Jos tarkastelemme asiaa yhden tekstin näkökulmasta, niin saatamme joskus ajautua korostamaan asiaa tavalla, joka ei kenties ollut tarkoituskaan.
Otan yhden esimerkin. Vuorisaarnassa Matt. 5:48 luemme: "Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen." Sana "täydellinen" (yks. telos ja tässä mon. teleioi) saattaa kiinnostaa lukijaa. Lukija voi ihmetellä sitä, että mistä tässä on oikein kyse? Jos täydellisyys on asetettu meille tavoitteeksi, niin silloin olemme mahdottomuuden edessä. Näin voi lukija ajatella. Täydellisyys ei ole eettistä täydellisyyttä, vaan Jumalan esimerkin, Jumalan hyvyyden, seuraamista. Näin mm. Aimo T. Nikolainen kommentoi tekstiä (Matteuksen evankeliumi, Avaa Uusi testamentti). Voimme katsoa Vuorisaarnan rinnakkaistekstiä Luuk. 6:36. "Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa." Luukas ei käytä sanaa täydellinen, vaan hän käyttää sanaa armahtavainen (yks. oiktirmoon ja tässä mon. oiktirmones). Luukkaan kenttäsaarna osoittaa millaisesta täydellisyydestä on kysymys. "Sen, joka on kokenut Jumalan armon, on oltava valmis armahtamaan lähimmäisensä. Hän myös voi sen tehdä, koska kysymys ei ole hänen omasta mielenlaadustaan, vaan lahjan antamisesta edelleen" (Aimo T. Nikolainen, Luukkaan evankelimi, Avaa Uusi testamentti). Olkoon yhteinen rukouksemme se, että yhdessä kasvaisimme iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä, jotta voisimme olla valona ja suolana tässä maailmassa. Siunausta teille kaikille.
Otan yhden esimerkin. Vuorisaarnassa Matt. 5:48 luemme: "Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen." Sana "täydellinen" (yks. telos ja tässä mon. teleioi) saattaa kiinnostaa lukijaa. Lukija voi ihmetellä sitä, että mistä tässä on oikein kyse? Jos täydellisyys on asetettu meille tavoitteeksi, niin silloin olemme mahdottomuuden edessä. Näin voi lukija ajatella. Täydellisyys ei ole eettistä täydellisyyttä, vaan Jumalan esimerkin, Jumalan hyvyyden, seuraamista. Näin mm. Aimo T. Nikolainen kommentoi tekstiä (Matteuksen evankeliumi, Avaa Uusi testamentti). Voimme katsoa Vuorisaarnan rinnakkaistekstiä Luuk. 6:36. "Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa." Luukas ei käytä sanaa täydellinen, vaan hän käyttää sanaa armahtavainen (yks. oiktirmoon ja tässä mon. oiktirmones). Luukkaan kenttäsaarna osoittaa millaisesta täydellisyydestä on kysymys. "Sen, joka on kokenut Jumalan armon, on oltava valmis armahtamaan lähimmäisensä. Hän myös voi sen tehdä, koska kysymys ei ole hänen omasta mielenlaadustaan, vaan lahjan antamisesta edelleen" (Aimo T. Nikolainen, Luukkaan evankelimi, Avaa Uusi testamentti). Olkoon yhteinen rukouksemme se, että yhdessä kasvaisimme iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä, jotta voisimme olla valona ja suolana tässä maailmassa. Siunausta teille kaikille.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voihan olla, että aluksi viehätymme Raamatun esittämiin korkeisiin hyvän elämän vaatimuksiin. Onhan suurenmoista, jos kaikki ihmiset eläisivät vaikkapa Jeesuksen Vuorisaarnan mukaisesti ja rakastaisivat toisiaan niin kuin itseään. Mutta mitä silloin kun huomaamme, ettei elämä tämän päivän yhteiskunnassa olekaan Raamatun kuvaamien ihanteiden mukaista. Tai entä silloin, kun alamme tajuta, että oma arkielämämme, asenteemme, puheemme ja tekomme ovat äärettömän kaukana Raamatun vaatimasta täydellisyydestä. Jeesushan vaatii Vuorisaarnassa: ”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen” (Matt 6:48). Tätä mittaa emme itse eikä kukaan tuntemamme ihminen näytä täyttävän.
Näin olemme Raamatun ydinsanomaa koskettavan perusristiriidan edessä. Raamattu on kirjoitettu nimenomaan siksi, että ihminen tietäisi, miten hän voi löytää Jumalan ja päästä hänen luokseen ja hänen lapsekseen ja meillä olisi iankaikkinen elämä (Joh 20:31)..
Miksi kuitenkin Raamattu näyttää puhuvan pelastumisesta kahdella aivan vastakkaisella tavalla. Toisissa kohdissa ohjataan ihmistä itse toimimaan ja vakuutetaan, että ilman tekoja usko on hyödytön (Jaak 2:20). Toisaalta vakuutetaan, että yksin usko pelastaa (Room 3:28; Apt 16:31). Toisaalta tarjotaan kaikille syntisille anteeksiantamus (Luuk 7:48), toisaalta sidotaan kaikki syntiset heidän synteihinsä ja kerrotaan kuinka jokainen joutuu tekemään tiliä pahuudestaan (Matt 25:42-43).
Tänä ongelma ratkeaa vasta silloin kun hyväksymme, että Raamatussa on kaksi aivan erilaista sanomaa ja pelastustietä. On lain sanoma ja pelastustie ja on evankeliumin sanoma ja pelastustie.
Ei ole,kuin YKSI TIE!Ja se tie on Jeesus Kristus!Nythän on niin,että tässä onkin kysymys uskon MUUTTAVASTA VOIMASTA!Siis omat teot lakkaavat olemasta,niin että minkä sinä ennen teit lain pakosta,nyt kun olet uskossa,niin sinä teet MIELELLÄSI OIKEIN ja jätät MIELELLÄSI tekemättä väärin!TÄMÄN KAIKEN VAIKUTTAA ja saa aikaan KRISTUKSEN LÄHEISYYS ja Pyhän Hengen läsnäolo.Sinut on ostettu TEKEMÄÄN HYVIÄ TEKOJA HERRASSA!
Kukaan ei voi edes kuvitella, että laki pelastaisi hänet. Se ei ole edes lain tehtäväkään. Laki näyttää meille synnin ja ajaa meidät Kristuksen tykö turvautumaan Jumalan armoon. Kun otin nämä kaksi tekstiä (Matt. 5:48 ja Luuk 6:36), niin tarkoitukseni ei ollut selvittää pelastusasiaa sinänsä. Tavoittteeni oli yksinomaan korostaa sitä, että armosta osalliseksi päässyt ihminen on luonnostaan halukas osoittamaan armahtavaisuutta toisille.
Raamatun kielenkäytössä jonkin alla oleminen tarkoittaa kyseisen asian hallintaa ja valtaa. Kerran kaikki alistetaan Jeesuksen vallan alle: "Minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle" (Matt 22:44). Silloin hän hallitsee kaikkea. Lain alla oleminen tarkoittaa, että laista on tullut elämää hallitseva valta ja kaikkeen on saatava lain lupa.
Henki ei koskaan vie sellaiseen lain alaiseen tilaan, jossa ihminen kuvittelee omalla uskollaan ja antautumisellaan saavuttavansa elämän ja yltäkylläisyyden. Paavali sanoo suoraan sellaisesta luulosta: "Kuinka voitte olla noin mielettömiä! Te aloititte Hengen varassa. Pyrittekö nyt päämäärään omin avuin?" (Gal 3:3).
Henki oli johtanut galatalaiset uskomaan Kristukseen ja he olivat tulleet uskosta vanhurskaiksi. Tämä oli tapahtunut ARMOSTA eikä sitä edeltänyt mitään muuta kuin evankeliumin saarnan kuuleminen. Kuitenkin he olivat edelleen syntisiä ja siksi näytti siltä kuin Jeesus olisikin tullut heidän elämässään synnin palvelijaksi (Gal 2:17). Tästä huolimatta Kristukseen uskova ei saa uudelleen ruveta rakentamaan elämäänsä lain täyttämisen varaan (2:18). Jos alamme etsiä apua voimattomuuteemme laista, joko ylpistymme tai menetämme rohkeuden olla mukana Hengen sodassa lihaa vastaan. Meidät valtaa pelko ja herpaannumme. Tulemme toivottomiksi. Eikö tästä koskaan tule loppua? Jaksammeko kamppailla loppuun asti? Miten meidän lopulta käykään?
Apu on Hengen johdatuksessa. Henki ohjaa meidät kuulemaan Kristuksen evankeliumia ja täyttymään sillä. Hän johtaa evankeliumin yhä syvempään tuntemiseen. Hän ohjaa lain alta ristin luo. Emme enää mittaa uskomme aitoutta sillä, kuinka hyvin olemme vaeltaneet ja kuinka kuuliaisia olemme olleet Jumalan lakia kohtaan. Toivomme ja uskomme perustuu siihen, että Jumala Kristuksen tähden tänäänkin armahtaa meidät. Evankeliumi Kristuksesta on elämässämme Jumalan lain yläpuolella ja hallitsee lakia. Tiedämme, että Jumala jatkuvasti antaa anteeksi kaiken sen, missä emme pysty hänen lakiaan täyttämään. Siksi meidän ei enää tarvitse joutua kauhun valtaan, kun huomaamme, ettemme olekaan kaikessa kuuliaisia Jumalan tahdolle. Evankeliumi peittää vaillinaisen lain täyttämisemme.
Mieti, elikö ihmisiä jo ennen Jeesusta eihän pakanatkaan tunteneet Jeesusta, ovatko kaikki ihmiset vieläkään kuulleet Jeesuksesta. Eikö heillä olekaan mitään mahdollisuutta pelastua?
Eikö koko ajan ole kysymys Jumalan oikeudenmukaisesta ja rakkaudellisesta tahdosta?
Kaiken täyttymys on Jumalan tahdossa eläminen.
Jos me sinne pääsemmekin vain armon kautta Jeesuksessa niin meidän ei pidä unohtaa että "ihminen Jeesus" meni Jumalan luokse Jumalan tahdon täyttämisen kautta ja siten on Jumalan tahto tullut pelastukseksi jokaiselle.
Olemme ainoastaan ARMON ALLA!
Ja ilolla teemme sitä mikä oikein on!
Emme omasta voimastamme,vaan Jumalan
muutavan voiman ansiosta.
Kun synnymme uudesti,HENGEN LÄSNÄOLO
MUUTTAA,niin että
nyt HALUAMME tehdä oikein itsestänsä,
(koska usko ilman tekoja on kuollut,)
senvuoksi meissä alkaa näkyä uskon
MUUTAVAN VOIMAN HEDELMÄ!
KRISTUKSEN LÄSNÄOLO saa ihmeitä aikaan,
ei omat yritykset!
jonka toit esille.
Asiayhteyskin jo kertoo saman:
42 Anna sille, joka sinulta pyytää, äläkä käännä selkääsi sille, joka haluaa lainata sinulta.
43 "Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.'
44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta,
45 jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.
46 Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin* tee niin?
*[Publikaanit olivat tullien ja verojen kerääjiä, jotka palvelivat vallanpitäjiä omaksi edukseen.]
47 Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin?
48 Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.
*****
Tuli kuitenkin mieleeni eräs toinenkin asia kun luin kirjoitustasi.
Kirjoitit:
"Sen, joka on kokenut Jumalan armon, on oltava valmis armahtamaan lähimmäisensä. Hän myös voi sen tehdä, koska kysymys ei ole hänen omasta mielenlaadustaan, vaan lahjan antamisesta edelleen" (Aimo T. Nikolainen, Luukkaan evankelimi, Avaa Uusi testamentti).
Eikö ihmisen tule antaa anteeksi koska se on Jumalan tahdon mukaista ja oikein ja rakkaudellista. Minua on aina hieman häirinnyt tuo ajatus että "annan anteeksi - koska saan anteeksi" koska siihen sisältyy myös että "en antaisi anteeksi jos en saisi anteeksi".
Minä näkisin mieluimmin asian niin, että anteeksi antaminen ei ole uhrautumista vaan ymmärtämistä rakkaudessa ja oikeudenmukaisuudessa. Anteeksi antaminen ei ole "kuin kilpailussa häviämistä" vaan Jumalan rauhassa elämistä. Pahuus on aina epäonnistumista ja vie kuolemaan, kuka sitä sitten tekeekin ja siksi on "pahantekijä" (kaikesta pahuudestaan huolimatta) myöskin säälittävä, sokea ja epäonnistunut olento. Jumala sanoo meille, että meidän tulee antaa anteeksi ja rukoilla jokaisen syntisen puolesta vaikka emme pahuutta hyväksykään.
"Anna heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä he tekevät" - voiko parempaa esimerkkiä löytää?
Ristiläkin Jeesus kohotti itsensä kaiken pahuuden olottumattomuuteen. Hän rakasti näitä sokeita pahantekijöitä, vaikka hän vihasi heidän vääriä tekojaan ja heidän pahuuttaan.