Valkoinen historian"tutkimus" ja sitä kautta myös tavalliset kansalaiset puhuvat ja iäkkäämmät jopa muistelevat näitä kammottavia aikoja.
Aika syksystä 1944 - (tulkinnoista riippuen 1947-1991) oli jotakin vaaran aikaa.
Kyllä on taas tuokin väite "vaaran vuosista" Mannerheiminvalkoisella kijoitettua paskaa aiheesta Suomen historia.
Satu vaaran vuosista on kuitenkin mennyt lähes täysillä läpi.
Valitettavaa sinänsä, kun em. historiantutkijat eivätkä ketkään muutkaan ole voinneet esittää yhtäkään uskottavasti todistettavaa tosiasiaa väitteensä tueksi. Edes PutkisJusilla ei sellaista ole, vaikka yleensä hän kaiken tietää:)
Historiallisen vitsikirjaston ehdottomaan aateliin kuuluva "asekätkentä pelasti maan miehitykseltä- tuossa alempana) ei vedä vertoja tälle huuhaa-tarinalle vaaran vuosista.
Asekätkijöillä oli sentään näyttöä kätketyistä asesista, mutta kuulopuheet ja huhut kommunistien suunnittelemista kaappausyrityksistä eivät kelpaa näytöksi .
Näyttö puuttuu- tyhjästä on paha nyhjästä..vaikka onhan se kyllä onnistunut aikaisemminkin, vrt. myytti vapaussodasta ja samojen lahtaripiirien ja niitä lähellä olevien tahojen hurskaat kansaa kusettavat kertomukset eräästä tunnetusta kirvesmiehen ottopojasta, joka tallasi pitkin järvenselkiä- kesäkelillä.
Aika syksystä 1944 - (tulkinnoista riippuen 1947-1991) oli jotakin vaaran aikaa.
Kyllä on taas tuokin väite "vaaran vuosista" Mannerheiminvalkoisella kijoitettua paskaa aiheesta Suomen historia.
Satu vaaran vuosista on kuitenkin mennyt lähes täysillä läpi.
Valitettavaa sinänsä, kun em. historiantutkijat eivätkä ketkään muutkaan ole voinneet esittää yhtäkään uskottavasti todistettavaa tosiasiaa väitteensä tueksi. Edes PutkisJusilla ei sellaista ole, vaikka yleensä hän kaiken tietää:)
Historiallisen vitsikirjaston ehdottomaan aateliin kuuluva "asekätkentä pelasti maan miehitykseltä- tuossa alempana) ei vedä vertoja tälle huuhaa-tarinalle vaaran vuosista.
Asekätkijöillä oli sentään näyttöä kätketyistä asesista, mutta kuulopuheet ja huhut kommunistien suunnittelemista kaappausyrityksistä eivät kelpaa näytöksi .
Näyttö puuttuu- tyhjästä on paha nyhjästä..vaikka onhan se kyllä onnistunut aikaisemminkin, vrt. myytti vapaussodasta ja samojen lahtaripiirien ja niitä lähellä olevien tahojen hurskaat kansaa kusettavat kertomukset eräästä tunnetusta kirvesmiehen ottopojasta, joka tallasi pitkin järvenselkiä- kesäkelillä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Asevelijuntta ja aseketkijä Eero Kivelä
Kommarit olivat seurannassa Suomessa.Vallankaapausta demarit pelkäsivät,näin CIA.n rahoituksella järjestettiin urkintaorganisatio heitä seuraamaan.
"Se pystytukkainen tekohampainen mies, ei se oikein tykänny niistä sun papereistas”, sanoi Jahvetti Kilpeläinen (sd.) kertoessaan Eero Kivelälle (kok) Paasikiven suhtautumisesta Kivelän armahdukseen.
--------------------------------------------------------------------------------
Juhani Salmisen (SDP) Asevelijuntta on kertomus asevelisukupolven kommunismin vastaisesta taistelusta 1940-1959. Salmisen teos ei ole tieteellinen tutkimus taistelusta kotimaista kommunismia vastaan, mutta harrastelijahistorioitsijan tekemäksi se on siltikin poliittisen historian kannalta kiintoisa ja antaa paljon lisätietoa aiheestaan.
Kirja kertoo puolustustaistelusta, jota 1940- ja 1950-luvuilla käytiin suomalaisen kansanvallan säilyttämiseksi sitä uhkaavalta vaaralta. Asevelijuntta -nimi taas viittaa siihen, että tuota taistelua kävi sodat kokenut sukupolvi - aseveljinä myös rauhan töissä.
Keskeinen asema taistelussa oli Aseveljien Liitolla ja sen lakkauttamisen jälkeen niillä suhteilla, joita liiton piirissä oli syntynyt. Kommunismin vastaiseen taisteluun osallistuvat vaikuttivat politiikassa etenkin Kokoomuksen ja sosialidemokraattien piirissä, mutta heitä löytyi vähemmässä määrin myös Maalaisliitosta ja Ruotsalaisesta Kansanpuolueesta. Ammattiyhdistysliikkeessä päävastuu oli luonnollisesti sosialidemokraateilla.
Teos on hyvä kuvaus tuosta puolustustaistelusta, mutta Salmisen kiinnostus on kohdistunut erityisesti sosialidemokraattien rooliin. Haluamatta kiistää sosialidemokraattien merkitystä kotikommunistien kumouksellisen toiminnan estämisessä sopii kuitenkin muistuttaa, että myös Kokoomuksessa panostettiin kovasti kommunismin torjuntaan. Teollisuuspiireillä oli taas oma osuutensa etenkin tämän työn rahoittamisessa.
Asevelijunttaan samaistuneita yhdisti isänmaanrakkaus ja luja usko suomalaiseen demokratiaan. Tarkoituksena oli säilyttää maan itsenäisyys ja sen yhteiskuntajärjestelmä. Nämä arvot olivat heille niin voimakkaita, että niiden toteuttamiseksi harjoitettiin kiinteää yhteistyötä yli puoluerajojen. Muut sisäpoliittiset kiistat eivät yhteistyötä estäneet.
SDP vakoili CIA:n rahoilla
Kirjan julkistamisen yhteydessä nousi uutiseksi se, että SDP:llä oli salainen tiedustelupalvelunsa. Siihen kuului enimmillään tuhansia urkkijoita, jotka soluttautuivat kommunistien järjestöihin ja raportoivat niistä puolueelle. Tiedusteluorganisaatio toimi vielä 1970-luvulla.
Osa SDP:n vakoilijoista toimi aatteen palosta, mutta mukana oli myös palkattuja. He olivat ns. viidentuhannen markan keikkamiehiä. Toiminta rahoitettiin ainakin osaksi Yhdysvaltojen ulkomaantiedustelun varoin ja osin sitä myös ohjattiin Yhdysvaltojen täkäläisestä lähetystöstä. Emil Skog kehuskelikin sillä, että CIA tukee heitä.
Pääministerin haastattelutunnilla asiaa kysyttiin pääministeri Paavo Lipposelta, joka vaikutti kiusaantuneelta ja kielsi tietäneensä tiedustelutoiminnasta mitään, vaikka se jatkui myös aikana, jolloin Lipponen oli töissä SDP:n puoluetoimistossa. Ehkäpä Lipponen ei vielä tuolloin kuulunut niihin, joiden tuli tietää. Vastauksessaan pääministeri todisteli sosialidemokraattien olleen kansanvallan puolustamisen etulinjassa silloinkin kun porvarit eivät sitä tehneet.
Tässä Lipposen muisti pätkii tai olennaisia taustatietoja puuttuu. Esimerkiksi Porvarillisen Työn Arkiston asiakirjoja silmäilemällä ja vanhoja puolueveteraaneja jututtamalla saa pikaisesti käsityksen siitä, kuinka intensiivisesti kokoomuslaiset osallistuivat kommunismin vastaiseen taisteluun.
Vallankumouksen valmistelua
Kommunistien toimintaa ohjattiin Neuvostoliitosta. Operatiivinen johto sijaitsi Helsingin suurlähetystössä, josta sekä ohjattiin kotikommunisteja vallankumouksen tiellä että vaikutettiin voimakkaasti Suomen sisäpolitiikkaan. Aluksi Moskovassa perustetun ja Suomessa tuolloin kielletyn Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) toiminta organisoitiin Suomen ja Neuvostoliiton Ystävyysseuraan. Jatkosodan päättymisen jälkeen SKP laillistettiin ja vallankumouksen valmistelua voitiin jatkaa sen suojissa.
Yllättävän pienen roolin Salminen antaa SKP:n puoluesihteeri Arvo ”Poika” Tuomiselle, joka talvisodan alkaessa kieltäytyi vastaanottamasta Neuvostoliitossa perustetun Terijoen hallituksen pääministerin paikkaa. Hän pysyttäytyi Tukholmasta, mistä oli tähän saakka johtanut suomalaisten kommunistien toimintaa. Tosiasia kuitenkin on, että Tuomisella oli keskeinen rooli isänmaan itsenäisyyden ja kansanvallan puolesta käydyssä taistelussa. Hän valjasti tietonsa ja kokemuksensa myös asevelijuntan käyttöön.
Salminen sivuuttaa tyystin nk. asekätkentäjutun, jolla oli kuitenkin merkittävä osuus isänmaan itsenäisyyden turvaamiseksi. Tuolloinhan armeijan organisoimat ryhmät kätkivät maan poveen huomattavan määrän aseita ja muita sotatarvikkeita siltä varalta, että Neuvostoliitto miehittäisi maan. Varauduttiin siis sissisotaan.
”Poika” Tuominen arvosti asekätkijöitä
Porvarillisen Työn Arkistossa olevan vuonna 1908 syntyneen Eero Kivelän haastattelun mukaan Poika Tuominen osasi antaa arvoa asekätkijöille. Kivelän mukaan Poika Tuominen oli todennut Tampereen Suomalaisen Klubin Kabinetissa hänelle näin: ”Kun aikanaan puolueettomasta näkökulmasta Suomen historiaa kirjoitetaan, asekätkentäjuttu nousee vielä arvoon arvaamattomaan. Minä olen ollu niin monta kapinaa panemassa alkuun Kremlin muurien sisäpuolella, että minä tiedän, että kun sinne tulee viesti, että jokaisesta sotilaspiiristä on löydetty pataljoonan aseet, että kysymys on aivan jostakin muusta, että on löydetty ainoastaan murto-osa ja toinen asia, että siellä on järjestäytynyt vastarinta, että sinne ei parane mennä, kun muistetaan, mikä oli talvisodan lopputulos.”
Eero Kivelä nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 1941 numerolla yhdeksän. Myöhemmin hän osallistui aktiivisesti päämajan pyynnöstä asekätkentään ja päätyi siitä hyvästä Valtiollisen poliisin (VALPO) vangiksi Sörkan linnaan, jossa hänen kanssaan istui vangittuna yhtä aikaa yli sata muuta asekätkijää. Heidän joukossaan oli 16 Mannerheim-ristin ritaria.
Viis viikkoo sellin pimennyksissä
Kuulusteluissa Kivelä ei tunnustanut mitään: ”ja niin me oltiin viis viikkoo pimennyksissä yksityisselleissä, etten minäkään kynnyksen yli astunut viiteen viikkoon”. Vankilasta Kivelä vapautui monimutkaisten vaiheiden jälkeen ja vasta sen ansiosta, että hänet oli eduskuntavaaleissa valittu rintamamiesten äänillä Kokoomuksen listoilta kansanedustajan varamieheksi. Kansanedustajan siirtyessä muihin tehtäviin Kivelä pääsi vapaaksi ja siirtyi eduskuntaan.
Asevelijuntan yhteistyötä Kivelä muistelee näin: ”Ja ensimmäisenä päivänä kun tulin eduskuntaan, niin tuli sellainen pienehkö pulleahko kaveri siinä käytävällä minua vastaan ja sanoo: sinä olet uusi edustaja Kivelä? Kyllä, sanon minä. `Kilpeläinen on minun nimeni, Jahvetiksi minua haukutaan, se pitkä roisto se Varjonen, lähetti sinulle terveisiä ja sano, että sinä olet reilu mies.` Näin minut otettiin vastaan parrikaadin toisella toiselta puolelta.”
Asevelijuntan yhteistyö johti myös siihen, ettei Kivelä, joka eduskunnan lähdettyä lomalle tuomittiin oikeuden välipäätöksellä vankeuteen, joutunut palaamaan Sörkkään kärsimään asekätkentätuomiotaan vaan armahdettiin. Kivelä ei itse olisi armoa tahtonut, mutta suostui kuitenkin allekirjoittamaan armonanomuksen.
Laguksen neuvosta Kivelä turvautui hallitusportaassa oleviin kavereihinsa, joita olivat Kilpeläinen, Varjonen ja Leskinen - kaikki sosialidemokraatteja. Hän soitti ministeriksi kohonneelle Varjoselle, joka otti asian hoitaakseen. Paasikiven epäröinnistä huolimatta Varjonen ja Kilpeläinen junailivat asian niin, että oikeusministeri Suontausta esitti armahdusasian Paasikivelle.
Pystytukkainen tekohampainen mies
Kivelä muistelee Jahvetti Kilpeläisen kuulleen Varjoselta armahdusasian käsittelystä seuraavaa: ”No nyt se pitkä roisto (Varjonen) soitti ja sano, että sun asias oli valtioneuvoston käsittelyssä ja kyllä Tausta - Suontausta oli silloin oikeusministerinä - kyllä se Tausta parhaansa teki, mutta ei se pystytukkainen tekohampainen mies, ei se oikein tykänny niistä sun papereistas. Se selas niitä papereita ja louskutteli tekohampaitansa ja kysy siltä parturilta - Fagerholm (SDP) oli silloin pääministeri - kysy siltä parturilta, että mitäs mieltä valtioneuvosto on tästä asiasta, niin se parturi sano, että pyytää valtioneuvoston puolesta ja omalta osaltansa ilmoittaa, että me olemme varauksettomasti majuri Kivelän asian takana.” Ei se pystytukkainen ja tekohampainen mies yhtään tykänny”.
”Se selas niitä papereita ja louskutteli hampaitansa ja sano lopuksi, että niin kyllä tämmöisiä papereita aina saa” Niin se pitkä roisto (Varjonen) sano, että minä meinasin jo sanoo, mees koittaa saaks, mutta se anto ne paperit Taustalle ja sano että lähetetään nää minulle Kultarantaan tutustumista varten. Se pitkäroisto sano, että minä sanoin sille Taustalle, että nyt panet alimmaksi ja varrotaan kauan kuin on tarpeellinen määrä ennakkotapauksia, otetaan se uudestaan sitte esille, ettet mihinkään Kultarantaan lähetä”.
Niin piiloteltiin Kivelän papereita Juho Kusti Paasikiveltä, joka kuitenkin vaati kahden päivän kuluttua paperit Kultarantaan ja tämä ”pystytukkainen tekohampainen mies” armahti majuri Kivelän kolmen vuoden koetusajalla. ”Ja näin minun ei siis tarvinnu mennä istuun, mutta kolmeen vuoteen ei saanut olla syöppö, juoppo eikä naippo niinkuin Kiljavainen sano”, kertoo Kivelä haastattelussaan.
Tinkimätön isänmaanystävä
Eero Kivelä jatkoi työtään eduskunnassa ja oli mm. antamassa epäluottamuslausetta sisäministeri Yrjö Leinolle. Kivelä luopui ehdokkuudesta vuoden 1948 vaaleissa antaakseen tilaa maatalousehdokkaalle. Myöhemmin hän osallistui aktiivisesti Tampereen kokoomustoimintaan Tampereen Kansallisseurassa, jonka jäsenmäärä kasvatettiin lyhyessä ajassa noin 200:sta yli tuhanteen. Sen ohella Tampereelle perustettiin lyhyessä ajassa seitsemän muuta Kansallisseuraa.
Kokoomuksen kansanedustaja ja tinkimätön isänmaanystävä sekä sodan että rauhan töissä Eero Kivelä siirsi arvomaailmansa myös lapsilleen. Yksi heistä on Pekka Kivelä, joka on toiminut mm. Kokoomuksen puoluesihteerinä.
Kun Eero Kivelä kuoli, minulla oli kunnia toimittaa hänen perunkirjoituksensa. Isänmaallisena miehenä tein sen tietenkin ilmaiseksi.
vaaranvuodet olisivat olleet totta ja Hertan sanojen mukaan Tsekkoslovakkian tie olisi ollut meidän tie?
Oikea kirja on siis Lauri Hyvämäen kirjoittama Vaaran Vuodet 1944-48, Otava 1954
Siinä kerrotaan mitä oikeasti tarkoittaa käsite Vaaran vuodet, eli aika 1944 syksyn välirauhasta varsinaiseen Pariisin rauhansoopimukseen.
Josko lukisit ne kirjasi ensin itse ja yrittäisit ymmärtää mistä niissä
kirjoitetaan - ja vasta sen jälkeen ehdottelet kirjoja toisille, sinua
lukeneemmille, luettavaksi.
Ei kukaan tarvitse kirjasuosituksia tyypiltä, joka ei ole itsekään
ymmärtänyt lukemaansa!
Osui ja upposi!
Vitustaako noin lujasti?
Tasaisin väliajoin ilmestyy tämä Tamponi-Kalle suoltamaan suustaan iljettävää ja saastaista punapuuroaan. Katkeruus siitä, että punaiset hävisivät vapaussodan ja NL ei saanut maatamme sittemmin miehitettyä eikä liitettyä itseensä, on päässsyt Tamponi-Kallen psyykeessä sairaalloisiin mittoihin.
Mannerheimin ratsastajapatsas seisoo postitalon ja Kiasman edessä synmbolina ja osoituksena siitä, että Tamponi-Kallen kaltaisille ei ole vallansijaa Suomessa. Ei nyt, eikä koskaan.
vituttaako kalevia oikein kovasti, kun on mennyt myttyyn sukupolvien haaveet?
http://www.onego.ru/win/pages/spiski/
Sainio, Reino Oskarovitљ, s.1899, Tampere, Suomi; suomalainen; virkailija; Kiestinki; ammuttu 28.12.1937.
hänestä kohtalostaan on varmaan tullut tieto sukulaisille.
http://carelia.onego.ru/1999-4/125.html
http://heninen.net/sandarmoh/suomeksi.htm
hyviä vointeja!
näin ollen veristä jälkeä on muuallakin kuin suomessa.
Asekätkentä oli suojeluskuntien viimeinen vastaisku, noin 1 500 sai vankeustuomion. Se sen uskottavuudesta.
Äärimmäiselle oikeistolle saattoi sodan jälkeiset vuodet onneksi ollakin vaaran vuosia. Siinä mielessä tykkään torjuntavoitto-termistä koska saimme torjuttua äärimmäisen oikeiston ja suojeluskunnat pois pelistä.
Kommunistien valtaan pääsy torjuttiin näillä operaatioilla.Kommunistit pistettiin Suomessa syömään kädestä.Kekkonen oli myös pelimiehiä,hän osasi taitavasti käyttää kommunistien näkemyseroja,omissa valinnoissaan.Vielä kerran,lukemista,ja miettimistä,olkaapa hyvät.
Asevelijuntta ja aseketkijä Eero Kivelä.
(Marskin ritareita)
Kommarit olivat seurannassa Suomessa.Vallankaapausta demarit pelkäsivät,näin CIA.n rahoituksella järjestettiin urkintaorganisatio heitä seuraamaan.
"Se pystytukkainen tekohampainen mies, ei se oikein tykänny niistä sun papereistas”, sanoi Jahvetti Kilpeläinen (sd.) kertoessaan Eero Kivelälle (kok) Paasikiven suhtautumisesta Kivelän armahdukseen.
Juhani Salmisen (SDP) Asevelijuntta on kertomus asevelisukupolven kommunismin vastaisesta taistelusta 1940-1959. Salmisen teos ei ole tieteellinen tutkimus taistelusta kotimaista kommunismia vastaan, mutta harrastelijahistorioitsijan tekemäksi se on siltikin poliittisen historian kannalta kiintoisa ja antaa paljon lisätietoa aiheestaan.
Kirja kertoo puolustustaistelusta, jota 1940- ja 1950-luvuilla käytiin suomalaisen kansanvallan säilyttämiseksi sitä uhkaavalta vaaralta. Asevelijuntta -nimi taas viittaa siihen, että tuota taistelua kävi sodat kokenut sukupolvi - aseveljinä myös rauhan töissä.
Keskeinen asema taistelussa oli Aseveljien Liitolla ja sen lakkauttamisen jälkeen niillä suhteilla, joita liiton piirissä oli syntynyt. Kommunismin vastaiseen taisteluun osallistuvat vaikuttivat politiikassa etenkin Kokoomuksen ja sosialidemokraattien piirissä, mutta heitä löytyi vähemmässä määrin myös Maalaisliitosta ja Ruotsalaisesta Kansanpuolueesta. Ammattiyhdistysliikkeessä päävastuu oli luonnollisesti sosialidemokraateilla.
Teos on hyvä kuvaus tuosta puolustustaistelusta, mutta Salmisen kiinnostus on kohdistunut erityisesti sosialidemokraattien rooliin. Haluamatta kiistää sosialidemokraattien merkitystä kotikommunistien kumouksellisen toiminnan estämisessä sopii kuitenkin muistuttaa, että myös Kokoomuksessa panostettiin kovasti kommunismin torjuntaan. Teollisuuspiireillä oli taas oma osuutensa etenkin tämän työn rahoittamisessa.
Asevelijunttaan samaistuneita yhdisti isänmaanrakkaus ja luja usko suomalaiseen demokratiaan. Tarkoituksena oli säilyttää maan itsenäisyys ja sen yhteiskuntajärjestelmä. Nämä arvot olivat heille niin voimakkaita, että niiden toteuttamiseksi harjoitettiin kiinteää yhteistyötä yli puoluerajojen. Muut sisäpoliittiset kiistat eivät yhteistyötä estäneet.
SDP vakoili CIA:n rahoilla
Kirjan julkistamisen yhteydessä nousi uutiseksi se, että SDP:llä oli salainen tiedustelupalvelunsa. Siihen kuului enimmillään tuhansia urkkijoita, jotka soluttautuivat kommunistien järjestöihin ja raportoivat niistä puolueelle. Tiedusteluorganisaatio toimi vielä 1970-luvulla.
Osa SDP:n vakoilijoista toimi aatteen palosta, mutta mukana oli myös palkattuja. He olivat ns. viidentuhannen markan keikkamiehiä. Toiminta rahoitettiin ainakin osaksi Yhdysvaltojen ulkomaantiedustelun varoin ja osin sitä myös ohjattiin Yhdysvaltojen täkäläisestä lähetystöstä. Emil Skog kehuskelikin sillä, että CIA tukee heitä.
Pääministerin haastattelutunnilla asiaa kysyttiin pääministeri Paavo Lipposelta, joka vaikutti kiusaantuneelta ja kielsi tietäneensä tiedustelutoiminnasta mitään, vaikka se jatkui myös aikana, jolloin Lipponen oli töissä SDP:n puoluetoimistossa. Ehkäpä Lipponen ei vielä tuolloin kuulunut niihin, joiden tuli tietää. Vastauksessaan pääministeri todisteli sosialidemokraattien olleen kansanvallan puolustamisen etulinjassa silloinkin kun porvarit eivät sitä tehneet.
Tässä Lipposen muisti pätkii tai olennaisia taustatietoja puuttuu. Esimerkiksi Porvarillisen Työn Arkiston asiakirjoja silmäilemällä ja vanhoja puolueveteraaneja jututtamalla saa pikaisesti käsityksen siitä, kuinka intensiivisesti kokoomuslaiset osallistuivat kommunismin vastaiseen taisteluun.
Vallankumouksen valmistelua
Kommunistien toimintaa ohjattiin Neuvostoliitosta. Operatiivinen johto sijaitsi Helsingin suurlähetystössä, josta sekä ohjattiin kotikommunisteja vallankumouksen tiellä että vaikutettiin voimakkaasti Suomen sisäpolitiikkaan. Aluksi Moskovassa perustetun ja Suomessa tuolloin kielletyn Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) toiminta organisoitiin Suomen ja Neuvostoliiton Ystävyysseuraan. Jatkosodan päättymisen jälkeen SKP laillistettiin ja vallankumouksen valmistelua voitiin jatkaa sen suojissa.
Yllättävän pienen roolin Salminen antaa SKP:n puoluesihteeri Arvo ”Poika” Tuomiselle, joka talvisodan alkaessa kieltäytyi vastaanottamasta Neuvostoliitossa perustetun Terijoen hallituksen pääministerin paikkaa. Hän pysyttäytyi Tukholmasta, mistä oli tähän saakka johtanut suomalaisten kommunistien toimintaa. Tosiasia kuitenkin on, että Tuomisella oli keskeinen rooli isänmaan itsenäisyyden ja kansanvallan puolesta käydyssä taistelussa. Hän valjasti tietonsa ja kokemuksensa myös asevelijuntan käyttöön.
Salminen sivuuttaa tyystin nk. asekätkentäjutun, jolla oli kuitenkin merkittävä osuus isänmaan itsenäisyyden turvaamiseksi. Tuolloinhan armeijan organisoimat ryhmät kätkivät maan poveen huomattavan määrän aseita ja muita sotatarvikkeita siltä varalta, että Neuvostoliitto miehittäisi maan. Varauduttiin siis sissisotaan.
”Poika” Tuominen arvosti asekätkijöitä
Porvarillisen Työn Arkistossa olevan vuonna 1908 syntyneen Eero Kivelän haastattelun mukaan Poika Tuominen osasi antaa arvoa asekätkijöille. Kivelän mukaan Poika Tuominen oli todennut Tampereen Suomalaisen Klubin Kabinetissa hänelle näin: ”Kun aikanaan puolueettomasta näkökulmasta Suomen historiaa kirjoitetaan, asekätkentäjuttu nousee vielä arvoon arvaamattomaan. Minä olen ollu niin monta kapinaa panemassa alkuun Kremlin muurien sisäpuolella, että minä tiedän, että kun sinne tulee viesti, että jokaisesta sotilaspiiristä on löydetty pataljoonan aseet, että kysymys on aivan jostakin muusta, että on löydetty ainoastaan murto-osa ja toinen asia, että siellä on järjestäytynyt vastarinta, että sinne ei parane mennä, kun muistetaan, mikä oli talvisodan lopputulos.”
Eero Kivelä nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 1941 numerolla yhdeksän. Myöhemmin hän osallistui aktiivisesti päämajan pyynnöstä asekätkentään ja päätyi siitä hyvästä Valtiollisen poliisin (VALPO) vangiksi Sörkan linnaan, jossa hänen kanssaan istui vangittuna yhtä aikaa yli sata muuta asekätkijää. Heidän joukossaan oli 16 Mannerheim-ristin ritaria.
Viis viikkoo sellin pimennyksissä
Kuulusteluissa Kivelä ei tunnustanut mitään: ”ja niin me oltiin viis viikkoo pimennyksissä yksityisselleissä, etten minäkään kynnyksen yli astunut viiteen viikkoon”. Vankilasta Kivelä vapautui monimutkaisten vaiheiden jälkeen ja vasta sen ansiosta, että hänet oli eduskuntavaaleissa valittu rintamamiesten äänillä Kokoomuksen listoilta kansanedustajan varamieheksi. Kansanedustajan siirtyessä muihin tehtäviin Kivelä pääsi vapaaksi ja siirtyi eduskuntaan.
Asevelijuntan yhteistyötä Kivelä muistelee näin: ”Ja ensimmäisenä päivänä kun tulin eduskuntaan, niin tuli sellainen pienehkö pulleahko kaveri siinä käytävällä minua vastaan ja sanoo: sinä olet uusi edustaja Kivelä? Kyllä, sanon minä. `Kilpeläinen on minun nimeni, Jahvetiksi minua haukutaan, se pitkä roisto se Varjonen, lähetti sinulle terveisiä ja sano, että sinä olet reilu mies.` Näin minut otettiin vastaan parrikaadin toisella toiselta puolelta.”
Asevelijuntan yhteistyö johti myös siihen, ettei Kivelä, joka eduskunnan lähdettyä lomalle tuomittiin oikeuden välipäätöksellä vankeuteen, joutunut palaamaan Sörkkään kärsimään asekätkentätuomiotaan vaan armahdettiin. Kivelä ei itse olisi armoa tahtonut, mutta suostui kuitenkin allekirjoittamaan armonanomuksen.
Laguksen neuvosta Kivelä turvautui hallitusportaassa oleviin kavereihinsa, joita olivat Kilpeläinen, Varjonen ja Leskinen - kaikki sosialidemokraatteja. Hän soitti ministeriksi kohonneelle Varjoselle, joka otti asian hoitaakseen. Paasikiven epäröinnistä huolimatta Varjonen ja Kilpeläinen junailivat asian niin, että oikeusministeri Suontausta esitti armahdusasian Paasikivelle.
Pystytukkainen tekohampainen mies
Kivelä muistelee Jahvetti Kilpeläisen kuulleen Varjoselta armahdusasian käsittelystä seuraavaa: ”No nyt se pitkä roisto (Varjonen) soitti ja sano, että sun asias oli valtioneuvoston käsittelyssä ja kyllä Tausta - Suontausta oli silloin oikeusministerinä - kyllä se Tausta parhaansa teki, mutta ei se pystytukkainen tekohampainen mies, ei se oikein tykänny niistä sun papereistas. Se selas niitä papereita ja louskutteli tekohampaitansa ja kysy siltä parturilta - Fagerholm (SDP) oli silloin pääministeri - kysy siltä parturilta, että mitäs mieltä valtioneuvosto on tästä asiasta, niin se parturi sano, että pyytää valtioneuvoston puolesta ja omalta osaltansa ilmoittaa, että me olemme varauksettomasti majuri Kivelän asian takana.” Ei se pystytukkainen ja tekohampainen mies yhtään tykänny”.
”Se selas niitä papereita ja louskutteli hampaitansa ja sano lopuksi, että niin kyllä tämmöisiä papereita aina saa” Niin se pitkä roisto (Varjonen) sano, että minä meinasin jo sanoo, mees koittaa saaks, mutta se anto ne paperit Taustalle ja sano että lähetetään nää minulle Kultarantaan tutustumista varten. Se pitkäroisto sano, että minä sanoin sille Taustalle, että nyt panet alimmaksi ja varrotaan kauan kuin on tarpeellinen määrä ennakkotapauksia, otetaan se uudestaan sitte esille, ettet mihinkään Kultarantaan lähetä”.
Niin piiloteltiin Kivelän papereita Juho Kusti Paasikiveltä, joka kuitenkin vaati kahden päivän kuluttua paperit Kultarantaan ja tämä ”pystytukkainen tekohampainen mies” armahti majuri Kivelän kolmen vuoden koetusajalla. ”Ja näin minun ei siis tarvinnu mennä istuun, mutta kolmeen vuoteen ei saanut olla syöppö, juoppo eikä naippo niinkuin Kiljavainen sano”, kertoo Kivelä haastattelussaan.
Tinkimätön isänmaanystävä
Eero Kivelä jatkoi työtään eduskunnassa ja oli mm. antamassa epäluottamuslausetta sisäministeri Yrjö Leinolle. Kivelä luopui ehdokkuudesta vuoden 1948 vaaleissa antaakseen tilaa maatalousehdokkaalle. Myöhemmin hän osallistui aktiivisesti Tampereen kokoomustoimintaan Tampereen Kansallisseurassa, jonka jäsenmäärä kasvatettiin lyhyessä ajassa noin 200:sta yli tuhanteen. Sen ohella Tampereelle perustettiin lyhyessä ajassa seitsemän muuta Kansallisseuraa.
Kokoomuksen kansanedustaja ja tinkimätön isänmaanystävä sekä sodan että rauhan töissä Eero Kivelä siirsi arvomaailmansa myös lapsilleen. Yksi heistä on Pekka Kivelä, joka on toiminut mm. Kokoomuksen puoluesihteerinä.
Mistä ihmeestä se lapsi on oppinut kopioimaan sivuja keskustelupalstalle?
http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1996/15.marraskuu/KIVELA.HTM
Hyvä, poika!
Ja kun oppisit itsekin lukemaan niin sinusta tulee vielä iso poika ...
Siinäkö kaikki,oliko TUO joku paljastus.Asian julkitulo minun linkittämäni oli näköjään erittäin tarpeellista.AION käyttää aineistoa jatkossakin,että älä vaivu synkkyyteen.Mitä mieltä olet asian sisällöstä,SE meitä palstan käyttäjiä kiinnostaa,vastaa kysymykseeni!!
Mutta miksi et voisi lyhyesti sanoa missä on sen kopioimasi jutun
"Pihvi", juoni, ajatus tai vaikkapa vain kopioida osia siitä?
Hyvin, hyvin harva, ehkä kaksi tai kolme palstalla kävijää saattaa
vähän vilkaista sitä kopioimaasi tarinaa.
Rautaesirippun lasku estettiin Suomessa asekätkennällä,kirjoitin.Sinä kauhiast ihmettelemään;mistä löysit,"oletpas oppinut kopioimaan".Menihän se perille sinullekin,siihen inffoon sisältyy vastaus Tampereen komukoille vaaran vuosista,asekätkennästä,sekä asevelijuntan toiminnasta.Älä yritä sotkea asiaa,ota vaan reilusti kantaa ITSE ASIAAN.
Kun näköjään et tiennyt asiayhteyttä laittamaani linkkiin asevelijuntasta ja asekätkennästä,tässä muistia virkistämään TÄMÄN keskustelun avauksen väittämää,johon tämä minun virittämäni inffo liittyy.Kannataa lukea AINA keskustelun avaus.
Lue ja ihmettele,ota kantaa.
Näin tämä Kalevi Tampereelta.
"Asekätkijöillä oli sentään näyttöä kätketyistä asesista, mutta kuulopuheet ja huhut kommunistien suunnittelemista kaappausyrityksistä eivät kelpaa näytöksi .
Näyttö puuttuu- tyhjästä on paha nyhjästä..vaikka onhan se kyllä onnistunut aikaisemminkin, vrt. myytti vapaussodasta ja samojen lahtaripiirien ja niitä lähellä olevien tahojen hurskaat kansaa kusettavat kertomukset eräästä tunnetusta kirvesmiehen ottopojasta, joka tallasi pitkin järvenselkiä- kesäkelillä".
No, siinä tapauksessa, jatkakaa kahdestaan Kallen kaa ..
Nuo "Vaaran vuodet" on poliittisesti herkkä ja siten äärimmilleen politisoitunut aihe, että kaikenlaisen tyhjänpäiväisen roskan ja suoranaisen propagandan joukosta on välillä vaikea erottaa fiktioita faktasta.
- Joten minulle sinusta ei ole tässä asiassa mitään hyötyä koska et itsekään pysty tarjoamaan muuta kuin jo julkisuudessa olleiden tekstien kopioita!
Jatkakaa keskenänne ...
Kaivella tätä täytyy,asia on minullekin aivan uusi,mutta jospa joku rohkea uskaltautuisi tulla ulos kaapistaan kertomaan,MITÄ OIKEA asevelijuntta oli,antaisi kasvot asialle,vai onko näin vaalien alla vähän niinkuin huono aika keskustella,mene ja tiedä.Älä nyt lankaannu suotta.Kyllä isoissa komukoitten hallinnoimissa AY-työpaikkojen osastoissa varmaan näitä toimijoita oli,esim.telakat tulevat ensimmäisinä mieleeni.
Lue Niilo Lappalaisen kirjoittama
Aselevon jälkeen ja sun ei tarvi sen jälkeen enää kiukutella.
Mitä sen lukemisella on vaikutusta kiukutteluun?
Olet kyllä melkoinen heppu jos kyseisestä teoksesta( tai mistään muustakaan) jotakin facktatietoa vaaran vuosien osalta löydät.
Mielelläni näkisin ne tässä keskustelussa vai onko ne tuossa viestisi lopussa:)
Lyhennä nimimerkkiäsi alusta kuudella kirjaimmella ja homma on kohdallaan. Toukka ymmärtää kirjan vain ravinnon lähteenä.
>>>Kyllä on taas tuokin väite "vaaran vuosista" Mannerheiminvalkoisella kijoitettua paskaa aiheesta Suomen historia.>Mitä sen lukemisella on vaikutusta kiukutteluun?
iskee vitutuksen puolelle. Oletko itse moisesta vapaa?
Onko sulla oikeasti jotakin sanottavaa aiheesta "vaaran vuodet"?
Tässä sulle vielä iltalukemista:
http://www.tampere-seura.fi/tampere/Lenin.html
http://www.ksl.fi/files/muisti/sakariin.htm
Sinä olet onnekkaampi kun voit käydä palvomassa Mannerheimia useassa paikassa.
Minun täytyy matkustaa joko kotkan rantakaupunkiin
http://www.connection.se/hem/anders/resor/lenin/bild/kotka.jpg
tai turun keskustaan
http://www.connection.se/hem/anders/resor/lenin/bild/grutas3.jpg
pyhiinvaellukselle:)
Tampereellakin oli kookas reliefi Leninmuseon seinässä, mutta tamperelaiset natsit ja iikollit varastivat sen ja ampuivat siihen useita reikiä.
Reliefi löytyi myöhemmin Mannerheimin patsaan
http://www.tampere.fi/ekstrat/vapriikki/patsaat/kuvat/3807.jpg
lähistöltä.
Eli selvisi, että Tamponi-Kallen epäjumala on Lenin. Pitihän se arvata. Ei siis väliä, vaikka kysesssä on massamurhaaja ja kansankiihottaja.
Olen erittäin iloinen siitä, että sinua Tamponi-Kalle vituttaa tuo marskin patsas Helsingissä. Siis ei Gelsingissä, kuten sinä mieluusti olisit sen niin nähnyt.
Sekin taitaa vituttaa, kun suomalaiset äänestivät Mannerheimin suurimmaksi suomalaiseksi henkilöksi.
Eikö olekin hienoa? Kuuntelen?
Etkö käsitä, että kommunismi on kuollut, se kusipääaate sei saanut kuin pahaa aikaiseksi, eikä onnistunut oikein missään.
hyppää tollo tammerkoskeen. Se on tietysti ympäristörikos, älä saastuta vesistöjä.
Mutta pienempi paha se kun tahallinen paskan jauhaminen julkisilla paikoilla.
Toi turun keskustan patsas oli hieno. Kekellä metsää:)
Juu perimä tietoja sinullakin tuntuu olevan. Onhan ne huomioon otettavia historian tutkimuksessa. Saanen minäkin arvella menneistä tapahtumista. Juu kyllä se estoja antaa jos vastapelurilla on pyssyjä käytössä. Eli asekätkentä. Mitenkäs ne sotakorvaukset? Olis jääneet saamatta jos täällä vallananastusta olis harrastettu. Neukkulalle oli elintärkeitä nämä korkea tasoiset teollisuustuotteet. (neukkula oli silloin ja sen jälkeenkin takapajula) Leinon saatua ministerin paikalta potkut niin neukut esittivät tälle X-ministerille sanatorio matkaa Kaukasukselle. Poika Tuominen arvelee, Ettei Ykä poika olis takaisin tullutkaan. Petti vissiin jotenkin tämän vallankaappauksen. Ei ollut varmaan oikea kommunisti.(kommunisti on sellainen joka ei ajattele tiedostaa vaan) Eikös se Herttakin jättänyt tään kyseisen herran samantien.
>>>Josefin huomio kiinnittyi äijäringin ympäröimään pieneen käppänään salin perällä. Järkytys oli suuri, kun Stalinille valkeni, että suuri Leninhän se siellä keskellä poliittista väittelyä huitoi, eikä saapastellutkaan saliin hurraahuutojen saatteessa.
Lenini reliefit saavat huutia tampereella.
Niitä ei muuten ammuttu vaan porattiin reijille.
http://video.google.com/videoplay?docid=-4592034986679153268&hl=en
Osa 2: http://video.google.com/videoplay?docid=-7284135361031447337&hl=en
Kyseinen reikämestari on ehdolla eduskuntaan pirkanmaan vaalipiiristä.
Puolueenaan on ehkä hieman yllättäen äärioikeistolainen IKL.
Täytyy alkaa lukemaan Jarkko Vesikansan-SALAINEN SISÄLLISSOTA,hän väitteli kirjansa aiheesta valtiotieteiden tohtoriksi.Tohtorin arvo tuli hänen tutkielmastaan jossa kuvataan ,työnantajien, porvarien sekä demarien taistelua kommunismia vastaan,kylmän sodan aikana.Vesikansa on Suomen kuvalehden toimittaja,promootio oli syksyllä-2004.
Tuossa linkki,josta pääsee kiinni aiheeseen.
http://www.tuomioja.org/index.php?mainAction=showPage&id=24&category=3
Myös vahvaa asiantuntemusta ja tutkimustietoa noilta ajoilta, vaaran vuosilta, tarjoaa dosentti Kimmo Rentola:
Keväällä 2005 hän piti luentosarjan Suomen uhkakuvien historiasta vuosina 1905-2005
Rentolan TUTKIMUSINTRESSEJÄ:
- Kylmän sodan historia
- Suomen ja Neuvostoliiton suhteet
- Suomalainen ja pohjoismainen kommunismi
- 60-luvun nuorisoliikkeet
- Turvallisuuspoliisin ja tiedustelun historia
Hyvää aineistoa lähihistoriasta kiinnostuneille, ks. tarkemmin ..
Kimmo Rentola, VTT, dosentti/D.Soc.Sci, Senior Research Fellow
http://www.valt.helsinki.fi/staff/krentola/