Alan vaihto?

Kiva, kiitos vastauksesta! Just jotain vähän liikkuvampaa tarttisin. Oon ylisuorittanu elämääni viime vuodet ihan väärässä ammatissa ja nyt nään sen miten hulluks elämä on mennyt, kun on tehnyt väärää työtä, jossa tylsistyy tai vetää ittensä loppuun - molemmat kokeiltu. Kahvilatyö vois aluks olla oikeen sopiva, sittenhän voi pikkuhiljaa alkaa miettiä mitä myöhemmin tekee..

Anne-Mari kirjoitti:

Kiva, kiitos vastauksesta! Just jotain vähän liikkuvampaa tarttisin. Oon ylisuorittanu elämääni viime vuodet ihan väärässä ammatissa ja nyt nään sen miten hulluks elämä on mennyt, kun on tehnyt väärää työtä, jossa tylsistyy tai vetää ittensä loppuun - molemmat kokeiltu. Kahvilatyö vois aluks olla oikeen sopiva, sittenhän voi pikkuhiljaa alkaa miettiä mitä myöhemmin tekee..

Lue lisää

Hei, kuullostat juuri sopivalle tyypille pankkiin! Oletko ajatellut asiaa? Jos olet aktiivinen ja ulospäinsuuntautunut ja tunnet myyntityön omaksesi, harkitse ihmeessä.

pankinasiantuntija kirjoitti:

Hei, kuullostat juuri sopivalle tyypille pankkiin! Oletko ajatellut asiaa? Jos olet aktiivinen ja ulospäinsuuntautunut ja tunnet myyntityön omaksesi, harkitse ihmeessä.

Kiva, kiitos, se voisi olla oikein hyvin sopiva työ minulle. Saisi olla ihmisten kanssa tekemisissä paljon ja neuvoa...voisin tosiaan sopia siihen työhön. Nyt pitää oikeasti alkaa selvittää asiaa ja lähettää hakemuksia. Alan vaihto on kyllä ainoa keino, ettei minusta tulee kärttyisää akkaa johonkin harmaaseen virastoon! :)

Anne-Mari kirjoitti:

Kiva, kiitos, se voisi olla oikein hyvin sopiva työ minulle. Saisi olla ihmisten kanssa tekemisissä paljon ja neuvoa...voisin tosiaan sopia siihen työhön. Nyt pitää oikeasti alkaa selvittää asiaa ja lähettää hakemuksia. Alan vaihto on kyllä ainoa keino, ettei minusta tulee kärttyisää akkaa johonkin harmaaseen virastoon! :)

Lue lisää

Kouluttaudu isännöitsijäksi esim. oppisopimuksen kautta ja käymällä tarvittavat kurssit. Ko. alalla on eläkepommi räjähtämässä käsiin ja osaajia alalle tarvitaan. Työ on monipuolista kirjanpidosta, teknikkaan ja juridiikkaan. Sosiaalisia taitoja alalla tarvitaan. Tulotaso on hyvä ja tulevaisuudessa tulee vielä nousemaan.

Moikka! Tekee hyvää kuulla, että jollain on sama olotila. Ihan oikeesti, elämä tuntuu valuvan aivan hukkaan siellä toimistossa. Oon vielä koeajalla ja oon päättäny, että en enää mene. En päiväkskään. Tällä kokemuksella mikä mulla sihteerintyöstä on, en vaa VOI kertaikkiaan printata koko päivää samalla kun joku hyökyy vieressä että koska on valmis! Oon monta vuotta haaveillut esim. työstä Kreikassa, Helsinki-Vantaan lentokentällä myyjänä, Australiassa hotellivirkailijana...nyt vaan saa riittä se printtaus ja pukumiesten mielistely ja äitini oman toive-elämän elämäminen hänen puolestaan. Mut on tarkotettu aivan toisenlaisiin hommiin. Mutta tulipa koettua. En halua, että musta tulee sellanen kärttynen akka toimistoon, joka valittaa että hän ois halunnut aina floristiksi ja tiuskii sitten kun on niin paha olla. Argh! Jokainen tosiaan on oman onnensa seppä, pitää vaan uskoo itseensä ja miettiä, missä on hyvä. Mun kohdalla se on ulospäinsuuntautuneisuus ja kielitaito ja halua olla ihmisten kanssa tekemisissä. Vaikka se sitten ois vähän raskaanpaa kun koko pvä istua toimistotuolilla niin ainakin mielenterveys säilyis!

Anne-Mari kirjoitti:

Moikka! Tekee hyvää kuulla, että jollain on sama olotila. Ihan oikeesti, elämä tuntuu valuvan aivan hukkaan siellä toimistossa. Oon vielä koeajalla ja oon päättäny, että en enää mene. En päiväkskään. Tällä kokemuksella mikä mulla sihteerintyöstä on, en vaa VOI kertaikkiaan printata koko päivää samalla kun joku hyökyy vieressä että koska on valmis! Oon monta vuotta haaveillut esim. työstä Kreikassa, Helsinki-Vantaan lentokentällä myyjänä, Australiassa hotellivirkailijana...nyt vaan saa riittä se printtaus ja pukumiesten mielistely ja äitini oman toive-elämän elämäminen hänen puolestaan. Mut on tarkotettu aivan toisenlaisiin hommiin. Mutta tulipa koettua. En halua, että musta tulee sellanen kärttynen akka toimistoon, joka valittaa että hän ois halunnut aina floristiksi ja tiuskii sitten kun on niin paha olla. Argh! Jokainen tosiaan on oman onnensa seppä, pitää vaan uskoo itseensä ja miettiä, missä on hyvä. Mun kohdalla se on ulospäinsuuntautuneisuus ja kielitaito ja halua olla ihmisten kanssa tekemisissä. Vaikka se sitten ois vähän raskaanpaa kun koko pvä istua toimistotuolilla niin ainakin mielenterveys säilyis!

Lue lisää

Moikka,
hassua, sähän kuulostat ihan itseltäni..kokeiltu on monia eri juttuja ja viimeisin tutkintoni oli BBA. Olin noin vuoden toimistotöissä...melkein tukehduin! Pääsin / jouduin sitten sattumien kautta myyjäksi. Nyt on tosi kiva päästä tekemään kauppoja ja nähdä oman työn tulokset. Firma, jossa olen, palkitsee bonuksin myynneistä mikäli katetavoiteprosessit on saavutettu. Tässä työssä on vaan yksi mutta; osa-aikaisuus ja huono palkkaus. Samoin haluaisin päästä enempi puhumaan kieliä ja tekemään kansainvälistä kauppaa! Perhesuhteet estävät vaan ulkomaille lähdön..ja siellä olen jo moneen otteeseen ollutkin, että toivon jo näin yli 30v olevani valmis asettumaan "pysyvään työpaikkaan" (jos sellaista nyt nykypäivänä on tarjolla..)
Yleinen ajatusmaailma on se, että toimistotyö on kuitenkin jollakin lailla hienompaa kuin esimerkiksi kahvilatyönekijän tai myyjän työ. Mistähän se johtuu? Jos sä vaihdat alaa, muista että palkkatasosi tulee putoamaan...Mitä tienaat nyt?
Ajattelin, että oma kokemukseni toimistossa oli vaan huonoa tuuria. Firma ei ollut suomalainen ja tästä syystä tavat toimia olivat myös hyvin jäykkiä. Siksi oletankin, että työ "normaalissa" toimistossa, useamman henkilön kesken saattaisi olla mukavampaa kuin yksinäinen näpyttelytö. Mutta onko tämäkin vain harhaa?
Mutta kannattaa miettiä mikä on omassa elämässä tärkeää; terveys vai hyvä palkkaus...arvot puntariin ja rohkeasti uusille urille!

BBA tradenomi kirjoitti:

Moikka,
hassua, sähän kuulostat ihan itseltäni..kokeiltu on monia eri juttuja ja viimeisin tutkintoni oli BBA. Olin noin vuoden toimistotöissä...melkein tukehduin! Pääsin / jouduin sitten sattumien kautta myyjäksi. Nyt on tosi kiva päästä tekemään kauppoja ja nähdä oman työn tulokset. Firma, jossa olen, palkitsee bonuksin myynneistä mikäli katetavoiteprosessit on saavutettu. Tässä työssä on vaan yksi mutta; osa-aikaisuus ja huono palkkaus. Samoin haluaisin päästä enempi puhumaan kieliä ja tekemään kansainvälistä kauppaa! Perhesuhteet estävät vaan ulkomaille lähdön..ja siellä olen jo moneen otteeseen ollutkin, että toivon jo näin yli 30v olevani valmis asettumaan "pysyvään työpaikkaan" (jos sellaista nyt nykypäivänä on tarjolla..)
Yleinen ajatusmaailma on se, että toimistotyö on kuitenkin jollakin lailla hienompaa kuin esimerkiksi kahvilatyönekijän tai myyjän työ. Mistähän se johtuu? Jos sä vaihdat alaa, muista että palkkatasosi tulee putoamaan...Mitä tienaat nyt?
Ajattelin, että oma kokemukseni toimistossa oli vaan huonoa tuuria. Firma ei ollut suomalainen ja tästä syystä tavat toimia olivat myös hyvin jäykkiä. Siksi oletankin, että työ "normaalissa" toimistossa, useamman henkilön kesken saattaisi olla mukavampaa kuin yksinäinen näpyttelytö. Mutta onko tämäkin vain harhaa?
Mutta kannattaa miettiä mikä on omassa elämässä tärkeää; terveys vai hyvä palkkaus...arvot puntariin ja rohkeasti uusille urille!

Lue lisää

Kiva kuulla, että on toisiakin vaihtelunhaluisia. Oon viimeset 3,5 vuotta koittanu ängetä itteeni muottiin, johon mua ei ole tarkoitettu. Tehny ihan ylimmällä mahdollisella tasolla sihteerin töitä ja nyt lakiasiaintoimistossa (hullu paikka). Tiedän, että palkka tulee tippumaan, mutta tää olisi vain väliaikainen ratkaisu..uskon, että voin sitten palata tekemään sihteerintöitä joskus myöhemmin, mutta NYT haluan lähteä tekemään jotain muuta. Pitäväthän ihmiset monen vuoden äitiyslomiakin ja palaavat tehtäviinsä sitten. Jos sydän sanoo, että pitää mennä kesäksi kahvilaan eikä yksin toimistoon kattelemaan ruutua, niin teen sen nyt. Ihminen voi olla onnellinen, vaikka sillä olisi vain pari euroa rahaa. Mutta jos se tekee sitä omaa juttuaan. Mun palkka on nyt 2200 ja jos siitä rahast myyn elämääni ja mielenterveyteni niin hohhoijaa, ei MITÄÄN järkeä... nyt tuntuu, että elämänarvot alkaa menee kohdalleen tän kokemuksen myötä...ihminen voi olla paljon onnellisempi vaikka se ois leipäjonossa kuin liituraitapuku päällä ahdistuneena ja kiireisenä. Ihmisillä on nykyään liian kiire, pitää suorittaa ja suorittaa..uskon, että olisin paljon onnellisempi jossain Porvoossa kahvilatyöntekijänä. Ja pitää ottaa riskejä. Ei saa pelätä, jos haluaa saavuttaa onnensa. No, eihän tässä mennytkään ku 29 vuotta että tajusin! ;) Että, ihmisten pitäs ottaa vähä enempi okej-regei...tai ainakin mun! ;)

BBA tradenomi kirjoitti:

Moikka,
hassua, sähän kuulostat ihan itseltäni..kokeiltu on monia eri juttuja ja viimeisin tutkintoni oli BBA. Olin noin vuoden toimistotöissä...melkein tukehduin! Pääsin / jouduin sitten sattumien kautta myyjäksi. Nyt on tosi kiva päästä tekemään kauppoja ja nähdä oman työn tulokset. Firma, jossa olen, palkitsee bonuksin myynneistä mikäli katetavoiteprosessit on saavutettu. Tässä työssä on vaan yksi mutta; osa-aikaisuus ja huono palkkaus. Samoin haluaisin päästä enempi puhumaan kieliä ja tekemään kansainvälistä kauppaa! Perhesuhteet estävät vaan ulkomaille lähdön..ja siellä olen jo moneen otteeseen ollutkin, että toivon jo näin yli 30v olevani valmis asettumaan "pysyvään työpaikkaan" (jos sellaista nyt nykypäivänä on tarjolla..)
Yleinen ajatusmaailma on se, että toimistotyö on kuitenkin jollakin lailla hienompaa kuin esimerkiksi kahvilatyönekijän tai myyjän työ. Mistähän se johtuu? Jos sä vaihdat alaa, muista että palkkatasosi tulee putoamaan...Mitä tienaat nyt?
Ajattelin, että oma kokemukseni toimistossa oli vaan huonoa tuuria. Firma ei ollut suomalainen ja tästä syystä tavat toimia olivat myös hyvin jäykkiä. Siksi oletankin, että työ "normaalissa" toimistossa, useamman henkilön kesken saattaisi olla mukavampaa kuin yksinäinen näpyttelytö. Mutta onko tämäkin vain harhaa?
Mutta kannattaa miettiä mikä on omassa elämässä tärkeää; terveys vai hyvä palkkaus...arvot puntariin ja rohkeasti uusille urille!

Lue lisää

No yleensähän näissä toimistotöissä on tosi pienet palkat. Itselläni se nousee, jos lähden tehtaaseen työhön liukuhihnalle. Repikää siitä! Nyt teen vaativaa ammattityötä ja palkka on pieni kun varpusen pippeli.

ei aloittaja kirjoitti:

No yleensähän näissä toimistotöissä on tosi pienet palkat. Itselläni se nousee, jos lähden tehtaaseen työhön liukuhihnalle. Repikää siitä! Nyt teen vaativaa ammattityötä ja palkka on pieni kun varpusen pippeli.

Lue lisää

Pari tuttua pääsee 40 000 euron vuosituloille tehtaan liukuhihnalla, joten ei ollenkaan huono idea. Itse olen miettynyt myös siirtymistä, sillä toimistotöiden tylsyys ja huono palkka ei jaksa motivoida jatkamaan.

TWE56 kirjoitti:

Pari tuttua pääsee 40 000 euron vuosituloille tehtaan liukuhihnalla, joten ei ollenkaan huono idea. Itse olen miettynyt myös siirtymistä, sillä toimistotöiden tylsyys ja huono palkka ei jaksa motivoida jatkamaan.

Lue lisää

Jokainen tietysti tyylillään ja kieltämättä tässä alkaa olla itku silmässä aina palkkapäivänä palkkakuittia katsellessa...mutta onko siinäkään järkeä, että sosiaalinen ja elämäniloinen ihminen menee liukuhihnaa tuijottamaan? Johan siinä lähtee viimeistään päivän päästä sekä tukka että järki päästä. Pointtina: onko se raha sitten se kuitenkaan painavin homma uutta duunia hakiessa....

BBA tradenomi kirjoitti:

Jokainen tietysti tyylillään ja kieltämättä tässä alkaa olla itku silmässä aina palkkapäivänä palkkakuittia katsellessa...mutta onko siinäkään järkeä, että sosiaalinen ja elämäniloinen ihminen menee liukuhihnaa tuijottamaan? Johan siinä lähtee viimeistään päivän päästä sekä tukka että järki päästä. Pointtina: onko se raha sitten se kuitenkaan painavin homma uutta duunia hakiessa....

Lue lisää

Ajoin uudessa työssä itteni loppuun 3 kuukaudessa ja uskon, että tän jutun tarkotus on kertoa mulle, että oon väärässä työssä kun edellisessä paikassa turhauduin ja nyt paloin loppuun. Sosiaalinen ja kielitaitoinen ihminen ei sovi tuijottamaan päiväksi ruutua. Ei tässä iässä ainakaan. Muuten musta tulee semmonen kärttynen akka toimistoon, jota v**ttaa kun ei uskaltanu kokeilla muuta. Ja nyt kokeilen! :) Huonosti voivasta ihmisestä ei ole kenellekään hyötyä, vähiten ihmiselle itselleen.

Kuulin eilen raumalaismiehen tarinan: hän oli mun ikäisenä ollut menestyvä liikemies, rahaa oli tullut ja hän oli lennellyt pitkin maailmaa. Meni liian lujaa. Ja sitten alko mennä avioliitto huonosti ja tuli viina mukaan kuvioihin. Hän oli ollut niin pohjalla, että hänellä ei ollut yhtään mitään eikä ketään koko kaupungissa. Tänä aamuna hän oli menossa leipäjonoon. Mutta hän sanoi, että hän on nyt onnellinen. Hänellä ei ole montaa euroa rahaa, mutta hän liikkuu ja käy marjassa. Ja on tyytyväinen elämäänsä. Että ei siihen onneen siis tarvita paljon rahaa, vaan sisäinen mielenrauha. Ihmiset on nykyään liian kiireisiä, pitää saada lisää ja lisää..tollanen elämäntarina antaa perspektiiviä ja pistää kyllä elämänarvot kohdalleen itsellänikin. Ei se uusi jakkupuku tuo sitä onnea vaan mieluummin jatkossa annan senkin rahan sille, joka sen oikeasti elääkseen tarvitsee...ja alan toteuttaa niitä unelmia, jota mulla on sydämessäni ollut. Toivon myös, että mahdollisimman moni muukin ymmärtää tämän tarpeeksi ajoissa. Mä satuin nyt olemaan onnekas, 29-vuotias ja kaikki mahdollisuudet vielä olemassa...

Anne-Mari kirjoitti:

Ajoin uudessa työssä itteni loppuun 3 kuukaudessa ja uskon, että tän jutun tarkotus on kertoa mulle, että oon väärässä työssä kun edellisessä paikassa turhauduin ja nyt paloin loppuun. Sosiaalinen ja kielitaitoinen ihminen ei sovi tuijottamaan päiväksi ruutua. Ei tässä iässä ainakaan. Muuten musta tulee semmonen kärttynen akka toimistoon, jota v**ttaa kun ei uskaltanu kokeilla muuta. Ja nyt kokeilen! :) Huonosti voivasta ihmisestä ei ole kenellekään hyötyä, vähiten ihmiselle itselleen.

Kuulin eilen raumalaismiehen tarinan: hän oli mun ikäisenä ollut menestyvä liikemies, rahaa oli tullut ja hän oli lennellyt pitkin maailmaa. Meni liian lujaa. Ja sitten alko mennä avioliitto huonosti ja tuli viina mukaan kuvioihin. Hän oli ollut niin pohjalla, että hänellä ei ollut yhtään mitään eikä ketään koko kaupungissa. Tänä aamuna hän oli menossa leipäjonoon. Mutta hän sanoi, että hän on nyt onnellinen. Hänellä ei ole montaa euroa rahaa, mutta hän liikkuu ja käy marjassa. Ja on tyytyväinen elämäänsä. Että ei siihen onneen siis tarvita paljon rahaa, vaan sisäinen mielenrauha. Ihmiset on nykyään liian kiireisiä, pitää saada lisää ja lisää..tollanen elämäntarina antaa perspektiiviä ja pistää kyllä elämänarvot kohdalleen itsellänikin. Ei se uusi jakkupuku tuo sitä onnea vaan mieluummin jatkossa annan senkin rahan sille, joka sen oikeasti elääkseen tarvitsee...ja alan toteuttaa niitä unelmia, jota mulla on sydämessäni ollut. Toivon myös, että mahdollisimman moni muukin ymmärtää tämän tarpeeksi ajoissa. Mä satuin nyt olemaan onnekas, 29-vuotias ja kaikki mahdollisuudet vielä olemassa...

Lue lisää

Kuulostaa kyllä muuten hyvältä mutta omalla kohdallani unelmiani en voi toteuttaa muutakuin hyvätuloisena. Kortiston tuloilla olisin pakkopaidassa alle vuodessa. Nykyisessä ammatissani on hieman ns. etsikkoaika ellei työni ala tuottaa minulle enemmän rahaa niin tulee kyllä uuden työn haku eteen tai muuten iskee turhautuminen ja masennnus. Itselleni ei ole työssä muuta merkitystä kuin mahdollisimman hyvät tulot mahdollisemman pienellä työllä ja vaivalla. Ihan sama tuleeko ne hyvät tulot tehtaan hihnalla, myynnissä, taloushallinnossa jne. jne. Päivääkään en työtä tekisi jos rahallisesti olisi mahdollisuus niin valita. Huomattavasti paremmin tällöin aikani käyttäisin kuin tekemällä työtä jonkin asian eteen millä ei ole loppupeleissä mitään merkitystä. En voi kyllä ymmärtää ihmisiä jotka uhraavat vapaa-aikansa työlle saamatta siitä mitään kunnollista rahallista korvausta. Onneksi täällä ei ole sentään niin hulluja ihmisiä kuin esim. Amerikassa jossa oikein kilpaillaan kuka lähtee viimeisenä toimistosta. Säälittävää.

Anne-Mari kirjoitti:

Ajoin uudessa työssä itteni loppuun 3 kuukaudessa ja uskon, että tän jutun tarkotus on kertoa mulle, että oon väärässä työssä kun edellisessä paikassa turhauduin ja nyt paloin loppuun. Sosiaalinen ja kielitaitoinen ihminen ei sovi tuijottamaan päiväksi ruutua. Ei tässä iässä ainakaan. Muuten musta tulee semmonen kärttynen akka toimistoon, jota v**ttaa kun ei uskaltanu kokeilla muuta. Ja nyt kokeilen! :) Huonosti voivasta ihmisestä ei ole kenellekään hyötyä, vähiten ihmiselle itselleen.

Kuulin eilen raumalaismiehen tarinan: hän oli mun ikäisenä ollut menestyvä liikemies, rahaa oli tullut ja hän oli lennellyt pitkin maailmaa. Meni liian lujaa. Ja sitten alko mennä avioliitto huonosti ja tuli viina mukaan kuvioihin. Hän oli ollut niin pohjalla, että hänellä ei ollut yhtään mitään eikä ketään koko kaupungissa. Tänä aamuna hän oli menossa leipäjonoon. Mutta hän sanoi, että hän on nyt onnellinen. Hänellä ei ole montaa euroa rahaa, mutta hän liikkuu ja käy marjassa. Ja on tyytyväinen elämäänsä. Että ei siihen onneen siis tarvita paljon rahaa, vaan sisäinen mielenrauha. Ihmiset on nykyään liian kiireisiä, pitää saada lisää ja lisää..tollanen elämäntarina antaa perspektiiviä ja pistää kyllä elämänarvot kohdalleen itsellänikin. Ei se uusi jakkupuku tuo sitä onnea vaan mieluummin jatkossa annan senkin rahan sille, joka sen oikeasti elääkseen tarvitsee...ja alan toteuttaa niitä unelmia, jota mulla on sydämessäni ollut. Toivon myös, että mahdollisimman moni muukin ymmärtää tämän tarpeeksi ajoissa. Mä satuin nyt olemaan onnekas, 29-vuotias ja kaikki mahdollisuudet vielä olemassa...

Lue lisää

Kyllä tämä pennosten laskeminen ja köyhyys ahdistaa aivan järkyttävän paljon! Teen oman alan töitä freelancerina (olosuhteiden pakosta). Kuluja on yrittäjänä paljon, mutta tulot ovat pienet ja epäsäännölliset. Lomaa ei ole varaa pitää jne. En pysty nauttimaan elämästä ollenkaan enää. Olen siis maisterintutkinnon suorittanut.

Sikäli hassua, että toimistotyö kiinteällä kk-palkalla olisi minulle se unelma! Kova haku on päällä, mutta työnsaanti on pirun vaikeaa tällä hetkellä. Kilpailu paikoista on kovaa.

Moj, joo sitä olen miettinyt. Ja terminaaliin haluisin tai lentokentälle. Sinne, minne sydän sanoo, niin nyt haen. Ja syksyllä lähden Australiaan vuodeksi, kun on viimeinen mahdollisuus. Työpaikka valmiina odottamassa hienossa hotellissa. Koko maailma on avoinna joten pitää olla rohkee ja toteuttaa, ei kantsi tyytyä tylsään elämään! :)

Anne-Mari kirjoitti:

Moj, joo sitä olen miettinyt. Ja terminaaliin haluisin tai lentokentälle. Sinne, minne sydän sanoo, niin nyt haen. Ja syksyllä lähden Australiaan vuodeksi, kun on viimeinen mahdollisuus. Työpaikka valmiina odottamassa hienossa hotellissa. Koko maailma on avoinna joten pitää olla rohkee ja toteuttaa, ei kantsi tyytyä tylsään elämään! :)

Lue lisää

Kuulostaa hyvältä ratkaisulta! Sulla ei ilmeisesti ole perhettä/miesystävää?
Nauti ihmeessä elämästäsi ja koe maailman tarjoamat mahdollisuudet. En mä sitä väitä, että ruoho olisi vihreämpää siellä aidan toisella puolen, mutta silti kannattaa vaihtaa kuvioita ja katsoa mitä muuta elämällä voisi olla tarjottavana kuin se jo pölyyntynyt atk-näyttö...;)

BBA tradenomi kirjoitti:

Kuulostaa hyvältä ratkaisulta! Sulla ei ilmeisesti ole perhettä/miesystävää?
Nauti ihmeessä elämästäsi ja koe maailman tarjoamat mahdollisuudet. En mä sitä väitä, että ruoho olisi vihreämpää siellä aidan toisella puolen, mutta silti kannattaa vaihtaa kuvioita ja katsoa mitä muuta elämällä voisi olla tarjottavana kuin se jo pölyyntynyt atk-näyttö...;)

Lue lisää

Moj, joo ei ole perhettä eikä poikaystävää. Kaikki kyllä aina ihmettelee, että miksi ei. Mut varmaan just siksi, että oon vaan eläny sille työlleni..(hullu, nyt kun aattelee..) Mutta onpa tullut koettua sekin. Joskus tekee hyvää hylätä tuttu ja turvallinen. Pudottautua pois oravanpyörästä kun kerra voi. Kyllä mä tiesin, että niinkään ei voi jatkua mutta sitä vaan juoksi päin seinää...ja kuinka moni muukin tekee samoin nykypäivänä...liian moni..

Anne-Mari kirjoitti:

Moj, joo ei ole perhettä eikä poikaystävää. Kaikki kyllä aina ihmettelee, että miksi ei. Mut varmaan just siksi, että oon vaan eläny sille työlleni..(hullu, nyt kun aattelee..) Mutta onpa tullut koettua sekin. Joskus tekee hyvää hylätä tuttu ja turvallinen. Pudottautua pois oravanpyörästä kun kerra voi. Kyllä mä tiesin, että niinkään ei voi jatkua mutta sitä vaan juoksi päin seinää...ja kuinka moni muukin tekee samoin nykypäivänä...liian moni..

Lue lisää

Iha sama tunne. Itsekkin tradenomi ja kyllä ärsyttää ett isossa firmoissa merkonomit ja tradenomit työllistyy samoihin toimistotöihin. Itsekin olen sosiaalinen ja haluaisin tehdä ihmisläheisempää työtä, mutta en myytityötä. Lisäksi olen huono kielissä sekä äidinkielessäkin virheitä tulee. Terveydenhoitoala kiinnostaa. En tiedä onko siellä yhtää paremmat työllistymisnäkymät.

se on menox kirjoitti:

Iha sama tunne. Itsekkin tradenomi ja kyllä ärsyttää ett isossa firmoissa merkonomit ja tradenomit työllistyy samoihin toimistotöihin. Itsekin olen sosiaalinen ja haluaisin tehdä ihmisläheisempää työtä, mutta en myytityötä. Lisäksi olen huono kielissä sekä äidinkielessäkin virheitä tulee. Terveydenhoitoala kiinnostaa. En tiedä onko siellä yhtää paremmat työllistymisnäkymät.

Lue lisää

Kaupallinen tutkinto, kesken jääneet yliopisto-opinnot, kaukainen haave maisterintutkinnosta taustalla, pari vuotta taloushallinnon työkokemusta, yrityskaupan myötä siirtyminen ostajayritykseen töihin, jossa epäinhimillinen painostus ja alentuva, lähes narsistimainen suhtautuminen uuteen työntekijään johtivat terveen vapauden ja työn ilon himmenemiseen, yrittipä olla kuinka asiallinen ja tunnollinen tahansa.

Siinä tärkeimmät syyt irtisanoutumiselle ja toisen alan opiskelun aloittamiselle.

Muutenkin näin kolmekymppisenä alkaa vähitellen oppia olemaan rehellinen itselleen ja haluaa siivota möröt elämästään, jos resurssit antavat myöten. Voin suositella alanvaihtoa tai uusien näkökulmien hankintaa, sillä se laajentaa perspektiiviä. Epäprofessionaalisten aineiden opiskelu ei aiheuta niin suurta epävarmuuden tunnetta, kun taustalla on järkisyistä opiskeltu käytännönläheinen tutkinto takaporttina.