En usko, että joku muu kuin minä voisin sen itselle selvittää. Kaiken muunkin olen jotutunut itse selvittämään. Muilla on ollut kyllä osa siinä mutta yksin olen tähänastisiin kysymyksiini vastaukset hakenut.
Unet joo. Olen itsekin alkanut kiinnostua niistä enemmän. En pidä ymmärtämättömistä asioista elämässäni ja unet on jotain, mitä en ymmärrä. Niitä ei todennäköisesti voikaan ymmärtää selitettävällä tavalla. Niitä voi vaan ymmärtää. Ne ole yhtään vähemmän todellisia kuin meidän jokapäiväinen elämämme.
Nykyhetki. Muista nykyhetki. Jokainen nykyhetki, missä olet läsnä, on seuraus menneestä hetkestä. Kun pohdit niitä, älä pilko niitä osiin sanoilla tai jollain muulla vastaavalla. Näe ne. Näe ne hetket. Silloin näet kokonaisuuksia, etkä ainoastaan epämääräisiä järjestyksettömiä siruja. Sanat on tuonlaatuisissa pohdinnoissa suurin vihollinen. Niitä ei pitäisi käyttää pohtiessa. Sanat on opittu mutta muut aistit on saatu jo syntymässä mukaan.
Syksy joo. Ei aina mukava. Onneksi jaksoin aloittaa liikkumisen. Syksy ja talvi tulee ohitettua nopeammin kuin normaalisti.
Kirjoista vielä. Muistutan vielä kerran. Oshon esoteerinen psykologia. Alat kai olla valmis siihen. Moni ei ole. Useampi tätä maata tallaava ei ole. Valmis alkaa jokainen olemaan silloin kuin niin "merkityksellinen" asia menettää merkityksensä. Silloin kun on lakanut valehtelemasta itselle. Silloin kun on luopunut harhauttajasta nimeltä "Itsepetos".

Lue lisää

pieni korjaus edelliseen.

Moni ennen niin merkityksellinen asia on menettänyt merkityksensä.

on pakko tehdä kirjoitti:

pieni korjaus edelliseen.

Moni ennen niin merkityksellinen asia on menettänyt merkityksensä.

Olisi kiva kun jaksaisit vielä valvoa ja odottaa että ehdin kirjoittaa Sinulle jotain. En tiedä miten ajatukseni sanoiksi tosiaan saisin, mutta yritän kun saan erään hommani tässä ensin tehtyä. Jatketaan jos netti pelaa!

Keijuli kirjoitti:

Olisi kiva kun jaksaisit vielä valvoa ja odottaa että ehdin kirjoittaa Sinulle jotain. En tiedä miten ajatukseni sanoiksi tosiaan saisin, mutta yritän kun saan erään hommani tässä ensin tehtyä. Jatketaan jos netti pelaa!

Lue lisää

Nyt jo vaaka-asennossa ja yhdellä kädellä näpyttelen tätä.
Ihmettelen joskus itsekin jaksamistani monessa asiassa reaalissa. Joskus tuntuu, että olisin ainakin puolen vuoden loman tarpeessa mutta ei mene kuin tovi ja virtaa riittää taas monen asiaan. Ikävä on vaan se, että välillä tuntuu vuorokaudessa olevan liian vähän tunteja. Tietynlaista maanisuutta kenties. Liikuntaharrastukseni on omiaan hiukan tasoittamaan sitä. En ole vielä kyllin hyvä käsittelemään sitä. Maanisuuttani siis.
Tämä Suomi24 pelaa vähän miten sattuu. Epäilisin jonkinlaista ylikuormitusta. Mitäköhän silloin tapahtuu kun koko maailmanlaajuinen verkko ylikuormittuu? Tuskin sekään aika kovin kaukana on. Eletään mielenkiintoisia aikoja. Olen erittäin utelias näkemään sen kun koko internet kaatuu.

minä. kirjoitti:

Nyt jo vaaka-asennossa ja yhdellä kädellä näpyttelen tätä.
Ihmettelen joskus itsekin jaksamistani monessa asiassa reaalissa. Joskus tuntuu, että olisin ainakin puolen vuoden loman tarpeessa mutta ei mene kuin tovi ja virtaa riittää taas monen asiaan. Ikävä on vaan se, että välillä tuntuu vuorokaudessa olevan liian vähän tunteja. Tietynlaista maanisuutta kenties. Liikuntaharrastukseni on omiaan hiukan tasoittamaan sitä. En ole vielä kyllin hyvä käsittelemään sitä. Maanisuuttani siis.
Tämä Suomi24 pelaa vähän miten sattuu. Epäilisin jonkinlaista ylikuormitusta. Mitäköhän silloin tapahtuu kun koko maailmanlaajuinen verkko ylikuormittuu? Tuskin sekään aika kovin kaukana on. Eletään mielenkiintoisia aikoja. Olen erittäin utelias näkemään sen kun koko internet kaatuu.

Lue lisää

En ikinä enää tee tuota! Käsittämätöntä! Pyysin Sinua odottamaan ja sitten tämä meni jumiin! Nyt se taas pelaa mutta takkuillen, hitaasti toisella selaimella. Onko minun kanssani tässä joku joka ei halua että karmasta puhutaan vai mitä? Huhuuu? Jatkan jos onnistuu mutta yritän laittaa tämän jo tulemaan jos haluat nukkumaan.

tekisit sillä kirjoitti:

tiedolla? Miksi haluaisit päästä selville siitä?
Mutta joo. Toisen avulla et voi ikinä olla varma asian paikkansapitävyydestä. Sen jos haluaa tietää, se täytyy selvittää yksin. Se täytyy selvittää itse. Itseni kohdalla en ainakaan näe mitään muuta vaihtoehtoa. Tuskin kenelläkään muullakaan on sellaista. Moni vaan niin mielellään uskoo jotain toista paremmin "tietävää". Toinen ei ole elänyt minun elämiä. Toinen ei voi niitä saada esiinkään, toinen ei voi tietää niistä. En usko, että joku muu kuin minä voisin sen itselle selvittää. Kaiken muunkin olen jotutunut itse selvittämään. Muilla on ollut kyllä osa siinä mutta yksin olen tähänastisiin kysymyksiini vastaukset hakenut.
Unet joo. Olen itsekin alkanut kiinnostua niistä enemmän. En pidä ymmärtämättömistä asioista elämässäni ja unet on jotain, mitä en ymmärrä. Niitä ei todennäköisesti voikaan ymmärtää selitettävällä tavalla. Niitä voi vaan ymmärtää. Ne ole yhtään vähemmän todellisia kuin meidän jokapäiväinen elämämme.
Nykyhetki. Muista nykyhetki. Jokainen nykyhetki, missä olet läsnä, on seuraus menneestä hetkestä. Kun pohdit niitä, älä pilko niitä osiin sanoilla tai jollain muulla vastaavalla. Näe ne. Näe ne hetket. Silloin näet kokonaisuuksia, etkä ainoastaan epämääräisiä järjestyksettömiä siruja. Sanat on tuonlaatuisissa pohdinnoissa suurin vihollinen. Niitä ei pitäisi käyttää pohtiessa. Sanat on opittu mutta muut aistit on saatu jo syntymässä mukaan.
Syksy joo. Ei aina mukava. Onneksi jaksoin aloittaa liikkumisen. Syksy ja talvi tulee ohitettua nopeammin kuin normaalisti.
Kirjoista vielä. Muistutan vielä kerran. Oshon esoteerinen psykologia. Alat kai olla valmis siihen. Moni ei ole. Useampi tätä maata tallaava ei ole. Valmis alkaa jokainen olemaan silloin kuin niin "merkityksellinen" asia menettää merkityksensä. Silloin kun on lakanut valehtelemasta itselle. Silloin kun on luopunut harhauttajasta nimeltä "Itsepetos".

Lue lisää

Astrologia ja karma-astrologia nyt ovat sellaisia asioita, joihin minulla on mielenkiintoa mutta ei aikaa. Minun on luotettava jonkin verran ihmisiin jotka ovat niitä opiskelleet. Kyllä tiedän tai TUNNEN koska ei ole minusta kyse kun he kertovat mitä näkevät. Joissain kohdin taas HALUAISIN että ei olisi minusta kyse. Oletko tehnyt itsellesi syntymäkarttaa? Olet varmaankin, kun
joskus juttelit Venuksenkin sijainnista kartallasi!
Suhtaudun hyvin epäillen planeettaselityksiin. Ne kuulostavat minusta usein niin yleispäteviltä, kun niissä on hyvä ja huono vaikutus. Silloin siis kaikki löytävät sieltä itselleen sopivat sanat.
Mutta jos kuuntelee tai lukee mitä jollekin toiselle sanotaan, on pakko pysähtyä miettimään, jos ne selitykset eivät sovi minuun - hyvässä eikä pahassa. Olen selvittänyt kuunvaiheita, perääntyviä planeettoja jne. Olenko vanha sielu?
E minäkään pidä ymmärtämättömistä asioista. Unet jo selvitän kun vain on aikaa ja jos en selvitä, viesti toistuu toisella tarinalla kunnes ymmärrän.
Minulle on viestitetty esimerkiksi että "muutos on tulossa". Ja niin varmasti onkin. Minulla on nyt ainakin kolme ihmissuhdetta, jotka saattavat olla tiensä päässä. On ollut olo että ne on eletty. Nyt olisi jonkun tai jonkin uuden aika. Olen tästä Sinulle ennemminkin puhunut. En vain tiedä mitä ja milloin. Olen yrittänyt olla kärsivällinen. Nyt alkaa ahdistaa, alkaa kiukuttaa, hermostuttaa ja on epäonnistunut, tyytymätön olo. Onko tuttu tunne ?

Keijuli kirjoitti:

En ikinä enää tee tuota! Käsittämätöntä! Pyysin Sinua odottamaan ja sitten tämä meni jumiin! Nyt se taas pelaa mutta takkuillen, hitaasti toisella selaimella. Onko minun kanssani tässä joku joka ei halua että karmasta puhutaan vai mitä? Huhuuu? Jatkan jos onnistuu mutta yritän laittaa tämän jo tulemaan jos haluat nukkumaan.

Lue lisää

käydä nukkumaan. Jatketaan vaikka huomenna. Tai kirjoita silloin kun ehdit, jaksat, huvittaa... Ei kiirettä valmiissa maailmassa.
Hyvää yötä.

nyt taidan kirjoitti:

käydä nukkumaan. Jatketaan vaikka huomenna. Tai kirjoita silloin kun ehdit, jaksat, huvittaa... Ei kiirettä valmiissa maailmassa.
Hyvää yötä.

Näin tämä oli tarkoitettu. Jatketaan joskus.

Keijuli kirjoitti:

Astrologia ja karma-astrologia nyt ovat sellaisia asioita, joihin minulla on mielenkiintoa mutta ei aikaa. Minun on luotettava jonkin verran ihmisiin jotka ovat niitä opiskelleet. Kyllä tiedän tai TUNNEN koska ei ole minusta kyse kun he kertovat mitä näkevät. Joissain kohdin taas HALUAISIN että ei olisi minusta kyse. Oletko tehnyt itsellesi syntymäkarttaa? Olet varmaankin, kun
joskus juttelit Venuksenkin sijainnista kartallasi!
Suhtaudun hyvin epäillen planeettaselityksiin. Ne kuulostavat minusta usein niin yleispäteviltä, kun niissä on hyvä ja huono vaikutus. Silloin siis kaikki löytävät sieltä itselleen sopivat sanat.
Mutta jos kuuntelee tai lukee mitä jollekin toiselle sanotaan, on pakko pysähtyä miettimään, jos ne selitykset eivät sovi minuun - hyvässä eikä pahassa. Olen selvittänyt kuunvaiheita, perääntyviä planeettoja jne. Olenko vanha sielu?
E minäkään pidä ymmärtämättömistä asioista. Unet jo selvitän kun vain on aikaa ja jos en selvitä, viesti toistuu toisella tarinalla kunnes ymmärrän.
Minulle on viestitetty esimerkiksi että "muutos on tulossa". Ja niin varmasti onkin. Minulla on nyt ainakin kolme ihmissuhdetta, jotka saattavat olla tiensä päässä. On ollut olo että ne on eletty. Nyt olisi jonkun tai jonkin uuden aika. Olen tästä Sinulle ennemminkin puhunut. En vain tiedä mitä ja milloin. Olen yrittänyt olla kärsivällinen. Nyt alkaa ahdistaa, alkaa kiukuttaa, hermostuttaa ja on epäonnistunut, tyytymätön olo. Onko tuttu tunne ?

Lue lisää

heti käydä nukkumaan.
Joo. Hmm... Jaa... En edelleenkään seuraa mitään horoskooppeja yms. Viimeksi silloin kun tein sen syntymäkartan. Ne on liian sekavia. Astrologien kesken ei taida vieläkään olla yksimielisyyttä. Yksi tulkitsee yhdellä tavalla, toinen toisella. Ota siitä nyt sitten selvää.
Tunne itsesi! Eikö se lukenut erään oraakkelin luolan sisäänkäynnissä tai jotain. Se on asia mikä ei ole muuttunut. Se on jotain, mistä on jätetty vihjeitä moneen eri paikkaan. Astrologiaan, numerologiaan, uskontoihin... Mikään niistä ei ole vaan ehyt. Ne on pirstaleina ja ristiriitaisia olemukseltaan. Niin kuin ristiriitainen ja pirstaleinen ihminen. Silloin kun ihminen onnistuu eheyttämään itsensä, aukeaa nekin aivan eri tavalla.
Minua kiukuttaa, hermostuttaa jne silloin kun saan tai olen saamassa yliannostuksen jostain ihmisestä/ihmisistä. Silloin kun alkaa tuntumaan, että joku alkaa elämään kauttani. Se voi olla joskus peräti raivostuttavaakin sellainen heikkous toisessa. Enimmäkseen kyllä huvittava. Raivostuttava se on harvoin. Viimeksi oli sellainen joskus puoli vuotta sitten. Jos ihminen rakentaa tai kokoa itsensä itsensä ulkopuolisista asioista ja esineistä, se on aika hataralla pohjalla. Sellaisella ihmisellä pohja pettää seurassani aina. Ilman poikkeuksia. Siinä yksi syy eräänlaiseen epäsosiaalisuuteeni. Onneksi on olemassa myös toisenlaisia ihmisiä. Niitä on kyllä vähän mutta on kuitenkin.
Mutta sitten se karma. Ei ole erilaisia karmoja. On karma. Niin kuin ei ole miehen tai naisen logiikkaa. On vaan logiikka.
Hmmm... Vanha sielu? Jos minulta kysytään, olet kenties kokeneempia, ketä olen tavannut missään muodossa. Toiset oppii nopeammin, toiset hitaammin ja kolmansilla ei taida kyvyt riittää siihen. Tai sitten ne on oppineet kaiken jo aiemmin ja nyt ei ole enää tarvetta oppia...
Ps.8 ei ole ainakaan kovin nuori.

sittenkään ihan kirjoitti:

heti käydä nukkumaan.
Joo. Hmm... Jaa... En edelleenkään seuraa mitään horoskooppeja yms. Viimeksi silloin kun tein sen syntymäkartan. Ne on liian sekavia. Astrologien kesken ei taida vieläkään olla yksimielisyyttä. Yksi tulkitsee yhdellä tavalla, toinen toisella. Ota siitä nyt sitten selvää.
Tunne itsesi! Eikö se lukenut erään oraakkelin luolan sisäänkäynnissä tai jotain. Se on asia mikä ei ole muuttunut. Se on jotain, mistä on jätetty vihjeitä moneen eri paikkaan. Astrologiaan, numerologiaan, uskontoihin... Mikään niistä ei ole vaan ehyt. Ne on pirstaleina ja ristiriitaisia olemukseltaan. Niin kuin ristiriitainen ja pirstaleinen ihminen. Silloin kun ihminen onnistuu eheyttämään itsensä, aukeaa nekin aivan eri tavalla.
Minua kiukuttaa, hermostuttaa jne silloin kun saan tai olen saamassa yliannostuksen jostain ihmisestä/ihmisistä. Silloin kun alkaa tuntumaan, että joku alkaa elämään kauttani. Se voi olla joskus peräti raivostuttavaakin sellainen heikkous toisessa. Enimmäkseen kyllä huvittava. Raivostuttava se on harvoin. Viimeksi oli sellainen joskus puoli vuotta sitten. Jos ihminen rakentaa tai kokoa itsensä itsensä ulkopuolisista asioista ja esineistä, se on aika hataralla pohjalla. Sellaisella ihmisellä pohja pettää seurassani aina. Ilman poikkeuksia. Siinä yksi syy eräänlaiseen epäsosiaalisuuteeni. Onneksi on olemassa myös toisenlaisia ihmisiä. Niitä on kyllä vähän mutta on kuitenkin.
Mutta sitten se karma. Ei ole erilaisia karmoja. On karma. Niin kuin ei ole miehen tai naisen logiikkaa. On vaan logiikka.
Hmmm... Vanha sielu? Jos minulta kysytään, olet kenties kokeneempia, ketä olen tavannut missään muodossa. Toiset oppii nopeammin, toiset hitaammin ja kolmansilla ei taida kyvyt riittää siihen. Tai sitten ne on oppineet kaiken jo aiemmin ja nyt ei ole enää tarvetta oppia...
Ps.8 ei ole ainakaan kovin nuori.

Lue lisää

Sanoit jotain epäsosiaalisuudestasi. Sellaista aikaa tämä myös minulla nyt on. En hakeudu porukoihin kun pelkään pettyväni itseeni ja muihin. Hermostuttaa ja kiukuttaa - tämä on siis myös tyytymättömyyttä itseen. En käynyt nyt lukemassa mitä edellisissä viesteissä selvitin, mutta viime päivinä olen toivonut olevani jotain muuta kuin olen.
Se tunne kai tulee siksi että etsisin jotain uutta tai vahvistuisin siinä mitä olen tekemässä. Pelkään nykyään sellaistakin että minusta näkee että kärsin ahtaista, asenteellisista ja tuomitsevista käsityksistä, joita seurassa usein kuulee. Ja silloinhan MINUSTA tulee tuomitseva ja arvosteleva! Enkä voi sille mitään. En uskalla edes katsoa puhujan päälle kun uskon että hän näkee mitä ajattelen. Kamala riesa. Olisi niin kiva vain olla joukossa kepeästi. Samoin ihmiset, joihin en enää luota. Vaikka kuinka päättäisin suhtautua ja olla kuten ennenkin, se ei onnistu. Menen aivan kipsiin kun yritän olla niin kuin tahtoisin olla.
Nämä ovat siis jotakin kriisiaikoja taas.

Ammattitaitoinen astrologihan ottaakin huomioon koko tähtitaivaan eikä vain yksittäistä planeettaa, kaikki vaikuttaa kaikkeen sielläkin. Itse olen yhden planeetan tuijottaja, taidot eivät vielä muuhun riitä.
Eheyttämään itsensä? Tuskin koskaan tulen ehyeksi! Aina on säröjä ja kysymyksiä! Sinullakin.

Keijuli kirjoitti:

Sanoit jotain epäsosiaalisuudestasi. Sellaista aikaa tämä myös minulla nyt on. En hakeudu porukoihin kun pelkään pettyväni itseeni ja muihin. Hermostuttaa ja kiukuttaa - tämä on siis myös tyytymättömyyttä itseen. En käynyt nyt lukemassa mitä edellisissä viesteissä selvitin, mutta viime päivinä olen toivonut olevani jotain muuta kuin olen.
Se tunne kai tulee siksi että etsisin jotain uutta tai vahvistuisin siinä mitä olen tekemässä. Pelkään nykyään sellaistakin että minusta näkee että kärsin ahtaista, asenteellisista ja tuomitsevista käsityksistä, joita seurassa usein kuulee. Ja silloinhan MINUSTA tulee tuomitseva ja arvosteleva! Enkä voi sille mitään. En uskalla edes katsoa puhujan päälle kun uskon että hän näkee mitä ajattelen. Kamala riesa. Olisi niin kiva vain olla joukossa kepeästi. Samoin ihmiset, joihin en enää luota. Vaikka kuinka päättäisin suhtautua ja olla kuten ennenkin, se ei onnistu. Menen aivan kipsiin kun yritän olla niin kuin tahtoisin olla.
Nämä ovat siis jotakin kriisiaikoja taas.

Ammattitaitoinen astrologihan ottaakin huomioon koko tähtitaivaan eikä vain yksittäistä planeettaa, kaikki vaikuttaa kaikkeen sielläkin. Itse olen yhden planeetan tuijottaja, taidot eivät vielä muuhun riitä.
Eheyttämään itsensä? Tuskin koskaan tulen ehyeksi! Aina on säröjä ja kysymyksiä! Sinullakin.

Lue lisää

ehyempi kuin olin vuosi sitten. Vuoden kuluttua olen ehyempi kuin olen nyt. Kahden vuoden kuluttua ehyempi kuin vuoden kuluttua, kunnes... Hmmm... Miten sen nyt sanoisin? Kunnes olen ja en ole, en ole ja olen. Tiedän ja en tiedä, en tiedä ja tiedän. Jotenkin näin. Olen ollut siinä tilassa. Tai ainakin aika lähellä sitä, kunnes menetin sen, koska halusin jakaa sen yhden toisen ihmisen kanssa. Ihmisen joka ei tule vielä pitkään aikaan olemaan valmis siihen. Ihminen, joka saa kokea sen silloin kun sen kokee suurin osa muistakin. Sille tilalle on kai toisenlainenkin nimitys. En viitsi kirjoittaa sitä tänne. Se kuulostaisi liian uskomattomalta ollakseen totta. Luotan, että ymmärrät mitä tarkoitan.
Itselläni ei kyllä ole sellainen kriisiaika. Kukaan ei ole ikinä pystynyt tulkitsemaan minua, ellen ole itse ollut siinä tietoisesti auttamassa. Harvat osaa lukea katseesta jotain. Jos en halua olla "luettavissa", olen yksinkertaisesti ilmeetön. Se ei ole niin vaikea. Tai sitten on päällä jokin perusilme. Jokaiselle sama. Oli ihminen sitten minkä näköinen tai oloinen tahansa. Mietin nytkin tässä, että moni, kenen kanssa olen enemmän tekisissä, on hätää kärsimässä. Kukaan niistä ei osaa ennakoida reaktiotani eri tilanteissa.
Astrologiat ja muut sellaiset. Niillä oli minulle oma aikansa. Se aika on nyt takanapäin(?). Ne on loppujen lopuksi aika typistettyjä, vähän kertovia. Ne kertoo meistä hyvin vähän. Ne kertoo ainostaan sen verran, että päästään alkuun. Se näyttää korkeintaan oven, mistä on mentävä, jos haluaa sukeltaa syvemmälle... Siitä omastakin kartasta vielä. Teetin sen silloin kahdessa eri paikassa. Sain kaksi täysin eri tulkintaa. Joko yhdessä paikassa oli siru tai sitten kummassakin. Tai sitten ne oli vaan jotain kenties sinnepäin... Ääh. Kunhan jupisen. Olen niin jääräpää, että minun jotkut asiat selvitettävä itse. Pitäisi vaan ensiksi olla jotain, mihin haluaisin selvyyttä. Juuri nyt ei sellaista ole.
Eheydestä vielä. Pirstaleisuus johtuu meidän sisäisistä ristiriidoista. Fyysisyys haluaa yhtä, älyllisyys toista, henkisyys kolmatta jne. Kun fysiisyys saa sen, minkä haluaa, se ei ole ottanut huomioon kahta muuta. Älyllisyyttä ja henkisyyttä. Ja sama ihan miten päin vaan. Yksi noidankehä, mikä repii entisestään ihmistä hajalle. Silloin auttaisi selvittäminen itselle, että mitä haluaa ja mitä tarvitsee. Miksi haluaa, sitä mitä haluaa? Haluaako oikeasti sitä, mitä haluaa tai luuleko vain haluavan? Sitten taas se "Mitä minä oikeasti haluan?", "Mitä minä todella haluan?". Tarpeita on meillä hyvin vähän mutta haluja sitäkin enemmän. Kummatkohan ne suurempia orjuuttajia ovat?
En ole muuten edellenkään varma, että pitäisikö kirjoittaa näistä asioista tänne. Pitäisikö näistä asioista kirjoittaa Sinulle? Haluatko todella kuulla niistä?

Olen nyt kirjoitti:

ehyempi kuin olin vuosi sitten. Vuoden kuluttua olen ehyempi kuin olen nyt. Kahden vuoden kuluttua ehyempi kuin vuoden kuluttua, kunnes... Hmmm... Miten sen nyt sanoisin? Kunnes olen ja en ole, en ole ja olen. Tiedän ja en tiedä, en tiedä ja tiedän. Jotenkin näin. Olen ollut siinä tilassa. Tai ainakin aika lähellä sitä, kunnes menetin sen, koska halusin jakaa sen yhden toisen ihmisen kanssa. Ihmisen joka ei tule vielä pitkään aikaan olemaan valmis siihen. Ihminen, joka saa kokea sen silloin kun sen kokee suurin osa muistakin. Sille tilalle on kai toisenlainenkin nimitys. En viitsi kirjoittaa sitä tänne. Se kuulostaisi liian uskomattomalta ollakseen totta. Luotan, että ymmärrät mitä tarkoitan.
Itselläni ei kyllä ole sellainen kriisiaika. Kukaan ei ole ikinä pystynyt tulkitsemaan minua, ellen ole itse ollut siinä tietoisesti auttamassa. Harvat osaa lukea katseesta jotain. Jos en halua olla "luettavissa", olen yksinkertaisesti ilmeetön. Se ei ole niin vaikea. Tai sitten on päällä jokin perusilme. Jokaiselle sama. Oli ihminen sitten minkä näköinen tai oloinen tahansa. Mietin nytkin tässä, että moni, kenen kanssa olen enemmän tekisissä, on hätää kärsimässä. Kukaan niistä ei osaa ennakoida reaktiotani eri tilanteissa.
Astrologiat ja muut sellaiset. Niillä oli minulle oma aikansa. Se aika on nyt takanapäin(?). Ne on loppujen lopuksi aika typistettyjä, vähän kertovia. Ne kertoo meistä hyvin vähän. Ne kertoo ainostaan sen verran, että päästään alkuun. Se näyttää korkeintaan oven, mistä on mentävä, jos haluaa sukeltaa syvemmälle... Siitä omastakin kartasta vielä. Teetin sen silloin kahdessa eri paikassa. Sain kaksi täysin eri tulkintaa. Joko yhdessä paikassa oli siru tai sitten kummassakin. Tai sitten ne oli vaan jotain kenties sinnepäin... Ääh. Kunhan jupisen. Olen niin jääräpää, että minun jotkut asiat selvitettävä itse. Pitäisi vaan ensiksi olla jotain, mihin haluaisin selvyyttä. Juuri nyt ei sellaista ole.
Eheydestä vielä. Pirstaleisuus johtuu meidän sisäisistä ristiriidoista. Fyysisyys haluaa yhtä, älyllisyys toista, henkisyys kolmatta jne. Kun fysiisyys saa sen, minkä haluaa, se ei ole ottanut huomioon kahta muuta. Älyllisyyttä ja henkisyyttä. Ja sama ihan miten päin vaan. Yksi noidankehä, mikä repii entisestään ihmistä hajalle. Silloin auttaisi selvittäminen itselle, että mitä haluaa ja mitä tarvitsee. Miksi haluaa, sitä mitä haluaa? Haluaako oikeasti sitä, mitä haluaa tai luuleko vain haluavan? Sitten taas se "Mitä minä oikeasti haluan?", "Mitä minä todella haluan?". Tarpeita on meillä hyvin vähän mutta haluja sitäkin enemmän. Kummatkohan ne suurempia orjuuttajia ovat?
En ole muuten edellenkään varma, että pitäisikö kirjoittaa näistä asioista tänne. Pitäisikö näistä asioista kirjoittaa Sinulle? Haluatko todella kuulla niistä?

Lue lisää

Se levoton olohan voi olla juuri sitä että haluaisin jakaa niin paljon toisten/toisen kanssa. Ehkä en olekaan niin itsellinen kuin olen ajatellut. Ja sitten kun ei saakaan sitä yhteyttä mitä kaipaa, turhautuu ja pettyy - eikä ole enää tyytyväinen itseensäkään, joka pitäisi olla kaiken olemisen perusta. Tiedät millaista tyytyväisyyttä tarkoitan, tarkoitan siis sitä tietä mitä kuljen. Se pitää sisällään ne kolhut ja töppäyksetkin, joista olen yrittänyt ottaa opikseni, ja se ymmärrys minkä eteen on tehnyt paljon työtä jne.
Tuosta tulkitsemisesta: Olen aina halunnut olla avoin ja iloinen. Minusta ei saa ilmeetöntä. Olen aika suojaton nyt tälle ympäristöön kohdistamalleni pettymykselle ja arvostelulle.
Ja juuri tuo, mitä minä oikeastaan edes haluantai tarvitsen? Välillä olen ollut tietävinäni, nyt taas en. Tai tiedänkin jotain, mutta en saa siitä otetta, se jää haihatteluksi, suunnitteluksi. Mutta olenhan minä kokenut monasti elämässäni senkin että OLEN TIENNYT mitä haluan, eikä mikään ole minua estänyt sitä yrittämästä ja jopa saamasta. Nyt pitäisi vain tarpeeksi haluta. Minulle on jossain tulkinnoissa ollut mainintoja siitä etten voi pysähtyä. Ja nyt kun en tiedä mihin menen, ahdistun. Ehdottomasti haluan että kirjoitat.

Keijuli kirjoitti:

Se levoton olohan voi olla juuri sitä että haluaisin jakaa niin paljon toisten/toisen kanssa. Ehkä en olekaan niin itsellinen kuin olen ajatellut. Ja sitten kun ei saakaan sitä yhteyttä mitä kaipaa, turhautuu ja pettyy - eikä ole enää tyytyväinen itseensäkään, joka pitäisi olla kaiken olemisen perusta. Tiedät millaista tyytyväisyyttä tarkoitan, tarkoitan siis sitä tietä mitä kuljen. Se pitää sisällään ne kolhut ja töppäyksetkin, joista olen yrittänyt ottaa opikseni, ja se ymmärrys minkä eteen on tehnyt paljon työtä jne.
Tuosta tulkitsemisesta: Olen aina halunnut olla avoin ja iloinen. Minusta ei saa ilmeetöntä. Olen aika suojaton nyt tälle ympäristöön kohdistamalleni pettymykselle ja arvostelulle.
Ja juuri tuo, mitä minä oikeastaan edes haluantai tarvitsen? Välillä olen ollut tietävinäni, nyt taas en. Tai tiedänkin jotain, mutta en saa siitä otetta, se jää haihatteluksi, suunnitteluksi. Mutta olenhan minä kokenut monasti elämässäni senkin että OLEN TIENNYT mitä haluan, eikä mikään ole minua estänyt sitä yrittämästä ja jopa saamasta. Nyt pitäisi vain tarpeeksi haluta. Minulle on jossain tulkinnoissa ollut mainintoja siitä etten voi pysähtyä. Ja nyt kun en tiedä mihin menen, ahdistun. Ehdottomasti haluan että kirjoitat.

Lue lisää

ei ole tainnut jo pitkään aikaan olla astrologian kanssa mitään tekemistä. Ainoa, mikä tässä jotenkin voidaan vielä liittää astrologiaan, on horoskooppimerkkini. En ole kai siitäkään kovin paljon kirjoittanut. Ei kai siitä ole mitään kirjoitettavaa. Me kaikki vesimiehethän ollaan just tietynlaisia. Noh. Jokainen saa uskoa mitä haluaa. En ole aloittamassa uutta uskontoa. En ole luomassa uutta oppia. Ne menisi eräänlaisen typeryyden puolelle. Ne on aina kautta historian kääntyneet jossain vaiheessa fanatismiksi ja fanatismilla ei ole ikinä ollut hyviä seurauksia kenellekään. Ei yksilölle, ei laumalle. Historia puhuu puolestaan.
Jakaa? Hmmm... Ymmärrän. Siksi olen alkanut rämpytellä ja laulaakin hiukan useammalle kuin yhdelle henkilölle, eli itselle. Aina joskus on ollut peräti muutaman ihmisen yleisö. Se menee ihan hyvästä treenistä. Se on energia, mikä saa meidät siihen tilaan. Energia, mitä ei tunneta ja tunnetaan silti. Oikeampi sanavalinta voisi olla se, ettei osata käsitellä sitä. Tuhlataan se ja sitten ollaan taas jonkun aikaa tyhjän päällä, koska kenestäkään ei ole oikeastaan täyttämään sitä tyhjiötä. Haluava ja himoitseva ihminen ei kykene täyttämään toisessa sitä tyhjiötä. Sellainen, joka haluaa saada mutta ei osaa antaa. Tai sitten ei yksinkertaisesti ole mitään annettavaa. En tiedä. En elää sellaisten ihmisten sisällä, en voi tietää miltä heistä tuntuu...
Aina ei voi olla avoin ja iloinen. Vaikka kuin haluttaisi. Vuodenajat muuttuu, yksikään päivä ei seuraa toista täysin samanlaisena, jokainen päivä tulee ainutlaatuisena... Samoin on mielialojen kanssa. Tukahduttaa niitä ei ole mieltä. Se on typeryyttä. Hyväksyä ne ja muistaa, että se mikä tulee, se myös menee. Mikään muuttuva ei ole pysyvä. Muuttuva kiertää omaa kirtokulkua, muotoa muuttaen.
Onko Sinun elämässäsi jotain, mikä ei ole muuttunut miksikään, niin kauan kuin muistat olemassaolosi? Jos on, niin siinä olisi Sinulle jotain, mikä on, mikä on ollut ja jatkaa olemistaan...

Kirjoituksillani kirjoitti:

ei ole tainnut jo pitkään aikaan olla astrologian kanssa mitään tekemistä. Ainoa, mikä tässä jotenkin voidaan vielä liittää astrologiaan, on horoskooppimerkkini. En ole kai siitäkään kovin paljon kirjoittanut. Ei kai siitä ole mitään kirjoitettavaa. Me kaikki vesimiehethän ollaan just tietynlaisia. Noh. Jokainen saa uskoa mitä haluaa. En ole aloittamassa uutta uskontoa. En ole luomassa uutta oppia. Ne menisi eräänlaisen typeryyden puolelle. Ne on aina kautta historian kääntyneet jossain vaiheessa fanatismiksi ja fanatismilla ei ole ikinä ollut hyviä seurauksia kenellekään. Ei yksilölle, ei laumalle. Historia puhuu puolestaan.
Jakaa? Hmmm... Ymmärrän. Siksi olen alkanut rämpytellä ja laulaakin hiukan useammalle kuin yhdelle henkilölle, eli itselle. Aina joskus on ollut peräti muutaman ihmisen yleisö. Se menee ihan hyvästä treenistä. Se on energia, mikä saa meidät siihen tilaan. Energia, mitä ei tunneta ja tunnetaan silti. Oikeampi sanavalinta voisi olla se, ettei osata käsitellä sitä. Tuhlataan se ja sitten ollaan taas jonkun aikaa tyhjän päällä, koska kenestäkään ei ole oikeastaan täyttämään sitä tyhjiötä. Haluava ja himoitseva ihminen ei kykene täyttämään toisessa sitä tyhjiötä. Sellainen, joka haluaa saada mutta ei osaa antaa. Tai sitten ei yksinkertaisesti ole mitään annettavaa. En tiedä. En elää sellaisten ihmisten sisällä, en voi tietää miltä heistä tuntuu...
Aina ei voi olla avoin ja iloinen. Vaikka kuin haluttaisi. Vuodenajat muuttuu, yksikään päivä ei seuraa toista täysin samanlaisena, jokainen päivä tulee ainutlaatuisena... Samoin on mielialojen kanssa. Tukahduttaa niitä ei ole mieltä. Se on typeryyttä. Hyväksyä ne ja muistaa, että se mikä tulee, se myös menee. Mikään muuttuva ei ole pysyvä. Muuttuva kiertää omaa kirtokulkua, muotoa muuttaen.
Onko Sinun elämässäsi jotain, mikä ei ole muuttunut miksikään, niin kauan kuin muistat olemassaolosi? Jos on, niin siinä olisi Sinulle jotain, mikä on, mikä on ollut ja jatkaa olemistaan...

Lue lisää

KIva kysymys.
On muutama asia. Jonkinlainen yhteys luontoon, viime kädessä itsestä huolehtiminen ja puolensa pitäminen - ylpeys ja vielä halu esiintyä.
Tarkoititkohan tällaisia asioita. Vastasin mitä ensimmäisenä tuli kysymyksestä mieleeni.
Ja kuten huomasit se ei pitänyt sisällään ihmistä tai ihmissuhdetta.
Laitapa oma ajatuksesi, vastauksesi. Sitten on mentävä nukkumaan.

Keijuli kirjoitti:

KIva kysymys.
On muutama asia. Jonkinlainen yhteys luontoon, viime kädessä itsestä huolehtiminen ja puolensa pitäminen - ylpeys ja vielä halu esiintyä.
Tarkoititkohan tällaisia asioita. Vastasin mitä ensimmäisenä tuli kysymyksestä mieleeni.
Ja kuten huomasit se ei pitänyt sisällään ihmistä tai ihmissuhdetta.
Laitapa oma ajatuksesi, vastauksesi. Sitten on mentävä nukkumaan.

Lue lisää

on ollut jotain, mitä olen. Jotain, mitä tunnen, miten tunnen. En osaa kuvailla sitä millään muulla tavalla kuin jotain, mitä olen. Se ei ole kuvailtavissa, eikä määriteltävissä. Se ei ole muuttunut vuosien saatossa miksikään. Se on aina pysynyt muuttumattomana. Peiliinkin katsoessani, näen aina itseni. En muista nähneeni itseäni ikinä millä muulla tavalla kuin näen sen nytkin. En muista nähneeni peilissä lasta, en nuorta, en teiniä...
Hyvää yötä.

Minulla se kirjoitti:

on ollut jotain, mitä olen. Jotain, mitä tunnen, miten tunnen. En osaa kuvailla sitä millään muulla tavalla kuin jotain, mitä olen. Se ei ole kuvailtavissa, eikä määriteltävissä. Se ei ole muuttunut vuosien saatossa miksikään. Se on aina pysynyt muuttumattomana. Peiliinkin katsoessani, näen aina itseni. En muista nähneeni itseäni ikinä millä muulla tavalla kuin näen sen nytkin. En muista nähneeni peilissä lasta, en nuorta, en teiniä...
Hyvää yötä.

Lue lisää

Juuri niin, jotain mitä olen. Mutta minä lisään siihen vielä: suhteessa johonkin! Siis luontoon tai itseeni. Se esiintyminen tuntui äkkiä ajateltuna ainoalta haluamiselta joka on ollut lapsesta lähtien, ennen lukemista, opiskelua, ystäviä... Hyvää yötä.

Keijuli kirjoitti:

Juuri niin, jotain mitä olen. Mutta minä lisään siihen vielä: suhteessa johonkin! Siis luontoon tai itseeni. Se esiintyminen tuntui äkkiä ajateltuna ainoalta haluamiselta joka on ollut lapsesta lähtien, ennen lukemista, opiskelua, ystäviä... Hyvää yötä.

Lue lisää

johonkin? En tiedä. Nyt voin sanoa aivan rehellisesti, että en tiedä. Se on jotain, mitä tunnen aina. Myös yksin ollessani. Ehkä parhaiten silloin.
Vai esiintyminen. Joo. Sait mut hymyilemään. Esiintyjiäkin on monenlaisia. Hyviä sellaisia on vähän. Itsensä esittelijät ei ole mielestäni hyviä esiintyjiä. Itsensä esittelijät on vaan itsensä esittelijöitä. Ei muuta
Itse en edelleenkään pidä ajatuksesta, että kenties esiinnyn itsekin joskus hamassa tulevaisuudessa. Toivoisin, että silloin kuitenkin pääroolin ottaisi musiikki, kappaaleet. En minä. Maailmassa on tehty todella paljon hyvää musiikkia, mistä monilla ei ole hajuakaan. Tehdään varmaan vieläkin. Olen vaan aika turtunut siihen paskan ylitarjontaan ja en vaivaudu enää kovin paljon tutustumaan uusiin artisteihin. Ikävä sinänsä.

Vai suhteessa kirjoitti:

johonkin? En tiedä. Nyt voin sanoa aivan rehellisesti, että en tiedä. Se on jotain, mitä tunnen aina. Myös yksin ollessani. Ehkä parhaiten silloin.
Vai esiintyminen. Joo. Sait mut hymyilemään. Esiintyjiäkin on monenlaisia. Hyviä sellaisia on vähän. Itsensä esittelijät ei ole mielestäni hyviä esiintyjiä. Itsensä esittelijät on vaan itsensä esittelijöitä. Ei muuta
Itse en edelleenkään pidä ajatuksesta, että kenties esiinnyn itsekin joskus hamassa tulevaisuudessa. Toivoisin, että silloin kuitenkin pääroolin ottaisi musiikki, kappaaleet. En minä. Maailmassa on tehty todella paljon hyvää musiikkia, mistä monilla ei ole hajuakaan. Tehdään varmaan vieläkin. Olen vaan aika turtunut siihen paskan ylitarjontaan ja en vaivaudu enää kovin paljon tutustumaan uusiin artisteihin. Ikävä sinänsä.

Lue lisää

Vai hymyilet minun esiintymiselleni! Kuulisitpa! Tulkki tai tulkitsijahan minäkin haluan/haluaisin olla. Parhaat tulkitsijathan eivät olekaan "minkään näköisiä". Eivät tee itsestään numeroa. He häpyvät ja teksti/musiikki elää ja satuttaa.
Mutta tänä päivänä ei etsitäkään tavallisen tai ei minkään näköisiä esiintyjiä. No, puhutaan kyllä että haetaan persoonallisia esiintyjiä ja sitten valitaan hyvän näköisiä. Valitsijoiden rohkeus ei riitä. Ja kun laulaja tms. on hyvän näköinen, minulla tökkii, ja tämä kenties hyväkin laulaja, ei välttämättä saa minulta ansaitsemaansa kiitosta.
Olisipa joku tehtävä tässä maailmassa!

Keijuli kirjoitti:

Vai hymyilet minun esiintymiselleni! Kuulisitpa! Tulkki tai tulkitsijahan minäkin haluan/haluaisin olla. Parhaat tulkitsijathan eivät olekaan "minkään näköisiä". Eivät tee itsestään numeroa. He häpyvät ja teksti/musiikki elää ja satuttaa.
Mutta tänä päivänä ei etsitäkään tavallisen tai ei minkään näköisiä esiintyjiä. No, puhutaan kyllä että haetaan persoonallisia esiintyjiä ja sitten valitaan hyvän näköisiä. Valitsijoiden rohkeus ei riitä. Ja kun laulaja tms. on hyvän näköinen, minulla tökkii, ja tämä kenties hyväkin laulaja, ei välttämättä saa minulta ansaitsemaansa kiitosta.
Olisipa joku tehtävä tässä maailmassa!

Lue lisää

musiikkia katsotaan. Musiikkia ei enää kuunnella.
Kuuntelisin erittäin mielelläni Sinua laulamassa...
Yksi aivan upea tulkitsija löytyy Helsingissä kadulta. Joku nuori poika. Aina joskus pysähdyn kuuntelemaan sitä. Jos joku saa huononkin kipaleen kuulostamaan hyvältä, se ei voi olla huono tulkitsija. Ihmettelen, ettei kukaan ole vielä löytänyt sitä. Mutta joo. Kaikki ei voi tulla tähdiksi, kaikki ei halua tulla tähdiksi. Sekin täytyy ottaa huomioon.
Kaipaat edelleen jotain tehtävää. Hmm... Se on kyllä outoa. Itse oikein nautin siitä kun ei ole mitään tietynlaista tehtävää. Ei tarvitse tehdä mitään, mitä en halua tehdä. Se tuntuu, miten sen nyt sanoisi, vapaammalta. Onhan niitä joitakin pieniä velvoitteita, kuten työ jne. Mutta kun siinäkään ei tarvitse olla loppupelissä vastuussa kenestäkään muusta kuin omasta itsestä. Se onnistuu niin, että teen sen työn minkä olen sopinut. En enemmän, enkä vähemmän. Tosin joskus iskee tilapäinen mielenhäiriö ja teen sitä enemmän kuin pitäisi. Viimeksi kesällä. Nauti sitä, että olet vapautettu tehtävistä elämässä. Moni ei ole. Moni haluaa vapauden mutta saatuan sen, ei osakaan olla vapaa. Moni haluaa aikaa itselle mutta saatuan sen ei osakaan olla itselle ja suorittaminen muuttaa muotoaan...

Tarkoitan tehtävällä sitä, mitä varten olen tässä maailmassa, juuri tällä paikalla. Kysymys tuli taas siitä, kun ymmärrän että se ei ainakaan ole olla tulkki! Siihen eivät taitoni riitä. Olen joskus rukoillut "Anna minulle tehtävä". Enkö minä näe sitä vai eikö sitä vielä ole tullutkaan eteeni? Pelkään joskus että se onkin jotain ikävää, että tehtäväni on satuttaa jotakuta niin että hän oppii jotain - kenties. No sitä tehtävää en siis haluakaan tietää. Etkö Sinä koskaan kysele miksi olet se mitä olet, mihin Sinua tarvitaan, mihin Sinut on tarkoitettu - muuta kuin minun juttukaverikseni.

Keijuli kirjoitti:

Tarkoitan tehtävällä sitä, mitä varten olen tässä maailmassa, juuri tällä paikalla. Kysymys tuli taas siitä, kun ymmärrän että se ei ainakaan ole olla tulkki! Siihen eivät taitoni riitä. Olen joskus rukoillut "Anna minulle tehtävä". Enkö minä näe sitä vai eikö sitä vielä ole tullutkaan eteeni? Pelkään joskus että se onkin jotain ikävää, että tehtäväni on satuttaa jotakuta niin että hän oppii jotain - kenties. No sitä tehtävää en siis haluakaan tietää. Etkö Sinä koskaan kysele miksi olet se mitä olet, mihin Sinua tarvitaan, mihin Sinut on tarkoitettu - muuta kuin minun juttukaverikseni.

Lue lisää

jotain, minkä vastauksen jo tiedän? Vastaus, mitä en halua tänne kirjoittaa.
Tiedätkö, että olemalla mitä olet, vaikutat kenties eniten ympäristöön ja sen muutokseen. Olemalla, mitä olet, vaikutat eniten Sinua ympäröiviin ihmisiin. Se vaikutus on todellinen, ei pakotettu. Se vaikuttaa juuri niin kuin sen täytyy vaikuttaa. Toisin se ei voi olla. En nyt ala tuomaan mitään esimerkkejä, enkä määrittelemään sitä. Yksinkertaisesti ihmiset muuttuu Sinun lähelläsi. Ne muuttuu juuri sellaisiksi, mitä ne sillä hetkellä on. Ennen näkymätön tulee näkyväksi. Salaisuudet paljastetaan. Jokainen omalla tavalla, omassa ympäristössä...
Ja se kysymys. Miksi olet se, mikä olet? Siihen ei ole vastausta. Koska ei ole kysymystäkään. Jos ymmärrät tämän, olet saanut vastauksen, mitä ei ole. Jos et vielä ymmärrä, aika ei ole vielä tullut ymmärtää. Kuulostaa tutulta, vai mitä?

pitäisi kysyä kirjoitti:

jotain, minkä vastauksen jo tiedän? Vastaus, mitä en halua tänne kirjoittaa.
Tiedätkö, että olemalla mitä olet, vaikutat kenties eniten ympäristöön ja sen muutokseen. Olemalla, mitä olet, vaikutat eniten Sinua ympäröiviin ihmisiin. Se vaikutus on todellinen, ei pakotettu. Se vaikuttaa juuri niin kuin sen täytyy vaikuttaa. Toisin se ei voi olla. En nyt ala tuomaan mitään esimerkkejä, enkä määrittelemään sitä. Yksinkertaisesti ihmiset muuttuu Sinun lähelläsi. Ne muuttuu juuri sellaisiksi, mitä ne sillä hetkellä on. Ennen näkymätön tulee näkyväksi. Salaisuudet paljastetaan. Jokainen omalla tavalla, omassa ympäristössä...
Ja se kysymys. Miksi olet se, mikä olet? Siihen ei ole vastausta. Koska ei ole kysymystäkään. Jos ymmärrät tämän, olet saanut vastauksen, mitä ei ole. Jos et vielä ymmärrä, aika ei ole vielä tullut ymmärtää. Kuulostaa tutulta, vai mitä?

Lue lisää

Kylläpä osasit taas kirjoittaa! Usein kirjoitatkin sanoja, jotka "ruokkivat sielua".
Jospa se tehtävä onkin jotain tuollaista: OLLA.
Tai ELÄÄ.
Voisinhan ajatella nyt nukkumaan mennessä tämän päivän kohtaamisia. Niissä oli tehtäväni! Yksinkertaista ja vaikeaa. Mikä oli energia(?)jota välitin tms.
Nyt pitäisi vain taas rauhoittua.
Ja vain elää.
Hyvää yötä Sinulle. Yksi työpäivä ja sitten viikonloppu!

Keijuli kirjoitti:

Kylläpä osasit taas kirjoittaa! Usein kirjoitatkin sanoja, jotka "ruokkivat sielua".
Jospa se tehtävä onkin jotain tuollaista: OLLA.
Tai ELÄÄ.
Voisinhan ajatella nyt nukkumaan mennessä tämän päivän kohtaamisia. Niissä oli tehtäväni! Yksinkertaista ja vaikeaa. Mikä oli energia(?)jota välitin tms.
Nyt pitäisi vain taas rauhoittua.
Ja vain elää.
Hyvää yötä Sinulle. Yksi työpäivä ja sitten viikonloppu!

Lue lisää

mieltäsi miettimällä mikä energia jne. Välittyy se, minkä täytyy välittyä. Ei enemmän, eikä vähemmän. Itse en mieti sellaisia ollenkaan. Tässä maailmassa mitään ei tapahdu ilman syytä. Jokaiselle syylle on seuraus. Suurin osa ihmisistä näkee ainostaan seurauksen ja ummistaa silmänsä syyltä. Moni asia olisi toisin, jos seurauksen jälkeen ei etsittäisi syyllistä vaan yritettäisi ymmärtää syy. Ymmärrettyään syyn, voi jatkossa olla aiheuttamatta syitä, millä on epämillyttäviä seurauksia. Ei se ole sen kummallisempaa. Ja tietenkin myös päinvastoin. Aiheuttaa sellaisia syitä, millä seuraukset olisivat miellyttävämpiä...
Tehtävä. En pidä sanasta tehtävä. Parempi voisi olla syy olemassaoloon. Tai kenties tarkoitus. Sekin on asia, minkä jokainen saa selvittää itse. Minun tarkoitukseni tai syyni täällä oloon, ei ole jonkun muun. Jokaisella on omansa.
Hyvää yötä. Ai niin. Kiitos kehuistasi. Ettet vaan nyt imartelisi.

turhaan vaivaa kirjoitti:

mieltäsi miettimällä mikä energia jne. Välittyy se, minkä täytyy välittyä. Ei enemmän, eikä vähemmän. Itse en mieti sellaisia ollenkaan. Tässä maailmassa mitään ei tapahdu ilman syytä. Jokaiselle syylle on seuraus. Suurin osa ihmisistä näkee ainostaan seurauksen ja ummistaa silmänsä syyltä. Moni asia olisi toisin, jos seurauksen jälkeen ei etsittäisi syyllistä vaan yritettäisi ymmärtää syy. Ymmärrettyään syyn, voi jatkossa olla aiheuttamatta syitä, millä on epämillyttäviä seurauksia. Ei se ole sen kummallisempaa. Ja tietenkin myös päinvastoin. Aiheuttaa sellaisia syitä, millä seuraukset olisivat miellyttävämpiä...
Tehtävä. En pidä sanasta tehtävä. Parempi voisi olla syy olemassaoloon. Tai kenties tarkoitus. Sekin on asia, minkä jokainen saa selvittää itse. Minun tarkoitukseni tai syyni täällä oloon, ei ole jonkun muun. Jokaisella on omansa.
Hyvää yötä. Ai niin. Kiitos kehuistasi. Ettet vaan nyt imartelisi.

Lue lisää

...ja sulkee koneen.

Keijuli kirjoitti:

...ja sulkee koneen.

Taisi taas tulla tyhmä kysymys. En kai ole kovin hyvä ottamaan vastaan kehuja, koska mielestäni kehuttaavaa ei kovin paljon ole. Olen reaalissakin aika epäilevä kun joku kehuu. Kiitos riittää. Se on enemmän kuin kyllin.

No joo.. kirjoitti:

Taisi taas tulla tyhmä kysymys. En kai ole kovin hyvä ottamaan vastaan kehuja, koska mielestäni kehuttaavaa ei kovin paljon ole. Olen reaalissakin aika epäilevä kun joku kehuu. Kiitos riittää. Se on enemmän kuin kyllin.

Lue lisää

En ole ollut vastaamatta minkään kirjoittamasi takia, vaan siksi että en ole ehtinyt. Nytkin olen taas lähdössä illaksi pois mutta ehdin sentään avata vesimiehet. Se ettei osaa ottaa kehuja vastaan on sitä mieletöntä kriittisyyttä itseään kohtaan ja kai ujouttakin. Minulla on muutama asia, joissa koen olevani hyvä ja jos joku semmoisen huomaisi ja kehaisisi, sanoisin silmät kirkkaana: Just niin! tms. Muutaman kerran sellaista on tapahtunut. Yleensä ihmiset eivät edes näe jossain tilanteessa olennaista, he voivat kehua aivan muuta kuin mitä minä pidän ansiokkaana. Kirjoitan nyt niin nopeasti että taitaa tulla sekavaa, mutta kunhan et mieti "tyhmiä kysymyksiä" - sellaisesta ei siis ole kyse.

Keijuli kirjoitti:

En ole ollut vastaamatta minkään kirjoittamasi takia, vaan siksi että en ole ehtinyt. Nytkin olen taas lähdössä illaksi pois mutta ehdin sentään avata vesimiehet. Se ettei osaa ottaa kehuja vastaan on sitä mieletöntä kriittisyyttä itseään kohtaan ja kai ujouttakin. Minulla on muutama asia, joissa koen olevani hyvä ja jos joku semmoisen huomaisi ja kehaisisi, sanoisin silmät kirkkaana: Just niin! tms. Muutaman kerran sellaista on tapahtunut. Yleensä ihmiset eivät edes näe jossain tilanteessa olennaista, he voivat kehua aivan muuta kuin mitä minä pidän ansiokkaana. Kirjoitan nyt niin nopeasti että taitaa tulla sekavaa, mutta kunhan et mieti "tyhmiä kysymyksiä" - sellaisesta ei siis ole kyse.

Lue lisää

kehumisen tarpeettomuudella sitä, että kaikki mitä olen kirjoittanut... Ei se ole niin ihmeellistä ja ainutlaatuista. Jokainen pystyy tekemään samoin. Siihen ei tarvita mitään muuta kuin antaa aikaa itselle ja tutustua itseensä. Oppia tuntemaan itsensä, miten jokin on mahdollista ja miten se ei ole. Milloin jokin asia on mahdollinen ja milloin se ei ole. Miten se voi olla ja miten se ei voi. Lopuksi taas kerran miksi. Miksi se on niin?

Kuulostaako muuten tämä Sinulta?

"Ihmiset pelkäävät niitä, jotka tuntevat itsensä. Itsensä tunteva ihminen vetää muita puoleensa, hänestä huokuu voimaa, joka voi auttaa ihmisiä vapautumaan perinteiden kahleista.
Valaistunutta ihmistä ei voi alistaa, häntä ei voi kahlita... Sisäistä maailmaansa ymmärtävä ei suostu sopeutumaan yhteiskunnan ahtaisiin kaavoihin; hän järkyttää väistämättä muiden ihmisten mielenrauhaa. Ihmiset ei halua, että heidän mielenrauhaa häiritään, vaikka eläisivätkin kurjuudessa; he ovat onnettomia mutta he ovat tottuneet siihen. Ja sellainen, joka ei ole onneton, on heille muukalainen.
Valaistunut ihminen on kaikkialla muukalainen; hän ei näytä kuuluvan mihinkään. Häntä ei kahlitse mikään, eivät ihmisten asenteet eivätkä yhteiskunnan säännöt.". (Oshon tulkinta tarotkorttien kapinallisesta.)

Tarkoitin sillä kirjoitti:

kehumisen tarpeettomuudella sitä, että kaikki mitä olen kirjoittanut... Ei se ole niin ihmeellistä ja ainutlaatuista. Jokainen pystyy tekemään samoin. Siihen ei tarvita mitään muuta kuin antaa aikaa itselle ja tutustua itseensä. Oppia tuntemaan itsensä, miten jokin on mahdollista ja miten se ei ole. Milloin jokin asia on mahdollinen ja milloin se ei ole. Miten se voi olla ja miten se ei voi. Lopuksi taas kerran miksi. Miksi se on niin?

Kuulostaako muuten tämä Sinulta?

"Ihmiset pelkäävät niitä, jotka tuntevat itsensä. Itsensä tunteva ihminen vetää muita puoleensa, hänestä huokuu voimaa, joka voi auttaa ihmisiä vapautumaan perinteiden kahleista.
Valaistunutta ihmistä ei voi alistaa, häntä ei voi kahlita... Sisäistä maailmaansa ymmärtävä ei suostu sopeutumaan yhteiskunnan ahtaisiin kaavoihin; hän järkyttää väistämättä muiden ihmisten mielenrauhaa. Ihmiset ei halua, että heidän mielenrauhaa häiritään, vaikka eläisivätkin kurjuudessa; he ovat onnettomia mutta he ovat tottuneet siihen. Ja sellainen, joka ei ole onneton, on heille muukalainen.
Valaistunut ihminen on kaikkialla muukalainen; hän ei näytä kuuluvan mihinkään. Häntä ei kahlitse mikään, eivät ihmisten asenteet eivätkä yhteiskunnan säännöt.". (Oshon tulkinta tarotkorttien kapinallisesta.)

Lue lisää

Katsopa mitä sanotaan Narrista ja Hirtetystä? Jos Sinulla ovat siis ne kortit.

Tarkoitin sillä kirjoitti:

kehumisen tarpeettomuudella sitä, että kaikki mitä olen kirjoittanut... Ei se ole niin ihmeellistä ja ainutlaatuista. Jokainen pystyy tekemään samoin. Siihen ei tarvita mitään muuta kuin antaa aikaa itselle ja tutustua itseensä. Oppia tuntemaan itsensä, miten jokin on mahdollista ja miten se ei ole. Milloin jokin asia on mahdollinen ja milloin se ei ole. Miten se voi olla ja miten se ei voi. Lopuksi taas kerran miksi. Miksi se on niin?

Kuulostaako muuten tämä Sinulta?

"Ihmiset pelkäävät niitä, jotka tuntevat itsensä. Itsensä tunteva ihminen vetää muita puoleensa, hänestä huokuu voimaa, joka voi auttaa ihmisiä vapautumaan perinteiden kahleista.
Valaistunutta ihmistä ei voi alistaa, häntä ei voi kahlita... Sisäistä maailmaansa ymmärtävä ei suostu sopeutumaan yhteiskunnan ahtaisiin kaavoihin; hän järkyttää väistämättä muiden ihmisten mielenrauhaa. Ihmiset ei halua, että heidän mielenrauhaa häiritään, vaikka eläisivätkin kurjuudessa; he ovat onnettomia mutta he ovat tottuneet siihen. Ja sellainen, joka ei ole onneton, on heille muukalainen.
Valaistunut ihminen on kaikkialla muukalainen; hän ei näytä kuuluvan mihinkään. Häntä ei kahlitse mikään, eivät ihmisten asenteet eivätkä yhteiskunnan säännöt.". (Oshon tulkinta tarotkorttien kapinallisesta.)

Lue lisää

Kapinallinen olen tuntenut ja tiennyt olleenikin. Tai jääräpäinen tms, joksi sen voi joku tulkita. Mutta toisin en voi olla. Kun havaitsen jossakin - minun mielestäni - tyhmyyden tai vääryyden, yksisilmäisen suhtautumisen, tai jotain joka nostaa taistelutahtoni. En kysele enkä hae tukea ensin ajatukselleni muilta vaan olen heti ainakin hiljaisessa sodassa. Siis kapinoin. Saatan jäädä yksin kapinoimaan mutta taas: En voi toimia toisin. Minussa ei ole mitään joukkojen villitsijää. Siinä mielessä tuo tekstisi tosiaan sopii.
"Sellainen joka ei ole onneton...
Kerronpa Sinulle mitä tuli mieleeni. Minulla on eräs ystävä, joka on eronnut viisi vuotta ennemmin kuin minä. Useasti vieläkin työkaverini surkuttelevat häntä. Olen joskus heittänyt sekaan "mutta onhan siitä jo piip vuotta, minulla on vasta piip vuotta ja tämmöinen meno ja fiilis!" Ei ehkä kovin fiksusti sanottu mutta selvitti minulle erään asian: Tuon jälkeen siis joku rupesi selittämään, miten VAIKEA ero se oli. No, mies lähti mutta ei tämän velkoja eikä muita sotkuja tämä tuttu joutunut vuosia sen jälkeen selvittämään, että minusta aika tavallinen ero. Lapset aikuisia jne. Tässä yritän sanoa sitä että jos pääsee jonkun pahan paikan yli, (kovalla työllä ja itsetutkiskelulla)se tarkoittaakin ettei se paikka paha ollutkaan. Noin iloinen eronnut! Jopa onnellinen, siis muukalainen kuten kirjoitit, outo tyyppi. Silloin tällöin joku sanoo minulle jotain joka viittaa "minun helppoon elämään". Eihän tuollaiseen mittareita ole mutta se lausahdus sanotaan minua katsomalla ei tietämällä. En minä näyttele enkä petä, minä vain haluan pahasta olosta aina mahdollisimman pian eroon. Luen, kirjoitan, tuijotan takkatulta, mitä milloinkin. Pidän huolta itsestäni. Ehkä kaikki eivät sitä vielä osaa. Siitä tulee turvallisuutta elämään kun tietää että on välineet ja taito "rakastaa itseään".
Olethan Sinä monasti tiennyt raskaista hetkistäni, se että pärjään itseni kanssa, vaatii työtä, eikä se työ tule koskaan valmiiksi.
Kiva kun laitoit tuon tulkinnan minulle. Kiitos.

Keijuli kirjoitti:

Katsopa mitä sanotaan Narrista ja Hirtetystä? Jos Sinulla ovat siis ne kortit.

Narri on aina luottavainen; hän ei anna menneiden kokemustensa horjuttaa luottamustaan. Vaikka pettäisit hänet, hän luottaa sinuun; vaikka pettäisit hänet uudelleen, hän luottaa sinuun silti. Ja vaikka pettäisit hänet sen jälkeenkin, hänen luottamuksensa ei horju. Saatat pitää häntä typeränä; sanot, ettei hän ota opikseen. Narrin luottamuksella ei kuitenkaan ole mitään rajaa; se on niin aitoa, ettei kukaan voi sitä horjuuttaa.
Uskalla olla hullu sanan taolaisessa ja zeniläisessä merkityksessä. Älä piiloudu tietämyksesi taakse. Mitä tahansa sinulle tapahtuukin, hyväksy se ja jätä sitten kaikki taaksesi. Pidä huoli siitä, että mielesi pysyy jatkuvasti puhtaana; anna menneisyyden kuolla, jotta voit elää nykyhetkessä, tässä ja nyt, viattoman lapsen lailla; kuin vastasyntynyt. Se on aluksi vaikea. Ihmiset käyttävät sinua hyväkseen... anna heidän tehdä niin. He ovat säälittäviä. Vaikka sinua huijattaisiin ja käytettäisiin hyväksi, anna sen tapahtua, sillä mikä on aidosti sinun, ei kukaan voi sinulta varastaa. Joka kerta kun kykenet kohtaamaan tilanteen tyynesti antamatta sen horjuttaa itseäsi, sisimpäsi eheytyy ja olemuksesi kirkastuu. (Hmmm... Taisi osua ja upota kohdallasi. Kyllä taidat tuntea itsesi paremmin kuin minä Sinut)
Hirtetystä ei löydy mitään. Ei siitä kirjasta, mikä mulla on.

.,,.. kirjoitti:

Narri on aina luottavainen; hän ei anna menneiden kokemustensa horjuttaa luottamustaan. Vaikka pettäisit hänet, hän luottaa sinuun; vaikka pettäisit hänet uudelleen, hän luottaa sinuun silti. Ja vaikka pettäisit hänet sen jälkeenkin, hänen luottamuksensa ei horju. Saatat pitää häntä typeränä; sanot, ettei hän ota opikseen. Narrin luottamuksella ei kuitenkaan ole mitään rajaa; se on niin aitoa, ettei kukaan voi sitä horjuuttaa.
Uskalla olla hullu sanan taolaisessa ja zeniläisessä merkityksessä. Älä piiloudu tietämyksesi taakse. Mitä tahansa sinulle tapahtuukin, hyväksy se ja jätä sitten kaikki taaksesi. Pidä huoli siitä, että mielesi pysyy jatkuvasti puhtaana; anna menneisyyden kuolla, jotta voit elää nykyhetkessä, tässä ja nyt, viattoman lapsen lailla; kuin vastasyntynyt. Se on aluksi vaikea. Ihmiset käyttävät sinua hyväkseen... anna heidän tehdä niin. He ovat säälittäviä. Vaikka sinua huijattaisiin ja käytettäisiin hyväksi, anna sen tapahtua, sillä mikä on aidosti sinun, ei kukaan voi sinulta varastaa. Joka kerta kun kykenet kohtaamaan tilanteen tyynesti antamatta sen horjuttaa itseäsi, sisimpäsi eheytyy ja olemuksesi kirkastuu. (Hmmm... Taisi osua ja upota kohdallasi. Kyllä taidat tuntea itsesi paremmin kuin minä Sinut)
Hirtetystä ei löydy mitään. Ei siitä kirjasta, mikä mulla on.

Lue lisää

Vaikka Alkossa lakkoillaan!
Voi kiitos. Näin on. Ja ehkä juuri siksi voin sanoa olevani onnellinen. Kysyit kerran, onko sairauteni jo ohi. En halunnut silloin vastata. Ei ole. Sen kanssa elän loppuun saakka. Sain sen exän temppujen paineiden alla, mutta eron jälkeen oireet ovat olleet selkeästi lievempiä. Olen siis oikeasti siinäkin suhteessa onnellinen ihminen.
Avasin viinipullon. Pitkä raskas työviikko on takana. Nyt pitää vain olla varovainen tässä kirjoittelussa että en puhu mitä sattuu. Enkä ala itkeskellä, kun nyt noita vanhoja tuli kaivettua. Ettet vain joudu olkapääksi.
Mikä on Sinun korttisi?

Keijuli kirjoitti:

Kapinallinen olen tuntenut ja tiennyt olleenikin. Tai jääräpäinen tms, joksi sen voi joku tulkita. Mutta toisin en voi olla. Kun havaitsen jossakin - minun mielestäni - tyhmyyden tai vääryyden, yksisilmäisen suhtautumisen, tai jotain joka nostaa taistelutahtoni. En kysele enkä hae tukea ensin ajatukselleni muilta vaan olen heti ainakin hiljaisessa sodassa. Siis kapinoin. Saatan jäädä yksin kapinoimaan mutta taas: En voi toimia toisin. Minussa ei ole mitään joukkojen villitsijää. Siinä mielessä tuo tekstisi tosiaan sopii.
"Sellainen joka ei ole onneton...
Kerronpa Sinulle mitä tuli mieleeni. Minulla on eräs ystävä, joka on eronnut viisi vuotta ennemmin kuin minä. Useasti vieläkin työkaverini surkuttelevat häntä. Olen joskus heittänyt sekaan "mutta onhan siitä jo piip vuotta, minulla on vasta piip vuotta ja tämmöinen meno ja fiilis!" Ei ehkä kovin fiksusti sanottu mutta selvitti minulle erään asian: Tuon jälkeen siis joku rupesi selittämään, miten VAIKEA ero se oli. No, mies lähti mutta ei tämän velkoja eikä muita sotkuja tämä tuttu joutunut vuosia sen jälkeen selvittämään, että minusta aika tavallinen ero. Lapset aikuisia jne. Tässä yritän sanoa sitä että jos pääsee jonkun pahan paikan yli, (kovalla työllä ja itsetutkiskelulla)se tarkoittaakin ettei se paikka paha ollutkaan. Noin iloinen eronnut! Jopa onnellinen, siis muukalainen kuten kirjoitit, outo tyyppi. Silloin tällöin joku sanoo minulle jotain joka viittaa "minun helppoon elämään". Eihän tuollaiseen mittareita ole mutta se lausahdus sanotaan minua katsomalla ei tietämällä. En minä näyttele enkä petä, minä vain haluan pahasta olosta aina mahdollisimman pian eroon. Luen, kirjoitan, tuijotan takkatulta, mitä milloinkin. Pidän huolta itsestäni. Ehkä kaikki eivät sitä vielä osaa. Siitä tulee turvallisuutta elämään kun tietää että on välineet ja taito "rakastaa itseään".
Olethan Sinä monasti tiennyt raskaista hetkistäni, se että pärjään itseni kanssa, vaatii työtä, eikä se työ tule koskaan valmiiksi.
Kiva kun laitoit tuon tulkinnan minulle. Kiitos.

Lue lisää

Olen joskus miettinyt pääni puhki siitä, että mitä annettavaa jollakin toiselle on minulle? Onko jollain jotain, mitä haluan? Olen tullut siihen tulokseen, ettei ole. Kenelläkään ei ole mitään annettavaa. On asioita, joita voidaan jakaa mutta, että jollakin olisi jotain annettavaa... Se on aika harhainen käsitys. Erittäin harhainen. Se olisi selvä osoitus tyytymättömyydestä omaan itseensä. Eipä ole mitään annettavaa minullakaan toiselle. Se, mitä minulla on, ei ole annettavissa sillä tavalla kuin sen voisi luulla olevan. Se on jaettavissa muttei annettavissa. Kukaan meistä ei ole poikkeus siinä asiassa. On itsepetosta luulla asian olevan toisin. Se voi ilmetä itsesäälinä, syyllistämisenä, omistushaluna... Kaikki Pelon valeasuja.
Jaa. Vai "helppo elämä"? Typerää luulla noin. Kukaan ei ala tutkiskelemaan itseään helpon elämän seurauksena. Ketään ei kiinnosta miksi elämä on helppoa. Jokainen helppoa elämää viettävä pelkää menettää sen helpon elämän ja jättää siksi itsetutkiskelun tekemättä. Tarpeeksi pahaksi koetut vastoinkäymiset saavat vasta ihmisen katsomaan itseensä. Jos ihminen ei katso itseensä, sen vastoinkäymiset ei ole ollut vielä tarpeeksi pahoja. Jos ihminen ei katso itseensä, se on pelkuri. Silloin se pelkää kohdata itsensä sellaisena kuin se on. Ehkä kaikkien ei vielä tarvitse kohdata itseään? En voi tietää sitä kenenkään toisen puolesta. Silloin kun hetki on oikea, jokainen tietää sen itse. Sama kuin rakastuneena olo. Silloin kun on rakastunut, sen vaan tietää. Jos epäilee sitä, että onko rakastunut, silloin ei ole. Ei ole rakastunut. Jos kysyy itseltä ja muilta, että onko tämä nyt sitä rakkautta, voin sanoa suoraan, että ei ole. Ei se ole sen kummallisempaa.
Tässä nyt juolahti mieleen ajatus, että ollaanko me antamassa keskusteluissamme sanoille uutta merkitystä? Tai kenties palauttamassa niille merkitystä, mikä niiltä on viety?

Keijuli kirjoitti:

Vaikka Alkossa lakkoillaan!
Voi kiitos. Näin on. Ja ehkä juuri siksi voin sanoa olevani onnellinen. Kysyit kerran, onko sairauteni jo ohi. En halunnut silloin vastata. Ei ole. Sen kanssa elän loppuun saakka. Sain sen exän temppujen paineiden alla, mutta eron jälkeen oireet ovat olleet selkeästi lievempiä. Olen siis oikeasti siinäkin suhteessa onnellinen ihminen.
Avasin viinipullon. Pitkä raskas työviikko on takana. Nyt pitää vain olla varovainen tässä kirjoittelussa että en puhu mitä sattuu. Enkä ala itkeskellä, kun nyt noita vanhoja tuli kaivettua. Ettet vain joudu olkapääksi.
Mikä on Sinun korttisi?

Lue lisää

kirjoitin Kapinallisesta. Se taitaa olla ensimmäinen kerta kun luin jostain lyhyesti ja ytimekkäästi itsestäni. Jotain, mikä kuvailee minua. Jotain, mikä on aina ollut minussa muuttumattomana... Ohoh! Olenpa vaatimaton tänään.
Sairauksista. Ollaan sairaita jokainen. Kaikkia sairauksia ei vaan tunnisteta. Terve ihminen ei sairastu. Terve ihminen ei oireile. Terveitä ollaan tänne maailmaan tulomme hetkellä ja kenties tullaan terveeksi lähtömekin hetkellä.
Fyysiset vammat on vaikea parantaa. Ei voi korvata alkuperäista osaa keinotekoisella ja kuvitella, että kaikki on niin kuin ennenkin. Ei ole. Sen kanssa voi oppia elämään. Niin kuin sanoit itsekin. Psyykkiset ja henkiset vaivat on kaikki parannettavissa. Ne ei ole sidottu fyysisyyden rajoituksiin. Pitäisi vaan ymmärtää, ettei seurakselle voi tehdä mitään, ellei ymmärrä syytä. Ellei ymmärrä miksi. Siksi tavanomainen psykologia on enimmäkseen puoskarointia. Tavanomainen psykologia on täynnä "hienoja" sanoja seurauksista mutta siinä on hyvin vähän, jos ollenkaan, ymmärrystä syistä, jotka aiheuttaa tietynlaiset seuraukset.

jatkaa viestistäsi. kirjoitti:

Olen joskus miettinyt pääni puhki siitä, että mitä annettavaa jollakin toiselle on minulle? Onko jollain jotain, mitä haluan? Olen tullut siihen tulokseen, ettei ole. Kenelläkään ei ole mitään annettavaa. On asioita, joita voidaan jakaa mutta, että jollakin olisi jotain annettavaa... Se on aika harhainen käsitys. Erittäin harhainen. Se olisi selvä osoitus tyytymättömyydestä omaan itseensä. Eipä ole mitään annettavaa minullakaan toiselle. Se, mitä minulla on, ei ole annettavissa sillä tavalla kuin sen voisi luulla olevan. Se on jaettavissa muttei annettavissa. Kukaan meistä ei ole poikkeus siinä asiassa. On itsepetosta luulla asian olevan toisin. Se voi ilmetä itsesäälinä, syyllistämisenä, omistushaluna... Kaikki Pelon valeasuja.
Jaa. Vai "helppo elämä"? Typerää luulla noin. Kukaan ei ala tutkiskelemaan itseään helpon elämän seurauksena. Ketään ei kiinnosta miksi elämä on helppoa. Jokainen helppoa elämää viettävä pelkää menettää sen helpon elämän ja jättää siksi itsetutkiskelun tekemättä. Tarpeeksi pahaksi koetut vastoinkäymiset saavat vasta ihmisen katsomaan itseensä. Jos ihminen ei katso itseensä, sen vastoinkäymiset ei ole ollut vielä tarpeeksi pahoja. Jos ihminen ei katso itseensä, se on pelkuri. Silloin se pelkää kohdata itsensä sellaisena kuin se on. Ehkä kaikkien ei vielä tarvitse kohdata itseään? En voi tietää sitä kenenkään toisen puolesta. Silloin kun hetki on oikea, jokainen tietää sen itse. Sama kuin rakastuneena olo. Silloin kun on rakastunut, sen vaan tietää. Jos epäilee sitä, että onko rakastunut, silloin ei ole. Ei ole rakastunut. Jos kysyy itseltä ja muilta, että onko tämä nyt sitä rakkautta, voin sanoa suoraan, että ei ole. Ei se ole sen kummallisempaa.
Tässä nyt juolahti mieleen ajatus, että ollaanko me antamassa keskusteluissamme sanoille uutta merkitystä? Tai kenties palauttamassa niille merkitystä, mikä niiltä on viety?

Lue lisää

...tuhon viestisi alkuun. Minä toivon löytäväni niitä ihmisiä joilla on minulle jotakin annettavaa. Ja heitä on. Sinäkin. Muistan useasti odottaneeni sitä hetkeä että voin avata koneen ja jutella kanssasi. Suorastaan toivonut että joku jo lähtisi tuosta.
Mutta tietenkin ne mitä saan toiselta ihmiseltä ovat häivähdyksiä jostain, vastaväitteitä mielessäni tai vahvistus jollekin ajatukselleni tai aivan uusi maisema. Luin viikolla muutaman lauseen eräästä kirjasta ja aivan ääneen hihkaisin. Vaikka kaivan sisältäni kaiken mahdollisen, tarvitsen muita ihmisiä, kirjoja tms. jopa ihmisten pahuutta tai ilkeyttä tai epärehellisyyttä. Miten muuten oppisin tuntemaan itseni?
Vai onko se jakamista? Ei ole!

Keijuli kirjoitti:

...tuhon viestisi alkuun. Minä toivon löytäväni niitä ihmisiä joilla on minulle jotakin annettavaa. Ja heitä on. Sinäkin. Muistan useasti odottaneeni sitä hetkeä että voin avata koneen ja jutella kanssasi. Suorastaan toivonut että joku jo lähtisi tuosta.
Mutta tietenkin ne mitä saan toiselta ihmiseltä ovat häivähdyksiä jostain, vastaväitteitä mielessäni tai vahvistus jollekin ajatukselleni tai aivan uusi maisema. Luin viikolla muutaman lauseen eräästä kirjasta ja aivan ääneen hihkaisin. Vaikka kaivan sisältäni kaiken mahdollisen, tarvitsen muita ihmisiä, kirjoja tms. jopa ihmisten pahuutta tai ilkeyttä tai epärehellisyyttä. Miten muuten oppisin tuntemaan itseni?
Vai onko se jakamista? Ei ole!

Lue lisää

eri mieltä.
Pahuus, epärehellisyys, raadollisuus... Meissä jokaisessa on ne piirteet. Siinäkään asiassa kukaan ei ole poikkeus. Kieltämällä ne mielessä, ne ei lakkaa olemasta. Ne voi saada hallintaan kohtaamalla ne ja hyväksymällä niiden olemassaolo. Tukahduttaminen ei ole se oikea tie. Tukahduttamisella tarkoitan nimenomaan kieltämistä. En voi enää rehellisesti sanoa, etten koskaan voisi tehdä jotain... Olen usein sanonut, ettei minusta ole siihen mutta moni asia on kuitenkin ollut toisin. Voin vaan sanoa, että on monia asioita, mitä en halua joutua tekemään. Etten ikinä joutuisi siihen tilanteeseen, että pitäisi ottaa jotain äärimmäisiä keinoja käyttöön.
Katsotaan vaikka eri sotia, eri aikakausilta. Onko ne ihmiset ollut jotenkin erityisen pahoja kun ovat tehneet niitä julmuuksia? Tai olisiko ne kuitenkin ihan tavallisia ihmisiä, jotka äärimmäsissä tilanteissa toimivat äärimmäisiä keinoja käyttäen? Siinä on usein se sokea usko yksi iso syy. Siksi en voi puhua täysin yhdenkään uskonnon puolesta instituutiona. Suurin osa niistä kehottaa uskomaan sokeasti. Harhaoppia. Ennen sokea, nyt näen...
Se muiden ihmisten tarvitseminen on keinotekoista. Silloin tarvitsee tietoa, miten selviää muiden ihmisten kanssa. Silloin kun ei tiedä, ei myös tarvitse. Silloin vaan on ja ei ole, ei ole ja on...

luulet, että kirjoitti:

kirjoitin Kapinallisesta. Se taitaa olla ensimmäinen kerta kun luin jostain lyhyesti ja ytimekkäästi itsestäni. Jotain, mikä kuvailee minua. Jotain, mikä on aina ollut minussa muuttumattomana... Ohoh! Olenpa vaatimaton tänään.
Sairauksista. Ollaan sairaita jokainen. Kaikkia sairauksia ei vaan tunnisteta. Terve ihminen ei sairastu. Terve ihminen ei oireile. Terveitä ollaan tänne maailmaan tulomme hetkellä ja kenties tullaan terveeksi lähtömekin hetkellä.
Fyysiset vammat on vaikea parantaa. Ei voi korvata alkuperäista osaa keinotekoisella ja kuvitella, että kaikki on niin kuin ennenkin. Ei ole. Sen kanssa voi oppia elämään. Niin kuin sanoit itsekin. Psyykkiset ja henkiset vaivat on kaikki parannettavissa. Ne ei ole sidottu fyysisyyden rajoituksiin. Pitäisi vaan ymmärtää, ettei seurakselle voi tehdä mitään, ellei ymmärrä syytä. Ellei ymmärrä miksi. Siksi tavanomainen psykologia on enimmäkseen puoskarointia. Tavanomainen psykologia on täynnä "hienoja" sanoja seurauksista mutta siinä on hyvin vähän, jos ollenkaan, ymmärrystä syistä, jotka aiheuttaa tietynlaiset seuraukset.

Lue lisää

Niinpä tietysti! Sinä olet Kapinallinen!
Sitä sairaudesta: Varmasti arvaat kumpi minulla oli heikompi.
Kroppa ei siis sitä painetta kestänyt.
Nyt syömään.

Keijuli kirjoitti:

Niinpä tietysti! Sinä olet Kapinallinen!
Sitä sairaudesta: Varmasti arvaat kumpi minulla oli heikompi.
Kroppa ei siis sitä painetta kestänyt.
Nyt syömään.

onnelinen siitä, että minulta ei puutu mitään osaa. Tai puuttuu multa yksi. Tai oikeastaan puolitoista. Puolitoista hammasta ja yksi on taas kerran poistamisen tarpeessa. Se ei ole enää korjattavissa ja on haitaksi muille. Tämä oli kai tarkoitettu jonkinlaiseksi vitsiksi. Mutta joo. Vakavammin aiheesta. En ole kärsinyt kun yhden hiukan vakavamman fyysisen vamman. Joskus 8-vuotiaana. Hiusmurtuman käsivarressa. Kaikki muut on ollut nopeasti ohimeneviä. Itsestään nopeasti parantuvia. Eipä vasen käsi olekaan niin hyvä kuin se voisi olla. Tai ehkä se on vaan harjoituksen ja käytön puutetta. Tiedä sitä.
Sinulla ei siis kroppa kestänyt. Siinäkin on yksi asia, minkä moni haluaisi uskoa olevan toisin. Miesten ja naisten välisestä erosta. Naisen keho on hennompi. Naisen keho ei kestä itsensä ulkopuolelta tulevaa painetta yhtä hyvin kuin miehen keho. Näin se vaan on. Mutta mikä sitten tulee sisältä päin tulevaan paineeseen ja rasitukseen, siinä on nainen kuin nainen aivan eri planeetalla miehiin verrattuna. Siksi miehille on usein tunteiden näyttäminen ja niistä puhuminen aivan ylivoimaisen vaikeata. Siksi miehet usein pakenevat voimakkaita tunteita. Tunteita, mitkä ei ole fyysisiä. Siksi moni mies vajoaa aika alas eron tultua. Alkoholi ja muut päihteet jne. Koska ne syvemmät tunteet tulee miehille itsensä ulkopuolelta. Aina. Mies ei synnytä miehiä. Synnyttäjänä on ainakin vielä toistaiseksi aina nainen. Sikiön kantajana on aina nainen. Se siitä tasa-arvosta niin kuin se tänäpäivänä tulkitaan. Me ei olla koskaan oltu tasa-arvoisia, eikä tulla koskaan olemaan. On pienet hetket elämässämme kun koetaan tasa-arvo. Syntymän ja kuoleman hetki. Nekin hetket on muutoksen hetkiä. Muodonmuutoksen hetkiä, mitä suurin osa ihmisistä pelkää. Pelkäämällä niitä, ne pelkää elää. Ne elää aina menneisyydessä tai haaveilee tulevaisuudesta. Eikä yksikään niistä koe nykyhetkeä. Nykyhetkeä mikä on yhtä menneisyyden ja tulevaisuuden kanssa. Nykyhetkeä, mikä oikeasti osoittaa menneisyyden ja tulevaisuuden olevan harhaa. Mielikuvitusta. En pelottava luopua todeksi pitämistä asioista. Mieli näkee ainoastaan sen, minkä se haluaa nähdä. Rajoittunutta, sanoisin. Musta ei nähdä ilman valkoista, eikä valkoista ilman mustaa. Mustaan ja valkoisen väliin jää harmaa. Lukemattomia harmaan eri sävyjä, minkä joukkoon joskus eksyy jokunen harmaasta poikkeava sävykin...
En tiedä oletko lukenut Taolaisuudesta mutta siinä on todella paljon ajatonta viisautta. Itse hämmästyin kuin usein olen toiminut sen mukaan, tietämättä siitä mitään. Tutustuin siihen yhden ihmisen eräänlaisesta suosituksesta kesällä. En voinut kuin hymyillä lukiessaan sitä.

.,,.. kirjoitti:

Narri on aina luottavainen; hän ei anna menneiden kokemustensa horjuttaa luottamustaan. Vaikka pettäisit hänet, hän luottaa sinuun; vaikka pettäisit hänet uudelleen, hän luottaa sinuun silti. Ja vaikka pettäisit hänet sen jälkeenkin, hänen luottamuksensa ei horju. Saatat pitää häntä typeränä; sanot, ettei hän ota opikseen. Narrin luottamuksella ei kuitenkaan ole mitään rajaa; se on niin aitoa, ettei kukaan voi sitä horjuuttaa.
Uskalla olla hullu sanan taolaisessa ja zeniläisessä merkityksessä. Älä piiloudu tietämyksesi taakse. Mitä tahansa sinulle tapahtuukin, hyväksy se ja jätä sitten kaikki taaksesi. Pidä huoli siitä, että mielesi pysyy jatkuvasti puhtaana; anna menneisyyden kuolla, jotta voit elää nykyhetkessä, tässä ja nyt, viattoman lapsen lailla; kuin vastasyntynyt. Se on aluksi vaikea. Ihmiset käyttävät sinua hyväkseen... anna heidän tehdä niin. He ovat säälittäviä. Vaikka sinua huijattaisiin ja käytettäisiin hyväksi, anna sen tapahtua, sillä mikä on aidosti sinun, ei kukaan voi sinulta varastaa. Joka kerta kun kykenet kohtaamaan tilanteen tyynesti antamatta sen horjuttaa itseäsi, sisimpäsi eheytyy ja olemuksesi kirkastuu. (Hmmm... Taisi osua ja upota kohdallasi. Kyllä taidat tuntea itsesi paremmin kuin minä Sinut)
Hirtetystä ei löydy mitään. Ei siitä kirjasta, mikä mulla on.

Lue lisää

Kysyin Sinulta Narria ja Hirtettyä sen vuoksi että eräs ihminen sanoi niiden sopivan minuun. En vain ole aiemmin lähtenyt selvittämään mitä ne pitävät sisällään. Tähän sopii myös se Coelhon lause: Valon Soturi pitää aina sydämensä puhtaana vihan tunteesta.
Siis hyväksy ja jätä taaksesi.
Eihän se aina onnistu mutta hyvä tavoite.

Rohkenen olla kirjoitti:

eri mieltä.
Pahuus, epärehellisyys, raadollisuus... Meissä jokaisessa on ne piirteet. Siinäkään asiassa kukaan ei ole poikkeus. Kieltämällä ne mielessä, ne ei lakkaa olemasta. Ne voi saada hallintaan kohtaamalla ne ja hyväksymällä niiden olemassaolo. Tukahduttaminen ei ole se oikea tie. Tukahduttamisella tarkoitan nimenomaan kieltämistä. En voi enää rehellisesti sanoa, etten koskaan voisi tehdä jotain... Olen usein sanonut, ettei minusta ole siihen mutta moni asia on kuitenkin ollut toisin. Voin vaan sanoa, että on monia asioita, mitä en halua joutua tekemään. Etten ikinä joutuisi siihen tilanteeseen, että pitäisi ottaa jotain äärimmäisiä keinoja käyttöön.
Katsotaan vaikka eri sotia, eri aikakausilta. Onko ne ihmiset ollut jotenkin erityisen pahoja kun ovat tehneet niitä julmuuksia? Tai olisiko ne kuitenkin ihan tavallisia ihmisiä, jotka äärimmäsissä tilanteissa toimivat äärimmäisiä keinoja käyttäen? Siinä on usein se sokea usko yksi iso syy. Siksi en voi puhua täysin yhdenkään uskonnon puolesta instituutiona. Suurin osa niistä kehottaa uskomaan sokeasti. Harhaoppia. Ennen sokea, nyt näen...
Se muiden ihmisten tarvitseminen on keinotekoista. Silloin tarvitsee tietoa, miten selviää muiden ihmisten kanssa. Silloin kun ei tiedä, ei myös tarvitse. Silloin vaan on ja ei ole, ei ole ja on...

Lue lisää

En ole laskenut viestien määrää, mutta paljonhan noita jo on. On ollut helpompaa jutella täällä mutkan takana. Jos jatkamme tuolla näkyvämmällä paikalla, tulee ainakin minua julkisuus häiritsemään. Mutta yritetään jatkaa.
Uskonnoista: Minä sanon omaani huonouden filosofiaksi. Itseensä ei saa olla tyytyväinen, aina pitää nöyrtyä ja pyytää anteeksi pahuuttaan ja huonouttaan jne. Ilo on kiellettyä.

Keijuli kirjoitti:

En ole laskenut viestien määrää, mutta paljonhan noita jo on. On ollut helpompaa jutella täällä mutkan takana. Jos jatkamme tuolla näkyvämmällä paikalla, tulee ainakin minua julkisuus häiritsemään. Mutta yritetään jatkaa.
Uskonnoista: Minä sanon omaani huonouden filosofiaksi. Itseensä ei saa olla tyytyväinen, aina pitää nöyrtyä ja pyytää anteeksi pahuuttaan ja huonouttaan jne. Ilo on kiellettyä.

Lue lisää

palataan siihen meille jo niin tuttuun hyvään ja pahaan.
Ei ole mieltä pyytää anteeksi omaa tietoista itseään. Anteeksi voi pyytää myöhemmin jotain tekoa, minkä oli tehnyt aikaisemmin tietämättömyyttään. Tietämättömänä seurauksista. Anteeksi pyytäminenkään ei riitä. Sekin on vasta ensimmäinen askel. Ympyrä sulkeutuu vasta silloin kun antaa anteeksi ja ymmärtää... Jokainen osaa pyytää anteeksi. Se ei ole niin vaikea. Harva osaa antaa anteeksi. Jokainen voi sanoa antaneensa anteeksi mutta, mutta... Riittääkö se kun sanoo antaneensa anteeksi? Jos ei ole silti antanut anteeksi mielessään, jos ei silti ole antanut anteeksi sydämessään, ne anteeksiannot jää vaan ja ainoastaan sanoiksi vailla minkäänlaista merkitystä. Ne on silloin onttoja sanoja, mitkä kuulostaakin ontoilta kirjaimellisesti. Itse en välitä niin paljon anteeksipyynnöistä. En kaipaa niitä enää niiltä ihmisiltä, keneltä kenties olisin ansainnut kuulla ne. Olen jo antanut anteeksi niille ennen kuin ne on ehtinyt pyytää sitä. Ennen kuin ne edes tulee ymmärtämään olevan mulle anteeksipyyntöjä velkaa. Minä en enää tee niillä anteeksipyynnöillä mitään. Osaan elää ilmankin.
Vai ilo kiellettyä. Miksi? Milloin aidosti iloinen ihminen on tehnyt jollekin tietoisesti ja tarkoituksella pahaa? Tyytyväisyys itseensä sellaisena kuin jokaisena muuttuvana hetkena on, on mielestäni iloista. Ei ehkä hilpeän iloista mutta tasaisen iloista. Ei se ainakaan surullista ole.
Sitten olen aina ihmetellyt sitä sokeaa uskoa siihen, että Jeesus on sovittanut syntimme. Se on suurimpia harhaoppeja, mitä järjestäytynyt kristillisyys on maailmaan levittänyt. Jeesus näytti ainoastaan tien, miten jokainen voi tehdä sen itse. Antamalla anteeksi. Antamalla anteeksi itselle. Jeesus ei ollut sen enemmän jumalan poika kuin kukaan muukaan poikalapsi. Hän oli ihan tavallinen ihminen niin kuin minä ja Sinä ja kaikki muutkin. Sillä erolla, että hänkään ei pitänyt ihmisenä olon vaikeudesta ja otti selvää niistä syistä, mitkä tekee ihmiselämän vaikeaksi. "Synnitön" ei ollut edes hän. Kukaan ei ole. Kukaan ei ole ollut, eikä tule olemaan. Mietitään vaikka sitä "Ken synnitön jne.". Heittikö Jeesus kiven? Miksi? Joo. Taidan taas olla saarnaamassa. Ei ole tarkoitus. Yritän kertoa vaan oman tulkintani.
Ps. Kun tulee tila täyteen, ei tarvitse jatkaa siellä "julkisuudessa". Koska nyt mennään jo aiheisiin, mitkä kaikki ei välttämättä kuulu sinne. Voit kirjoittaa s-postia osoitteeseen [email protected] Olet toinen kenelle annan tämän. Tai nyt sen varmaan tietää moni muukin. Ei ole väliä. Voit tehdä itsellekin uuden tuntemattomana minulle, jos haluat pysyä tuntemattomana. Itse en tule entistä tutummaksi osoitteen myötä. Uskoisin pystyväni erottamaan Sinut muista ja uskon myös mahdollisten lukijoiden tahdikkuuteen antaa meidän jatkaa kirjevaihtoa yksityisesti.

Keijuli kirjoitti:

Kysyin Sinulta Narria ja Hirtettyä sen vuoksi että eräs ihminen sanoi niiden sopivan minuun. En vain ole aiemmin lähtenyt selvittämään mitä ne pitävät sisällään. Tähän sopii myös se Coelhon lause: Valon Soturi pitää aina sydämensä puhtaana vihan tunteesta.
Siis hyväksy ja jätä taaksesi.
Eihän se aina onnistu mutta hyvä tavoite.

Lue lisää

Se onnistuu aina silloin kun luovut tavoitteesta. Kun on tavoite, ajatuksesi on tavoitteessa, eikä nykyhetkessä. Kun tavoite on pois, se ei enää häiritse hyväksymistä ja taakse jättämistä.
Olen muuten pohtinut hiukan sitä "hirtettyä". Miten tulkitsisin itse sen "hirtetyn"? Tulee mieleen jonkinlainen marttyyri. Kärsinyt kenties enemmän kuin olisi ansainnut. Alistettu tai ainakin yritetty alistaa. Päätyi narun jatkoksi, koska ei suostunut alistumaan. Luopui mieluummin kropasta kuin itsestä. Tai ehkä hiljainen kärsijä. Tai tukahdettu. En tiedä. Kunhan heittelen.

Taas kerran kirjoitti:

palataan siihen meille jo niin tuttuun hyvään ja pahaan.
Ei ole mieltä pyytää anteeksi omaa tietoista itseään. Anteeksi voi pyytää myöhemmin jotain tekoa, minkä oli tehnyt aikaisemmin tietämättömyyttään. Tietämättömänä seurauksista. Anteeksi pyytäminenkään ei riitä. Sekin on vasta ensimmäinen askel. Ympyrä sulkeutuu vasta silloin kun antaa anteeksi ja ymmärtää... Jokainen osaa pyytää anteeksi. Se ei ole niin vaikea. Harva osaa antaa anteeksi. Jokainen voi sanoa antaneensa anteeksi mutta, mutta... Riittääkö se kun sanoo antaneensa anteeksi? Jos ei ole silti antanut anteeksi mielessään, jos ei silti ole antanut anteeksi sydämessään, ne anteeksiannot jää vaan ja ainoastaan sanoiksi vailla minkäänlaista merkitystä. Ne on silloin onttoja sanoja, mitkä kuulostaakin ontoilta kirjaimellisesti. Itse en välitä niin paljon anteeksipyynnöistä. En kaipaa niitä enää niiltä ihmisiltä, keneltä kenties olisin ansainnut kuulla ne. Olen jo antanut anteeksi niille ennen kuin ne on ehtinyt pyytää sitä. Ennen kuin ne edes tulee ymmärtämään olevan mulle anteeksipyyntöjä velkaa. Minä en enää tee niillä anteeksipyynnöillä mitään. Osaan elää ilmankin.
Vai ilo kiellettyä. Miksi? Milloin aidosti iloinen ihminen on tehnyt jollekin tietoisesti ja tarkoituksella pahaa? Tyytyväisyys itseensä sellaisena kuin jokaisena muuttuvana hetkena on, on mielestäni iloista. Ei ehkä hilpeän iloista mutta tasaisen iloista. Ei se ainakaan surullista ole.
Sitten olen aina ihmetellyt sitä sokeaa uskoa siihen, että Jeesus on sovittanut syntimme. Se on suurimpia harhaoppeja, mitä järjestäytynyt kristillisyys on maailmaan levittänyt. Jeesus näytti ainoastaan tien, miten jokainen voi tehdä sen itse. Antamalla anteeksi. Antamalla anteeksi itselle. Jeesus ei ollut sen enemmän jumalan poika kuin kukaan muukaan poikalapsi. Hän oli ihan tavallinen ihminen niin kuin minä ja Sinä ja kaikki muutkin. Sillä erolla, että hänkään ei pitänyt ihmisenä olon vaikeudesta ja otti selvää niistä syistä, mitkä tekee ihmiselämän vaikeaksi. "Synnitön" ei ollut edes hän. Kukaan ei ole. Kukaan ei ole ollut, eikä tule olemaan. Mietitään vaikka sitä "Ken synnitön jne.". Heittikö Jeesus kiven? Miksi? Joo. Taidan taas olla saarnaamassa. Ei ole tarkoitus. Yritän kertoa vaan oman tulkintani.
Ps. Kun tulee tila täyteen, ei tarvitse jatkaa siellä "julkisuudessa". Koska nyt mennään jo aiheisiin, mitkä kaikki ei välttämättä kuulu sinne. Voit kirjoittaa s-postia osoitteeseen [email protected] Olet toinen kenelle annan tämän. Tai nyt sen varmaan tietää moni muukin. Ei ole väliä. Voit tehdä itsellekin uuden tuntemattomana minulle, jos haluat pysyä tuntemattomana. Itse en tule entistä tutummaksi osoitteen myötä. Uskoisin pystyväni erottamaan Sinut muista ja uskon myös mahdollisten lukijoiden tahdikkuuteen antaa meidän jatkaa kirjevaihtoa yksityisesti.

Lue lisää

Kiitos luottamuksesta. Mietin asiaa.
Tarkoitinkin uskoa, johon minut on kastettu, en sitä mihin itse uskon.
Mihin uskon? Se on pieninä palasina näissä meidänkin keskusteluissamme.
Anteeksianto on silloin aitoa kun se tekee vapaaksi. Se on tunne. Ei se ole kiinni millä sanoilla tai teoilla anteeksi on annettu tai saatu.
Jos johonkin voin sanoa "uskovani", se voisi olla juuri hyvyys tai rakkaus. Ja paljon muutakin, mahdoton selvittää muutamalla lauseella. En ole varmaan koskaan edes pysähtynyt ajattelemaan "uskoani". Haluan olla siinäkin asiassa täysin vapaa. En sido itseäni mihinkään kirjaan tai oppiin.
Mutta niin taitaa Sinullakin olla.
Voinko laittaa tuohon osoitteeseen siis postia normaalista spostistani eikä se kirjeenvaihto näy kenellekään muulle? Tyhmä kysymys mutta...

Keijuli kirjoitti:

Kiitos luottamuksesta. Mietin asiaa.
Tarkoitinkin uskoa, johon minut on kastettu, en sitä mihin itse uskon.
Mihin uskon? Se on pieninä palasina näissä meidänkin keskusteluissamme.
Anteeksianto on silloin aitoa kun se tekee vapaaksi. Se on tunne. Ei se ole kiinni millä sanoilla tai teoilla anteeksi on annettu tai saatu.
Jos johonkin voin sanoa "uskovani", se voisi olla juuri hyvyys tai rakkaus. Ja paljon muutakin, mahdoton selvittää muutamalla lauseella. En ole varmaan koskaan edes pysähtynyt ajattelemaan "uskoani". Haluan olla siinäkin asiassa täysin vapaa. En sido itseäni mihinkään kirjaan tai oppiin.
Mutta niin taitaa Sinullakin olla.
Voinko laittaa tuohon osoitteeseen siis postia normaalista spostistani eikä se kirjeenvaihto näy kenellekään muulle? Tyhmä kysymys mutta...

Lue lisää

näkyy täällä muttei salasanani. En laittanut osoitettakaan hetken mielijohteesta. On asioita, mitä teen hetken mielijohteesta ja on asioita, joita en tee siten. Tämä oli niitä, mitä en tee... Niin kuin sanoin, että voit edelleen pitää henkilöllisyytesi salassa, jos niin valitset. Se ei ole niin oleellista. Oleellista on se, mikä on henkilöllisyytesi takana. Sillä ei ole nimeä. Se on jotain, mikä on.
Hmmm... Jäin tässä miettimään hetkeksi enkä löytänyt ainuttakaan syytä, miksen luottaisi Sinuun. Luotathan Sinäkin minuun. Olet luottanut jo yli vuoden. En ole voinut lukea viesteistäsi mitään muuta.
Anteeksianto vapauttavana on aina luopauvassa muodossa. Se luopuu aina. Se luopuu siitä "minä olin oikeassa" tai "minä olin väärässä" asiasta. Anteeksianto puhtaimmillaan on aina myöntämistä itselle, että "minä en tiennyt", "minä en osanut toisin", "minä vaan luulin tietäväni", "minä vaan luulin olleeni oikeassa tai väärässä"... Se hyväksyy menneen sellaisena kuin se oli ja luopuu siitä. Anteeksiantamattomuus on taas aina kahlitsevaa. Se on aina orjuuttavaa. Sen kylkiäisenä tulee katkeruus, viha, kostonhalu, pelko...

taas. kirjoitti:

Se onnistuu aina silloin kun luovut tavoitteesta. Kun on tavoite, ajatuksesi on tavoitteessa, eikä nykyhetkessä. Kun tavoite on pois, se ei enää häiritse hyväksymistä ja taakse jättämistä.
Olen muuten pohtinut hiukan sitä "hirtettyä". Miten tulkitsisin itse sen "hirtetyn"? Tulee mieleen jonkinlainen marttyyri. Kärsinyt kenties enemmän kuin olisi ansainnut. Alistettu tai ainakin yritetty alistaa. Päätyi narun jatkoksi, koska ei suostunut alistumaan. Luopui mieluummin kropasta kuin itsestä. Tai ehkä hiljainen kärsijä. Tai tukahdettu. En tiedä. Kunhan heittelen.

Lue lisää

Yritetty alistaa, ei suostunut. Jotain tuollaista se voisi olla. Se pitää kyllä selvittää.
Pidän itseäni kärsivällisenä taistelijana, valmistelen kaiken huolella. Lähden vain voittamaan. Se voi näyttää ulkopuolisesta hampaattomuudelta tai että olen niitä ihmisiä jotka haluavat olla marttyyrejä. Hyvä niin. Silloin vastustajani käy pikku hiljaa huolimattomaksi ja minun mahdollisuuteni koittaa.
Sanoin joskus exälleni kun hän kiristeli hampaitaan viimeisessä eroneuvottelussamme että "Etkö vieläkään ole nähnyt ja tajunnut että minun kanssani kannattaa olla samalla puolella." Avioliitossa olin käynyt perheen puolesta jo monta taistelua, hänen olisi pitänyt tuntea minut tiukassa paikassa.
Taitaisi minuun sopia monikin kortti!

jatkaa viestistäsi. kirjoitti:

Olen joskus miettinyt pääni puhki siitä, että mitä annettavaa jollakin toiselle on minulle? Onko jollain jotain, mitä haluan? Olen tullut siihen tulokseen, ettei ole. Kenelläkään ei ole mitään annettavaa. On asioita, joita voidaan jakaa mutta, että jollakin olisi jotain annettavaa... Se on aika harhainen käsitys. Erittäin harhainen. Se olisi selvä osoitus tyytymättömyydestä omaan itseensä. Eipä ole mitään annettavaa minullakaan toiselle. Se, mitä minulla on, ei ole annettavissa sillä tavalla kuin sen voisi luulla olevan. Se on jaettavissa muttei annettavissa. Kukaan meistä ei ole poikkeus siinä asiassa. On itsepetosta luulla asian olevan toisin. Se voi ilmetä itsesäälinä, syyllistämisenä, omistushaluna... Kaikki Pelon valeasuja.
Jaa. Vai "helppo elämä"? Typerää luulla noin. Kukaan ei ala tutkiskelemaan itseään helpon elämän seurauksena. Ketään ei kiinnosta miksi elämä on helppoa. Jokainen helppoa elämää viettävä pelkää menettää sen helpon elämän ja jättää siksi itsetutkiskelun tekemättä. Tarpeeksi pahaksi koetut vastoinkäymiset saavat vasta ihmisen katsomaan itseensä. Jos ihminen ei katso itseensä, sen vastoinkäymiset ei ole ollut vielä tarpeeksi pahoja. Jos ihminen ei katso itseensä, se on pelkuri. Silloin se pelkää kohdata itsensä sellaisena kuin se on. Ehkä kaikkien ei vielä tarvitse kohdata itseään? En voi tietää sitä kenenkään toisen puolesta. Silloin kun hetki on oikea, jokainen tietää sen itse. Sama kuin rakastuneena olo. Silloin kun on rakastunut, sen vaan tietää. Jos epäilee sitä, että onko rakastunut, silloin ei ole. Ei ole rakastunut. Jos kysyy itseltä ja muilta, että onko tämä nyt sitä rakkautta, voin sanoa suoraan, että ei ole. Ei se ole sen kummallisempaa.
Tässä nyt juolahti mieleen ajatus, että ollaanko me antamassa keskusteluissamme sanoille uutta merkitystä? Tai kenties palauttamassa niille merkitystä, mikä niiltä on viety?

Lue lisää

Sanoit: Kukaan ei ala tutkiskella itseään helpon elämän seurauksena.
Hyvin sanottu ja tuossa viestissä oli paljon muutakin ajateltavaa. Kuten tuo "sanoille uutta merkitystä".
Kirjoita siitä vielä, mitä ajattelit.

jatkaa viestistäsi. kirjoitti:

Olen joskus miettinyt pääni puhki siitä, että mitä annettavaa jollakin toiselle on minulle? Onko jollain jotain, mitä haluan? Olen tullut siihen tulokseen, ettei ole. Kenelläkään ei ole mitään annettavaa. On asioita, joita voidaan jakaa mutta, että jollakin olisi jotain annettavaa... Se on aika harhainen käsitys. Erittäin harhainen. Se olisi selvä osoitus tyytymättömyydestä omaan itseensä. Eipä ole mitään annettavaa minullakaan toiselle. Se, mitä minulla on, ei ole annettavissa sillä tavalla kuin sen voisi luulla olevan. Se on jaettavissa muttei annettavissa. Kukaan meistä ei ole poikkeus siinä asiassa. On itsepetosta luulla asian olevan toisin. Se voi ilmetä itsesäälinä, syyllistämisenä, omistushaluna... Kaikki Pelon valeasuja.
Jaa. Vai "helppo elämä"? Typerää luulla noin. Kukaan ei ala tutkiskelemaan itseään helpon elämän seurauksena. Ketään ei kiinnosta miksi elämä on helppoa. Jokainen helppoa elämää viettävä pelkää menettää sen helpon elämän ja jättää siksi itsetutkiskelun tekemättä. Tarpeeksi pahaksi koetut vastoinkäymiset saavat vasta ihmisen katsomaan itseensä. Jos ihminen ei katso itseensä, sen vastoinkäymiset ei ole ollut vielä tarpeeksi pahoja. Jos ihminen ei katso itseensä, se on pelkuri. Silloin se pelkää kohdata itsensä sellaisena kuin se on. Ehkä kaikkien ei vielä tarvitse kohdata itseään? En voi tietää sitä kenenkään toisen puolesta. Silloin kun hetki on oikea, jokainen tietää sen itse. Sama kuin rakastuneena olo. Silloin kun on rakastunut, sen vaan tietää. Jos epäilee sitä, että onko rakastunut, silloin ei ole. Ei ole rakastunut. Jos kysyy itseltä ja muilta, että onko tämä nyt sitä rakkautta, voin sanoa suoraan, että ei ole. Ei se ole sen kummallisempaa.
Tässä nyt juolahti mieleen ajatus, että ollaanko me antamassa keskusteluissamme sanoille uutta merkitystä? Tai kenties palauttamassa niille merkitystä, mikä niiltä on viety?

Lue lisää

...sehän tarkoittaa että ei Sinullakaan ole ollut helppoa.

Keijuli kirjoitti:

Yritetty alistaa, ei suostunut. Jotain tuollaista se voisi olla. Se pitää kyllä selvittää.
Pidän itseäni kärsivällisenä taistelijana, valmistelen kaiken huolella. Lähden vain voittamaan. Se voi näyttää ulkopuolisesta hampaattomuudelta tai että olen niitä ihmisiä jotka haluavat olla marttyyrejä. Hyvä niin. Silloin vastustajani käy pikku hiljaa huolimattomaksi ja minun mahdollisuuteni koittaa.
Sanoin joskus exälleni kun hän kiristeli hampaitaan viimeisessä eroneuvottelussamme että "Etkö vieläkään ole nähnyt ja tajunnut että minun kanssani kannattaa olla samalla puolella." Avioliitossa olin käynyt perheen puolesta jo monta taistelua, hänen olisi pitänyt tuntea minut tiukassa paikassa.
Taitaisi minuun sopia monikin kortti!

Lue lisää

muiden kuin suurien salaisuuksien korttien tulkintoja Sinun tapauksessa.

Rohkeus

Siemen ei voi tietää mitään tulevaisuudestaan; Se ei ole koskaan nähnyt kukkaa. Siemenellä ei ole aavistustakaan, että siitä voisi kasvaa kaunis kukka. Matka on pitkä ja on turvallisempaa olla lähtemättä matkalle, jonka vaiheita ei tiedä ja jonka onnistuminen ei ole taattu. Mikään ei ole varmaa. Edessä on monta haastetta, monta koettelemusta- kovan kuoren kätkössä siemen on vielä turvassa. Siemen kuitenkin päättää yrittää; se pudottaa suojaavan kuorensa alkaakseen kasvaa. Taistelu alkaa välittömästi; se joutuu kamppailemaan kovaa maaperää, kiviä, kallioita vastaan. Siemen oli suojassa kovan kuorensa sisällä mutta verso sen sijaan on hento ja hauras ja sitä uhkaa monta vaaraa.
Siementä ei uhannut mikään, se olisi säilynyt hengissä vaikka vuosituhansia; versoa sen sijaan odottavat monet koettelemukset. Verso kuitenkin ryhtyy kurottamaan kohti tuntematonta, kohti aurinkoa, kohti valoa; se ei tiedä minne se on menossa ja miksi. Sen taakka on raskas mutta unelmansa siivittämänä se kuitenkin jatkaa matkaansa.
Ihmisen elämänpolku on samanlainen. Se on täynnä koettelemuksia ja sen kulkeminen vaati paljon rohkeutta.

Samalta tulkitsijalta (Osho) hieno kuvaus rakkaudesta.

Vain harvat tietävät, mitä rakkaus on. On surullista, että suurin osa ihmisistä pitää seksiä rakkautena- mitä se ei ole. Seksi on hyvin eläimellistä; se voi kyllä kasvaa rakkaudeksi mutta se ei ole todellista rakkautta.
Seksuaalisuus on kuin kukan siemen, rakkaus sen kukinto ja myötätunto kuin kukan tuoksu. (Otin vapauden tiivistää hänen tulkintaa).

Keijuli kirjoitti:

...sehän tarkoittaa että ei Sinullakaan ole ollut helppoa.

Se helpottuu silloin kun ei ole enää paljon mitään, mistä luopua. Kun ei omista mitään eikä ketään, ei ole tarvetta luopuakaan.
Mutta joo. Minun helppouksista tai vaikeuksista ei enempää täällä.

vaivaudu lukemaan kirjoitti:

muiden kuin suurien salaisuuksien korttien tulkintoja Sinun tapauksessa.

Rohkeus

Siemen ei voi tietää mitään tulevaisuudestaan; Se ei ole koskaan nähnyt kukkaa. Siemenellä ei ole aavistustakaan, että siitä voisi kasvaa kaunis kukka. Matka on pitkä ja on turvallisempaa olla lähtemättä matkalle, jonka vaiheita ei tiedä ja jonka onnistuminen ei ole taattu. Mikään ei ole varmaa. Edessä on monta haastetta, monta koettelemusta- kovan kuoren kätkössä siemen on vielä turvassa. Siemen kuitenkin päättää yrittää; se pudottaa suojaavan kuorensa alkaakseen kasvaa. Taistelu alkaa välittömästi; se joutuu kamppailemaan kovaa maaperää, kiviä, kallioita vastaan. Siemen oli suojassa kovan kuorensa sisällä mutta verso sen sijaan on hento ja hauras ja sitä uhkaa monta vaaraa.
Siementä ei uhannut mikään, se olisi säilynyt hengissä vaikka vuosituhansia; versoa sen sijaan odottavat monet koettelemukset. Verso kuitenkin ryhtyy kurottamaan kohti tuntematonta, kohti aurinkoa, kohti valoa; se ei tiedä minne se on menossa ja miksi. Sen taakka on raskas mutta unelmansa siivittämänä se kuitenkin jatkaa matkaansa.
Ihmisen elämänpolku on samanlainen. Se on täynnä koettelemuksia ja sen kulkeminen vaati paljon rohkeutta.

Samalta tulkitsijalta (Osho) hieno kuvaus rakkaudesta.

Vain harvat tietävät, mitä rakkaus on. On surullista, että suurin osa ihmisistä pitää seksiä rakkautena- mitä se ei ole. Seksi on hyvin eläimellistä; se voi kyllä kasvaa rakkaudeksi mutta se ei ole todellista rakkautta.
Seksuaalisuus on kuin kukan siemen, rakkaus sen kukinto ja myötätunto kuin kukan tuoksu. (Otin vapauden tiivistää hänen tulkintaa).

Lue lisää

Laitanpa Sinulle myös rohkeudesta, suosikkini Coelhon sanoin: Löytäessään tiensä ihminen ei saa pelätä. Hänellä pitää olla riitävästi rohkeutta astua harhaan. Pettymykset, tappiot ja lannistuminen ovat Jumalan työkaluja, joiden avulla Hän näyttää tien.

Helppo elämä ei siis vie mihinkään.

Jatkan vielä Coelhon tekstiä: Pidä mielessäsi elämäsi loppuun saakka ne hyvät asiat jotka kumpusivat vaikeuksien keskeltä. Ne ovat todiste voimastasi ja antavat sinulle itseluottamusta jokaisen esteen kohtaamiseen.

Onpa taas ollut mukava keskustelupäivä. Kiitellen ja hyvää yötä toivotellen...

Keijuli kirjoitti:

Laitanpa Sinulle myös rohkeudesta, suosikkini Coelhon sanoin: Löytäessään tiensä ihminen ei saa pelätä. Hänellä pitää olla riitävästi rohkeutta astua harhaan. Pettymykset, tappiot ja lannistuminen ovat Jumalan työkaluja, joiden avulla Hän näyttää tien.

Helppo elämä ei siis vie mihinkään.

Jatkan vielä Coelhon tekstiä: Pidä mielessäsi elämäsi loppuun saakka ne hyvät asiat jotka kumpusivat vaikeuksien keskeltä. Ne ovat todiste voimastasi ja antavat sinulle itseluottamusta jokaisen esteen kohtaamiseen.

Onpa taas ollut mukava keskustelupäivä. Kiitellen ja hyvää yötä toivotellen...

Lue lisää

tosiaan olla suosikkisi. Enpä lähtisi yhdellekään kirjoittamallesi lainaukselle väittämään vastaankaan. Täytyy kyllä myöntää sivistymättömyyteni hänen tapauksessa. En ole lukenut ainuttakaan hänen teosta. Tuskin löydän sieltä enää mitään uutta. Jos olisin löytänyt kyseisen kirjailijan joskus 3-4 vuotta sitten olisin ollut todennäköisesti eri mieltä. Silloin oli aika kun ahmin tietynlaista kirjallisuutta. Silloin oikeastaan aloin kiinnostumaan monien ajattelijoiden ajatuksista, koska huomasin ajattelutapani olevan filosofiaan taipuvainen. Utelias.
Nämä tarottijututkin... Minua ei kiinnosta ne kortit ja niistä ennustaminen. Olin pari viikkoa sitten kirjakaupassa pitkästä aikaa ja päädyin ostamaan pari kirjaa. Yksi käsitteli tarotia. Se tarot ei ollut se kiinnostava tekijä vaan yksi nimi siinä kirjassa. Sekin on tullut tänään täällä ilmi. Sanotaanko hänet nyt sitten yhdeksi minun suosikeistani. On jopa jollain tavalla ohittanut Nietzschenkin. Nietzschellä jäi tie kesken. Mutta hän kuitenkin lähti oikeaan suuntaan. Nietzsche näki hyvin itsensä ulkopuolisen kokonaisuuden mutta itsensä hän näki ainoastaan osittain.
Toiseksi nykyiseksi suosikiksi voisin mainita Lao Tsen. Tao. Viisas oli. En voi muuta sanoa. Kuin hyvin pitää paikkansa vieläkin hänen kirjoittamansa. Noin 2700 vuotta kirjoittamisen jälkeenkin.
Helppoa elämää ei loppujen lopuksi olekaan. Se mikä näyttää helpolta, ei välttämättä ole helppo. Helpolta näyttävää ei vaan tunnisteta vaikeaksi. Esimerkiksi kaksi kaltaista eri lähtökohdista. Siddartha ja Jeesus. Kummankaan elämä ei ollut helppoa. Yksi varakkaasta perheestä ja toinen varattomasta. Yhdisti heitä kumpaakin elämän vaikeana kokeminen ja uteliaisuus kysymykseen miksi se on vaikea. Vertaillessaan heitä ja heidän ajatuksiaan, huomaa, että niissä on hyvin vähän eroja, jos ollenkaan.
Kittos Sinullekin ja hyvää yötä.

Keijuli kirjoitti:

Sanoit: Kukaan ei ala tutkiskella itseään helpon elämän seurauksena.
Hyvin sanottu ja tuossa viestissä oli paljon muutakin ajateltavaa. Kuten tuo "sanoille uutta merkitystä".
Kirjoita siitä vielä, mitä ajattelit.

Lue lisää

ei ole ollutkaan merkitystä ja nyt ne vasta ovat saamassa sitä. Ihmisten on vaikea puhua samaa kieltä samoilla sanoilla, jos ne tulkitsee saman sanan jokainen itselle hyödyllisellä tavalla. On vaikea kommunikoida, jos ei ole yksimielisyyttä sanojen tarkoituksella.

Paolo Coelho kirjoitti:

tosiaan olla suosikkisi. Enpä lähtisi yhdellekään kirjoittamallesi lainaukselle väittämään vastaankaan. Täytyy kyllä myöntää sivistymättömyyteni hänen tapauksessa. En ole lukenut ainuttakaan hänen teosta. Tuskin löydän sieltä enää mitään uutta. Jos olisin löytänyt kyseisen kirjailijan joskus 3-4 vuotta sitten olisin ollut todennäköisesti eri mieltä. Silloin oli aika kun ahmin tietynlaista kirjallisuutta. Silloin oikeastaan aloin kiinnostumaan monien ajattelijoiden ajatuksista, koska huomasin ajattelutapani olevan filosofiaan taipuvainen. Utelias.
Nämä tarottijututkin... Minua ei kiinnosta ne kortit ja niistä ennustaminen. Olin pari viikkoa sitten kirjakaupassa pitkästä aikaa ja päädyin ostamaan pari kirjaa. Yksi käsitteli tarotia. Se tarot ei ollut se kiinnostava tekijä vaan yksi nimi siinä kirjassa. Sekin on tullut tänään täällä ilmi. Sanotaanko hänet nyt sitten yhdeksi minun suosikeistani. On jopa jollain tavalla ohittanut Nietzschenkin. Nietzschellä jäi tie kesken. Mutta hän kuitenkin lähti oikeaan suuntaan. Nietzsche näki hyvin itsensä ulkopuolisen kokonaisuuden mutta itsensä hän näki ainoastaan osittain.
Toiseksi nykyiseksi suosikiksi voisin mainita Lao Tsen. Tao. Viisas oli. En voi muuta sanoa. Kuin hyvin pitää paikkansa vieläkin hänen kirjoittamansa. Noin 2700 vuotta kirjoittamisen jälkeenkin.
Helppoa elämää ei loppujen lopuksi olekaan. Se mikä näyttää helpolta, ei välttämättä ole helppo. Helpolta näyttävää ei vaan tunnisteta vaikeaksi. Esimerkiksi kaksi kaltaista eri lähtökohdista. Siddartha ja Jeesus. Kummankaan elämä ei ollut helppoa. Yksi varakkaasta perheestä ja toinen varattomasta. Yhdisti heitä kumpaakin elämän vaikeana kokeminen ja uteliaisuus kysymykseen miksi se on vaikea. Vertaillessaan heitä ja heidän ajatuksiaan, huomaa, että niissä on hyvin vähän eroja, jos ollenkaan.
Kittos Sinullekin ja hyvää yötä.

Lue lisää

Minulla on -03 jostain alesta napattu kirja Luovuuden Tao. Katson nyt sitä paremmin.
Minulla on käynyt niin että muut tulevat ja menevät mutta Coelho pysyy, ainakin vielä.

Paolo Coelho kirjoitti:

tosiaan olla suosikkisi. Enpä lähtisi yhdellekään kirjoittamallesi lainaukselle väittämään vastaankaan. Täytyy kyllä myöntää sivistymättömyyteni hänen tapauksessa. En ole lukenut ainuttakaan hänen teosta. Tuskin löydän sieltä enää mitään uutta. Jos olisin löytänyt kyseisen kirjailijan joskus 3-4 vuotta sitten olisin ollut todennäköisesti eri mieltä. Silloin oli aika kun ahmin tietynlaista kirjallisuutta. Silloin oikeastaan aloin kiinnostumaan monien ajattelijoiden ajatuksista, koska huomasin ajattelutapani olevan filosofiaan taipuvainen. Utelias.
Nämä tarottijututkin... Minua ei kiinnosta ne kortit ja niistä ennustaminen. Olin pari viikkoa sitten kirjakaupassa pitkästä aikaa ja päädyin ostamaan pari kirjaa. Yksi käsitteli tarotia. Se tarot ei ollut se kiinnostava tekijä vaan yksi nimi siinä kirjassa. Sekin on tullut tänään täällä ilmi. Sanotaanko hänet nyt sitten yhdeksi minun suosikeistani. On jopa jollain tavalla ohittanut Nietzschenkin. Nietzschellä jäi tie kesken. Mutta hän kuitenkin lähti oikeaan suuntaan. Nietzsche näki hyvin itsensä ulkopuolisen kokonaisuuden mutta itsensä hän näki ainoastaan osittain.
Toiseksi nykyiseksi suosikiksi voisin mainita Lao Tsen. Tao. Viisas oli. En voi muuta sanoa. Kuin hyvin pitää paikkansa vieläkin hänen kirjoittamansa. Noin 2700 vuotta kirjoittamisen jälkeenkin.
Helppoa elämää ei loppujen lopuksi olekaan. Se mikä näyttää helpolta, ei välttämättä ole helppo. Helpolta näyttävää ei vaan tunnisteta vaikeaksi. Esimerkiksi kaksi kaltaista eri lähtökohdista. Siddartha ja Jeesus. Kummankaan elämä ei ollut helppoa. Yksi varakkaasta perheestä ja toinen varattomasta. Yhdisti heitä kumpaakin elämän vaikeana kokeminen ja uteliaisuus kysymykseen miksi se on vaikea. Vertaillessaan heitä ja heidän ajatuksiaan, huomaa, että niissä on hyvin vähän eroja, jos ollenkaan.
Kittos Sinullekin ja hyvää yötä.

Lue lisää

siruja Taosta

"Joka itsensä korottaa, ei seiso korkealla"

"Viisas ei kilpaile, sen tähden hänellä ei ole vihollisia"

"Kun kauneus on määritelty, saa myös rumuus muotonsa"

Mutta joo. Netistä löytyy kyllä ne jutut kokonaisuudessa.
Vielä kerran, hyvää yötä.

ei ole helppoa. kirjoitti:

Se helpottuu silloin kun ei ole enää paljon mitään, mistä luopua. Kun ei omista mitään eikä ketään, ei ole tarvetta luopuakaan.
Mutta joo. Minun helppouksista tai vaikeuksista ei enempää täällä.

Lue lisää

Kun omistaa vain sen verran että tuntee olonsa turvalliseksi ja minulle on tärkeää että voin antaa itselleni jotain kaunista. Olen sanonut tämän ennenkin.
Mutta se ettei omista ketään on ollut vapauttava kokemus, kun on voinut päästää irti joistain ihmisistä, heidän tekemisistään ja sanomisistaan.
Jossain vaiheessa myös lapsistaan pitää päästää irti. Se ei ole välinpitämättömyyttä tai hylkäämistä, kuten eräs aikuistuva nuori minulle sanoi. Hän tulkitsi sen niin kun kotiväki ei enää tentannut tekemisiään. Antoi hänelle oman harkinnan tehdä ja kertoa tekemisistään. Pohjatyö oli tehty kotona. Piti luottaa ja antaa vastuu...ja vapaus.
Muuten. Yksi suosikkini on ollut Axel Fredenholm Näin olen kuullut.

Keijuli kirjoitti:

Kun omistaa vain sen verran että tuntee olonsa turvalliseksi ja minulle on tärkeää että voin antaa itselleni jotain kaunista. Olen sanonut tämän ennenkin.
Mutta se ettei omista ketään on ollut vapauttava kokemus, kun on voinut päästää irti joistain ihmisistä, heidän tekemisistään ja sanomisistaan.
Jossain vaiheessa myös lapsistaan pitää päästää irti. Se ei ole välinpitämättömyyttä tai hylkäämistä, kuten eräs aikuistuva nuori minulle sanoi. Hän tulkitsi sen niin kun kotiväki ei enää tentannut tekemisiään. Antoi hänelle oman harkinnan tehdä ja kertoa tekemisistään. Pohjatyö oli tehty kotona. Piti luottaa ja antaa vastuu...ja vapaus.
Muuten. Yksi suosikkini on ollut Axel Fredenholm Näin olen kuullut.

Lue lisää

koe omistavani kovin paljon. Koen kenties enemmän omaavani käyttöoikeutta joihinkin asioihin. Niihin muutamiin, mitä mulla on. Sanotaan nyt niin, että mulla olisi helpompi antaa jokin esine jollekin lahjaksi kuin myydä se. Jokin mulle tarpeeton esine. Jos jollekin toiselle on käyttöä jollekin, mille mulla ei enää ole niin mikäs siinä. Kiva kun menee tarpeeseen eikä kerää pölyä minun nurkissani.
Mutta sitten taas jotkut hyväntekeväisyysjärjestöt. Niille ei taas minulta heru mitään. En halua omalla panoksellani olla elättämässä niitä järjestöjä ja järjestön rakennetta ja siksi en niille lahjoita senttiäkään. Koska ne järjestöt välittää enemmän järjestöjen toimivuudesta kuin avun tarvitsijoiden auttamisesta. Niissäkin tapauksissa on usein se paras apu auttamatta jättäminen. On hyödytöntä antaa jollekin auto, jos ei osaa vielä kävelläkään turvallisesti. Ei rahalla saa puhdasta omatuntoa. Se on aika tekopyhää toimintaa. Ensiksi on riistetty ja alistettu joitakin kansoja ja nyt sitten hienovaraisesti yritetään vierittää syytä myös niiden niskoille, joilla ei ole ollut osaa eikä arpaa asiassa. Vastuuta ei ole mieltä ottaa jos ei ole todella ja aidosti vastuussa asiassa. Joo. Tämä on vaikea aihe. Tästäkin pitäisi kirjoittaa kirja, jotta jotkut ymmärtäisi, mitä tarkoitan tällä.
Hmmm... Olen varmaan kertonut tämän aikaisemminkin. Joskus parimymppisenä yksi ihminen sanoi mulle rakkauden olevan luopumista. En voinut silloin mitenkään ymmärtää sitä täysin. Se kuulosti kuitenkin jotenkin järkeenkäyvältä. Vasta kolmekymppisenä ymmärsin, mitä hän tarkoitti sillä. Sitä ennen vaan luulin ymmärtäväni jotain...
Rakkaushan ei kuitenkaan ole millään tavalla rationaalista. Se ei noudata minkäänlaista matemaattista kaavaa. Se vaan on. Puhtaimmillaan sen voi kokea ainoastaan antautumalla sille. Luopumalla itsestä saa itsensä. Luopumalla rakkaudesta saa rakkauden. Joo. Ei voi selittää irrationaalista rationaalisesti.

Ehkä niillä kirjoitti:

ei ole ollutkaan merkitystä ja nyt ne vasta ovat saamassa sitä. Ihmisten on vaikea puhua samaa kieltä samoilla sanoilla, jos ne tulkitsee saman sanan jokainen itselle hyödyllisellä tavalla. On vaikea kommunikoida, jos ei ole yksimielisyyttä sanojen tarkoituksella.

Lue lisää

Sinun sanavarastosi on niin toiselainen kuin minun. Usein jään epävarmaksi ymmärsinkö oikein. Tuosta en ole samaa mieltä että tulkittaisiin aina itselle hyödyllisellä tavalla. Monet ovat löytävinään toisen sanoista moitetta, arvostelua tai syytöksiä vaikka niissä ei sitä olisikaan. No, voihan sekin tulkinta tukea jotain käsitystä, johon hän tukea haluaakin kuulla.
Meidän keskustelunaiheet ovat olleet koko ajan sellaisia, joissa oma kokemukseni on ollut aivan olematon. Joskus aivan hämmennät minut sanoillasi joita en ole tottunut käyttämään. Tämä on ollut hyödyllistä ponnistelua, kun on joutunut vääntämään edes jotenkin ymmärrettäviksi lauseiksi ajatuksen tai tunteen häivähdyksiä.
Sanoin tuon Fredenholmin Sinulle siksi, että sain sen päivällä taas pitkästä aikaa käteeni. Se on ollut minulla joskus liki pari vuotta sitten lainassa. Kun sitä nyt taas selasin, huomasin että viimeksi eilen kirjoittelimme samoja ajatuksia kuin siinä kirjassa on.
Eikä ole kyse lainatuista ajatuksista vaan omiksi koetuista. Mukava tunne.

Keijuli kirjoitti:

Sinun sanavarastosi on niin toiselainen kuin minun. Usein jään epävarmaksi ymmärsinkö oikein. Tuosta en ole samaa mieltä että tulkittaisiin aina itselle hyödyllisellä tavalla. Monet ovat löytävinään toisen sanoista moitetta, arvostelua tai syytöksiä vaikka niissä ei sitä olisikaan. No, voihan sekin tulkinta tukea jotain käsitystä, johon hän tukea haluaakin kuulla.
Meidän keskustelunaiheet ovat olleet koko ajan sellaisia, joissa oma kokemukseni on ollut aivan olematon. Joskus aivan hämmennät minut sanoillasi joita en ole tottunut käyttämään. Tämä on ollut hyödyllistä ponnistelua, kun on joutunut vääntämään edes jotenkin ymmärrettäviksi lauseiksi ajatuksen tai tunteen häivähdyksiä.
Sanoin tuon Fredenholmin Sinulle siksi, että sain sen päivällä taas pitkästä aikaa käteeni. Se on ollut minulla joskus liki pari vuotta sitten lainassa. Kun sitä nyt taas selasin, huomasin että viimeksi eilen kirjoittelimme samoja ajatuksia kuin siinä kirjassa on.
Eikä ole kyse lainatuista ajatuksista vaan omiksi koetuista. Mukava tunne.

Lue lisää

pohjautuu aika pitkälti eri kokemuksiin, kirjallisuuteen, mitä olen lukenut, muutamaan eri kieleen millä pärjään tarvittaessa(yhdenkään kielen kielioppia en ole ikinä ymmärtänyt), eri kulttuureihin, eri ihmisiin... Voisi sanoa, että kaikkeen, mitä olen kokenut elämässäni. En oikeasti osaa paljon puhua jostain, mitä en ole tavalla tai toisella kokenut.
Moitteet ja arvostelut joo. Moni kokee monen asian kohdistuvan itseensä, vaikka kyse olisi jostain asiasta, ajatuksesta, tunteesta... Jostakin, mikä koskee jokaista meistä. Siksi yritän kirjoittaa niin yleisesti kuin osaan, osoittamatta ketään sormella ja osoittamalla kuitenkin jokaista. Itseni mukaanlukien.
Fredenholm on minulle tuntematon. En ole edes kuullut koko henkilöstä. Voisi olla tutustumisen arvoinen. Luotan siinä Sinun arvostelukykyysi.
Hmmm... Omiksi koetuista. Voi vertailla monia eri henkilöiden ajatuksia ihmisenä olemisesta, ihmisyydestä. Hämmästyttävän moni puhuu samoista asioista eri sanoilla... Voisin vaikka väittää, että moni niistä on valistunut... Katsot, mistä ikkunasta tahansa, näet aina saman yhtenäisen taivaan... Hyvää yötä.

sanavarastoni kirjoitti:

pohjautuu aika pitkälti eri kokemuksiin, kirjallisuuteen, mitä olen lukenut, muutamaan eri kieleen millä pärjään tarvittaessa(yhdenkään kielen kielioppia en ole ikinä ymmärtänyt), eri kulttuureihin, eri ihmisiin... Voisi sanoa, että kaikkeen, mitä olen kokenut elämässäni. En oikeasti osaa paljon puhua jostain, mitä en ole tavalla tai toisella kokenut.
Moitteet ja arvostelut joo. Moni kokee monen asian kohdistuvan itseensä, vaikka kyse olisi jostain asiasta, ajatuksesta, tunteesta... Jostakin, mikä koskee jokaista meistä. Siksi yritän kirjoittaa niin yleisesti kuin osaan, osoittamatta ketään sormella ja osoittamalla kuitenkin jokaista. Itseni mukaanlukien.
Fredenholm on minulle tuntematon. En ole edes kuullut koko henkilöstä. Voisi olla tutustumisen arvoinen. Luotan siinä Sinun arvostelukykyysi.
Hmmm... Omiksi koetuista. Voi vertailla monia eri henkilöiden ajatuksia ihmisenä olemisesta, ihmisyydestä. Hämmästyttävän moni puhuu samoista asioista eri sanoilla... Voisin vaikka väittää, että moni niistä on valistunut... Katsot, mistä ikkunasta tahansa, näet aina saman yhtenäisen taivaan... Hyvää yötä.

Lue lisää

on "toiselta nimeltään" Matkalla intialaisen mestarin seurassa. Rauhoittavaa luettavaa.
Hyvää yötä.

Keijuli kirjoitti:

Kun omistaa vain sen verran että tuntee olonsa turvalliseksi ja minulle on tärkeää että voin antaa itselleni jotain kaunista. Olen sanonut tämän ennenkin.
Mutta se ettei omista ketään on ollut vapauttava kokemus, kun on voinut päästää irti joistain ihmisistä, heidän tekemisistään ja sanomisistaan.
Jossain vaiheessa myös lapsistaan pitää päästää irti. Se ei ole välinpitämättömyyttä tai hylkäämistä, kuten eräs aikuistuva nuori minulle sanoi. Hän tulkitsi sen niin kun kotiväki ei enää tentannut tekemisiään. Antoi hänelle oman harkinnan tehdä ja kertoa tekemisistään. Pohjatyö oli tehty kotona. Piti luottaa ja antaa vastuu...ja vapaus.
Muuten. Yksi suosikkini on ollut Axel Fredenholm Näin olen kuullut.

Lue lisää

kai hyveestä. Taolaisuudessa se on aika hyvin kuvailtu.

"Ylhäistä hyvettä ei hyveenä tunnusteta ja sen tähden se on hyveen oikea olemus.

Alemmalla hyveellä on hyveen leima ja sen tähden siltä puuttuu sen olemus.

Alempi hyve on vehkeilevä ja vaatii tunnustusta.

Korkeampi hyväntahtoisuus toimii pyytämättä itselle kunniaa.

Korkeampi oikeus toimii mutta sillä on myöskin vaatimuksia.

Alempi hyödynetsintä on vehkeilevä ja sen tähde sitä ei kukaan kunnioita.

Sen tähden se paljastaa käsivartensa ja ponnistautuu väkivallalla.

Siten tapahtuu, että kun Tao on kadonnut, hyve astuu sen tilalle.

Kun hyve on kadonnut, astuu hyväntahtoisuus sen paikalle.

Kun hyväntahtoisuus on kadonnut, astuu oikeus sen paikalle.

Kun oikeus on kadonnut, astuu hyödynetsintä sen paikalle.

Mutta hyödynetsintä on ainoastaan oikean ja toden varjo ja on hämmennyksen enne.

Pintapuolinen hyve on ainoastaan Taon kiiltokuva ja hullu käyttää sitä hyväkseen.

Sen tähden todella suuri mies laskee perustuksensa vakavalle pohjalle, eikä antaudu varjon varaan.

Hän pysyy todellisuudessa ja välttää kiiltokuvan.

Toisen hän hylkää ja toiseen hän tarttuu molemmin käsin."

Jos olet jo tutustunut taolaisuuteen niin sovitaa tämä kömpelöksi keskustelun avauksen yritykseksi..

joskus kesällä kirjoitti:

kai hyveestä. Taolaisuudessa se on aika hyvin kuvailtu.

"Ylhäistä hyvettä ei hyveenä tunnusteta ja sen tähden se on hyveen oikea olemus.

Alemmalla hyveellä on hyveen leima ja sen tähden siltä puuttuu sen olemus.

Alempi hyve on vehkeilevä ja vaatii tunnustusta.

Korkeampi hyväntahtoisuus toimii pyytämättä itselle kunniaa.

Korkeampi oikeus toimii mutta sillä on myöskin vaatimuksia.

Alempi hyödynetsintä on vehkeilevä ja sen tähde sitä ei kukaan kunnioita.

Sen tähden se paljastaa käsivartensa ja ponnistautuu väkivallalla.

Siten tapahtuu, että kun Tao on kadonnut, hyve astuu sen tilalle.

Kun hyve on kadonnut, astuu hyväntahtoisuus sen paikalle.

Kun hyväntahtoisuus on kadonnut, astuu oikeus sen paikalle.

Kun oikeus on kadonnut, astuu hyödynetsintä sen paikalle.

Mutta hyödynetsintä on ainoastaan oikean ja toden varjo ja on hämmennyksen enne.

Pintapuolinen hyve on ainoastaan Taon kiiltokuva ja hullu käyttää sitä hyväkseen.

Sen tähden todella suuri mies laskee perustuksensa vakavalle pohjalle, eikä antaudu varjon varaan.

Hän pysyy todellisuudessa ja välttää kiiltokuvan.

Toisen hän hylkää ja toiseen hän tarttuu molemmin käsin."

Jos olet jo tutustunut taolaisuuteen niin sovitaa tämä kömpelöksi keskustelun avauksen yritykseksi..

Lue lisää

En ole tutustunut. Lueskellut vain joitain lausahduksia. Olen selannut myös Oshon kirjoja, mitään ei vielä ole tarttunut. Esoteerista psykologiaa en ole löytänyt.
Etsin yleensä kirjan tarpeeseen ja usein juuri se kirja jota tarvitsen sillä hetkellä, on vain yhtäkkiä edessäni: kirpputorilla, kirjastossa tai tuttavan hyllyssä.
Tällä hetkellä pohdiskelen taas sitä, kuinka paljon otan vastuuta toisen ihmisen pahasta olosta. Mikä on oikea tapa toimia.
Sinun lähettämäsi lainaukset luin muutamaan kertaan, mutta en saanut otetta. Eli minulle ei ole tämä hetki oikea keskustella noin vaikeista asioista. Luulen niin.
Luen kyllä mielelläni mitä kirjoitat ja pohdiskelet.

Keijuli kirjoitti:

En ole tutustunut. Lueskellut vain joitain lausahduksia. Olen selannut myös Oshon kirjoja, mitään ei vielä ole tarttunut. Esoteerista psykologiaa en ole löytänyt.
Etsin yleensä kirjan tarpeeseen ja usein juuri se kirja jota tarvitsen sillä hetkellä, on vain yhtäkkiä edessäni: kirpputorilla, kirjastossa tai tuttavan hyllyssä.
Tällä hetkellä pohdiskelen taas sitä, kuinka paljon otan vastuuta toisen ihmisen pahasta olosta. Mikä on oikea tapa toimia.
Sinun lähettämäsi lainaukset luin muutamaan kertaan, mutta en saanut otetta. Eli minulle ei ole tämä hetki oikea keskustella noin vaikeista asioista. Luulen niin.
Luen kyllä mielelläni mitä kirjoitat ja pohdiskelet.

Lue lisää

mielestäni asia aika hyvin kuvailtu. Kuten olen joskus aikaisemmin sanonut, että usein ei tunnisteta hyvää, vaikka kompastuttaisiin siihen satoja kertoja päivässä. Usein pidetään hyvää pahana ja pahaa hyvänä. Monessa asiassa. Ja onhan se eräänlainen profetia. Lyhyesti kerrottu minkälaiset ihmiset oli, minkälaiset ne on ja minkälaiset ne tulee olemaan. Kerrottu jo joskus noin 2700 vuotta sitten. On aika hämmentävää asian paikkansapitävyys. Milloin oli Tao, milloin hyväntahtoisuus, milloin oikeus ja nyt eletään hyödynetsinnän aikaa. Ihmiskunta on nyt kenties alhaisimmillaan, mitä se on tuhansiin vuosiin ollut. Se alhaisuus on vaan aika hyvin naamioitu menestykseksi, saavutuksiksi jne. Ei niissä mitään pahaa sinänsä ole. Se tapa vaan, miten se on saavutettu ei ole se oikea...
Miten se Sinun vastuunottaminen toisen ihmisen pahasta olosta muuttaa asioita? Muuttaako yleensä mitään? Mitä Sinä oikeasti voit tehdä asian hyväksi? Voitko todella tehdä jotain? Oletko Sinä jotenkin aiheuttanut toisen ihmisen pahan olon? Mikä on ainoa, mitä niissä tapauksissa voi tehdä?
Lainaus taas kerran. "Jos kärsivä on ystäväsi, ole hänelle leposija. Ole hänelle kova kuin sotilaan vuode. Siten häntä parhaiten autat.". Nälkäistä ei ole mieltä ruokkia gourmet aterialla.

Siinä on vaan kirjoitti:

mielestäni asia aika hyvin kuvailtu. Kuten olen joskus aikaisemmin sanonut, että usein ei tunnisteta hyvää, vaikka kompastuttaisiin siihen satoja kertoja päivässä. Usein pidetään hyvää pahana ja pahaa hyvänä. Monessa asiassa. Ja onhan se eräänlainen profetia. Lyhyesti kerrottu minkälaiset ihmiset oli, minkälaiset ne on ja minkälaiset ne tulee olemaan. Kerrottu jo joskus noin 2700 vuotta sitten. On aika hämmentävää asian paikkansapitävyys. Milloin oli Tao, milloin hyväntahtoisuus, milloin oikeus ja nyt eletään hyödynetsinnän aikaa. Ihmiskunta on nyt kenties alhaisimmillaan, mitä se on tuhansiin vuosiin ollut. Se alhaisuus on vaan aika hyvin naamioitu menestykseksi, saavutuksiksi jne. Ei niissä mitään pahaa sinänsä ole. Se tapa vaan, miten se on saavutettu ei ole se oikea...
Miten se Sinun vastuunottaminen toisen ihmisen pahasta olosta muuttaa asioita? Muuttaako yleensä mitään? Mitä Sinä oikeasti voit tehdä asian hyväksi? Voitko todella tehdä jotain? Oletko Sinä jotenkin aiheuttanut toisen ihmisen pahan olon? Mikä on ainoa, mitä niissä tapauksissa voi tehdä?
Lainaus taas kerran. "Jos kärsivä on ystäväsi, ole hänelle leposija. Ole hänelle kova kuin sotilaan vuode. Siten häntä parhaiten autat.". Nälkäistä ei ole mieltä ruokkia gourmet aterialla.

Lue lisää

Siitä toisen ihmisen pahasta olosta: Sanoit hyvin "ole hänelle kova..."
Muutaman kerran olen ollut. Olen ollut myös leposija.
Olen ollut aiheuttajana pahaan oloonsa olemalla. Olen tajunnut että hän haluaisi kovasti nähdä minussa joitain negatiivisia tunteita: pettymystä, huonoa itsetuntoa, surua, kenties katkeruutta, kateutta tms. Hän heittelee minulle kaikenlaista eikä saa otetta, hymähtelen, iloisesti kohautan harteitani, sanon että minulla on vahva usko kohtaloon tulee mitä tulee: näin tämän piti mennä - vaikka asia näyttääkin pahalta. Luiskahdan kaikesta enkä jää hänelle asioita itkemään. Ja hän heittelee vielä pahemmin, kun en jo ymmärrä masentua.
Käsitätköhän millainen tilanne se on. Hän ei kestä nähdä että pärjään itseni ja elämäni kanssa - yleensä hyvin. Hän etsii vimmatusti heikkoa kohtaani. Miksi? Onko se vain sitä että hän haluaa nähdä minussa oman hätänsä? Miksi minussa? Hän sanoo että minulla on kova suojus. Minä kuitenkin pidän itseäni liiankin herkkänä mutta itselleni niin tuttuna, että selviän monista paikoista helposti. Mutkikasta.
Hyvä ja paha. Tuossa ihmissuhteessakin. Mitä se kummallekin loppujen lopuksi on, kun se on aikansa rassannut sisuksia. Pitääkö vain jatkaa kompastelemista?

Kiitos taas.
Pelkään olevani itsekäs, mutta minulla itselläni on niin kova tarve mennä eteenpäin. Tuntuu mahdottomalta että jäisin selvittämään hänen pahaa oloaan pitkäksi aikaa. Olen jo niin kauan yrittänyt olla se leposija ja tuki. Joskus hänenkin on jätettävä vanha taakseen. Kuten sanoit "vapauttaa itsensä".
Katsoppas Tanhuan kuukausihoroskooppi vesimiehelle. Tuollaisista minä tykkään: ennustus tai häivähdys jostain uudesta!
Kyllä minä ainakin kompastelen, mutta taitavammin. Selviän siitä nopeammin. Olen alkanut ottaa jopa riskejä. Pelkään enemmän elämätöntä elämää kuin kipua.

Keijuli kirjoitti:

Kiitos taas.
Pelkään olevani itsekäs, mutta minulla itselläni on niin kova tarve mennä eteenpäin. Tuntuu mahdottomalta että jäisin selvittämään hänen pahaa oloaan pitkäksi aikaa. Olen jo niin kauan yrittänyt olla se leposija ja tuki. Joskus hänenkin on jätettävä vanha taakseen. Kuten sanoit "vapauttaa itsensä".
Katsoppas Tanhuan kuukausihoroskooppi vesimiehelle. Tuollaisista minä tykkään: ennustus tai häivähdys jostain uudesta!
Kyllä minä ainakin kompastelen, mutta taitavammin. Selviän siitä nopeammin. Olen alkanut ottaa jopa riskejä. Pelkään enemmän elämätöntä elämää kuin kipua.

Lue lisää

yksi itsepetoksen muodoista ottaa toisen sisäinen taakka kannettavaksi tai uskoa, että joku toinen voi tehdä sitä puolestansa. Se olisi tilapäinen apu seurausten oireiluille muttei poistaisi syytä. Ja ne oireet palaisivat kerta toisensa jälkeen ja jälleen joku toimisi lääkkeenä jollekin... Ihmisen ei ole tarkoitus olla lääke toiselle. Ei sillä tavalla kuin moni toivoisi sen olevan. Ehkä joskus kaukana menneisyydessä on ollut toisin mutta nyt...
Jokainen meistä kompastelee. Se, minkä Sinä koet kompastelemisena, saattaa joku toinen nähdä taitavana etenemisenä. Etenemisenä ilman kompastumisia. Se ei ole sen kummempaa
Hmm... Taas kerran. Heräsi uteliaisuus. Onko Sinulla paljonkin asioita elämässä, mitä haluaisit vielä kokea? Itselläni ei tule kyllä tähän hätään mitään mieleen. Kenties ainoastaan uteliaisuus, että mitäköhän se elämä vielä eteen heittää. Koskaan ei voi tietää.
Pitäisiköhän todella pitkästä aikaa lukea horoskooppi? Katsotaan...

Sehän on kirjoitti:

yksi itsepetoksen muodoista ottaa toisen sisäinen taakka kannettavaksi tai uskoa, että joku toinen voi tehdä sitä puolestansa. Se olisi tilapäinen apu seurausten oireiluille muttei poistaisi syytä. Ja ne oireet palaisivat kerta toisensa jälkeen ja jälleen joku toimisi lääkkeenä jollekin... Ihmisen ei ole tarkoitus olla lääke toiselle. Ei sillä tavalla kuin moni toivoisi sen olevan. Ehkä joskus kaukana menneisyydessä on ollut toisin mutta nyt...
Jokainen meistä kompastelee. Se, minkä Sinä koet kompastelemisena, saattaa joku toinen nähdä taitavana etenemisenä. Etenemisenä ilman kompastumisia. Se ei ole sen kummempaa
Hmm... Taas kerran. Heräsi uteliaisuus. Onko Sinulla paljonkin asioita elämässä, mitä haluaisit vielä kokea? Itselläni ei tule kyllä tähän hätään mitään mieleen. Kenties ainoastaan uteliaisuus, että mitäköhän se elämä vielä eteen heittää. Koskaan ei voi tietää.
Pitäisiköhän todella pitkästä aikaa lukea horoskooppi? Katsotaan...

Lue lisää

Yhtäkkiä välähti, että miksi tämä vesimiespalsta on ollut aika hiljainen jo jonkun aikaa. Kukaan ei ole käynyt haukkumassa vesimiehiä. Tai onko vesimiehet tosiaan alkaneet onnistua itsensä ymmärrettäväksi tekemisessä? Tai no joo. Näkeehän siellä etusivulla, mikä se kaikkein kiinnostavin aihe aina on. Milloinkohan ihmiset ymmärtää, että ne oikeastaan kiertää kehää koko ajan? Kysyy koko ajan samoja kysymyksiä jne. Onko tosiaan niin vaikeaa ottaa asioista selvää?

kymmenenteen. kirjoitti:

Yhtäkkiä välähti, että miksi tämä vesimiespalsta on ollut aika hiljainen jo jonkun aikaa. Kukaan ei ole käynyt haukkumassa vesimiehiä. Tai onko vesimiehet tosiaan alkaneet onnistua itsensä ymmärrettäväksi tekemisessä? Tai no joo. Näkeehän siellä etusivulla, mikä se kaikkein kiinnostavin aihe aina on. Milloinkohan ihmiset ymmärtää, että ne oikeastaan kiertää kehää koko ajan? Kysyy koko ajan samoja kysymyksiä jne. Onko tosiaan niin vaikeaa ottaa asioista selvää?

Lue lisää

Olen monasti katsonut, että eivät ajat ole kuten ennen. Nyt voi olla välillä päiviä ettei ole yhtään viestiä. Onkohan muilla horoskooppimerkeillä yhtä hiljaista, en ole seurannut.
Olen koneen äärestä taas pari päivää pois.
Mutta yksi hassu ajatus tähän mitä en kuvittelisi sanovani tässä ympäristössäni kenellekään, vain Sinulle sinne jonnekin:
Minusta tuntuu että olen ottanut jonkun askeleen. Keväällä(?) kirjoitin Sinulle että on jonkun uuden aika. Tuntuu että se on nyt. En osaa sitä oikein kuvailla. OLen vain tyynempi, näen enemmän, tarpeeni käyvät pienemmiksi, mutta tärkeämmiksi, tunnen itseni voimakkaaksi ja monet asiat selkeiksi. Olen ehdottomampi itseäni kohtaan, mutta huomaan myös arvostelevani mielessäni herkemmin muita. Se on uutta. Siinä minulla pohtimista, onko se hyvä vai paha.
Olen kuulostellut tätä oloani jo jonkun aikaa. Pelkään että se näkyy minusta niin että karkotan joitain ihmisiä läheltäni. Mihin minä olen menossa? Voisin kuvitella että olisit kokenut jotain samanlaista.

Keijuli kirjoitti:

Olen monasti katsonut, että eivät ajat ole kuten ennen. Nyt voi olla välillä päiviä ettei ole yhtään viestiä. Onkohan muilla horoskooppimerkeillä yhtä hiljaista, en ole seurannut.
Olen koneen äärestä taas pari päivää pois.
Mutta yksi hassu ajatus tähän mitä en kuvittelisi sanovani tässä ympäristössäni kenellekään, vain Sinulle sinne jonnekin:
Minusta tuntuu että olen ottanut jonkun askeleen. Keväällä(?) kirjoitin Sinulle että on jonkun uuden aika. Tuntuu että se on nyt. En osaa sitä oikein kuvailla. OLen vain tyynempi, näen enemmän, tarpeeni käyvät pienemmiksi, mutta tärkeämmiksi, tunnen itseni voimakkaaksi ja monet asiat selkeiksi. Olen ehdottomampi itseäni kohtaan, mutta huomaan myös arvostelevani mielessäni herkemmin muita. Se on uutta. Siinä minulla pohtimista, onko se hyvä vai paha.
Olen kuulostellut tätä oloani jo jonkun aikaa. Pelkään että se näkyy minusta niin että karkotan joitain ihmisiä läheltäni. Mihin minä olen menossa? Voisin kuvitella että olisit kokenut jotain samanlaista.

Lue lisää

Itseään ei löydä ulkopuolelta. Itsensä löytää itsensä sisältä, ei itsensä ulkopuolelta. Itsensä ulkopuolelta löytää itsensä ulkopuolisen maailman. Ei muuta. En sano Sinulle, että onko se hyvä tai paha. Sen valinnan teet sitten itse. Silloin kun aika on oikea. Senkin tiedät ainoastaan Sinä. En minä, eikä kukaan muukaan. Ainoastaan Sinä.
Kuvittelit oikein. Minulla se oli äkillinen. Sinulla se on etenemässä... hmmm... Miten sen nyt sanoisi? Oikealla vauhdilla. Omalla painolla, niin kuin luontosi on sen tarkoittanut ja siksi tulee olemaan huomattavasti helpommin käsiteltävissä kuin minulla oli. Tuskin tulet menemään hulluuden, todellisen sellaisen, rajalle. En oikein usko, että niin tulee käymään. Olet ottanut peruuttamattoman ensiaskeleen sinne jo ennen tutustumistasi minuun. Minä olen ollut ainostaan hidastamassa Sinua siinä. Minulla ei ollut ketään hidastamassa ja siksi olisi voinut käydä myös toisin kuin kävi. Ymmärrän sen nyt paremmin kuin koskaan. Jos en olisi huomannut sitä, että olit jo ottanut sen ensiaskeleen ennen minuun tutustumista, en olisi todennäköisesti edes aloittanut keskustelua kanssasi. Silloin ihmiset yleensä ei enää pysty valehtelemaan. Ei ne pysty puhumaan tottakaan. Silloin ihmisestä tulee avoin itselle. Ihminen tulee vastaanottavaiseksi ja silloin alkaa myös ymmärtämään. Monia asia, ellei kaikki ympärillään ottaa sen muodon, mitä ne olemukseltaan on. Totta. Silloin alkaa näkemään ja ymmärtää, että oli ennen sokea...

tulossa itseesi. kirjoitti:

Itseään ei löydä ulkopuolelta. Itsensä löytää itsensä sisältä, ei itsensä ulkopuolelta. Itsensä ulkopuolelta löytää itsensä ulkopuolisen maailman. Ei muuta. En sano Sinulle, että onko se hyvä tai paha. Sen valinnan teet sitten itse. Silloin kun aika on oikea. Senkin tiedät ainoastaan Sinä. En minä, eikä kukaan muukaan. Ainoastaan Sinä.
Kuvittelit oikein. Minulla se oli äkillinen. Sinulla se on etenemässä... hmmm... Miten sen nyt sanoisi? Oikealla vauhdilla. Omalla painolla, niin kuin luontosi on sen tarkoittanut ja siksi tulee olemaan huomattavasti helpommin käsiteltävissä kuin minulla oli. Tuskin tulet menemään hulluuden, todellisen sellaisen, rajalle. En oikein usko, että niin tulee käymään. Olet ottanut peruuttamattoman ensiaskeleen sinne jo ennen tutustumistasi minuun. Minä olen ollut ainostaan hidastamassa Sinua siinä. Minulla ei ollut ketään hidastamassa ja siksi olisi voinut käydä myös toisin kuin kävi. Ymmärrän sen nyt paremmin kuin koskaan. Jos en olisi huomannut sitä, että olit jo ottanut sen ensiaskeleen ennen minuun tutustumista, en olisi todennäköisesti edes aloittanut keskustelua kanssasi. Silloin ihmiset yleensä ei enää pysty valehtelemaan. Ei ne pysty puhumaan tottakaan. Silloin ihmisestä tulee avoin itselle. Ihminen tulee vastaanottavaiseksi ja silloin alkaa myös ymmärtämään. Monia asia, ellei kaikki ympärillään ottaa sen muodon, mitä ne olemukseltaan on. Totta. Silloin alkaa näkemään ja ymmärtää, että oli ennen sokea...

Lue lisää

Sokea ehkä, mutta myös pelännyt. Minulla elämässä on pahin jarru ja este ollut pelko. Olen ollut niin näkymätön, että minua ei ole edes huomattu. Olen aivan hämmentynyt ja kiusaantunut jos joku on huomannut tai muistanut.
Nyt täytän itseni, olen kokonaan ja rohkeasti minä niin että leviän ulkopuolellenikin. En pysy enää itsessäni vaan otan joskus jopa koko tilan missä olenkin. Sellaisesta ei välttämättä pidetä. Ja siinä on riskejä. Käytänkö asemaani vastuullisesti ja oikein.
Se mitä sanoin arvostelemisesta, on myös sitä että "luokittelen" ihmisiä, hyvinkin pienen tuttavuuden jälkeen teen päätöksen haluanko jutella kanssaan vai en. Se on minulle uutta ja se kiusaa minua. Minusta on tulossa ikävä ihminen.
Minä olisin sanonut että olet ollut nopeuttamassa!

Keijuli kirjoitti:

Sokea ehkä, mutta myös pelännyt. Minulla elämässä on pahin jarru ja este ollut pelko. Olen ollut niin näkymätön, että minua ei ole edes huomattu. Olen aivan hämmentynyt ja kiusaantunut jos joku on huomannut tai muistanut.
Nyt täytän itseni, olen kokonaan ja rohkeasti minä niin että leviän ulkopuolellenikin. En pysy enää itsessäni vaan otan joskus jopa koko tilan missä olenkin. Sellaisesta ei välttämättä pidetä. Ja siinä on riskejä. Käytänkö asemaani vastuullisesti ja oikein.
Se mitä sanoin arvostelemisesta, on myös sitä että "luokittelen" ihmisiä, hyvinkin pienen tuttavuuden jälkeen teen päätöksen haluanko jutella kanssaan vai en. Se on minulle uutta ja se kiusaa minua. Minusta on tulossa ikävä ihminen.
Minä olisin sanonut että olet ollut nopeuttamassa!

Lue lisää

mekanismi. Se ei toimi aina haluamallamme tavalla. Usein toisin kuin haluttaisi sen toimivan. Se tulee ensiksi kehittyessään ristiriitaiseksi ja kun se on riittävän ristiriitainen, se alkaa etsimään ratkaisua ristiriitojen selvittämiseksi. Yksi tapa on antaa senkin asian tulla tiensä päähän. Se ei ole se kaikkein miellyttävin mutta todennäköisesti nopein ja kenties vaarallisin. Toinen tapa on huomata se ajoissaan ja pysähtyä välillä miettimään miksi. Vaikkapa keskustelun muodosssa jonkun kanssa, joka ymmärtää edes vähän. Se on se, mikä hidastaa sitä prosessia. Arvaat varmaan kummalla tavalla kävin itse sen läpi. Ai niin. Kolmaskin tapa löytyy. Jatkaa elämää illuusiossa ja uskoa kaikki kyseenalaistamatta mitään. Niellä lähes kaikki pureksimatta lainkaan, luottaen siihen, että joku muu on purteksinut sen tarpeeksi hienoksi jne.
Luokittelet ihmisiä? Sait mut hymyilemään. Olen tehnyt sitä aina. Olen tehnyt sen aina omalla tavalla, mitä en ole oikein osanut selittää muille. Ei se selittäminen ole oikeastaan ollut kovin tarpeellinen muille. Mitä ne muut minun selityksilläni tekisi? Mitä minä tekisin muiden selityksilläni? Moni on yrittänyt analysoida minua mutta ei heidän kapasiteetti taida siihen riittää. Se on aika utopistinen ajatus. Minun piti elää 30-vuotiaaksi, ennen kuin aloin ymmärtämään itseäni. Sellaisella, joka ei ymmärrä itseään, ei ole pienintäkään mahdollisuutta ymmärtää minua. Sellaiset ymmärtävät ainoastaan pieniä siruja minusta, jos niitäkään.
Luokittelusta vielä niin paljon, että ihmisen kasvonpiirteet kertoo edelleen eniten ihmisestä. Ei horoskoopit ja muut sellaiset. Kasvonpiirteiden pinnasta näkee myös sen sisimmän. Jos ei näe pintaa sellaisena kuin se on, ei näe sisintäkään. Jos tulee hämätyksi koristelulla, tulee hämätyksi myös kaikella muullakin myöhemmin. Ei se ole sen kummempaa.
Ikävä ihminen? Haluaako kaikki aina jutella kanssasi? Pitääkö Sinun haluta aina tehdä tuttavuutta jokaisen kanssa? Kaikkia ei voi miellyttää. Se ei tarkoita, että pitäisi olla töykeä jokaiselle. Aina voi olla myös viileän asiallinen. Taitaa olla narri Sinusta poistumassa. Itse saatan tehdä sen juttelemattomuuden päätöksen pelkästään ensisilmäyksellä. Siihen ei mene kuin ihan pienen pieni hetki. Joistakin näkee pelkällä silmäyksellä, ettei mitään puhuttavaa ole. Kyseenalaistamattomuuden näkee usein aika äkkiä. Kyseenalaistamattomat ihmiset oli sellaisia, jotka aikaansaivat noitavainot, inkvisitiot, natsit, kommunismi ja katsotaan vaikka nykymaailmaakin, mistä löytyy yhdysvallat, islam ja edelleen myös täysin ehdoton kristillisyys, missä raamatulla päähänlyönti on edelleen todella yleistä. Samat asiat on helposti havaittavissa myös jokapäiväisessä elämässä myös ihmisissä. Jos ihminen ei uskalla kyseenalaistaa "totuuksia", omia tai muiden, se mielestäni aika selvä osoitus ajattelukyvyn puutteesta. Se on mielestäni aika huolestuttavaa. Kun katsoo vaikka meidän poliittisia päättäjiä. Mielestäni viisaus loistaa siellä poissaolollaan. Ja silti samat ihmiset äänestetään vuodesta toiseen sinne takaisin. Sehän on selvä osoitus valtaosan itsenäisen ajattelun puutteesta. Voihan perkele! Taas olen saarnaamassa. Sori.

on outo kirjoitti:

mekanismi. Se ei toimi aina haluamallamme tavalla. Usein toisin kuin haluttaisi sen toimivan. Se tulee ensiksi kehittyessään ristiriitaiseksi ja kun se on riittävän ristiriitainen, se alkaa etsimään ratkaisua ristiriitojen selvittämiseksi. Yksi tapa on antaa senkin asian tulla tiensä päähän. Se ei ole se kaikkein miellyttävin mutta todennäköisesti nopein ja kenties vaarallisin. Toinen tapa on huomata se ajoissaan ja pysähtyä välillä miettimään miksi. Vaikkapa keskustelun muodosssa jonkun kanssa, joka ymmärtää edes vähän. Se on se, mikä hidastaa sitä prosessia. Arvaat varmaan kummalla tavalla kävin itse sen läpi. Ai niin. Kolmaskin tapa löytyy. Jatkaa elämää illuusiossa ja uskoa kaikki kyseenalaistamatta mitään. Niellä lähes kaikki pureksimatta lainkaan, luottaen siihen, että joku muu on purteksinut sen tarpeeksi hienoksi jne.
Luokittelet ihmisiä? Sait mut hymyilemään. Olen tehnyt sitä aina. Olen tehnyt sen aina omalla tavalla, mitä en ole oikein osanut selittää muille. Ei se selittäminen ole oikeastaan ollut kovin tarpeellinen muille. Mitä ne muut minun selityksilläni tekisi? Mitä minä tekisin muiden selityksilläni? Moni on yrittänyt analysoida minua mutta ei heidän kapasiteetti taida siihen riittää. Se on aika utopistinen ajatus. Minun piti elää 30-vuotiaaksi, ennen kuin aloin ymmärtämään itseäni. Sellaisella, joka ei ymmärrä itseään, ei ole pienintäkään mahdollisuutta ymmärtää minua. Sellaiset ymmärtävät ainoastaan pieniä siruja minusta, jos niitäkään.
Luokittelusta vielä niin paljon, että ihmisen kasvonpiirteet kertoo edelleen eniten ihmisestä. Ei horoskoopit ja muut sellaiset. Kasvonpiirteiden pinnasta näkee myös sen sisimmän. Jos ei näe pintaa sellaisena kuin se on, ei näe sisintäkään. Jos tulee hämätyksi koristelulla, tulee hämätyksi myös kaikella muullakin myöhemmin. Ei se ole sen kummempaa.
Ikävä ihminen? Haluaako kaikki aina jutella kanssasi? Pitääkö Sinun haluta aina tehdä tuttavuutta jokaisen kanssa? Kaikkia ei voi miellyttää. Se ei tarkoita, että pitäisi olla töykeä jokaiselle. Aina voi olla myös viileän asiallinen. Taitaa olla narri Sinusta poistumassa. Itse saatan tehdä sen juttelemattomuuden päätöksen pelkästään ensisilmäyksellä. Siihen ei mene kuin ihan pienen pieni hetki. Joistakin näkee pelkällä silmäyksellä, ettei mitään puhuttavaa ole. Kyseenalaistamattomuuden näkee usein aika äkkiä. Kyseenalaistamattomat ihmiset oli sellaisia, jotka aikaansaivat noitavainot, inkvisitiot, natsit, kommunismi ja katsotaan vaikka nykymaailmaakin, mistä löytyy yhdysvallat, islam ja edelleen myös täysin ehdoton kristillisyys, missä raamatulla päähänlyönti on edelleen todella yleistä. Samat asiat on helposti havaittavissa myös jokapäiväisessä elämässä myös ihmisissä. Jos ihminen ei uskalla kyseenalaistaa "totuuksia", omia tai muiden, se mielestäni aika selvä osoitus ajattelukyvyn puutteesta. Se on mielestäni aika huolestuttavaa. Kun katsoo vaikka meidän poliittisia päättäjiä. Mielestäni viisaus loistaa siellä poissaolollaan. Ja silti samat ihmiset äänestetään vuodesta toiseen sinne takaisin. Sehän on selvä osoitus valtaosan itsenäisen ajattelun puutteesta. Voihan perkele! Taas olen saarnaamassa. Sori.

Lue lisää

Olen pitänyt melkein kunnia-asiana sitä että "tulen toimeen kaikkien kanssa". Nyt vain en enää siitä innostu, määrän asemesta etsin laatua. Oikeastaan on harmillista että tässä oikeassa elämässäni ei kukaan keskustele kuten Sinä.
Valta tuo ja luo ihmisille usein sellaisen harhan että kaikki mitä he sanovat muuttuu viisaudeksi, jonka jokainen heitä kuunteleva nielaisee ajattelematta - paitsi se toinen vallankäyttäjä - toisen puolueen edustaja tms. He luulevat että vain toinen samanmoinen osaa sen kielen ja näkee sen pelin.
Minulla on muutama tuttava, jotka ovat käyttäneet tai käyttävät valtaa kunnalliselämässä tms. He suhtautuvat meihin tavallisiin loukkaavan manipuloivasti. He todellakin luulevat että ovat niin taitavia että sitä ei kukaan huomaa. Siinä minulla yksi tyyneysharjoitus: että oppisin olemaan tuohtumatta heidän käytöksestään. Vielä ei ole toivoa näkyvissä, en uskalla sylistäni nostaa silmiä kun tapaan näitä herroja ja kuuntelen heitä. He näkisivät heti mitä ajattelen jos sattuisivat vilkaisemaan silmiini. Ja sellainen ärsyttäminen on aivan hyödytöntä.
Harvoin heille on tärkeää se asia, jota ajavat vaan se että HE sitä ajavat.

Laitanpa Sinulle Hellaakosken runon, ehkä se on Sinulle tuttukin, mutta tuli mieleen tuosta kristillisyydestä.
Herra, ethän kahlitse siihen raamattuus,
jolla on mustat kannet ja suuri virallisuus.
Onhan tarjolla kirja aivan toinenkin,
joka ei mahdu pöydille, ei lasikaappeihin,
kannet sen avarat niin olkoon kuin on maa,
sisällys niinkuin ilma, joka lintua kannattaa.

Keijuli kirjoitti:

Olen pitänyt melkein kunnia-asiana sitä että "tulen toimeen kaikkien kanssa". Nyt vain en enää siitä innostu, määrän asemesta etsin laatua. Oikeastaan on harmillista että tässä oikeassa elämässäni ei kukaan keskustele kuten Sinä.
Valta tuo ja luo ihmisille usein sellaisen harhan että kaikki mitä he sanovat muuttuu viisaudeksi, jonka jokainen heitä kuunteleva nielaisee ajattelematta - paitsi se toinen vallankäyttäjä - toisen puolueen edustaja tms. He luulevat että vain toinen samanmoinen osaa sen kielen ja näkee sen pelin.
Minulla on muutama tuttava, jotka ovat käyttäneet tai käyttävät valtaa kunnalliselämässä tms. He suhtautuvat meihin tavallisiin loukkaavan manipuloivasti. He todellakin luulevat että ovat niin taitavia että sitä ei kukaan huomaa. Siinä minulla yksi tyyneysharjoitus: että oppisin olemaan tuohtumatta heidän käytöksestään. Vielä ei ole toivoa näkyvissä, en uskalla sylistäni nostaa silmiä kun tapaan näitä herroja ja kuuntelen heitä. He näkisivät heti mitä ajattelen jos sattuisivat vilkaisemaan silmiini. Ja sellainen ärsyttäminen on aivan hyödytöntä.
Harvoin heille on tärkeää se asia, jota ajavat vaan se että HE sitä ajavat.

Laitanpa Sinulle Hellaakosken runon, ehkä se on Sinulle tuttukin, mutta tuli mieleen tuosta kristillisyydestä.
Herra, ethän kahlitse siihen raamattuus,
jolla on mustat kannet ja suuri virallisuus.
Onhan tarjolla kirja aivan toinenkin,
joka ei mahdu pöydille, ei lasikaappeihin,
kannet sen avarat niin olkoon kuin on maa,
sisällys niinkuin ilma, joka lintua kannattaa.

Lue lisää

kertoa sen aiemminkin, etten ole kovin suuri runouden ystävä. En ole siis kovin paljon perehtynyt siihen. Joskus kirjoitin itse aikamoisen läjän niitä. Tai silloin huvitti itseänikin se tilanne, että ajatukseni tuli ulos runomuodossa. Sillä tavalla sain ne paljon paremmin tiivistettyä. En kyllä muista enää ainuttakaan niistä. Eikä mulla ole ainuttakaan niistä itsellä tallella. Ne jäi ...hmm... jonnekin, missä toivon, että ne säilyy tulevaisuudessa yhdelle nyt niin pienelle aikuisiässä luettavaksi. Silloin kun hän haluaa ymmärtää miksi isä on sellainen kuin se on. Ohoh! Alkoholilla on kummallinen vaikutus. Saa minutkin avautumaan kenties enemmän kuin haluaisin täällä tehdä. Eipä sillä oikeastaan ole mitään väliä. Kyllä ne muutamat ihmiset, jotka minut tuntee, tunnistaisi minut täällä helposti. En pelkää puhua reaalissa samoista asioista, samoilla sanoilla, samalla tavalla... En enää. Mutta nyt kyllä eksyin aiheesta. Joo. Raamatusta ei löydy jumalaa. Jumaluus löytyy itsestä. Tuntemalla itsensä, pääsee niin lähelle jumalaa kuin inhimillisesti on mahdollista. Tai mistä minä tiedän. En ole lukenut raamattua. Joitakin raamatun sanoja ei voi oikein välttääkään tässä elämässä. Mutta eikö silti ensimmäisessä kymmenestä käskystä ole jo vihje minne katsoa? Miten se alkoikin? Minä olen...
Jaa. Itse kyllä ärsyttäisin mielelläni politiikkoja kysymällä heiltä kysymyksiä, mitä ne pelkäävät joidenkin heiltä kysyvän. Olen itse asiassa yhden kansanedustajan avustajan kanssa ollut samassa kuppilassa ja avautunut hiukan sille. Hän paljastui oikeastaan aika mainioksi tyypiksi. Hän ei ainakaan kaunistellut sitä laitosta millään tavalla. Kertoi asian sellaisena kuin se on. Meillä ei ollut siitä asiasta minkäänlaisia näkemyseroja.
Olen kai kertonut tämän jo aikaisemminkin, ettei ihmiset ole vielä valmiita minunlaisiin tai Sinunlaisiin ihmisiin. Ollaan ainoastaan tekemässä pohjatyötä tulevaisuutta ajatellen. Ollaan kyseenalaistamassa vanhoja totuuksia...

Olen tainnut kirjoitti:

kertoa sen aiemminkin, etten ole kovin suuri runouden ystävä. En ole siis kovin paljon perehtynyt siihen. Joskus kirjoitin itse aikamoisen läjän niitä. Tai silloin huvitti itseänikin se tilanne, että ajatukseni tuli ulos runomuodossa. Sillä tavalla sain ne paljon paremmin tiivistettyä. En kyllä muista enää ainuttakaan niistä. Eikä mulla ole ainuttakaan niistä itsellä tallella. Ne jäi ...hmm... jonnekin, missä toivon, että ne säilyy tulevaisuudessa yhdelle nyt niin pienelle aikuisiässä luettavaksi. Silloin kun hän haluaa ymmärtää miksi isä on sellainen kuin se on. Ohoh! Alkoholilla on kummallinen vaikutus. Saa minutkin avautumaan kenties enemmän kuin haluaisin täällä tehdä. Eipä sillä oikeastaan ole mitään väliä. Kyllä ne muutamat ihmiset, jotka minut tuntee, tunnistaisi minut täällä helposti. En pelkää puhua reaalissa samoista asioista, samoilla sanoilla, samalla tavalla... En enää. Mutta nyt kyllä eksyin aiheesta. Joo. Raamatusta ei löydy jumalaa. Jumaluus löytyy itsestä. Tuntemalla itsensä, pääsee niin lähelle jumalaa kuin inhimillisesti on mahdollista. Tai mistä minä tiedän. En ole lukenut raamattua. Joitakin raamatun sanoja ei voi oikein välttääkään tässä elämässä. Mutta eikö silti ensimmäisessä kymmenestä käskystä ole jo vihje minne katsoa? Miten se alkoikin? Minä olen...
Jaa. Itse kyllä ärsyttäisin mielelläni politiikkoja kysymällä heiltä kysymyksiä, mitä ne pelkäävät joidenkin heiltä kysyvän. Olen itse asiassa yhden kansanedustajan avustajan kanssa ollut samassa kuppilassa ja avautunut hiukan sille. Hän paljastui oikeastaan aika mainioksi tyypiksi. Hän ei ainakaan kaunistellut sitä laitosta millään tavalla. Kertoi asian sellaisena kuin se on. Meillä ei ollut siitä asiasta minkäänlaisia näkemyseroja.
Olen kai kertonut tämän jo aikaisemminkin, ettei ihmiset ole vielä valmiita minunlaisiin tai Sinunlaisiin ihmisiin. Ollaan ainoastaan tekemässä pohjatyötä tulevaisuutta ajatellen. Ollaan kyseenalaistamassa vanhoja totuuksia...

Lue lisää

Kaikki todella tärkeä löytyy ihmisestä itsestään. Niin on aina ollut. On aina ollut ihmisiä jotka sen niin ovat kokeneet. Mutta koska on kyse nimenomaan kokemuksesta eli sellaisesta joka ei kaikille aukea, tarvitaan opinkappaleita ja paimenia. He joka eivät tarvitse, menevät omia teitään, vapaina, sitten joskus kun ikää ja kokemuksia on karttunut. Ei ihminen löydä niitä sisältään vastasyntyneenä tai ilman ponnisteluja. Jotain on oltava ennen sitä, olkoon raamattu tai joku muu.
Ja niin aina tulee olemaan!

Keijuli kirjoitti:

Kaikki todella tärkeä löytyy ihmisestä itsestään. Niin on aina ollut. On aina ollut ihmisiä jotka sen niin ovat kokeneet. Mutta koska on kyse nimenomaan kokemuksesta eli sellaisesta joka ei kaikille aukea, tarvitaan opinkappaleita ja paimenia. He joka eivät tarvitse, menevät omia teitään, vapaina, sitten joskus kun ikää ja kokemuksia on karttunut. Ei ihminen löydä niitä sisältään vastasyntyneenä tai ilman ponnisteluja. Jotain on oltava ennen sitä, olkoon raamattu tai joku muu.
Ja niin aina tulee olemaan!

Lue lisää

sitten minun tai Sinun tehtävä olla oppaana? Tai kenties opetetun papin? Ei voi opettaa, ellei itsekään osaa. Kokemusta ei voi opettaa. Yrittäessään opettaa kokemusta jossain koulussa vaikka... Se on mielestäni hulluutta. Todellista sellaista. Kouluissa ei saa kyseenalaistaa. Kun ei saa kyseenalaistaa, menee jo heti kättelyssä harhaan, eikä ymmärrys ympäröivästä kehity. Oman itsensä ymmärrys ei kehity vaan rajoittuu entisestään. Olen kirjoittanut jo aikaisemminkin, että ohjaus on hyvä mutta kieltäminen tukahduttaminen jne ei ole kovin järkevää.
Tiedätkö, mitä mietin nykyään aika paljon? Mietin usein, että miksi minä? Miksei joku muu? Miksi juuri minä? Tämä on jotain, mitä MINÄ ei halunut mutta mihin se kuitenkin vääjämättä tuli. Tuli tiensä päähän ja tietyllä tavalla luopui itsestä. Se MINÄ siis. MINÄ on edelleen olemassa mutta se on nykyään aika pienessä roolissa verrattuna aikaisempaan MINÄÄN. Moni erehtyy luulemaan MINÄKSI sitä, mikä tuli esiin MINÄN takaa. Taitaa olla yksi harvoista kysymyksistä itselleni, mihin mulla ei ole vielä vastausta. Ei ole, koska vielä ei ole aika minun ymmärtää sitä. Silloin kun aika on siihen oikea, saan vastaukseni siihenkin. Vastaamatta kysymyksiä ei tässä elämässä jää.
Jos ihminen löytäisi sen ilman vastoinkäymisiä tai ponnisteluja, se ei todennäköisesti tunnistaisi sitä. En näe mahdollisena valaistumista ilman ponnisteluja. Jos sen saavuttaisi ilman ponnisteluja, se ei olisi enää valaistumista. Se olisi itsestäänselvyys. Valaistuminen ei ole itsestäänselvyys. Valaistuminen muuttuu itsestäänselvyydeksi vasta valaistumisen tapahduttua. Se on jotain, mitä täytyy ansaita. Se on jotain, mitä ei voi ostaa...
Mutta joo. Siihen tehtävään(?) palatakseen. Tämä internetti on aika hyvä työkalu siihen. Voin pysyä täällä täysin persoonattomana. Se on parempi niin. Nyt sitten baarielämää katsastelemaan. Se siitä hyveellisestä luopujasta, joka on lähdössä viettämään rappiollista(?) iltaa kavereiden kanssa.
Meillä on täällä tilaa vielä 7 viestille.

Onko se kirjoitti:

sitten minun tai Sinun tehtävä olla oppaana? Tai kenties opetetun papin? Ei voi opettaa, ellei itsekään osaa. Kokemusta ei voi opettaa. Yrittäessään opettaa kokemusta jossain koulussa vaikka... Se on mielestäni hulluutta. Todellista sellaista. Kouluissa ei saa kyseenalaistaa. Kun ei saa kyseenalaistaa, menee jo heti kättelyssä harhaan, eikä ymmärrys ympäröivästä kehity. Oman itsensä ymmärrys ei kehity vaan rajoittuu entisestään. Olen kirjoittanut jo aikaisemminkin, että ohjaus on hyvä mutta kieltäminen tukahduttaminen jne ei ole kovin järkevää.
Tiedätkö, mitä mietin nykyään aika paljon? Mietin usein, että miksi minä? Miksei joku muu? Miksi juuri minä? Tämä on jotain, mitä MINÄ ei halunut mutta mihin se kuitenkin vääjämättä tuli. Tuli tiensä päähän ja tietyllä tavalla luopui itsestä. Se MINÄ siis. MINÄ on edelleen olemassa mutta se on nykyään aika pienessä roolissa verrattuna aikaisempaan MINÄÄN. Moni erehtyy luulemaan MINÄKSI sitä, mikä tuli esiin MINÄN takaa. Taitaa olla yksi harvoista kysymyksistä itselleni, mihin mulla ei ole vielä vastausta. Ei ole, koska vielä ei ole aika minun ymmärtää sitä. Silloin kun aika on siihen oikea, saan vastaukseni siihenkin. Vastaamatta kysymyksiä ei tässä elämässä jää.
Jos ihminen löytäisi sen ilman vastoinkäymisiä tai ponnisteluja, se ei todennäköisesti tunnistaisi sitä. En näe mahdollisena valaistumista ilman ponnisteluja. Jos sen saavuttaisi ilman ponnisteluja, se ei olisi enää valaistumista. Se olisi itsestäänselvyys. Valaistuminen ei ole itsestäänselvyys. Valaistuminen muuttuu itsestäänselvyydeksi vasta valaistumisen tapahduttua. Se on jotain, mitä täytyy ansaita. Se on jotain, mitä ei voi ostaa...
Mutta joo. Siihen tehtävään(?) palatakseen. Tämä internetti on aika hyvä työkalu siihen. Voin pysyä täällä täysin persoonattomana. Se on parempi niin. Nyt sitten baarielämää katsastelemaan. Se siitä hyveellisestä luopujasta, joka on lähdössä viettämään rappiollista(?) iltaa kavereiden kanssa.
Meillä on täällä tilaa vielä 7 viestille.

Lue lisää

Tänään ja huomenna vapaapäivä. Olenpa ehtinyt ajatella ja ottaa viiniä minäkin. Viikonloppu oli kiireinen.
Mitä teemme niiden kuuden jäljellä olevan viestin jälkeen?
Olen sanonut että olen uskaltautunut ottamaan viime aikoina riskejä. Entä tämä? Mitä teen jatkossa?
Jospa tämä ystävyys on tehnyt tehtävänsä. En pääse selvyyteen.
Olen sanonut Sinulle että en usko yhteen oikeaan ihmiseen elämässä vaan oikeaan ihmiseen oikeaan aikaan. Eiväthän ihmiset voi kulkea tätä taivaltaan käsi kädessä. Se on mielestäni mahdottomuus.
Toiset hyväksyvät sen eritahtisuuden ja pysyvät yhdessä, omaisuuden, yhteisten kokemusten ym. vuoksi...tai rakkauden.
Sanoit että vastaamattomia kysymyksiä ei elämään jää. Minä sanon että, toki jää. Ne ovat niitä seuraavan elämän urakoita. Vai ajatteletko eläväsi viimeistä elämää? Tämä ei ole ilkeily vaan yksi mahdollisuus. Jonkunhan meistä on sekin tehtävä.
Tehtävä?
Minä haaveilen niin pienistä (?). Olen kai sanonut Sinulle miten rukoilin erään ihmisen vierellä yön pimeydessä: "Anna minulla olla jotain mitä tämä ihminen tarvitsee". Se tarina on vielä kesken. En tiedä mitä se lopulta on, hyvää vai pahaa mitä pystyn antamaan....olen ja elän vain itseäni kuunnellen ... hänenkin kanssaan.
Joskus tulee semmoinen hyvästijätön tunnelma kaikelle menneelle elämälle. Se että on turha pohtia, jokainen hetki vain on yritettävä ymmärtää ja osata enemmän.
Olet tärkeä ihminen minulle siinä yrittämisessä.

Keijuli kirjoitti:

Tänään ja huomenna vapaapäivä. Olenpa ehtinyt ajatella ja ottaa viiniä minäkin. Viikonloppu oli kiireinen.
Mitä teemme niiden kuuden jäljellä olevan viestin jälkeen?
Olen sanonut että olen uskaltautunut ottamaan viime aikoina riskejä. Entä tämä? Mitä teen jatkossa?
Jospa tämä ystävyys on tehnyt tehtävänsä. En pääse selvyyteen.
Olen sanonut Sinulle että en usko yhteen oikeaan ihmiseen elämässä vaan oikeaan ihmiseen oikeaan aikaan. Eiväthän ihmiset voi kulkea tätä taivaltaan käsi kädessä. Se on mielestäni mahdottomuus.
Toiset hyväksyvät sen eritahtisuuden ja pysyvät yhdessä, omaisuuden, yhteisten kokemusten ym. vuoksi...tai rakkauden.
Sanoit että vastaamattomia kysymyksiä ei elämään jää. Minä sanon että, toki jää. Ne ovat niitä seuraavan elämän urakoita. Vai ajatteletko eläväsi viimeistä elämää? Tämä ei ole ilkeily vaan yksi mahdollisuus. Jonkunhan meistä on sekin tehtävä.
Tehtävä?
Minä haaveilen niin pienistä (?). Olen kai sanonut Sinulle miten rukoilin erään ihmisen vierellä yön pimeydessä: "Anna minulla olla jotain mitä tämä ihminen tarvitsee". Se tarina on vielä kesken. En tiedä mitä se lopulta on, hyvää vai pahaa mitä pystyn antamaan....olen ja elän vain itseäni kuunnellen ... hänenkin kanssaan.
Joskus tulee semmoinen hyvästijätön tunnelma kaikelle menneelle elämälle. Se että on turha pohtia, jokainen hetki vain on yritettävä ymmärtää ja osata enemmän.
Olet tärkeä ihminen minulle siinä yrittämisessä.

Lue lisää

vaihteeksi.
Riskejä? En näe missään riskejä. Tarjosin Sinulle yhden mahdollisuuden jatkaa viestien vaihtoa. Eihän se ole ainoa. Tarjosin Sinulle Vapaan Valinnan ja Vapaan Tahdon, tekemällä itse Vapaan Valinnan, Vapaasta Tahdosta. Ilman odotuksia, ilman ehtoja...
Mahdottomuus tulee mahdolliseksi mahdollisuudesta. Mahdollisuus mahdottomaksi mahdottomasta. Toisin se ei voi olla. Mahdollisen ja mahdottomuuden väliin jää taas jotain määrittelemätöntä...
Viimeistä elämää? En tiedä. En ole päättänyt sitä vielä. Sillekin on syy, miksi olen saanut "tietää" sen, minkä tiedän. Sillekin on syy, miksi monet ei saa "tietää", vaikka mahdollisuus siihen on jokaisella, jos niin haluaa. Kyse on ainostaan kyvystä luopua. Toisin se ei onnistu. En ole kuullut, että se olisi toisin onnistunut.
Olen sanonut tämän aikaisemminkin. En ole ennen Sinuun tutustumista kokenut Ystävyyttä. Nyt olen kokenut senkin. Koen sitä edelleen. Se ei ole enää sidottu aikaan. Se on jotain, mikä ON. Kiitos Sinulle siitä.

Keijuli kirjoitti:

Tänään ja huomenna vapaapäivä. Olenpa ehtinyt ajatella ja ottaa viiniä minäkin. Viikonloppu oli kiireinen.
Mitä teemme niiden kuuden jäljellä olevan viestin jälkeen?
Olen sanonut että olen uskaltautunut ottamaan viime aikoina riskejä. Entä tämä? Mitä teen jatkossa?
Jospa tämä ystävyys on tehnyt tehtävänsä. En pääse selvyyteen.
Olen sanonut Sinulle että en usko yhteen oikeaan ihmiseen elämässä vaan oikeaan ihmiseen oikeaan aikaan. Eiväthän ihmiset voi kulkea tätä taivaltaan käsi kädessä. Se on mielestäni mahdottomuus.
Toiset hyväksyvät sen eritahtisuuden ja pysyvät yhdessä, omaisuuden, yhteisten kokemusten ym. vuoksi...tai rakkauden.
Sanoit että vastaamattomia kysymyksiä ei elämään jää. Minä sanon että, toki jää. Ne ovat niitä seuraavan elämän urakoita. Vai ajatteletko eläväsi viimeistä elämää? Tämä ei ole ilkeily vaan yksi mahdollisuus. Jonkunhan meistä on sekin tehtävä.
Tehtävä?
Minä haaveilen niin pienistä (?). Olen kai sanonut Sinulle miten rukoilin erään ihmisen vierellä yön pimeydessä: "Anna minulla olla jotain mitä tämä ihminen tarvitsee". Se tarina on vielä kesken. En tiedä mitä se lopulta on, hyvää vai pahaa mitä pystyn antamaan....olen ja elän vain itseäni kuunnellen ... hänenkin kanssaan.
Joskus tulee semmoinen hyvästijätön tunnelma kaikelle menneelle elämälle. Se että on turha pohtia, jokainen hetki vain on yritettävä ymmärtää ja osata enemmän.
Olet tärkeä ihminen minulle siinä yrittämisessä.

Lue lisää

näy täällä.

Hymistelen taas kirjoitti:

vaihteeksi.
Riskejä? En näe missään riskejä. Tarjosin Sinulle yhden mahdollisuuden jatkaa viestien vaihtoa. Eihän se ole ainoa. Tarjosin Sinulle Vapaan Valinnan ja Vapaan Tahdon, tekemällä itse Vapaan Valinnan, Vapaasta Tahdosta. Ilman odotuksia, ilman ehtoja...
Mahdottomuus tulee mahdolliseksi mahdollisuudesta. Mahdollisuus mahdottomaksi mahdottomasta. Toisin se ei voi olla. Mahdollisen ja mahdottomuuden väliin jää taas jotain määrittelemätöntä...
Viimeistä elämää? En tiedä. En ole päättänyt sitä vielä. Sillekin on syy, miksi olen saanut "tietää" sen, minkä tiedän. Sillekin on syy, miksi monet ei saa "tietää", vaikka mahdollisuus siihen on jokaisella, jos niin haluaa. Kyse on ainostaan kyvystä luopua. Toisin se ei onnistu. En ole kuullut, että se olisi toisin onnistunut.
Olen sanonut tämän aikaisemminkin. En ole ennen Sinuun tutustumista kokenut Ystävyyttä. Nyt olen kokenut senkin. Koen sitä edelleen. Se ei ole enää sidottu aikaan. Se on jotain, mikä ON. Kiitos Sinulle siitä.

Lue lisää

Hassua että sanot tuon!
Olen sanonut juuri tuolle ihmiselle, jonka merkitystä itselleni enkä itseni merkitystä hänelle vielä voi oikeasti tietää, juuri nämä sanat: "Meidän suhteemme ei ala eikä lopu, se vain on."
Hänellä on omat kuvionsa ja kai minullakin - ainakin vapauden tarve.
Välillä hän pyristelee sitä vastaan, esittää ja yrittää ärsyttää, kieppuu siinä näyttävien naisten kanssa. Minulla on olo että tiedän enemmän. Annan hänen vain olla ja odotan. En tiedä mihin se varmuus/tyyneys hänen kohdallaan perustuu - muuta kuin tunteeseen. Minulla tulee usein olo, että elämässäni on jotain ihmettä, joku käsikirjoitus, jota on turha yrittää muuttaa.
Voiko sen päättää, onko tämä viimeinen elämä vai ei? Minä ajattelen niin että siihen käsikirjoitukseen en voi paljonkaan vaikuttaa. Ne oppitunnit tulevat ja minä opin tai en. Eivät ne tule kaikille. Se otanko "opikseni" on toki minusta kiinni. Eivät kaikki koe petoksia, vääryyttä, surua... Kiitoksen aiheita kaikki, loppujen lopuksi... Kun ovat tarpeeksi kaukana tästä päivästä!
Ensin on kohtalo, mahdollisuus, sitten suhtautuminen. Ja mitä siitä jää. Pääsinkö eteenpäin vai jäinkö jumiin, kasvoiko viha ja katkeruus, menikö kaunis ja hyväkin hukkaan - jota kuitenkin jokaisen elämässä on enemmän kuin pahaa.
Siinä on ollut yksi elämäni tärkeimmistä asioista: Usko hyvään.
Olethan sen monista saarnoistani jo kuullut.
Ajattele millainen tämä maailma olisi, jos KAIKKI jotka ovat kokeneet sotia, keskitysleirejä...mitä kauheuksia hyvänsä... jäisivät siihen vihaan ja kenties kostoon kiinni, he ja lähipiirinsä, jälkipolvensa. Millaista heidän elämänsä olisi? Miten se paha olo siis leviäisi! Pahuudelta pitää aina panna tie poikki. Kun vain aina jaksaisi.
Sanoin KAIKKI isoin kirjaimin tietysti sen takia että niin monet niin tekevät, kansat, valtiot...
jäävät kiini vihaan. Minä en puhu mielelläni joukoista.
Kunhan selvitään itsemme kanssa.

Keijuli kirjoitti:

Hassua että sanot tuon!
Olen sanonut juuri tuolle ihmiselle, jonka merkitystä itselleni enkä itseni merkitystä hänelle vielä voi oikeasti tietää, juuri nämä sanat: "Meidän suhteemme ei ala eikä lopu, se vain on."
Hänellä on omat kuvionsa ja kai minullakin - ainakin vapauden tarve.
Välillä hän pyristelee sitä vastaan, esittää ja yrittää ärsyttää, kieppuu siinä näyttävien naisten kanssa. Minulla on olo että tiedän enemmän. Annan hänen vain olla ja odotan. En tiedä mihin se varmuus/tyyneys hänen kohdallaan perustuu - muuta kuin tunteeseen. Minulla tulee usein olo, että elämässäni on jotain ihmettä, joku käsikirjoitus, jota on turha yrittää muuttaa.
Voiko sen päättää, onko tämä viimeinen elämä vai ei? Minä ajattelen niin että siihen käsikirjoitukseen en voi paljonkaan vaikuttaa. Ne oppitunnit tulevat ja minä opin tai en. Eivät ne tule kaikille. Se otanko "opikseni" on toki minusta kiinni. Eivät kaikki koe petoksia, vääryyttä, surua... Kiitoksen aiheita kaikki, loppujen lopuksi... Kun ovat tarpeeksi kaukana tästä päivästä!
Ensin on kohtalo, mahdollisuus, sitten suhtautuminen. Ja mitä siitä jää. Pääsinkö eteenpäin vai jäinkö jumiin, kasvoiko viha ja katkeruus, menikö kaunis ja hyväkin hukkaan - jota kuitenkin jokaisen elämässä on enemmän kuin pahaa.
Siinä on ollut yksi elämäni tärkeimmistä asioista: Usko hyvään.
Olethan sen monista saarnoistani jo kuullut.
Ajattele millainen tämä maailma olisi, jos KAIKKI jotka ovat kokeneet sotia, keskitysleirejä...mitä kauheuksia hyvänsä... jäisivät siihen vihaan ja kenties kostoon kiinni, he ja lähipiirinsä, jälkipolvensa. Millaista heidän elämänsä olisi? Miten se paha olo siis leviäisi! Pahuudelta pitää aina panna tie poikki. Kun vain aina jaksaisi.
Sanoin KAIKKI isoin kirjaimin tietysti sen takia että niin monet niin tekevät, kansat, valtiot...
jäävät kiini vihaan. Minä en puhu mielelläni joukoista.
Kunhan selvitään itsemme kanssa.

Lue lisää

Kerroin edellisessä viestissä, että sille, mitä koin, oli syy. Voisin kai nyt jo kertoa, että mikä se syy oli. Elin yksinkertaisesti vuosia siinä tilassa itseni kanssa, etten halunut olla täällä. Pakenin itseäni päihteiden ja kaiken muunkin avulla. En kyllä oikeastaan halunut omin avuin lähteäkään täältä. Kusetin siis itseäni monella eri tavalla. Siihen sai minut taas väärät valinnat ihmissuhteissa. Ensimmäinen ihmissuhde oli kaikkea, mitä olin ennen sitä toivonut elämältäni. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni tyytyväinen. Tyytyväisyys tuli vaan itseni ulkopuolelta ja sellainen tyytyväisyys kun tulee, se myös menee. Sellainen tyytyväisyys ei ole kestävää laatua. Ei ollut ainakaan minulla. Sen tyytyväisyyden mukana kulki aina myös tyytymättömyys. Kesti monta vuotta selvitä siitä.
Toinen kerta en halunut mitään, en odottanut mitään. Sain kaiken, mitä en halunut, mitä en odottanut. Kuitenkin kaiken, mitä halusin ja odotin. En vaan tiennyt halunneeni ja odottaneeni niitä. Mutta sekin tyytyväisyys tuli itseni ulkopuolelta. Sekään ei olisi haitannut mutta toinen näki minun velvollisuudeksi pitää myös toinen tyytyväisenä. Sekään ei oikein toimi niin. Ei kovin kauan. Joskus se "annettava" myös loppu niin kuin minulla loppuikin. Ikävää on ainoastaan se, että myös lapseni sai osansa siitä. Hänelle tulee joskus aika käsitellä ne tilanteet. Jos hän haluaa selvyyttää siihen, hänen on tehtävä se yksin. Siinä ei kukaan voi todella olla avuksi. Näennäisesti joku muu muttei todella. Tämä oli nyt lyhyesti selostettuna. Olin siis saanut kaiken, mitä elämältä halusin ja myöskin ajautunut luopumaan siitä. Koska kaikki se ei voi pysyä pakotettuna. Se voi pysyä ja kukoistaa ainoastaan vapaasta tahdosta ja täysin pyyteettömästi. Toisella tavalla en sellaista ole halunut, enkä tule haluamaan.
Se kaikki menetys, joillekin se olisi ollut mitätön mutta minulle se oli kaiken menetys, sai minut tekemään monia asioita, mistä en ole ylpeä. En ole ylpeä mutta nykyään jo ajat sitten tehnyt sovinnon kaiken tekemäni kanssa. Laskenut sen taakan, enkä aio sitä enää harteilleni nostaa.
Muutos tapahtui kuin olin luovuttamassa. Luovuin kaikesta vähitellen ja jollain tavalla antauduin välttämättömälle ja silloin se tapahtui. Asia, mitä en enää nimeltä mainitse. Silloin ymmärsin miksi ja kaikki muuttui. Silloin kun ymmärsin miksi, hyväksyin myös sen tosiasian, että tulen jäämään yksin. Toisin se ei voinut olla. Toisin se ei voi olla. En vaan ole enää yksinäinen. En kaipaa ihmisiä. Ei ole tarvetta ikävöidä olemassaolevia. En ole enää riippuvainen muista ihmisistä muutoin kuin aineellisesti. Aineellisessa maailmassa jokainen on riippuvainen aineellisuudesta. Enemmän tai vähemmän. Olen hyväksynyt senkin. En tarvitse sitä aineellisuutta kovin paljon. Voin huomattavasti paremmin vähemmällä. Mitä vähemmän kiinnyn tavaroihin, sen enemmän kiinnyn omaan itseeni. Kaikki ulkopuolelle suuntautuva kiintymys, on pois itseeni suuntautuvasta kiintymyksestä.
Hypoteettisesti, jos olisin suhteessa jonkun naisen kanssa, voisin sanoa hänelle rakastavani häntä siten, kuin jumala rakastaa lapsiaan vikoineen päivineen. Yrittämättä muuttaa omia lapsia, vaan antaen jokaiselle mahdollisuuden muuttua itse. Ei pelottamalla, ei uhkailemalla, ei kiristämällä... Vaan itse elämänkokemuksen opettamana. Hyväksyen jokaisen sellaisena kuin he on. Enempään ei ole kukaan pystynyt, ei pysty, eikä tule pystymään. Sellainen on Rakkauden todellinen olemus. Ei tuomitseva, ei mielistelevä, ei himoitseva... Vaan hyväksyvä, kenties toruva joskus, anteeksi antava, ymmärtävä. Aina ymmärtävä. Rakkaus ymmärtää aina miksi. Siksi hyvin harvat tietää, mikä on Rakkaus. Sen voi saada tietää ainoastaan vaikeuksien kautta. Tuskin millään muulla tavalla. En ole kuullut, että olisi joskus toisin käynyt. Siksi moni luulee Rakkaudeksi tietynlaista eläimellistä vetovoimaa. Ei siinäkään mitään pahaa ole, paitsi sana Rakkaus on saanut ruman soinnin. Sana Rakkaus on vääristynyt aikojen saatossa. Ehkä olen täällä muistuttamassa mitä se oikein merkitsee. Tiedä sitä.
Tämä viesti oli nyt ainoastaan sen takia, että uskon olevan aika kirjoittaa se Sinulle. Jotta kenties ymmärtäisit paremmin minua ja sanavalintojani. Ei ollut tarkoitus vuodattaa. Ei tullut minulta vuodatuksena.

Hymistelen taas kirjoitti:

vaihteeksi.
Riskejä? En näe missään riskejä. Tarjosin Sinulle yhden mahdollisuuden jatkaa viestien vaihtoa. Eihän se ole ainoa. Tarjosin Sinulle Vapaan Valinnan ja Vapaan Tahdon, tekemällä itse Vapaan Valinnan, Vapaasta Tahdosta. Ilman odotuksia, ilman ehtoja...
Mahdottomuus tulee mahdolliseksi mahdollisuudesta. Mahdollisuus mahdottomaksi mahdottomasta. Toisin se ei voi olla. Mahdollisen ja mahdottomuuden väliin jää taas jotain määrittelemätöntä...
Viimeistä elämää? En tiedä. En ole päättänyt sitä vielä. Sillekin on syy, miksi olen saanut "tietää" sen, minkä tiedän. Sillekin on syy, miksi monet ei saa "tietää", vaikka mahdollisuus siihen on jokaisella, jos niin haluaa. Kyse on ainostaan kyvystä luopua. Toisin se ei onnistu. En ole kuullut, että se olisi toisin onnistunut.
Olen sanonut tämän aikaisemminkin. En ole ennen Sinuun tutustumista kokenut Ystävyyttä. Nyt olen kokenut senkin. Koen sitä edelleen. Se ei ole enää sidottu aikaan. Se on jotain, mikä ON. Kiitos Sinulle siitä.

Lue lisää

Mahdollinen tulee mahdolliseksi mahdottomasta, mahdottomuus tulee mahdottomaksi mahdollisesta. Joo. Nyt meni niin kuin sen tarkoitin. En aina lue, mitä tuli kirjoitettua ennen kuin lähetän sen. Pitäisi kai alkaa lukemaan.

hmmmmmmmm....... kirjoitti:

Kerroin edellisessä viestissä, että sille, mitä koin, oli syy. Voisin kai nyt jo kertoa, että mikä se syy oli. Elin yksinkertaisesti vuosia siinä tilassa itseni kanssa, etten halunut olla täällä. Pakenin itseäni päihteiden ja kaiken muunkin avulla. En kyllä oikeastaan halunut omin avuin lähteäkään täältä. Kusetin siis itseäni monella eri tavalla. Siihen sai minut taas väärät valinnat ihmissuhteissa. Ensimmäinen ihmissuhde oli kaikkea, mitä olin ennen sitä toivonut elämältäni. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni tyytyväinen. Tyytyväisyys tuli vaan itseni ulkopuolelta ja sellainen tyytyväisyys kun tulee, se myös menee. Sellainen tyytyväisyys ei ole kestävää laatua. Ei ollut ainakaan minulla. Sen tyytyväisyyden mukana kulki aina myös tyytymättömyys. Kesti monta vuotta selvitä siitä.
Toinen kerta en halunut mitään, en odottanut mitään. Sain kaiken, mitä en halunut, mitä en odottanut. Kuitenkin kaiken, mitä halusin ja odotin. En vaan tiennyt halunneeni ja odottaneeni niitä. Mutta sekin tyytyväisyys tuli itseni ulkopuolelta. Sekään ei olisi haitannut mutta toinen näki minun velvollisuudeksi pitää myös toinen tyytyväisenä. Sekään ei oikein toimi niin. Ei kovin kauan. Joskus se "annettava" myös loppu niin kuin minulla loppuikin. Ikävää on ainoastaan se, että myös lapseni sai osansa siitä. Hänelle tulee joskus aika käsitellä ne tilanteet. Jos hän haluaa selvyyttää siihen, hänen on tehtävä se yksin. Siinä ei kukaan voi todella olla avuksi. Näennäisesti joku muu muttei todella. Tämä oli nyt lyhyesti selostettuna. Olin siis saanut kaiken, mitä elämältä halusin ja myöskin ajautunut luopumaan siitä. Koska kaikki se ei voi pysyä pakotettuna. Se voi pysyä ja kukoistaa ainoastaan vapaasta tahdosta ja täysin pyyteettömästi. Toisella tavalla en sellaista ole halunut, enkä tule haluamaan.
Se kaikki menetys, joillekin se olisi ollut mitätön mutta minulle se oli kaiken menetys, sai minut tekemään monia asioita, mistä en ole ylpeä. En ole ylpeä mutta nykyään jo ajat sitten tehnyt sovinnon kaiken tekemäni kanssa. Laskenut sen taakan, enkä aio sitä enää harteilleni nostaa.
Muutos tapahtui kuin olin luovuttamassa. Luovuin kaikesta vähitellen ja jollain tavalla antauduin välttämättömälle ja silloin se tapahtui. Asia, mitä en enää nimeltä mainitse. Silloin ymmärsin miksi ja kaikki muuttui. Silloin kun ymmärsin miksi, hyväksyin myös sen tosiasian, että tulen jäämään yksin. Toisin se ei voinut olla. Toisin se ei voi olla. En vaan ole enää yksinäinen. En kaipaa ihmisiä. Ei ole tarvetta ikävöidä olemassaolevia. En ole enää riippuvainen muista ihmisistä muutoin kuin aineellisesti. Aineellisessa maailmassa jokainen on riippuvainen aineellisuudesta. Enemmän tai vähemmän. Olen hyväksynyt senkin. En tarvitse sitä aineellisuutta kovin paljon. Voin huomattavasti paremmin vähemmällä. Mitä vähemmän kiinnyn tavaroihin, sen enemmän kiinnyn omaan itseeni. Kaikki ulkopuolelle suuntautuva kiintymys, on pois itseeni suuntautuvasta kiintymyksestä.
Hypoteettisesti, jos olisin suhteessa jonkun naisen kanssa, voisin sanoa hänelle rakastavani häntä siten, kuin jumala rakastaa lapsiaan vikoineen päivineen. Yrittämättä muuttaa omia lapsia, vaan antaen jokaiselle mahdollisuuden muuttua itse. Ei pelottamalla, ei uhkailemalla, ei kiristämällä... Vaan itse elämänkokemuksen opettamana. Hyväksyen jokaisen sellaisena kuin he on. Enempään ei ole kukaan pystynyt, ei pysty, eikä tule pystymään. Sellainen on Rakkauden todellinen olemus. Ei tuomitseva, ei mielistelevä, ei himoitseva... Vaan hyväksyvä, kenties toruva joskus, anteeksi antava, ymmärtävä. Aina ymmärtävä. Rakkaus ymmärtää aina miksi. Siksi hyvin harvat tietää, mikä on Rakkaus. Sen voi saada tietää ainoastaan vaikeuksien kautta. Tuskin millään muulla tavalla. En ole kuullut, että olisi joskus toisin käynyt. Siksi moni luulee Rakkaudeksi tietynlaista eläimellistä vetovoimaa. Ei siinäkään mitään pahaa ole, paitsi sana Rakkaus on saanut ruman soinnin. Sana Rakkaus on vääristynyt aikojen saatossa. Ehkä olen täällä muistuttamassa mitä se oikein merkitsee. Tiedä sitä.
Tämä viesti oli nyt ainoastaan sen takia, että uskon olevan aika kirjoittaa se Sinulle. Jotta kenties ymmärtäisit paremmin minua ja sanavalintojani. Ei ollut tarkoitus vuodattaa. Ei tullut minulta vuodatuksena.

Lue lisää

Raskas kirje. Tyytyväisyys itsensä ulkopuolelta? Niin uskon sen kaikilla ihmisillä tulevan 20 - 60
vuotiaaksi. Elämme kodin, perheen ym. mallien mukaan tahdoimme tai emme jonnekin saakka. Kunnes löydämme itsemme, yksilöllisyyden, rohkeuden. Tai emme löydä.
Väärät valinnat ihmissuhteissa? Ajatteletko vieläkin niin? Kuten tiedät, minä pidän kaikkea ja kaikkia elämääni kuuluvina ja kaikella on ollut tarkoituksensa.
Sanoit: Rakkaus ymmärtää aina miksi. Siis myös kun rakastat itseäsi. Silloin se on erityisen tärkeää.
Olen tuota yksin jäämistä miettinyt taas paljon. Minkälaiseen suhteeseen tyytyisin eli mikä olisi "vähimmäisvaatimus". Minulla on joku aavistus siitä mitä haluaisin ja se on niin toisenlaista mitä uskon yleensä haluttavan. Ainakin ne tuttavat ja ystävät joiden kanssa aiheesta olen puhunut, toivovat aivan toisenlaisia asioita kuin minä. Kun puhun vaatimuksista, tarkoitan omaa kykyäni hyväksyä ja ymmärtää, tuntea toisen sielu. Ellen siihen pysty, hän ei ole minun ihmiseni, vaikka ulkoiset seikat muuta osoittaisivat.
Harmi että en jaksa näitä asioita pohtia pidempään. Huomenna on taas monta juostavaa ja jaksettavaa asiaa.
Olenhan minä nuo kuviosi jo aavistanut/tiennyt. Kiitos kuitenkin kun kerroit. Rutistus.

Keijuli kirjoitti:

Raskas kirje. Tyytyväisyys itsensä ulkopuolelta? Niin uskon sen kaikilla ihmisillä tulevan 20 - 60
vuotiaaksi. Elämme kodin, perheen ym. mallien mukaan tahdoimme tai emme jonnekin saakka. Kunnes löydämme itsemme, yksilöllisyyden, rohkeuden. Tai emme löydä.
Väärät valinnat ihmissuhteissa? Ajatteletko vieläkin niin? Kuten tiedät, minä pidän kaikkea ja kaikkia elämääni kuuluvina ja kaikella on ollut tarkoituksensa.
Sanoit: Rakkaus ymmärtää aina miksi. Siis myös kun rakastat itseäsi. Silloin se on erityisen tärkeää.
Olen tuota yksin jäämistä miettinyt taas paljon. Minkälaiseen suhteeseen tyytyisin eli mikä olisi "vähimmäisvaatimus". Minulla on joku aavistus siitä mitä haluaisin ja se on niin toisenlaista mitä uskon yleensä haluttavan. Ainakin ne tuttavat ja ystävät joiden kanssa aiheesta olen puhunut, toivovat aivan toisenlaisia asioita kuin minä. Kun puhun vaatimuksista, tarkoitan omaa kykyäni hyväksyä ja ymmärtää, tuntea toisen sielu. Ellen siihen pysty, hän ei ole minun ihmiseni, vaikka ulkoiset seikat muuta osoittaisivat.
Harmi että en jaksa näitä asioita pohtia pidempään. Huomenna on taas monta juostavaa ja jaksettavaa asiaa.
Olenhan minä nuo kuviosi jo aavistanut/tiennyt. Kiitos kuitenkin kun kerroit. Rutistus.

Lue lisää

Tyytyväisyys ulkopuolelta jokaisella. Sekin on niin tapauskohtaista.
Minut on kirottu tai siunattu kohtuullisen hyvällä muistilla. Muistan asioita ja tunnetiloja ajalta, mitä kukaan ei uskoisi minun muistavan. Mistä luulet minun tunnistaneen tyytyväisyyden sisältä käsin tulleena? Miten olisin voinut tunnistaa sen, kokematta sitä aikasemmin? Olen viihtynyt itseni seurassa yksin jo hyvin varhain. Usein ahdisti vaikkapa vanhempien seura. Olin usein iloinen, kun ne antoi minun olla. Jo joskus varmaan 2-4 vuotiaana. En voi olla täysin varma iästä. Siksi muutaman vuoden haarukka. Ja taas miksi? Sillekin oli syy.
Väärät valinnat ihmissuhteissa ne oli. Nyt ei ole tarkoitus loukata. Väärät valinnat ihmissuhteissa, ei ihmisissä. Naisissa en tehnyt valintoja. Valintani oli jättää valitsematta ja antaa kaiken vaan tapahtua.
Hmm... En tiedä vieläkään, minkälainen se joku olisi. En vaan tiedä. Enkä haluakaan tietää. Jos tietäisin sen ja en ikinä kohtaisi sellaista, jäisi asia vaivaamaan ja haluaisin palata tänne takaisin. Se olisi niin pienestä kiinni. Jos tänne jää jotain, mitä jää ikävöimään tai jotain, mitä haluaa, palaa tänne takaisin ja aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä uudestaan kunnes tunnistaa sen mitä halusi ja vie asian päätökseen. Jotenkin noin. Luulisin. En voi olla täysin varma. Mutta siihen uskon vahvasti, että jokainen saa mahdollisuuden. Tunnistaako sitten sen ja miten sen mahdollisuuden käyttää, onkin asia erikseen. En ole yhtään varma, että jäänkö kaipaamaan yhtään mitään täällä. Se päätös on minun tehtävissä. Se on asia, mihin ei enää kukaan minun ulkopuolelta voi vaikuttaa. Sen lahjan sain vastineeksi luopumisesta.
Vaatimus sanalla on minun korvissa ruma sointi. En pidä ollenkaan siitä sanast. Toivoa on mielestäni parempi ja realistisempi sana kuvamaan sitä asiaa. Tuon taas esimerkiksi rakkauden. Kukaan ei voi vaatia Sinua rakastamaan toista, Sinä et voi vaatia toista rakastamaan Sinua. Rakkaus oli kenties huono esimerkki mutta yhteistä kaikelle on se Vaatimus. Kun vaati yhtäkin asiaa kovaan ääneen, vaatii kaikkea muutakin. Vähintääkin hiljaisesti. Mielessään. Silloin ei enää sanat ja teot osu yksiin. Silloin on ristiriita ihmissuhteessa tosiasia. Herää kysymys, että miksi vaatii? Se on hyvä kysymys. Vastaus siihen, koska pelkää olla vaatimatta. Tarvitaan huomattavasti vähemmän rohkeutta vaatimiseen kuin siihen, että ei vaadi ja luottaa. Nyt oli kyse pelkästään ihmissuhteista. Tämä ajatus ei sovellu vielä valtavirran jokapäiväiseen elämään. Ei vielä pitkään aikaan. Mutta ihmissuhteista olisi ihmisten hyvä aloittaa. Periaatteettomuus, vapaa vaatimuksista ja täysin tasaveroinen suhde miehen ja naisen välillä. Tai miksei kahden miehen tai kahden naisenkin välillä. On helpompi lähteä pienestä liikkeelle.
Tuli tästä mieleen. Moraali on toinen sana, mistä en pidä. Moraali, mikä on pelottelemalla ihmisille opetettu. Nyt sen pelottelulla opetetun "moraalin" seuraukset alkavat näkyä kaikessa. Kaikki sai alkunsa pelottelusta ja uhkailusta milloin milläkin. Se tapa ei ole muuttunut vieläkään On edelleen erittäin yleinen. Ihmisen luontainen kehitys tukahdetaan ja jätetään kytemään pinnan alle. Seuraukset ei ole mukavia.
Kiitos rutistuksesta mutta se ei edelleenkään ollut vuodatus. Se olisi ollut vuodatus joskus 3-4 vuotta sitten muttei enää.

Niinpä näkyy.
Lueskelin tässä yhtenä yönä Oshoa. Esimerkkinsä oudoksuttivat minua. Mauttomia, aivan kuin eri ihmisen päästä kuin muu teksti. Muuten mielenkiintoinen tuttavuus, kiitos siis Sinulle.
Kunpa löytäisin vielä joulun ajaksi jotain hyvää luettavaa. Olen taas niin tyhjäksi pumpattu että en jaksa edes kirjoittaa, joulun valmistelu ei tule mieleenkään. Kunhan saan hetken olla yksin. Se hyvä kirja on ainoa mitä toivon. Sekin vaatisi sen, että jaksan lähteä kirjastoon ja etsiä. Otan siis mielelläni vihjeitä.

Keijuli kirjoitti:

Niinpä näkyy.
Lueskelin tässä yhtenä yönä Oshoa. Esimerkkinsä oudoksuttivat minua. Mauttomia, aivan kuin eri ihmisen päästä kuin muu teksti. Muuten mielenkiintoinen tuttavuus, kiitos siis Sinulle.
Kunpa löytäisin vielä joulun ajaksi jotain hyvää luettavaa. Olen taas niin tyhjäksi pumpattu että en jaksa edes kirjoittaa, joulun valmistelu ei tule mieleenkään. Kunhan saan hetken olla yksin. Se hyvä kirja on ainoa mitä toivon. Sekin vaatisi sen, että jaksan lähteä kirjastoon ja etsiä. Otan siis mielelläni vihjeitä.

Lue lisää

Osho on melkein kuin Nietzschen Zarathustra. Se voi aiheuttaa paheksuntaa, kenties vastenmielisyyttä, vastalauseita... Hänen tapauksessa täytyy myös muistaa missä hän on syntynyt, minkälaisessa ympäristössä kasvanut. Sen hän on kertonut yhdessä kirjassa itsekin. Miten ympäröivä muokkaa meidän käsityskykyä. Kommunisti ei ymmärrä katolilaista, eikä kätölilainen ymmärrä islamilaista, islamilainen, ei ymmärrä buddhalaista... Hän on yrittänyt kuvailla sanoin sanoinkuvaamatonta. Niin kuin minäkin aina joskus. Taisi olla seksi/seksuaalisuus mautonta Sinulle...
Ei nyt tule mieleen mitään kirjavinkkiä. Platonin teoksia voisin suositella. Kaikki Sokrates dialogit on ollut ainakin minulle erittäin mielenkiintoisia ja tuntemuksiani vahvistavia. Aika lailla samankaltaisa Oshon tai vaikkapa Lao Tsen ajatusten kanssa. Hämmästyttävän samankaltaisia. Ja miksei monen muunkin kanssa. En oikeastaan tiedä, mistä haluaisit lukea niin en voi noikein suositellakaan mitään. Ainoastaan kirjalllisuutta, mitä olen itse havainnut hyväksi. Yksi tietenkin tulee vielä mieleen. Yksi suosikeistani. Charles Bukowski. Ihan mikä vaan. Laitapuolen elämää, laitapuolen kulkijan näkökulmasta. Hänenkin kirjat voivat olla Sinun makuun mauttomia. Käytti aika irstastakin kieltä aika ajoin. Ei sitä kaikkein miellyttävintä mutta silti rehellistä. Ei ole valheita sen kirjoissa.
Joulussa on parasta se, että se on kohta ohi. Tällä kertaa myös se, että nyt on hiukan pitempi vapaa. Meinaan olla aika humalassa joulun. Se on ollut jo pitemmän aikaa paras tapa viettää se pyhä. Siten se on nopeammin ohi.

Keijuli kirjoitti:

Niinpä näkyy.
Lueskelin tässä yhtenä yönä Oshoa. Esimerkkinsä oudoksuttivat minua. Mauttomia, aivan kuin eri ihmisen päästä kuin muu teksti. Muuten mielenkiintoinen tuttavuus, kiitos siis Sinulle.
Kunpa löytäisin vielä joulun ajaksi jotain hyvää luettavaa. Olen taas niin tyhjäksi pumpattu että en jaksa edes kirjoittaa, joulun valmistelu ei tule mieleenkään. Kunhan saan hetken olla yksin. Se hyvä kirja on ainoa mitä toivon. Sekin vaatisi sen, että jaksan lähteä kirjastoon ja etsiä. Otan siis mielelläni vihjeitä.

Lue lisää

täältä päin...
Löytyikö mitään luettavaa?

toivottaen kirjoitti:

täältä päin...
Löytyikö mitään luettavaa?

Hyvää Joulua myös Sinulle!
Nyt vasta ehdin ja jaksoin avata netin ja joulun toivotus jäi siis näin myöhään.
En käynyt kirjastossa, en kirjakaupassa. En mitenkään valmistautunut näihin öihin. Monenlaista päässä pyörii ja kahtena yönä olen nähnyt taas unia, joita olen yrittänyt ratkoa. Viisaita kuin mitkä, jos tulkintani on oikea.
Ihmissuhteet pitäisi kai panna uusiksi. Taas on sellainen olo, että poljen paikallani. Eikö Sinulle tule näitä oloja, että pitäisi hoksata jotain, tehdä jotain toisin, mennä eteenpäin? Ja sitten kun ei tiedä, mitä se on, tulee levoton olo.
Että sellainen joulurauha taas tuli.

Keijuli kirjoitti:

Hyvää Joulua myös Sinulle!
Nyt vasta ehdin ja jaksoin avata netin ja joulun toivotus jäi siis näin myöhään.
En käynyt kirjastossa, en kirjakaupassa. En mitenkään valmistautunut näihin öihin. Monenlaista päässä pyörii ja kahtena yönä olen nähnyt taas unia, joita olen yrittänyt ratkoa. Viisaita kuin mitkä, jos tulkintani on oikea.
Ihmissuhteet pitäisi kai panna uusiksi. Taas on sellainen olo, että poljen paikallani. Eikö Sinulle tule näitä oloja, että pitäisi hoksata jotain, tehdä jotain toisin, mennä eteenpäin? Ja sitten kun ei tiedä, mitä se on, tulee levoton olo.
Että sellainen joulurauha taas tuli.

Lue lisää

Ei ole tullut jo vuosiin. Mutta muistellen aikaa, milloin niitä tuli, oli kai ratkaisu aina siinä, että jätin jotain tekemättä, jätin jotain ajattelematta jne. En oikeastaan muuttanut paljoa. Turvauduin yksinkertaisesti toimimattomuuteen ja tarkkailin. Pysähdyin. Tai kenties ryyppäsin, jos en toisin osanut olla ajattelematta.
On paljon asioita, mitä en voi kirjoittaa tänne. On paljon asioita, mitä en voi kertoa toisille. Asioita, mitkä on jokaisen oivallettava itse. Kertomalla ne, tekisin monelle etsijälle karhunpalveluksen. Ne asiat on liian ilmiselviä, jotta ne voisi helposti oivaltaa. Ne kuulostaisi liian epätodellisilta ollakseen tosia. Ne asiat ei noudata rationaalisuutta. Päinvastoin. Ne asiat ei ole isoja, vaan hyvin pieniä. Niitä asioita ei voi silmillä nähdä mutta silti jokainen näkee ne. Niitä ei kukaan voi toiselle opettaa, jokainen voi oppia ne itse. Tarvitsee vaan selvittää syy. Syy siihen miksi tekee, minkä tekee, miksi ajattelee, mitä ajattelee, miksi antaa, miksi ottaa... Tässä tuli jo aika paljon.
Levottomuus voi johtua kaipuusta ja siitä, ettei tiedä mitä kaipaa, mihin kaipaa. Kaipuu loppuu silloin kuin saa tietää, mitä kaipaa. Silloin vaan odottaa...

Ei tule. kirjoitti:

Ei ole tullut jo vuosiin. Mutta muistellen aikaa, milloin niitä tuli, oli kai ratkaisu aina siinä, että jätin jotain tekemättä, jätin jotain ajattelematta jne. En oikeastaan muuttanut paljoa. Turvauduin yksinkertaisesti toimimattomuuteen ja tarkkailin. Pysähdyin. Tai kenties ryyppäsin, jos en toisin osanut olla ajattelematta.
On paljon asioita, mitä en voi kirjoittaa tänne. On paljon asioita, mitä en voi kertoa toisille. Asioita, mitkä on jokaisen oivallettava itse. Kertomalla ne, tekisin monelle etsijälle karhunpalveluksen. Ne asiat on liian ilmiselviä, jotta ne voisi helposti oivaltaa. Ne kuulostaisi liian epätodellisilta ollakseen tosia. Ne asiat ei noudata rationaalisuutta. Päinvastoin. Ne asiat ei ole isoja, vaan hyvin pieniä. Niitä asioita ei voi silmillä nähdä mutta silti jokainen näkee ne. Niitä ei kukaan voi toiselle opettaa, jokainen voi oppia ne itse. Tarvitsee vaan selvittää syy. Syy siihen miksi tekee, minkä tekee, miksi ajattelee, mitä ajattelee, miksi antaa, miksi ottaa... Tässä tuli jo aika paljon.
Levottomuus voi johtua kaipuusta ja siitä, ettei tiedä mitä kaipaa, mihin kaipaa. Kaipuu loppuu silloin kuin saa tietää, mitä kaipaa. Silloin vaan odottaa...

Lue lisää

Sen minäkin jo osaan, kärsivällisyyden - joissain asioissa. Olen vain ja odotan, tarkkailen. En VIE asioita mihinkään suuntaan ellei tilanne ole niin ilmiselvä toiminnalle tai sanoille ettei tarvitse yhtään epäillä.
- Kaipuu loppuu sitten kun tietää mihin kaipaa.
Vaikea uskoa. Eikö kaipuun kohteissakin tapahdu muutoksia iän mukana? Minulla ainakin. Ja kun kohde ei enää "ole oikea", on myllättävä taas kaikki ylösalaisin ja löydettävä uusi suunta. On toki joitain pysyviä, syvällä jököttäviä kaipuita, mutta kun niistäkin on tärkein eteenpäin meno. Olen tästä niin useasti puhunut että liike on itselleni tärkein - mutta mihin suuntaan milloinkin pitäisi mennä? Kaipuuta kai. Se on lähinnä johonkin "ymmärryksen tilaan". En osaa sitä nyt paremmin kuvata.
Vai onko Sinulla olo, että olet jo VALMIS? Oletko saanut jo sen mitä olet kaivannut? Tai siis ymmärtänyt?
- Et silloin muuttanut paljon. Sen olen huomannut että helposti odotan muutoksen olevan jotain selkeämpää, suurempaa, äkkinäisempää. Mutta se on kuin puun kasvu. Vasta seuraavana kesänä huomaan että oksa ylettyy jo räystääseen. Kun luen viimetalvisia päiväkirjan sivuja, huomaan mitä on tapahtunut. Ja siksi juuri on erityisen tärkeää että rutistan sinne aina totuuden. Jos hämään itseäni ja kirjoitan vaikkapa mitä toivoisin olevani tai ajattelevani, en huomaisi koska muutos on tapahtunut.
Sanot aina että ei voi sanoa enempää. Miksi ei voi, sitä en ymmärrä. Jos kirjoittaisit kirjan, kirjoittaisitko sinne samalla tavalla? Vihjailisit ja vakuuttaisit että itse pitää oivaltaa. Mikä apu se olisi etsivälle ja pohtivalle? Etkö luota siihen että jokainen osaa itse ottaa sieltä sen minkä itselleen ja kehitykselleen tuntee oikeaksi. Sillä tavoin minä ainakin olen lukenut monet monet kirjat elämäni aikana.
Yritän nytkin hyllystäni löytää jotain, jossa olisi edes yksi lause jota en ole ennen huomannut ja tarvinnut, mutta nyt se olisi tähän hetkeen oikea.

Keijuli kirjoitti:

Sen minäkin jo osaan, kärsivällisyyden - joissain asioissa. Olen vain ja odotan, tarkkailen. En VIE asioita mihinkään suuntaan ellei tilanne ole niin ilmiselvä toiminnalle tai sanoille ettei tarvitse yhtään epäillä.
- Kaipuu loppuu sitten kun tietää mihin kaipaa.
Vaikea uskoa. Eikö kaipuun kohteissakin tapahdu muutoksia iän mukana? Minulla ainakin. Ja kun kohde ei enää "ole oikea", on myllättävä taas kaikki ylösalaisin ja löydettävä uusi suunta. On toki joitain pysyviä, syvällä jököttäviä kaipuita, mutta kun niistäkin on tärkein eteenpäin meno. Olen tästä niin useasti puhunut että liike on itselleni tärkein - mutta mihin suuntaan milloinkin pitäisi mennä? Kaipuuta kai. Se on lähinnä johonkin "ymmärryksen tilaan". En osaa sitä nyt paremmin kuvata.
Vai onko Sinulla olo, että olet jo VALMIS? Oletko saanut jo sen mitä olet kaivannut? Tai siis ymmärtänyt?
- Et silloin muuttanut paljon. Sen olen huomannut että helposti odotan muutoksen olevan jotain selkeämpää, suurempaa, äkkinäisempää. Mutta se on kuin puun kasvu. Vasta seuraavana kesänä huomaan että oksa ylettyy jo räystääseen. Kun luen viimetalvisia päiväkirjan sivuja, huomaan mitä on tapahtunut. Ja siksi juuri on erityisen tärkeää että rutistan sinne aina totuuden. Jos hämään itseäni ja kirjoitan vaikkapa mitä toivoisin olevani tai ajattelevani, en huomaisi koska muutos on tapahtunut.
Sanot aina että ei voi sanoa enempää. Miksi ei voi, sitä en ymmärrä. Jos kirjoittaisit kirjan, kirjoittaisitko sinne samalla tavalla? Vihjailisit ja vakuuttaisit että itse pitää oivaltaa. Mikä apu se olisi etsivälle ja pohtivalle? Etkö luota siihen että jokainen osaa itse ottaa sieltä sen minkä itselleen ja kehitykselleen tuntee oikeaksi. Sillä tavoin minä ainakin olen lukenut monet monet kirjat elämäni aikana.
Yritän nytkin hyllystäni löytää jotain, jossa olisi edes yksi lause jota en ole ennen huomannut ja tarvinnut, mutta nyt se olisi tähän hetkeen oikea.

Lue lisää

Luettuani jotkut oikealta tuntuvat sanat, lauseet ja ajatukset, halusin ainoastaan vertailla niitä omieni kanssa. Halusin vertailla kaikkia niitä omien tuntemusteni, omien kokemusteni kanssa. En siis hakenut mitään ulkopuolista oppia, vaan halusin(?) oppia itse. Halusin varmistua asioista itse. Toisin en olisi varmistunut.
Jos kertoisin monelle niistä asioista, saisin ne ainoastaan häpeämään omaa heikkoutta. Silloin kun ihminen häpeää sitä, ihminen alkaa usein peittelemään sitä. Se tuntuisi monelta syyllistämiseltä minulta kuultuna, vaikka tarkoitukseni olisi päinvastainen.
Ymmärryksen tila? Joo. Mieli on rajallinen. Mieli pitää ylittää. Mieli rationalisoi kaiken. Mieli ei ole hetkessä. Mieli ei ole ikinä nykyhetkessä. Se joko haaveilee tulevasta tai muistelee menneitä. Oshon kirjaankin tutustuin vasta pari vuotta sen jälkeen kuin olin kokenut sen hänen kuvaileman "vallankumouksen". Silloin kun olin tulossa siihen, en lukenut enää mitään. Numeroista kiinnostuin sen jälkeen kun olin itse järkeillyt sen numeroiden toimivuuden. En ollut lukenut asiasta sitä ennen. Nämäkin on asioita, mistä moni voisi luulla, että valehtelen. Ihan sama mulle. Jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä. Ne ei minun mielipiteisiin vaikuta. Minun näkemykseni tulevat lähes aina kokemuksesta, käytännöstä, ytimestä... Kaikkia minulle tärkeitä kirjoija luin vasta sen jälkeen kuin olin itse jotain oleellista oivaltanut itsestäni. Halusin kai varmuuden siitä, että en ole hullu. Että en ole täysin seonnut. Senkin varmuuden halusin itselleni, en muille. Tulin siihen tulokseen, että olen hullu mutta en välitä siitä. Olen hullu niin kuin moni muukin, jota on pidetty hulluna.
Jos kirjoittaisin kirjan? En oikein tiedä kyllä siitä... Ihmisiä kiinnostaa usein enemmän se MITEN kuin MIKSI. Miksi se on niin? Jokainen haluaisi sillä tiedolla MITEN tavoitella hyötyä. Hyötyä muiden kustannuksella. Hyötyä vähempiosaisten kustannuksella. Hyötyä heikompien kustannuksella. Tehdä jotain, että olisi enemmän, olisi parempi kuin muut. Katso vaikka Jari Sarasvuota. Hän käy kauppaa jollain, mitä hän ei omista ja moni on vielä niin helvetin tyhmä, että maksaakin siitä, minkä saisi pienellä itsetutkiskelulla tietää itsekin ja ilmaiseksi vielä. Se mistä minä usein vaikenen, ei ole kaupankäyntiväline. Sillä ei käydä kauppaa. Se on kaikenlaisen kaupustelun yläpuolella. Se on ilmaista. Vapaa Tahto ja Vapaa Valinta on ilmaisia mutta silti mittaamattoman arvokkaita, ettei millään rahalla ja mammonalla ole ostettavissa. Sen voi ymmärtää ainoastaan sellainen, jolla on ne. Sellainen, jolla ne on ollut koetuksella ja koetuksen jälkeenkin pysynyt muuttumattomana. Sellainen ihminen on esimerkiksi ihmissuhderintamalla muille tunteeton, koska sellaisella on itsensä päätettävissä kenelle tunteensa antaa ja kenelle jättää antamatta. Sellainen on pelottava sellaiselle, joka ei pysty siihen itse. Sellainen on pelottava sellaiselle, joka on henkisesti riippuvainen muista. Onko sellaisia pelokkaita ihmisiä mielestäsi paljon tai vähän? En tunne reaalissa ainuttakaan sellaista.

olen aina kyseenalaistanut. kirjoitti:

Luettuani jotkut oikealta tuntuvat sanat, lauseet ja ajatukset, halusin ainoastaan vertailla niitä omieni kanssa. Halusin vertailla kaikkia niitä omien tuntemusteni, omien kokemusteni kanssa. En siis hakenut mitään ulkopuolista oppia, vaan halusin(?) oppia itse. Halusin varmistua asioista itse. Toisin en olisi varmistunut.
Jos kertoisin monelle niistä asioista, saisin ne ainoastaan häpeämään omaa heikkoutta. Silloin kun ihminen häpeää sitä, ihminen alkaa usein peittelemään sitä. Se tuntuisi monelta syyllistämiseltä minulta kuultuna, vaikka tarkoitukseni olisi päinvastainen.
Ymmärryksen tila? Joo. Mieli on rajallinen. Mieli pitää ylittää. Mieli rationalisoi kaiken. Mieli ei ole hetkessä. Mieli ei ole ikinä nykyhetkessä. Se joko haaveilee tulevasta tai muistelee menneitä. Oshon kirjaankin tutustuin vasta pari vuotta sen jälkeen kuin olin kokenut sen hänen kuvaileman "vallankumouksen". Silloin kun olin tulossa siihen, en lukenut enää mitään. Numeroista kiinnostuin sen jälkeen kun olin itse järkeillyt sen numeroiden toimivuuden. En ollut lukenut asiasta sitä ennen. Nämäkin on asioita, mistä moni voisi luulla, että valehtelen. Ihan sama mulle. Jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä. Ne ei minun mielipiteisiin vaikuta. Minun näkemykseni tulevat lähes aina kokemuksesta, käytännöstä, ytimestä... Kaikkia minulle tärkeitä kirjoija luin vasta sen jälkeen kuin olin itse jotain oleellista oivaltanut itsestäni. Halusin kai varmuuden siitä, että en ole hullu. Että en ole täysin seonnut. Senkin varmuuden halusin itselleni, en muille. Tulin siihen tulokseen, että olen hullu mutta en välitä siitä. Olen hullu niin kuin moni muukin, jota on pidetty hulluna.
Jos kirjoittaisin kirjan? En oikein tiedä kyllä siitä... Ihmisiä kiinnostaa usein enemmän se MITEN kuin MIKSI. Miksi se on niin? Jokainen haluaisi sillä tiedolla MITEN tavoitella hyötyä. Hyötyä muiden kustannuksella. Hyötyä vähempiosaisten kustannuksella. Hyötyä heikompien kustannuksella. Tehdä jotain, että olisi enemmän, olisi parempi kuin muut. Katso vaikka Jari Sarasvuota. Hän käy kauppaa jollain, mitä hän ei omista ja moni on vielä niin helvetin tyhmä, että maksaakin siitä, minkä saisi pienellä itsetutkiskelulla tietää itsekin ja ilmaiseksi vielä. Se mistä minä usein vaikenen, ei ole kaupankäyntiväline. Sillä ei käydä kauppaa. Se on kaikenlaisen kaupustelun yläpuolella. Se on ilmaista. Vapaa Tahto ja Vapaa Valinta on ilmaisia mutta silti mittaamattoman arvokkaita, ettei millään rahalla ja mammonalla ole ostettavissa. Sen voi ymmärtää ainoastaan sellainen, jolla on ne. Sellainen, jolla ne on ollut koetuksella ja koetuksen jälkeenkin pysynyt muuttumattomana. Sellainen ihminen on esimerkiksi ihmissuhderintamalla muille tunteeton, koska sellaisella on itsensä päätettävissä kenelle tunteensa antaa ja kenelle jättää antamatta. Sellainen on pelottava sellaiselle, joka ei pysty siihen itse. Sellainen on pelottava sellaiselle, joka on henkisesti riippuvainen muista. Onko sellaisia pelokkaita ihmisiä mielestäsi paljon tai vähän? En tunne reaalissa ainuttakaan sellaista.

Lue lisää

Tietysti ensin tulee oma kokemus, tuntemus, ajatus - mutta oma oivallus tuo myös yksinäisyyden. Juuri siksi haluan kuulla/lukea mitä muut ovat ajatelleet. Minä otan täyden vastuun siinä tilanteessa itsestäni. Vertailen, täsmennän, jatkan eteenpäin, hylkään. Ihan miten vain, mutta lähes jokainen liikahdus lähtee minusta. Ymmärrät sen itsesi kohdalla, mutta et muiden. Miksi?
Sinä sanot että halusit tiedon että et ole hullu. Minä sanon että koen usein asiat niin tärkeiksi että en halua olla yksin, kaipaan keskustelua. Sama asia tässä: hullut ovat yksinäisiä. Yleensäkin sanotaan lukemisesta, että "silloin et ole koskaan yksin". Minun vain on vaikea niitä kirjoja löytää, koska viihdettä en kaipaa. Ainakaan tähän olooni.

Sanoit viestin loppupuolella vapaudesta: Sellainen ihminen on esimerkiksi ihmissuhderintamalla muille tunteeton, koska sellaisella on itsensä päätettävissä kenelle tunteensa antaa ja kenelle jättää antamatta. Sellainen on pelottava sellaiselle, joka ei pysty siihen itse. Sellainen on pelottava sellaiselle, joka on henkisesti riippuvainen muista.
Tämä oli taas sitä asiaa, jota olen erityisesti joutunut viime päivinä miettimään. Ne unenikin sopivat tähän teemaan.
Paria viimeistä lausettasi en ymmärtänyt.

Keijuli kirjoitti:

Tietysti ensin tulee oma kokemus, tuntemus, ajatus - mutta oma oivallus tuo myös yksinäisyyden. Juuri siksi haluan kuulla/lukea mitä muut ovat ajatelleet. Minä otan täyden vastuun siinä tilanteessa itsestäni. Vertailen, täsmennän, jatkan eteenpäin, hylkään. Ihan miten vain, mutta lähes jokainen liikahdus lähtee minusta. Ymmärrät sen itsesi kohdalla, mutta et muiden. Miksi?
Sinä sanot että halusit tiedon että et ole hullu. Minä sanon että koen usein asiat niin tärkeiksi että en halua olla yksin, kaipaan keskustelua. Sama asia tässä: hullut ovat yksinäisiä. Yleensäkin sanotaan lukemisesta, että "silloin et ole koskaan yksin". Minun vain on vaikea niitä kirjoja löytää, koska viihdettä en kaipaa. Ainakaan tähän olooni.

Sanoit viestin loppupuolella vapaudesta: Sellainen ihminen on esimerkiksi ihmissuhderintamalla muille tunteeton, koska sellaisella on itsensä päätettävissä kenelle tunteensa antaa ja kenelle jättää antamatta. Sellainen on pelottava sellaiselle, joka ei pysty siihen itse. Sellainen on pelottava sellaiselle, joka on henkisesti riippuvainen muista.
Tämä oli taas sitä asiaa, jota olen erityisesti joutunut viime päivinä miettimään. Ne unenikin sopivat tähän teemaan.
Paria viimeistä lausettasi en ymmärtänyt.

Lue lisää

kirjoittamani. En aina ajattele sanoilla. Useinmiten visualisoin eri tilanteet ja hyppään asioiden yli.
Joo. Tarkoitin sitä, että kuin monta sellaista tunnet, jota ei pelottaisi sellainen ihminen?
Ymmärtäessään asioita itseni kohdalla, ymmärrän myös muiden ja juuri siksi... Ne on asioita, joiden on tultava syvältä itsestä, ilman ulkopuolista vaikutusta. Sama kun yrittäisin opettaa parisuhteess toiselle miten rakastetaan, miten täytyy toimia, miten kohdella toista. Ei näin. Ei mielestäni näin. Silloin katoaa Vapaa Tahto ja Vapaa Valinta. Silloin tehdään, koska toinen tahtoo, eikä siksi, että itse tahtoo.
Yksinäisiä? Olen kai kertonut aikasemminkin, etten ole koskaan kokenut oikein kuuluvan mihinkään. Ei se ole miksikään muuttunut. Mutta joo. Keksustelut on ihan mukavia. Pidän keskusteluista. Olen silloin vähemmän yksin.

lukea uudestaan kirjoitti:

kirjoittamani. En aina ajattele sanoilla. Useinmiten visualisoin eri tilanteet ja hyppään asioiden yli.
Joo. Tarkoitin sitä, että kuin monta sellaista tunnet, jota ei pelottaisi sellainen ihminen?
Ymmärtäessään asioita itseni kohdalla, ymmärrän myös muiden ja juuri siksi... Ne on asioita, joiden on tultava syvältä itsestä, ilman ulkopuolista vaikutusta. Sama kun yrittäisin opettaa parisuhteess toiselle miten rakastetaan, miten täytyy toimia, miten kohdella toista. Ei näin. Ei mielestäni näin. Silloin katoaa Vapaa Tahto ja Vapaa Valinta. Silloin tehdään, koska toinen tahtoo, eikä siksi, että itse tahtoo.
Yksinäisiä? Olen kai kertonut aikasemminkin, etten ole koskaan kokenut oikein kuuluvan mihinkään. Ei se ole miksikään muuttunut. Mutta joo. Keksustelut on ihan mukavia. Pidän keskusteluista. Olen silloin vähemmän yksin.

Lue lisää

Jatkan vielä tästä kohdastasi: Sellainen ihminen on esimerkiksi ihmissuhderintamalla muille tunteeton, koska sellaisella on itsensä päätettävissä kenelle tunteensa antaa ja kenelle jättää antamatta. Sellainen on pelottava sellaiselle, joka ei pysty siihen itse. Sellainen on pelottava sellaiselle, joka on henkisesti riippuvainen muista.
No. Onko se ankara kontrolli vai riippumattomuutta, vapautta? Mistä sen erottaa? Tietysti siitä että kontrollin takana on pelko ja riippumattomuuden takana vapaus ja voima. Mutta jos sinne taakse ei näe? Itsekään.
Kerron Sinulle siis uneni. Ne olivat hyvin samanlaisia mutta eri kuvin ja tiesin siitä että ensimmäisellä kerralla en ollut ymmärtänyt mitä se haluaa kertoa. Kerron ja tulkitsen nyt siis jälkimmäisen ja odotan tuleeko aiheesta vielä kolmas versio. Ellei tule, osuu tämä jo lähelle.
Ajoin isoa linja-autoa. Kapea mutkainen tie. Hallitsin auton hyvin ja olin itseeni tyytyväinen. Sitten näin ison voimakkaan naarasleijonan joka laukkasi auton vasemmalla puolella. Se tähysi kuljettajan paikalle aivan kuin olisi halunnut hypätä avoimesta ikkunasta paikalleni. Säikähdin. Siitä olisi tullut vaarallista. Liu'utin avoimen sivuikkunan kiinni. Välillä se juoksi edessä aivan auton nokassa kiinni ja luulin sen jäävän auton alle, mutta ajoin täysillä en varonut mutta se oli vahva ja taitava, mitään ei sattunut. Minulle jäi tunne että se oli sille ihan helppoa kuten minullekin ajaminen. Yhteispeliä.
Linja-auto on elämäni tai paremminkin mahdollisuuteni - se oli hallinnassani, ohjasin itse. Mutkainen kapea tie kuvasi myös elämääni nyt.
Mitä leijona edustaa? Voimaa, vahvuutta. Se oli siis kumppanina hyvä mutta ohjaamoon päästettynä uhka.
Tiedän että eräs ihmissuhde meni katkolle juuri sen vuoksi että päästin leijonan ohjaamoon. Olen ollut siitä surullinen. Miehet voivat ihailla ja kadehtia voimakkaita naisia mutta heikkoihin - tai pehmeisiin - he rakastuvat.

Eli enpä taida sellaisia juuri tuntea, jota ei sellainen ihminen pelottaisi. Linja-auto, hullu nainen ratissa ja leijona kumppanina on aika paha pari!

Keijuli kirjoitti:

Jatkan vielä tästä kohdastasi: Sellainen ihminen on esimerkiksi ihmissuhderintamalla muille tunteeton, koska sellaisella on itsensä päätettävissä kenelle tunteensa antaa ja kenelle jättää antamatta. Sellainen on pelottava sellaiselle, joka ei pysty siihen itse. Sellainen on pelottava sellaiselle, joka on henkisesti riippuvainen muista.
No. Onko se ankara kontrolli vai riippumattomuutta, vapautta? Mistä sen erottaa? Tietysti siitä että kontrollin takana on pelko ja riippumattomuuden takana vapaus ja voima. Mutta jos sinne taakse ei näe? Itsekään.
Kerron Sinulle siis uneni. Ne olivat hyvin samanlaisia mutta eri kuvin ja tiesin siitä että ensimmäisellä kerralla en ollut ymmärtänyt mitä se haluaa kertoa. Kerron ja tulkitsen nyt siis jälkimmäisen ja odotan tuleeko aiheesta vielä kolmas versio. Ellei tule, osuu tämä jo lähelle.
Ajoin isoa linja-autoa. Kapea mutkainen tie. Hallitsin auton hyvin ja olin itseeni tyytyväinen. Sitten näin ison voimakkaan naarasleijonan joka laukkasi auton vasemmalla puolella. Se tähysi kuljettajan paikalle aivan kuin olisi halunnut hypätä avoimesta ikkunasta paikalleni. Säikähdin. Siitä olisi tullut vaarallista. Liu'utin avoimen sivuikkunan kiinni. Välillä se juoksi edessä aivan auton nokassa kiinni ja luulin sen jäävän auton alle, mutta ajoin täysillä en varonut mutta se oli vahva ja taitava, mitään ei sattunut. Minulle jäi tunne että se oli sille ihan helppoa kuten minullekin ajaminen. Yhteispeliä.
Linja-auto on elämäni tai paremminkin mahdollisuuteni - se oli hallinnassani, ohjasin itse. Mutkainen kapea tie kuvasi myös elämääni nyt.
Mitä leijona edustaa? Voimaa, vahvuutta. Se oli siis kumppanina hyvä mutta ohjaamoon päästettynä uhka.
Tiedän että eräs ihmissuhde meni katkolle juuri sen vuoksi että päästin leijonan ohjaamoon. Olen ollut siitä surullinen. Miehet voivat ihailla ja kadehtia voimakkaita naisia mutta heikkoihin - tai pehmeisiin - he rakastuvat.

Eli enpä taida sellaisia juuri tuntea, jota ei sellainen ihminen pelottaisi. Linja-auto, hullu nainen ratissa ja leijona kumppanina on aika paha pari!

Lue lisää

nyt kumpikin saatu käytännön esimerkkejä, että itsensä hallitsevia pelätään. Oli ne sitten naisia tai miehiä.
Olisi muuten muutama kysymys Sinulle. Kun olet ollut parisuhteessa, niin oletko koskaan syyllistänyt toista toisen "puutteista" ja "epätäydellisyyksista"? Oletko suhteessa koskaan vaatinut toista olemaan jotain, mitä hän ei ole? Oletko havainnut toisessa piirteitä siitä, että hän yrittää olla jotain muuta kuin on, ettei tuntisi itseään vähäisemmäksi kuin toinen?
Tiedätkö muuten mitä? En ole tavannut sellaisia naisia, mistä kirjoitit. Olen tavannut sellaisia, jotka väittää olevan sellaisia muttei ole. Viimeksi alkusyksyn lyhyt tuttavuus. Tai oikeastaan hän saattoi ollakin sellainen muttei kenties vielä valmis. Tai kenties hän ei vaan pitänyt minusta yhtä paljon kuin minä hänestä. Tai kenties hän ei nähnyt tulevaisuutta kanssani. Jos ei nähnyt tulevaisuutta, ei kovin väärin katsonut minuun. Minun kanssa ei voi suunnitella tulevaisuutta, koska en itsekään suunnittele sitä. Minun kanssa voi kokea kenties nykyhetken, rakkauden sellaisena kuin se on(jos ei ole aikasemmin kokenut tai tunnistanut sitä). Minulta ei saa sitä turvaa, mitä lähes jokainen nainen kaipaa. Minulta saisi ainoastaan minut. Sellaisena kuin olen. Ja se on jotain, mitä kukaan ei halua tai kenties jotain, mitä moni pelkää, koska ei tunne itseään ja ei pysty antamaan sitä minulle. Kun ei tunne itseään, ei voi oppia tuntemaan toistakaan, vaikka koko elämän yhdessä viettäisi. Ei ikinä ymmärrä miksi.
Lohdutan Sinua nyt. Minua on aina kiinnostanut vahvat, kauniit(Kauneus, mikä on ainoastaan minun silmissä. Ei mikään median luoma standardi) ja älykkäät naiset. Sellaiset, jotka on sitä. Ei sellaiset, jotka yrittää olla sitä. Sellaiset, jotka ei yritä päteä sillä kaikella, on sellaisia. Sellaiset, jotka yrittää päteä sillä kaikella, ei ole sitä. Se ei ole sen kummallisempaa. En ole tavannut montaa sellaista.

Siinä ollaan kirjoitti:

nyt kumpikin saatu käytännön esimerkkejä, että itsensä hallitsevia pelätään. Oli ne sitten naisia tai miehiä.
Olisi muuten muutama kysymys Sinulle. Kun olet ollut parisuhteessa, niin oletko koskaan syyllistänyt toista toisen "puutteista" ja "epätäydellisyyksista"? Oletko suhteessa koskaan vaatinut toista olemaan jotain, mitä hän ei ole? Oletko havainnut toisessa piirteitä siitä, että hän yrittää olla jotain muuta kuin on, ettei tuntisi itseään vähäisemmäksi kuin toinen?
Tiedätkö muuten mitä? En ole tavannut sellaisia naisia, mistä kirjoitit. Olen tavannut sellaisia, jotka väittää olevan sellaisia muttei ole. Viimeksi alkusyksyn lyhyt tuttavuus. Tai oikeastaan hän saattoi ollakin sellainen muttei kenties vielä valmis. Tai kenties hän ei vaan pitänyt minusta yhtä paljon kuin minä hänestä. Tai kenties hän ei nähnyt tulevaisuutta kanssani. Jos ei nähnyt tulevaisuutta, ei kovin väärin katsonut minuun. Minun kanssa ei voi suunnitella tulevaisuutta, koska en itsekään suunnittele sitä. Minun kanssa voi kokea kenties nykyhetken, rakkauden sellaisena kuin se on(jos ei ole aikasemmin kokenut tai tunnistanut sitä). Minulta ei saa sitä turvaa, mitä lähes jokainen nainen kaipaa. Minulta saisi ainoastaan minut. Sellaisena kuin olen. Ja se on jotain, mitä kukaan ei halua tai kenties jotain, mitä moni pelkää, koska ei tunne itseään ja ei pysty antamaan sitä minulle. Kun ei tunne itseään, ei voi oppia tuntemaan toistakaan, vaikka koko elämän yhdessä viettäisi. Ei ikinä ymmärrä miksi.
Lohdutan Sinua nyt. Minua on aina kiinnostanut vahvat, kauniit(Kauneus, mikä on ainoastaan minun silmissä. Ei mikään median luoma standardi) ja älykkäät naiset. Sellaiset, jotka on sitä. Ei sellaiset, jotka yrittää olla sitä. Sellaiset, jotka ei yritä päteä sillä kaikella, on sellaisia. Sellaiset, jotka yrittää päteä sillä kaikella, ei ole sitä. Se ei ole sen kummallisempaa. En ole tavannut montaa sellaista.

Lue lisää

Kysymykseesi: Ainoan aviomieheni kanssa tuo kaikki oli tavallista. Syyllistämistä puolin ja toisin ja kumpikin yritti olla odotusten mukainen, ei siis oma itsensä. Emme edes tainneet tietää mitä olimme. Tuota vähäisemmäksi kokemista en osaa sanoa missä kohdin sitä oli.
Mutta sen jälkeen suhteet ovat olleet hyväksyviä, jopa niin että vastapuoli on luullut etten välitä. En ole aikonut TEHDÄ itselleni sopivaa miestä vaan etsiä. Mutta sen olen nähnyt että pitää jarruttaa ja antaa ajan kulua, kun eräs mieleiseni tyyppi ei ole vielä valmis sellaiseen suhteeseen jollaisen minä haluaisin. Antaa muiden opettaa, minä olen kärsivällinen.
Ja jos hän ei luokseni palaa, niin ei ole tarkoitettukaan.
Siksi se uni olikin tärkeä, koska olen ajatellut että käytökseni, tunteeni pohjalla onkin pelko. Ja sen ensimmäisen unen jälkeen minulle jäi vielä se epäilys, mutta tämän leijona-unen jälkeen olen jo varmempi että oikeasti minussa on vahvuutta - liikaakin.
Olen sen kokenut niissä tilanteissa kun miessuhde on katkennut, siinä että minuun ei ole osunut ne temput ja esitykset mitä nämä ovat uusien naisystäviensä kanssa tehneet. Olen lähinnä katsonut ihmetellen, miten viitsii tuollaiseen lähteä. Sellainen varmuus omasta arvostani jota silloinkin tunnen, saa minut toki epäilemään että minussa on jotakin pahasti vialla. Aivan kuin minulta puuttuisi jotain inhimillistä ja asiaan kuuluvaa.

Keijuli kirjoitti:

Kysymykseesi: Ainoan aviomieheni kanssa tuo kaikki oli tavallista. Syyllistämistä puolin ja toisin ja kumpikin yritti olla odotusten mukainen, ei siis oma itsensä. Emme edes tainneet tietää mitä olimme. Tuota vähäisemmäksi kokemista en osaa sanoa missä kohdin sitä oli.
Mutta sen jälkeen suhteet ovat olleet hyväksyviä, jopa niin että vastapuoli on luullut etten välitä. En ole aikonut TEHDÄ itselleni sopivaa miestä vaan etsiä. Mutta sen olen nähnyt että pitää jarruttaa ja antaa ajan kulua, kun eräs mieleiseni tyyppi ei ole vielä valmis sellaiseen suhteeseen jollaisen minä haluaisin. Antaa muiden opettaa, minä olen kärsivällinen.
Ja jos hän ei luokseni palaa, niin ei ole tarkoitettukaan.
Siksi se uni olikin tärkeä, koska olen ajatellut että käytökseni, tunteeni pohjalla onkin pelko. Ja sen ensimmäisen unen jälkeen minulle jäi vielä se epäilys, mutta tämän leijona-unen jälkeen olen jo varmempi että oikeasti minussa on vahvuutta - liikaakin.
Olen sen kokenut niissä tilanteissa kun miessuhde on katkennut, siinä että minuun ei ole osunut ne temput ja esitykset mitä nämä ovat uusien naisystäviensä kanssa tehneet. Olen lähinnä katsonut ihmetellen, miten viitsii tuollaiseen lähteä. Sellainen varmuus omasta arvostani jota silloinkin tunnen, saa minut toki epäilemään että minussa on jotakin pahasti vialla. Aivan kuin minulta puuttuisi jotain inhimillistä ja asiaan kuuluvaa.

Lue lisää

että puuttuu jotain inhimmillistä. Kun inhimmillinen väistyy tulee esiin jotain muuta. Jotain, mikä on odottamassa inhimmillisyyden tuloa päätepisteeseen... Tyhjää paikkaa ei jää.

Siinä ollaan kirjoitti:

nyt kumpikin saatu käytännön esimerkkejä, että itsensä hallitsevia pelätään. Oli ne sitten naisia tai miehiä.
Olisi muuten muutama kysymys Sinulle. Kun olet ollut parisuhteessa, niin oletko koskaan syyllistänyt toista toisen "puutteista" ja "epätäydellisyyksista"? Oletko suhteessa koskaan vaatinut toista olemaan jotain, mitä hän ei ole? Oletko havainnut toisessa piirteitä siitä, että hän yrittää olla jotain muuta kuin on, ettei tuntisi itseään vähäisemmäksi kuin toinen?
Tiedätkö muuten mitä? En ole tavannut sellaisia naisia, mistä kirjoitit. Olen tavannut sellaisia, jotka väittää olevan sellaisia muttei ole. Viimeksi alkusyksyn lyhyt tuttavuus. Tai oikeastaan hän saattoi ollakin sellainen muttei kenties vielä valmis. Tai kenties hän ei vaan pitänyt minusta yhtä paljon kuin minä hänestä. Tai kenties hän ei nähnyt tulevaisuutta kanssani. Jos ei nähnyt tulevaisuutta, ei kovin väärin katsonut minuun. Minun kanssa ei voi suunnitella tulevaisuutta, koska en itsekään suunnittele sitä. Minun kanssa voi kokea kenties nykyhetken, rakkauden sellaisena kuin se on(jos ei ole aikasemmin kokenut tai tunnistanut sitä). Minulta ei saa sitä turvaa, mitä lähes jokainen nainen kaipaa. Minulta saisi ainoastaan minut. Sellaisena kuin olen. Ja se on jotain, mitä kukaan ei halua tai kenties jotain, mitä moni pelkää, koska ei tunne itseään ja ei pysty antamaan sitä minulle. Kun ei tunne itseään, ei voi oppia tuntemaan toistakaan, vaikka koko elämän yhdessä viettäisi. Ei ikinä ymmärrä miksi.
Lohdutan Sinua nyt. Minua on aina kiinnostanut vahvat, kauniit(Kauneus, mikä on ainoastaan minun silmissä. Ei mikään median luoma standardi) ja älykkäät naiset. Sellaiset, jotka on sitä. Ei sellaiset, jotka yrittää olla sitä. Sellaiset, jotka ei yritä päteä sillä kaikella, on sellaisia. Sellaiset, jotka yrittää päteä sillä kaikella, ei ole sitä. Se ei ole sen kummallisempaa. En ole tavannut montaa sellaista.

Lue lisää

Puhua vahvuudesta saa, mutta entä kun sen kokee? Itse tai vastapuoli. Minä luulenkin että ne jotka sanovat olevansa vahvoja, enemmänkin toivovat olevansa. Mutta se joka on vahva, voikin yrittää pitää sitä piilossa, säikkyy sitä itsekin. Itselläni on kokemukset juuri niin päin että kun vastapuoli alkoi sen minussa nähdä, aloitti juttelun "että meillä on ollut kivaa jne. mutta hän ei tunne sillä tavoin kuin odottaisi tuntevansa".
Toki ymmärsin että hän haki huimaa rakastumisen tunnetta, liimautumista. Hän ei siis pitänyt minusta tarpeeksi. Hän halusi myös tuntea että joku on riippuvainen hänestä, menemisistään, kaikesta. Minä en ollut, olin kiinnostunut kovastikin, mutta elin omaa elämääni.
Oikein hyvä pohtia tätäkin.
Mutta tiedätkö, on onnellisempaa tykätä enemmän kuin toinen kuin toisin päin. Minulle tulee syyllisyys jos toinen tykkää enemmän kuin minä. Päätöksien tekeminen on paljon vaikeampaa niin. Miten voin hylätä tuollaisen kiintymyksen tms. Miten tuo toinen sen kokee jne.

Keijuli kirjoitti:

Puhua vahvuudesta saa, mutta entä kun sen kokee? Itse tai vastapuoli. Minä luulenkin että ne jotka sanovat olevansa vahvoja, enemmänkin toivovat olevansa. Mutta se joka on vahva, voikin yrittää pitää sitä piilossa, säikkyy sitä itsekin. Itselläni on kokemukset juuri niin päin että kun vastapuoli alkoi sen minussa nähdä, aloitti juttelun "että meillä on ollut kivaa jne. mutta hän ei tunne sillä tavoin kuin odottaisi tuntevansa".
Toki ymmärsin että hän haki huimaa rakastumisen tunnetta, liimautumista. Hän ei siis pitänyt minusta tarpeeksi. Hän halusi myös tuntea että joku on riippuvainen hänestä, menemisistään, kaikesta. Minä en ollut, olin kiinnostunut kovastikin, mutta elin omaa elämääni.
Oikein hyvä pohtia tätäkin.
Mutta tiedätkö, on onnellisempaa tykätä enemmän kuin toinen kuin toisin päin. Minulle tulee syyllisyys jos toinen tykkää enemmän kuin minä. Päätöksien tekeminen on paljon vaikeampaa niin. Miten voin hylätä tuollaisen kiintymyksen tms. Miten tuo toinen sen kokee jne.

Lue lisää

viestittää sanattomasti, ettei sillä ole tulevaisuutta...
Vastapuolesi halusi ehkä tuntea jotain eläimellistä seksuaalista vetovoimaa heti ja kun sitä ei ollut, hän kai koki, ettei sitä myös tulekaan. Eihän sitä sellaisena enää tulekkaan, miten se on kenties joskus ollut. Seksuaalisuushan on kuitenkin lähes joka paikassa nykyään päivän sana. Ihmiset mittaa toisiaan mahdollisina kumppaneina ainoastaan seksuaalisuuden kautta. Itse en ole siitä seksuaalisuudesta ollut kiinnostunut jo moneen vuoteen. Jos jotain mietin niin sitä, että voisinko tulevaisuudessa kiinnostua toisesta myös seksuaalisesti. Eli tapahtumaketju menisi jotenkin niin, että henkisyys, älyllisyys(ymmärrys) ja sen jälkeen seksuaalisuus. Olen saanut seksiä lyhyen elämäni aikana ihan riittävästi ymmärtäkseen, mistä on kyse. Ymmärtäkseen, minkiälaista se voi parhaimmillaan olla ja minkälaista huonoimmillaan. Se ei ole siis ensimmäisenä mielessä. Ja sen takia olen monen naisen mielestä pelottava. Minua ei voi saada nalkkiin seksuaalisuudella, millä vieläkin suurin osa miehistä koukutetaan.
Mutta joo. Kerroin joskus, että täytyy kertoa yhdelle tytölle, etten tunne häntä kohtaan sitä, mitä hän tuntee. Kerroin hänelle yksinkertaisesti asian silleen, etten ole kiinnostunut hänestä siten kuin hän haluaisi minun olevan kiinnostunut. Ollaan nyt tunnettu jotain kolme vuotta. Sanoin vaan, etten tarvitse niin paljon aikaa tietääkseen, että olenko kiinnostunut tai en. Muutama minuutti riittää siihen. Syventyykö se kiinnostus, se onkin jo toinen asia. Olen muuten menossa ulos hänen kanssa tänään viettämään iltaa. Moni kai silloinkin tulkitsee meitä väärin. Mikäs siinä. Tulkinta on vapaa. Niin. Olin muuten vähällä antaa periksi myötätunnolle mutta se olisi ollut väärin sitä tyttöä kohtaan. Olisi taas ollut yksi pari enemmän, missä "yksi rakastaa enemmän kuin toinen". Sekin on yksi iso harhaluulo. Se menee niin, että yksi rakastaa ja toinen ei. Toinen korkeintaan luulee rakkaudeksi jotain, mikä ei ole rakkautta.

parempaa on kirjoitti:

viestittää sanattomasti, ettei sillä ole tulevaisuutta...
Vastapuolesi halusi ehkä tuntea jotain eläimellistä seksuaalista vetovoimaa heti ja kun sitä ei ollut, hän kai koki, ettei sitä myös tulekaan. Eihän sitä sellaisena enää tulekkaan, miten se on kenties joskus ollut. Seksuaalisuushan on kuitenkin lähes joka paikassa nykyään päivän sana. Ihmiset mittaa toisiaan mahdollisina kumppaneina ainoastaan seksuaalisuuden kautta. Itse en ole siitä seksuaalisuudesta ollut kiinnostunut jo moneen vuoteen. Jos jotain mietin niin sitä, että voisinko tulevaisuudessa kiinnostua toisesta myös seksuaalisesti. Eli tapahtumaketju menisi jotenkin niin, että henkisyys, älyllisyys(ymmärrys) ja sen jälkeen seksuaalisuus. Olen saanut seksiä lyhyen elämäni aikana ihan riittävästi ymmärtäkseen, mistä on kyse. Ymmärtäkseen, minkiälaista se voi parhaimmillaan olla ja minkälaista huonoimmillaan. Se ei ole siis ensimmäisenä mielessä. Ja sen takia olen monen naisen mielestä pelottava. Minua ei voi saada nalkkiin seksuaalisuudella, millä vieläkin suurin osa miehistä koukutetaan.
Mutta joo. Kerroin joskus, että täytyy kertoa yhdelle tytölle, etten tunne häntä kohtaan sitä, mitä hän tuntee. Kerroin hänelle yksinkertaisesti asian silleen, etten ole kiinnostunut hänestä siten kuin hän haluaisi minun olevan kiinnostunut. Ollaan nyt tunnettu jotain kolme vuotta. Sanoin vaan, etten tarvitse niin paljon aikaa tietääkseen, että olenko kiinnostunut tai en. Muutama minuutti riittää siihen. Syventyykö se kiinnostus, se onkin jo toinen asia. Olen muuten menossa ulos hänen kanssa tänään viettämään iltaa. Moni kai silloinkin tulkitsee meitä väärin. Mikäs siinä. Tulkinta on vapaa. Niin. Olin muuten vähällä antaa periksi myötätunnolle mutta se olisi ollut väärin sitä tyttöä kohtaan. Olisi taas ollut yksi pari enemmän, missä "yksi rakastaa enemmän kuin toinen". Sekin on yksi iso harhaluulo. Se menee niin, että yksi rakastaa ja toinen ei. Toinen korkeintaan luulee rakkaudeksi jotain, mikä ei ole rakkautta.

Lue lisää

..olen lähdössä myös ulos. Kiitos mukavasta keskustelupäivästä!

Keijuli kirjoitti:

..olen lähdössä myös ulos. Kiitos mukavasta keskustelupäivästä!

Olen jonkun verran miettinyt, että mikä voisi olla se puuttuva inhimmillinen piirre. Mikä se voisi olla minussa? Olen tullut kerta toisensa jälkeen yhteen. Joka kantilta katsottuna. Kuolemanpelon puuttuminen. Kuolemanpelon puuttuminen on hyvin epäinhimmillistä. Se on jotain, mitä en ole ikinä pelännyt. En ainakaan muista pelänneeni. Elämä on ollut joskus huomattavasti pelottavampaa. Ihmiset on ollut joskus huomattavasti pelottavampia kuin kuolema. Olen pelännyt itseäni joskus paljon enemmän kuin kuolemaa. Kuolema sellaisenaan on ollut ainakin minulle jonkunnäköinen toivo... En osaa selittää sitä. Tiedän vaan, etten ole ikinä pelännyt itse Kuolemaa. En vaan rakastanut elämääni, en rakastanut itseäni, epäilin, etten tiedä mikä rakkaus on. Silloin kerran vaan tuli ilmi se surullinen tosiasia, ettei suurin osa ihmisistä tiedä, mikä on rakkaus. Suurin osa vaan luulee tietävän. Tämä on aika vaikea aihe. Kuolemanpelkoakin ei voi voittaa kuin yhdellä tavalla. Jos sellainen on. Kohtaamalla sen. Kuolemanpelon. Tämä on niitä asioita, mistä en mielellään keskustelisi julkisella keskustelupalstalla. En pureudu täällä sen enempää tämän asian yksityiskohtiin. Täällä ei ole sen aiheen paikka.

ehjin nahoin. kirjoitti:

Olen jonkun verran miettinyt, että mikä voisi olla se puuttuva inhimmillinen piirre. Mikä se voisi olla minussa? Olen tullut kerta toisensa jälkeen yhteen. Joka kantilta katsottuna. Kuolemanpelon puuttuminen. Kuolemanpelon puuttuminen on hyvin epäinhimmillistä. Se on jotain, mitä en ole ikinä pelännyt. En ainakaan muista pelänneeni. Elämä on ollut joskus huomattavasti pelottavampaa. Ihmiset on ollut joskus huomattavasti pelottavampia kuin kuolema. Olen pelännyt itseäni joskus paljon enemmän kuin kuolemaa. Kuolema sellaisenaan on ollut ainakin minulle jonkunnäköinen toivo... En osaa selittää sitä. Tiedän vaan, etten ole ikinä pelännyt itse Kuolemaa. En vaan rakastanut elämääni, en rakastanut itseäni, epäilin, etten tiedä mikä rakkaus on. Silloin kerran vaan tuli ilmi se surullinen tosiasia, ettei suurin osa ihmisistä tiedä, mikä on rakkaus. Suurin osa vaan luulee tietävän. Tämä on aika vaikea aihe. Kuolemanpelkoakin ei voi voittaa kuin yhdellä tavalla. Jos sellainen on. Kohtaamalla sen. Kuolemanpelon. Tämä on niitä asioita, mistä en mielellään keskustelisi julkisella keskustelupalstalla. En pureudu täällä sen enempää tämän asian yksityiskohtiin. Täällä ei ole sen aiheen paikka.

Lue lisää

täältäpäin... Kaikki hyvin?

vuosia toivottaen kirjoitti:

täältäpäin... Kaikki hyvin?

Olipa työlästä saada sivut esille. En ehkä helpointa konstia ole keksinytkään.
On ollut ahdistava joulun aika.
Jospa tämä taas tästä lähtisi sujumaan.
Kiitos viestistäsi, en ole jaksanut aiheeseen tarttua. Katsotaan.
Hyvää Uutta Vuotta Sinulle ja kiitos menneestä.

Keijuli kirjoitti:

Olipa työlästä saada sivut esille. En ehkä helpointa konstia ole keksinytkään.
On ollut ahdistava joulun aika.
Jospa tämä taas tästä lähtisi sujumaan.
Kiitos viestistäsi, en ole jaksanut aiheeseen tarttua. Katsotaan.
Hyvää Uutta Vuotta Sinulle ja kiitos menneestä.

Lue lisää

Itse olen aika ilkikurisella päällä. Jotenkin on aika pikkupoikamainen olo. Olo on kuin elämää paljon kokeneella pikkupojalla. Sitä se taitaa olla kun alkaa olla syyn ja seurauksen ulottumattomissa. Keväinen hulluus taitaa ottaa ensiaskelia. Taitaa olla kohta taas jonkin uuden aika. Mikä se on, sitä en tiedä, enkä haluakaan tietää. En ole jo pitkään aikaan kokenut löytämisen iloa. Ehkä olen löytänyt jo nyt. En tiedä, enkä haluakaan tietää. Ehkä liittyy muihin ihmisiin, ehkä ei... Aika sekavaa taas. Taas niitä, kun vesimiestä ei voi ymmärtää kuin toinen vesimies... Kai...

ehjin nahoin. kirjoitti:

Olen jonkun verran miettinyt, että mikä voisi olla se puuttuva inhimmillinen piirre. Mikä se voisi olla minussa? Olen tullut kerta toisensa jälkeen yhteen. Joka kantilta katsottuna. Kuolemanpelon puuttuminen. Kuolemanpelon puuttuminen on hyvin epäinhimmillistä. Se on jotain, mitä en ole ikinä pelännyt. En ainakaan muista pelänneeni. Elämä on ollut joskus huomattavasti pelottavampaa. Ihmiset on ollut joskus huomattavasti pelottavampia kuin kuolema. Olen pelännyt itseäni joskus paljon enemmän kuin kuolemaa. Kuolema sellaisenaan on ollut ainakin minulle jonkunnäköinen toivo... En osaa selittää sitä. Tiedän vaan, etten ole ikinä pelännyt itse Kuolemaa. En vaan rakastanut elämääni, en rakastanut itseäni, epäilin, etten tiedä mikä rakkaus on. Silloin kerran vaan tuli ilmi se surullinen tosiasia, ettei suurin osa ihmisistä tiedä, mikä on rakkaus. Suurin osa vaan luulee tietävän. Tämä on aika vaikea aihe. Kuolemanpelkoakin ei voi voittaa kuin yhdellä tavalla. Jos sellainen on. Kohtaamalla sen. Kuolemanpelon. Tämä on niitä asioita, mistä en mielellään keskustelisi julkisella keskustelupalstalla. En pureudu täällä sen enempää tämän asian yksityiskohtiin. Täällä ei ole sen aiheen paikka.

Lue lisää

Mikähän tämä olo ja tilanne nyt on.
Pikkuisen selkiintyy, mutta voinko siihen luottaa.
En pysty paljoakaan selittämään, mutta toivon että nämä oivallukset menneestä olisivat oikeita. Ja kuten Sinäkin sanoit, mitä on edessä...on vain uskallettava luottaa että se mitä tulee, on minun parhaakseni.
Kovin vääntöni nyt on se, että oppisin ajattelemaan vain itseäni.
Kirjoitellaan.

Keijuli ei rek.. kirjoitti:

Mikähän tämä olo ja tilanne nyt on.
Pikkuisen selkiintyy, mutta voinko siihen luottaa.
En pysty paljoakaan selittämään, mutta toivon että nämä oivallukset menneestä olisivat oikeita. Ja kuten Sinäkin sanoit, mitä on edessä...on vain uskallettava luottaa että se mitä tulee, on minun parhaakseni.
Kovin vääntöni nyt on se, että oppisin ajattelemaan vain itseäni.
Kirjoitellaan.

Lue lisää

myötäeläminen. Kukan tuoksu ei ole myötäkärsiminen. Kukan tuoksun tehtävä ei ole saada muita kukkia tuoksumaan. Kukan tuoksun tehtävä tuoksua siellä missä ikinä milloin onkaan. Kukan tuoksu saa kenties muut siemenet itämään ja kasvamaan kauniiksi kukaksi ja levittämään tuoksuaan. Kukan tuoksua ei voi enää kukaan saada unohtamaan. Jokainen, joka on haistanut kukan tuoksua, tietää miltä se tuoksuu. Tietää mistä on kyse.
Aiheesta kymmenenteen. Tai oikeastaan liittyy omalla tavalla edelliseen. Musiikkiin. Musiikista. Rachmaninovin kolmas pianokonsertto. Siinä on sävelissä kukan kukinto. Myös toisessakin pianokonsertossa. Musiikkia, mitä minulla kuuntelee koko keho. Korvat on kanava, mistä se kulkee sisään mutta sen kokee kaikki, mitä minussa on. Kertakaikkiaan KAUNISTA.

ei ole kirjoitti:

myötäeläminen. Kukan tuoksu ei ole myötäkärsiminen. Kukan tuoksun tehtävä ei ole saada muita kukkia tuoksumaan. Kukan tuoksun tehtävä tuoksua siellä missä ikinä milloin onkaan. Kukan tuoksu saa kenties muut siemenet itämään ja kasvamaan kauniiksi kukaksi ja levittämään tuoksuaan. Kukan tuoksua ei voi enää kukaan saada unohtamaan. Jokainen, joka on haistanut kukan tuoksua, tietää miltä se tuoksuu. Tietää mistä on kyse.
Aiheesta kymmenenteen. Tai oikeastaan liittyy omalla tavalla edelliseen. Musiikkiin. Musiikista. Rachmaninovin kolmas pianokonsertto. Siinä on sävelissä kukan kukinto. Myös toisessakin pianokonsertossa. Musiikkia, mitä minulla kuuntelee koko keho. Korvat on kanava, mistä se kulkee sisään mutta sen kokee kaikki, mitä minussa on. Kertakaikkiaan KAUNISTA.

Lue lisää

"Hengitän, siis Rakastan. Rakastan, siis Elän..." (Vladimir Vysotski "Ballaadi rakkaudesta")

ei ole kirjoitti:

myötäeläminen. Kukan tuoksu ei ole myötäkärsiminen. Kukan tuoksun tehtävä ei ole saada muita kukkia tuoksumaan. Kukan tuoksun tehtävä tuoksua siellä missä ikinä milloin onkaan. Kukan tuoksu saa kenties muut siemenet itämään ja kasvamaan kauniiksi kukaksi ja levittämään tuoksuaan. Kukan tuoksua ei voi enää kukaan saada unohtamaan. Jokainen, joka on haistanut kukan tuoksua, tietää miltä se tuoksuu. Tietää mistä on kyse.
Aiheesta kymmenenteen. Tai oikeastaan liittyy omalla tavalla edelliseen. Musiikkiin. Musiikista. Rachmaninovin kolmas pianokonsertto. Siinä on sävelissä kukan kukinto. Myös toisessakin pianokonsertossa. Musiikkia, mitä minulla kuuntelee koko keho. Korvat on kanava, mistä se kulkee sisään mutta sen kokee kaikki, mitä minussa on. Kertakaikkiaan KAUNISTA.

Lue lisää

Taidat olla rakastunut! Hieno juttu.
Minulla sitä vastoin on yksi ihmissuhde päättynyt ja toinen muuttanut muotoaan. Nyt on saatava kiinni jostakin joka on jo kenties kauankin vain odottanut että aika on kypsä. Ja että itse siis olen valmis. Haluan niin kovasti uskoa että nyt on se hetki, niin kovasti että pelkään sen olevan enemmänkin "epätoivoinen toive".
Joku oli rekisteröinyt Keijulin, joten siksi lisään perään nyt "ei rek".
Kun istun konsertissa, minulla menee musiikki sisään ylöspäin käännetyistä kämmenistä sylissäni, käsivarsistani... Sen saa menemään rinnastakin suoraan sydämeen. Maailmassa on ihmeellisiä asioita - meidän iloksemme!

Voi ONNEA!
Mukavaa syntymäpäiväiltaa!
Olet tosiaan minua reilusti nuorempi.
Haa, nyt voin katsoa tähtikarttasi! Mutta en nyt. Huominen on taas pitkä ja kiireinen, keitän teetä ja menen nukkumaan.

Keijuli ei rek. kirjoitti:

Voi ONNEA!
Mukavaa syntymäpäiväiltaa!
Olet tosiaan minua reilusti nuorempi.
Haa, nyt voin katsoa tähtikarttasi! Mutta en nyt. Huominen on taas pitkä ja kiireinen, keitän teetä ja menen nukkumaan.

Lue lisää

vielä kellonajan. 7:41.
Milloin Sinua voi onnitella? Tai onko jo mennyt?

Tarvit siihen kirjoitti:

vielä kellonajan. 7:41.
Milloin Sinua voi onnitella? Tai onko jo mennyt?

Hei pitkästä aikaa! Monenlaista on ollut, yritän toipua kaikesta. Mitään erityistä pohdittavaa ei nyt ole, halusin vain laittaa pienet terveiset Sinulle. Toivottavasti elämä kohtuullista.

Keijuli ei rek kirjoitti:

Hei pitkästä aikaa! Monenlaista on ollut, yritän toipua kaikesta. Mitään erityistä pohdittavaa ei nyt ole, halusin vain laittaa pienet terveiset Sinulle. Toivottavasti elämä kohtuullista.

Lue lisää

Kaikki hyvin. Ilmoittele itsestäsi aina joskus, jos haluat niin.

Sama täällä. kirjoitti:

Kaikki hyvin. Ilmoittele itsestäsi aina joskus, jos haluat niin.

vanha tuttu.

Kyseleepi kirjoitti:

vanha tuttu.

No hei. Toisinaan on ja toisinaan ei. Nyt olen sairaslomalla. Olen irti nyt parista mutkikkaasta ihmissuhteesta ja alan tuntea oloni vähitellen tasaantuneeksi. Vääntö oli kova. Kesä korjatkoon loput. Olen tässä jo miettinyt kesälukemisiakin. Pitäisi löytää jotain joka herättäisi taas ajattelemaan.

Keijuli ei rek. kirjoitti:

No hei. Toisinaan on ja toisinaan ei. Nyt olen sairaslomalla. Olen irti nyt parista mutkikkaasta ihmissuhteesta ja alan tuntea oloni vähitellen tasaantuneeksi. Vääntö oli kova. Kesä korjatkoon loput. Olen tässä jo miettinyt kesälukemisiakin. Pitäisi löytää jotain joka herättäisi taas ajattelemaan.

Lue lisää

Muuten menee aika hyvin. Paremmin kuin olisin osanut vielä vähän aikaa sitten toivoa.

Kun kaipaat juttuseuraa tai olkapäätä niin postia. En tee sitä mielelläni enää täällä. Luot vaan itselle uuden postiosoitteen, missä voit säilyttää keijun mysteerin ja kirjoitat sieltä. Tänne kirjoittelen ainoastaan muutaman lauseen viestejä. Tämäkin on aika pitkä viesti.

täälläpäin itsekin. kirjoitti:

Muuten menee aika hyvin. Paremmin kuin olisin osanut vielä vähän aikaa sitten toivoa.

Kun kaipaat juttuseuraa tai olkapäätä niin postia. En tee sitä mielelläni enää täällä. Luot vaan itselle uuden postiosoitteen, missä voit säilyttää keijun mysteerin ja kirjoitat sieltä. Tänne kirjoittelen ainoastaan muutaman lauseen viestejä. Tämäkin on aika pitkä viesti.

Lue lisää

MySpace ja sieltä Quireboys. "Mona Lisa smiled". Aivan käsittämättömän hieno bändi. Yksi pitkäaikaisista suosikeistani.

Sinulle kesään. kirjoitti:

MySpace ja sieltä Quireboys. "Mona Lisa smiled". Aivan käsittämättömän hieno bändi. Yksi pitkäaikaisista suosikeistani.

Hei pitkästä aikaa!
Olen vaihtanut työtä ja aika kuluu nopeasti. Varjelen itseäni entistä tarkemmin syyllisyydeltä. Kun tulee olo että sanon tai teen jotakin kun tuo toinenkin....enpä sanokaan enkä teekään. Rauhoitun ja olen itseeni varmasti tyytyväisempi kuin että olisin lyönyt "luun kurkkuun". Se olisi jäänyt kuormakseni. Oppia ikä kaikki. Tämä syksyn alakulo vain pyrkii joskus tarttumaan takkiin. Hyvää jatkoa Sinulle!

Keijuli ei rek. kirjoitti:

Hei pitkästä aikaa!
Olen vaihtanut työtä ja aika kuluu nopeasti. Varjelen itseäni entistä tarkemmin syyllisyydeltä. Kun tulee olo että sanon tai teen jotakin kun tuo toinenkin....enpä sanokaan enkä teekään. Rauhoitun ja olen itseeni varmasti tyytyväisempi kuin että olisin lyönyt "luun kurkkuun". Se olisi jäänyt kuormakseni. Oppia ikä kaikki. Tämä syksyn alakulo vain pyrkii joskus tarttumaan takkiin. Hyvää jatkoa Sinulle!

Lue lisää

Ja sekin on kiva kuulla, että kaikki on hyvin. Joo. Ei ole mieltä tuntea syyllisyyttä. Ei ainakaan erehtyväisyydestä. Tahallisuus on taas asia erikseen. Toisaalta kannattaako siitäkään ottaa aina syytä niskoille...

Nyt nukkumaan.

Sinustakin. kirjoitti:

Ja sekin on kiva kuulla, että kaikki on hyvin. Joo. Ei ole mieltä tuntea syyllisyyttä. Ei ainakaan erehtyväisyydestä. Tahallisuus on taas asia erikseen. Toisaalta kannattaako siitäkään ottaa aina syytä niskoille...

Nyt nukkumaan.

Lue lisää

kovin usein kurki tänne, mutta silloin kun kurkkaat, niin kuuntele tämä. Yks mun suosikkibändeistä. Top vitosessa.

http://www.youtube.com/watch?v=vGrcOQDwdPM

Et varmaan kirjoitti:

kovin usein kurki tänne, mutta silloin kun kurkkaat, niin kuuntele tämä. Yks mun suosikkibändeistä. Top vitosessa.

http://www.youtube.com/watch?v=vGrcOQDwdPM

Lue lisää

Voi miten mukavaa kun olit löytänyt viestini!
Melkein tekis mieli suukkoja lähettää.
En tosiaankaan usein tänne katso mutta usein ajattelen että olisipa minulla oikeasti tässä ihminen jonka kanssa voisi puhua kuten sinun kanssasi. On joskus semmoinen nälkä.
On tyydyttävä että sellaista ei ole. Aion kuunnella. Kiitos.

Keijuli ei rek. kirjoitti:

Voi miten mukavaa kun olit löytänyt viestini!
Melkein tekis mieli suukkoja lähettää.
En tosiaankaan usein tänne katso mutta usein ajattelen että olisipa minulla oikeasti tässä ihminen jonka kanssa voisi puhua kuten sinun kanssasi. On joskus semmoinen nälkä.
On tyydyttävä että sellaista ei ole. Aion kuunnella. Kiitos.

Lue lisää

raidoista pääse. Aina joskus tulee kurkattua tännekin. Kun ei ole telkkaria niin viihdytän itseäni suomi24:lla. En ihan sellaisena kuin olet oppinut minut täällä tuntemaan. Mutniin. Minusta on moneksi, vaikka yksi olenkin.

Miten muuten on mennyt?

Keijuli ei rek. kirjoitti:

Voi miten mukavaa kun olit löytänyt viestini!
Melkein tekis mieli suukkoja lähettää.
En tosiaankaan usein tänne katso mutta usein ajattelen että olisipa minulla oikeasti tässä ihminen jonka kanssa voisi puhua kuten sinun kanssasi. On joskus semmoinen nälkä.
On tyydyttävä että sellaista ei ole. Aion kuunnella. Kiitos.

Lue lisää

Pitkä hiljaisuus ollut täällä. Ei välttämättä ollenkaan paha juttu se hiljaisuus. Jotenki taas vaihteeks väsynyt ihmisiin. Vapaa-aikakin lisääntynyt töiden loppumisen myötä. Ei harmita lainkaan, että niin on käynyt. Päinvastoin.

kuuluu? kirjoitti:

Pitkä hiljaisuus ollut täällä. Ei välttämättä ollenkaan paha juttu se hiljaisuus. Jotenki taas vaihteeks väsynyt ihmisiin. Vapaa-aikakin lisääntynyt töiden loppumisen myötä. Ei harmita lainkaan, että niin on käynyt. Päinvastoin.

Lue lisää

Kyselin eilen itseltäni, milloin olen ollut onnellinen(?). Lähdin muistoista etsimään niitä hetkiä ja tilanteita. Huolestuin kun huomasin, että olen aina ollut silloin yksin. Jo lapsuudesta lähtien. Porukkaankin olen mennyt mieluiten yksin. En ole halunnut ottaa vastuulleni tois(t)en viihtymistä ja olen halunnut olla vapaa itsekin viihtymään tai olemaan viihtymättä ja vaikka lähtemään pois. Väsyn myös nopeasti ihmisiin, läheisinpiinkin. Syyllisyyttä, syyllisyyttä. Voi kun oppisin hyväksymään itseni tämmöisenä ja iloitsemaan. Olen jo yli viikon ollut vapaalla minäkin ja aloittanut hengenpelastustoimet.