Osallistu Unionin juhlavuoden kirjoituskilpailuun ja kerro elämäsi f-käänne! Unioni täyttää tänä vuonna 115 vuotta. Uudesta historiikista poisjääneiden tarinoiden keräämiseksi julistamme kirjoituskilpailun. Sen aiheena on "feministinen käännekohta" vapaasti käsiteltynä. Voit kirjoittaa esimerkiksi muiston Unionin historiasta, jonkin muun aiheeseen liittyvän omelämäkerrallisen tarinan tai vaikka fiktiivisen tekstin. Tekstin enimmäispituus on 5 liuskaa kakkosrivivälillä kirjoitettuna (liuska = noin 2000 merkkiä). Lähetä teksti paperilla, ei tiedostona. Varusta teksti nimimerkillä ja liitä mukaan suljettu kirjekuori, jonka päällä lukee nimimerkkisi. Laita kuoren sisälle nimesi ja yhteystietosi. Tekstit tulee lähettää 30.4. mennessä Unionin toimistoon. Kuoreen maininta "kirjoituskilpailu". Kilpailumenestyksestä päättää arvovaltainen raati. Voittajat palkitaan ja kilpailun satoa julkaistaan Tulvassa.
Oma muistoni:
Muistan 80-luvun aluassa kun tulin Yliopistolle ja näin ilmoituksen naisten ryhmästä, jossa oli tarkoitus nostaa naisten itsetiedostusta kolposkopian avulla. Olin lukenut siitä lehtijutun, ja asia kiinnosti.
Saavuin iltaan hieman myöhässä ja menin sisään huoneeseen. Paikalla oli jo viisi-kuusi naista, jotka olivat riisuneet housunsa pois ja istuivat ringissä. Osa oli työntänyt kolposkoopin jo vaginaansa ja tutki omaa sisäistä maailmaansa peilin avulla. Vanhempi feministiohjaaja tuli luokseni, ja ojensi minullekin kolposkoopin. Kysyin eikö se pitäisi desinfioida, mutta hän vastasi: "Ei. Kyllä sinne työnnettään muutakin sisään keittämättä sitä ensin."
Riisuin alapääni paljaaksi ja asetuin istumaan lattialle jalat levällä. Vanhempi feministi, jolla oli lyhyet hiukset, ei meikkiä lainkaan, ja t-paita päällä, jossa kaksi naaraan merkkiä oli yhdistetty toisiinsa tuli viereeni ja auttoi minua työntämään kolposkoopin varovasti sisääni...
...ilta jatkui, mutta ehkä tällä palstalla ei siitä voi kirjoitta, mutta juuri sinä iltana löysin itsestäni uuden puolen joka muutti koko elämäni ja auttoi unohtamaan Veijon, silloisen poikaystäväni, jonka kanssa olin suunnitellut meneväni naimisii. Siitä illasta alkoi feministinen elämäni.
Oma muistoni:
Muistan 80-luvun aluassa kun tulin Yliopistolle ja näin ilmoituksen naisten ryhmästä, jossa oli tarkoitus nostaa naisten itsetiedostusta kolposkopian avulla. Olin lukenut siitä lehtijutun, ja asia kiinnosti.
Saavuin iltaan hieman myöhässä ja menin sisään huoneeseen. Paikalla oli jo viisi-kuusi naista, jotka olivat riisuneet housunsa pois ja istuivat ringissä. Osa oli työntänyt kolposkoopin jo vaginaansa ja tutki omaa sisäistä maailmaansa peilin avulla. Vanhempi feministiohjaaja tuli luokseni, ja ojensi minullekin kolposkoopin. Kysyin eikö se pitäisi desinfioida, mutta hän vastasi: "Ei. Kyllä sinne työnnettään muutakin sisään keittämättä sitä ensin."
Riisuin alapääni paljaaksi ja asetuin istumaan lattialle jalat levällä. Vanhempi feministi, jolla oli lyhyet hiukset, ei meikkiä lainkaan, ja t-paita päällä, jossa kaksi naaraan merkkiä oli yhdistetty toisiinsa tuli viereeni ja auttoi minua työntämään kolposkoopin varovasti sisääni...
...ilta jatkui, mutta ehkä tällä palstalla ei siitä voi kirjoitta, mutta juuri sinä iltana löysin itsestäni uuden puolen joka muutti koko elämäni ja auttoi unohtamaan Veijon, silloisen poikaystäväni, jonka kanssa olin suunnitellut meneväni naimisii. Siitä illasta alkoi feministinen elämäni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mi-yesin aloitus?
ovat täällä lähes kaikki. Puuttuko montakin?
Onneksi olkoon. Mistä osasitkin tulla tälle palstalle?
enemmän homoelämän aloitukselta
...tietoa löytyi netistä (Narikin oppi uuden sanan!)
http://www.poliklinikka.fi/?id=7912145&page=2652164
Minua taitaa nyt epäilyttää kuvatun kokemuksen autenttisuus, koskapa kolposkopiassa ainakin nykyisin käytetään mikroskooppia, eikä peiliä.