Emme pärjänneet siksi, että me olisimme olleet niin hyviä vaan koska vastapuoli oli niin huono.
Stalin oli tapattanut ammattisotilaansa ja puolueen jäsenkirja oikeutta joukon johtajaksi, vaikka rykmentinkomentajaksi. Eihän ne sotataidottomat osanneet muuta käskeä kuin juoksuttaa ukkonsa päin suomalais-bunkkerien konekiväärejä.
Vasta helmikuun suurhyökkäyksessä alkoi Puna-armeija osoittaa jotain sotataidon merkkejä. Sitten peli olikin jo selvä.
Stalin oli tapattanut ammattisotilaansa ja puolueen jäsenkirja oikeutta joukon johtajaksi, vaikka rykmentinkomentajaksi. Eihän ne sotataidottomat osanneet muuta käskeä kuin juoksuttaa ukkonsa päin suomalais-bunkkerien konekiväärejä.
Vasta helmikuun suurhyökkäyksessä alkoi Puna-armeija osoittaa jotain sotataidon merkkejä. Sitten peli olikin jo selvä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Päätelmäsi ei toimi perusteluna - se, että vastapuoli oli erityisesti sodan alkupuolella niin luokattoman huono, ei mitenkään heikennä suomalaisten sotataitoja. Ei huono olisi huonollekaan pärjännyt, jos voimasuhteet olisivat olleet ne, mitkä ne talvisodassa olivat.
Eikä sodan kurssi kääntynyt niinkään vastapuolen sotataitojen, kuin suomalaisten resurssien puutteeseen.
Esim. "lihavia maaleja" olisi ollut vaikka kuinka paljon - avoimeen maastoon täysin suojattomaksi sijoitettuja tykkejä, varikkoja ym. - mutta ei ollut millä käydä niiden kimppuun. Olisi tarvittu tykkejä, ammuksia, lentokoneita, panssarintorjuntavälineistöä...
Ja reservejä.
Edelleen, jos katsotaan lopputulosta, se oli hyvä. Ei paras mahdollinen, mutta kuitenkin hyvä. Suomi säilytti itsenäisyytensä ja kansa säästyi siirrolta Siperiaan. Katsoo vain, kuinka kävi niille, jotka taistelutta antautuivat - Suomi pääsi vähällä.
Sota päättyi Suomen kannalta ajoissa, viime hetkellä, mutta ajoissa. Se, miksi sota päättyi, on toinen kysymys. Selvää on kuitenkin, että ilman tuota onnistunutta puolustustaistelua maa olisi miehitetty.
Stalin joutui laittamaan helmikuussa lisää divisioonia,kun hyökkäys stoppasi.Lisäksi sotavoimien taakse peustettiin turvallisuus palvelun erikoisjoukkojen kaadereita, estämään hyökkäysjoukkojen perääntymiset.
Tietysti oli lihavia maaleja, kun vihollinen tiesi, ettei ole tarvis niitä kätkeä tai suojata.
Vastustajalta eli suomalaisilta puuttui tykistö ja ilmavoivat, joten olivat täysin turvassa.
Samoin vihollinen tiesi, että pst puuttuu myös lähes kokonaan.
oli alussa melkoisen luokatonta. Saihan mannerheimikin melkoisia raivareita perääntymisen nopeudesta. Täytyy muistaa miten suomalaiset kävelivät takaperin melko nopaa tahtia rajalta linnoitetuille vyöhykkeille. Vasta siinä perääntyminen loppui.
Kyllä betonipunkkerista ampuva konekivääri on melkoisen raju ase suojatonta jalkaväkeä vastaan. Siinä on aika turhaa laskeskella silloin voimasuhteita. Yksi kk-ampuja niittää kyllä helposti vaikka 100 ukkoa melko lyhyessä ajassa. Saa betonipunkkerilinjaa vastaan juoksuttaa vaikka 100 000 ukkoa ja kaikki ne kellahtaa.
Jos meillä ei olisi ollut Mannerheimin linjaa eikä Taipaleen linnoitusvyöhykettä niin kuinkahan Kannaksella olisi käynyt. Veikkaanpa, että Viipurissa olisi tapeltu jo joulukuussa eikä vasta helmi - maaliskuussa.
Laatokan pohjoispuolella taasen korpimaastot auttoivat meitä tavattomasti. Oli tosin bunkkereita sielläkin.
Kyllä tykistön,ja nimenomaan ammusten puute oli Suomalaisten sodankäynnin murhe.Tykistön keskityksiä jouduttiin priorisoimaan jatkuvasti.Osumatarkkuus tosin korvasi vähien kranaattien tehon,joka näkyi selvimmin kun keskitykset saivat tuhoa aikaan Venäläisten ryhtyessä muodostamaan ryhmiään hyökkäykseen.Tulenjohto ja laskenta kaaviot olivat sitä sen ajan high tek`iä,ala Nenonen.
materian puutetta. Oli myös vakava osaamisen puute. Ei oikein osattu alun liikuntasotaa. Sitten kun jäätiin bunkkereihin ja juoksuhautoihin oli helpompaa. Sen kun vain antoi kk:n laulaa.
Neukut muuten harrastivat alussa sitä suomalaiseksi koettua taktiikkaa eli koukkausta. Moni hyvä asema jätettiin taistelutta kun joku huusi, että "ne kiertää selustaan". Sitten mentiin ja lujaa takaperin seuraavaan asemaan.
Tolvajärvenkin vastahyökkäykseen mennessä oli vajaassa kahdessa viikossa peräännytty jo kymmeniä kilometrejä puolustukselle edullista korpimaastoa pitkin.
Mutta sodassa oppii. Jos neukkujen taito joulukuussa olisi ollut lähelläkään vaikkapa maaliskuun taitoa niin mitenhän Suomen olisi käynytkään.
Laitta kärkeen,ja nukkehallitus istuttaa seuraavaan rekeen.Stalinille välitettiin ennen sotaa sellaista tietoa,josta Stalinin tiedettiin pitäneen.Ensimmäisen hyökkäysversion skenaarion Stalin tyrmäsi;"eihän nyt pojat mahdottomia joukkoja Suomea vastaa tarvita".Helmikuulla Staliniin oli iskenyt viisauden kipinä,jostain kumman syystä.
Jos suomalaisilla olisi ollut vaikkapa tuplasti tykistöä, niinkuin jatkosodassa ja joukkoja 500 000, olisi Talvisodasta tullut puna-armeijalle tuplasti pahempi verilöyly. Siinä olisi voinut Leningrad olla tosissaan uhattuna.
Kyllä kait ainoa syy oli Stalinin luokaton tiedustelu. Stalin uskoi vanhojen punikkiemme tietoja lahtarikaartin voimattomuudesta ja armeijan kurittomuudesta. Kun tähän lisätään tiedot punaisten suuresta määrästä armeijassamme ja niiden oletettu kapinaherkkyys, sekä varsinaisen kansan oletettu halu liityä Neuvostoliittoon, oli Stalinin katastroofi valmis.
Oikeilla lähtötiedoilla olisi puna-armeija varannut hyökkäykseen kaksin tai kolminkertaisen määrän joukkoja.Tällöin ei nyt puhuttaisi suomalaisten suuresta torjuntavoitosta.
Stalinin väärä käsitys suomalaisten taisteluhengestä on kyllä jossain määrin ymmärrettävä. Sama käsitys oli lukuisilla "paremman luokan" suomalaisellakin. Kuinkahan paljon "paremman luokan" suomalaisia siirtyi välittömästi ennen sotaa ja sodan alussa Pohjanlahden toiselle puolelle "varmuuden vuoksi".
jotkut heistä (Mehlis muistaakseni) kertoi Stalinille talvisodan jälkipuintipalaverissa, ettei tiennyt Suomessa olevan metsiä.
Ei kai ole mikään ihme, jos tällaisella
informaatiolla ei saavuteta toivottua tulosta.
Saksa. Eli siis itärajamme yli olisi hyökkääjänä ollut silloinen Saksa (tai yhtä osaava sotilasvalta) täsmälleen samansuuruisin voimin kuin mitä neukku hyökkäsi niin ehkäpä jo joulukuun lopulla olisi käyty sodan viimeisiä taisteluja Helsingin lähellä.
Saku osoitti ylivertaisen taitonsa Puolassa. Meillä ei ollut mitään kalustoa eikä osaamista liikuntasotaa ajatellen. Olisivat menneet Mannerheimin linjastakin läpi heittämällä. Olihan Puolassakin betonipunkkereita mutta eivät ne pidätelleet osaavaa sotajoukkoa.
Länsi-rintamalla keväällä 1940.
Esim. Belgiassa oli jättimäinen Eben-Emaelin linnakevuori, jonka saksalaiset valtasivat muutamassa tunnissa. Samoin he valtasivat Ranskalta, ihan vain näytöksen vuoksi, useita Maginot-linjan vankimpia linnakkeita.
Saksan tasoinen hyökkääjä olisi ollut jo 30.11 illalla Mannerheim-linjan edessä. Heti 1.12 olisi ollut linjan läpimurtohyökkäys, joka olisi ollut ohi parissa tunnissa.
Läpimurron jälkeen olisivat kärkijoukot olleet Punaisen lähteen torilla jo samana päivänä tai viimeistään seuraavana koska joulukuussa oli lyhyt päivä.
Taistelut Kannaksella olisivat olleet ohi viikossa.
Belgiassa ja Puolassa maasto- sekä sääolosuhteet olivat hiukan erilaisia kuin Kannaksella, ja itärajallamme yleensä talvella. Eivätkä Suomessa sotineet saksalaisjoukotkaan hämmästyttäneet taistelukyvyllään Jatkosodan aikana, Siilasvuon miesten 'perässävedettäviä' olivat; Litsa-joelle juuttuivat ensimmäisen venäläisen bunkkerilinjan eteen Murmanskin valtaajatkin... Ja mitenkäs kävi Wehrmahctille keskisemmällä Venäjällä loppuvuodesta -41, kun 'talvi tapansa näytti'?
Saksalaiset muuten kiersivät Maginot-linjan Ardennien kautta. Eben-Emael oli yksittäinen linnake, joka vallattiin upeasti toteutetulla yllätyksellisellä maahanlaskujoukkojen hyökkäyksellä.
panssari sodankäynti oli onnetonta. Muutama vaunu jalkaväen kärkenä. Jos sen sijaan olisi keskitetty vaikkapa 100 vaunua kilometrin rintama vyöhykkeelle. Ensin massiivinen tykistö keskitys ja sen lopulla olisivat panssari muodostelmat urku auki edenneet muutama tuhat jalkaväki miestä perässään, tietysti lentokoneiden tukemina linjat olisivat murrettu välittömästi. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt.
tien aikaisin menetelmin. Selvähän se, ettei sillä tavoin bunkkerilinjaa läpäistä.
Lähetettiin vain ihmisaaltoja toisensa perään aukean maan yli. Aivan kuin Ranska I Maailmansodassa, sen alussa.
Suomella riitti pateja kk:in vaikka tykistön kranaateista olikin pula. Myös kiväärituli oli meidän puolelta tarkkaa ja yksi kiväärimieskin ehti ampua aika monta vastapuolen kaveria.
Tässä eräät ratkaisevat seikat, jotka loivat pohjan menestykselliselle sodankäynnille Talvisodassa.
http://www.joensuu.fi/mekri/sotahistoria/suomikp.htm
http://www.guns.connect.fi/gow/hayha.html
Nillä oli torvisoittokunnat mukana, ja marssilaulut valmiina Helsingin paraatia varten. Kannattaa kuunnella MP3:sta
http://heninen.net/kaunotar/suomeksi.htm