tänään oli helluntaiseurakunnan nuorten päivät, suurin osa mun kavereista on uskovaisii.. ne pyys mut mukaan ja juten ennenkin niin mä menin...
Istuin tunnin siellä ja keksin jonkun tyhmän tekosyyn ja lähin pois sieltä, kohta pitäis kyl mennä takas, mutta ahdistaa...
Mulle on tapahtunut viimeisen viiden vuoden aikana paljon kaikki isovanhemmat kuoli, mun oma isä kuoli, äiti juopottelee päivä päivältä enemmän, yritin pari vuotta sitten tappaa itseni mut en onnistunut, tulin katuma päälle piti silti käydä sairaalassa, kävin sen jälkeen kerran psykiatrisen terkkarin jutilla, mut se jäi sit siihen yhteen kertaan... jotenkin ahdisti ajatus et sille pitäis kertoo kaikki omat henk.koht.asiat.. mun viiltelyt, yms.sekoilut... mut niin tää pääasia...
Ne nuorten päivät jatkuu vieläkin ja mun pitäis mennä sinne, mut miks mua alkaa aina ahdistaa tollasis tilaisuuksissa, onx se jotain sielun vihollisen juttui?!? Mä olin tein joskus muutama vuos sitten uskon ratkasun mut ei sitä taivaallista oloa kestänyt kun kaks viikko, en voinut kertoo perhelle ni kun ne o niin vastaan uskovaisii, mut toisaalta tää mun elämä... mä en tiie mitä tekis..
Välillä mä oon Jumalle, Jeesukselle niin vihanen kun on vienyt mun elämästä niin monta ihmistä..
mut mun pitää lopettaa kaverit soitti jo missä oon... niillä ikävä mua... no ihan kun joku niistä välittäis musta... kaikki vois unohtaa ut niin voisin lopettaa tän tyhmän elämän
Istuin tunnin siellä ja keksin jonkun tyhmän tekosyyn ja lähin pois sieltä, kohta pitäis kyl mennä takas, mutta ahdistaa...
Mulle on tapahtunut viimeisen viiden vuoden aikana paljon kaikki isovanhemmat kuoli, mun oma isä kuoli, äiti juopottelee päivä päivältä enemmän, yritin pari vuotta sitten tappaa itseni mut en onnistunut, tulin katuma päälle piti silti käydä sairaalassa, kävin sen jälkeen kerran psykiatrisen terkkarin jutilla, mut se jäi sit siihen yhteen kertaan... jotenkin ahdisti ajatus et sille pitäis kertoo kaikki omat henk.koht.asiat.. mun viiltelyt, yms.sekoilut... mut niin tää pääasia...
Ne nuorten päivät jatkuu vieläkin ja mun pitäis mennä sinne, mut miks mua alkaa aina ahdistaa tollasis tilaisuuksissa, onx se jotain sielun vihollisen juttui?!? Mä olin tein joskus muutama vuos sitten uskon ratkasun mut ei sitä taivaallista oloa kestänyt kun kaks viikko, en voinut kertoo perhelle ni kun ne o niin vastaan uskovaisii, mut toisaalta tää mun elämä... mä en tiie mitä tekis..
Välillä mä oon Jumalle, Jeesukselle niin vihanen kun on vienyt mun elämästä niin monta ihmistä..
mut mun pitää lopettaa kaverit soitti jo missä oon... niillä ikävä mua... no ihan kun joku niistä välittäis musta... kaikki vois unohtaa ut niin voisin lopettaa tän tyhmän elämän
Vastaukset 1
Vanhimmat
Moikka,
Hyvä, että oot löytänyt Jumalan! Ei se helluntailaisuus välttämättä ole sulle omin juttu. Käy vaikka tavallisessa jumalanpalveluksessa kirkossa tai muissa seuroissa. Missä vaan, kunhan julistetaan Jeesusta ja Raamatun mukaista sanaa. Jos ahdistaa, niin aina kannattaa ja pitää kuunnella itseään.
Rukoilen puolestasi.